A. H. M. Ramsay: Ranskan vallankumous


(ohessa taas yksi internetistä 2015 kopioitu teksti)

Pitänee kerrata välillä Ranskan vallankumouksen todellinen ja salattu historia. Se käy helposti suomentamalla ja referoimalla Archibald Henry Maule Ramsayn kirjaa The Nameless War kyseisestä kohtaa:

Ramsay

Ranskan vallankumous oli rajuin asia Euroopassa sitten Rooman kukistumisen. Uusi ilmiö oli alhaison ilmeisen organisoitu ja onnistunut vallankumous muita valtion luokkia vastaan, idealistisilta kuulostavien, mutta lähinnä hölynpölyltä kuulostavien iskulauseiden nimessä ja sellaisilla keinoilla, joissa ei ole jälkeäkään em. sloganeissa julistetuista periaatteista. Aivan uutta oli se, että osa kansasta otti kaiken vallan ja hävitti kaikki kansallisen elämän ja tradition ilmentymät, kuninkaan, uskonnon, aateliston, papiston, perustuslain, lipun, ajanlaskun ja paikannimet vaihtaen ne uusiin (tyhjänpäiväisiin) luomuksiin. Tapahtuma olisi syytä analysoida perin juurin. Jos Suuren vallankumouksen tapahtumia ja taustoja alkaa selvittää, paljastuu kauhistuttava totuus: Ranskan vallankumous ei ollut ranskalaisten teko Ranskan olojen parantamiseksi. Se oli muukalaisten työtä ja heidän tavoitteensa oli tuhota kaikki, mikä oli ollut Ranska.

Oivallukset lisääntyvät tarkasteltaessa yhtäläisyyksiä Ranskan 1789, Englannin vuoden 1640, Venäjä 1917, Saksan ja Unkarin 1918-19 ja Espanjan 1936 välillä. Asioita paljastuu lisää.

Vallankumous on halvaantuneen kriisissä olevan yhteiskunnan murenemista. Silti vallankumous vaatii aina valtavan organisaation ja suuret resurssit, kuten myös erittäin osaavaa ja salaista ohjausta ulkomailta ja kotimaasta. On hämmästyttävää, että ihmisten tulisi yleisen käsityksen mukaan uskoa, että “katuhuligaanit” tai “kansa” olisi ryhtynyt tai olisi edes voinut ryhtyä noin kalliiseen ja monimutkaiseen yritykseen. Tämä olisi kohtalokkain mahdollinen erehdys, sillä tällöin ei pystyttäisi käsittämään tapahtumien merkitystä tai tunnistamaan vallankumousliikkeen alkulähdettä ja ydintä.

Vallankumouksen organisoinnin prosessi vaatii siis ensin maan halvaannuttamisen ja sitten vasta yhteiskuntajärjestyksen murentamisen. Maan kriisiyttämisessä kaiken a ja o on toiminnan salaisuus. Ulkonaisia tunnusmerkkejä ovat velkaantuminen, julkisen kontrollin puute ja muukalaisten vaikutuksen alaisuudessa olevien salaisten organisaatioiden olemassaolo.

Velka, etenkin ulkomainen velka, on tärkein ja sen ote ylivoimainen. Sen avulla miehet korkeissa asemissa lahjotaan ja/tai saadaan vaikutusvallan alaisiksi ja muukalainen vaikutus ja valta saadaan mukaan politiikkaan. Kun velkakoukku on kunnolla viritetty, kaiken julkisen elämän ja poliittisen toiminnan kontrolli seuraa pian perässä ja tietysti täysi ote teollisuusmiehistä. Ja vuoteen 1780 mennessä Ranska alkoi olla halvaantunut raha-asioidensa osalta. Maailman suurten rahoittajien asema oli vahva. He omistivat niin suuren osuuden maailman kulta- ja hopeavaroista, että koko Eurooppa oli heidän velallisensa, etenkin Ranska.

McNair Wilson kirjoittaa kirjassa Life of Napoleon: “Euroopan taloudellisessa rakenteessa oli tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos, kun kaiken perusta oli vaihtunut vauraudesta velaksi. Vanhassa Euroopassa rikkaus oli mitattu maaomaisuutena, viljasadoissa, eläinlaumoissa ja mineraaleissa, mutta nyt uusi standardi oli otettu käyttöön, nimellisesti rahan muodossa, jolle nimitys luotto oli annettu.” Ranskan velat olivat suuret, mutta eivät mahdottomat, paitsi kultavaroissa. Jos kuninkaan neuvonantajat olisivat päättänet laskea rahaa  vakuutena maat ja Ranskan todellinen rikkaus, asema olisi ollut helposti korjattavissa. Mutta nyt oli päädytty kriisiin johdonmukaisesti ministeri ministeriltä, jotka eivät voineet tai halunneet irrota kansainvälisten koronkiskurien järjestelmästä. Tämä heikkous tai kunnottomuus johti väistämättä siihen, että koronkiskurien velkabondit kasvoivat koko ajan raskaammiksi, koska velat olivat kullassa ja hopeassa, joita Ranska ei itse tuottanut.

Ketkä olivat uuden velkakoneiston yksinvaltiaita; näitä kullan ja hopean manipuloijia, jotka onnistuivat kääntämään Euroopan finanssit ylösalaisin ja vaihtamaan vaurauden miljooniin ja miljooniin koronkiskontalainoihin? Lady Queensborough kertoo kirjassaan Occult Theocrasy muutamia merkittäviä nimiä, lähteenään juutalainen Bernard Lazare. Lontoossa vaikuttivat veljekset Benjamin ja Abraham Goldsmid, Moses Mocatta kumppaninaan sekä tämän veljenpoika Sir Moses Montefiore. Nämä kaikki on yhdistetty suoraan Ranskan vallankumouksen rahoittamiseen. Myös Daniels Itsig Berliinissä ja hänen poikapuolensa David Friedlander sekä Alsacen Herz Cerfbeer. (M: Nämä nimet muistuttavat mieleen erään kuuluisan fiktiivisen novellin: ) “Kultastandardi on osoittautunut niiden valtioiden surmaksi, jotka sen ovat hyväksyneet, sillä se ei ole tyydyttänyt rahan kysyntää, sitä vähemmän, koska me olemme poistaneet kultaa kierosta niin paljon kuin olemme pystyneet.”…”Velat roikkuvat kuin Damokleen miekka hallitsijoiden päiden yläpuolella…ja he tulevat pyytämään lisää käsi ojossa”. Sir Walter Scott kuvaa tilannetta kirjassaan Life of Napoleon Vol. 1 näin: Nämä finanssimiehet kohtelivat hallitusta kuin konkurssikypsän tuhlarin velkojat, jotka toisella kädellä mahdollistivat tuhlailun jatkumisen ja toisella kahmivat haaskattua omaisuutta mitä järjettömimpinä korvauksina omaksi edukseen. Tuhoisien lainojen jatkumo ja erinäiset edut, jotka oli myönnetty velkojille niiden takuiksi, koko Ranskan finanssit menivät sekaisin totaalisesti.”

Kuningas Ludvigin rahaministeri näiden viimeisetn vuosien aikana oli Necker, Sveitsin saksalainen, saksalaisen professori Neckerin poika. McNair Wilson kirjoittaa: “Necker järjesti itsensä kuninkaan rahaministeriksi velkajärjestelmän edustajana, jolla oli sitoumuksia tähän systeemiin.” Siis velkojat olivat halunneet miehen, joka oli ennestään tunnettu häpeämättömänä pörssikeinottelijana. Ei ihme, että hänen toimensa neljän vuoden aikana Ranskan tilanne huononi rajusti ja lisää velkaa tehtiin 170 miljoonaa puntaa.

Vuoteen 1730 mennessä vapaamuurariliike oli saapunut Ranskaan. Liike oli suureksi osaksi viaton henkilöstönsä ja politiikkansa osalta ensi alkuun, mutta sen piirissä tosiasiallinen valta oli häikäilemättömillä verikoirilla. Philippe Duc de Chartres, myöhempi Orleansin herttua ei kuulunut heihin. Vuonna 1771 hänestä tuli suurmestari. Hän oli tuhlasi, turhamainen ja kunnianhimoinen vapaa-ajattelija, periaatteeton, mutta ei kaavailut enempää kuin kuninkaan syrjäyttämistä ja demokraattisen monarkian perustamista hänen ollessa tuo monarkki itse. Koska hän ei ollut kovin älykäs, hänestä saatiin täydellinen keulakuva ja bulvaani ensimmäiseen ja maltillisimpaan vallankumouksen vaiheeseen. Halukas työväline miehille, joita hän tuskin tunsi ja jotka lähettivät hänet giljotiiniin heti, kun hänen halpamainen avausroolinsa oli näytelty.

Markiisi Mirabeau seurasi häntä vallankumouksen johtavana hahmona. Hänet oli värvätty vastaavaan rooliin. Hän oli paljon kyvykkäämpi kuin Orleansin herttua, mutta niin kauhea elostelija, että oli oman luokkansa halveksima ja vangittu useamman kerran isänsä toimesta. Hänen rahoittajansa oli Moses Mendelssohn ja hänen sanotaan olleen tekemisissä juutalaisen rva Herzin kanssa enemmän kuin tämän aviomies. Hän ei ollut tunnettu vapaamuurari liikkeen kunniallisina vuosina, mutta hän toi Illuminaatin Ranskaan. Illuminaatti soluttautui kaikkiin Grand Orientin looseihin ja se oli salaseur, joka siis toimi vapaamuurariliikkeen sisällä. Mielenkiintoista on, että sekä Orleansin herttua että Talleyrand vihittiin Illuminaattiin heti kun Mirabeau oli tuonut sen Ranskaan Frankfurtista, jossa sen oli perustanut Adam Weishaupt vuonna 1782.

Vuonna 1785 tapahtui kummallinen sattuma, kuin taivaalliset voimat olisivat viime hetkellä yrittäneet varoittaa Ranskaa ja Eurooppaa näistä pahan yhdistyneistä voimista: Salama tappoi Illuminaatin kuriirin Ratisbonissa. Poliisi löysi paperipinkan, jossa oli suunnitelmat maailmanvallankumousta varten. Baijerin hallitus teki ratsian Illuminaatin päämajaan ja lisää aineistoa löytyi. Ranskan viranomaisia varoitettiin, mutta mädätysprosessi oli niin pitkällä, että mitään ei tapahtunut.

Näin siis illuminismi Weishauptin alaisuudessa oli perustettu suuren salaisen organisaation kontrollointia varten. Organisaatio kattoi koko Ranskan. Illuminaatin alaisena toimi Grand Orientin vapaamuurariliike ja sen alaisena Sininen tai Kansallinen vapaamuurariliike operoi siihen asti, kun ne liitettiin Grand Orientiin Orleansin herttuan hohdolla 1773. Hra Egalite ei paljoa ymmärtänyt saatanallisista voimista, joita oli nostattamassa.

Säätyjen yleiskokoukseen mennessä 5. 5.1789 viranomaishallinnon halvaannuttaminen salaisilla järjestöillä oli täydellisesti loppuun viety. Julkisuuden ja yleisen mielipiteen kontrolli oli myös pitkälle otettu hallintaan. Esim. juuri hra Egalite oli mahdollistanut suuren propaganda- ja turmeluskoneiston pystyttämisen tuhlaamalla lukuisat kiinteistönsä velkojilleen, jotka pystyttivät niihin korruptiokoneistonsa. Tämä kaupunginosa antoi poliisille enemmän työtä kuin kaikki muut kaupunginosat yhteensä. Juutalaisilla raharuhtinailla oli valtavat resurssit korruptoidakseen yhteiskuntaa.

Jakobiinit käyttivät propagandakoneistoaan häväistyskampanjoihin, jotka suuntautuivat kaikkia vastaan, jotka olivat heidän suunnitelmiensa tiellä. Tunnetuimmat kampanjat suunnattiin kuningatar Maria Antoinettea vastaan.  Mikään valhe ja häväistys ei ollut liian ilkeä tai mahdoton häntä kohtaan. Kuningatarta pidettiin vaarallisena, sillä hän oli älykäs ja sai varoituksia jatkuvasti vapaamuurareista sukulaisiltaan Itävallasta. Valitettavasti hänkin oli pitkään aivan liian hyväuskoinen. Tunnettu hoax on kuningattaren timanttikaulanauhan tapaus. Jakobiinien agentti tilasi neljännesmiljoonan arvoisen kaulanauhan kuningattaren nimellä. Kuningatar tiesi asiasta vasta, kun häneltä kysyttiin hyväksyntää asialle, jolloin hän tietysti torjui nauhan sanoen, että sellaisen  hankkiminen olisi erittäin väärin Ranskan kurjassa tilanteessa. Pimeyden voimat levittivät kuitenkin aivan toisenlaista tarinaa lehdissään ym, vaikka olivat itse myös Ranskan kansan kurjuuden takana. Vastaavia skandaaleita tehtailtiin lisää. Juttujen arkkitehti oli Cagliostro alias Joseph Balsamo, juutalainen Palrmosta, kabbalistisen taiteen tohtori ja Illuminaatin jäsen, Weishauptin vihkimä 1774.Kun kaulanauha oli tehnyt tehtävänsä, se lähetettiin Lontooseen, jossa useimmat timantit luovutettiin juutalaiselle Eliasonille. Muutkin kunnolliset ihmiset joutuivat vastaavien hyökkäysten kohteiksi, jotka vastustivat jakobiiniklubien vaikutusta. Halvaantuminen oli täydellistä.

Kun rahastonhoitajat saivat kuninkaan kutsumaan säädyt koolle, oli ensimmäinen vallankumouksen (halvaantumisen) vaihe saavutettu. Suunnitelmallisesti seurasi lisää väkivaltaa ja uusia radikaalimpia toimia, jotka ryöstäisivät Ranskalta sen kuninkaan, kirkon, valtiosäännön, aateliston, alemman aateliston, papiston, porvariston, traditiot ja sen kulttuurin, jättäen tilalle, kun giljotiini oli työnsä tehnyt, puunhakkaajien ja vedenkantajien muodostaman kansan muukalaisen rahavallan diktatuurin alaisuuteen. Jokainen uusi vaihe oli väkivaltaisempi uusine vaatimuksineen ja uudet johtajat surmasivat edelliset. Jokainen vuorollaan hallinnut johtoryhmä oli vain nukkehallitus, koska todelliset vallankäyttäjät pysyttelivät taustalla.

Philip Egalitea käytettiin valmistamaan maaperää vallankumoukselle; suojaamaan sitä nimellään ja vaikutusvallallaan sekä vaikuttamaan lapsenmieliseen vallankumousklubiin, popularisoimaan vapaamuurariliike ja kuninkaallinen palatsi (Orleansin herttuaprheen asunto oli Palais Royal, josta tehtiin kumouksellisen toiminnan ja propgandan päämaja) ja sponsoroimaan toimia kuten naisten marssi Versaillesiin. “Naiset” olivat tässä tapauksessa useimmiten miehiä valepuvussa. Orleans oli siinä uskossa, että kuningas murhattaisiin ja hän astuisi sijaan. Suunnittelijat olivat kuitenkin ihan eri linjoilla: päätarkoitus oli saada kuninkaallinen perhe siirretyksi Pariisiin ja pois armeijan suojeluksesta Pariisin alueen kansankokouksen valvontaan. Egalitea käytettiin siihen asti, kun hän kruunasi alhaisen uransa äänestämällä tyhjää kuninkaan kuolemantuomiosta äänestettäessä lähettäen siten serkkunsa giljotiiniin. Tämän jälkeen hänelle ei ollut enää käyttöä ja hänet lähetettiin pian giljotiiniin samalla kertaa eri kansanluokkien teloitettavien kanssa.

Mirabeaun rooli oli vastaava. Hän oli ajatellut, että vallankumous loppuisi kuninkaan tultua korvattua perustuslaillisella monarkilla hänen toimiessaan pääneuvonantajana. Hän ei ollut halunnut väkivaltaa kuningasta kohtaan. Päinvastoin, viimeisinä päivinä ennen mystistä kuolemaansa myrkytettynä hän teki kaikkensa saadakseen kuninkaan pois Pariisista armeijansa turviin, jossa lojaalit kenraalit yhä komensivat. Hän oli viimeinen maltillinen ja monarkisti, joka dominoi Pariisin jakobiiniklubia, vallankumouksen verenhimoista keskusta, joka oli Orientin vapaamuurarien ja Illuminaatin luomus. Mirabeaun ääni oli pitänyt ruodussa kasvanutta, siellä kokoontuneiden murhanhimoisten fanaatikkojen kiihtymystä. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän lopulta havainnut sen hirviön todellista luonnetta, jonka vapauttamiseksi hän oli työskennellyt niin kauan ja järjestelmällisesti. Viimeisellä yrittämällä koettaessaan pelastaa kuninkaallista perhettä hän itse asiassa onnistui huutamaan kumoon koko vastassaan olleen opposition jakobiiniklubilla. Samana iltana hän kuoli äkilliseen ja rajuun sairauteen. Kirjan The Diamond Necklace kirjoittaja kertoo: “Ludvig ei ollut tietämätön siitä, että Mirabeau myrkytettiin”. Siten, kuten Philippe Egalite ja myöhemmin Danton ja Robes Pierre, Mirabeau myös sysättiin sivuun näyttämöltä, kun hänen roolinsa oli ohitse. …. E. Scudder kirjoittaa kirjassa Life of Mirabeau: “Hän kuoli hetkellä, jolloin vallankumous olisi vielä voitu saada aisoihin”.

Ensimmäisten vallankumouksen vaiheiden aikana Lafayetten hahmo esiintyy usein keskeisissä tapahtumissa. Häntä Ramsay kuvaa yksinkertaiseksi henkilöksi, joka olisi ollut melko tietämätön tapahtumien todellisesta luonteesta. Suosittuna hahmona häntä käytettiin eri tapahtumissa, kuten naisten marssissa Versaillseiin, hyökkäyksessä Tuilleriesiin jne. Hän myöskin olisi halunnut perustuslaillisen monarkian eikä hyväksynyt mitään uhkaa kuningasta kohtaan edes Philippe Egaliten taholta. Hänestä tuli ilmeinen este vallankumouksen takana olleille voimille ja siksi hänet lähetettiin sotaan Itävaltaa vastaan, jonka Ludvig oli pakotettu julistamaan. Hän yritti kerran Pariisiin kuningasta pelastamaan, mutta oli pakotettu takaisin rintamalle.

Dantonin, Maratin ja Robes Pierren sekä jakobiiniklubin fanaatikkojen villit hahmot dominoivat sittemmin näyttämöä. Sir Walter Scottin mukaan pääasialliset johtajat jakobiiniklubilla olivat “ulkomaalaisia”. Seuraavat ovat huomionarvoisia: Choledo de Laclos, kuninkaallisen palatsin johtaja, sanottu olleen espanjalaista alkuperää. Manuel, aluesyyttäjä, hän aloitti hyökkäyksen kuninkaallisia vastaan konventissa, mikä kulminoitui Ludvigin ja Maria Antoinetten teloituksiin David maalari, johtava hahmo yleisen turvallisuuden komiteassa, joka hoiti uhrien oikeudenkäynnit. Hän vaati aina kuolemantuomiota. Mainittava on myös Reubel ja Gohir, kaksi viidestä “direktorista”, jotka Robes Pierren kaatumisen jälkeen hallitsivat vanhimpien kokouksen kanssa tullen tunnetuksi “Direktoriona”.

Pariisissa Robes Pierre on viimein yksin, ilmeisesti tietysti tilanteen todellisten valtiaiden kanssa, mutta tätä ei huomaa. Kirjassa Life of Robes Pierre G Renier kertoo: “Huhtikuusta heinäkuuhun (Robes Pierren kaatumiseen) 1794 terrori saavutti huippunsa. Ei ollut koskaan kysymys yhden miehen diktatuurista, vähiten Robes Pierren.Noin 20 miestä (Yleisen turvallisuuden ja julkisen turvallisuuden komiteat) jakoivat vallan”… “28.7.1794 Robes Pierre piti pitkän puheen konventissa…hyökkäyspuhe ultra-terroristeja vastaan…ilmaisten epämääräisiä syytöksiä. “En uskalla nimetä heitä tällä hetkellä ja tässä paikassa. En pysty vetämään peitettä tämän vaikeaselkoisen mysteerin edestä. Mutta voin mitä vahvimmin vakuuttaa, että tämän juonen suunnittelijoiden joukossa ovat korruption ja tuhlailun järjestelmän agentit, kaikkein voimakkaimman kaikista keinoista, jonka ovat keksineet ulkomaalaiset tasavallan tappioksi; tarkoitan saastaisia ateismin apostoleita ja moraalittomuutta, joka on se taustalla.”…Renier jatkaa myhäillen: “Jos hän ei olisi sanonut näitä sanoja, hän olisi vielä saattanut voittaa!” Tällä toteamuksella hra Renier täydentää Robes Pierren viestin ja paljastaa “salaiset ja korruptoivat muukalaiset”. Ilmaisu oli ollut aivan liian lähellä totuutta ja vain vähän lisää ja kaikki olisi paljastunut. Klo 2 samana yönä Robes Pierreä ammuttiin leukaan ja seuraavana aamuna hänet vietiin giljotiiniin.

Muutama poiminta aiheeseen tästä luvusta: Vallankumouksen tekniikka lehittyy

…Cromwellin vallankumouksen yhteydessä muutamien kirkkojen ja luostareiden vaurioittaminen ja muuttaminen tilapäisesti talleiksi ym (ja raakuudet katolisia pappeja ja nunnia kohtaan). Ranskan vallankumouksen aikoihin ilmeni jo laajaa tuhotoimintaa kristittyjä kirkkoja kohtaan ja niiden muuttamista yleisiksi pesuhuoneiksi, ilotaloiksi ja kaupoiksi  sekä jopa kristinuskon harjoittamisen kieltämistä, jopa kirkonkellojen soiton kieltämistä. Armeija pidettiin onnistuneesti erossa asioista ja estettiin sisällissota. Tämä kertoo huomattavasta yhteiskunnan kontrolloinnista. Nyt siis näytti siltä, kuin yhteiskunnan pohjasakka olisi voitollisesti likvidoinut kaikki luontaiset johtajansa, itsessään mitä luonnottomin ja epäilyttävin tapahtumasarja. Vielä epäilyttävämpää on äkillinen vahvojen aseistettujen huligaanien ilmestyminen marsseille Pariisista Lyoniin ja Marseillesiin, erityisesti niiden raportoitu koostuminen ulkomaalaisista. Tässä törmäämme ensimmäisiin muodostelmiin ulkomaisista rikollisista ja palkatuista aineksista, jotka pakottavat vallankumousta maahan, joka ei ole heidän omansa. Nämä olisivat 150 vuotta myöhemmin kehittyneemmässä muodossa Espanjan sisällissodassa (Kansainvälinen prikaati). Nykyisinhän globalisteilla on kymmeniä tuhansia “alqaidalaisia” pyssymiehiä, joita siirrellään arabimaasta toiseen “vallankumouksia” tekemään.

Mullistusten hengessä myös maan lippu vaihdettiin. Ranska sai trikolorin, murhien ja raiskausten tunnuksen. Tässä kuitenkin tehtiin paha virhe. Trikolori ei saattaisi välttämättä olla kunnioitettu Ranskan lippu. Se voisi olla joukkomurhien veren tahraama lippu, kuninkaanmurhan ja rikollisuuden symboli. Se voisi haista rikollisille, jotka suunnittelivat sen ja määräsivät Ranskan kansalle. Mutta sitä mainostettiin kansallisena lippuna ja siitä tuli kansallinen lippu. Ja kansallisen lipun mukana tuli kansallinen armeija ja kansallinen johtaja Napoleon.

Ei vienyt kauan, ennen kuin tämä suuri ranskalainen kukisti salaisten voimien vallan, jotka siihen asti olivat kontrolloineet Ranskan armeijoita. Ne olivat suunnitelleet nämä armeijat pakottamaan kaikki Euroopan maat vallankumoukseen, yksi toisensa jälkeen, kukistamaan kaiken johtajuuden ja pystyttääkseen nimellisesti alhaison vallan, todellisuudessa omansa. Juuri näin Ramsayn aikana maailmaneliitti suunnitteli käyttävänsä Puna-armeijaa. Mutta siis sata vuotta aiemmin kaikki meni pieleen. Kansallinen armeija synnytti kansallisen johtajan, joka kohta ensimmäiseksi konsuliksi noustuaan erotti salaisten voimien edustajat ja heidän nukkensa. Vuoteen 1804 mennessä hänelle oli ilmeisesti valjennut kaikki suunnitelmat ja konnankoukut Ranskaa vastaan ja hän palautti voimaan kaiken, minkä vallankumous oli lakkauttanut. Tästä hetkestä lähtien suurfinanssi nostatti kaikki mahdolliset koalitiot häntä vastaan ja Ramsay kertoo juutalaiseliitin vielä hänen aikanaan ylpeilevän sillä, että Rothschild oli Napoleonin todellinen kukistaja eikä Wellington.

Kommentti: Ranskalaiset taitavat yhä juhlia tuota vallankumoustaan. Heh. Muualta olen saanut tietää todellakin Englannin käyneen taloussotaa Ranskaa vastaan saattaen maata kriisiin ja ranskalaisia vallankumousjohtajia ohjeistetun ja kurssitetun Englannin puolella. Maasta tehtiin todellakin “Pankkiirien tasavalta” ja eräällä tavalla Englannin satelliitti. Pankkiirit jatkoivat 1800-luvulla suuria omaisuusvalloituksia ja manipuloivat maan muutamaan otteeseen talouskriisiin, jos sen johtajat yrittivät olla liian itsenäisiä. Kumouksen tapahtumissa järkyttävät suuret teurastukset, jotka tosin kalpenivat kommunismin saavutuksiin pelkästään Venäjän sisällissodan aikana ja jopa suurille puhdistuksille Ranskassa II maailmansodan jälkeen.

Erityisesti kauhistuttaa tämä Illuminaatin kuriirin paljastuminen. Miksi koko Eurooppa ikäänkuin sivuutti koko asian? Miksi vain nuo Ramsayn mainitsemat Scott ja Wilson lähinnä tuolloin kirjoittivat Vallankumouksen oikeasta historiasta? Miksi koko maailman lehdistö ja muut instanssit vähättelivät Illuminaattia jo paljastusten aikaan (myös vallankumouksen jälkeen!) ja juuri mihinkään ei ryhdytty Baijerin poliisin ja hallinnon pakollisia kuvioita lukuun ottamatta? Ikäänkuin kaikki vähänkin valtaa käyttävät olisivat olleet jo taskussa. Tuo kaikki kertoo siitä, kuinka vahva ote salaisella eliitillä on ollut jo tuolloin vallasta eri puolilla Eurooppaa. Samoin tietysti tuo talousjärjestelmä ja kultastandardi.

Toinen teksti siirretty tähän:

Muutama sitaatti epilogista:… Professori Harold Laski kirjoitti lehdessä New Statesman and Nation 11.1.1942: “Sillä tämä sota on olemukseltaan enemmän valtava vallankumous siinä missä sota 1914, Venäjän vallankumous ja vastavallankumoukset mannermaalla olivat sen aikaisempia vaiheita.” …

Forrestal-diaries sisältää tunnetun paljastuksen, jossa Joseph Kennedy paljastaa golf-kentällä Chamberlainin puuskahtaneen FDR:lle, että “Amerikka ja maailmanjuutalaisuus olivat ajaneet Englannin sotaan”. Vastaavaa sanoi entinen Etelä-Afrikan puolustusministeri Oswald Pirow, joka kertoi 14.1.1952 Associated Pressille Johannesburgissa, että Chamberlain oli kertonut kokeneensa valtavaa painostusta maailmanjuutalaisuuden taholta olla sopimatta Hitlerin kanssa. Parlamentissahan Chamberlain lokakuussa 1939 totesi maailman rahaeliitin ja USA:n hallituksen pakottaneen Englannin sotaan. Ramsayn kirjassa todetaan, kuinka kv. eliitti oli 2. maailmansodan takana ja kuinka se ajoi eri maita siihen. Nämä voimat ajoivat myös terroripommituksia Englannissa. FDR:n sodanjulistukset Japanille kerrataan ja myöskin siis ratkaiseva rooli Ranskan ja Englannin ajamiseen sotaan Saksaa vastaan. FDR palveli täydellisesti kansainvälistä rahaeliittiä. Kaikki muut hän petti, paitsi ihmiset, joiden intressissä oli alusta lähtien USA:n asevoimien ja resurssien käyttö tuhoamaan Euroopan, joka oli vapauttanut itsensä … kullasta ja vallankumouksellisesta kontrollista; ihmiset, jotka halusivat hajottaa Brittiläisen imperiumin; ja pakottaa sellaisen velan kahleisiin, jota ei pysty maksamaan takaisin; ja mahdollistaa bolshevikkien vyörymisen Eurooppaan, toisin sanoen kansainvälisen eliitin. 

Sotapuolue Englannissa sabotoi rauhanneuvottelut ja sai torjuttua kaikki Hitlerin rauhantarjoukset. Ramsayn mukaan “pankkiireilla oli kaikki menetettävänään eikä mitään etua siinä tapauksessa, että Saksan kullasta vapaan rahajärjestelmän ja juutalaisvaikutuksesta vapaan Saksan hallinnon kanssa olisi tehty rauha. Toinen maailmansota oli varmasti kansainvälisen eliitti tavoite muutenkin, mutta paisti kosto Saksan ja Italian puuttumisesta Espanjan bolshevisointiyritykseen, ennen kaikkea maailman aseet oli suunnattava Saksaa ja Italiaakin vastaan, koska nämä maat olivat parasta aikaa perustamassa Eurooppaan talousjärjestelmää, joka oli riippumaton kullasta ja koronkiskonnasta, mikä olisi kehittyessään murskannut … vallan ikiajoiksi. (Lihavointi Ramsayn)

Venäjän vallankumous on jo kerrattu esim. Reed- ja Solzhenitsyn -bloggauksissa. Kirjassa mainitaan Jacob Schiffin rahoittaneen Venäjän nihilistejä viimeisinä tsaarinvallan vuosikymmeninä. Selvästi vallankumousliikehdintä oli ulkomailta rahoitettua ja ohjattua jo 1860-luvulla eli alusta asti. Ramsay toteaa kyseessä olevan standarditekniikan, joka on nyt paljastettu. Jos maahan aiotaan vallankumous, vapaamuurarit ovat luoneet terroristiorganisaatioita, kutsuttiin heitä nihilisteiksi tai sitten, kuten 1789 Ranskassa, “pyhiksi joukoiksi”, “marseillelaisiksi” tai sitten “operatiiveiksi”, kuten Britanniassa Kaarle I:n aikana. Kerrattakoon pari sitaattia. Hollannin Pietarin lähettiläs Ouendyke lähetti viestin hra Balfourille, jossa oli mm. seuraava kappale: (kirjailija on lukenut sen, Reed kertoi viestin tulleen sensuroiduksi Englannin valkoisesta kirjasta, ilmeisesti myöhemmin 50 luvulla(?)) “Mielestäni bolshevismin kiireellinen kukistaminen on maailman tärkein asia, tärkeämpää kuin sota, jota yhä käydään. Jos bolshevismia ei nitistetä kehtoonsa heti, se leviää Eurooppaan ja muualle maailmaan, sillä sen ovat organisoineet ja sitä toteuttavat juutalaiset, joilla ei ole kansallisuutta ja joiden tavoite on tuhota vallitseva järjestys omien päämääriensä vuoksi.” …

Neljä vallankumousta kiinnittää historiasta erityistä huomiota. Niissä on kaikissa perustavaa laatua olevia yhtäläisyyksiä, mutta myös jatkuvaa kehitystä tekniikoissa, joilla niitä on tehty. Vallankumoukset ovat Cromwellin vallankumous, Ranskan vallankumous, Venäjän vallankumous ja Espanjan vallankumous 1936.  Kolme ensimmäistä onnistuivat ja johtivat hallitsevan kuninkaan murhaan sekä tämän kannattajien likvidointiin. Ensimmäisiä hallintotoimenpiteitä vallankumouksellisilla on jokaisella kerralla ollut juutalaisten “emansipaatio”.

