Petos itärintamalla 1941-42


Petos itärintamalla 1941-42

Lähetetty 20.7.2013 kirjoittanut nönnönnöö

Joku taisi toivoa tätä.   Juuri kuulin yhdeltä dvd:ltä, että kaikki panssarivoimat oli sopivasti siirretty etelään itärintamalla ennen vuoden 1944 venäläisten keskirintaman hyökkäystä. Osin tämän vuoksi  katastrofi oli valmis. Mutta myös sen vuoksi, että esim. Tresckow laittoi armeijansa peräytymään omin päin. En ole tarkistellut kirjoitusvirheitä enkä parannellut alkuperäistä. Lähdeviitteethän jäi pääasiassa laittamatta. Isotöistähän bloggaus muutenkin on. Tresckow sanoi kuulemma ennen itsemurhaansa, että jälkimaailma kiroaisi petturit eli esim. 20.7.1944 petturit ja murhaajat. Todellakin, vapaamuurarikommunisteja nämä “ylhäiset preussilaiset”, kuten ilmeisesti osa aatelia ja johtoa monena vuosisatana. Yhteistyö kommunistien kanssa oman kansan murhaamiseksi sujui sutjakkaasti. Koko Wehrmacht on mielestäni häväisty tämän ryhmän ansiosta. Lähde tuohon: 

Spingola Speaks: Rodney Martin on the July 20, 1944 Plot

Linkki :

https://dailystormer.name/spingola-speaks-rodney-martin-on-the-july-20-1944-plot/

Kuuntelin eilen. Suosittelen. Tässä uusinta:

Petos itärintamalla 1941-42

tammikuu 15, 2012

Jaahah. Taas huomasi, kuinka vähän on ollut aikaa lukea historiaa ja kuinka vähän siitä on tiennyt.  Olen kyllä lukenut Hitlerin vastaisen vastarintaliikkeen laajuudesta ja että korkein sodan johtokin oli sekaantunut laajasti. Olen aina luullut kuitenkin salaliittolaisten rajoittuneen attentaattiin 20.7.1944 ja tietojen vuotamiseen vihollisille länsimaissa. Myös sodan alkuun lähinnä. Tämä johtuu siitä, että olen lukenut varsinaista sotahistoriaan vain nuorempana ja hyväuskoisena, joten en ole pystynyt yhdistämään tiettyjä kummallisuuksia sabotaashiin. Uusi tutkimus on jäänyt tutustumatta esittelyjä ja yhteenvetoja myöten. Poliittisesti korrekti historia vaikenee siitä ilmiselvästä tosiasiasta, että Wehrmachtin kenraalit hävisivät sodan tahallaan. Siksi oli suuri yllätys lukea asialle omistautunut Friedrich Georgin  paljastuskirja Verrat an der Ostfront I. Der verlorene Sieg 1941-42. (Petos itärintamalla. Menetetty voitto 1941-42/Grabert-Verlag 2011). Kirja on todella järkyttävä ja se osoittaa, että Saksa olisi voittanut kirkkaasti Toisen maailmansodan ja etenkin Neuvostoliiton, elleivät omat miehet olisi pettäneet maataan armeijan johdossa. Koko sota neuvostoliittoa vastaan oli yhtä petosta ja sabotointia. Petolliset voimat olivat alusta lähtien armeijan johdossa, vaikka vihollisen uhmaamista ja ehkäisysotia vastustanut ja alistumispolitiikkaa kannattanut kenraali Beck olikin eronnut jo ennen sotaa. Beck johti vastarintaa ja salaliittoa tukenaan kenraalit Tresckow ja Oster jne. He olivat yhteydessä itärintamalle salaliittolaisiin, jotka olivat lähinnä Keskisen armeijaryhmän Mitte johtomiehiä, tärkeimpinä itäarmeijan johtaja von Brauchitsch sekä yleisesikunnan päällikkö Halder. Von Kluge oli myös yksi tärkeimmistä vastarntamiehistä ja siis pettureista ja sabotoijista. Myös esim. Pohjoisen armeijaryhmän johtaja von Leeb kuului salaliittolaisiin ja panssariryhmän johtaja Hoepner. Lista on itse asiassa aika pitkä, sillä miehet osasivat erotuttaa uskolliset ja ansiokkaat ja puuhata alaisikseen salaliittolaisia. Ilmavoimissa rellesti myös koskaan paljastumaton salaliitto huolettoman Göringin selän takana. Eri henkilöt ja instanssit osasivat peitellä toimintaansa ja siksi useat tutkimukset eivät johtaneet tuloksiin. Tärkein syy kaiken onnistumiseen oli se, että tärkeimmän tiedustelupalvelun Abwehrin johdossa oli täydellinen maanpetturi ja englantilaisten agentti amiraali Canaris. Armeijan tiedustelun johtaja Fellgiebel oli myös täysi petturi. Heidän alaisensa luonnollisesti toimivat yhtä tuhoisasti, tärkeä nimi oli myös kenraali Gehlen, jonka tilanneraportit eivät idässä vastanneet todellisuutta. Näin jo sodan aikana tiedustelu ja vastavakoilu pettivät täydellisesti ja johtivat harhaan. Myös petturien paljastaminen oli mahdotonta. Tiedustelun ja sodanjohdon lisäksi sodan tahallisessa häviämisessä tärkeitä tekijöitä olivat armeijan varustelusta ja sotataloudesta aluksi suureksi osaksi vastanneet herrat Fromm, Thomas ja Orblicht. Vuodesta 1940 tosin Fritz Todt oli piikkinä heidän lihassaan, mutta vasta Todtin seuraaja Speer sai 1942 vallan pois Frommin miehiltä. Erittäin keskeinen osa petosta oli huollon sabotointi. Siinä keskeisimät toimijat olivat päämajoitusmestari Wagner, valtakunnan kuljetuspäällikkö Gercke ja heidän alaisensa, esim. Stalingradin huollon sabotoija Eberhard Finckh. Nämä miehet veivät Hitleriä ja muita natsipomoja pitkään aivan 6-0. Canaris paljastui vasta 1944 ja muut salaliittolaiset myös (eivät kaikki). Tämä oli Hitlerin suurin virhe ja syy, johon hän kaatui. Hän oli aivan liian hyväuskoinen ja luotti kenraaleihin. Gestapo oli jo Canariksen jäljillä ja Heydrich kokosi aineistoa häntä vastaan jo 1942. Heydrichin murhan syy 1943 oli juuri Tshekkien tiedustelupalvelun johdon mukaan se, että Heydrich oli kokoamassa aineistoa Englannin tärkeimmän agentin paljastamiseksi. Hitlerin olisi tullut jo sodan aikana valvoa enemmän alaisiaan ja rinnakkaisten tiedusteluelinten kautta. Hänen olisi tullut saada Canaris paljastettua ja suorittaa suuri puhdistus armeijassa jo ennen sotaa. Sodan aikana olisi tullut uhata oikeudenkäynneillä ja kuolemantuomioilla.

Ranskan jälkeen oli avautunut suuria mahdollisuuksia uusien raaka-ainelähteiden kautta sotataloudellisista näkökohdista. Myös Neuvostoliiton raaka-ainetoimitukset auttoivat tilannetta. Kenraalit olivat kuitenkin sitä mieltä, että tuotantoa ei tarvinnut laajentaa. Canariksen tiedustelu väitti Neuvostoliiton tuotantolukuja ja armeijaa todellisuutta paljon heikommiksi ja aseistusta vanhentuneeksi. Siten Hitler saatiin aluksi Ranskan sotaretken jälkeen jopa vähentämään asetuotantoa. Kenraalit vastustivat viimeiseen saakka esim. panssarivaunujen tuotannon lisäämistä ja siirtymistä tehokkaaseen sarjatuotantoon. kaiken aseistuksen tuotantomäärät yritettiin pitää mahdollisimman pieninä. Vedottiin aina vaikeuksiin tuotannossa, valmistajien ongelmiin jne. Fromm, Thomas ja Olbricht loivat asetuotantoon mielettömän kaaoksen ja sabotoivat Canariksen kanssa menestyksellisesti kaikkea asekehittelyä. Olbrichtiltä on vuotanut alaiselleen paljastava esitys, jossa hän kertoi tekevänsä kaikkea mahdollista mielettömyyttä. Samassa yhteydessä hän kertoi, että Wehrmachtin iskukyky olisi tosi surkea ja se tulisi saamaan aikaan itärintamalla yhtä vähän kuin tuuli. Esim. ns. panssarijääkärit olivat todellisuudessa panssaroimattomia, sillä panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen valmistus saatiin rajoitettua erittäin pieneksi. Niitä tuhoutui tietysti valtavia määriä ja tuotanto oli heikkoa. Siten panssarikrenatöörit joutuvat matkaamaan panssarivaunujen päällä ja suojattomina kuorma-autoissa tms. Tappioita tuli. Speer valmisti tietysti heti moninkertaisesti näitäkin tärkeitä kulkuneuvoja. Kaiken lisäksi Fromm valehteli tilastoissa röyhkeästi eri aseiden määrät jopa kolmasosan todellista suuremmaksi. Lisäksi tuntui olevan hämärän peitossa, kuinka paljon ammuksia oikeasti kyettäisiin tuottamaan. Mitä aseita olisi saatavilla ja kuinka paljon 1.4.1941. Varastojen suuruus ja missä mitäkin on. Suurta huijjausta. Kaikki on aivan uskomatonta. Monta naulaa Saksan arkkuun jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään laukausta oli ammuttu. Kaiken tuloksena Saksan itäarmeija ei ollut suurempi kuin hyökkäysarmeija vuonna 1940 Ranskan sotaretken alkaessa. Lentokoneita oli jopa vähemmän ja koko kalusto vanhentui koko ajan. Samat herrat myös vastasivat siitä, että aseissa ei ollut talven edellyttämää pakkasta kestävää rasvaa ja että autot eivät käynnistyneet, vaikka kylmäkäynnistys oli jo esitetty Hitlerille. Myöskään lentokoneet eivät lentäneet kunnolla ja putoilivat. Veturit hyytyivät.

Asekehitys oli siis erittäin vaikeaa. Kaikissa aselajeissa vaadittiin loputtomasti parannuksia ja jatkuvasti järjestettiin lykkäyksiä. Yleensä vastustettiin kaikkea uutta ja uudet aseet saatettiin jättää varastoon. Panssarivaunut III ja IV oli suunniteltu jo 1931/32. Niitä ei kehitetty ja vaaditut käskyt saatettiin jättää täyttämättä. Niihin oli jo suunniteltu iskuvoimaiset ja suurikaliiperiset tykit, mutta armeija valitsi pienemmät. Vastoin nimenomaista käskyä panssarivaunuihin vielä valittiin lyhyt piippu, kun niiden tykkien piippuja paksunnettiin. Onneksi Guderian oli vaatinut panssarivaunut sellaisiksi, että tykkejä oli voitava myöhemmin vaihtaa. Kaikki tällainen vaati taistelua ja vääntöä. Kun Neuvostoliiton uudet panssarit olivat jo kauan osoittautuneet Saksan panssareille ja panssaritorjunnalle liian voimakkaiksi, armeija yritti vielä 1942 tilata heikkoja panssarintorjuntatykkejä, vaikka jo 1941 olisi jo ollut mahdollista tilata valmiina olleet 75 mm:n tykit, jotka olisivat pysäyttäneet T34-vaunut. Hitler itse joutui vaatimaan armeijaa tilaamaan ne vuonna 1942. Todellisuudessa Canaris oli saanut selville tiedot uusista panssarivaunuista Neuvostoliitossa eikä kyseessä ollut mikään yllätys. Myös ilmavoimien tiedustelu oli saanut selville uudet panssarivaunut ja lentokonetyypit. Kaikki salattiin ja siis haluttiin omia tappioita. Saalispanssarivaunuja sabotoitiin, jotta ne olisivat kulkeneet esittelytilaisuudessa hiljempaa ja näyttäneet kyvyttömiltä. Omia uusia vaunuja käsiteltiin siten, että ne kulkivat nopeammin kuin mitä niiden nopeus oli sitten valmiina. Tiikeri- ja Pantteri-panssarivaunut olisivat voineet valmistua jo vuodeksi 1942, mutta kehitystä sabotoitiin. Tiikerien koetaistelussa koepanssarit ajettiin suolle, jolloin koe meni pieleen ja panssarit tuhoutuivat ennen kuin niitä pystyttiin kunnolla kokeilemaan.  Heinkelillä oli hyvin pitkälle kehitetty suihkuhävittäjä, joka tarvitsi vain enää suihkumoottorien kehittelyä. Tämä oli yksi sodan tärkeimmistä ratkaisuista, sillä jos kehittelyä ei olisi sabotoitu ja jarruteltu, Saksalla olisi ollut jo keväällä valmis suihkuhävittäjä ja siten koko ilmasota kaikilla rintamilla olisi nopeasti päättynyt Saksan voittoon. Tässä vaadittiin valtava panostus myös Canariksen ja ilmaliikenneministeriön taholta. Heinkelin tehtaille saatiin kaksi sabotööriä, joka alkoi erottamaan työntekijöitä ja pilaamaan toimintaa, vaikka heidän piti olla juuri avain menestykseen. Jatkuvia lykkäyksiä ja uusia vaatimuksia sekä ongelmia seurasi viivästyminen ja lopulta valittiin puolivalmis Focke-Wulffin suihkukone, jota sitten kehiteltiin vuoteen 1944. Heinkelin koneet taas otettiin heti sodan jälkeen USA:n armeijan toimesta kehitykseen ja niiden pohjalta jatkettiin… Vastaavasti toisessa kirjassaan ihmeaseista Georg kertoo Canariksen estäneen sen, että Saksa olisi saanut jo sodan aikana ydinaseensa valmiiksi. Jokainen aselaji jäi polkemaan paikalleen ja vanhentui. Lykkäykset ja uudet vaatimukset estivät minkään juuri valmistumasta, vaikka Saksa oli kehitellyt valtavasti huippuinnovaatioita erilaisten uusien aseiden valmistusta varten. Oma lukunsa on Gore-texin tapainen Saksan uusi talvivaatekangas Opanol, jota kehiteltiin talveksi 42/43. Tämä tehtiin Josef Neckermannin johdolla ja SS:n kanssa Wehrmachtilta salaa. Wehrmacht sai tietää asiasta ja Neckermann pidätettiin. Hänet yritettiin saada rintamalle, mutta hänen voimakkaat tukijansa saivat vihiä asiasta ja mies sai jatkaa. Kangas valmistui ja juuri ne Stalingradin miehet, jotka olivat saaneet uuden talvivarustuksen, saattoivat jäädä henkiin. Valitettavasti vain pieni osa oli pystynyt saamaan puvun, koska Stalingradiin jätettiin talvivarusteet toimittamatta. Vastaava puku pelasti USA:n tuhoamisleirillä Remagenissa vangit sodan jälkeen. Kiitollinen sotilas kirjoitti pelastuneensa puvun ansiosta, sillä amerikkalaiset pitivät vankeja taivasalla, jolloin he olivat alttiina kylmyydelle ja kosteudelle. Lukuisat vankitoverit olivat kuolleet, koska heidän vaatetuksensa oli huonompi ja he paleltuivat hengiltä. Neckermannin ja Speerin oli määrä olla samassa koneessa, joka syöksyi ja vei Fritz Todtin hengen. Juuri oltiin siirtämässä sotatalous ja asevarustelu Todtin täydelliseen johtoon. Jos myös vastaavat isänmaalliset ja pätevät kyvyt olisivat kuolleet, olisi Saksan sotavarustelu kokenut pahan takaiskun. Kyseessä oli selvä attentaatti. Fromm siirrettiin miesten värväystehtäviin Saksaan. Georgin mukaan hän sai uuden tuhoisan vaikutuksen aikaan estämällä 1944 440 000 saksalaisen sotilaan lähettämisen Valko-Venäjälle ja Ranskaan, mikä olisi ratkaissut taistelut siellä toisin. Ilmeisesti tappion lisäksi oli tarkoitus varata miehet mahdollista valtataistelua varten. 1941 heinäkuussa miehet yrittivät saada vahvaa leikkausta maavoimien varustelusta takaisin laivaston ja ilmavoimien eduksi.

Huolto- ja liikennekatastrofi vuosina 1941 ja 1942 oli myös täydellisesti tahallisen terrorin tulos. On uskomatonta, kuinka kaikki sai jatkua, vaikka muutama mies sai potkut jo 1942 tutkimusten päätteeksi. Jo heinäkuussa 1941 kuljetukset alkoivat radikaalisti supistua ja jopa Keskisen armeijaryhmän ammushuolto oli puutteellista. Jelnjan kaari tyhjennettiin ammuspulan vuoksi elokuun torjuntataisteluissa, vaikka alue on vain Smolenskin itäpuolella. Juuri mitään muuta kuin ammuksia ei kuljetettu ja polttoainepula rajoitti armeijan liikkuvuutta radikaalisti. Vedottiin siihen, että junat piti vaihtaa raideleveyden vaihtuessa. lastaus kesti kuitenkin oudon pitkään. Muutenkin vallitsi täysi kaaos ja sekasorto, vaikka juuri saksalaiset ovat tunnettuja järjestelykyvystään. Todellisuudessa Wehrmact oli tahallisessa kuljetussaarrossa heinäkuusta alkaen talven yli. Varsovaan kehkeytyi valtavat varastot tavaraa, josta se ei edennyt eteenpäin. Junat ja vaunut seisoivat valmiina Puolassa eikä niitä millään saatu eteenpäin. Kaikkeen pulaan vedottiin, mutta todellisuudessa oli kyse sabotaasista. Ilmavoimat alkoivat järjestää aseistettuja vartijoita juniinsa, jotka varmistivat niiden perillepääsyn. Useat junat yksinkertaisesti katosivat. Korruptio oli suurta ja korkeat upseerit yksinkertaisesti myivät junittain tavaraa mustaan pörssiin ja paikallisille asukkaille. Näin katsoivat esim. kaikki Italiasta lähteneet varusteet, joten italialaiset olivat myös 1942 ilman talvivarusteita ja aseistus oli puutteellista. Puolillaan lastattuja junia lähetettiin ja tavaraa lähetettiin vääriin paikkoihin. Keskellä huutavinta pulaa talvella Smolenskiin lähetettiin Pariisista kaksi junallista punaviiniä. Perillä pullot olivat jäätyneet rikki, joten lastina oli vain sirpaleita ja punaista sohjoa. Canaris saattoi kaapata mafiatyyliin junia ja toimittaa lastin viholliselle. Kaikesta liikenteestä vastaava Gercke oli kertonut sodan jälkeen rehennellen eversti Goldmannille, että oli kuljetellut erästä vahvistusta edestakaisin Saksassa niin, että se ei ennättänyt ajallaan rintamalle. Samoin hän oli ohjannut  talvivarusteita Etelä-Ranskaan.  Tämä on harvinaista, sillä yleensä näistä asioista on sodan jälkeen tiiviisti vaiettu. Oli kuitenkin yleistä, että varaosia ei saatu viikkoihin tai kuukausiin tilauksista ja juuri varaosien puutteen takia iso osa kalustoa seisoi tai oli hylättävä. Kenraalit olivat myös järjestäneet niin, että valtaosa korjausmahdollisuuksista oli kaukana rintaman takana tai jopa Saksassa asti. Kaikkialla viivytystä ja terroria. Hitler oli kysynyt Wagnerilta, saivatko sotilaat talvivaatteet ja -varusteet ajallaan 1941. Wagner oli valehdellut päin naamaa kaiken olevan kunnossa. Kun Guderian kertoi talvivaatteiden makaavan varsovassa 20.12.1941, Hitler ei tahtonut uskoa asiaa. Wagner myönsi näin käyneen. On ihmeellistä, että mies sai jatkaa asemassaan Gercken tavoin (Kirjoitettu aamuyöstä pitkälle päivään tämä purkaus. Jäänyt pois näköjään, että Gercke sentään sai tammikuussa lähtöpassit, mutta sai pestin liikenneministerinä kotimaassa. Myös yksi alempi päällikkö sai kenkää ja huolto alkoi heti toimia paremmin, ilmeisesti myös siksi, että olisi annettu kuva ongelmien ratkeamisesta). Minä olisin ammuttanut Hitlerin sijassa miehen saman tien. Hän valehteli ja murhasi sabotaasillaan ilmeisesti ainakin 133000 miestä. Paleltumat tappoivat enemmän kuin vihollinen. Ranskasta ohjattiin lisävahvistuksia talvella ilman tykistöä ja/tai ilman talvivaatteita. On ihme, että rintama kesti, mikä ei ilmeisesti ollut kaikkien tarkoitus. Eräs lentäjä oli joutunut Kreikasta täydentämään Rommelin Afrikan huoltoa henkensä kaupalla, koska huolto-ongelmat vaivasivat. Hän on kertonut huomanneensa rahtinaan olleen talvivarusteita eli niitä pystyttiin lähettämään Afrikkaan, mutta vasta keväällä joukoille. Mies oli kertonut muustakin sabotaasista Afrikassa, kuten myös Skorzeny näki muistelmiensa mukaan niin idässä kuin Afrikassa. SS-divisioonat olivat kieltäytyneet eräiden muiden divisioonien kanssa luovuttamasta  talvivarusteita Varsovassa säilytettäväksi. Viisas ratkaisu. Talvella veturien jäätymisen jälkeen rautatiehuolto katkesi kokonaan. On selvää, että huolto-ongelmat niin kesällä ja syksyllä 1941 kuin myös Kaukasuksen sotaretkellä ja Stalingradiin edettäessä olivat lähes täysin turhia ja keinotekoisia. Huolto-ongelmat olivat keskeinen instrumentti sotatoimien vaikeuttamisessa ja estämisessä, joka alkoi ilmetä laajasti heti heinäkuussa 1941.