Cromwellia rahoittivat monet juutalaiset. Erityisesti Manasseh Ben Israel ja Carvajal, “Suuri Juutalainen”, hänen armeijansa varustaja. ..Juutalainen vaikutus pysyi rahallisena ja kaupallisena, kun taas propaganda-aseet ja välikappaleet olivat puoliuskonnolisia, kaikki cromwelliaanit olivat vanhatestamentillisella judaismilla kyllästettyjä, eräät, kuten kenraali Harrison jopa vaativat Mooseksen lain säätämistä Englannin laiksi ja kristillisen sunnuntain vaihtamista lauantaisapattiin. Cromwellin vallankumous oli lyhytikäinen. Tuhotyö ei ollut ollut riittävää lannistaakseen vastavallankumousta ja vanhan hallinnon restauraatiota. Toinen vallankumous, ns. Maineikas Vallankumous 1689 oli välttämätön. Tämä oli taas juutalaisten raharuhtinaiden rahoittama, erityisesti Solomon Medinan, Moses Machadon ja muiden. (Muistamme tietysti, että jo Cromwellin kumous esim. sementoi rahaeliitin vallan melko perusteellisesti, vaikka Cromwellin radikalismi kokikin vastavallankumouksen.)

Ranska-kirjoituksessa olenkin jo maininnut Ranskan tulleen totaalisesti solutetuksi ja yhteiskunnan siis haltuun otetuksi salaseurojen ja taloudellisen korruption avulla. Myös on mainittu ulkomaisten huligaanijoukkojen käyttö. Fouchen elämäkerrasta olen lukenut esim. Lyonissa suuria kansanjoukkoja ammutun tykeillä kuoliaaksi suurella avonaisella kentällä. Erittäin raaka väkivalta esti sisällissodan syntymisen, vaikka se ilmeisesti oli lähellä ainakin paikallisten levottomuuksien muodossa. Myös todettiin, kuinka maailmanvallankumous jäi tekemättä, ilmeisesti vastustajan voiman ja Napoleonin ansiosta. Lopulta kansainvälinen eliitti oli kukistamassa Napoleonia ja pystyttämässä uutta tasavaltaa, joka oli raha-aatelin hyppysissä tiukasti. Ranskan vallankumouksesta on mainittu esim. Nachum Goldmanin Geist of Militarism -kirjasta tuttu tyyli tuhota kaikki ja luoda kaaoksesta aivan uusi maailma ja järjestys. Hyökättiin rajusti kristinuskoa vastaan ja tuhottiin kaikki entinen yhteiskuntajärjestys ja kulttuuri paikannimiä myöten.

Ei ihme, että Venäjän vallankumouksessa ei enää hyväksytty kansallista lippua, armeijaa tai kansallislaulua. Kun yhteisön pohjasakka oli (muka oma-aloitteisesti) tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja likvidoinut kaikki muut yhteiskuntaluokat kulakkeja myöten (ihminen, jolla on kolme lehmää tai enemmän), se muodosti polyglotin nimeltä Puna-armeija, jonka lippu oli kansainvälinen, kuten myös armeijan tunnussävel. Tekniikka Venäjän valankumouksessa oli saavuttanut sellaisen tason, että se varmisti vapaamuurarien vallan niin, ettei sitä ollut Ramsayn kirjan ilmestymiseen asti kyetty kukistamaan vastavaikutuksella. Taistelu kristinuskoa vastaan oli vielä Ramsayn kirjan aikoihin voimissaan eivätkä sodan ajan lievennykset olleet estäneet Reed-bloggauksesta tuttuja ilmiöitä miehitetyssä Saksassa.

Espanjan kohdalla on jo puhuttu kansainvälisestä kommunistiarmeijasta, joka polkaistiin jalkeille ja lähetettiin maahan. Hitlerin ja Mussolinin väliintulo tasapainotti tilannetta ja Franco kykeni Euroopan onneksi kukistamaan kommunistikumouksenluotuaan kansallisen armeijan. Ramsay katsoo koko sisällissodan olleen Kominternin järjestämä. Ihmeellistä oli se, että Englannin lehdistö esitti Francon vastustajat liberaaleina ja uudistusmielisinä, kun ne olivat oikeasti jumalattomia vallankumouksellisia. Venäläinen Tsheka huolehti punaisen puolen vankiloista ja punainen terrori vallitsi koko maassa saaden aikaan konfliktista tavattoman julman ja verisen. Monet parlamentin jäsenet ihmettelivät jatkuvaa valehtelua oleellisista asioista Espanjan sodan suhteen. Tämä valehtelu oli maailmanlaajuista. Mielenkiintoinen on tarina Daily Mailin kontrolliosakkeista. Ne olivat myynnissä 1938 loppupuolella, mikä ei ollut yllätys Ramsaylle, sillä hän oli kuullut useista ilmoitusboikoteista sen vuoksi, että se oli julkaissut kaksi tai kolme artikkelia, jotka olivat internationalistien mielestä olleet pro-Franco -henkisiä (todellisuudessa totuudenmukaisia) sisällissotaan nähden. Ramsay päätti etsiä ostajaa. Hän lähestyi isänmaalliseksi tunnettua ja äveriästä liikemiestä ystävänsä kanssa ja yritti saada tätä isänmaalliseen tekoon. Vastaus oli, että liikemies ei uskaltanut. Hän kertoi, että jos olisi ollut kyse vain hänestä, niin hän olisi taistellut. Mutta hänen osakkeistaan olivat leskien ja orpojen omistuksessa ja hänen oli ajateltava heitä. Ramsay ja co. hämmästyivät, että sellaisen varallisuuden omannut mies saattoi tuntea itsensä uhatuksi taloussodan taholta. Hän kertoi kuitenkin aiemmasta kokemuksestaan. Muutama vuosi aikaisemmin hän oli kieltäytynyt joistain vaatimuksista. Viimeisen varoituksen jälkeen maailmanlaajuinen boikotti oli aloitettu häntä vastaan 24 tunnissa, missä hänellä vain oli agentteja tai toimistoja. Outoja tulipaloja ja murtoja oli alkanut tapahtua lakkojen lisäksi. Valtavat tappiot olivat pakottaneet hänet alistumaan vaatimuksiin. 24 tunnissa boikotti oli lakannut maailmanlaajuisesti.

Churchill nauttii suurta suosiota myös Suomessa yhä tänä päivänä, vaikka hän oli maanpetturi ja valehtelija sen lisäksi, että oli hirvittävimpiä rikollisia, mitä kuuna päivänä on maan päällä kävellyt. Hän palveli koko ikänsä kansainvälistä pankkimafiaa, kuten jo esi-isänsä Marlboroughin herttua 1600- ja 1700-luvuilla. vähemmälle huomiolle on jäänyt Churchillin diktatuuri, jonka hän pystytti heti valtaan noustuaan. Kahden viikon kuluessa pääministeriksi nimittämisestä satoja Britannian kansalaisia, joukossa paljon entisiä sotilaita, pidätettiin vuosikausiksi ilman oikeudenkäyntiä. Tämä oli jotain hyvin poikkeuksellista Britanniassa, jossa Habeas Corpus ym. laillisuustraditiot olivat vuosisatoja olleet kunniassa ja jonka demokraattisessa järjestelmässä oli puheissa totuttu vetoamaan oikeusvaltioon ym. Esim. kirjan kirjoittaja kapteeni Ramsay pidätettiin 23.5.1940 yli neljäksi vuodeksi ilman oikeudenkäyntiä (useimmat pidätetyistä eivät koskaan joutuneet oikeuteen. 4 syytteestä arvostetun amiraalin rouvan mrs. Nicholsonin syytteet menivät nurin. Tämä ei estänyt viranomaisia pidättämästä vapauttavan tuomion saanutta rouvaa vuosikausiksi ilman selitystä). Hänelle ei koskaan kerrottu pidätyksen syytä eikä sitä löydy mistään arkistoistakaan. Ramsay oli parlamentin alahuoneen jäsen, minkä aseman hän sai takaisin vapauttamistaan (28.9.1944) seuranneena päivänä vuonna 1944. Pykälä 18b säädettiin irlantilaisten terroristien avulla. Kaikki IRA-terroristit olivat kommunisteja ja jostain syystä he päättivät järjestää järjettömiä iskuja Lontoossa juuri tuolloin. Pykälä oli tarkoitettu kuitenkin opposition hiljentämiseksi sota-aikana. Toimet Churchillin johdolla eivät kestäneet opposition ääniä. Tämä olisi syytä muistaa niiden, jotka edelleen sallivat mielikuvansa pääministeristä (ja maailmansodasta) muodostua valtamedian ja salaisen eliitin johtamien yhteiskuntien toimesta. Churchill mitätöi oikeusjärjestyksen ja toi tilalle täydellisen mielivallan. Kyseessä oli koko Englannin kulttuurin mitätöinti. Vastaava ilmiö nähtiin WTC-iskujen ja Patriot Actin kanssa hiljattain.

Näin siis siitä huolimatta, että sodan puhkeaminen oli antanut mahdollisuuden pukea aktiviteettia patriotismin kaapuun ja eliitillä oli sotasensuurin tuen lisäksi muutenkin päämediat hallussaan. Heidän suunnitelmiensa arvostelijat pyrittiin leimaamaan pro-natseiksi ja epälojaaleiksi Britannialle. Koska Chamberlainin mukaankaan Britannialla ei ollut absoluuttisesti mitään hyötyä sodasta, ilmeisesti oli varminta vangita antikommunisteja ja tunnettuja sotaa ja eliitin tavoitteita vastustaneita henkilöitä. Heitä muuten kohdeltiin tylymmin kuin Bastiljin vankeja ennen Ranskan vallankumousta eli he olivat täysin eristettyjä ym. FDR:llä oli vastaavia aktiviteetteja USA:n puolella.

Seuraavaan lähteenä on ollut Deanna Spingolan The Ruling Elite 3:

Churchill oli kovissa vaikeuksissa, koska rauhanoppositio oli vahva jopa hallituksissa ennen Churchillin puhdistuksia (tämän jälkeenkin oli täysi työ pitää kansakunta sodassa). Tosiasiassa sodan jälkeisinä totalitaristisian aikoina juhlitut Churchillin toimet eivät kestäisi kritiikkiä avoimessa keskustelussa, vaan paljastuisivat heti. Samoin oli tietenkin sodan aikana, kun Churchill ryhtyi mielipuolisiin rikoksiinsa. Churchill oli ainakin puoliksi amerikkalainen, jos äidin juutalaisuudesta kiisteltäisiinkin. Churchillin isä oli jo juutalaisen rahaeliitin nukke ja Churchill oli nimenomaan tämän eliitin huipulle nostama itseään palvelemaan. Spingola kirjoittaa osuvasti: ”Jotkut ekonomistit huomasivat maailman haavoittuvuuden ja julkaisivat varoituksiaan esittäen sekä kapitalismin että kommunismin ongelmallisina; kumpikin oli suunniteltu hyödyntämään vain hyvin pientä vähemmistöä. Rothschildin Eurooppa-suunnitelma mahdollistaisi vaurauden kontrolloinnin ja palkkaorjien manipuloinnin. Kansat tulivat riippuvaisiksi eliitistä, joka omisti tehtaat. ( June Grem: The Money Manipulators/1971, s. 34) Kapitalistit, vehkeillen hallitusten kanssa luovat korporaatiorakenteita, joiden kautta he saattoivat kontrolloida tuhansia (M: enemmänkin kai?) ihmisiä. Kommunistit saavat aikaan kaaosta ja tyytymättömyyttä, luovat työttömyyttä ja palkkojen lakkaamisia. Molemmat ovat kuolettavia ja haitallisia. Sekä Churchill että FDR lupasivat useita vapauksia kansakunnilleen – pois köyhyydestä, pelosta ja muusta vastaavasta, mutta kyse oli useimmiten vain retoriikasta. Kun tarkastellaan heidän toimiaan, kytköksiään ja esiintymisiään, molemmat paljastuvat täysin epäluotettaviksi valehtelijoiksi, jotka olivat omistautuneita Neuvostoliiton bolshevikeille.” (Donald Day: Onward christian soldiers, s. 96-99)

Churchill erotti pian Vernon Kellin MI5:n päällikön paikalta, koska tämä ei ollut hänen mielestään tarpeeksi tomera fasististen ainesten vastustamisessa Britanniassa. Uuden päällikön hän sai omasta tiedusteluasioiden neuvonantajastaan (Sir Desmond Morton), joka kuului hänen Focus-ryhmäänsä (lähinnä USA:n ja Britannian juutalaisen eliitin ja muiden sotaa ajavien perustama järjestö maailmansodan aikaan saamiseksi, kuten olemme jo lukeneet). Tietyt lähteet ovat esittäneet, että Churchill pian murhautti entisen päällikön (Vernon Kell). Ei mikään ihme siihen nähden, kuinka pitkä Churchillin murhaamien tyyppien lista on. Erään Ahdon sotilasaikakauslehdessä arvosteleman kirjan mukaan hän oli ehdottanut myös de Gaullen murhauttamista. Sikorski ja muut raivattiin tieltä kylmästi heti, kun tarve vaati. Tässä lähteessä puhutaan jopa Chamberlainin murhaamisestahttp://www.thetruthseeker.co.uk/?p=71557 , katsottu 3.7.2013) Tunnetusti kv. pankkiirien valtaa edustanut Churchill vei valtakuntansa satoja vuosia taaksepäin diktatuurillaan, kun hän alkoi pidättämään ihmisiä suuria määriä määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä. Näin hänen täytyi tehdä, koska sota oli epäsuosittu ja jos esim. fasistipuolue olisi saanut sanaa kiertämään vähänkin ja muut vastaavat piirit, Churchill olisi tosiasiassa saattanut kaatua. Esim. parlamentin jäsen Sir Archibald Maule Ramsay pidätettiin vuosikausiksi. Ainoa syy oli se, että oli sitä mieltä, että vapaamuurarit ja juutalaiseliitti olivat saaneet aikaan turhan maailmansodan. 24. 6.1940 sisäministeriö laati syytteet Ramsayta vastaan, turvallisuuden vaarantamisesta ym. Viranomaiset ilmoittivat toukokuussa 1939 hänelle, että hän oli muodostanut 1939 oikeistoklubinsa, jonka toiminta oli suunnattu juutalaisia, vapaamuurareita ja kommunisteja vastaan. Hallitus väitti Ramsayn klubin olleen suunniteltu sodanvastaisen defaitistisen mielialan levittämiseksi kansakunnan keskuuteen. Ramsay sanoi puolustuksekseen klubin olleen nimenomaan muodostettu em. ryhmien vaikutuksen poistamiseksi konservatiivipuolueesta ja järjestäytyneen juutalaisuuden vastustaminen 1938 hänen saamiensa todisteiden nojalla. 26.9.1944 saakka Ramsay oli vangittuna sen vuoksi, että oli syyttänyt juutalaisia sodan provosoimisesta ja suosittelemisesta. (Ramsay: The Nameless War /1952, s. 94-95) Diktatuuri jatkui kauan sodan jälkeen ja kaikkia henkiin jätettyjä ei vapautettu heti sodan jälkeen.

Mahtoi Churchilliä naurattaa esityksensä ja valheensa kansakunnalle sekä historiateoksiaan kirjoittaessaan. Hän toimi täydellisesti kansainvälisen pankkieliitin välikappaleena ja käytti Britannian kansakuntaa välineenä, kuten tämä eliitti niin kauan oli käyttänyt. Nämä satutarinat Churchillistä ja maailmansodasta on kuitenkin ajettu kansakuntien tajuntaan ja kaikki muunlainen esitys on kiellettyä ja rangaistavaa jo kaikkialla Euroopassa. Tämä uskomaton paska on yhtä rajua valehtelua kuin holohoax-valheet. Kaikki ryhmät ja valeoppositiot tuntuvat kuitenkin ihannoivan Churchilliä. Lasse Lehtisestä Perussuomalaisiin ja Muutokseen. Putinisteista kommunisteihin ja ProKareliaan. Kaikki hänen rikoksensa on pimitetty tai niitä puolustellaan. Ne sivuutetaan. Myös pankkiirien palveleminen, sotasyyllisyys, kaikki. Kaikki on 100 % valhetta.

Vuonna 1936 Churchill sanoi: ”Me tulemme pakottamaan Hitlerin sotaan, halusi hän sitä tai ei.” (Udo Walendy: Truth for Germany s. 275-276) Chamberlain ylisti Churchillin puhetta 9.3.1936, jossa hän vastusti Reininmaan miehittämiseen puuttumista. Tapaus jakoi sotapuoluetta, jonka johto ei halunnut Saksan tietävän, että he olivat valmistautumassa sotaan sitä vastaan. (Spingola s. 232) Irving on todennut, että Churchillin sponsori ja konkurssista pelastaja Strakosch oli Tshekkoslovakiassa syntynyt juutalainen. Arthur Butzin mukaan on myös tärkeä muistaa, että hän oli nimenomaan juutalainen Etelä-Afrikassa sijainneen kultakaivoksen omistaja, joka halusi kansainvälisen kultastandardin restauraatiota. (The Journal for Historical Review helmikuu 2002 (Vol. 21 No. 1), s. 9)

Siinä siis lainaus.

Jatkuu täällä kommentein.

 

Nesta Webster: The World Revolution


(Netistä poimittua)

Sanotaan, että valistusfilosofi Rousseau olisi kommunismin isä. Kuitenkin jo vuonna 1185 oli perustettu lahko Confrères de la Paix, jonka tavoite oli lakkauttaa sodat ja lakkauttaa yksityisomistus. Lahko hyökkäsi aateliston ja papiston kimppuun ja oli siis uskonnonvastainen. Tämä salaseura kukistettiin, mutta vastaavia perustettiin seuraavina vuosisatoina. 1200-luvun alussa Albigeois ja 1250 unkarilainen ex-pappi Jacobi organisoi ristiretken papistoa ja aatelistoa vastaan. Temppeliritariton käsitelty aiemmin ja he olivat ainakin kristinuskon vastaisia. Kuten kirjassaan Secret Societies Webster arvioi, on näiden lahkojen ja myös Rousseaun ja kommunismin takana ollut sama voima, joka on yrittänyt niiden avulla muuttaa maailmaa ja saada valtaa.

Ranskan vallankumousta rakensivat valistusfilosofit, joista tärkeimmät olivat Rousseau ja Voltaire. Molemmat olivat vapaamuurareita, kuten ensyklopedistit. Rousseaun filosofia tuntuu Websterin esittämänä täysin järjettömältä. Koko sivilisaatio olisi suuri erehdys ja koko ihmiskunnan tulisi “palata takaisin luontoon”. Rousseau on ns. “jalon villin” ihannoinnin pioneereja ja vastaavaa elämää hän suositteli uuden ajan ihmisille. Kommunismi on esitetty filosofiassa sellaisenaan yhteisomistuksineen ym. Tietenkään Rousseau ei itse elänyt oppiensa mukaan, vaan oli rikkaan yläluokan edustaja, joka eli ylellisyydessä ja kohteli palvelijoitaan sikamaisesti (Hän sai palvelijansa kanssa useita lapsia, jotka hän pakotti luovuttamaan hirveään lastenkotiin). Voltaire oli hyvin jyrkästi katolisen kirkon ja uskonnon vastainen. Kirjassa Secret Societies Webster kertoo, kuinka Voltaire kävi Preussin kuninkaan Fredrik II:n vieraana ja juonitteli isänmaansa pään menoksi vallankumousta ja rappeuttavaa agitaatiota ym. tämän kanssa. Fredrik II Suuri oli vapaamuurariloosinsa suurmestari.

1754 vapaamuurarit saivat rinnalleen Martinistien järjestön, jonka perusti portugalilainen juutalainen Saint-Martin. Järjestö edusti judaisoitua kristinuskoa, gnostilaisuutta ja Kreikan sekä idän filosofiaa. Järjestö hajosi enemmän tai vähemmän vallankumouksellisiin haaroihin, joista tärkeä vapaamuurariloosi Philalèthes perustettiin Pariisiin. Vapaamuurarien iskulause “vapaus, veljeys ja tasa-avo” esitettiin pyhänä periaatteena Saint-Martinin kirjassa 1775. Martinisteja kutsuttiin myös illuministeiksi, mutta heidän merkityksensä ei ollut suuri ja heitä ei saa sotkea varsinaiseen Illuminaattiin. Orleanistisen konspiraation keskeisin toimija eli vapaamuurariloosi Grand Orient muodostettiin 1772 ja vallankumouksen vaarallisin loosi Chapter 1786. Vallankumouksen takana olivat vapaamuurarit Grand Orient ja Illuminaatti, kuten esim. niiden jäsenet ovat pöyhkeillen esittäneet ja kuten illuminaattien papereista ilmenee. Juutalaisten emansipaatioon pyrkinyt liike oli saanut alkunsa Preussissa ja se levisi voimakkaasti Moses Mendelssohnin 1781 julkaiseman kirjan vaikutuksesta. Vallankumouksellinen liike otti omakseen myös juutalaisten kansalaisoikeuksien ajamisen tämän liikkeen vaikutuksesta. Kirjan varsinainen kirjoittaja oli Dohm ja sen vaikutuksen vallankumousliikkeeseen on esittänyt esim. juutalainen historioitsija Graetz.

Valistusfilosofit eivät siis olleet mitään yksityisajattelijoita, vaan melko selvästi heidän filosofiansa oli osa vapaamuurarien toimintaa ja tilaustyötä. Yleistä mielipidettä valmisteltiin vallankumousta varten ja filosofioiden pohjalta vapaamuurarit loivat kiihotusoppinsa. Esim. “valistuneeksi itsevaltiaaksi” julistautunut Fredrik Suuri oli yksi Euroopan 1700-luvun alkupuolella soluttaneista vapaamuurareista. Heidän avullaan valistusaatteet siis muodostettiin sellaisiksi kuin ne olivat ja niistä tehtiin suosittuja ja muodikkaita. Vaikka varmasti uudistustarpeita olikin, ns. Valistuksen aika oli vapaamuurarien luomus. Vapaamuurarit puolestaan ovat salaisen eliitin väline vallan haltuun ottamiseen ja käyttämiseen, kuten aiemmin on todettu. Valistuksen aika on keinotekoinen ja suunniteltu luomus ja osa eliitin sotaa muita uskontoja ja monarkioita eli vanhoja vallanpitäjiä vastaan. Se oli väline maailman haltuun ottamiseksi. Sillä pohjustettiin suurta loppurynnistystä New World Orderin perustamiseksi. Tuo rynnistys alkoi 1700-luvun puolivälissä ja jatkuu edelleen. Kansat johdettiin harhaan ja petettiin tekemään vallankumouksia, joissa valta vaihtui. Luotiin vasemmisto ja muita oppeja, joilla kansakuntia aivopestään eliitin mielen mukaisiksi.

Iluminaatti ja kumous, preussilaisuus

Illuminaatin ja sen perustajan Adam Weishauptin taustavoimat on huolella pyritty salaamaan. Tiedetään, että Weishaupt oli kristinuskoon kääntyneen juutalaisen poika, joka oli kuulunut jesuiittoihin. Häntä oli kirjan mukaan indoktrinoinut toimintaansa Jutlandista saapunut juutalainen Kölmer vuonna 1771, kun tämä matkusteli ympäri Eurooppaa etsien omia uskottujaan alemmiksi mestareikseen. Weishaupt .suunnitteli tämän jälkeen 5 vuotta järjestöään, ennen kuin perusti sen 1.5.1776. Weishauptin omat tai siis Illuminaatin salaisimmat opit olivat järkyttäviä. Hän halusi Rousseaun tapaan kaiken sivilisaation tuhoamista ja uuden hirmuvallan perustamista. Tämä olisi todellisuudessa kaikkea muuta kuin vapaa. Kaikki uskonnot tuli tuhota ja myös kansakunnat ja kansallisuudet. Hän halusi suuren maailmanpalon, joka tuhoaisi kulttuureita perusteellisesti. Kaikki yksityisomaisuus ja perintöoikeus sekä -omaisuus olisi lakkautettava ja myös perhe instituutiona lakkautettava. Avioliitot korvattaisiin löyhemmillä liitoilla tai kokonaan ja ennen kaikkea lapset otettaisiin valtion kasvatettaviksi. Weishauptin tavoite oli siis tuhota sivilisaatio, kulttuurit ja siis käytännössä koko ihmiskunta. Tieteistä ja taiteista oli luovuttava suurimmaksi osaksi eikä Weishaupt hyväksynyt edes tasavaltaa, vaan hänen utopiassaan ei ollut valtiota. Kaikki ongelmat ratkeaisivat, kun ihmiskunta tunnustaisi järjen korkeimmaksi auktoriteetiksi ym. Tiedä sitten, kuinka tosissaan Weishaupt oli näiden järjestönsä korkeimmaksi viisaudeksi luonnostelemiensa oppien takana. Kaikki kuulostaa visiolta orjamassoja varten. Suurimmat salaisuudet tunsi ilmeisesti vain Weishaupt tai pari muuta “mestaria”. Nämä visiot olivatkin varsin luotaan työntäviä. Tärkeitä toimijoita houkutteli tietysti ajatus “koko maailman dominoinnista”.

Weishaupt ei ollut jesuiitta, vaan vihasi heitä yli kaiken. Hän kuitenkin lainasi heidän järjestöstään toimintaperiaatteita omaan salaiseen toimintaansa. “Mitä nämä kaikki miehet ovat tehneetkään alttarien ja keisarikuntien eteen. Miksi minä en toimisi näin niitä vastaan?” Mysteereillä, legendoilla ja salaisuuksiin vihkiytyneiden asemalla houkutellen miksi en tuhoaisi pimeydessä sitä, minkä he ovat luoneet päivänvalossa?” Hänen ohjelmansa oli täysin vastakkainen jesuiittojen tavoitteisiin nähden. Vapaamuurarit olivat toimineet myös vastaavasti ja Weishaupt paitsi perusti siis vastaavan järjestön, otti tavoitteekseen soluttaa vapaamuurarijärjestöt miehillään. Herää kysymys, mikä oli se suuri voima kaiken takana, että tällaista voitiin suunnitella ja toteuttaa? Cagliostro tunnusti myös paavin miehille vankeudessaan, että suurissa eurooppalaisissa pankeissa (Rotterdm, Lontoo, Amsterdam, Genova ja Venetsia) oli valtavat määrät rahaa hänen operaatioidensa rahoittamiseksi. Webster siteeraa erästä kirjoitusta, jossa arveltiin Weishauptin lisäksi Illuminaattiin kuuluneen huomattavana jäsenenä mm. Moses Mendelssohn ja Preussin huomattavin juutalaispankkiiri Itzig. He Mayer Amschel Rothschildin lisäksi ovat saattaneet olla Weishauptin päällysmiehiä ja Illuminaatti siis huippueliitin väline. Siksikö sitä ei kitketty juurineen paperien paljastuttua ja siksikö se pystyi soluttamaan yhteiskuntaa. Esim. monet Weishauptin työtoverit ja kollegat Saksan yliopistoissa olivat korkea-arvoisia illuminaatteja. Maailmanlaajuisesti Illuminaatin merkitystä on yleisesti vähätelty sen paljastumisen jälkeen ja sen on väitetty tulleen hajotetuksi sen kuriirin kuoltua ja papereiden paljastuttua. Lisäksi seuran toiminnasta ja tavoitteista annetaan aina väärä kuva mediassa ja kirjallisuudessa. Sen takana olleet voimat ovat edelleen vallassa.

Illuminaatti oli siis hierarkkinen järjestö, jonka jäsenet eivät olleet selvillä järjestön todellisesta tarkoituksesta. Silti jäsen on sitoutunut tottelemaan ja toimimaan siten, kuin häntä käsketään. Tämä on myös muiden vapaamuurarijärjestöjen periaate, joka tekee niistä niin vaarallisia. Olen aina ihmetellyt, mikä saa niin monet ihmiset liittymään järjestöihin ja “antamaan pirulle pikkusormen”. Jäsenhän sitoutuu palvelemaan ja auttamaan muurariveljiä kuoleman uhalla. Hänet voidaan saada tekemään mitä hyvänsä ilman että tietäisi yleensä, minkä hyväksi toimii ja millaisia asioita ajaa. Koko ajan asiat tietysti valkenevat siirryttäessä ylemmille asteille, joille kohoavat vain luotetut ja sopiviksi havaitut muurarit. Vapaamuurarien avulla voi tuntematon vihollinen soluttaa yhteiskunnan ja ottaa sen haltuun.

Kuinka pirullista ja ovelaa solutus ja myyräntyö ovat, saa hyvän kuvan perehtymällä Illuminaatin toimintaperiaatteisiin. Järjestö ei koskaan saanut esiintyä omalla nimellään tai ajaa julkisesti omia tavoitteitaan. Kaikki oli aina naamioitava. Perustettiin yhdistyksiä ja peitejärjestöjä ja pyrittiin ottamaan haltuun valtion laitoksia ym. Hyvä esimerkki on esim. vaikutusvaltainen Fabian Society Englannissa. Kyseessä on arvovaltainen oppineiden seura, jollaisen kautta aatteita ja asenteita muutetaan yhteiskunnassa. Kirjakauppiaat, kirjastonhoitajat, ym. vaikuttivat ihmisten valintoihin hankkimalla vain tietynlaista kirjallisuutta jakustantajat kustnsivat vain sellaista. Media palkkasi tietynlaisia toimittajia ja kehui tietysti ja suositteli vain tietynlaisia teoksia. Jäsenen tehtävä oli tarkkailla ja vaikuttaa paljastamatta itseään. Noviisille voitiin väittää, että maailman dominointiin ei pyritty väkivalloin (vallankumous). Etenkin päämäärät salattiin ja niiden väitettiin olevan jopa vastakkaisia oikeille päämäärille. Fanaattiset kannattajat halusivat antaa liikkeelle kaikkensa ja pyrkivät tosissaan luomaan parempaa maailmaa. Esim. pääosalle jäsenistä väitettiin, että Illuminaatti oli uskonnon puolella ja edusti muka oikeaa kristinuskoa. Weishaupt selitti Jeesuksen olleen ensimmäinen kommunisti, joka ajoi yhteisomistusta ja köyhien asiaa. Jopa reformoidut ja kalvinistiset teologit menivät ansaan ja Weishaupt ilakoi heidän osaltaan, mihin kaikkeen ihmisen voi saada uskomaan. Erinäiset hyviä tarkoituksia ajamaan perustetut järjestöt ym. saivat idealistiset ihmiset antamaan omaisuuttaan runsaasti illuminaattien käyttöön. Etenkin naisia lähestyttiin tällaisissa tarkoituksissa.