Tiedustelusta on jo mainittu. Kaikki tiedustelutiedot pyrittiin väärentämään ja kaikki vihollisen vastaiskut tulivat muka yllätyksenä. Todellisuudessa tiedustelu tiesi jo 1941 Neuvostoliiton olleen paljon vahvempi kuin mitä Saksan johdolle kerrottiin. Canariksen miehet olivat täysin vihollisen palveluksessa. Neuvostoliiton joukkojen keskitykset 1941 eivät tietenkään voineet jäädä täysin salaisiksi, mutta toisen portaan joukot olivat jo lähes tuntemattomat suuruudeltaan. Jatkuvasti tiedustelu syötti tietoja, joiden mukaan Neuvostoliitto olisi aivan lopussa. Niin 1941 ja 1932. Myös kenraalit väittivät elävänsä vastaavan illuusion vallassa, vaikka sodan jälkeen syyttivät kaikesta Hitlerin hulluutta. Todellisuudessa juuri he valehtelivat monessa asiassa päin naama ja yrittivät petkuttaa Hitlerin huonoihin päätöksiin. Tiedustelu ei ilmoittanut havaitsemaansa venäläisten suuren vastaiskun valmistelua 1941 joulukuussa. Sekä Gehlen että ilmavoimat olivat kyllä huomanneet Stalinin hyökkäysvalmistelut molemmissa lähtöasemissa 1942 Stalingradin pihtihyökkäystä ennen. Kaikki tiedot pimitettiin ja pikemminkin väitettiin hyökkäyksen odottavan keskisellä rintamalla, jonne Hitler lähetti turhaan joukkoja. Canaris syötti myös jatkuvasti väärää tietoa odotettavissa olleesta maihinnoususta Ranskaan. Hän ja kenraalit saivat Hitlerin pitämään etenkin Ranskassa suurta armeijavoimaa odottamassa maihinnousua. Näiden panssarivoimien ja armeijoiden avulla sotaretket  1941 ja 1942 olisivat päättyneet voittoon. Venäjän aseiden kehitys ja armeijan iskuvoima siis salattiin tuotantolukujen lisäksi. Myös suuri kartoitusoperaatio meni tavallaan hukkaan. Saksalaiset kuvasivat ilmasta Neuvostoliiton Uralille asti ja ilmakuvien pohjalta oli määrä laatia kunnon kartat. Alan huippueksperttien työ meni harakoille osittain, koska kartat kulkivat Canariksen Abwehrin kautta ja se muokkasi niihin lukuisia virheitä Se myös väitti lukuisia hiekkateitä päällystetyiksi teiksi tms. Radiotiedustelu oli huippuluokkaa, mutta avatut tiedot salattiin ja vääristeltiin. Kun radiokuuntelu aloitettiin kaksi vuotta myöhemmin kuin muut maat, aluksi peilauslaitteiden valmistus säännöllisesti epäonnistui. Viimein avainagentti paljastui ja radioiden kautta peilattiin ns Punainen orkesteri, satoja neuvostovakoojia ympäri Eurooppaa. Heidän syykseen Canaris saattoi vierittää monia vuotoja, vaikka tosiasiassa tiedot menivät paljon nopeammin suoraan Canarikselta ja kenraaleilta Stalinille ja länteen. Rote Kapelle oli myös saanut tietoja siinä määrin, että heille vuodettiin niitä myös selvästi monelta eri taholta aivan huipulta. Ei liene yllätys, että kaikki Neuvostoliittoon lähetetyt agentit jäivät kiinni heti (KGB oli vastassa ja lynkkasi heidät). Canaris sai aikaan valtavan tuhon, sillä hän levitti miehiään kuin syöpäkasvain armeijan eri avainasemiin. Seurauksena hän saattoi ryöstää armeijaa ja tehdä hämäräpuuhia eri maissa. N-liiton miehet pitivätkin Canarista pelottavana salaisen poliisin miehenä, sillä hänen puuhansa vaikuttivat maailmantalouteen. Esim. Romaniaan lähetetty sotilasvaltuuskunta neuvoi kyllä romanialaisia ja suojasi heitä, mutta myös vei maasta kiellettyä tavaraa salaa ja sai aikaan yleisen inflaation ja talouslaman toiminnoillaan. Jättimäisiä talousrikoksia tehtiin paitsi herrojen rikastumiseksi, ilmeisesti myös vihollisen eduksi. Euroopassa oli paljon mahdollisuuksia. Canaris myös aiheutti paljon pulaa toimillaan itse armeijalle. Hän mm. lastasi juuri suurten operaatioiden ja pahimman polttoainepulan aikaan saksalaisiin laivoihin Romanian öljyä ja lähetti koko lastin englantilaisille. Vanha kiinalainen viisaus 300-luvulta eaa. toteaa, että jos osaa ennakoida vastustajan toimet, on sota tai taistelu puoliksi jo voitettu toisinpäin. Jatkuva väärä tieto ja vihollisen aliarvioiminen johtavat pakosta ennemmin tai myöhemmin kohtalokkaisiin virheisiin. Myös laiminlyönnit olivat vakavia. Esim. teollisuuslaitosten siirtäminen Uralille ja muualle lännestä sodan alettua olisi voitu estää tai saada kaaokseen koko toiminta pommittamalla Neuvostoliiton rataverkkoa ja junaliikennettä muuallakin kuin sotatoimialueilla.

1941

Ranskan kukistuminen ja Hitlerin suosion kasvu olivat ikävä yllätys vastarintamiehille. He olivat suunnitelleet Hitlerin kukistamista, mutta eivät olleet saaneet aikaan sitä. He laskivat, että sotaonnen käännyttyä vasta vallankaappaus on mahdollinen Hitlerin suosion vähentyessä. Siispä oli saatava aikaan tappio ja sotatilanteen vakava huonontuminen. Tämä selittänee muuten sen, miksi Guderianin etenemistä vahvasti rajoitettiin 1940 ja tämä omine lupineen eteni pitkään. Nämä kannanotot ovat jo kauan olleet tiedossa eli Hitlerin kaatamista suunniteltiin avoimesti. Myös syy on useasta suusta esitetty: Hitlerin suosio on liian suuri ja että täytyisi tulla vastoinkäyminen. Hitler oli jo jotain aavistanut, sillä hänhän pimitti lopullisen sotasuunnitelman ja muutaman uskotun miehen kanssa valmisteli Ardennien operaation, jonka hän sitten Mansteinin ja Guderianin avulla yllättäen toteutti. Petoksen laajuus oli yllätys siinäkin määrässä, miten paljon 1944 selvisi. Todellisuudessa kaikki aina vuodettiin länteen ja itään ja näin oli tehty jo tähänkin asti. Joka ikinen suunnitelma ja käsky, yleensä jo ennen kuin ne oli hyväksytty. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon vuodettiin 120 kertaa. Salaliittolaiset olivat varmoja siitä, että kaikki menee mönkään, joten ilmeisesti kaikkea mahdollista ei tehty. N-liiton voimat olivat massiiviset ja moninkertaiset siihen, mitä oli arvioitu. Hitler tosin tajusi, että valtava ja salamyhkäinen maa saattoi tarjota ikäviä yllätyksiä. Hyökkäys oli kuitenkin ainoa vaihtoehto. Gestapolla oli oma tietolähde Kremlissä, joka raportoi ilmeisesti  Müllerin kautta Hitlerille Canariksen ohi. Se kertoi Stalinin siirtyneen hyökkäyksen kannalle 5.5.1941 puheessaan. Hess lähetettiin Englantiin rauhaa hieromaan. Koska siitä ei tullut mitään, sota oli väistämätön. Myös NL arveli näin. Mikään yllätys Hitlerin hyökkäys ei voinut olla, sillä myös NL kuvasi ilmasta Saksan puolta ja ilmakuvat paljastivat valtavat keskitykset. Stalin totesi omien valmisteluidensa menevän sekaisin, jos hän yrittäisi vaihtaa joukkonsa puolustusasemiin. Hän valitsi keskitysten kiirehtimisen ja toivoi ehtivänsä ennen Hitleriä. Zukov olisi halunnut aloittaa heti puolivalmiistakin asemista heittämällä osan joukoista eteen ja suoraan taisteluun, jotta aloite olisi saavutettu ja saksalaisia estetty ottamasta aloitetta käsiinsä. Stalinia hämäsi saksalaisten kaavailema panssarijoukkojen ajo asemiin vasta viimeisenä päivänä kaukaa rintaman takaa. Siksi hän ei asettanut joukkoja hälytysvalmiuteen, vaan uskoi saksalaisten lykkäävän hyökkäystään. Hän kiirehti taas valmisteluja ja Georg toteaa vangiksi jääneen kenraalin kertoneen, että he olivat ennättäneet aloittaa vain kaksi viikkoa ennen venäläisiä. Koska kaikki oli herkässä vaiheessa, oli venäläisillä kielto provosoida saksalaisia. Georgin mukaan Stalin oli asettanut kuitenkin joukot hälytykseen 21.6.1941, mutta saksalaiset kommandojoukot olisivat katkaisseet venäläisten rintaman lähelle sijoitettujen joukkojen yhteydet  ja siksi suurin osa oli aivan valmistautumattomia. Siten saksalaiset saivat aikaan yllätysvaikutuksen ja aloitteen. Eurooppa näytti sittenkin pelastuvan ja valtavat määrät neuvostolentokoneita tuhottiin ja puna-armeija joutui sekasortoon. Zukov ja Stalin käskivät joukkojen tehdä vastahyökkäyksen, mikä muodostui tuhoisaksi itsemurhahyökkäykseksi epäjärjestyksen ja epäsuotuisan alkuasetelman vuoksi. Kapinakenraalien suureksi yllätykseksi hyökkäys oli menestys ja Saksan armeija eteni parissa viikossa satoja kilometrejä. Nyt he joutuivat pilaamaan sodankäynnin sabotaasilla ja häviämään sodan tahallaan.

Kenraalit luulivat saavansa johtaa sotaa ja pettyivät pahasti, kun Hitler kaivoi luotettujen kenraalien kanssa salassa valmistelemansa Barbarossa-suunnitelman hihastaan. Kenraali Keitel ja monet muut ovat olleet sitä mieltä, että Hitlerin suunnitelma edetä salamasotaa käyden ensin Leningradiin ja sitten Kaukasiaan  oli nerokas paperi ja ainoa tapa käydä sotaa menestyksellä Neuvostoliittoa vastaan. Baltiassa olivat hyvät tiet ja Leningradin varusteluteollisuuden kaappauksen jälkeen  huolto olisi kulkenut myös meren kautta. Sodan jälkeen von Rundstedt oli sitä mieltä, että jos Moskovaan ei olisi edetty, vaan panssariryhmät olisivat edenneet etelässä, olisi jo 1941 voitu edetä Länsi-Kaukasuksen öljyalueille. Kaukasuksen öljyn tyrehtyminen olisi ollut Neuvostoliiton loppu. Ukrainan viljan ja Donetsin laakion ym. teollisuuden kaappauksen jälkeen, ehkäpä vasta vuonna 1942 Kaukasuksen valtauksen jälkeen (joka olisi tuonut Turkin sotaan mukaan Saksan puolella) olisi Moskova vallattu ja takaapäin saarrostaen. Hitler pelkäsi aivan oikein Moskovasta saattavan muodostua kulutustaistelu, joka ei sopinut voimiltaan heikomman Saksan armeijalle ja joka veisi aikaa. Viimeistään Smolenskin tasalta olisi joukkoja siirrettävä pohjoiseen ja etelään. Vasta Leningradin jälkeen olisi voitu ajatella Moskovaa. Tämä toiminta olisi myös yllättänyt Stalinin, joka toimi kenraalien kanssa yhdessä saaden kaiken tiedon kapinakenraaleilta. Vastaava yllätys koettiin, kun kenraalit ilmeisesti olivat luvanneet Stalinille Hitlerin hyökkäävän Moskovaan ja vielä Guderianin edetessä he koettivat saada Hitlerin suostumaan Moskovaan hyökkäämiseen Brjanskin kautta. Hitler kuitenkin vaati joukkojen jatkavan Gomeliin ja saartavan Kiovan, mikä yllätti täydellisesti Stalinin ja johti menestykseen. Tätä ennen oli koettu ikävä vääntö, kun kenraalit lähes yhtenä miehenä kieltäytyvät Hitlerin suunnitelmista ja vaativat yleishyökkäystä Moskovaan. Riitely kesti ja kenraalit sabotoivat ja vaativat lykkäystä huoltosyistä. Pahaksi onneksi Hitler sairastui vakavasti kahden viikon ajaksi elokuun alussa ja kaikki pysähtyi. Kenraalit siirsivät sairauden aikana joukkoja takaisin vastaamaan omia tulevaisuuden kaavailuja. Tervehdyttyään Hitler jatkoi omien suunnitelmiensa pohjalta. Neuvostoliitto vahvisti puolustustaan ja aika kului. Viimein Hitler myöntyi Moskovan hyökkäykseen, koska koko Barbarossa oli väännetty raiteiltaan ja kenraalit olivat saaneet hänet epäilemään itseään. Lisäksi tiedustelu väitti koko sodan olevan ohitse ja Neuvostoliiton polvillaan. Kenraalien mielen mukaan toimiminen oli ajanut joukot sellaiseen asemaan, että niillä voitiin käydä Moskovaa vastaan. Ilmeisesti kenraalit olivat ajatelleet johtaa sotaa huonosti Moskovan edustalla ja kuluttaa voimia, kunnes talven tullessa Stalin olisi hyökännyt joka suunnalta. Esim. Kiovasta. Halder itse väitti saksalaisten olevan muka mahdollista edetä samana vuonna Arkangeliin ja Bakuun muutamassa viikossa, mikä paljastaa hänen valehdelleen. Juuri Halder väitti olevan mahdollista edetä Gorkiin joulukuussa ym. ja unohti pakkasen ja mudan syksyllä.

Panssarivaunut eivät oikeasti olleet juuttuneet mihinkään heinäkuun alussa, vaan nopeilla joukoilla olisi aivan hyvin voitu edetä Pihkovasta Leningradiin muutamassa päivässä. Tätähän Carrell kutsuu Leningradin ensimmäiseksi pelastumiseksi. Huoltovaikeuksiin vedoten operaatiosta luovuttiin. Pohjoiseen ei siirretty joukkoja lisää ja venäläiset vahvistivat asemiaan sekä toivat uusia joukkoja kaupungin suojaksi. Käsittämätön vetkuttelu ja lykkäykset viivästyttivät uuta etenemistä ja se haluttiin suorittaa suoraan vaikeimmasta kohtaa. Panssarijoukkoja pidettiin järjettömästi partisaanijahdissa ja toimituksia odoteltiin. Viimein puskettiin läpi Leningradin edustalle vaikeimmasta kohtaa, mutta sitten taas jouduttiin huoltovaikeuksiin. Tosiasiassa kaupunki pelastui monta kertaa ja viimeinen hyökkäys sitä vastaan olisi voitu aloittaa jo elokuussa. Panssarit etenivät lupaavasti, mutta yllättäen taas polttoaine loppui ratkaisevassa vaiheessa. Venäjän historia kertoo satuja torjuntavoitosta ja omistuksen vaihtumisesta monia kertoja. Todellisuudessa kaupungin valtaus näytti olevan pian odotettavissa, kunnes taas seurasi vaikeuksia. Eteneminen tähän asemaan jo oli hidastunut juuri ratkaisevissa viivästyksissä joukkojen etenemisessä Baltiasta Lugan rintamalle ja lentokonepulaan ym. Von Leeb ei myöskään ryhtynyt saartamaan kaupunkia kunnolla. Zdanov oli jo valmistautunut vetäytymään ja räjäyttämään kaupungin. Juuri tällaisten räjäytysten uhka sai viimein onnistumaan taivuttelemaan Hitlerin siihen, että kaupunkia ei vallattaisi. Kaukolaukaistavat miinat olivat tuottaneet pahoja tappioita esim. Kiovassa. Ne olivat kuitenkin turhia, sillä suomalaiset olivat kertoneet saksalaisille, kuinka laukaisimet tehdään toimimattomiksi. Canaris salasi tiedon. Lopulta panssarit vedettiin Moskovaan tehtävää hyökkäystä varten. Vaikka Carrell väittää Halderin olleen raivoissaan, kun kumpaakaan kaupunkia ei miehitetty, niin todellisuudessa hän selvästi mielettömällä sodankäynnillä esti menestyksen.