Muutamassa vuodessa illuminaatin jäsenmäärä oli kasvanut ja yhdistettyään voimansa vapaamuurarien kanssa Wilhelmsbadin kokouksessa 1782 (Hessenin hallitsijan ja Mayer Rothschildin toimiessa isäntinä) salaseurojen jäsenmäärä oli kasvanut jopa 3 miljoonan suuruiseksi ja niiden lonkerot levinneet ympäri maailmaa. Jäsenissä oli aatelismiehiä ja jopa ruhtinaita ja prinssejä ja kaikenlaisia vaikutusvaltaisia jäseniä. Etenkin professoreita kosiskeltiin ja tietysti opiskelijoita. Tästä ja edellä esitetystä naamioitumisesta voidaan päätellä, kuinka tällainen hämärätoiminta voi ottaa yhteiskuntaa ja kansakuntia haltuunsa, jos takana on vaikutusvaltaisia voimia ja runsaasti rahaa. Koska vastaava toiminta on jatkunut, herää kysymys, kuinka pitkälle eri maat on solutettu ja onko olemassa järjestöjä, puolueita tai mitään toimintaa, joka ei olisi tällaisen konspiraation luoma tai haltuun ottama huijaus? Tästä voimme myös päätellä, miksi 2. maailmansota uskallettiin päästää valloilleen ja mikä sai Wehrmachtin kenraalit tekemään armeijastaan huijarien linnoituksen. Sopivalla hetkellä kaikki voitiin tärvellä. Toisin kuin erinäisillä videoilla sanotaan, kyse ei suinkaan ollut mistään kristillisyydestä tms. Kenraalithan toimivat bolshevismin eduksi ja uhrasivat oman kansansa ja sotilaansa eli pettivät maansa. Tietysti suuri osa vastarinnasta Saksassa koostui idioottimaisista ja turmelluista, aivopestyistä ihmisistä, jotka uskoivat illuminaattien kaupittelemiin aatteisiin. Se, että Katolisen kirkon piirissä vastustettiin Hitleriä niin kovasti Saksassa, kertoo solutuksesta kirkon parissa. M: Toisaalta katolinen kirkko itse on internationalistinen voima, jolla on aina ollut omat tavoitteensa. Toisin kuin monet luulevat, katolinen kirkko on aina suhtautunut torjuvasti todellisiin kansallismielisiin voimiinja nationalismiin ja etenkin se vastusti kansalissosialisteja. Hasselbacher puhuu valistuksen jälkeen vaikuttaneista kolmesta voimasta, vasemmistolais-marxilais-internationalistisesta vapaamuurarivoimasta, katolisesta ultramontanimsista ja kansallismielisestä (völkisch). Vapaamuurarit ja katolinen kirkko ottivat pitkään rajusti yhteen, mutta molemmat ovat olleet kielteisiä valistusajan yleisen heräämisen terveempää ja aidompaa lasta kohtaan (völkisch).

Preussin kuningas Fredrik Suuri ryhtyi 1700-luvulla suuriin hankkeisiin. Hän vei Itävallalta Sleesian, mikä oli kostautua 7-vuotisessa sodassa. Preussin vallan kasvu ja maan vakiintuminen voimatekijäksi mahdollistivat myöhemmin Saksan yhdistymisen, joka saattoi olla Fredrikin mielessä jo kaukotavoitteena(e?). Preussin liittolainen oli Englanti näissä sodissa. 7-vuotisessa sodassa rapautuneen Ranskan armeija lyötiin Rossbachissa ja Itävallan Leuthenissa, mutta lopulta Preussi soti myös Venäjää vastaan ja se valtasi lopulta Berliinin.. En ole perehtynyt kuvioihin tarpeeksi, mutta mielenkiintoista on, että Venäjän hallitsijan kuolema ja uuden prinssin Preussin ihailu ilmeisesti pelastivat Preussin 7-vuotisessa sodassa. Näin muistan lukeneeni aikoinaan. Nyt näyttäisi siltä, että Preussi oli Illuminaatin tai siis sen taustalla olleiden voimien vaikutuksessa ja myös monet Saksan ruhtinaskunnat. Ilmeisesti Fredrik II ajatteli hyötyvänsä ja Preussin hyötyvän illujen tuesta ja nämä taas pystyivät luottamaan Preussin ensiluokkaisen armeijan saavuttavan voittoja. Sittemmin Fredrik Suuren seuraajat ovat olleet vapaamuurareita tai hyvin ystävällisiä heitä kohtaan. Seuraaja Fredrick Wilhelm II pelasti toimillaan Ranskan vallankumouksen (esum. sabotoimalla sotaretken Ranskaa vastaan ym.)

Ashkenazit ovat aina viihtyneet Saksasssa ja heidän parissaan Saksaa nimitettiin jopa “kotimaaksi” 1700- ja 1800-luvulla. He eivät ennen emansipaatiota olleet saaneet samoja kansalaisoikeuksia, mutta he eivät halunneetkaan sellaisia, vaan asua getoissa jne. Kansa ei tietenkään aina katsonut juutalaisia hyvällä, mutta hallitsijat ja aateliset lainasivat rahaa ja katsoivat talouselämän hyötyvän. Todellisuudessa oli syntynyt jo kauan sitten riippuvuussuhde hallitsijoiden ja hovijuutalaisten ym. välillä. Yhteistyö toimi Saksassa koko ajan paremmin ja pian emansipaatio- ja assimilaatioaatteet saivat jalansijaa niin juutalaisten parissa kuin muun yhteiskunnan puolella. Saksan kansan parissa vallinnutta juutalaisvastaisuutta on liioiteltu (se on heidän propagandaansa ja sotapropagandaa, johon Webster tietysti on langennut ja ihmettelee kiintymystä Saksaan) ja etenkin keisariajalla juutalaiset olivat hyvin tyytyväisiä ja saksa oli juutalaisten piirissä erittäin pidetty maa. Hallitsevat piirit suosivat juutalaisia ja esim. Bismarckin toimet olivat aina heidän kannaltaan erittäin edullisia. Aatelisto nai juutalaisten kanssa ristiin ja siten Saksan yläluokka juutalaistui. Vaikka Wilhelm II ei liittynyt vapaamuurareihin (Bismarck oli 33. asteen vapaamuurari? Vaioliko?), niin hänkin nimitti juutalaisia korkeisiin virkoihin.

Edellä esitetystä jo voi päätellä, kuinka huolimatta Saksan kansan laadukkuudesta Preussi ja sittemmin Saksan keisarikunta olivat valuassa ohjaukseen. Kansalaiset halusivat yhdistyä ja kuolivat sodissa maansa puolesta, mutta aatelisto ja yläluokka oli saastutettu illuminismilla. Tässä mielessä on merkillistä se, että preussilaisuus on kansallissosialismia suositumpaa useimpien nykykansalaisten mielestä. Tai onhan se tietysti ymmärrettävää, että ihmiset uskaltavat arvostaa preussilaisuutta ja pelkäävät Hitlerin puolesta puhumista. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ymmärrettävää, sillä Preussissa kaikki pyöri pankkien rahoilla ja maa oli illuminaattien vahvasti soluttama. Kun lehdessä Sarastus puhutaan Ernst Salomonista, joka piti natseja “rahvaanomaisina”, niin käsitin lehdenkin suhtautuneen positiivisemmin preussilaisuuteen ja keisariaikaan kuin Kolmanteen valtakuntaan. Traditionalismista kertovat artikkelit viittasivat myös tähän. Voihan keisarin Saksa näyttää konservatiivisemmalta ja konservatiivin kannalta arvostettavammalta. Etenkin Hitleristä liikkuvien tarinoiden vaikutuksesta. Toivottavasti nyt ei ainakaan pelkuruus ole johtanut preussilaisuuden tms. arvostukseen Kolmanteen valtakuntaan nähden. Minusta Hitlerin Saksa edusti juuri parhaita osia saksalaisuudesta, kun taas juuri sen puuttuneen osan kaipaaminen olisi aivan tyhjää lumeen palvontaa. Vasta Hitlerin Saksassa valta oli saksalaisilla  eikä rahamiehillä. Ei kai sentään hirttäydytä vain tradition vuoksi satoja vuosia Eurooppaa rappeuttaneeseen systeemiin? Tyhjää on sääty-yhteiskunnan hierarkian palvonta vastaavasta syystä. Minua puistattaa Hindenburgin avoin halveksunta Hitleriä kohtaan, joka joutui osin kiristämällä hankkimaan itselleen tältä kansleriksi nimityksen, että pääsi viimein pelastamaan Saksaa tuholta, jonka samat illut, jotka olivat näiden nokkavien aatelisten isäntiä, olivat sille varanneet kohtaloksi. Hän nosti Saksan muutamassa vuodessa korkeuksiin, vaikka se oli jo tuhon partaalla. Hitler oli nero, joka lopulta olisi pelastanut koko ihmiskunnan ilman tätä saatanan Wehrmachtia “perinteineen” ja illupettureineen. Salaseura-artikkelista  päätellen poliittinen korrektius ja muu mallikelpoisuuteen pyrkiminen taitaa olla em. lehdelle hyvin tärkeää. Mistä tämä sitten johtuukaan. (2015: Vaikuttaa holohoaxereiden valeoppositio-huijaukselta.)

Varsinaista Ranskan vallankumousta onkin jo käsitelty aiemmissa kirjoituksissa. Samoin sen johtomiesten ja johtavien illuminaattien filantrooppisia kirjoituksia, juutalaisia ystäviä ja tukijoita sekä juutalaisten täysien oikeuksien kaupassa ja muilla aloilla takaamista ensi töikseen (Em. Dohmin ja Mendelssohnin perikunnan ystävä Mirabeau kirjoitti vastaavan kirjan. Niissä juutalaiset ovat sorrettu ja jalo kansa, joka synnittömänä on kokenut muka vuosisatoja kristittyjen vainoa. Kristityt taas esitetään mitä hirvittävimpien rikosten tekijöinä jne. Anacharsis Clootz, myöhemmän Universaali tasavalta -teoksen tekijä kirjoitti myös vastaavan kirjan).

Mielenkiintoinen uusi asia on Robespierren suunnitelma Ranskan väestön vähentämisestä. Koska aateli ja kuningashuone pitivät yllä monia työpaikkoja, oli näiden säätyjen tuhoutumisella ja monella muulla tuhotoimella (vallankumoukselliset tuhosivat muuten myös kirjastoja ja taidekokoelmia) sekä levottomuuksien ja sotien vaikutuksesta vallankumousta seurannut suurtyöttömyys. Robespierre katsoi, että maa ei pystynyt elättämään koko väestöä ja työpaikkojen määrää jokaiselle. Tämän vuoksi jo väestöä oli hänen mielestään vähennettävä. Väestön vähentäminen kuuluu myös illuminaattien ikuisiin perusperiaatteisiin. “Takaisin luontoon”-periaate edellyttäisivät tietysti suurempaakin tuhoa kuin nyt kaavailtu usean miljoonan vähennys. Tämä tuli saada aikaan giljotiinilla, joukkomurhien avulla ja ilmeisesti sodassa muita maita vastaan. Mitään kansalle luvattua kaunista uutta aikaa ei siis vallankumous suinkaan tuonut tullessaan. Robespierre oli internationalistisiin johtajiin nähden liiaksi kansallisesti ajatteleva, mikä osaksi johti hänen tuhoonsa. Robespierre oli tyylipuhdas valtiososialisti ja kommunisti. Kun bolshevikit tekivät vallankumouksen 1917, he sanoivat jatkavansa siitä, mihin Ranskan vallankumous jäi. Tämä toteutui myös väestön vähentämisen suhteen. Aiemmista bloggauksista muistamme Fabian-societyn Wellsin kaavailleen väestön määrän rajua vähennystä ja myös esim. Rooman klubi on huolissaan liiallisesta väestönkasvusta maapallolla. Robespierren läheinen ystävä maalari David sanoi Redhead Yorkelle, että väestöä aiottiin vähentää 25 miljoonasta 14 miljoonaan tai siis että asiasta keskusteltiin vakavasti. Hra Métherie kertoi aikeista vähentää koko väestö kolmannekseen entisestään. Illuminaatti ja kommunisti Babeuf kirjoittaa myös avoimesti väestön vähentämisaikeista em. syistä johtuen

Petos, Babeufin arvoitus, vuosi 1848, Karl Marx

Ranskan vallankumous oli todellinen pettymys työväelle, joka luuli kaiken muuttuvan paremmaksi. Uusi valta lakkautti kuitenkin ammattikunnat ja -yhdistykset sekä lisäsi kaikki kirkkopyhät työpäiviksi, kun ne olivat ennen olleet vapaita. Työpäiviä lisättiin vielä niitäkin enemmän, joten ne, joilla oli töitä, joutuivat raatamaan oikein kunnolla. Muutenkin kumousta seurannut aika oli ns. riistoporvarismin aikaa, kun vanhan feodaaliaatelin valta päättyi ja porvaristo sai kaipaamansa mahdin. Vanhana aikana ammattikunnat olivat taanneet toimeentulon ja tuen ja toisaalta aateliset omistajat pitäneet kunniassa työväestön hyvää kohtelua ja työväkensä suojelijana toimimista. Heidän ansiostaan talonpojat eivät olleet täysin koronkiskurin armoilla. Ancien Regimen aikana aateliston parissa ja koko yhteiskunnassa oli ollut suurta muotia hyväntekeväisyys, mutta vallankumous lopetti tämän. Porvaristolla ei ollut tällaisia ihanteita. Seurannut teollistumisen aika oli kovaa aikaa työläisille ja köyhille myös muualla. Esim. Englannissa työläiset olivat kovilla kaivoksissa ja tehtaissa. Kapitalismin nousun kovuus johtui Websterin mukaan myös siitä, että nimenomaan vallankumouksen jälkeen juutalaiset raharuhtinaat olivat myös Ranskassa entistä vahvemmissa asemissa. Juutalaiset ja muut uusrikkaat, jotka olivat osanneet käyttää vallankumousta hyväkseen, elivät loistossa ja yltäkylläisyydessä. Esim. Napoleonin puolison Josephine Beaumarchaisin hattukokoelma oli vertaansa vailla. Juutalaiset hyötyivät tavattomasti vallankumouksesta ja esim. Burke monien kirjoittajien tapaan (Crimes of the revolution) sanoo paljon jääneen piiloon, mutta että he panivat uudet vallanpitäjät maksamaan palveluksistaan ja että “juutalaiset eivät koskaan ole olleet niin juutalaisia kuin nyt, kun halusimme auttaa heitä ja teimme heistä täysiä kansalaisia”.

Ranskan vallankumouksesta kertovassa kirjassaan ei Webster Spiridovichin mukaan mainitse Rothschildin nimeä. Nyt sentään on melko ison roolin kohdalla Euroopan asioihin nähden kuin ohimennen viittaus “Thamesin pankkiireihin”. Samoin hän mainitsee Euroopan rahavaltaa 1700-luvulla pääosin pyörittäneiden juutalaissukujen joukossa Rothschildin, tosin ennen suvun etabloitumista Englantiin yhtenä Frankfurtista käsin toimivista suvuista. Frankfurt oli tämän juutalaisen talousmahdin keskus ja siksi on Websterin mukaan kiinnostavaa, että Illuminaatti siirsi pian toimintansa sinne ja että Wiesbadenin kokoukset pidettiin siellä. Vuoden 1786 kokouksessa raportoidusti päätettiin Ludvig XVI:n ja Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n murhista. Myös hän mainitsee Rothschildit tietysti johtavina kapitalisteina Euroopassa nimenomaan 1800-luvulla muiden juutalaisten rahamiesten ohella. Kun kapitalismissa oli juutalainen vaikutus  niin keskeinen, ihmettelee Webster sitä, kuinka Karl Marx vaikenee kokonaan juutalaisista ja Rothschildeistä pääteoksessaan Pääoma. Sombart ja muut antavat aivan eri kuvan Euroopan asioista kuin Marx. Muistamme kreivin kirjasta Sombartin todenneen, että 1859.luvulla ei Euroopassa ollut muuta voimatekijää kuin vain Rothschildit. Marx kritisoi juutalaisia kapitalisteja ja raha-aatelia vain ennen vuoden 1848 vallankumousta ilmestyneessä kirjasessa. Sen jälkeen hän muutti tyyliään.

Robespierren kukistuttua vallan haltuun ottanut Direktorio joutui välittömästi 1796 uhkaavaan tilanteeseen, kun kommunisti Francois Noël (Gracchus) Babeufin salaliitto oli vähällä onnistua. Vaikka maa oli vajonnut kauhistuttavaan puutteeseen ja 300 000 ihmistä murhattu, Illuminaatin vehkeilijät suunnittelivat uutta kumousta ja suuria teurastuksia sekä täydellistä utopiaa, jossa kaikki omaisuus olisi takavarikoitua muutettu valtion omaisuudeksi. Babeufin juoni oi enää toteutusta vailla, mutta juuri kumouspäivän aattona kaikki oli paljastunut ja Direktorio vangitsi avainhahmot. Muiden osalta lumous haihtui ja johtajat teloitettiin. Babeuf kertoi vankilassa olleensa vain laajemman salaliiton työkalu ja illuminaatin jäsen, jonka tehtäväksi oli annettu suuren vallankumouksen organisointi.

Nyt voidaan kysyä, eikö Illuminaatti ollut saavuttanut tavoitettaan? Olivatko sen taustavoimat Direktorion takana vaiko Babeufin? Tässä voidaan todeta, että sama eliitti kontrolloi erittäin vahvasti myös Direktoriota ja sen alaista Ranskaa. Näissä vallankumousjutuissa on oleellista ymmärtää, että niitä voidaan järjestää, jos vaikutusvaltaa on jo yhteiskunnassa tai ainakin naapurimaissa huomattavasti päättävissä elimissä. Aiemmin on todettu, että koko Ranskan yhteiskunta solutettiin ja kyettiin halvaannuttamaan. Sittemmin vallankumouksia tehtiin lisää ja myös Ranskassa monta kertaa. Järjestetyllä vallankumouksella pystyttiin vaihtamaan johto tarvittaessa ja muuttamaan uudelleen hallitusmuotoa. Eliitti on aina tunnetusti tavoitellut konflikteja, joissa se pystyy enemmän tai vähemmän kontrolloimaan kaikkia osapuolia. Sen kätyrit vaikuttavat usein kaikissa valtaryhmittymissä ja sen agentit tekevät kumouksia, jotka on suunnattu sen tukemia vallanpitäjiä vastaan. Joskus nämä viritykset eivät onnistu. Emme tiedä, oliko Babeufin salaliitto edes tarkoitettu onnistumaan, vai oliko kysymys jostain kokeilusta. On tietysti mahdollista, että eri kuppikunnat jatkavat toimintaansa ja keskusjohdon on sitten pantava piste tällaiselle toiminnalle. Illuja oli kaikissa kuppikunnisa, joilla sitten pelattiin. Esim. Bakunin joutui sittemmin sivuraiteelle monen vuoden toiminnan jälkeen.

Vastaava dilemma on Websterillä vuoden 1848 suhteen. Saksalaisvihassaan Webster ihmettelee, kuinka vapaamuurari ja saksalainen ruhtinas kieltäytyi vallankumouksellisten tarjoamasta yhdistyneen Saksan kruunusta. Tällaista yhdistymistä ei tavoiteltu siis, mutta Bismarckhan toteaa myös Wilhelm I:n olleen hyvin vastahakoinen pitkään keisarikunnan muodostamisen suhteen. Eivät nämä ylimykset voineet suostua jonkun kommunistin tarjoamaan kruunuun, joka olisi myös voinut johtaa melkoiseen vastareaktioon ulkomaiden suhteen. Websterin teoriat ovat liian yksinkertaisia. Vapaamuurareita ei pyöritetä Saksan johdon taholta eikä koskaan ole pyöritetty. Syvin konspiraatio operoi globaalisti ja voi iskeä mistä tahansa ja mihin tahansa. Tukikohtana voidaan pitää etenkin menneinä vuosisatoina Englantia. Webster unohtaa Englannin roolin, vaikka pian sanookin Disraelia siteeraten, kuinka Sidonia (Rothschild)  toteaa 1844 Disraelin ilmestyneessä kirjassa Coningsby juutalaisten suunnittelevan suurta vallankumousta Saksassa. Websterin päättömät saksalaisvastaiset salaliittoteoriat ovat ilmeisesti tarkoituksellisen typeriä, koska hän ei uskalla kirjoittaa oman maansa eliitin roolista juuri yhtään. Eivät yläluokkaiset hallitsijat voineet suostua kumouksellisiin hankkeisiin omassa maassaan ja miksi he olisivat olleet selvillä vapaamuurariliikkeen todellisista päämääristä? Eri ihmiset ajavat eri sektoreissa eri asioita myös vapaamuurarien parissa. Vallankumoushankkeet 1848 menivät sitä paitsi mönkään myös Venäjällä ja Itävallassa. Aina eivät illuminaatin juonet toimi. Pääasiallinen tukikohta ja terroristien turvasatama tuntuisi olleen tuolloinkin Englanti Sveitsin ohella. Saksan kuningashuone on aina ollut pelinappula muiden saksalaisten tapaan globaalilla pelikentällä. Heidät on petetty aina, kuten kaikki muutkin. Vallankumousta yritettiin Saksassa myös 1919-1920, kun 1918 kumous ei johtanut kommunismiin. Weimarin tasavalta oli silti vahvassa kontrollissa. Vuoden 1848 jälkeen maata otettiin haltuun porvarillisen järjestelmän puitteissa.

Bebeuf ja vastaavat kommunistit ennen Marxia olivat illuminaatin jäseniä. Etenkin Ranskassa he pyrkivät kirjoitusten lisäksi vallankumouksen sijaan perustamaan kokeiluluontoisesti sosialistisia yhdyskuntia. Kaikki kokeilut epäonnistuivat. Myös englantilaisen sosialistin Owenin, jolla ensin oli ollut humaanisti työläisiä kohdellut suuryritys. Karl Marxilla ei ollut mitään uutta teoksissaan aikaisempien kommunistien oppeihin lisättävänään. Webster vertaa häntä juutalaiseen räätäliin. Kuten juutalaiset kauppamiehet olivat kuuluisia taidoistaan käyttää uudelleen ja kierrättää hylkytavaraa ja käytettyjä materiaaleja, niin Marx loi teoksensa Pääoma lähinnä istuen Lontoon kirjastossa ja kooten eri kirjailijoiden teoksista lainauksia, jotka hän sitten esitti omina ajatuksinaan. Webster ja monet muut ovat sitä mieltä, että teos on plagiaattien kokoelma ja itse Marxin filosofia ja sosialismin opit ovat vain Robespierren, Babeufin, Saint-Simonin ym. opit uudelleen esitettynä. Vaikka sosialismin nimi oli uusi, itse aate oli täysin sama, joita em. henkilöiden esittämänä oli nimitetty eri nimellä Sinänsä teos on hyvin vaikeaselkoinen ja mahdoton käsittää tavalliselle ihmiselle. Kirja vaatii kuulemma laajaa yleissivistystä auetakseen, mutta silti se on puiseva ja siis sen läpi näkemään kykenevien mukaan epäaito ja paikoin kuin itselleen naurava, jota ei ole kirjoitettu vakavissaan. Näimme jo, kuinka Marx on sensuroinut kokonaan viittaukset juutalaisiin kapitalisteihin ja juutalaiseen suurfinanssiin. Muu kirja on siis sekoitus illuminaattien oppeja, joista oli tarkoitus tehdä uusi uskonto. Koska veriset ja epäonnistuneet kumoukset ja kokeilut olivat tuoreessa muistissa, Marx ja hänen mainosmiehensä esittivät aina Pääomaa ainutlaatuisena ja sen sisältöä Marxin omina ajatuksina. Se, että Marx oli lehtimies ja kirjoitti teoksensa tehtailija Engelsin rahoilla, ei ole omiaan luomaan uskottavuutta häneen. Engels oli juuri hänen teostensa kritisoima kutomotehtaan omistaja. Näissäkin blogeissa osittain siteerattu Marxin säilynyt yksityinen kirjeenvaihto vielä paljon vahvemmin antaa ymmärtää, että hän ei itse uskonut sanaakaan siitä, mitä oli kirjoittanut. Hän selvästi käytti kommunismiaan omien tai taustavoimiensa asioiden ajamiseen.

Pääoma on siis kaikkea muuta kuin kommunismin/sosialismin Raamattu, sillä sen ovat lukeneet paljon harvemmat ihmiset kuin Raamatun. Useimmat eivät ole lukeneet teosta lainkaan. sosialismin katekismus eli Kommunistinen manifesti on sen sijaan laajasti luettu. Juuri sen vuoksi herättää ihmetystä, miten Marx saattoi olla niin suosittu vielä 1900-luvulla ja miksi vasemmistolaiset suhtautuvat aatteensa menneisyyteen ja väitettyihin edustajiin niin suopeasti (Neuvostoliitonkin puolesta jaksetaan yhä taittaa peistä myös demarien parissa, ikään kuin ei ymmärrettäisi, millainen huijaus siinä oli alusta lähtien kyseessä). Manifestissa halutaan illuminaatin oppien mukaisia hullutuksia ja hyökätään jopa perheitä vastaan. Suuret mullistukset tuntuvat olevan pääasia aina näille, jotka jotenkin aina pääsevät vasemmistolaisten liikkeiden johtoon. Hyvää uskovat ja uhrimieltä täynnä olevat työläiset, pienviljelijät ym, on toistuvasti petetty. Ranskan vallankumous johti pettymykseen ja kauheaan väkivaltaan, jollaista massat halusivat välttää myöhemmin. 1848 naurettavat sosialistijohtajat olivat kyvyttömiä toimimaan ja tavoittelivat mielipuolisia utopioita ja saivat kuitenkin jo hermostuneet työläislähetystöt odottamaan kaunopuheisuudellaan. Sen sijaan, että olisi alettu viisaat uudistukset kansalliskokouksen avulla, tehtiin päättömiä kokeiluja ja lopulta armeija kukisti sosialistivallan 10 000 uhria vaatineessa vallankaappauksessa. Tämä johti lopulta Napoleon III:n diktatoriseen hallintoon, joka tosin salli 1864 ammattiyhdistystoiminnan. Kaikissa vallanvaihdoissa olivat mukana vapaamuurarit, jotka istuivat myös hallituksessa. Myöhemmin sosialistisessa Internationaalissa keskiluokkaiset illuminaatit ottivat vallan ja alkoivat ajaa asioita, jotka eivät olleet työväestön edun mukaisia eikä työväestö pitänyt näistä edustajista. Todellisuudessa tietysti työläiset ja maanviljelijät kannattivat laajasti perhearvoja, yksityisomistusta ym. He eivät usein tajunneet, millaiset ihmiset heitä johtivat. Clemenceau valittikin kerran, että “Jos lähettäisimme kyliin agitaattoreita, jotka kertoisivat, mitä oikeasti haluamme, he eivät ehkä selviäisi pois hengissä”. Vallankumouksiin kiihotetut massat luulivat niiden tavoitteita erilaisiksi kuin mitä oli johtomiehillä. Usein kumoukset menivät mönkään ja vastavaikutus oli epäedullinen. Johtomiehet tavoittelivat salaa suurta mullistusta ja kaiken vanhan tuhoa täydellisesti, mikä olisi merkinnyt myös työläisille suurta katastrofia. Haaveiltiin illuminaattien dominoimasta täysin uudesta maailmasta tuhotun tilalle (Ordo ab Chao, juutalaisten visio), mitä petkutetut massat eivät tajunneet. Ne, jotka olivat kaiken suunnitelleet, eivät halunneet mitään uljasta uutta maailmaa, vaan massat ja harhaan johdetut idealistiset hullut kaivoivat omaa hautaansa: uusi maailma tarkoitti sivilisaation lopullista tuhoa ja orjuutta eloonjääneille.

Sosialistijohtajien tylyt ja kyyniset asenteet saattavat yllättää, sillä nykyaikanakin sosialismiin tulee yhteiskunnan mukaan suhtautua myönteisesti ja asioita on salattu. Useimmat sosialistijohtajat on petetty, mutta he taas ovat usein eri sfääreissä ja pettävät kansaa. Heikki Urmaksen mukaan Mauno Koivisto halusi Suomelle vastoinkäymisiä ja että työläisillä ei menisi liian hyvin, koska hyvinvointi vähentäisi kannatusta. Hän piti tärkeimpänä oman sosialistiryhmänsä kannatusta kuin työväestön eli puolueväkensä hyvinvointia. Tosiasiassa vasemmistolaiset olivat mukana kohentaakseen elämäänsä ja valvoakseen etujaan, joita he odottivat johtajiensakin ajavan. Ei ihme, että terveet sosialidemokraatit ajattelivat melko kansallisesti Ranskassakin, vaikka vasemmistouskonto olikin vahva. Esim. Jauré kehotti kaikkia varomaan internationaalin kommunisteja. He olivat hänen mukaansa etupäässä juutalaisia ja isänmaattomia haihattelijoita. He olivat petollisia ja ajoivat muuta kuin ranskalaisten työläisten asiaa. Pariisin kommuunia perustamassa oli mukana suuria määriä ulkomaisia vallankumouksellisia, jotka olivat osanneet tulla paikalle.

Sitaatteja ym.

Haute Vente Romaine johti Italian Carbonaria ja oli kaikkien salseurojen maailmassa ylin elin 1814-1848. Tämä oli niin salainen ja syvällä toimiva konspiraatio, että sen oli toimittava illuminaattien tapaan.sen nimellinen perustaja oli rappeutunut ja korruptoitunut aatelismies Nubius. Vahvaa tukea se sai nimenomaan Italian juutalaisilta.

Tärkeä vapaamuurariloosi oli juutalainen Mizraimin Riitti, joka perustettiin Pariisissa 1815. Sinä oli 90 juutalaista astetta. Joseph de Maistre julisti juutalaisten nyt näyttelevän aktiivista osaa illuminismissa. Haute Ventessä ashkenazit ottivat johdon ensi kertaa illuminaattiloosien parissa. Pseudonyymi Piccolo Tigre, jonka kreivi Spirodovich päätteli Disraelin kirjan perusteella Nat Rothschildiksi, vei ohjeita Haute Ventestä Italian Carbonarille. Hän sai suojelua kaikilta massoneilta, jotka olivat alisteisia näille. Webster siteeraa pitkästi säilynyttä ohjetta, jossa P Tigre selostaa sitä, kuinka Haute Venten tulee värvätä uusia vapaamuurareita. Tämä kirjoitus on lähes identtinen Weishauptin kuvausten kanssa. Mielenkiintoisesti Webster tekeekin lopussa laajan vertauksen, jossa hän esittää rinnakkain illuminaattien säilyneitä tekstejä, Babeufin ja Bakuninin kirjoituksia ja kommunistista manifestia ym. Kaikki em. vertauskohdat tuntuvat liian identtisiltä ollakseen sattumalta sellaisia. Mitä ilmeisimmin illuminaatti on ollut kaikkien näiden ilmiöiden ja henkilöiden takana, kuten myös Krapotkinin kirjoitusten ja Venäjän bolshevikkien, jonka puolue-ohjelmaan suoritetaan myös vertaus. Myös ns. Siionin viisaiden protokolla vastaa hyvin em. esityksiä. Webster esittää, että illuminaatissa mukana ollut tai materiaaliin käsiksi päässyt henkilö olisi muuttanut sellaisia juutalaisten eliitin protokollaksi ja yhdistelemällä aineistoa. Hän siis esittää pöytäkirjat väärennöksiksi.  On väitetty, että pöytäkirjat olisivat vuotaneet juuri tuon Mizraimin loosin taholta, jonka pohjalta sittemmin muodostettiin itse AIU. Websterin mukaan juutalaisten maineen puhdistajat ja Siionin viisaiden pöytäkirjojen esillä pitäjien arvostelijat eivät hyväksyneet tällaista selitystä, vaikka illuminaattien ja vapaamuurarien keskinäiset kerskumiset tarjoavat valtavat määrät vastaavia sitaatteja ja illuminaattien tekstit tuntuvat identtisiltä pöytäkirjoihin nähden. Miksi tällaiset keskustelijat mieluummin haluavat kiistää myös illuminaattien ja vapaamuurarien toimet ja vaieta tällaisista asioista?