Myös Moskovassa kaikesta huolimatta kaikki näytti etenevän menestykseen. Polttoainetta ei tosin ollut operaatio Taifuunia varten kuin kahdeksi viikoksi eikä ammuksiakaan juuri enempää. Silti kenraalit väittivät menestysmahdollisuuksia hyviksi. Yllättäen kaikki sujuikin hyvin ja suuret voitot saatiin Vjazmassa ja Brjanskissa. Tämän jälkeen Halder kuitenkin ohjasi järjettömästi vasemman sivustan Kalininiin, joka kukistui 15.10.1941. Jos nämä joukot olisivat hyökänneet Moskovaan, olisi Saksa ennättänyt kaupunkiin ennen liejukautta. Kaiken hyvän lisäksi osaston oli määrä jatkaa pohjoiseen ja sen tukena olleet divisioonat siirrettiin Ranskaan. Myös ilmavoimia vähennettiin huomattavasti kesken hyökkäyksen. Samoin tykistöä. Halderille tyypillistä oli juuri joukkojen raju heikentäminen juuri menestyksen kynnyksellä. Myös joukkojen siirtely päämäärättömän näköisesti ympäri Eurooppaa lyhyiksi ajoiksi ilman järkevää syytä. Kaikesta huolimatta Moskovan pelasti liejukausi, sillä sen puolustus oli jo melko heikkoa. Liejukausi tarjosi aikaa tuoda kaupungin tueksi lisää joukkoja. Marraskuussa sitten nimenomaan Halder ja kenraalit vaativat järjettömällä tavalla hyökkäyksen jatkamista, vaikka kylmyys vaikeutti jo operaatioita. Tietenkään edes panssarivaunuille ei ollut kuljetettu jäisten teiden vaatimia ketjuja. Tiedustelu antoi ruusuisen kuvan kaikesta vastoin todellisuutta. Kaupungin puolustusta oli vahvistettu rajusti. Lentokonepulan vuoksi taas ilmavoimat oli vedetty Ranskaan ym. ja lentäjiä oli valtavat määrät lomilla. Tämän vuoksi venäläiset saivat ilmaherruuden ja sen avulla hyökkäyksen pysähtymään. Kaikkein järkevin ratkaisu olisi ollut jäädä hyviin asemiin eikä hyökätä liejukauden jälkeen ollenkaan. Nyt saksalaiset koettivat suurin tappioin edetä. Kun he pääsivät Hmkiin, operaatio näytti silti onnistuvan edes jollain tapaa. Mitään syytä joukkojen vetämiseen sieltä pois ei ollut. Sitten selkeät havainnot venäläisten valmistautumisesta hyökkäämään oli näkyvissä, mutta havaitut joukkojen siirrot salattiin Hitleriltä. Koko talvikatastrofi oli selkeästi suunniteltu yritys tahallaan tuhota koko keskustan armeijaryhmä venäläisten eduksi. Omat voimat kulutettiin loppuun ja sitten venäläisten hyökkäys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pahin vaihtoehto puolustajalle ja hyökkääjälle edullisin. Pakkasen halvaannuttamat saksalaiset olivat myös ihmeissään, koska käskyjä ei tullut perille. Tilanteen epäselvyyden vuoksi käskyt olivat järjettömiä vielä hyökkäyksen alettua. Lentokoneet oli vedetty pois ja viimein perääntymään joutuneet saksalaiset kokivat vakavia tappioita neuvostoilmavoimien taholta. Joukot joutuivat peräytymään satoja kilometrejä ja taakse jäi koko kalusto. Pian koneita vedettiin takaisin ja saksalaiset saivat taas ilmaherruuden. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Jos Hitler ei olisi ottanut koko armeijan johtoa pettureilta itselleen, olisi armeijaa odottanut Napoleonin suuren armeijan kaltainen peräytyminen koko Neuvostoliitosta ja tuho. Hitler käski armeijaa pysähtymään ja tilanne korjautui. Tappiot olivat niin pahat, että Saksa ei pystynyt niitä koskaan kokonaan korvaamaan, mikä myös todettiin. Tappio oli maanpetoksellisten upseerien harkittu ja suunniteltu rikos, jonka he toteuttivat Stalinin kanssa. Vastaavalla tavalla esim. lentokoneet vedettiin myös 1944 sopivasti ennen maihinnousua Normandiassa pois maihinnousun onnistumisen varmistamiseksi.Samoin valko-Venäjällä operaatio Bagrationin alkaessa.

Älykkäät kenraalit esiintyivät usein diletantteina. Valtava määrä ilmoituksia ja tietoja kylmästi salattiin Hitleriltä. Rundstedt ja Kleist olivat esittäneet epäilyksensä hyökkäyksestä Rostoviin sivustan ja venäläisten vastavoimien sekä huoltovaikeuksien takia, jonka vuoksi hyökkäys jouduttiin tekemään pienillä voimilla. Kaikki oli esitetty, mutta viestejä ei ollut välitetty Hitlerille. Halder ja muut säätelivät Hitlerille tulevia raportteja ja saattoivat merkitä ilmoituksia ym. “liian järkyttäviksi” tms. Kun Hitler ongelmien alettua lensi itse paikan päälle, hän hämmästyi kuultuaan siitä, että kaikki oli nähty ennakolta ja ilmoitettu hänelle. Komentajat saivat pitää asemansa. Usein myös Hitler oli antanut käskynsä suullisesti. Siten niistä ei jäänyt mitään todistetta ja kenraalit väärensivät niitä tai sivuuttivat ne kokonaan. Siten Hitler joutui usein toteamaan myöhemmin, että ei ollut antanut koskaan sellaisia käskyjä, mitä hänen väitettiin antaneen. Myös muiden käskyjen kohdalla ne yksinkertaisesti jätettiin noudattamatta tai vesitettiin tms. Hitlerille valehdeltiin järjettömän paljon. Sodan jälkeen on moni järjettömyys esitetty Hitlerin pakkomielteenä, mutta tosiasiassa useimmat niistä ovat kenraalien hänen päähänsä syöttämiä ja siis harhaan johtamisen tulosta. Kaikki on tietysti perusteltu valheilla. Moni sabotaasi on myös selitetty Hitlerin käskystä johtuvaksi. Todellisuudessa hän kuitenkin esim. vaati joukkojen pystyvän myös talvisotaan ja kunnon varustusta sotilaille. Se, että sota loppuisi ennen talvea, on esim. rautatieviranomaisten veruke ja selitys laiminlyönneilleen aikoinaan. Mitään sellaista ohjetta ei Hitleriltä ole lähtenyt eikä kehotusta leväperäisyyteen. Pikemminkin asiantuntijat ovat joutuneet paikoin ääneenkin uskaltautuen myöntämään, että Hitlerin omissa ajatuksissa oli useimmiten enemmän järkeä kuin kenraalien aivoituksissa, mikä todistaa sen, että kenraalit koettivat hävitä sodan ja johtaa hänet harhaan. Kenraalit ovat sodan jälkeen sekä poliittisesti korrekti historiankirjoitus väittäneet jopa niin, että kenraalit olisivatkin esittäneet järkevämpiä vaihtoehtoja ja joutuneet alistumaan Hitlerin pakkomielteisiin. Ainiin, Thomas ja salaliittolaiset kävivät jo Hitlerin sairauden aikana vaatimassa vallankaappausta. Tähän ei suostuttu armeijakomentajien puolelta, sillä Hitlerillä oli likaa suosiota. Tresckow yritti silti kaapata Hitlerin, mutta tämäpä ei suostu kulkemaan hänen autossaan.

1942

Operaatio Sininen on tietysti taas paljastettu lukuisia reittejä Stalinille. Huoltovaikeuksia taas ja heti ensimmäisinä päivinä. Samat roistot saavat mellastaa huollossa edelleen. Elokuussa 6. armeija olisi voinut edetä Stalingradiin, mutta huoltovaikeudet jarruttivat ratkaisevasti. Vaikka vastus oli heikko ja polttoainetta vähän, panssarit pantiin kiertämään turhiin tehtäviin ja polttoainetta kului. Tämä pani esim. Richthofenin epäilemään toiminnan mielekkyyttä. Näin pula syntyi osaltaan ja yksiköillä ei voitu napata Stalingradia. Siten koko fiasko olisi ollut mahdollista väistää ja vaikkapa edetä myös Astrakanin suuntaan. Loppusyksystä ilmavoimat esittävät vakavia moitteita 6. armeijalle siitä, että tämä ei käytä hyväkseen heidän iskujaan. Kaikki viittaa siihen, että Paulus oli myös salaliitossa ja myös kävi sotaansa huonosti. Ainakin hänen riveissään oli sabotöörejä. Siinä, että venäläinen Stalingrad kesti, on monen ulkomaisen ja saksalaisen historioitsijan mielestä sotilaallisesti selittämättömiä piirteitä. Ja kukapa onkaan idean isä, kun sotaa käytiin ilman painopistettä kahden toisistaan erkaantuvan voimaryhmän kanssa yhtäaikaa? Halderhan se vaati ja muodosti armeijaryhmistä yhtä voimakkaat. Vaikka rintama ilman painopistettä on siis kuin ihminen ilman luonnetta. Lukuisia SS-panssaridivisioonia makaa Ranskassa ja odottaa hyökkäystä, joka iskee sitten “yllättäen” Afrikkaan. Näillä divisioonilla ja muilla vastaavilla olisi vallattu Baku ja Batumi, Stalingrad ja Astrakaani. Panssarit seisovat 16 päivää, koska polttoainetta ei ole. Italialaiset vuoristojääkärit tietysti olisivat vallanneet tien auki Suhumiin, mutta jostain syystä he joutuvat arolle ilman panssarintorjuntaa marssittuaan jo kauan Kaukasuksen suuntaan. Juuri kun Kaukasuksella joukot ovat ratkaisun kynnyksellä ja taistelevat eri suunnilla, Halder vetää panssareita pois Ordzonikidzestä Stalingradiin ja divisioonia Ranskaan. Lentokonepula iskee ym. ym. On selvää, että tällaiset tekijät johtavat hyökkäyksen pysähtymiseen. Etenkin, kun alunperin piti painopisteen olla Kaukasuksella. Juuri siellä voitettaisiin sota ja sieltä olisi edetty Turkin kanssa Irakiin ja Persiaan ja kuristettu myös Englannin öljyhuolto. NL oli kuluttanut voimansa ja oli hyvin lähellä luhistumista. Se joutui Harkova taistelun jälkeen vetäytymään eikä vetäytyminen pysynyt hallittuna. Takaa-ajo tietysti sabotoitiin huollon ongelmilla  väärien ilmoitusten höystämänä. Yhdessä Stalinin kanssa järjestivät kenraalit kulutussodan Stalingradiin ja sitten tuhon. Oliko myös 1941 tarkoitus saartaa Moskovan luokse etenevä armeija Kiovasta tms? Ei liene yllätys, että Canaris sai torjutuksi tshetsheenien ja muiden kansojen kapinaan nostattamissuunnitelmat “sotatoimien turhan laajentamisen” verukkeella.