Em. Joseph de Maistre oli perehtynyt syvästi illuminismiin ja kirjoitti sen olleen kaiken pahan alku ja juuri Euroopassa. Sen vuoksi on kai paikallaan lainata kohta em. Tigren esityksestä (s. 89- 90): “Tämä turhamaisuus, joka saa kansalaisen tai porvarin värvätä itsensä vapaamuurariksi on jotain niin banaalia ja niin universaalia, että olen aina täynnä ihailua/ihmetystä tämän inhimillisen typeryyden edessä. En ole yllättynyt, vaikka näkisin koko maailman koputtavan kunnianarvoisten ovella ja kysyvän näiltä herroilta kunniaa saada tulla valituksi Salomonin Temppelin uudelleen rakentajaksi. saada tuntea olevansa loosin jäsen, erossa vaimosta ja lapsista kutsuttuna vartioimaa salaisuutta, jota ei koskaan saa tietää, tuottaa tietynlaisille luonteille suurta mielihyvää ja kunnianhimoa.” Muu osuus sitaatista on myös lukemisen arvoinen.

Vuoden 1848 kumoukset yhtä aikaa eri puolilla Eurooppaa esitetään kai suurelle yleisölle spontaaneina tyytymättömyyden ilmauksina tai esimerkin voimasta rohkaistuneiksi tapahtumiksi. Tai ehkä mieluummin ollaan vaiti kumousten syistä ja taustavoimista. Kumouksia pohjustettiin myyräntyönä kauan ja niitä suunniteltiin suuressa vapaamuurarien kokouksessa vuonna 1847. Siihen ottivat osaa vallankumousjohtajat eri puolilta Eurooppaa. Ranskasta mukana olivat kaikki helmikuun vallankumouksen sosialistijohtajat. Pariisin poliisiprefektin todistus salaseurojen toiminnasta on selväkielinen. Samoin Nubiuksen agentin kirje esimiehelleen 1846 vallankumouksen valmistelusta salaseurojen toimesta aina Venäjällä asti. Mazzinin Nuori Italia oli Haute Venten sokea työrukkanen. Lamartine sai kumouksen jälkeen onnittelut Skotlannin Riitiltä, joissa todettiin Lamartinen loosien saaneen aikaan räjähdyksen vuoden 1789 tapaan toimien ensin varjoissa, sitten puolijulkisesti ja viimein aivan julkisesti ja jossa toivottiin tämän Pariisin asukkaiden maailmalle antaman näytöksen jäävän viimeiseksi lajiaan.

Benjamin Disraeli: “Juutalaiset edustavat semiittistä periaatetta; kaikkea sitä, mikä on henkistä luonnossamme. He ovat traditioon luottajia ja uskonnollisen elementin säilyttäjiä. He ovat elävä ja kaikkein paras todiste modernien aikojen harhaisen periaatteen vääryydestä, ihmisten luontaisen tasa-arvon periaatteen. ..Kansainvälinen veljeys” – tai kuten nykyisin tulisi sanoa “kansainvälinen sosialismi” – on periaate, joka tuhoaisi kaikki suuret rodut ja koko maailman nerouden, jos sen mukaan voitaisiin toimia…Juutalaisen rodun kansallinen tendenssi on vastaan ihmisten tasa-arvoa. He ovat oikeutetusti ylpeitä verestään. Heillä on toinen luonto, pyrkimys voiton keräämiseen. Vaikka eurooppalaiset lait ovat rajoittaneet heidän mahdollisuuksiaan hankkia omaisuutta, he ovat kuitenkin herättäneet huomiota keräämillään omaisuuksilla. Siten voi nähdä, että kaikki juutalaisen rodun pyrkimykset/taipumukset ovat konservatiivisia. He arvostavat uskontoa, omaisuutta ja luonnollista aristokraattisuutta.”…Juutalainen vaikutus voidaan jäljittää Euroopan tuhoavan periaatteen viimeisimmän purkauksen taustalta. Kapina on tehty uskontoa ja yksityisomistusta, traditiota  ja hierarkiaa vastaan. Semiittisen periaatteen tuhoaminen, kaikkien uskontojen vastustaminen ja omaisuuden sosialisoiminen on vaadittu salaseurojen taholta, jotka muodostavat väliaikaiset hallitukset eri maissa ja juutalaisen rodun edustajat ovat niiden kaikkien johdossa. Jumalan ihmiset tekevät yhteistyötä ateistien kanssa; taitavat omaisuuden kartuttajat liittoutuvat kommunistien kanssa; erityisen ja valitun rodun edustajat lyövät kättä Euroopan alempien luokkien ja ryysyköyhälistön kanssa! Ja kaikki tämä, koska he haluavat tuhota tämän armottoman kristinuskon, joka on velkaa heille jopa nimensä ja jonka tyranniaa he eivät enää voi sietää” (Life of Lord Bentnick/1852)

George Brandes: “Ferdinand Lasalle”: ” Rikkaan kauppiaan poika F Lasalle syntyi 1825. Nuoruudessaan häntä piinasi viha kristittyjä kansoja kohtaan ja hän toivoi jo koulupoikana vuodattaa heidän vertaan. Siten hän aikaisin ryhtyi vallankumoukselliseksi, joka ei kavahtanut terrorihallinnon ajatusta päämääriensä saavuttamiseksi. Saksan vallankumouksessa 1848 Lasallella oli johtava rooli ja sen  jälkeen hän asettui Berliiniin viettäen ylellistä elämää.” Lasalle oli nainut upporikkaan perheen tyttären.

Oli jo puhetta Bakuninin illuminaattiudesta. Hän perusti vastaavia järjestöjä ja järkyttyi kohdattuaan alunperin ärväämässään Netchateffissä yhteyksiä vielä syvempään konspiraatioon. Vuosi näiden herrojen tapaamisesta eli vuoden 1865  joulukuussa Gougenont des Mosseauxin saama kirje protestanttiselta valtiomieheltä, joka oli salaisen voiman palveluksessa (M julkaisi kirjeenvaihtonsa 1869): “Vallankumoustaudin uudelleen puhkeamisen jälkeen 1845 olen ollut yhteydessä juutalaiseen, joka turhamaisuuttaan paljasti salaisten seurojen salaisuuden, johon hänet oli vihitty ja joka paljasti minulle 8-10 päivää etukäteen jokaisen Euroopassa puhjenneen vallankumouksen. Tästä on peräisin horjumaton vakaumukseni, että kaikki nämä “sorrettujen ihmisten” ym. liikkeet ovat puolen tusinan suuruisen ihmisjoukon luomuksia ja nämä antavat myös ohjeet kaikille salaseuroille Euroopassa. maaperä jalkojemme alla on absoluuttisesti miinoitettu ja juutalaiset ovat näistä miinoittajista suuren kontingentin takana….Juutalaisista pankkiireista tulee pian suurten omaisuuksiensa ansiosta herrojamme ja käskyttäjiämme…kaiki Saksan radikaalit sanomalehdet ovat juutalaisten käsissä.”

Bakunin ryhtyi valtataisteluun Marxia ja vastaan ja hävisi. Mielenkiintoinen lainaus teoksesta The Study of German Jews (1869): “Pyydän, että uskotte minua, kun sanon, etten ole juutalaisten vihollinen tai syrjijä. Vakuutan teille, että kaikki kansat ovat arvokkaita. Jokainen on etnografisesti historian tuote, joten yksikään ei ole vastuussa virheistään tai meriiteistään. Tässä mielessä voimme havaita. että modernien juutalaisten tapauksessa heillä ei juuri ole luontonsa puolesta taipumusta sosialismiin. Jo ennen Kristuksen aikaa historia oli saanut heihin kaupallisia ja porvarillisia taipumuksia, mikä on johtanut siihen, että he kansakuntana tarkastellen ovat toisen miehen työn hyväksikäyttäjiä ja heillä on luonnostaan pelko ja kauhu tavallisten ihmisten massoja kohtaan, joita he halveksivat. Niin avoimesti kuin salaa.  Hyväksi käyttämisen tapa, joka samaan aikaan on jalostanut älykkyyttä tällaiseen toimintaan aikaansaavat heille tuhoisan ja poikkeuksellisen kyvyn, joka on melko selvästi työväestön etujen ja vaistojen vastainen. (Syy lainaukseen: ) Tiedän, että ilmaistessani suoraan sisäisen näkemykseni juutalaisista asetan itseni alttiiksi suurille vaaroille. Monet ihmiset ovat samaa mieltä, mutta harvat uskaltavat julkisesti esittää mielipiteensä, juutalaisen lahkon pelosta, sillä se on paljon hirmuisempi kuin jesuiittojen, katolisten tai protestanttien ja se muodostaa tosiasiallisen voimatekijän Euroopassa. Se hallitsee despootin tavoin kauppaa, pankkimaailmaa ja se on vallannut kolme neljännestä Saksan journalismista ja huomattavan osan myös muiden maiden sanomalehdistä. Voi sitä, joka tyhmyyksissään uskaltaa uhmata sitä/ aiheuttaa siinä tyytymättömyyttä”

Sorel kysyy, mikä on oikeastaan “proletariaatin diktatuuri” ja kuka siitä hyötyy. Varmastikaan ei valtakunta, joka menee raunioiksi sellaisen hallituksen alaisuudessa. “Mutta mitä sillä on väliä niin kauan kuin vallanpitäjät tarjoavat mahdollisuuden professoreille kuvitella olevansa sosialismin keksijöitä”. Lisäksi muut hyötyjät olivat Sorelin mielestä “vain muutama juutalainen rahoittaja”. suuren syndikalistin mielestä siis juutalainen finanssi oli laajasti kiinnostunut valtiososialismin voitosta. Sorel kysyy myös kiinnostavasti, miksi Jauré puolusti Dantonia vallankumouksen historiassaan, mutta oli valmis tuomitsemaan Dreyfusia vastaan toimineet antisemiitit.

…Palataan Sorelin juutalaisiin rahoittajiin. Werner Sombart summaa jälkimmäisten systeemin: “Heidän päämääränsä on ottaa haltuun kaikki kauppa ja tuotanto ja laajentaa niitä.” Clootz ajatteli varmaan juutalaisia ystäviään, kun kirjoitti teoksessaan universaali Tasavalta tavoitteestaan: “kaikki kansat muodostavat yhden kansakunnan, kaikesta kaupasta tulee yksi kauppa, kaikista intresseistä yhdet intressit”. Valtiososialismi on kai välivaihe  ennen tätä. M. Sorel ja M. Copin Alpanelli ovat tässä yhtä mieltä. Jälkimmäinen 1909: “Yksi formula summaa koko kollektivistipropagandan: Kaikki valtion puolesta, kaikki valtiolle! Ihmiset luulevat, että tämä tarkoittaa : Kaikki kaikille! Ja he marssivat eteenpäin, täynnä toivoa, kohti tämän petollisen idean toteutumista, aavistamatta, että koska valtio on juutalaiseliitin käsissä, “kaikki valtiolle”…tarkoittaa samaa kuin “kaikki juutalaisille!”….Juutalaisten luoma diktatuuri tulee olemaan kaupan, finanssi- ja teollinen diktatuuri”. Juuri tällainen oli Neuvosto-Venäjä, kun Webster kirjoitti teostaan (julkaistu 1921).

Suunnitelma kaiken pääoman riistämisestä yksityisistä käsistä valtiolle kommunismin tapaan tai teollisuussyndikaateille syndikalismin oppien mukaan, voi olla alkusoitto valtiokapitalismille tai kansainvälisten rahoittajien kontrolloimille giganttisten trustien hegemonialle. Tässä tapauksessa ns. sota kapitalismia vastaan on yksinkertaisesti sotaa (monopoli-) kapitalismin eduksi, kaikkien pienomistajien tai pienten omaisuuksien raunioittamista, jotta pieni multimiljardöörien rinki rikastuisi. Hra Wellsin artikkeli Venäjästä tukee tällaista näkemystä: “Iso bisnes ei millään muotoa ole kommunismia vastaan. Mitä laajemmaksi se kasvaa, sitä enemmän se muistuttaa kollektivismia. Se on muutaman harvan ylempi tie kollektivismiin, kun massat kulkevat sitä kohti alempaa tietä.”

Websteriä : “Toisinpäin ajateltuna kommunismin “alempi tie” kutsuu massoja seuraamaan, mutta johtaa “isoon bisnekseen” eli “super-kapitalismiin”. Kun työläiset ovat omasta tahdostaan kaataneet nykyisen kapitalistisen järjestelmän, jossa vauraus jaetaan mahdollisimman monen käden kautta, pääoman keskittämiseksi valtion käsiin, heidän on tehtävä työtä tai kuoltava nälkään. He ovat täydellisesti uusien herrojensa armoilla.”

Ei, työläiset eivät pysty kapinoimaan uudestaan, sillä kaikki valankumoukset rahoitetaan ja aseistetaan jonkin ulkoisen voiman taholta, mutta nyt koko maailma yhdentyy. Siksi ei tarvita “Saksan armeijaa” tai USA:n tai Brittiläisen imperiumin. Ei ilmeisesti edes maailmanarmeijaa, Natoa ym.

Kommentti: Viimeisessä kappaleessa jouduin poikkeamaan Websterin ajatuspoluilta. Kirja on todella mielenkiintoinen ja siinä on paljon tietoa. Myös näkemystä ja oivallusta ja syvää tietämystä. Siksi nuo päättömät saksalaisvastaiset valheet ovat käsittämättömiä. Viimeisissä luvuissa hän syyttää Saksaa enemmän kuin mitään muuta ja väittää 100 % valheellisesti I maailmansodan olleen saksalaista aggressiota ja Englannin ja muiden puolustautuneen. Tuollaisesta heitosta johtuen saatan poistaa kirjan pdf-version tuolta linkeistä. Kaikki lässähtää hyvän alun jälkeen etenevään antigermanismiin ja muutamaan megagigateravalheeseen. Saksahan ei ollut imperialistinen, vaan yhdistymisen jälkeen pysäytti kaiken laajenemisen. Englanti nappasi lopulta senkin muutamat siirtomaat. Todellisuudessahan englantilaiset valloittivat maailman maita luonnonvaroineen ja liiketoimineen urakalla 1600- 1800-luvuilla. Sen ja Ranskan armeijoiden tilalle on tullut Nato ja USA:n armeija maailmanpoliisiksi kaappaamaan kaikki Wall Streetille ja estämään sen kontrollin herpaantumisen, vaihtelemaan vallanpitäjiä ym.

Webster on Ranskan vallankumouksen ja salaseurojen asiantuntija Tällöinkin hän vaikenee kaiken Englannin osuudesta tapahtumiin. Minusta on alkanut tuntua, että kaikki on täysin valheellista ja harkittu valinta. Sääli, sillä luulen, että hän olisi osannut kirjoittaa todella timanttisen esityksen maailmasta. Nyt kaikesta jää lopulta paha maku suuhun ja kokonaiskuva hämärtyy Websterin alkaessa vääntämään kauheita ja vihamielisiä salaliittoteorioita. Saksalaisvastaisen valehtelun lukeminen puistattaa, kun ajattelee Saksan tilannetta tuolloin. Luulen, että osa on jotain poliittisista sitoumuksista ja yhteiskunnan paineesta johtuvaa valheellisuutta. Ehkäpä kyse on jostain elämäntavasta. Hänhän väitti Britannian vallan Intialle olleen siunaus, vaikka hänen elinaikanaan siellä näännytettiin 35 miljoonaa ihmistä nälkään. Englannin liittolaisineen hegemonia Saksan yli on kai tärkeä ja siksi Saksan vahvistuminen ja taloushegemonia ovat kai tuon ajan lapsen mielestä rikos. Englannin tulee olla ykkönen ja se ei saa menettää sananvaltaa Euroopan asioihin tms. Lapsekasta valehtelua joka tapauksessa, vaikka ilmeisesti tuohon aikaan oli kai holokaustin kieltämiseen verrattava synti kiistää Englannin valheellinen sotapropaganda. Pelkurimaista sellainenkin syy valehteluun.

K1 Voi ei. Websterin kirjat ovat sitä typerämpiä, mitä varhaisemmasta tuotannosta on kysymys. Aloitin kirjan “The French Revolution” lukemisen. Heti aluksi Webster koettaa väittää, että Englannilla ei olisi ollut osaa kumouksessa. Englanti ei hänen mukaansa halunnut hyötyä Ranskan ahdingosta ja lisäksi William Pitt oli vahvasti vallankumousta vastaan. Tietysti tukea tulee moniltakin kirjailijoilta/historioitsijoilta. Kuningattaren ym. katkeruus olisi muka perustunut huhuihin. Ongelmia tulkinnassa on, sillä Webster itse myöntää Egalitén lisäksi monen vallankumousjohtajan Maratista alkaen olleen pitkään Englannissa joko ennen kumousta ja toiset myös sen aikana. Hän kuittaa vierailut vierailuiksi oppositiovoimien luona. Egalité taas olisi myös tallettanut valtavaa omaisuuttaan Englannin pankkeihin jo ennen kumousta. Tämä oppositio voi silti olla ollut kulissi ja muita tapaamisia esiintynyt salassa. Webster väittää mahdollisen rahoituksen tulleen oppositiolta.

Tietysti esim. Robespierre vihasi Englantia. Hän halusi sotaa Englantia vastaan. Webster toteaa itsekin silti Robespierren olleen selvästi eräänlainen työkalu. On kuitenkin muistettava, että lopulta myös Englanti oli työkalu ja selvästi vallankumoussodat tavoitteena pankkiireille ja muille mahtimiehille, jotka järjestivät kumouksen. Robespierrestä poiketen monet kumousjohtajat tosin halusivat liittoa Englannin kanssa ja jopa suunnittelivat alueluovutuksia!

Pitt ei myöskään ollut Englannin todellinen johtaja, kuten olemme saaneet opiskella esim. Ramsayn ja Spingolan kirjoista. Todellisia johtajia olivat Goldsmitit, Montefioret ym. Kumouksella ei tavoiteltu Englannin etua, vaan tämän kansainvälisen voiman vallan lisäämistä. Englanti ei saanut siirtomaita Ranskalta tai muutakaan, mutta em. voima sai koko Ranskan. Tietenkään sen ei kannattanut kasvattaa Ranskan vihollisia, vaan säilyttää voimatasapaino, koska näin saatiin mahdollisuusjatkuviin sotiin ja rikastumiseen niiden kautta.

Voi olla, että ainakaan kuningas ei tiennyt kaikea. Mutta luulen Pittin ainakin tienneen jotain. Englantikin hyötyi Ranskan vallankumouksesta, sillä Ludvig XVI oli suuri laivanrakentaja, joka olisi vallassa pysyessään tehnyt Ranskasta suurimman merivallan. Nyt ei tapahtunut näin ja Napoleonilla oli huonompi laivasto, joka upotettiin Trafalgarissa. Napoleonin kukistuttua alkoi ajanjakso, jolloin Ranska ja Englanti eivät enää keskenään sotineet, vaan olivat liittolaisia.

2 Väestön vähentämisohjelmasta on mahdottomasti todisteita eri oikeudenkäynneistä ja muita todistuksia. Mielenkiintoisimpia on Babeufin kirjoitus 1795, jossa hän puolustaa Maratin ja Robespierren visioita. Hänen mukaansa sotienja teurastusten lisäksi kaavailtiin keinotekoisia nälänhätiä bolshevikkien tyyliin. Väestö piti vähentää kolmannekseen tai alle puoleen. kaikesta keskusteltiin ja esim. Nantesin tuhoaja Carrier suunnitteli tekonsa pariisissa muiden kumousjohtajien kanssa. Myös Lyonin tuhosta päätettiin täällä ja se oli osa väestön vähentämisohjelmaa.

Kannattaa lukea “French Revolution”, jossa 500 sivua pelkkää Ranskan vallankumousta. Nainen on perehtynyt siihen hyvin. Vai kannattaako sittenkään? Heti kirjoittamasta päästyäni luen taas outoa vääntöä. Täytynee todeta, että Saksan keisarikunta ei ollut barbaarinen, vaan Englanti oli sitä. Wilhelm II ei ollut valehtelija, vaan juuri englantilaiset ja Saksan kansa oli Euroopan kristinuskon keskus, kuntaas Englanti vasallivaltionsa Ranskan kanssa oli jo tuolloin tuhoamassa kristinuskoa. Englannin periaate on kaikki on sallittua ja tavoitteena on sitä johtavan eliitin rikastuttaminen kaikin keinoin. Se tuhoaa moraalin maailmasta ja Englannin kansa on orjiksi alistettu siis ihmiskunnalle hautaa kaivamaan jo satoja vuosia sittten.

3 Hasselbacher sanoo paavi Klemens VII:n osaltaan auttaneen vallankumoukseen bullallaan, jossa tuomitsi vapaamuurariliikkeen ja samassa yhteydessä Galileon ja muut vastaavat eli sai vain edistysmielisten vihat päälleen ja teki vapaamuurariliikkeestä tunnetun. Se ei pian ollut enää naurettava, vaan muotia ja ajan hengen huiput liittyivät muurareihin.

Pian koko maa oli täynnä looseja, vaikka ne kiellettiinkin 1735. Toiminta jatkui vastustamattomasti. Näin saatiin liikkeen kontrolliin ensyklopedistit ja voitiin muokata ajan henkeä vielä paremmin. Kansallisen luonteen ja kulttuurin sijaan ensyklopedistit edustivat kosmopoliittista ajattelua ja materialismia ym. muurariaatteita. Rousseaulla oli lopulta enemmän vaikutusta, vaikka hän uskoi Jumalaan. Robespierre ihaili erittyisesti hänen kommunismiaan ja uskoi myös korkeampaan voimaan. Voltaire oli ajattelematon jumalankieltäjä, josta oli myös paljon vahinkoa. Mutta monet muut filosofit ja taiteilijat ym. liittyivät joukkoon.

Myös Richelieun ajoilta ollut itsevaltius aiheutti kapinamieltä. Tyytymättömyys ja muurariliike sai myrkyttää neljä sukupolvea ennen kumousta ensyklopedistien tavoin (Ensyklopediaa alettiin julkaista 1752 ja viimeinen osa ilmestyi 1780. Työt alkoivat 1740-luvulla. Tietysti muita taide- ja tieteellisiä teioksia ja pohdintoja oli ja sitten se propaganda…)

 

2 thoughts on “Nesta Webster: The World Revolution”

  1. nnn

    Poimintoja Deanna Spingolan kirjasta The Ruling Elite 2

    Heinäkuun vallankumouksessa Ranskassa 1830 liberaalit kaatoivat Kaarle X:n ja valtaan nousi kansalaiskuningas Louis Philip, joka edusti rappariaatteita. Hänen poliittinen epävakaisuutensa johti vapaamuurarien johtamaan Helmikuun vallankumoukseen 1848. Väliaikaisen hallituksen 11 jäsenestä 9 oli vapaamuurareita. (John Daniel, ks. alemmas) Vastedes vapaamuurarit vaikuttivat politiikkaan ja kulttuurielämään Ranskassa vahvasti. (Dieter Schwartz: Freemasonry /1944) Maasta oli tullut tri Heinrich Pudorin mukaan ”Euroopan vitsaus” jo 1789 vapaamuurarivallankumouksen jälkeen. (Fred Scherbaum&Veronica Clark: Warvolves of the Iron Cross 3, Hyenas of the High Finance/2011) Vuoden 1851 joulukuun 2. päivänä vapaamuurarit nostivat valtaan oman miehensä Louis Napoleon Bonaparten, joka julistautui Ranskan keisariksi Napoleon III:ksi vuotta myöhemmin. Edellisistä bloggauksista tuttu Crémieux julisti vuoden 1848 kumouksen jälkeen, että ”kansalaiset ja Grand Orientin veljet, väliaikainen hallitus hyväksyy ilolla täydellisen ja hyödyllisen suostumuksenne. Tasavalta on vapaamuurariudessa. Jos tasavalta toimii kuin vapaamuurarit haluavat, siitä voi tulla loistava sysäys kaikkien ihmisten unionille kaikkialla maailmassa, triangelimme joka sivulla.” Napoleon III ja AIU joutuivat riitoihin nimityspolitiikan suhteen myöhemmin. (John Daniel: Two Faces of Freemsovry /2007) Ranskalaisessa vapaamuurariudessa 18. tason saavuttamisen jälkeen vapaamuurari kuului automaattisesti myös Alliance Israélite Universelleen (AIU), juutalaisen vapaamuurariverkoston organisaatioon, jonka tukikohta oli Pariisissa. AIU:n johto pidettiin juutalaisissa käsissä mm. varmistamalla keskusneuvoston juutalaisten minimimäärä. (Lucien Wolf: Notes On The Diplomatic History Of The Jewish Question /1919)

     

  2.  

Nesta Webster: Ranskan vallankumous


(Netistä poimittua taas)

Saint-Just: “Populääri vallankumous oli tapahtumiensa osalta kuin tulivuorenpurkaus, joka tosiasiassa oli ulkopuolisten konspiraatioiden toiminnan tulosta.” NW: “Siten ihmisten toimintaa ei koskaan voi ymmärtää tarkastelemalla vain heidän julkista esiintymistään ja tapahtumia. Siten vallankumouksen historia siten, kuin se yleensä kerrotaan, hyödyttömät rikokset, tarkoitukseton väkivalta ja mielettömät massamurhat, on täysin käsittämätön, kuin idiootin kertoma tarina, täynnä melua ja raivoa, mutta ilman selityksiä ja ymmärrystä.” Websterin aikoihin asti edes vallankumouksen tapahtumia ei oltu juuri missään kerrottu totuudenmukaisesti, mikä osaltaan antaa ymmärtää vahvojen voimien olleen sen takana. Kirjassaan The French Revolution (1919) Webster kertoo sinnikkään ja laajan tutkimustyön jälkeen tapahtumien kulun ja pääsee pintaa syvemmälle ja osaa selittää, miksi kaaikki taoahtui juuri niin kuin tapahtui. Osa taustoista jää tosin pimentoon ja myös seurauksista. Huomautettakoon, että suurelta osin nyt ei ole kysymys enää vaihtoehtohistoriasta tämän kirjoituksen osalta, sillä nykyisin vallankumoukseen suhtaudutaan varsin kriittisesti. Esim. Hesarissa oli 1989 kirjoitus, jossa kyseenalaistettiin vahvasti se, oliko valankumouksen vuosipäivässä mitään juhlimista.

Vallankumouksen alkuvaiheiden ajalta on taltioitu mielenkiintoinen keskustelu. Orléanistisessa konspiraatiossa ja illuminaateissa mukana ollut Chamfort esitti kaikkien ihmisten täydellistä tasa-arvoa ja hierarkioiden lakkauttamista sekä koko olemassa olevan järjestyksen kumoamista. Tähän Marmontel vastasi, että “tasa-arvo oli vain tasavaltojen vaalima harhakuva ja syötti, jonka kunnianhimo tarjoaa turhamaisuudelle. Mutta tasapäistäminen olisi vielä paljon mahdottomampaa laajassa monarkiassa ja kaiken purkaminen vaikuttaisi minusta siltä, että meidän täytyisi edetä pitemmälle, kuin mitä kansakunta toivoo ja haluaa.” C: “Totta, mutta tietääkö kansakunta itse, mitä se haluaa? Sen voi saada haluamaan ja sanomaan, mitä se ei ole koskaan ajatellut…kansakunta ei ole muuta kuin iso lammaslauma, joka ajattelee vain laiduntamista ja hyvien paimenkoirien avulla paimenet voivat johtaa lammaslaumoja miten haluavat.” Hän selitti vielä, että maalaamalla houkuttelevan kuvan vallankumouksesta koko vanha valta voitaisiin syrjäyttää, sillä vaikka yritteliäitä ihmisiä olisi vaikea saada liikkeelle, olisi aina olemassa luokka ihmisiä, joilla ei olisi mitään menetettävää, mutta vain voitettavaa ja tämä väki saataisiin liikkeelle esim. joukkomurhista ja nälänhädistä yms. levitetyillä huhuilla . Orléansin herttuaa voisi käyttää tällaiseen tarkoitukseen. Marmontelin huomautettua tähän, että herttualla ei ollut juurikaan johtajan kykyjä C vastasi levollisesti ja itsevarmasti: “Olet oikeassa. Mirabeau, joka tuntee hänet hyvin, sanoo hänen varaansa laskevan rakentavan taloaan mutaperustukselle, mutta hän on identifioinut itsensä populäärille asialle ja hänellä on vaikuttava nimi, miljoonia käytössään ja hän vihaa kuningasta ja vielä enemmän hän vihaa kuningatarta.”

Orléansin herttua eli Philippe d’Orléans, myöhempi Egalité on kauhistuttava hahmo historiassa ja asiat etenivät juuri edellä ennustetulla tavalla. Kirjassa The World Revolution Piccolo Tigre puhuu ilmeisesti nuoremmasta Orléansin herttuasta, kuninkaanmurhaajan pojasta, josta tehtiin vuoden 1830 vallankumouksessa “porvarikuningas”. Mutta vastaavalla tavalla käytettiin hyväksi aikoinaan isää. “värvätkää paljon prinssejä ja vauraita miehiä. Prinssit, jotka eivät pääse kuninkaiksi perimysjärjestyksen perusteella, haluavat tulla kuninkaiksi vallankumouksen avulla. Ilman kuningaskuntaa olevat prinssit ovat meille arvokas omaisuus. Orléansin herttua on vapaamuurari. Nämä onnettomat prinssit ajavat asiaamme, vaikka luulevat ajavansa vain omaansa…” Juuri vastaavasti toimittiin Philippen kanssa. Ilmeisesti vain huonot luonteet pystyvät omaamaan niin suuren kateuden, että heidän avullaan voidaan tehdä tällaisia asioita. Ehkäpä on huonoja hallituksia ja eripuraa, syitä joskus molemmilla puolilla. Mutta 1789 ei ollut, vaan vallassa liian hyvä kuningas, joka ei kohdellut herttuaa tarvittavan ankarasti. Toisaalta 1775-93 tapahtumat olivat niin kauhistuttavia ja vanhemman herttuan toimet niin äärettömän alhaisia, että mitään puolustusta ei voi olla. Itse asiassa suunnattomat rikokset, joihin herttua ryhtyy ja se suunnaton viha, jota hän tuntee kaikkia vastustajiaan kohtaan, tuovat mieleen psykopaatin. Ilmeisesti vaikutusvaltaiset psykopaatit, jotka eivät olleet liian itsevaltaisia tai kyvykkäitä, olivat illuminaatille kaikkein käyttökelpoisimpia ja siksi haluttuja värväyksen kohteita.

Websterin ja Ramsayn kirjoista saa myös sen kuvan, että rikas herttua myös oli käyttänyt rikkauksiaan ja sen myötä suurissa veloissa, jotka ajoivat hänet sitäkin kautta velkojiensa hyväksi käytettäväksi. Mitä ilmeisimmin rahaa on virrannut palvelusten vastapainoksi ja toisaalta tilaisuus näytellä merkittävää osaa suurissa tapahtumissa. En tiedä, kuinka tiukasti mies oli illuminaatin talutusnuorassa, mutta pahalta näyttää. Hänen toimintansa vaikuttaa suorastaan tahdottomalta vapaamuurarien ohjeiden noudattamiselta. En usko, että pelkkä pelkuruus tai kyvyttömyys on selityksenä sille, että hän ei lopulta koskaan tehnyt ratkaisevaa siirtoa ja yrittänyt kaapata valtaa itselleen. Tämähän ei ollut myöskään illuminaatin tarkoitus selvästikään, joten hänen tukijansa ovat saattaneet olla vastaan tällaisia suunnitelmia. Toisaalta kirjassa esitetään selvät todisteet siitä, että Orléanistit pyrkivät moneen kertaan saamaan aikaan tilanteen, jossa kansanjoukot murhaisivat kuninkaan. Tämä ei onnistunut ja he eivät itse uskaltaneet murhata kuningasta, joten kaikki pitkittyi ja vaadittiin uusi kumous, jossa uudet salaliittolaiset vangitsivat kuninkaan ja tuomitsivat hänet. Vuonna 1789 oli kyllä selvä tavoite murhata kuningatar 6. 10. Versaillesissa, mutta kuningatar pelastui herttuan palkkaamien murhaajien kynsistä. Orléans oli kumouksen aikanakin pitkiä aikoja poissa maasta Englannissa ja hän selvästi sai ohjeita sieltä. Webster ei myönnä kuin tuen Englannin jakobiineiltä, mutta kuinka hänen velkaisiksi toteamansa oppositiopoliitikot olisivat voineet saada suuria summia kokoon? Miksi kaikki sallittiin? Mitä ilmeisimmin rahaa tuli Montefioreilta, Mocattalta, Goldsmideiltä ym. Frankfurtin suunnalta tietysti Rothschildilta ja ehkä Itzigiltä. Näin sanoo esim. Ramsay.

Ranskan vallankumous oli täysin turha. Ranskan talonpojat olivat Euroopan hyvinvoivimpia ja maa vaurastui koko ajan. Kuningas oli halukas uudistuksiin, mutta niitä olivat jarruttaneet nuori ikä ja aatelin vastahakoisuus. Paljon hän oli saanut jo aikaan ja ilmeisesti oli itsekin kaavaillut koko valtiosäännön muuttamista parlamentaariseksi monarkiaksi. Tyytymättömyyden ja liikehdinnän lisäksi kuningas kutsui muutosten vauhdittamiseksi kolmannen säädyn valmistelemaan uudistuksia. Se oli kuitenkin jo konspiraattorien ohjauksessa ja siksi se ei halunnut saada mitään valmista aikaan, vaan halusi kriisin kärjistyvän kumoukseksi. tai siis todelliset vaikuttajat ryhmässä. Toistaiseksi hyväuskoiset aatteen ihmiset olivat sallineet itsensä vedettävän mukaan puolueuskollisuuden nimissä. Levottomat ajat saivat papiston ja aateliston luopumaan kaikista etuoikeuksistaan vapaaehtoisesti. Samalla kuningas tarjosi laajoja uudistuksia ja taipui sitten pakon edessä tarjottuun perustuslakiesitykseen uuden perustuslain rungoksi. Kaikki oli siis saatu ilman väkivaltaa ja hävitystä. Lisäksi Ranskan kansa oli niin monarkistista, että kukaan kumousmiehistäkään ei ainakaan julkisesti ennen vuotta 1792 kaavaillut mitään tasavaltaa, vaan vain hallitsijan vaihtoa ja parlamentaarista monarkiaa.

Bastiljin valtausta juhlittiin vielä 1989 suurieleisesti. Valtaus oli kuitenkin melkoinen farssi ja sitäpaitsi tässäkin konspiraattoreille tuli kiire, sillä kuningas oli juuri aikonut lakkauttaa vankilan ja laajentaa edelleen lehdistönvapautta, jota hän oli jo melkoisesti juuri lisännyt. Vankila oli lisäksi suorastaan hotelli, jossa yläluokan toisinajattelijat ja muut vastaavat viettivät laatuaikaa lukien kirjoja ja viettäen aikaa muiden vankien kanssa sekä syöden laadukkaita ruokia. Tavallinen ihminen tuskin tiesi koko vankilasta eikä se merkinnyt kansalle yhtään mitään. Vankeja ei ollut paikalla kuin kourallinen ja vanhat kosteat osastot olivat jo kauan olleet tyhjillään. Poliittisia vankeja ei ollut, vaan vain 7 vankia vapautettiin, joista 4 oli rahanväärentäjiä, kaksi mielisairasta ja yksi aatelinen, joka oli sukulaisten toivomuksesta suljettu vankeuteen homoseksualismin ja pahennusta herättävän mielipuolisen riehumisen vuoksi. Kuningas oli myös lakkauttanut kidutuksen poliisikuulustelujen osana, mikä oli sangen edistyksellistä muuta Eurooppaa ajatellen. Muiden vankiloiden olojakin oli  jo alettu parantaa. Valtauksen syy oli se, että kansanjoukot oli kiihdytetty paniikkiin väittämällä armeijan joukkojen olevan tulossa tuhoamaan koko Pariisin ja että Bastiljista olisi saatu aseita puolustautumista varten. Hankkeeseen lähti ensin vain maksettuja rähinöitsijöitä, joiden mukaan pakotettiin väkeä samojen huligaanien toimesta. Varusväki oli saanut käskyn välttää väkivaltaa ja korruptoitu. Päällikkö estikin verenvuodatuksen, kuten kuninkaan käsky oli myös kuulunut, mutta jostain syystä kaiken tuli näyttää todelliselta valtaukselta. Sopuratkaisu estettiin, kun ensin oli laskettu pari nostosiltaa, toinen petoksen kautta ja toisen väkijoukot pystyivät avaamaan kiipeämällä linnoitukseen. Kukaan ei estänyt tätä ampumalla. Laukaustenvaihdon jälkeen paikalle tuli suurempi väkijoukko, ainoan kerran osittain spontaani rynnistys, kun eräs sotilas oli sanonut johtavansa aseidenhakuretken ja harhautettu välijoukko seurasi häntä. Lopulta linnoitus antautui ja komentaja, joka olisi aivan hyvin voinut pienellä joukollaan ja kanuunoillaan torjua kaikki yritykset, murhattiin monien muiden sotilaiden lisäksi. Em. kansan mies oli luvannut säästää heidän henkensä, mutta maksetut ammattitappajat toimivat käsketyllä tavalla ja murhasivat murhattaviksi määrätyt ja kantoivat heidän päitään keihäiden nenässä. “Valtaus” valehdeltiin tietysti uljaaksi vallankumoukselliseksi kansannousuksi johtajien toimesta ja samaa tarinaa esitettiin jälkipolville (mm. television animaatiosarjassa suomalaiselta nimeltään Olipa kerran ihminen).

Jo edellisestä käy ilmi, kuinka vallankumous tehtiin. kaikki saatiin aikaan propagandan, korruption ja terrorin avulla. Tuhansia maksettuja ammattivallankumouksellisia, jotka olivat käytännössä eräänlaisia palkkasotureita, käytettiin kansanjoukkojen pakottamiseen mukaansa erinäisiin yrityksiin. Heistä osa siis suoritti murhat ja osa muita rikoksia ja väkivallantekoja. Väkeä oli haalittu eri puolilta Ranskaa ja myös ulkomailta asti. Lisäksi suuria määriä väkeä haalittiin erilaisiin mielenosoituksiin ja muihin operaatioihin maksamalla palkkaa esim. riehumisesta, tuhotöistä ja mielenosoituksiin osallistumisesta tiettyä asiaa tukien ja iskulauseita huutaen. Bastiljin valtausta seuranneet väkivaltaisuudet johtivat kansan järjestäytymiseen kodinturvamiliisiksi, mikä esti toistaiseksi pahimman kaaoksen em. rosvojen ryösteltyä liikkeitä ja tehneen tihutöitä. Vaikka kansaa oli saatu vallankumouksen asialle, yleensä köyhimmistäkin kaupunginosista oli vaikeaa saada nostatettua todella suuria määriä kansaa aidosti vallankumouksen kuuluisimpiinkin tapahtumiin. Näin, vaikka agitaattorit panivat parastaan. Koko vallankumous on todellisuudessa pelkkä kupla, suuren luokan huijaus.

Kuinka ihmeessä ranskalaiset alistuivat kaikkeen? Aiemmissa kirjoituksissa on käynyt ilmi kuninkaan hyväsydämisyys ja oikukas idealismi, joka johti tuhoon. Ilman muuta kuninkaalla on ollut väärä kuva vastassaan olevista voimista ja lisäksi hän sai väärää tietoa tapahtumista ja tilanteista. Kummallinen vastenmielisyys voiman käyttöä kohtaan tuntuu silti kummalliselta. Etenkin, kun hän oli pystynyt enempään heti parikymppisenä hallitsijana. Häntä on johdettu harhaan ja hän on laskenut väärin ja tehnyt virheitä. Voiman käyttö olisi lopettanut kaiken tai oikeastaan ryhdikkäämpi toiminta estänyt kaiken. Tiedä sitten, olisiko hänet murhattu. Myös on todettava, että konspiraattorit olivat korruptoineet valtavasti ihmisiä ja suuri määrä avainmiehiä kuului kumouksellisiin vapaamuurariuden ja lahjonnan kautta. Usein poliiseja ja armeijan yksiköitä vaihtoi puolta. Tämä tosin usein vasta järjettömien käskyjen jälkeen. Mitään ei useimmiten ollut lupa tehdä eikä joukkoja käytetty, vaan niitä vedettiin pois tai seisotettiin alttiina provokaatioille. Kuninkaan alistuminen kaikkeen on lopultakin suuri mysteeri.

Edellä on jo esitetty propagandan voimaa. Konspiraattoreilla oli käytössään valtava media-apparaatti, johon kuningas ei vastannut vastapropagandalla ja riittävällä sensuurilla ja rangaistuspolitiikalla. Koko Pariisi ja muut kaupungit ja maaseutu pystyttiin ottamaan haltuun vääriä tietoja levittämällä. Bastiljin valtauksen kuohuja oltiin nostatettu keinotekoisella viljapulalla ja väärillä syytöksillä. Usein ei syytetty sentään kuningasta, vaan hänen vaimoaan ja huonoja neuvonantajia, aatelia ym. Kaikki saattoi huipentua järjestettyihin levottomuuksiin, kun  esim. koko päivän kuriirit toivat “tietoja” lähestyvästä armeijasta, joka olisi saanut määräyksen tappaa Pariisin asukkaista valtaosan tms. Samaan aikaan kuningas oli määrännyt armeijan kauemmas kaupungista. Aiemmin kumoukselliset olivat syytelleet ministeri Neckeriä viljapulasta ym. Sitten häntä pidettiin maan pelastajana, kun hän oli joutunut epäsuosioon. Kun hänet erotettiin, kuriiri saapui Veraillesista Pariisiin ja sanoi koko maan olevan hukassa Neckerin eroamisen vuoksi. On uskomatonta, kuinka laajat kansanosat uskoivat kaiken tai ainakin hämmentyivät aina suuresti “uutisten” edessä. Ei liene yllätys, että tämän vuoksi harvat tajusivat esim. viljapulan olleen juuri samojen kumouksellisten syytä, joiden sanaan he aina tuntuivat uskovan ja jotka he kuvittelivat olevan parhaita ystäviään. Tietysti kun kuningasvalta ei tuntunut kykenevältä puolustautumaan, sen luotto laski entisestään.

Vastaavalla tavalla saatiin aiheutettua valtavaa tuhoa maakunnissa. Samalla kellonlyömällä agitaattorit koko maassa kokosivat kiihotetun väkijoukon koolle. He väittivät kuninkaan käskeneen talonpoikia hyökkäämään aatelisten kimppuun ja että kuningas olisi vallankumouksen puolella ja aatelisto vihamielinen ja kurjuuden takana. Näin solutetut väkijoukot ohjattiin tuhoamaan aateliskartanoita ja murhaamaan. Siellä, missä tämä ei onnistunut tai talonpojat ja muu väestö ryhmittyivät huomaten kaiken ja muuten hulinoitsijoita vastaan. järjestettiin kammottavia joukkomurhia ja hävityksiä tällaisten oikeamielisten kansalaisten joukkoja ja asuinalueita vastaan. Kuninkaan väitetyistä käskyistä valehteleminen on ollut keinona myös Venäjällä, kun maaorjia nostettiin kapinaan Dekabristikapinan aikoihin ja myöhemmin Nikolai I:n aikana sekä 1881 pogromeissa, jolloin väestölle sanottiin, että tsaari oli käskenyt tuhota juutalaisten omaisuutta. Kaikissa näissäkin on kiihottajana ollut illuminaatti- ja vapaamuurarieliitti, joka siis toimii juutalaiseliitin käsikassarana.

Viljapulaan johti konspiraattorien ja viljakaupan monopolin omanneiden tahojen liitto. Kuningas ei ollut kyennyt käymään monopolin kimppuun ja nyt suuria hyötyjä viljakaupasta saanut monopoli pelasi yhteen Orléanistien kanssa. Konspiraattorit kykenivät ostamaan viljaa ja myös estämään terroritoiminnalla kuljetukset Pariisiin. Kuvaavaa on, että juuri kuningas sijoitti suuria määriä rahaa ostaakseen viljaa ja jakaakseen sitä puutteenalaisille. Tämä vilja houkutteli juuri suuria määriä hädänalaisia kaupunkiin, jossa heidät usutettiin juuri puremaan kättä, joka heitä ruokki. Ensimmäiset väkivaltaiset mielenosoitukset konspiraattorit kohdistivat juuri kansan hädän lievittäjiin. Palkatut rikollisjoukot hyökkäsivät juuri sen miehen taloon, joka oli järjestänyt aseelliset joukot turvaamaan viljakuljetuksia ja saanut näin tuotua viljaa kaupunkiin. Vastaavan kohtalon koki leipuri, joka oli leiponut leipää nälkäisiä kaupunkilaisia varten uhmaten  kapinallisten uhkauksia. Rosvot nostivat heidän päänsä keihäiden nokkaan tai hirttivät suu täynnä heinää (juuri tämän viljakuljetusten turvaajan Foullonin oli väitetty sanoneen, että jos ihmisillä ei ollut jauhoa, syökööt heiniä. Hänen veljenpokansa Berthier murhattiin juuri kun hän oli varmistamassa Compiègnessä viljatoimituksia. Juuri Berthier oli onnistunut valtavissa viljatoimituksissa, mitä kumoukselliset eivät voineet antaa hänelle anteeksi). Puute oli täysin keinotekoinen, kun kauppiaat eivät uskaltaneet lähettää viljaa kaupunkiin ym. Kun vallankumous oli saavuttanut ensimmäisen huippunsa ja kuningas oli vankina Tuileriesin palatsissa, Orléanistit poistivat esteet ja vilja virtasi Pariisiin.

Ennen Bastiljin valtausta oli hyökätty köyhien asutusalueella Faubourgissa asuneen paperitehtailijan kimppuun. Tämä oli välttämätöntä, sillä Faurbourg oli keskeinen vallankumouksellisen kiihotuksen kannalta. Satoja työntekijöitä työllistänyt Réveillon oli kolmannen säädyn edustaja, joka oli syrjäyttänyt Orléanistien ehdokkaan. Hänen tehtaansa kohteli esimerkillisesti työläisiä ja maksoi parasta palkkaa, sillä tehtailija oli noussut tavallisen työläisen asemasta ja halusi työntekijöidensä välttävän kokemansa puutteen. Suosittu tehtailija olisi varmasti häirinnyt vallankumouksellista kiihotusta. Hänen tehtaansa tuhottiin rosvojen toimesta ja hän säästi hädin tuskin henkensä paeten murhaajiaan. Kuningas korvasi menetykset, mutta tehdas pysähtyi ja työpaikat menivät. Myös Bastilji uhkasi tykeillään juuri tätä kaupunginosaa, joten sen valtausta tarvittiin muuhunkin kuin sankaritarinaan ja psyykkaamiseen vallankumouksen lähtölaukauksena. Réveillonin tehtaan tuhouduttua armeijan joukot tekivät vastaiskun, jolloin surmansa sai muutamat rahalla ostetut köyhät hulinoitsijat. Réveillonin tapaus oli kuin harjoitus Bastiljia varten.

Bastiljin valtauksen jälkeen levottomuudet huipentuivat siihen, että muutama tuhat ihmistä saatiin marssimaan Versaillesiin Pariisista. Virallinen tarkoitus oli lähteä pyytämän kuninkaalta leipää. Kuninkaalle ei oltu viitsitty sanoa mitään, joten  hän oli metsästämässä, kun kuriiri viimein saapui ilmoittamaan, että “pariisilaisnaisten lähetystö on saapunut pyytämään häneltä leipää”. Todellisuudessa  kyse ei ollut naisista eikä varsinkaan “Poissardeista” eli peruspariisilaisista, vaan näön vuoksi oli kulkueen kärkeen pakotettu naisia köyhimmistä kaupunginosista. Kun muutamat heistä olivat esittäneet asiansa eli ulkoa opetellun litanian, niin heidät oltiin vähällä murhata, koska vaikutus ei ollut ollut odotettu. Kulkueeseen solutetut ohjailijat syyttivät naisia siitä, että heidät olisi lahjottu. Heidät pantiin esittämään vaatimus joukon sotilaita pelastettua heidät. Heidän takanaan oli marssinut aseistautuneita rosvoja naisiksi pukeutuneina ja heidän takanaan mukaan käskytetyt ja palkatut köyhien kaupunginosien aseistetut kumoukselliset. Lafayette oli lähetetty kulkueen perään kansalliskaartin osaston kera. Tämän nukahdettua ilmeisesti itse herttua Orléans opasti murhaajat kohti kuningattaren makuuhuonetta. Kuningatar oli saanut viestin, jossa murhasta varoitettiin. Osa vanhan armeijan sotilaita pidätteli murhaajia sen ajan, että kuningatar ehti herätä ja paeta salakäytävää myöten toisaalle. Vihastuneet murhaajat purkivat vihaansa sänkyyn ja patjaan, kunnes yrittivät jahdata kuningatarta. Meteliin herännyt Lafayette, joka oli herttuan vihamies, saapui hätiin ja kansalliskaarti esti takaa-ajon ja verityön. Kapinalliset olivat pelänneet kuningattaren saavan kuninkaan toisiin ajatuksiin. Lisäksi kuningasta vastaan ei uskallettu nousta, mutta oli toivottu väkijoukon kiihdytetyssä tilassa tappavan kuninkaan. Tämä toive ei toteutunut. Todelliset Poissardet kauhistuivat, mitä heidän nimissään oli tehty ja esittivät valituksen väkivallasta kuningasparia kohtaan lähetystönsä välityksellä (lausunto Tuileriesiin). Kuningas esti turvallisuusjoukkojana toimimasta ja lähetti heidät pois, vaikka olisi voinut kerralla taas alkaa vastavallankumouksen.

Pian tämän jälkeen marssijat vaativat kuningasparin muuttamaan (vangiksi) Tuileriesiin ja tähän kuningas joutui suostumaan, koska ei ollut puolustautunut ja ryhtynyt tuhoamaan vallankumousta.  Hän pelkäsi sisällissotaa, koska ei tajunnut kaiken johtavan vain paljon kauheampaan verenvuodatukseen ja kaaokseen. Hän uskoi kai ranskalaisten olleen kumouksen takana (esim. marssin Versaillesiin, joka oli suuren luokan bluffi) ja toisaalta estävän hullutukset. Pian kuitenkin maltilliset voimat kansalliskokouksesta joutuivat jopa maanpakoon Sveitsiin ym. Kuningas joutui valmistelemaan perustuslakia vankina yhä radikaalimpien voimien kanssa, mutta hän onnistui voittamaan yleensä puolelleen kanssaan työskennelleet ihmiset. Toisaalta herttua ei astunut ratkaisevaa askelta, joten hän joutui alistumaan tuomiolle teoistaan lokakuun 5. ja 6. päivän yhteydessä ja asui karkotuksensa ajan Englannissa. Mirabeau pettyi kumoukseen ja herttuan saamattomuuteen ja alkoi lähentyä kuningasta, kun arveli jäävänsä ilman suurta saalista. Mirabeau alkoi puhumaan kuningasparin puolesta ja ehdotteli pakoa ja paluuta voittoisan armeijan keulassa. Jos kuningas olisi onnistunut pakenemaan, olisi kumouksellisten tappio ollut varma, sillä koko maa oli lopen kyllästynyt vallankumoukseen ja kuningas olisi helposti saanut koko maaseudun puolelleen. Valitettavasti hän tapansa mukaan vitkutteli ja toisaalta paon valmistelijat ja avustajat hoitivat osansa huonosti. Pako epäonnistui erittäin täpärästi.

Pikku hiljaa kumoukselliset valmistautuivat pääsemään kuninkaasta eroon lopullisesti. Kansa ja kuningas taas olivat uskoneet koko vallankumouksen olleen ohitse, kun haluttu perustuslaki olisi pian valmis ja perustuslaillinen monarkia saatu ja maalla kansalliskonventti. Ikävä kyllä kuningatar totesi sen koostuvan rikollisista, typeryksistä ja hulluista, mikä oli osuva kuvaus tuosta sirkuksesta. Eri ryhmittymien takana oli syvempiä voimia ja nyt oli varsinaisten radikaalien luotettujen aika nousta valtaan. Konspiraattorit järjestivät naurettavan riidan tekemällä järjettömiä ehdotuksia, joita kuningas ei voinut hyväksyä. Tästä muka suivaannuttiin ja järjestettiin kesäkuun 20. päivänä 1792 suuri mielenosoitus, johon oli nyt haalittu paljon huonompaa ainesta kuin edellisiin suuriin ponnistuksiin. Nyt alettiin puhua varsinaisista “marseillelaisista”. Osa oli todellakin Marseillesta, johon kerääntyi yleensä paljon rikollisia koko Välimeren alueelta. Ei ole yllätys, että joukoissa oli paljon italialaisia ym. Mukana oli myös saksalaisia sotilaskarkureita. Lisäksi oli syntynyt käsite “sans-culotte”, jolla tarkoitettiin kumouksellisten järjestämää ryysyläisjoukkoa, joka koostui Pariisin köyhimmistä aineksista, jotka oli usein värvätty suoraan kadulta tai vankiloista ym. Heillä kaikilla oli tunnuksenaan vallankumouksen punainen lakki. Väkeä oli nostatettu taas koko yö köyhimmissä kaupunginosissa ja palopuheissa jopa kehotettu murhaamaan kuningas. Väkijoukkoa oli myös juotettu alkoholilla, kuten aiemmissa suurissa kokouksissa. Alkoholin vaikutus meni osin hukkaan, kun erehdyttiin ensin viemään joukko kansalliskokoukseen. Sieltä se kerääntyi kuninkaan asunnon eteen, joten koko suunnitelma uhkasi kuivua kokoon. Viimein kummallisella tavalla väkijoukko kuitenkin pääsi kuninkaan asuntoon, jossa kuningasperhe sai kuulla agitaattorin johdolla ja opastuksella esitettyjä syytöksiä. Mukana oli kuitenkin myös vain uteliaita ja kaikkiin kumouksellisiin teki vaikutuksen kuningasparin arvokas ja peloton esiintyminen sekä älykkäät ja uskottavat vastaukset. Vaikka pienoisgiljotiinia esitettiin ja kuningatar-nukkea hirressä, kukaan ei ryhtynyt murhapuuhiin, kuten kampanjan järjestäjät olivat toivoneet. Kauhea spektaakkeli herätti suunnattoman vastareaktion, joten seuraavana päivänä valtavat kansanjoukot osoittivat tukea kuninkaalle ja vaativat vallankumouksellisia kuriin. Mitään vastareaktiota ei kuitenkaan saatu aikaan.

Elokuussa alettiin sitten puuhata kuninkaan vangitsemista ja viraltapanoa. Uusi elin oli perustettu vallankumousta ajamaan, kommuuni, joka hoiti toimeenpanovaltaa. Aseistetut “marseillelaiset” ryhmittyivät Tuileriesin ympärille 10.8.1792. Sen suojana oli kuitenkin nyt vahva sotilasosasto. Vaikka sotilaiden johto osoittautui taas petolliseksi ja lahjotuksi (pormestari), sotilaat olivat hyvin päättäväisiä. Heihin kuului kansalliskaartin pataljoonien lisäksi sveitsiläisiä valiosotilaita. Todellisuudessa kyseessä oli mieletön uhkayritys, sillä kyseessä oli uusi vallankumous, joka aikoi syrjäyttää perustuslain ja suositun kuninkaan. Koko kansakunta oli lopen kyllästynyt kumoukseen, koska se oli tuonut valtavan puutteen ja kurjuuden entisen elintason sijaan. Levottomuuksiin ja kumouksellisiin oli kyllästytty myös köyhimmissä kaupunginosissa, joista ei enää saatu paikalle juuri ketään. Ei ihme, että vallankumouksen johtajat, jotka olivat kaiken takana, tarkkailivat tilannetta erinäisistä piilopaikoista. Marat oli jopa poistunut koko kaupungista. Kuninkaan ei olisi tarvinnut kuin käskeä sotilaita puolustautumaan ja jyrätä “marseillelaiset” ja marssia saman tien konventtiin ottamaan se haltuun. Melko varmasti koko maa olisi siirtynyt hänen puolelleen. Valitettavasti hän oli juuri vajonnut masennukseen ja siis itse asiassa tavallaan mielisairaaseen tilaan, saanut hermoromahduksen, jollaisen hän oli kokenut myös hiukan vangitsemisen jälkeen. Tämä lamaannutti miehen ja hän kielsi kaiken vastarinnan. Hän astui pian ennen taistelua pois talosta pienen sotilasosaston kera, kun ensin oli juuri osoittautunut, kuinka vahva sotilasosasto oli ylivoimainen rosvojoukkoihin nähden. Kenties hän olisi tehnyt saman päätöksen terveenäkin. Kuninkaan poistuttua sotilaat joutuivat piiritetyiksi ilman johtoa. Osa antautui ja osa teki vastarintaa ja antautui sen jälkeen. Kaikki joutuivat suunnattoman väkijoukon murhaamaksi. Samalla kiihotettu väkijoukko murhasi kuningasparin palvelijoita ja heidän tuekseen kerääntyneitä nuoria kiihkomielisiä nuorukaisia ym. mitä kauheimmilla tavoilla. osa väkivallasta oli kiihotuksen tulosta, mutta osa joukoista villiintyi omia aikojaan ja ammattivallankumoukselliset “marseillelaiset” murhasivat sentään vain tiettyjen ohjeiden mukaan.

Jo kesäkuun tapahtumat olivat saaneet Lafayetten protestoimaan. Hänestäkään ei ollut kansakunnan pelastajaksi, sillä hän olisi voinut pelastaa tilanteen marssimalla muutaman legioonan kera Pariisiin. Hän oli ollut osaksi vapaamuurari ja osaksi uskoi vallankumouksen asiaan. Hän ei kai ollut vieläkään selvillä, millaisten ihmisten kanssa oli tekemisissä ja millaisessa hankkeessa oli toiminut koko nuoren ikänsä. Kun hän ei toiminut, hänet pian vangittiin kumouksen onnistuttua. Marseillelaiset terrorisoivat pääkaupunkia ja muu maa oli myös vallankumouksellisten hallussa. Nyt he saattoivat paljastaa todelliset kasvonsa. Kuningas oli pantu viralta ja odotti oikeudenkäyntiä. Ääriainekset olivat lopullisesti vallassa.

Kun girondistit ryhtyivät kuninkaan murhaan, he allekirjoittivat oman kuolemantuomionsa. Heidän surmaamisensa oli helpompaa, kun väkivalta oli saatu käyntiin. Hekään eivät puolustautuneet, vaan olivat joko yrittäneet paeta tai sitten taipuneet kohtaloonsa. Kansalliskonventin toiminta ei enää noudattanut minkäänlaisia sääntöjä, vaan mielivalta oli täydellistä, mikä kai yllätti kaikki vuorollaan. Girondistien kuolemantuomion äänestys johti tuomioon, vaikka säädettyä määrää ei ollut koolla. Myös kuninkaan kuolemantuomio ja oikeudenkäynti olivat surkea näytelmä. Kun Egalité ei ollut kaapannut valtaa, tasavalta lähetti hänet tarpeettomana pian giljotiiniin. Suurimmaksi osaksi Orléanistien riveistä noussut “Vuori”-ryhmittymä otti ohjat käsiinsä konventissa. Mielenkiintoisesti Webster esittää, että Robespierre ei olisi ensin halunnut terroria, mutta olisi taipunut Maratin ym. tahtoon. Tämä ei ole ehkä uskottavaa. Uudet vallanpitäjät ryhtyivät pian yksimielisesti kuitenkin ns. Syyskuun joukkomurhiin, joissa vankiloihin sullottiin aatelisia ja pappeja entisten vankien lisäksi, minkä jälkeen heidät murhattiin palkattujen murhaajien toimesta. Satoja ihmisiä murhattiin ja heidän omaisuutensa siirtyi toisiin käsiin. Uhrien joukossa oli kuitenkin myös tavallista kansaa ja rikollisvankeja, joista osa tosin palkattiin mukaan murhatöihin. Kaameinta oli 33 nuoren katulapsen murha ja naisvankiloissa nuorten tyttöjen raiskaukset ennen murhaamistaan. Miten tuleekin mieleen Amerikan sisällissota ja muut talmudistiset sodat myöhemmin.