Stalin tuntui aina tietävän, koska Hitler oli poissa päämajasta ja huonosti tavoitettavissa. Juuri silloin hän aloitti hyökkäyksensä. Myös Stalingradin hyökkäyksen. Ilmeisesti on niin, että nimenomaan Hitlerin käskyt olivat järkeviä, vaikka hänellä olisi ollut hyvin väärä kuva asioista valehtelun vuoksi. Hitler oli kuin olikin käskenyt reservejä romanialaisten ja italialaisten joukkojen taakse. Kuitenkin näitä joukkoja oli heikennetty ja hänen tietämättään ja vastoin hänen käskyään Stalingradin hyväksi. Jos näin ei olisi tehty, Stalingrad ei olisi jäänyt saarroksiin ja venäläisten hyökkäys olisi viivästynyt. Esim. 48. panssariarmeijakunta koostui saksalaisesta 22. panssaridivisioonasta, osasta 14. panssaridivisioona ja romanialaisesta divisioonasta. Sitä oli vahvistettu lisäpanssareilla ja jääkäriosastolla sekä tykistöllä. Huomattava taisteluvoima, joka olisi murskannut eteläisen neuvostojoukkojen hyökkäyksen.  Kuitenkin tässä armeijakunnassa saksaliset panssarit olivat vanhentuneita tshekkiläisiä sotasaalispanssareita vastoin alkuräistä tarkoitusta. Lisäksi oli vedetty paljon panssareita ja muuta voimaa Stalingradiin ja mitä ilmeisimmin Hitlerin tietämättä, kutsen puutteellinen varustuskin osastolla. Omituista oli se, että 104 jäljelläolevasta panssarista vain 39 suostui toimimaan 22. divisioonassa. Tapaus on poikeuksellinen, sillä panssareita ei oltu käytetty kuukauteen ja niitä olisi normaalisti huollettu. Nyt ne olivat “menneet epäkuntoon”. Mitään tällaista ei tapahtunut muulloin idän sotaretken aikana. Selitys oli, että hiiret olisivat järsineet rikki osia. Kumikaapeleita ja sähkölaitteita? Komentaja Ferdinand Heim kunnostautui kyllä leväperäisyydellään myös ranskassa, mutta ilmeisesti huijjarit olivat muita ja toimivat hänenselän takanaan. Myös romanialainen panssaridivisioona oli 108 panssarrinsa osalta kokonaan vanhentunutta ja alivoimaista venäläiseen kalustoon nähden. Osastot joutuivat erikseen ja tuhoutuivat. Romanialainen osasto oli ainoa urhoollisesti taistellut osasto romanialaisista. 22. divisioonan 20 panssaria pääsi ristiriitaisen käskyn vuoksi edestakaisen marssin jälkeen viholliseen kiinni ja tuhosi 26 T34-vaunua. Läpimurto oli silti molemmilla puolilla tosiasia ja osasto joutui vetäytymään. Hothin panssariarmeija oli kuitenkin kova kanto kaskessa. Se torjui menestyksellä hyökkäystä kahdessa paikassa, kunes se sai järjettömän käskyn vetäytyä Stalingradiin 6. armeijan alaisuuteen. Sine tämä osasto jäi ja tuhoutui.

Hitler oli perehtynyt karttaan vuodelta 1919 ja tajusi tilanteensa olevan yhtenevä Denikinin kanssa. Hän aavisti sen, mistä hänen kimppuunsa iskettäisiin. Donin sillat havaittiin ja liikennettä kaikista venäläisten salaustoimista huolimatta, muutamaa päivää ennen myös Hitler näki puuhat. Edelleen Gehlen ja Canaris väittivät kyseessä olleen pienien joukkojen ja että hyökkäys olisi tulossa muualle. Kun hyökkäys alkoi, olivat taas saksalaisten ilmavoimat muualla. Stalingradin huolto oli ovelasti vaikeutettu siten, että varastot olivat Kalatshissa ja sieltä joukot hakivat vain välttämättömimmän. Talvivarusteet oli jätetty toimittamatta. Suuria varastoja ja siltoja ei miehittänyt kuin hyvin heikko voima. Joukkoja ei lähetetty lisää ja pieni osasto väistyi pian. Siltojen räjäytystä ei ollut valmisteltu eikä siihen ryhdytty. 1500 kuorma-autoa ja jättiläismäiset varastot oli selkeästi päätetty luovuttaa viholliselle. Stalingrad joutui alusta lähtien elämään kurjuudessa. Vangit ja eräät komentajat ovat venäläisellä puolella kertoneet, että saartohyökkäys sujui ihmeen hyvin eikä sen menestymiseen ollut uskottu. Vastahyökkäystä vetkuteltiin selkeästi turhien verukkeiden perusteella. Todella iskukykyinen 6. panssaridivisioona tehokkaine vaunuineen tuli lännestä. “Yllättävän” hitaasti tietysti. Sitä vastaan osattiin suunnata myös vihollisen puolelta oudon tarkasti hyökkäyksiä. Kun hyökkäys viimein alkoi lähes kaksi viikkoa sen jälkeen kuin olisi ollut mahdollista ja jolloin menestysmahdollisuudetkin olivat hyvät, hyökkäys menestyi silti hyvin. Kun jäljellä oli viimeinen etappi Stalingradiin, syömähampaana toiminut divisioona vedettiin pois. Tälle on toki perustelunsa, sillä toinen hyökkäys uhkasi koko Kaukasuksen armeijaa. Tämä hyökkäys kuitenkin torjuttiin saatavilla olevilla joukoilla ennen kuin panssaridivisioona ehti paikalle. Sen poistuttua koko pelastushyökkäys kuivui kokoon, mutta se siis olisi kai onnistunut ilman poistumista (komentaja on katunut sitä, että totteli vetäytymiskäskyä). Hyökkäys ei siis ollut typerä  tai epätoivoinen ja se kertoi osaltaan siitä, että Hitler ja yleisesikunta olivat hyvin luottavaisia tilanteen selviämistä ajatellen. Väittihän tiedustelu Neuvostoliiton hyökkäystä paljon pienemmäksi ja sen tuomia joukkojen keskityksiä vähäisemmiksi kuin mitä ne olivat. Stalingradin selviämiseen uskoivat kaikki tai olivat uskovinaan. Mutta se olisi selvinnyt, ellei sitä olisi petetty. Pettäjä ei ollut Hitler. Ei myöskään Göring.

Stalingradissa oli lukuisia lentokenttiä ja yksi sellainen, johon voitiin laskeutua ympäri vuorokauden säällä kuin säällä. Ei ollut mitään esteitä motin huoltamiselle riittävästi. Saksalla olisi ollut koneita ja tarve oli vain 300 tonnia vuorokaudessa. Se pystyttiin helposti saavuttamaan. Sodan jälkeen sotapäiväkirjoja kuitenkin sormeiltiin ja väitettiin esitetyn Wehrmachtin taholta 500 tonnin vaatimus. Sekin olisi saattanut olla mahdollisuuksien rajoissa. Kaiken kaikkiaan vaikka matka oli aluksikin pitkä, kaupunkia olisi voitu hyvinkin huoltaa ja se olisi onnistunut, mikäli Göring olisi valvonut, että hänen alaisensa pitäisivät hänen lupauksensa. Demjanskissa 1941 oli ollut vain yksi hyvän sään lentokenttä 100 000 ihmisen mottiin, joka tosin sijaitsi puolet lähempänä rintamaa. Petokseen osallistui kuitenkin muitakin kuin ilmavoimien henkilöstöä. Armeijalla ei ollutkaan tarpeeksi lentokoneita ja niitä vedettiin muualle. Mutta myös Stalingradissa 6. armeijan puolella ei lentokentillä ollut vastaanottajia ja valoja ei näytetty oikein. Aluksi kuljetuksia oli hyvän sään päivinä 12-21.12.1942 n. 137 tonnia, mutta pääasiassa aivan väärää tavaraa. Määrällisesti huippu oli 19.12., jolloin tonneja oli 290. Pian suoritukset laskivat, kun etäisyys kaupunkiin kasvoi. Hitler sai tietää jotain ja lähetti yhden luottomiehistään, ilmavoimien kenraalieversti Erhard Milchin. Hitler sanoi, että mieli olisi tehnyt lyödä itsensä kuoliaaksi, kun oli luottanut Göringiin tässä asiassa. Milch totesi heti kaikki puutteet. Viikot olivat kuitenkin vierineet. 14.1.. vain muutamalla koneella lennettiin (7 Ju-52 -lentoa ja 11 Heinkel-lentoa 14.1.1943, vaikka koneita oli 140 ja 140). Koneet olivat puolillaankin jopa vain tai virheellistä tavaraa täynnä. Paluumatkalla muutama haavoittunut pääsi pois. Lastit olivat mielenkiintoisia. Stalingradiin lensi vanhoja sanomalehtiä ja kattopahvia. Kömmähdyksiäkö? Myös tonneittain pippuria ja meiramia, muutaman säilykelaatikon kera. Kaikki ei ollut kunnossa todellakaan, kun ammusten ja ruoan sijaan lennetään tällaista. Huollosta vastaava Finckh kunnostautui myös 1944 vastaavanlaisilla lähetyksillä saarroksissa olleille laskuvarjojääkäreille. Mutta ainahan voi väittää, ettei maanpetoksesta tai sabotaasista ole mitään todisteita mustaa valkoisella… Hän huomasi, että mottiin aiottiin lähettää kalajauhoa. Hän oli järkyttynyt. Varikolla hän sai kuulla, että Stalingradiin ei ollut lupa lähettää mitään, vaan oli tarkoitus huoltaa vain muita rintamia. Hän vaati lentokoneita ja varusteita ja sai selville, että ne jumittuivat Varsovaan. Kun koneita ei ensin ollut mahdollista saada, uhkasi Milch Varsovan vastuuhenkilöä valtuuksiensa mukaan sotaoikeudella ja kuolemantuomiolla, jonka johdosta kaikkea alkoi virrata. Kun Milch kysyi toisen konetyypin (Ju-52)  käytöstä, että miksi vain muutama kone (3) lensi, vaikka saatavilla oli reilusti yli sata, niin ei muka olutu kuultu kylmäkäynnistyksestä. Taistellen Milch sai tammikuun lopullla kymmeniä koneita ilmaan ja huoltopommien valmistus aloitettiin pudotustoimintaa varten. Viimein oli tulossa pitkästä aikaa hävittäjiä lisätankein Stalingradin ylle. Valitettavasti motti jakautui kahtia juuri tuolloin. Kun seuraavana yönä taas vain 11 konetta 62 mahdollisesta Ju-52 -koneesta lensi, uhkasi Milch vastuullista taas kuolemalla (sotaoikeudella). 26.1.-27.1. saatinkin sitten viimein 124 konetta ilmaan. 50 Heinkeliä lensi 111 lentoa ja 56 Ju-52 -konetta 60 lentoa. 100 tonnia elintarvikkeita pudotettiin. Kuljetuksia meni kuitenkin jo viholliselle, koska motti oli pienentynyt ja oli tehtävä pudotuksia. Vihollinen osasi hämätä koneita. Mielenkiintoista oli se, että hävittäjäsuoja oli myös erittäin puutteellinen. Kun hävittäjiä saatiin, juuri pitkän etäisyyden vuoksi tarvittava lisätankkivarustus oli jäänyt matkalle. Kaikki saatiin kuitenkin toimimaan niin myöhään, että muutaman päivän päästä motti kukistui ja suun osa kuljetuksista oli turhia. Selvästikin Wehrmacht halusi tukea kaikin tavoin venäläisiä 6. armeijan tuhoamisessa. Nääntyneet sotilaat siis paleltuivat ilman talvivarusteita ja nälän heikentäminä vankeudessa tauteihin. Vain muutama tuhat palasi vankeudesta sodan jälkeen 90 000 miehestä. Saarroksiin Stalinin pikku apurit olivat saaneet 240 000 miestä. Von Pauluksen nopea antautuminen kuitenkin pilasi salaliittolaisten suunnitelmat, sillä hänen oli laskettu kestävän vähän pitempään ja oli tekeillä taas uusi kaappausyritys. On ihme, että nääntyneet sotilaat aiheuttivat venäläisille 500 000 miehen tappiot kaatuneina ja haavoittuneina, kun loppuhyökkäys (operaatio “Ring”) tehtiin. Venäläiset olivat luulleet kaiken vievän vain muutaman päivän, mutta päivät venyivät viikoiksi. Mielenkiintoista oli 6. armeijan Pauluksen oikean käden Günther Toepken kokemus joulukuulta, kun hän oli käymässä tutustumassa huoltoon ja Finckhin toimet paljastuivat hänellekin. Toepke kysyi Finckhiltä, miksi hän teki kaiken siakmaisuuden. Vastaus oli, että mies “halusi säästää Stalingradin taistelijoita” (Pakottaa antautumaan?) Itse Manstein sanoi, että hän oli nähnyt sen verran paljon asioita, että oli parempi, että hän jäisi tekemään työtä Finckhin kanssa eikä palaisi Stalingradiin. Ravitsevaa ruokaa sinne ei kerta kaikkiaan saatu, vaan säilykevihanneksia ja kalajauhoa oli ilmeisesti paras lasti, mitä muutama kone sinne saattoi viedä. Jos Stalingradia olisi huollettu ja sen varastot olisivat jääneet sille, olisi motti varmasti pitänyt puoliaan kesään asti ainakin. Vastuullinen alueen ilmavoimien komentaja vaihdettiin Milchin määräyksestä Richthofeniin.

Salaliittolaisten kaikki toimet merkitsivät omien maanmiesten kuolemaa massoittain ja oman maan tappiota sodassa. Toiminta jatkui kuitenkin häikäilemättömästi. Kaukasukselta vetäytyvän armeijan varastojen evakuointeja viivyteltiin ja lisäksi junanrataa tuhottiin ennenaikaisesti. Siten saatiin taas siellä olevat suuret varastot kuorma-autoineen ym. vihollisen käsiin. Osassa 2 (ilmestyy kesällä) Georg jatkaa outojen tapausten käsittelyä. Zitadellen kulkuun paneudutaan varsinkin pohjoisen hyökkäysryhmän von Klugen osalta. Lisäksi Ukrainan nopeaan menetykseen 1943 ja Romanian luhistumiseen. Myös kesän 1944 Valko-Venäjän katastrofiin, johon liittyi selittämätön kenraali Henning von Tresckowin poistuminen joukkoineen rintamasta. Hän vain lähti ilmoittamatta naapureilleen ja jätti aukon rintamaan. Asiaa sivuttiin, koska Stalingradissa vastaavaa temppua ei tehnyt kokonainen armeija, vaan kenraali Seydlitz-Kurzbachin divisioona 22.11.1942. Se jätti bunkkerinsa ja loistavat asemansa ja tuhosi kaiken varastonsa ilman mitään syytä. Sitten 94. jalkaväkidivisioona peräytyi kohti kaupungin pohjoisreunaa. Venäläiset käyttivät heti hyväkseen tätä ja löivät divisioonan hajalle. Kenraali ei pystynyt esittämään järkevää syytä toiminnalleen. Von Paulus oli käskenyt juuri sitä pysymään asemissaan ja sillä oli vielä kunnon huoltovarastot. Vastaavalla tavalla oudon nopeasti 6. armeija menetti aiemmin mainitun Stalingradin alueen parhaan lentokentän. Vuonna 1944 sosiaalidemokraatti Leuschner kertoi kansantuomioistuimelle saatuaan kuolemantuomion, että vastarinnan johtaja Beck oli 1943 kertonut attentaatin olevan tarpeeton, sillä armeijan johdossa olisi riittävästi aineksia, jotka johtaisivat sodan katastrofaalisesti tappioon. Nämä henkilöt mm. vetäytyisivät ilman ilmoitusta naapureilleen ja jättäisivät aukkoja rintamaan. Tällöin seuraisi suuria tappioita ja peräytymisiä. Koska yleisesikunnan entinen päällikkö Beck tappoi itsensä attentaatin yhteydessä, asiaan ei saatu varmistusta. Von Seydlitz oli innokas yhteistoimintamies sotavankeudessa Neuvostoliitossa. 1955 sieltä palattuaan häntä yritettiin maanpetosoikeudenkäyntiin, mutta länsivaltojen miehitysasetukset estivät sen. Myös Unkarin vastahyökkäys 1945 epäonnistui, koska se oli paljastettu etukäteen venäläisille. En jaksa puhua nyt diplomaattien ym. salaliittolaisuudesta. Tunnettuja nimiä ovat Weiszäcker ja esim. Hans Heinrich Herwarth von Bittenfeld, joka kavalsi amerikkalaisille salaisen lisäpöytäkirjan 1939. Länteen vuodettiin tietoja paljon Sveitsin kautta Gestapon myyrän Giseviuksen välityksellä.

Lopuksi

Mitä ilmeisimmin salaliittolaiset pyrkivät tosiasiassa oman maan tuhoon eivätkä vain vallan vaihtumiseen. Se, että sodan tahallinen häviäminen ja rikokset saksalaista sotilasta kohtaan on salattu suurelta yleisöltä, ei liene ihme. Kaikki rikolliset saivat hyvät asemat sodanjälkeisessä Saksassa ja pääsivät korkeisiin virkoihin. Toiset USA:n armeijassa tai CIA:ssa ja toiset Bundeswehrissä. Voittajat eivät sallineet petturien arvostelua, vaan tekivät hyveen maanpetturuudesta tai aseistakieltäytymisestä ym. Rikolliset vaalivat mainettaan. Yhteistoiminta myös kommunistien kanssa viittaisi siihen, että USA käski osaa tekemään niin. Osa oli neuvostomielisiä, kuten Venäjään suuntautunut Stauffenberg ja muutama muu, esim. kreivi Schulenburg (Moskovan suurlähettiläs 1941). Salaliittolaiset on perinteisesti nähty bolshevismin vastustajina ja Hitleriä syytetty itärintaman ohentamisesta ym. Salaliittolaisissa ei mielestäni ole mitään hyvää, vaan he tuntuvat olevan typeryksiä, joiden maailmankuvan vapaamuurarit olivat rakentaneet. He tuntuvat sokeilta voittajien kätyreiltä suurin osa, sillä he eivät edes olleet varmistaneet, saako Saksa mitään palkintoa esim. Länneltä. Osa taas ei tajunnut, että Hitlerin kukistuminen olisi melko varmasti johtanut kaaokseen ja bolshevikkimiehitykseen ennen aikojaan. kaikki olisi romahtanut. Canaris oli sanonut jollekin jo sodan alkaessa, että sodan häviäminen on paha juttu, mutta Hitlerin voitto olisi ollut vielä pahempi. Naiivi usko Versaillesin näännyttäjien seireenilauluihin ja toisaalta kuin bolshevistinen tms. propagandan mukainen kuva siitä, kuinka fasismi olisi jokin sitä pahempi ideologia. Nyt viimein näemme sen, vähän jokainen, mitä Wall Street oikein edustaa. Oman maan pettäminen tuskin useinkaan on järkevää. Ilmeisesti useassa tapauksessa kyse on voittajan ennakoimisesta ja voittaneen puolen houkutuksiin lankeamisesta. Ajattelusta, että sodan jälkeen palkitaan, jos liittyy suureen vapaamuurarien johtamaan ja Saksan vastaiseen rintamaan, kun Hitlerin Saksa taas edustaisi koko muun maailman vihollisuutta. Nyt vain on niin että muu maailma ei halunnut vain Hitlerin tuhoa, van myös koko Saksan kyykyttämistä. Minusta Wehrmachtin vajoaminen tällaiseen kauhistuttavaan  rikokseen ja saastaan kertoo osaltaan vain weishauptilaisten illuminaattien mädättämiskyvystä ja kuinka maailma oli jo mädätetty bolshevismin suuntaan. Muun maailman menoa pidettiin normaalina, jopa bolshevismia parempana kuin isänmaan edun ja riippumattomuuden puolustamista. Oliko se nyt Wilhelm Marr joka jo 1870-luvulla mielsi koko Saksan jotenkin epäsaksalaiseksi. Ilmeisesti Wehrmachtin johtomiehet kaipasivat länsimaiden todellisten valtiaiden käskynalaisuutta ja olivat tottuneet illuminaattien luomaan Eurooppaan. Toisaalta esim. SS-sotamiestenkin vainoaminen kollektiivisesti ja murhaaminen tuntuisi juuri Saksan parhaan aineksen murhaamiselta. SS-joukkojen kai ajateltiin edustavan poliittisesti jääräpäisintä ainesta. Toisaalta voisi ajatella, että siihen liittyneet ainakin olivat keskimäärin suoraselkäisempiä ja isänmaallisempia ihmisiä, joiden moraali ei olisi sallinut maanpetosta ja jotka oikeasti halusivat puolustaa isänmaansa riippumattomuutta. Ei ihme, että voittaja vainosi heitä ja murhasi massoittain. Bolshevistista asennetta on alistua suuren koalition sortoon vain siksi, että sen näyttäisi pitävän otteessaan koko maailmaa tai suurta osaa siitä. Palatkaamme siis tähän sensurointiin. Aihe on kai tabu siksi, ett vaikka rikolliset petturit ovat kuolleet, he loivat uuden Saksan eli kaikenlaiset yhteistoimintamiehet ja maanpetturit saivat vallan ns. Valkoiselta listalta. Uusi Saksa edustaa näitä maanpettureita ja Bilderberg vaatii vastaava asennetta kaikilta uusilta vallanpitäjiltä. Oma maa ei merkitse mitään ja nythän siis on juuri käynnissä eräänlainen Kolmas Puunilaissota Saksan kansan hävittämiseksi ja ryöstämiseksi lopulliseen kammottavaan orjuuteen ja tuhoon. Samat voimat ja edeltäjät olivat mukana maanpetoksellisesti tuhoamassa oman maan uskollisia ja isänmaallisia sotilaita, siis myös Wehrmachtin sotilaita, jotka henkensä edestä taistelivat maansa puolesta. He olivat tuhoamassa Saksalta varastettuja alueita ja murhaamassa niiden kansalaisia. Heidän ansiotaan osaltaan on siis miljoonien maanmiestensä murha sodan jälkeisissä nälänhädissä ja eläneiden kurjuus. Maan tuhoutuminen toisen luokan maaksi, joka on täysin orjuutettu, aivopesty ja käskytetty. He ovat kaikesta vastuussa, koko ihmiskunnan tuhosta, koska sota olisi muuten päättynyt toisin. Heidän seuraajansa ovat aivan samaa maata. On muistettava, että ilmavoimien petos mahdollisti Dresdenin holokaustin, koska murhaajat uskalsivat ehkäpä sen vuoksi lentää sinne asti ilman pelkoa yöhävittäjistä. Ei ihme, että sama saasta ja vastaavanlainen aines haluaa salata Dresdenin kansanmurhan ja vähätellä uhrien määrää ja voittajien rikollisuutta. Edustavathan he itse samaa murhaajaosapuolta, koska armeijan petturit osallistuivat massamurhaan. Jos Saksan yhteiskunta sallisi avoimesti Wehrmachtin maanpetturien paljastamisen, se paljastaisi myös samalla itsensä ja ihmiset, jotka siellä pitävät valtaa. Heidän luonteensa, moraalinsa ja toimintamallinsa. Suosio katoaisi ja petos paljastuisi. Tällaisista toimista ei nimittäin ruusuja saa jostain Mossadin soluttamien antifasistien aktivistien edesottamuksista ja ulosannista huolimatta. Vaikka kuinka olisi aivopesty. Ei, Hitler muka vain mokasi ja salaliittolaiset muka olivat kunnioitettuja 20.7.1944 kapinoitsijoita ja ihanteellisia ihmisiä. Ja Jenkkilä muka edustaisi kaikkea kaunista.