Girondistit olivat englantilais- ja preussilaismielisiä, mutta myös muissa kumouksellisissa oli selvästi vahvoja ulkomaalaisia yhteyksiä omaavia. Esim. Marat, joka oli Websterin mukaan psykopaatti murhamaniansa kanssa. Hän oli Sveitsistä kotoisin, mutta syntyperältään espanjalaistaustainen. Hän ja moni muu kumousjohtaja tuntuivat saavan ohjeita Englannista käsin. Ulkonäön ja muun kuvauksen perusteella Marat vaikuttaa vahvasti marranolta. Robespierre oli harvoja ei-internationalistisia ja erittäin kansallisesti ajattelevia johtajia, joka myös sai liikanimen “lahjomaton”, mistä voi päätellä osaltaan miehen fanaattisuuden asteen. Esim. Danton tuntui olleen Mirabeaun tapaan puhtaasti ison saaliin perässä ollut seikkailija ja muutkin johtajat tuntuivat olleen alttiita korruptiolle. Websterin mukaan Marat olisi ollut pääasiassa vastuussa suuren terrorin ajasta, vaikka kuoli ennen sitä. Hänen vaikutuksensa toiminnan puitteiden luomiseen on uskottavaa, mutta se ei, että ilman häntä ei suurta terroria olisi ollut, mitä Webster ei oikeastaan suoraan väitäkään. Hyvän kuvan saa Maratin linjasta siitä, kun vallankumoukselliset lietsoivat kaaosta maakuntiin toisen vallankumouksen aikaan. Ihmisiä kehotettiin ryöstämään porvariston liikkeet ja Marat kehotti vielä hirttämään jokaisen kauppiaan liikkeensä edustalle. Tällaista ei tapahtunut, mutta kautta maan ryöstöjä elintarvike- ja siirtomaatavarakaupoissa kylläkin. Tämä johti pian lisääntyvään pulaan ja pian ihmiset seisoivat yötä päivää jonoissa niukan säännöstelyannoksen saadakseen.

Tolkuton väkivalta kohdistui siis ensin pääasiassa papistoon eli uskonnon edustajiin. Tämä on perin merkillistä eikä vastaa katolisen maan ajattelua. Illuminaattien opit kukoistivat, sillä kirkkoja ja krusifikseja hävitettiin ja pyhäinkuvien tilalle pystytettiin vallankumouksen tunnuksia. Kaikki uskonnollisuus oli vähän aikaa pannassa ja vainon kohteena. Vaikka valtion kirjasto säästyi, oltiin vahvasti sitä mieltä, että kirjastot ja kirjat olivat turhia ja että lukemistoksi riitti vain vallankumouksen historia ja muutama poliittinen teoria. Kirjastojen lisäksi tuhottiin maalauksia ja kansallisia muistomerkkejä ym. Pian raportit kertoivat uskonnon vastaisen kampanjan herättäneen valtavaa suuttumusta ja tyytymättömyyttä. Pian Roberpierre ilmoittikin ihmisellä olevan oikeus uskoa korkeampiin voimiin ja tästä saatiin syy viedä giljotiiniin Hébertin johtama fraktio konventista.

Pian murhat lisääntyivät ja kuninkaan perässä giljotiiniin virtasi väkeä. Ensin aatelisia, sitten porvariston jäseniä ja lopuksi tavallista kansaa. Kun Danton oli murhattu kannattajineen, lopetettiin kansan kiihottaminen vallankumouksellisilla pamfleteilla ja alkoi suuren terrorin aika. Hallituksen urkkijat lähettivät giljotiiniin mielivaltaisesti väkeä, mutta eritoten ne, joiden raportoitiin sanoineen jotain poikkipuolista vallankumouksesta ja sen johtajista. Kaikki rikokset olivat synnyttäneet kapinapesäkkeitä Bretagneen, Touloniin ja Lyoniin, mutta myös muualle. Sekavat ajat ja kapinallisten eripuraisuus ja resurssipula johtivat kapinoiden kukistumiseen.  Esim. Lyonissa tuhansia ihmisiä (6000-8000) ammuttiin laajoilla kentillä tykeillä ja tuliaseilla ja myös suuriin kaivantoihin. Koko kaupunki yritettiin hävittää maan tasalle. Tällainen kaiken vanhan tuhoaminen kaupunkeja myöten kuului korkeimpien illuminaattien salaisiin oppeihin. Weishaupt oli kaavaillut koko maailman hukuttamista tuleen ja vereen. Myös Toulonissa ja muissa kapinakeskuksissa tehtiin pahaa jälkeä, usein autioitettiin koko seutu. Toulonissa uhreja oli ilmeisesti paljon ja kaupungin väkiluku putosi seitsemäsosaan, tosin osa kadosta johtui siitä, että se oli ensin sota-alueella ja englantilaisten vallassa. Vaikka Nantes ei ollut kapinoinut, toinen mielisairaaksi katsottava tapaus eli Carrier oli johtanut valtavaa tuho-operaatiota siellä ja ilmeisesti yli 14 000 ihmistä murhattiin valtavissa joukkomurhissa, joita harjoitettiin esim. hukuttamalla proomuja täynnä ihmisiä tai yksinkertaisesti murhauttamalla kaikki vauvasta vaariin sotilasyksiköiden toimesta. Vallankumouksessa kansakunta oli murhannut parhaan ystävänsä eli hyvän kuninkaan ja nostanut valtaan hirvittävimmän kuviteltavissa olleen vihollisensa.

Tunnetusti fanaattinen kommunisti Robespierre syrjäytettiin heinäkuussa 1794. Se, että terrori loppui siihen, on mielenkiintoinen asia. Hänet syrjäyttänyt fraktio oli ollut terrorin vähintään yhtä vahva kannattaja ja osa johtajista oli jopa hekumoinut teloituksilla ja selvästi nauttinut niiden katselemisesta ym. Robespierre tavoitteli jotain ääri-bolshevistista ja spartalaista sosialistivaltiota, jossa kaikki olisi ollut valtion omaisuutta ja kaikki tasa-arvoisesti valtion tiukassa kontrollissa. Maolaiseen tapaan yhdenmukaisessa asussa ym. Illuminaatille tyypillistä, mutta valtataistelu ratkaistiin toisin. Robespierre oli esittänyt haasteen muille ja mielenkiintoisesti puhunut “ulkolaisista voimista, jotka olivat terrorin takana”. Ilmeisesti myös Robespierre olisi vähentänyt teloituksia ja sysännyt syyn niistä vastapuolelle. Jotkut ovat sitä mieltä, että puhe johti “ulkomaisten voimien” kääntymiseen Robespierreä vastaan. Joka tapauksessa konventti seuraavana päivänä kuin valmistellusti syrjäytti Robespierren, St. Justin ym. Kaikki huusivat yhteen ääneen heidät kumoon ja äänestys varmisti heidän kukistumisensa. Mitään oikeudenkäyntiä ei järjestetty, vaan vain tunnistaminen, kun ensin vangit oli haettu uudestaan vangittaviksi myöskin halvaantuneesta kommuunista. Joko “ulkolaiset” tai sitten yön aikana Robespierren vastustajat olivat valmistelleet konventtia ja taivutellut sitä puolelleen. Vaikka Carrier tuomittiin myöhemmin Nantesin teurastuksista, erittäin pahat rikolliset jäivät valtaan ja sysäsivät kaiken syyn teloituksista Robespierren niskaan.

Kirja päättyi tähän. Robspierren jälkeen valtaan jääneet kumousmiehet perustivat direktorion, jonka hallinto oli korruptoitunut ja tehoton Websterin mukaan. Vahva mies Napoleon syrjäytti direktorion ilmeisesti illuminaattieliitin suunnitelman mukaan ja hallitsi ensimmäisenä konsulina, kunnes kruunasi itsensä keisariksi. Vanhaa hallintoa kaivannut ja kumouksen uuvuttama väestö kaipasi juuri Napoleonin kaltaista vahvaa miestä, joka palautti järjestyksen ja menneet arvot (tästä illueliitti ei pitänyt, vaan Ranskan piti vain vahvistua uusiin sotiin ja järjestäytyä paremmin). Direktorioaika kiinnostaisi ja myös se, kuka sai ryöstetyt omaisuudet ja kuinka paljon niitä palautettiin 1815 monarkian palattua. Tämä asia on unohtunut aiemmista lukuelämyksistä. Direktorioajan uusrikkaat olivat vallankumouksen rikastuttamia öykkäreitä ja vanha valta oli murhattu. Siten ei ollut enää puhettakaan siitä valtavasta hyväntekeväusyydestä, jota “Ancien Régimen” ajan aateli ja hyväosaiset vapaehtoisesti harjoittivat. Kumouksen aiheuttama puute näännytti ihmisiä nälkään, kun toiset olivat keränneet satumaisia omaisuuksia. Kenelle kirkolta ja aatelilta tkavarikoidut omaisuudet myytiin?

Kun 1890-luvulla englantilainen matkamies kulki Ranskassa, hän ei nähnyt juhlissaan tanssivia ja laulavia talonpoikia samaan tapaan kuin 1780-luvun kuvauksissa kerrotaan. Maatyöläiset näyttivät ilottomilta raatajilta, jotka olivat kertojan mukaan rahanlainaajien maaorjia. Mene ja tiedä, mutta on selvää, että koko kansakunnan tila huononi kaamealla tavalla sen lisäksi, että puolesta miljoonasta miljoonaan ihmistä oli kuollut ja lisää uhreja seuraisi Napoleonin sodissa.

Epilogissa Webster mainitsee konspiraation taustalla Preussin ja Englannin jakobiinien lisäksi juutalaiset rahoittajat. Muissa yhteyksissä hän on todennut, että koska juutalaiset toimivat salaisesti, heidän osuudestaan vallankumouksen taustalla ja tapahtumien kulussa on vaikea saada selkoa. Hän toteaa, että jos kaikki paljastettaisiin, yhtä ja toista ilmeisesti tulisi esiin ja myös siitä, miten nämä tahot hyötyivät kumouksesta. No ensi töikseenhän kumoukselliset sallivat juutalaisille kaikki mahdolliset oikeudet niin taloudellisessa kuin poliittisessa mielessä, mikä takasi suuret mahdollisuudet esim. blokkina yhteen hiileen puhaltaville kauppiaille. Preussin suuret summat vallankumousajan intrigeihin eivät oikeastaan kero mitään, sillä maa panosti hovijuonitteluihin vihollismaissa tunnetusti kaikkina aikoina, kuten muutkin maat. Tunnettu Ephraimin juonittelu vallankumouksen aikana tuntui kuvauksen perusteella irralliselta ja selvitetyltä. Hän jakoi rahaa ja juonitteli kumouksellisten voimien yhdistämiseksi. Ikävä kyllä Webster tuntuu rakentavan tällaisille yksipuolisille jutuille näkemyksensä, jonka perusteella hän tuntuu syyttävän kaikesta Preusssia, ikään kuin illuminaatti olisi ollut sen tuote. Tosin muitakin asioita paljastetaan ja ilmeisesti nainen ei vain uskalla sanoa kaikkea, mitä ajattelee. Mielenkiintoista on taustatieto Valmyn arvoitukseen, kun 92 000 maailman parhaiten koulutettua sotilasta Preussin ja Itävallan armeijoissa vetäytyivät 17 000 ranskalaisen  edessä. On tietoja girondistien yhteisymmärryksestä preussilaisten kanssa, mutta myös Dantonin neuvotteluista, jossa hän lahjoi preussilaisia suurella summalla. Siinä Webster on oikeassa, että Preussin etu ei ollut vahva Ranska, joka olisi tehnyt heti uudestaan liiton Itävallan kanssa. Näin olisi tapahtunut, mikäli Ranska olisi autettu jaloilleen. Tämä kruunupäiden lyhytnäköisyys kommunismin eduksi  on tietysti harmillista. Muutenkin illuminaatit taustavoimineen eli kv pankkiirit osasivat aina saada hallitsijat toimimaan lyhytnäköisesti eli sotimaan keskenään ym. Ajanoloon kaikki kuitenkin johtaisi siihen, että em. rahoittajat saisivat kaiken vallan. Vai olivatko hallitsijat ja osa aatelia jo heidän marionettejaan? Vai muodostivatko he yhdessä jo eräänlaisen yläluokan, joka rahaeliitin kanssa hallitsi kansakuntien yli ja niiden etuja vastaan? Nimenomaan kuitenkin niin päin, että kv rahaeliitti käytti hallitsijoita hyväkseen ja pelinappuloina pelaten heidän ohitseen ja pettäen myös heidät.

Ikävintä kirjassa on Englannin sotapropagandan tyylinen suhtautuminen Saksaan, Preussiin ja saksalaisiin. Valheet ovat todella typeriä ja avoimen rasistinen asenne puistattaa ja kuvottaa naurettavuudessaan. Saksa edustaa muka barbariaa, uhkaa koko maailman valloittamisella jne. Englantilaiset ovat huvittavia, kun he ovat vuosisatoja uskoneet juutalaisten herrojensa valheet ja tuntuvat pitävän kiinni satumaailmastaan. Webster tosin valehtelee tietoisesti, koska osaa ajatella muutoin ja on tutkinut syvällisesti vallankumousta ja metsästänyt väsymättä aineistoa, joka auttaa tunkeutumaan pinnan alle ja ymmärtämään tapahtumien kulun. Saksa edusti sivistyksen kärkeä ennen I maailmansotaa ja sen jälkeen, kun taas Englannin valheellisuus on koko ajan lisääntynyt. Mutta kuten Bismarck sanoi, koskaan ei valehdella niin paljon kuin ennen vaaleja, sota-aikana tai metsästysretken jälkeen.

1 30-luvun kirjassaan (Maria Antoinette ja Ludvig XVI during the revolution) Webster sanoo, että 20.8.1792 olisi ollut epätodennäköistä, että kuningas olisi voittanut. Vaikka “marseillelaiset” olisi lyöty, olisi ollut epävarmaa, että venää tuossa vaiheessa olisi kaikki saatu käännettyä. Johtavat ainekset eri joukko-osastoissa pariisin ympäristössä olivat kapinallisten hallussa.

Sietämtöntä on, kuten muistame edellisestä bloggauksesta, kuinka sosialisti Jauré puolusteli Vallankumousta eli Dantonia 1800-luvun lopussa. Kaikesta huolimatta hän väitti, että mukana olisi terroristrienkin sydämissä sentään ollut myös “ideologiaa” ja “idealismia”. Eikö juuri Danton ajatellut enemmän maallisia iloja? Miksi Robespierre ei kelpaa? Ilmeisesti liiallinen idealismi ja fanaattisuus pikemminkin kauhistuttavat. Tai niiden tulisi kauhistaa. Juuri samaan tapaan oikeistodemareidenkin suusta kuulee paljon ymmärrystä Neuvostoliiton suuntaan. Nämä ovat täysin vastaavia ilmiöitä. Kuten vallankumous ja kommunismi olivat samojen voimien tuotteita. Etenkin NL. Mutta kuka näille sossuille panee sanat suuhun ja “yhteisen aatteen” historiaa pulmustelemaan?

2 Marat oli ennen murhaansa kuolemansairas ja ollut jo muutaman viikon poissa julkisuudesta. Sairauden kommentointi kumousjohdon taholta oli mielenkiintoinen. Marat, joka oli propagandan mukaan “kansan rakas ystävä”, oli kuulemma niin täynnä patriotismia, että hänen ruumiinsa ei ollut kestänyt moista paatriotismin latausta, vaan oli ratkennut. Mies oli siis haljennut silkasta patriotismista. No sairas mies oli jatkuvasti kylvyssä sairautensa takia, kun maakuntien murhista sydämistynyt nuori nainen murhasi hänet tikarin pistolla sydämeen. Vallankumouksellisten terrori, propaganda ja aatteet ovat täysin identtisiä myöhemmän neuvostokommunismin suhteen. Neuvostoliitossa ihailtiin suuresti jakobiinejä ja katsottiin olevanheidän työnsä jatkajia. Esim. Leningradia puolusti sotalaiva nimeltään Marat.

3 Ranskan vallankumouksen ns. suuren terrorin aika tuo elävästi mieleen bolshevismin. Niin neuvostokommunismissa kuin esim. Pohjois-Koreassa tai Kambodzhan punaisten khmerien hirmuhallinnon aikana urkkijat sattoivat pienestäkin poikkipuolisesta sanasta vankilaan tai sitten seurasi eliminointi. Tämä tas tuo mieleen Raamatun, jossa messiaanisen ajan juutalainen hallitsija “kitkee juurineen” kaiken kapinoinnin pois ja pitää täydellistä valtaa.

4 Hasselbacherin kirjan mukaan napoleonin salaisen poliisin päällikkö Joseph Fouché olisi ollut juutalainen. Hän oli saman loosin miehiä kuin Robespierre ja Lyonin teurastaja Suuren terrorin aikana. Hän vaihtoi sujuvasti Robespierreä vastaan heinäkuun 1794 konfliktissa. Hän oli vähän aikaa sivussa Direktorioaikana, mutta palasi valtaan ja sittemmin juoni Napoleonin kanssa tämän valtaan. Aubryn kirjasta muistan toisenkin juonijan, mutta olen unohtanut nimen. Petti Napoa 1814 ja uudelleen Sadan päivän keisarikunnan aikana, joten pääsi vielä Ludvig XVIII:n ministeriksi. Joutui viimein sivuun ja kuoli äveriäänä yksityisenkilönä…

Luin hänestä Stefan Zweigin kirjoittaman elämäkerran vuonna 2000, sama tyyppi, joka on kirjoittanut Maria Stuartista, löytöretkeilijä Magalhaesista (ne luin myös silloin) ja Rathenausta.

5 Kun Ranskan armeijat vallankumousaikana ja Napokeonin sodissa etenivät vieraiden valtojen alueille, ne ryöstivät hirvittävästi. Kaikki vietiin Ranskaan. Kenellehän kaikki lopulta päätyi?

kommentti 1 :

Yksi kuvottava kokemus lisää viikonlopusta. Saksalaiselta satelliittikanavalta tuli historiadokumentti (Phoenixilta, tai ZDFinfosta) Marie Antoinettesta. Avasin sattumalta ohjelman pyöriessä ja kohdassa väitettiin kuningattaren olleen täysin vieraantunut köyhien todellisuudesta. Kv. eliitti kaataa saksalaisten ja muidenkin niskaan kaikenlaista paskaa holohoaxin ym. lisäksi. Tietenkin kommunistivallankumoukset eri aikoina saavat ymmärrystä ja niistä valehdellaan. Nyt kuitenkin totuus on sellainen, että Marie Antoinette ja syvästi uskonnollinen kuningas esim. satsasivat suuresti hyväntekeväisyyteen ja he kävivät lastensa kanssa kiertämässä vierailemassa köyhimpien alamaistensa kodeissa. Tätä oli tehnyt Ranskan kuningas viimeksi 1500-luvulla (Henrik IV).

 

Ludvig XVI ja Marie Antoinette – kuninkaalliset marttyyrit


(Netistä poimittua)

Tänään 16.10.2012 tuli puolen päivän aikaan kuluneeksi tasan 219 vuotta siitä, kun giljotiinin terä katkaisi kuningatar Marie Antoinetten kaulan Pariisissa. Sain juuri sunnuntaina luettua loppuun kirjaparin Louis XVI and Marie Antoinette I (Before the Revolution) ja II (During the Revolution) Nesta Helen Websteriltä, joka kirjoitti teokset 30-luvulla. Olen käännellyt kulmia sivuista sellaisissa kohdissa, joissa on tullut vastaan kiinnostavaa tietoa. Ranskan vallankumousta en lähde selittämään, mutta laitan ylös eräänlaisia reunamerkintöjä.

Ludvig XV kuoli isorokkoon 10.5.1774 ja jätti valtakunnan melko velkaantuneeksi. Hänen sotansa ja tuhlailunsa rakastajattariensa kanssa eivät kuitenkaan olleet saaneet maata suinkaan toivottomaan tilanteeseen. Veronmaksajien taakka oli kova, koska veroja ei kerätty kuin alemmilta säädyiltä. 19-vuotias Ludvig XVI yritti alusta lähtien saada aikaan uudistuksia kaikin tavoin. Valitettavasti hän meni kutsumaan parlamentit avukseen ja siten teki mahdottomaksi uudistaa maata reiluin ottein ylimysten ja papiston vastustaessa uudistuksia kaikin tavoin. Esim. pakkotyövelvollisuudesta talonpojille mielivaltaisina ajankohtina ei päästy kokonaan eroon kuin vasta vähän ennen vallankumousta. Silti paljon saatiin myös aikaan ja Ludvig XVI:n hallituskausi oli vaurastumisen aikaa muutenkin, jolloin elintaso ja vauraus kasvoivat ennen näkemättömällä tavalla. Lisäksi oli tullut kaikkien säätyjen tavaksi ja muoti-ilmiöksi tukea köyhää väestönosaa, hädänalaisia ja puutetta kärsiviä ym. Jopa suureellisen tyyliin. Huonojen neuvonantajien valinta aiheutti soutamista ja huopaamista sekä vääriä valintoja, mutta kuninkaan idealismi ja tarmo saivat kuitenkin asiat etenemään suotuisasti. Websterin mukaan koko vallankumous oli aivan turha ja tuli oikeastaan monen mielestä mahdolliseksi juuri siksi, että oli mahdollisuuksia politikoida ja kaikenlaiset utopiat tuntuivat mahdollisilta. Lisäksi vaurastuneet porvarit eivät sietäneet alemmuutta suhteessa aateliin ym. Hyväuskoinen ja pahaa aavistamaton Ludvig XVI tarjosi itse kaikki mahdollisuudet vallankumoukselle kutsuttuaan koolle viimein myös kolmannen säädyn päättämään uudistuksista. Tietysti yleinen kapinamieliala olisi pitänyt myös tukahduttaa alkuunsa ja pitää kumoukselliset ainekset kuissa. Etenkin johtomiesten osalta.

Ludvig ei koskaan saanut aikaan ns. viljakartellin purkamista. Muutamat ylimykset ja vauraat kauppiaat pystyivät keinottelemaan viljan hinnalla ja määrällä ja saamaan aikaan kriisin silloin kuin halusivat ja myös kartuttamaan omaisuuksiaan tällä vivulla. Toisaalta valtion varastot olivat apuna ja ostot mahdollisia pulakausia varten. Huonot tiet ja sääolot rajoittivat tehokkaita vastatoimia. Heti ensimmäisenä hallitusvuotenaan hämärät voimat koettelivat nuorta kuningasta viljapulaa hyväksi käyttäen. Kaksi huonoa satoa osui yhteen viljan hinnan vapauttamisen kanssa. Viljan jako taitamattoman ministerin toimesta valtiolta markkinoille laski hintaa väliaikaisesti, mutta hinta nousi uudelleen aiheuttaen tyytymättömyyttä. Lisäksi toimet aiheuttivat paniikin, joka lietsoi talouskriisiä. La Guerre des Farines-nimellä tunnettu liikehdintä oli useiden mellakoiden huipennus. Järjestetyt agitaattorit kiersivät talonpoikien ja muun kansan keskuudessa ja levittivät vääriä huhuja. Sitten samaan aikaan puhkesi levottomuuksia monella paikkakunnalla. 1500-päinen miesjoukko alkoi ryöstää kauppoja Villers-Cotteresissa. Pitkin Oisea kulkevat viljalaivat ryöstettiin järjestelmällisesti, mutta viljasäkit avattiin ja heitettiin jokeen sen sijaan, että niitä olisi kuljetettu nälkäisille. Tämä on erittäin merkityksellinen tieto ja paljastaa kyseessä olleen terroristisen kampanjan maan syöksemiseksi kaaokseen. Pariisissa agitaattorit usuttivat väkijoukon Versaillesiin, jossa kuningas yksin komensi tärkeimpien ministereiden lähdettyä hoitelemaan levottomuuksia muualla Pariisissa. Kuningas kutsui sotavoimaa avuksi, mutta sanoi, että väkivaltaa olisi pyrittävä välttämään. Hän oli silti käskenyt panemaan väkijoukot kuriin.

Versaillesin mellakka tyynnytettiin lupaamalla hintasääntelyä, mutta tämän lupauksen antamista kuningas moitti ja sanoi auktoriteetin olevan vaarassa, jos väkijoukon annetaan sanella asioita. Hän tajusi mellakan järjestetyksi ja osoitti lujuutta, joka puuttui sitten 15 vuotta myöhemmin. Poliisin ja armeijan toiminta oli poikkeuksellisen velttoa, mikä taas antaa osaltaan ymmärtää solutuksen olleen jo tuolloin edistynyt. Hämärävoimien järjestelyihin viittaavat havainnot muukalaisista, jopa ulkomaalaisista huligaaneista kuten myöhemmin vallankumouksen aikana, sekä koodikielellä ohjatuista mellakoitsijoista, joiden johtajan raportoitiin esim. vastaavan kysymykseen “Minne menemme nyt” esim. “kolme pistettä ja 31″. Sitten koko joukko oli hokenut “Kolme pistettä ja 31″. Joukot olivat aseistautuneet seipäin ym. ja mukana oli paljon miehiä naisiksi pukeutuneina. Paljon puhutut “naisten marssit” esim. Versaillesiin vallankumouksen aikana olivat todellisuudessa vastaavien huligaanien marsseja. Monilla tyytymättömyyttään julistajilla oli taskuissaan suuria summia rahaa. Viranomaisten passiivisuus lisäsi mellakoiden rajuutta ja tihutöiden määrää. Bastiljin valtausta yritettiin jo tuolloin, mutta paikalle hälytetty musketööriosasto esti sen. Kuningas oli antanut selvät ohjeet, mutta silti muutamat napamiehet velttoilivat. Viimein muodostettiin kaksi 25 000 miehen armeijaosastoa, jotka uhkasivat niskuroijia tulenavauksella. Lopulta kaksi pikkutekijää hirtettiin, mutta ei suinkaan Versaillesin levottomuuksien yhteydessä ja ilman tutkimuksia, kuten on väitetty.

Jo ennen Websterin vallankumous-kirjoja (The French Revolution, vuodelta1919 on ladattavissa ilmaiseksi netissä) oli 50 vuoden aikana lukuisten tutkijoiden toimesta osoitettu vapaamuurarien vastanneen vallankumouksesta täydellisesti. Jo ennen vallankumousta markiisi Luchet julkaisi profetian, jossa hän ennusti melko hyvin vallankumouksen tapahtumat ja varoitti vapaamuurareista ja illuminismista. Kenraali Danican sanoi asian suoraan kirjassaan Le Fléau des Tyrans vuodelta 1797, jossa hän myös kertoi Guerre des Farinesin olleen vapaamuurarien ensimmäinen yritys. Vapaamuurarijärjestö Grand Orient on aina kerskunut avoimesti olleensa vallankumouksen takana. Järjestö oli perustettu juuri 1772 ja Ranskan Illuminés 1762. Tällöin myös Weishaupt oli hiomassa maailmanvallankumouksen suunnitelmaansa ja perusti Baijerin Illuminaatin 1.5.1776. Vuosi levottomuuksien puhkeamisen jälkeen. Kiinnostavasti amerikkalaisten vapaamuurarien valmistelema siirtokuntien itsenäistyminen ja vapaussota oli samaan aikaan puhkeamassa. Selvästi toiminta on aloitettu samaan aikaan useassa paikassa. Kuningas totesi vallankumouksen aikana vankina palatessaan Varennesin pakoyrityksestä 1791, että hänelle oli esitetty “kaikki, mitä tulee tapahtumaan” jo vuonna 1780, mutta hän ei ollut uskonut varoituksia konspiraatiosta ja kumouksesta. Tätä hän katui syvästi. Mutta hänellä ei ollut tehokasta salaista palvelua vakoilemaan kansaansa ja toisaalta olisiko se pärjännyt täysin tehokkaasti juutalaisten vuosisataista kokemusta ja maailmanlaajuisia valtavia resursseja vastaan näissä asioissa? (Muistamme myös, että juutalaiseliitin maailmanhallitus muutti toimintansa salaiseksi vuonna 1772)

Kuningas ei halunnut sotaa Englannin kanssa, vaikka lähes koko maa tuntui janoavan vapaustaistelijoiden tukemista (vapaamuurarit kaikkialla Euroopassa tulivat vahvasti amerikkalaisia vapaustaistelijoita). Kun ministerit myivät kuninkaan tietämättä aseita kapinallisille ja tukivat heitä, Englanti sai aiheen provosoida Ranskan sotaan hyökkäämällä sen laivoja vastaan. Kuningas oli yrittänyt kaikin keinoin saada valtion valtavaa velkaa maksettua, mutta sota Englantia vastaan lisäsi velkoja valtavasti. Silti Websterin mielestä vauraalle Ranskalle eivät valtion velat olisi olleet ylitsepääsemätön asia, vaan täysin hoidettavissa. Kirjassa ei hyökätä geneveläistä pankkiiria ja kansainvälisiin rahanlainaajiin suhteet omannutta Jacques Neckeria vastaan, mutta hänestä välittyy silti epäilyttävä kuva jo ennen vallankumousta. Sain vaikutelman, että hän olisi ajanut eräänlaista “elvytys”-oppia, jossa velkaraha laittaisi talouselämän käyntiin. Joka tapauksessa miehen oppien seurauksena valtio velkaantui vain lisää. Toisessa osassa kylläkin todetaan, että mies ehkä oli ainakin lopuksi salaliitossa kuningasta vastaan, koska petti hänet ja myötävaikutti hänen kaatumiseensa. Hänestä tehtiin jostain syystä kansan suosikki ja lehdistö väitti hänen ajavan kansan etuja  kuninkaan juonia vastaan. Todellisuudessa asia oli melkeinpä päinvastoin. Necker sai kunniaa edistyksestä ja kun hänet erotettiin, tunteet kuohahtivat. Häntä pyydettiin kuninkaan taakse, mutta hän ei suostunut, vaan korosti suureen ääneen olevansa eri mieltä kuninkaan kanssa ja siirtyi vastustajien puolelle (vallankumous 1789). Kirjassa ei puututa siihen, kuinka moni ministeri ym. hallintomies itse asiassa neuvoi väärin ja ajoi tahallaan huonoa politiikkaa. Websterin mukaan kyse oli yleensä lähinnä siitä, että ministerit eivät vain pystyneet parempaan. Toisaalta heidät valittiin suositusten mukaan ja pyrittiin valitsemaan mahdollisimman hyvistä ehdokkaista. Kuninkaan passiivisuus vallankumouksen ratkaisevina hetkinä ja ennen sitä saattaa olla osaksi huonojen neuvojen seurausta (?)

Laajasta ja järjestelmällisestä myrkynkylvöstä huolimatta kuningaspari oli tavattoman suosittu. Marie Antoinette oli hurmaava ja myös erittäin kunniallinen sekä älykäs. Kuningas taas oli erittäin ihanteellinen ja ajatteli kansansa parasta. He tekivät valtavasti hyväntekeväisyyslahjoituksia ja kiersivät kansan parissa (Ludvig oli ensimmäinen kuningas liki 200 vuoteen, joka kävi lapsineen köyhien kodeissa). Auttoivat ja osallistuvat erinäisten koettelemusten hetkellä. Vaikka kuningasta on syytetty tyhmäksi, päättämättömäksi ym. ei juuri mikään syytös pidä paikkaansa. Hän oli älykäs, oppinut ja hänellä oli lähes ilmiömäinen muisti. Hän kyllä toimi, kuten 20-vuotiaana viljamellakoiden aikaan, mutta hän toimi ehdottomasti vain siten, minkä ajatteli kansan ja uskonnon asian mukaiseksi. Hän ei halunnut olla tyranni, vaan ajatus oli hänestä erittäin vastenmielinen. Päättämättömyys jää siten ikään kuin kysymysmerkiksi. Webster esittää, että jos jokin puute oli, niin sekä jonkinlainen alemmuuskompleksi. Toisaalta hän hylkää ajatuksen käytännössä esityksensä edetessä. Vaikka kuningas ei ollut enkelikasvo ja hän oli tukeva, hänen esiintymisessään ja olemuksessaan oli kuitenkin majesteetillisuutta. Kuninkaan loistava tilannetaju ja sekä hänen että kuningattaren esiintymiset kiperissäkin tilanteissa ja muissakin saivat aina yleisön heidän pauloihinsa. Kuninkaan tuho oli juuri hänen hyveellisyytensä ja idealistisuutensa. Voidaan sanoa, että häntä moraaliltaan parempaa ja kansansa eteen enemmän töitä tehnyttä kuningasta ei koskaan ole ollut olemassa. Hän kuitenkin rakasti kansaansa liikaa ja unohti sen, että kuninkaan tärkein tehtävä on hallita. Hän erehtyi taipumaan liikaa ja pidättyi liiaksi voimatoimista. Toisaalta hän tuntui vakuuttuneen siitä, että uudistuksia oli tehtävä ja kutsui siis kansan laajat piirit mukaan. On mahdollista, että hän ei nähnyt tilanteesta muuta ulospääsyä. Ehkä vaikeudet ja toisaalta neuvonantajat saivat ajattelemaan, ettei vaihtoehtoja ollut. Kaikki riistäytyi käsistä, eikä hän nähnyt mielekkääksi enää väkivallan käyttämistä.

Suosio oli siis kauan ansaitusti suuri. Sitä nakersi kuitenkin jatkuva vihapropagandan levittäminen etenkin kuningatarta vastaan. Kuningatar oli itävaltalainen ja kansa hyvin rojalistinen. Lisäksi esim. itse Mirabeau suoraan sanoi, että kuningatarta pelättiin hänen päättäväisyytensä vuoksi. Kumouksellisten onneksi hän ei halunnut (eikä saanut) osallistua politiikkaan ja täytti mielensä etupäässä naisellisilla asioilla.  Hän oli autuaan tietämätön vapaamuurarien vaarasta, kunnes vallankumous sai ottamaan asioista selvää. Suuri erehdys oli olla levittämättä vastapropagandaa. Koska suuria nimiä oli kumouksellisten riveissä, kansa uskoi solutettujen kiihottajien vihapropagandaan ja etenkin kuningatar sai osakseen kasvavaa vihaa. Kuitenkin kun kumoukselliset usuttivat hurjimmatkin joukkonsa kuningasperheen luokse, seurauksena oli usein suuri muutos etenkin niiden kohdalla, jotka olivat suoraan tekemisissä kuningasparin kanssa. Seurasi katumusreaktioita tai vihan lauhtumista. Sääliä ja ymmärrystä. Pian saattoi koko joukko huutaa “Vive le Roi.” Rojalistisen kansan kanssa oli vaikea tehdä keinotekoista vallankumousta. Tarmokkaat vastatoimet olisivat lannistaneet alkuunsa vallankumouksen. Parasta olisi ollut ottaa kiinni konspiraattorit ja totuttaa kansa ajatukseen, että epäjärjestystä seuraisi kurinpalautus. Kuningas sieti kuitenkin liikaa levottomuuksia ja kaatui passiivisuuteensa vieden perheensä ja koko maan mukanaan. Silti on surkuhupaisaa, kuinka vallankumouspropagandassa puhuttiin “tyrannista” ym. Suuret joukot tajusivat, että Ludvig XVI oli kaikkein vähiten tyranni lähes kaikista mahdollisista kuninkaista kaikkina aikoina. Jos hän olisi ollut sitä, hän ei olisi kukistunut. Hän uudisti valtavasti ja omistautui täysin hallintoasioille. Hän lopetti kidutuksen kuulustelu- ym. menetelmänä ym. ym. Poliittisten vankien vankila Bastilji oli käytännössä hotelli. Tavallisten rikollisten vankilat olivat tosin kaameita paikkoja, mutta kuningas rakensi sairaaloita ym. koko ajan ja puuttui tällaisiin epäkohtiin.

Mitään perää ei ollut myöskään kuningattareen kohdistuneissa syytöksissä. Häntä syytettiin kevytmielisyydestä ja lukuisista syrjähypyistä. Paljon puhuttu tuhlailukin on pelkkä myytti. Kun perhettä ei ollut vielä, kuningatar kävi joskus pelaamassa ystäviensä luona ja sitten juhlissa. Kerran kuninkaan piti maksaa rahansa pelanneen kuningattaren velat. Summat olivat kuitenkin varsin pieniä ja asia jäi ainutkertaiseksi. Parikymppisen kuningattaren vaate- ja koruostokset pysyivät hänen käyttövarojensa budjetissa, mutta hankkija huijasi niissä lisäksi osan eli kuningatar maksoi liikaa ovelalle vakiohankkijalleen. Silti kyseessä olivat todellisuudessa siis pikkusummat normaalista kuningattaren tulosta ja pian perhettä alkoi tulla ja kuningattaren vaateostokset vähenivät. Huvila Petit Trianon Versaillesissa oli varsin vaatimaton ja siellä perhe leikki talonpoikaa kesäisin. Sinne olivat lisäksi tervetulleita kaikki kansalaiset, eritoten lapset ja siellä järjestettiin kansanjuhlia. Vallankumouksen jälkeen lähetystöt totesivat väitteet luksusrakennuksista valheiksi. Mitään todisteita mistään suosion jakamisesta edes ei ole muita miehiä kohtaan, sillä Itävallan keisarinnan Maria Theresian järjestämä varjostaja raportoi kaikista liikkeistä muiden vastaavien agenttien tapaan eikä minkäänlaisia juttuja ollut. Maria Theresia oli valmentanut tyttärensä Ranskan kuningattareksi ja oikeastaan uskollisuus oli kuningattaren ainoa ja ehdoton velvollisuus. Uskottomuus olisi ollut maanpetos, joten  sellaiset olivat täysin poissuljettu asia. Katuojakirjallisuutta ja vihapamfletteja lukuun ottamatta ei mitään puheita ym. esiintynytkään. Kuningatar oli oppinut lisäksi äidiltään aina arvokkaan esiintymisen ja kuningattaren omien sanojen mukaan sen, että kuolemaa ei saanut pelätä. Niinpä hän kuningas Ludvigin kanssa esiintyi loppuun asti rohkeasti ja ylpeästi, mikä teki suunnattoman vaikutuksen kansalaisiin. Todellisuudessa kummatkin olivat erittäin ihanteellisia kaikin puolin.

Vallankumouksen jälkeen on kuningattaren muistoa yritetty tahrata jälkeenpäin. Vapaamuurarien taustalla olevat voimat ovat saaneet vallan kaikkialla Euroopassa ja Amerikassa. Samalla tavoin kuin vallankumousta yleensä suositaan, se nähdään myönteisenä ja tarpeellisena ja sen likaisuutta yritetään peitellä, kuningatarta lokaavat teokset saavat aina suuret painokset ja niitä mainostetaan ja rahoitetaan (siis 1930-luvulla). Kaikenlaisia humpuukitarinoita oli virrannut 30-luvulle asti tasaisesti julkisuuteen alusta lähtien. Pornografisista esityksistä romaaneihin. Tieteellisiä teoksia ja elämäkertojakin on riittänyt. Enää ei puhuta useista rakastajista, mutta yritetään väittää, että yksi rakkausjuttu olisi löytynyt tai sitten “selvästi havaittu rakastuminen” kuningattaren taholta. Suosituin kandidaatti oli ollut kymmeniä vuosia ennen Websterin kirjoja kreivi von Fersen. Asiaa voi joku tietämätön aikamme arvojen mukaisesti ajatteleva pitää luonnollisena ja uskottavana ja jopa harmittomana. On kuitenkin muistettava, että kuningattaren kyseessä ollessa kysymys oli sinänsä kyseenalaisen ajatuksen lisäksi maanpetoksesta ja jokainen tällaisiin vastenmielisiin kohutarinoihin uskova on tuottanut osaltaan voiton kuningattaren häpäisijöille, jotka olivat myös hänen murhaajiaan ja tuoreemmat heidän seuraajiaan. Todella tyhjentävästi Webster keskittyy kaikkiin väitteisiin Fersenin ja kuningattaren suhteista ja ampuu ne kaikki alas. Hän toteaa, että taustalla on selvästi muutakin kuin vain kohukertomuksilla myymistä ja sensaatiohakuisuutta.

Kuningattaren muistoa yritettiin häpäistä ja häpäisijät ovat niin heikoilla, että heillä ei ole kuin alhainen valehtelu edelleenkään ainoana mahdollisena keinonaan. Marie Antoinetten häpäisyn ja murhan sekä koko Ranskan vajoamisen salaisen eliitin vasalliksi ja orjaksi takana. Miksihän vääryydellä ei ratsasteta joka asiassa, vaan toisissa tapauksissa herätetään kansassa oikeamielisyyttä? Valitettavasti kansa tuntuu kohisevan niin kuin esivalta määrää. Tosin Websterkin kertoi museovieraista, jotka puhuivat saman näyte-esineen kohdalla aivan eri tavalla kuin perään tullut professori, joka esitteli opiskelijoille normien mukaisesti vallankumouksen siunauksellisuutta Ranskalle. Vain professorin näkemykset saivat tilaa eli media ja yhteiskunta osaa vaieta näkemyksistä, joista eliitti ei pidä, vaikka niin yleisesti ajateltaisiinkin suurenkin väestönosan parissa.

16.7.1782 vapaamuurarien suuri kokous Wilhelmsbadissa johti vapaamuurarien vahvaan esiintymiseen Pariisissa. Marie Antoinetten vastaisten häpäisykirjoitusten vahva lisääntyminen ajoittuu juuri samaan ajankohtaan. Kuningatar luuli vapaamuurareita hyväntekeväisyysjärjestöksi erään naisillekin tarkoitetun loosin ym. perusteella (1781). Vapaamuuraritoiminnan annettiin siksi levitä eikä kuningattarella ollut käsitystä siitä, mikä voima oli ilkeiden vihapamflettien taustalla. Ilmeisesti Mirabeaun yritettyä lähentyä vangittua kuningasparia vuonna 1990 ja tavattua kuningattaren, Marie Antoinette osasi varoittaa veljeään vapaamuurarien vaarasta. Hän puhui suoraan heidän olleen vallankumouksen takana ja aikovan tehdä vallankumouksen muissakin maissa ym. Eräs kuuluisa toimija vallankumouksen taustalla oli Joseph Balsamo, sisilialaisen kristinuskoon kääntyneen juutalaisen poika, josta tuli kabbalisti, illuminaatti ja joka esiintyi kreivi Cagliosstrona. Cagliostro osasi sirkustemppuja ja omasi hypnoottisia kykyjä. Hän petkutti monia esim. ihmelääkkeillä ja toimi parantajana, ennustajana ym. Jäätyään vangiksi Roomassa, jonne oli lähtenyt Ranskasta, Cagliostro tunnusti paavin vankeudessa liittyneensä Illuminaattiin ja kaameiden valojen kautta vannonut osallistuvansa Ranskan monarkian tuhoamiseen ja oli saapunut Italiaan samassa tarkoituksessa eli seuraavan vallankumouksen oli määrä tapahtua Roomassa. Kun illuminismiin hurahtanut kreivi Virieu palasi Wilhelmsbadista, hän oli luopunut illuusioistaan. Eräs ystävä kysyi miehen alakuloisuuden syitä ja salaisuuksia Wilhelmsbadista, Virieu sanoi synkkänä, että ne olivat vakavampia kuin kysyjä arvaisikaan. “Konspiraatio, joka oli valmisteilla, oli niin hyvin suunniteltu, että monarkia ja kirkko eivät voisi sille mitään”. Kuinka paljon esim. yksittäiseen Kuningattaren kaulanauhan mysteeriin panostettiin, osoittaa tämän todeksi. Vapaamuurari kreivi von Haugwitz totesi vuosia myöhemmin, että Ranskan vallankumouksena” tunnettu 1787 alkanut draama kaikkine kuninkaanmurhineen ja kauhuineen ei ollut vain päätetty asia Wilelmsbadissa, vaan tulosta valoista ja sopimuksista. 1785 oli vapaamuurarikokous Pariisissa, jossa myös illuminaatit olivat mukana. 1786 vielä salaisempi Frankfurtissa, jolloin on kerrottu päätetyn Kustaa III:n ja Ludvig XVI:n murhista.

Kaulanauha

Juutalainen jalokivikauppias Böhmer oli osaltaan ollut aiheuttamassa valtion velkoja Ludvig XV:n aikana. Hän oli valmistanut tämän rakastajalle madame Barylle kalliin 1,6 miljoonan livren arvoisen kaulanauhan jalokivistä, mutta kuninkaan kuolema oli tullut väliin. Epätoivoisesti kauppias yritti kaupata jalokivinauhaa kuningattarelle päästyään hovin vakiohankkijaksi edellisen kuoltua 1785. Hän oli yhdistänyt voimansa toisen juutalaisen Bassengen kanssa. Kuningatar kieltäytyi kaikista tarjouksista ja sanoi maan tarvitsevan enemmän laivaa kuin jalokiviä. Asian luultiin olevan tällä selvä. Jonkin ajan kuluttua saapui viesti, jossa kauppiaat kiittivät kuningatarta hänen suuresta ostoksestaan. Epämääräinen viesti ei auennut ja se joutui paperikoriin. Jonkin ajan kuluttua Böhmer pyrki taas kuningattaren puheille ja kun ei päässyt, oli kertonut hovineidille, että kauan hovin epäsuosiossa ollut kardinaali de Rohan olisi ostanut kaulanauhan kuningattaren puolesta ja kuningatar olisi siis sittenkin ostanut kaulanauhan. Nyt siitä vaadittiin puuttuvat osuudet maksuista.

Kardinaali Rohan oli Strassbourgin piispa, jonka ystäväpiiriin kuului paljon juutalaisia ja rahoittajia. Suureellista elämäntyyliä harrastanut kardinaali oli suurista tuloistaan huolimatta velkaantunut pahoin näille ystävilleen. Ilmeisesti he olivat saaneet selville kardinaalin heikon luonteen tai sitten olivat onnistuneet saamaan tämän jotenkin hypnotisoiduksi. Niin ihmeellisesti hän toimi. Hän oli kreivi Cagliostron lumoissa ja uskoi tämän ihmekykyihin. Cagliostrosta oli tullut hänen vakituinen oraakkelinsa. Hänen valtansa kardinaaliin oli pian lähes täydellinen. Suhde jatkui vuosia. Viimein erästä madame de la Mottea käytettiin suureen petokseen. Hän väitti olleensa yhteydessä kuningattareen ja puhuneen kardinaalin puolesta. Pian hän väitti kardinaalin tarvitsevan vain kirjoittaa katumuskirja ja hän pääsisi suosioon ja kirjeenvaihtoon kuningattaren kanssa. Väärennetyillä kirjeillä esitettiin, että kardinaali olisi yhteydessä kuningattareen. Cagliostro tietysti selvänäkijänä vahvisti kaiken olevan totta ja ennusti kardinaalille suosiota ja menestystä. Motte eteni pidemmälle. Kuningatar ei nyt muka voinut julkisesti vielä huomioida kardinaalia, mutta hänellä oli tärkeitä tehtäviä tätä varten. Kardinaalin mielen tilaa voi ihmetellä, sillä hän sai nyt valheviestin pian uutisen jälkeen, jossa kuningatar pyysi häntä tapaamaan salaa puolelta öin erääseen tiettyyn paikkaan (kuningatar ei tietenkään ikinä sopisi sellaista). Siellä taas kuningattareksi tekeytynyt toinen nainen esiintyi hänenä ja lyhyessä kohtaamisessa välitti viestin kardinaalille. Sen mukaan kardinaalin olisi tilattava kuningattaren puolesta kallis jalokivikaulakoru. Kardinaali ei edes koskaan nähnyt korua, mutta otti suuren lainan asiaan suopeasti suhtautuneelta juutalaiselta Cerf-Beeriltä ja alkoi maksaa juutalaisille jalokivikauppiaille kahta 30 000 livren erää. Koko summaa ei ollut sentään tarkoitus ottaa kardinaalilta ja siksi jalokivikauppiaat olivat lähestyneet hovia lisää rahaa saadakseen.

Tällä välin kaulanauha oli jo purettu ja myyty Lontooseen. Jalokivivarkaat jäivät kuitenkin kiinni, sillä de la Motta apureineen yritti kaupata suunnattoman kalliita kiviä pilkkahintaan, mikä herätti alan miesten epäilyt. Kuningas piti hypnotisoidulle kardinaalille yllätyskuulustelun, jossa tämä luhistui tajuttuaan katastrofin suuruuden. Juttua varten perustettiin parlamentin jaoksesta oikeusistuin, mikä oli erehdys, sillä se saattoi toimia mielensä mukaan. Vapaamuurarien ja suuren rahan vaikutuksesta vain jalokivivarkaat Motta ja hänen apurinsa saivat rangaistuksen kardinaalin kera. Kardinaali vain lyhyen sisäisen karkotuksen ja arvonalennuksen (senkin kuninkaalta). 1788 kardinaali palasi riemusaatossa kuin kuningas Pariisiin ja meni heti synagoogaan kiittämään hyviä ystäviään, jotka olivat erityisesti juhlineet suosikkipiispansa paluuta. Cagliostro esim. ei saanut mitään rangaistusta (kardinaalikin vain kuninkaalta), vain karkotettiin maasta. Hän leuhki oikeudessa, että hänellä oli pankkiireita joka maassa, sellaisia kuin Sarrasin Baselissa ja Sancostar Lyonissa, jotka myönsivät hänelle niin paljon rahaa kuin hän vain pyysi. On epäuskottavaa, että jalokivikauppiaat Böhmer ym. olisivat olleet viattomia asiassa. Pahaiset jalokivivarkaat eivät saisi tuollaisia operaatioita aikaan eivätkä sellaisia yrittäisi. Munier Jolain toteaa, että kaulakoru-jupakan takana oli ryhmä juutalaisia ja rahoittajia. Oikeudessa sentään asia selvitettiin juurta jaksain ja totuus asioista ilmeni. Silti asia pystyttiin kääntämään kuningatarta vastaan. Tarkoin harkittu salajuoni sekä kirkkoa että monarkiaa vastaan.

Vallankumous

Kuninkaan passiivisuus ja hyväuskoisuus siis johtivat kumouksen onnistumiseen. Hänen idealisminsa. Em. häpäisykirjallisuuden lähteet ja mellakoiden olisi tullut selvittää jo 1770-luvulla. Perustaa vakoiluelimiä ym. Mellakoita olisi tullut hillitä kovin ottein heti aluksi. Lopulta lähes kaikki pettivät kuninkaan (jo 1775 ruokamellakoissa oli ollut mukana arvohenkilöiden kellaripäälliköitä). Hän yritti etsiä tukea Kolmannen säädyn parista vihamielistä parlamenttia vastaan, mutta ei tajunnut, että hän ei osannut arvata konspiraatiota ja että mikään uudistus ei kelpaisi. Hän oli kuitenkin vahvasti suurten uudistusten kannalla, koska kansakin tuntui sellaisia haluavan. Koko yhteiskunta solutettiin ja korruptoitiin erinäisten hämärävoimien toimesta. Kaikki huipennettiin keinotekoisten talousahinkojen avulla. Esim. leipäpula luotiin Orléansin väen toimesta jälleen, koska heillä oli keinot hallita kauppaa. Leipureita uhkailtiin ja heitä kiellettiin valmistamasta riittävästi leipää. Kieltoa rikkonut murhattiin ja hänen päänsä vietiin hänen raskaana olleen nuoren vaimonsa eteen. Vastaavasti suurta hyväntekeväisyyttä harjoittanut aatelismies murhattiin. Välittömästi kuninkaan jouduttua vangiksi Tuileriesiin leipäpula loppui ja kaikkialla oli taas ruokaa jne.

Toisaalla olen jo kertonut siitä, kuinka vallankumouksen ollessa jo ovella poliisi ei enää viitsinyt estellä häväistyskirjoitusten levittämistä kuningattaresta ja niiden sisältö muuttui aivan kauhistuttavaksi. Webster toteaa, että henkilöt, jotka laativat vihapamfletteja ja häpäisyesityksiä, eivät selvästikään olleet vain tyytymättömiä ja kaunaisia tms. luonteita tai kostajia. Teokset tuntuivat pikemminkin paholaisten tekemiltä, kuten koko vallankumous tuntuu itse paholaisen suunnittelemalta. Niin alentava tapahtumasarja oli ja niin perinpohjaisesti ranskalaiset pantiin häpäisemään itsensä. (2015: Myös Charlie Hebdon pilakuvat esim. muslimien massamurhista ilkkumisineen vakuttavat mielestäni myös kuin paholaisen tekemiltä. EU:n täytyy olla saatanan vallassa, kun se nostaa tällaisen pilalehden jalustalle.)

Lokakuun 5.-6. 1789 “naiset” marssivat Versaillesiin. Todellisuudessa muutama nainen oli näön vuoksi marssimassa kulkueen johossa, mutta muut olivat joko naiseksi pukeutuneita miehiä tai huligaaneja ilman valepukua. La Fayetten nukahdettua pahimat gangsterit usutettiin ryntäämään sisään ja tarkoitus oli tappaa kuningatar. Hän pelastui salakäytävää ja la Fayette saapui palauttamaan järjetystä. Vuonna 1790 vielä tutkittiin tätä Orléanistien järjestämää murhayritystä ja muita laittomuuksia. Itse herttua oli juuri pitkäaikaisella Lontoon vierilulla. Mirabeau ja Orléans tuomittiin arestiin, mutta pian he saivat tukijoukkoineen kaiken kumottua. Girondistit eivät suoraan yrittäneet murhauttaa kuningatarta ja kuningasta myöhemmin kuninkaan kieltäydyttyä allekirjoittmasta kahta mielipuolista lakia, mikä oli tarkoituskin (Tästä hyvästä he olivat ”hra Veto ja Mme Veto”, koska toisin kuin ehdotettiin, kuninkaan oli jätettävä itselleen jonkinlainen mahdollisuus torjua mielettömyylsiä ja yleensäkin säilyttää edes jotain oikeuksia ja järkeä). He kuitenkin ajattelivat väkijoukon tappavan kuningasparin mielenosoituksessa, jossa vastaavasti tunkeuduttiin Tuileriesiin. Välissä kuunigattaren myrkytysyritys ja toinen murhasuunnitelma paljastettiin. Kun Mirabeaun ilmeisesti huomattiin juonittelevan kuningasparin kanssa tai pesäero herttuaan sekä kuninkaan suojelu huomattiin, hänet myrkytettiin. Orléansin herttua on hyvin vastenmielinen hahmo, joka äänesti julkisesti sukulaisensa kuninkaan kuolemantuomion puolesta (monet nousivat seisomaan ja ojensivat käsiään kauhusta. Miestä pidettiin hirviönä ja asiaa muistuteltiin hänen joutusessaan giljotiiniin hieman myöhemmin). Hän lienee pimeiden voimien hyväksikäyttämän pyrkyrityypin ja luonnevammaisen prototyyppi. Hän oli pitkään Grand Orientin vapaamuurarien johtaja ja salaliiton keskeinen hahmo vallankumouksen aikaansaamiseksi. Hänen vastustajansa Montjie kuvaa paljastavasti koko kuviota sanoin: “en lähde tutkimaan, josko tämä viheliäinen prinssi , kuvitellen toimivansa omaksi edukseen, oli tosiasiassa näkymättömän käden ohjauksessa, joka tuntuu luoneen kaikki vallankumouksen tapahtumat johtaakseen meidät tavoitteeseen, jota emme vielä näe, mutta luulen, että ennen pitkää sen koemme”. Montjoie siis oli huomannut, että Orléanistien konspiraation takana oli jokin niin hämärä ja vaarallinen voima, että hän ei uskaltanut sanoa sen nimeä ja tämän paljastavan vihjeen jälkeen ei koskaan enää palannut aiheeseen.

En tiedä, mikä Ranskan eteläisimmistä alueista sai levottomia. Sieltä tuotiin väkeä riehumaan Pariisiin toistuvasti. Puhuttiin “marseillelaisista”. Mukana oli ulkomailta asti tuotuja huligaaneja. Ammattiriehujat olivat pian täysin ilman kuria ja hävitys sekä murhat levisivät koko maahan. Aateliskartanoita poltettiin maaseudulla ja maanomistajia murhattiin. Mielenkiintoista on, että anarkia alkoi samana päivänä kaikkialla Ranskassa 28.7. ja jopa lähes saman tunnin aikana agitaattorieden lietsottua paniikkia ja aseistettujen joukkojen ilmestyttyä. Vastedes kaaos ja kurittomuus vallitsivat. Tämä kaikki ei siis suinkaan ole ollut mitään spontaania kaunaisten joukkojen työtä, vaan terroristijoukkojen, mukana tietysti fanaatikkoja. Tietysti vallankumouksellisille opetettiin myöhempien aikojen tapaan, että oikean aatteen ihmiset toimivat näin. Siten kaikissa mielenosoituksissa siedettiin se, että murhattujen ihmisten päitä kannettiin keihäiden päässä. Jos ei tavattu mitään taantumuksellisena tai kansan vastaisena pidettyä eikä sellaista ollut targettina, saatettiin jo ensi vuonna katkaista päät joltain sivulliselta ja kantaa niitä suurissa mielenosoituksissa. Niitä esiteltiin uhkaavin elkein kuningasparillekin. Kun he olivat vankeja Tuileriesissa, rojalistien ja herjaajien mielenosoitukset vuorottelivat talon ulkopuolella. Kun kuninkaan tuomiosta päätettiin, huligaanit uhkailivat kuolemalla konventin ovensuussa ja käytävillä niitä, jotka äänestivät kuolemantuomiota vastaan. Vallankumouksen ajan johtavien elinten toiminta oli melkoista sirkusta.

Mielenkiintoisella tavalla kuningaspari oli käytännössä vangittu Tuileriesiin ensi alkuun ensimmäisen vallankumouksen tapahduttua. Silti teeskenneltiin jonkinlaista parlamentaarista monarkiaa, jossa kuningas ikään kuin olisi hallinnut yhdessä kansalliskokouksen valitseman hallituksen kanssa uusien lakien pohjalta. Perustuslakia hiottiin, mutta sitä ei saatu valmiiksi ennen seuraavia kumouksia. Kuningas taipui lähes kaikkeen, koska hänen ja hänen perheensä henki olivat vaarassa. Jossain oli kuitenkin raaja, mutta säädösten hyväksymisen kieltäminen johti mielenosoituksiin, jonka girondistit selvästi toivoivat johtavan kuninkaan murhaan. Kuningasparilla oli kuitenkin outoa vaikutusvaltaa kansanjoukkoihin. Viimein kuningas pantiin kokonaan viralta ja vankilaan perheensä kanssa. Sovituissa pykälissä eivät uudet johtajat koskaan pysyneet. Mielivalta johti pian kuninkaan murhaan. Murha on ainoa oikea sana, sillä parlamentilla ei ollut laillista oikeutta tuomita kuningasta, mitään todisteita ei pystytty esittämään häntä vastaan ja lopulta äänet oli laskettava väärin, jotta kuolemantuomio voitiin panna täytäntöön. Laittomuudesta vastasi valtaa pitänyt hämärävoima vapaamuurarien kautta. Kansa oli moneen kertaan jo täysin tyytyväinen kumouksellisiltakin osiltaan kaikkiin uudistuksiin ja kaikki luulivat, että vallankumous olisi ohitse. Kuningas ei lopulta uskonut, että se ei pysähtyisi tai että kukaan ei voisi mitään kumouksellisille. Heillä oli kuitenkin jo niin tehokas urkintaverkosto, että juuri missään ei voinut kokoontua useampaa ihmistä ilman, että joukossa ei olisi ollut vallankumouksellisten kätyreitä (tuttua juttua nykyisiltä valeoppositioiden ajalta). Tämän vuoksi kaikki kuningasparin pelastusyritykset epäonnistuivat ja paljastuivat jo ennen toteutusyritystään. Kansa oli kauhuissaan kuningasparin teloituksista. Kuningatarta vastaan yritettiin virittää myös kaikenlaista, mutta mitään todistusaineistoa ei ollut eikä kunnon syytteitä. Syyttäjillä oli otsaa väittää kuningattaren syyllistyneen insestiin 7-vuotiaan prinssinsä kanssa, mitä Robespierre piti virheenä (kansa reagoi sangen kiusaantuneena). Oikeudenkäynti oli uskomattoman naurettava, mutta tietysti tuomiona oli kuolemantuomio, mikä oli kaikesta huolimatta yllätys Marie Antoinettelle. Myöskään kuningas ei ilmeisesti ollut sittenkään arvannut, että hänen vaimonsa ja sisarensa murhattaisiin. Kuusi viikkoa ennen kuninkaan murhaa hänet erotettiin perheestään ja saman verran joutui Marie Antoinette elämään ilman lapsiaan ennen kuolemaansa. Prinssiä oli pahoinpidelty ja häntä oli juotettu humalaan ja sitten hänet oli pantu allekirjoittamaan mielipuolinen todistus. Prinssi kuoli 1795 ja vain yksi tytär marie Antoinetten lapsista jäi eloon.

Vallankumoukselliset kielsivät lehdistöltä ja muilta oman toimintansa arvostelun paljon tiukemmin kuin mitä oli ollut kuninkaan löysä sensuuri. Sen sijaan moraalisesti kyseenalaisten tuotosten julkaisemisella ei ollut minkäänlaisia rajoituksia. Seurasi vastaavia ilmiöitä kuin 1900-luvun rappiota ihannoivilla nykytaiteilijoilla ym. Vallankumouksen  uskonnonvastaisuus oli myös silmiin pistävää ja kansa syötettiin täyteen uskonnonvastaisia oppeja. Pappeja vainottiin ym. Uskonnolliseen kuninkaaseen tämä sattui, mutta hän ei ennättänyt näkemään suinkaan kaikkea. Jo kuninkaan murhan aikaan väkijoukot olivat tosin alkaneet tuhota kansallisia muistomerkkeja uuden uljaan kommunismin tieltä. Tai oikeastaan terroristit, jotka tuntuivat kaapanneen vallan ja terrorisoivan kaduilla, pitäneen valta maan ollessa halvaantunut ja kaaoksessa ilma kykyä vastarintaan. Kansan enemmistö oli kauhuissaan esim. kuningasparin murhaamisesta.

Kuningas ja kuningatar eivät halunneet ulkovaltojen puuttuvan Ranskan tapahtumiin, sillä se olisi väistämättä heikentänyt maan asemaa niihin nähden. Kuningas vastusti pakoa maaseudulle Pariisista kohtalokkaan kauan. Orleansin herttuaan pettynyt Mirabeau näki kai oikein, että vallankumous olisi voitu kukistaa, jos kuningas olisi matkustanut vähemmän saastuneeseen maakuntaan ja julistautunut siellä järjestyksen palauttajaksi ja hallitsevansa perustuslain mukaan (niiltä osin, kuin oli sen hyväksynyt). Kansa oli monarkistista ja vallankumoukseen väsynyttä. Valitettavasti pakoyritys epäonnistui täpärästi. Kuningasperheen vaunut menivät rikki ja tästä aiheutuneen tunnin viivytyksen lisäksi pari puolen tunnin viivytystä merkitsivät tukijoukkojen veltostelua ja vetäytymistä. Kuningas oli lisäksi tunnistettu juuri ennen Varennesia, jonne saatiin sana ja pako katkaistiin juuri ennen pelastusta. Onnistuminen olisi kai pelastanut maailman monelta pahalta asialta.