Mm. sen vuoksi kaikki historiasta esitetty alkaa 1900-luvun osalta paljastua valheeksi. Kuten tämä  tappion ainoa syy ja Wehrmachtin johdon maanpetos. Kuinka ihanteellisena Wehrmachtia pidetäänkään ulkomailla ja varsinkin Saksassa. Totuus on toisenlainen ja yllättävän epäyhtenäinen Saksan kansa olikin. Ainakin näiden korkealle kiivenneiden osalta, jotka pettivät maansa ja pelasivat voittajahevosta. Ehkäpä heillä oli yhteyksiä illuminaatteihin. Vapaamuurarit ovat soluttaneet kaikki maat ja olivat jo tuolloin. Ilmeisesti myös I maailmansota päättyi kun päättyi, koska vapaamuurarit toimivat omaa maata vastaan Saksan riveissä. Hitlerin olisi kannattanut olla vähemmän luottavainen ja vääntää armeijaansa enemmän puoluearmeijan suuntaan. Olisiko kannattanut korvata Wehrmacht SS:llä? Euroopan bolshevisointi oli niin selkeästi huonoin vaihtoehto, että ihmettelen salaliittolaisten motiiveja. Ehkäpä USA määräsi ja typerykset eivät tajunneet, että USA edusti samaa bolshevismia ja lähes samaa valtiota kuin NL (taas tulee mieleen kylmän sodan teatraalisuus. Kuinka moni pettureista oli perillä vapaamuurarien saloista tai aavisti ne?). Sen seireeninlaulu vetosi pieniin päihin. Nyt on sitten Europol ja talouskatastrofit. Kaikki nyljetään ja vapaus menee. Jos Saksa ja NL olisivat tehneet erillisrauhan, olisi myös silloin saattanut koittaa Euroopan rauhanomaisen ja riippumattomien valtioiden yhteistyön aika. Nyt on illuminaatti ja vapaamuurarit. EU ja bolshevismi. Kaikki vajoaa syöksykierteessä alaspäin. Ja nyt on koko maailma ei vain solutettu, vaan aivopesty paljon pahemmin kuin tuolloin. Moraalia mädätetty ja kaikenmaailman huuhaata ja pajunköyttä syötetty. Illumnaatti pystyy lahjomaan vaikka kenet ja kukaan ei tunnu uskaltavan vastustaa.

P.S. Kuten aikaisemmista kirjoituksista muistamme, Erhard Milchin kunnollisuus ja urotyöt herättivät ilmeisesti sodan jälkeen voittaneissa barbaareissa hirvittävää vihaa. Englantilainen kenraali nuiji miestä marsalkansauvalla. Kun kirjoituksessa esiintyneet mitä hirvittävimmät rikolliset palkittiin sodn jälkeen usein vapauden lisäksi hyvällä uralla, Milch sai elinkutisen vankeustuomion, kun ei suostunut valehtelemaan. Illuminaatti haluaa tappaa ja mädättää pois kaiken kunniallisen ja se suosii paskaa.

KOMMENTTEJA :

1. nönnönnöö Says:
January 15, 2012 at 2:07 pm | Reply
Mielenkiintoista muuten on Stalinin päätös vetäytyä Kaukasukselle ja Stalingradiin ja ratkaaista sota siellä. Siellä pysähdyttäisiin ja kulutettaisiin Saksan voimia. Tämä siis, kun operaatiosuunnitelma oli tullut tietoon saksalaisten puolelta. Kenraalit olisivat vaatineet tällaista, kun Stalinin oma johto oli ollut katastrofi. Näin meille on kerrottu. Kenraalien hidastelu ja voimien heikentäminen ja toisaalta Stalingradista ja Kaukasuksen solista muodostunut kulutustaistelu lopuille joukoille ja lisäreserveille tuntuu sopivan liian hyvin kuvaan ollakseen vain kenraalien omaa sabotaasia. Mitä todennäköisimmin yhteistyö ei ole rajoittunut vain kaiken vuotamiseen Stalinille, vaan jsaman tien saattaa tulla sovituksi jonkinlainen yhteinen strategia. Kuinka ihmeessä venäläiset saatiin muuten niin luottavaisesti toimimaan näin ja vielä kaavailemaan ennakolta kaikki? He saattoivat luottaa täysin pettureihin. Kaikkea ei ole paljastunut, mutta joidenkin avainmiesten kanssa on saatettu olla jopa näin tiiviissä yhteistyössä.

2. nönnönnöö Says:
January 16, 2012 at 9:12 pm | Reply
Tonnikaupalla meiramia ja pippuria siis Stalingradiin ammusten ja muonan sijaan. Saman yön lähetyksessä oli 100 000 tornisterin etikettiä..

3. nönnönnöö Says:
January 22, 2012 at 11:35 am | Reply
Normandia-kirjan mukaan von Kluge ei olisi ollut kovin aktiivinen, mutta sietänyt juonitteluja ja myös sabotaashia. Hän olisi kuulunut ns. puolueettomiin.
Felgiebel oli asentanut suoran linjan Führerin johtokeskuksesta Sveitsiin ja muualle.Suoraa linjaa pitkin kaikki vuodettiin välitömästi vihollisille. Yhteydet eivät paljastuneet attentaatin jälkeen ja loppuun asti intiimeimmätkin salaisuudet bunkkerista kaikuivat brittien propagandassa muutaman tunnin kuluttua.

4. nönnönnöö Says:
February 9, 2012 at 5:02 pm | Reply
http://www.thethirdcraft.org/?p=23399
Tuolla puhutaan kneraalien ja yleensä vanhan eliitinpetoksesta monen muun mielenkiintoisen aiheen kera. Eliitti vastusti Hitleriä, koska tämä oli nousukas ja itse oli menettänyt valtansa. Se vierasti alhaison ja keskiluokan valtaa ja halusi mieeluummin vanhan vallan ja maailman kansainvälisine suhteineen takaisin. Se tunsi yhteenkuuluvuutta enemmän kv eliittiin kuin omaan kansaansa ja oli siksi valmis vaikka muuttamaan Saksan autiomaaksi tai pikkumaaksi kuin alistumaan alempien luokkien valtaan. Tämä selittäisi valmiuden murhauttaa oman maan armeijat ja kansan vanhan valtakuvion vuoksi. Osa elätteli tietysti lapsekkaita kuvitelmia ja pelkäsi natseja. Muualla taas juutalaine eliitti ja anglosaksinen eliitti olivat naineet keskenään uudeksi aateliksi ja erottuneet kansasta länsimaissa.

5. nönnönnöö Says:
August 31, 2014 at 2:21 pm | Reply
Ei ihme, että jotkut kenraalit ehdottivat talvikatastrofin aikana 1941/42 joukkojen vetoa nopeasti lähtöasemiinsa. Tämähän oli jo varhain yksi edellytys Hitlerin suosion vähenemiselle ja vallankaappaukselle. Myös tahallinen itärintaman romautus 1944 mainittiin jo tässä kirjassa muistaakseni ja kerrottiin salaisista kosketuksista länsivaltoihin. Vai oliko se Normandia-kirjassa (Joo on, ks. seuraava bloggaus). Ainakin kerrotaan kenraalien keskustelusta 1941, kun osa vaati kumousta ja Brauchitsch ei alkanut siihen (olisiko hän kuitenkin ollut se “puolueeton”? Viitaten Klugen tekoihin myöhemmin. Pitää tarkistaa.)

6. nönnönnöö Says:
October 6, 2014 at 6:31 pm | Reply
Heinkelin kone ei ollut tuolloin vielä moderni suihkukone, mutta siis todellakin, kehittelyä sabotoitiin. Varmasti kummankin firman koneet olisivat olleet iskussa paljon aiemmin kuin 1944, jos kaikkeen olisi panostettu ilman sabotaashia.