Lopulta ulkovallat toimivat, kun toimintaa oli suunniteltu jo pitemmän aikaa. Kuningaspari vastusti sitä ja toisaalta monarkit vieroksuivat kuninkaan suopeutta uudistuksille ja toiveita mahdollisesta oikeasta perustuslaillisesta monarkiasta. Kiivaimmin suurta sotaretkeä vaati Ruotsin kuningas Kustaa III. Hänet siis oli jo määrätty murhattavaksi, koska hän oli palannut yksinvaltaan ja uhkasi kaikkia kumousaatteita. Kuningattaren veli Joosef II oli kuollut aiemmin ja valtaan noussut häneen nihkeämmin suhtautunut Leopold II. Mitä tapahtui, kun Leopold oli viimein päättänyt panna toimeksi? Aivan lyhyen ajan kuluessa sekä Lepold II myrkytetään (hän kuoli myrkytettyyn juomaan/keittoon 1.3.1792 kärsittyään 24 h esim. ulkomaille annettujen ilmoitusten mukaan, esim. Englannin lordi Grenvilelle) että Kustaa III murhataan (16.3.1792), kun päätös Itävallassa on tehty suuresta operaatiosta Ranskaa vastaan. Näkymätön käsi ohjasi jo suurvaltojen politiikkaa ja toimi välittömästi. Kustaa II:n murhasi illuministi ja tyytymätön aatelismies Anckarström ampumalla vapaamuurarien juoniman suunnitelman pohjalta. Näistä tapahtumista voi saada jonkun käsityksen siitä, kuinka mahtavat voimat vallankumouksen ja vapaamuurarien takana olivat ja kuinka laaja konspiraatio jo tuolloin pystyi operoimaan. Kuningatar ei yllättynyt yhtään, sillä hänellä oli nyt tietoja Pariisin vapaamuurarien (vapaamuurariklubit olivat muuttuneet sujuvasti jakobiiniklubeiksi)  huipulta, joiden mukaan oli esiinnytty luottavaisina ja todettu, että jos Leopold II liittyy sotaan, niin  “erikoisleivos” hoitaa asian. Kului pitkä aika ja viimein ainoa toivo oli kuningattarella juuri mahdollinen ulkovaltojen isku. Viimein sitten kuitenkin saatiin aikaan sotaretki uuden keisarin Frans II:n ja Preussin kuninkaan  Friedrich Wilhelm II:n yhteisyrityksenä. Vallankumouksen päivät näyttivät luetuilta. Kuitenkin tapahtui ihme, eikä näin käynyt. Saksalaiset joukot vetäytyivät mystisesti Valmyssä ilman taistelua ennen joukkojen yhdistymistä. Koko sotaretki lopahti tähän. Webster toteaa Preussin olleen mukana konspiraatiossa (ei ihme, sillä se oli usein liitossa Englannin kanssa ja pyrki heikentämään Ranskaa ja Itävaltaa sekä iskemään kiilaa Ranskan ja Itävallan liittosuhteeseen). Jo Fredrik Suuri oli pelannut vapaamuurarien kanssa ja selvästikin joko Saksan ruhtinaskunnat olivat jo solutettuja (esim. Rothschildien tukikohdan Hessenin prinssi, heidän pääasiakkaansa, oli illuminaatti) tai sitten valitsivat lyhytnäköisesti suurpolitiikan suhteen. Preussin kuningas oli jo aiemmin vehkeillyt vallankumouksellisten kanssa. En tunne Frans II:n tapausta, mutta armeija on saattanut olla solutettu ja toisaalta taas Frans II vapaamuurarien kannalta mielekäs mies. Joka tapauksessa hän ei yskin pystynyt kukistamaan kumousta tai halunnutkaan sitä. Kuten Neuvostoliiton syntyessä suurvallat sallivat siis “kommunismin” saada  otteen Ranskasta eivätkä halunneet puuttua vallankumoukseen etenkään sen tappioksi. Kuten silloin, suurvaltojen todellinen vallankäyttäjä (Englannin ja Preussin ym. valtaeliitti ja Euroopan rahaeliitti, joka oli em. maiden todellinen käskyttäjä, 1918-22 sama eliitti, joka oli edelleen myös vahvaksi kasvaneen USA:n ruorissa. 2015: No ehkäpä kuninkailla ja keisareilla sentään oli vielä tuohon aikaan valtaa, mutta rahaeliitti oli vahva ja siis ilmeisesti Frans II ojailtavissa). Myös yhtyneiden armeijoiden julistus oli ollut kummallinen, ikään kuin olisi yritetty uhata kaikkia pariisilaisia ja muutenkin kuin yllyttää ranskalaisia taistelemaan, isänmaallista henkeä täyteen. Todellisuudessa kummatkin kumoukset oli suunniteltu ulkomailla ja rahoitettu sieltä ja kummatkin olisi voitu koska tahansa kukistaa.

Vallankumouksen taustavoimat halusivat tyylileen uskollisina vuodattaa paljon verta. Giljotiini teki työtään ja esim. Fouche kävi rangaistusretkellä Lyonissa mpumassa tykkitulella suurelle areenalle kerätyt puhdistettavat kaupunkilaiset. Kaikki toistui taas uusia kierroksia kovempana kommunismissa, jolla sitten on toteutettu vapaamuurariutopiaa oikein kunnolla. Uusia sotartekiä seurasi, mutta ratkaisua ei vain saatu. Vallankumoussodat ja Napoleonin sodat tunnetusti velkaannuttivat pahoin eri maita ja niiden jälkeen rahaeliitti oli jo lähes vallan kahvassa maailmassa. On paha arvioida, kuinka suuri osuus noista sodista on ohjattua ja miten solutettuja armeijoiden johtavat kenraalit ja marsalkat olivat. Napoleon oli vapaamuurari, mutta lopulta hänet nimenomaan haluttiin tuhota. Etenkin siis, kun hän oli luopunut vallankumouksen aatteista?

Mielenkiintoisesti Ludvig XVI:n viimeinen vankila oli keskiaikainen Temppelitorni. The Temple englanniksi oli rakennus, joka oli kuulunut temppeliritareille, jotka Filip kaunis kukisti 1300-luvun ensi vuosina. Tunnetusti monet vapaamuurarit katsovat edustavansa vanhoja temppeliritareita ja esim. Kadosch Ritarien loosin 30. asteen valassa vannotaan kostoa suurmestari Jacques du Molayn kohtalosta. Kuten tsaariperheen viimeiset vartijat, Templen puutarhan vartijat olivat muukalaista ainesta ja he solvasivat kuningasperhettä (myös venäläiset nuijat olivat solvanneet Jekaterinburgissa tsaariperhettä, mutta he huomasivat typeryytensä ja alkoivat sääliä ja huomata harhaanjohtamista pian ensi kohtaamisen jälkeen). Kuningasperhe ulkoilikin sen vuoksi tornin katolla.

2015: Herman Lindqvist on Ruotsin hovihistorioitsija. Ilmeisesti vapaamuurari, koska hänellä on otsaa väittää Ferseniä kuningattaren rakastajaksi. Tosin ohimennen ja toisesssa kohtaa sentään vain väitetyksi rakastajaksi. Toinen valhe on väittää kuninkaan aikoneen paeta ulkomaille. Hän pyrki vain yhteyteen pohjoisarmeijan kanssa ja suunnitteli viimein ryhtyvänsä sen kanssa vastavallankumoukseen. Kuningasparin yhteys ulkomaille on väärennetty myös esim. Napoleonin propagandassa.

K Spiridovich (Hidden Hand-kirjassaan) sanoo, että myös keisari Joosef II murhattiin myrkyllä 1790. Tämä on melkoisen oletettavaa.
Wilhelmsbadin vapaamuurarikokoukset pidettiin Hessenin ruhtinaan palatsissa Frankfurtissa. Maakreivin oikea käsi oli M Amschel Rothschild. Hän oli omaisuuden hoitaja illuminaattikreiville. Ilmeisesti aatteellisuus johti siihen, että Rothschild käytti paitsi juutalaisten, niin myös kreivin omaisuuksia juutalaissten missioiden hyväksi. Tietysti ne olivat myös “illujen” projekteja.

2 Frans II oli Itävallan keisarin Frans I:n hallitsijanimi Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan hallitsijana.

 

Oklahoma 1995


Ohessa taas arkistoista löytynyt teksti. Kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle :

Oklahoman pommit olivat hallituksen omia

Pommeja Alfred P. Murrah Buildingissa

Tunteja Oklahoma Cityn pommi-iskun jälkeen 19.4.1995 KFOR-TV raportoi, että kuvernööri Frank Keating kertoi Bill Clintonille: ”Juuri nyt he sanovat, että tämä on erittäin taidokkaan ryhmän työtä. Tämä on erittäin hienostunut väline. Sen on täytynyt tehdä räjähdysaineiden asiantuntija.” 168 ihmistä oli kuollut ja lukemattomat muut vammautuneet. Pian kaikki puheet pommeista rakennuksen siäsllä unohdettiin, vaikka niitä oli esitetty monissa uutisfilmeissä. Sen sijaan virallinen selitys oli, että kaksi amatööriä – Timothy McVeigh ja Terry Nichols – oletetusti käyttäen vain karkeasti valmistetun ammonimunitraatin ja paloöljyn seoksesta valmistetun ANFO-pommin avulla olivat attentaatin takana. Kun asiaan perehtyy, puheet lannoitepommista  rakennuksen edessä ovat niin typeriä, että jopa lasta olisi vaikea saada uskomaan viralliseen totuuteen iskusta. Selvästi kuitenkin sarja pommeja räjäytettiin rakennuksen sisällä ja ne aiheuttivat vauriot. Pommit oli asetettu rakennukseen ennen iskupäivää strategisiin pisteisiin. Hallituksen voimilla, mukaan luettuina FBI ja aiemmin mainittu ATF (Ks. Waco-kirjoitus), oli täydellinen ennakkotieto tästä iskusta. SIlti ne eivät tehneet mitään estääkseen sitä tai varoittaakseen ihmisiä. Pikemminkin tietenkin vaikuttaa siltä, että hallituksen väki oli pommien asettaja ja koko attentaatn ohjaaja.

Daniel J. Adomitas sanoo tulleensa klo 07:30 hyväntekeväisyysjärjestön kokouksesta Oklahoman Towerista. Tämä paikallinen lakimies jatkaa: ”Näin ison kuorma-auton perävaunun kanssa. Sen ovessa oli kyltti, jossa luki ”Bomb Disposal” tai ”Bomb Squad”. Renee Cooper kertoo nähneensä ”Pommiryhmän oikeustalon edessä. Siellä oli kuusi tai seitsemän miestä. Näky sai hänet voimaan huonosti.” Cooper sanoi myös lukeneensa miesten vaatteista sanat ”bomb squad” isoilla kirjaimilla. J.D. Reed, Oklahoma County Assessor’s Officen työntekijä näki myös pommiryhmän auton parkeeranneen Hudson Streetin pohjoispuolelle Oikeustalon eteen 19.4. ennen pommi-iskua. 30-vuotias Norma Joslin, Oklahoma Country Board of Electionsin työntekijä sanoi nähneensä myös saman auton samassa paikassa. Hän sanoi kertoneensa työtoverilleen epätavallisesta havainnostaan Monet ihmiset kertoivat pommiryhmästä oikeustalon lähellä ennen pommi-iskua ja siitä, kuinka epätavallista tällainen oli. Ryhmän on täytynyt olla paikalla erityisestä syystä. Vaikka FBI ensin yritti painostaa todistajia muuttamaan käsityksiään havainnoistaan, Sheriffin virasto myöhemmin myönsi, kuukausia kestäneen sheriffi J.D. Sharpin  tiukan kiistämisen jälkeen, että pomminpurkajaryhmän auto oli todellakin ollut Oklahoma Cityn kesustassa tuolloin jo aamulla (Evans-Pritchard). Jos pommiryhmiä on autoineen jonkun talon lähellä, johon pian kohdistuu itse isku, niin on selvää, että ryhmillä on ollut ennakkotieyto iskuista.

Yksikään ATF:n agentti ei saanut surmaansa iskuissa. Edye Smithin lapset saivat surmansa. CNN:n haastattelussa hän kysyi: ”Missä helvetissä oli ATF? Haluan tietää sen. Kaikki 15-17 heidän työntekijäänsä selvisivät ja heidän toimistonsa on 9. kerroksessa. He olivat iskun kohde ja missä he olivat? Oliko heitä varoitettu? Ajattelivatko he, että oli paha päivä mennä toimistoon? Minun lapseni eivät voineet tehdä sellaista valintaa. Kukaan muu rakennuksessa ei voinut. Ja me vain kysymme kysymyksiä. Emme syytöksiä (Minä: No luulisi kyllä tekevän, ei taida uskaltaa). Me vain haluamme tietää. Ja he kertovat meille: ”Pitäkää suunne kiinni. Älkää uhuko tästä.”” Todellakin, virallisesti McVeigh piti pääkohteenaan ATF:n väkeä, koska se oli tehnyt Wacon 1. iskun ja oli mukana myös piirityksessä 1993. Mutta taas murhattiin lapsia päiväkotikeskuksessa ja ATF:n väki oli muualla. Yksikään sen työntekijöistä ei ollut rakennuksessa tuona päivänä. ATF väitti myöhemmin agentti Alex McCauleyn selvinneen kuin ihmeen kaupalla. Tarina oli todellakin ihmeellinen, sillä sen mukaan agentti olisi pudonnut viisi kerrosta ja selvinnyt vahingoittumatta raunioiden keskellä. Tutkijat tyrmäsivät väitteet, sillä yksikään hissi ei ollut pudonnut. Kaikki olivat pikemminkin jumittuneet kiinni. Ja ne olivat tyhjiä. Niiden avaamiseen oli mennyt 12 tuntia. Hissifirman edustaja oli ottanut valokuvia tutkimuksessa, joka oli todennut kaikki kaapelit ehjiksi. Jos kaapeli ei ole katkennut, hissit eivät putoa. Nämä todisteet esitettiin ABC:n 20/20 -ohjelmassa. (Russ Kick: You have been lied to/2001) Yksi agentti paljasti kuitenkin myöhemmin kasvot peitettynä (ATF:n kostoa peläten), että hänelle oli kertonut agenttitoveri, että ”meitä oli neuvottu (by of our pagers mikä on pager?) olemaan tulematta töihin tuona päivänä.” (sama) ABC:n 20/20 oli myös löytänyt olennaista todistusaineistoa siitä, että FBI oli ohjeistanut paikallisia paloviranomaisia ennen iskua, että muutamia tyyppejä olisi tulossa kaupunkiin ja heidän tuli olla varuillaan.

Joukko ihmisiä ATF:stä, FBI:stä, pommiryhmästä ja hätäapuvoimista tiesi jotain dramaattista tulevan tapahtumaan. Em. ohjelmassa kerrottiin myös, että toimeenpaneva toimisto Oikeushallinnossa sai 24 tuntia ennen räjähdystä ilmoituksen, jonka mukaan Oklahoma City liittovaltion rakennus oli pommitettu. Minkäänlaisia tiedotuksia tai varoituksia ei kuitenkaan jaettu. Entä väitetty 4800 paunan ammoniumnitraatin ja polttoöljyn sekoitus? Aluksi FBI puhui 1200 paunasta. Pommi olisi räjäytetty talon edessä pysäköidystä autosta. Alan asiantuntijat toteavat, että jos nämä miehet olisivat yleensä saaneet tehtyä tällaisen pommin, se olisi kyennyt vain rikkomaan rakennuksen ikkunat. Tällaisen pommin rakentamiseen olisi mennyt aikaa viikkoja. Kuitenkin iskun tekijöiden väitettiin tehneen sen päivässä. Lisäksi olisi ollut haastavaa saada se räjähämään samaan aikaan. Tämä olisi vaatinut huippuosaamista. Iskun tekijöiden raportoidaan kuitenkin v. 1994 yrittäneen räjäyttää maitopulloon rakentamansa lantapommin ja tulos olisi ollut fiasko. Mutta pommi ei siis olisi kyennyt aikaansaamaan mitään vaurioita, vaikka miehet olisivat sellaisen pystyneet tekemään. Asiantuntijat ja tavallinen ihminenkin pystyy lisäksi havaitsemaan, että pahimmat vauriot olivat aivan muualla ja muutenkin epäsymmetrisiä, kun taas pelkkään paineaaltoon perustuva pommi aiheuttaisi vaurioita eniten räjähdyspaikassaan ja sitten koko ajan vähemmän.

Iskujen jälkeen olisi tietenkin ollut tärkeää, että pelastusryhmät olisivat päässeet noipeasti toimeen. Tuolloin pelastusryhmät kuitenkin pysäytettiin kaksi eri kertaa, jotta pommiryhmät olisivat voineet poistaa räjähtämättömät pommit! Toria Tolley CNN:ltä raportoi: ”On yhä vaara toisesta suuresta räjähdyksestä. Poliisi on havainnut kaksi muuta pommia rakennuksessa. Viranomaiset sanovat, että pommit on löydetty ja tehty vaarattomiksi. Pommiryhmän sanotaan olleen juuri tekemässä vaarattomaksi kolmatta.” Myöhemmin KWTW raprtoi: ”Kolmas räjähdyslaita, toinen pommi – emme tiedä, onko siellä kolme vai neljä – mutta ehkä toinen pommi on löydetty  rakennuksen sisältä. He ovat käskemässä kaikki takaisin uudelleen. Tämä olisi jo neljäs kerta, kun näin tapahtuu.” Thorn sanoo nähneensä tämän materiaalin omin silmin ja todistusaineisto on ratkaisevaa. Alkuperäiset uutisnauhat ovat paikalliselta OKC TV:ltä ja ne näyttävät pommiryhmien kantavan räjähtämättömiä pommeja ulos Murrah-rakennuksesta. OKC:n lainvalvontaviranomaiset sanoivat: ”Valtatiepartion lähetyslokit selkeästi osoittavat, että kaksi pommia löytyi Murrah-rakennuksesta räjähdyksen jälkeen. Seuraavat taltioinnit löytyvät: 10:29: ”Täällä on toinen pommi eteläsivulla rakennusta. Tarve poistaa niin kauas kuin mahdollista…evakuoikaa rakennuksen alue välittömästi. 10:37: OC Paloviranomaiset vahvistavat, että ovat löytäneet toisen laitteen rakennuksesta”.”
(OKBIC:Final Report/2001)

Ne eivät olleet ainoat lähteet useista pommeista rakennuksen sisällä. Department of Defence (DOD) Atlantic Command memoNorfolkista Virginiasta 20.4.1995 myös osoittaa kaksi muuta räjähdyspanosta löytyneen (sama).Todisteet pommeista ovat niin selvät, että sitä ei enää voi kiistää. Joe Harp on eläkkeellä oleva CIA-operatiivi, joka asuu nyt Texasissa. Hän kertoo seuraavaa. Pommituspäivänä hän oli Murrah-rakennuksessa n. klo 11:00 ja havaitsi Explosove Ordnance Disposalin osaston jäseniä palokunnasta poistamassa kahta räjähdettä ja luovuttavan Bomb disposal -yksikölle. Hän kuvaa räjähteitä sotilasmateriaalin oliivinvihreiksi ja kokoa viiden gallonan rummuiksi (drums?). Hän myös kertoo, että saapuessaan hän tiesi, että räjähteet , jotka olivat aiheuttaneet vauriot, eivät olleet ANFO-pommeja, koska hän saattoi haistaa rikin ilmassa ja se muistutti häntä kaasuperusteisesta ”Daisy Cutter”-pommeista, joita käytettiin, kun hän palveli Vietnamissa” (sama). Nämä pommit aiheuttivat vahingot ja räjähtämättömät aiheuttivat lisää uhreja, koska ne viivyttivät pelastustoimia. Räjähdyksen jälkeen tri Tom Coglione suoraan ilmoitti: ”Tällä hetkellä lääkintäjoukot eivät pääse auttamaan uhreja raunioissa, koska alueella on lisää pommeja”. Olen kuullut poliisiviranomaisilta, että vammautuneita päästään pelastamaan sitten, kun pomit on saatu poistettua (sama). Ensimmäisten uutisten aikana syytetty terroriviranomainen tri Randall Heather sanoi: ”Meillä oli tänään onnea, jos ajattelette mitään onnea tässä tragediassa. On itse asiassa suuri onnenpotku, että meillä on räjähtämättömiä pommeja. (sama)” Samoin noin klo 11:31 EST pommituspäivänä KFOR televisio lähetti seuraavan ilmoituksen:”FBI onvahvistanut, että liittovaltion rakennuksessa oli toinen pommi. Ei ole kerrottu, missä kerroksessa ja minkä tasoinen, mutta on olemassa todellakin uuden räjähdyksen vaara (sama). Voimme kiteyttää: ”Vaikka vain vähän tästä on esitetty valtamediassa, silminnäkijät ja muu todistusaineisto osoittavat, että räjähtämättömiä latauksia oli paikannettu ja tämä haittasi pelastustoimia, jotka olivat käynnissä (sama).

Manhattan Projektin tri Sam Cohen, joka vietti neljä vuosikymmentä atomiräjähteiden parissa, sanoi: ”Uskon räjähdyslatausten olleen rakennuksen sisällä tietyissä avainbetonirakenteissa ja niiden tehneen vauriot rakennukseen. Olisi luonnonlakien vastaista ja täysin mahdotonta, että vauriot olisivat aiheuttaneet lannoitteesta ja öljystä koostunut pommi rakennuksen edessä. Sellainen ei pystyisi tuomaan rakennust alas.”(OKBIC:Final Report/2001) Tällaista on testattukin Armament Directoraten testeissä Wright Laboratoriossa Eglin Air  Force tukikohdassa Floridassa. Simuloituja urbaaneja rakennuksia ei pystytty vaurioittamaan tällaisilla open-air pommeilla (Kellett/2006). Räjähteitä tarvitaan kantaviin rakenteisiin tuomaan alas kerrostaloja. ”Ilmavoimientesti vastasi olosuhteita, joissa Murrhah-rakennus tuhoutui.  . David Hoffmann lainasi em. 1997 testien raporttia ja toteaa: Täytyy tehdä johtopäätös, että Murrah-rakennuksen vauriot eivät johtuneet kuorma-auton pommista, vaan muista tekijöistä, kuten räjähdelatauksista kantavissa betonirakenteissa.” (sama9 Toinen herra, joka oli kuluttanut paljon aikaa vastaaviin tutkimuksiin, oli prikaatinkenraali Ben Partin, sotilasräjähteiden ja aseiden asiantuntija. Partin kommentoi tapauksen jälkeen: ”Kun näin räjähdyksen vaikutusten kuvat, välitön reaktioni oli, että vaikutukset olivat teknisesti mahdottomia ilman täydentäviä räjäytyksiä kantavissa rakenteissa.” (sama) ”Partinin yksityiskohtaisessa analyysissä esitettiin, että oli fyysisesti mahdotonta, että ANFO-pommi olisi aiheuttanut tuhoja teräsvahvisteisissa betonipilareissa kaukana autopommista” (sama). ”Asiantuntija Partin huomauttaa, että pilarit B-4 ja B-5 olivat pystyssä, vaikka ne olivat autopommin välittömässä läheisyydessä, kun taas pilari A-7, joka sijaitsi 60 jalkaa autopommista, on sortunut” (sama). Thornin kirjassa on luetelt myös muita asiantuntijoita, jotka ovat antaneet vastaavat lausunnot: Armeijan veteraani Gary McClenny kirjeessään 16.5.1995 FBI:lle. Räjäytysekspertti Sam Groning (Neljä kertaa suurempi ANFO-pommi ei kyennyt kaatamaan miestä 300 jaardin päässä räjäytyksestä. 1996 FEMA-tutkimus (4800 paunan ANFO-pommi ei olisi riittänyt aiheuttamaan 30 jalan kraatteria OKC:ssä. Vuodettu Pentagontutkimus raportoi, että ”Liittovaltion rakennuksen tuho viime huhtikuussa oli viiden erillisen pommin tulos”. USA:n hallituksen tekninen manuaali n:o 9-1910 sisältää seuraavan tiedon: ”ANFO ei ole voinut tuottaa aaltoa, joka olisi vaurioittanut kantavia rakenteita.” Tri Charles Mankin Oklahoman yliopiston geologian laitokselta on tehnyt havainnon, että ”hänen analyysissään seismografisesta datasta räjähdyksiä oli kaksi perustuen hänen analyysiinsä kahdesta lähteestä peräisin olleeseen dataan. Seismografit osoittavat kaksi erillistä ”piikkiä” karkeasti kymmenen sekunnin väliajoin” (sama).

Viimeksi esitetty seismografitodiste osoittaa, että autopommin perään on räjäytetty toinen lataus. ”Kuten on raportoitu laajasti CNN:n ja TV-asemien kautta ympäri maata, ehkä jopa neljä pommia oli löytynyt rakennuksen sisältä ja raunioista 19.4.1995” (sama). Miksi hallitus unohti nämä tiedot? Koska se oli varannut kaksi syntipukkia ja heidän varaansa kudotun tarinan tapahtumista. Hallinnon etukäteistieto tältä suunnalta oli myös valtava. Yksi prmäärilähteistä ensi käden tietoon oli ATF-informantti Carol Howe, joka ”oli soluttautunut Elohim Cityyn ja saanut tietää salaliitosta liittovaltion rakennusten pommittamisesta Oklahoman osavaltiossa. Juonittelua johtivat Andreas Strassmeir ja Dennis Mahon. Kaikki oli raportoitu USA:n hallitukselle jo kauan ennen pommi-iskua. (sama). Howen havainnot on verifioitavissa myöhemmin hallituksen dokumenteista. Ennakkotieto käy ilmi 21.4. päivätystä FBI-memosta (sama). Hallinnossa ja mediassa jotkut saivat tietää tästä eivätkä kaikki halunneet vaieta. Eläkkeellä ollut eversti Roger Charles sai potkut ABC-Newsistä, koska oli protestoinut ääneen. Hänelle perusteltiin eroa seuraavasti: ”Tämä tarina kaataisi hallituksen” (sama).

Howe informoi kaksi päivää Oklahoman iskun jälkeen FBI:tä Strassmeirin suunnitelmista ja toimsta ennen iskua. Hän puuhasi salamurhia ja lisää iskuja. Silti FBI ei nähnyt tarvetta kuulustela Strassmeiriä. Starssmeir oli itse hallituksen agentti ja Elohim Cityssä oli lukuisia muita eri tahojen informantteja ja agentteja. Strassmeir suunnitteli OKC:n iskun, ei McVeigh.Hän oli patsy, kuten Harvey Lee Oswald. Kuten Oswald, McVeigh tapaili myös hallituksen viranomaisia. Tutkija David Hall: ”Yöllä ennen pommitusta usea silminnäkijä näki McVeighin tapaavan ATF-agentti Alex McCauleyn ja kaksi muuta Lähi-idästä peräisin ollutta miestä Oklahoma Cityn McDonaldsissa n. klo 21.30 (sama). Kyllä, sama McCauley, jonka väitettiin pudonneen viisi kerrosta ja sitten murtautuneen ulos hissistä ilman, että tästä oli jäänyt mitään jälkiä. 1994 liittovaltion agentti oli paljastanut, että hallitus oli levittänyt sanaa, että Strassmeir oli luokiteltu ”hands off”-henkilöksi. Keskustelussa The John Doe Timesin julkaisijan Mike Vanderboeghin kanssa agentti sanoi: ”Me olemme menneet niin pitkälle kuin voimme tämän kanssa; meitä on käsketty peräytymään. Ehkä te pojat voite tehdä jotain.” Sitten agentti sanoi Vanderboeghille, että Strassmeir on ollut hallituksen sponsoroima konna Oklahoman pommituksessa. (sama)”

Elohim City connection

Kuten tulemme huomaamaan, hallitus salasi Strassmeirin ja Mahonin osuuden iskuun. Vain McVeigh ja Terry Nichols saivat syyt päälleen. Kuitenkin on laajasti tiedossa, että Strassmeir organisoi ja ideoi iskun. Andreas Strassmeir oli saksalainen, joka oli siirtynyt Yhdysvaltoihin v. 1991. Hän pätyi lopulta Elohim Cityn turvallisuusvastaavaksi. Strassmeirin isä oli tärkeä vaikuttaja Saksojen yhdistymisessä ja Kohlin tärkeä alainen. Strassmeir oli 7 vuotta Bundeswehrissä Panssarikrenatööreissä, joka on uudessa Saksassa tiedustelujoukkojen eliittiyksikkö. Strassmeirin ala oli disinformaatio. Kuitenkin Strassmeiriä väitetään usein kiihkeäksi neonatsiksi, jos hänestä yleensä halutaan puhua ollenkaan. Tiedustelueliitti ei yleensä ota palvelukseensa mistä, joka voisi muuttua neonatsiksi. Lisäksi neonatsismiin nähden erikoista oli se, että Strassmeir puhui sujuvasti hepreaaa. London Times raportoi myös, että Strassmeirillä oli juutalainen tyttöystävä, joka palveli Israelin armeijassa. Strassmeirin saapumisen jälkeen Strassmeir oli Immigration and Naturalization Servicen tietokoneella merkittynä statuksella ”AO”. Muutamaa vuotta myöhemmin merkintä poistettiin. Monille tutkijoille on ollut ylivoimaista saada selville, mitä merkintä oli tarkoittanut.

Strassmeirin sijoittamisen Amerikassa hoiti Kirk Lyons, joka on paljastettu ajat sitten peitetyötä tehneeksi agentiksi. Hän oli kai Strassmeirin yhdysmies tai jonkinlainen ”handler”. Lyons sijoitti Strassmeirin Elohim Cityyn ja esitteli hänet siellä. Lyonsin lakifirma sai puhelun Timothy McVeighiltä 18.4.1995. Puhelu kesti 15 minuuttia. 1991 Strassmeir lähestyi myös Civil War reenactment -väkeä. Tämä on vahvasti eri CIA:n ryhmien soluttama vahvasti ja sitä on käytetty peitteenä CIA:n asesalakuljetuksissa. Strassmeir ystävystyi entisten armeijan upseerien ja CIA-veteraanien kanssa. Eräs heistä oli Vincent Petruskie, joka oli erikoisagentti Ilmavoimien Erikoistutkimusten yksikössä (OSI, mutta ilmeisesti eri asia kuin natsien metsästykseen erikoistunut oikeusministeriön OSI, huom.) 1954-75 ja joka myös tunsi Strassmeirin isän Berliinissä. Petruskie oli tiedustelu-upseeri, joka oli palvellut Vietnamissa ja Washingtonissa vastavakoilun parissa. Hänet oli uudelleenaktivoitu v. 1991 sodan yhteydessä uusiin erikoistehtäviin. Petruskie oli siis yhdistetty syviin tiedustelulähteisiin vuosikymmeniä ja verkostoitunut ex-sotilaisiin sekä entisiin ja nykyisiin CIA:n miehiin, jotka olivat mukana asekaupassa, palkkasotilastehtävissä, vastavakoilussa, huumekaupassa, kiristyksessä ja asolutuksessa sekä rahanpesussa. Nämä olivat mustien operaatioiden miehiä ja Petruskie teki uransa toimien näiden kanssa eri operaatioissa. Kun Strassmeir saapui Amerikkaan, Vincent Petruskie avasi hänelle oven Virginiassa (Petruskie Associates Manassasissa). Petruskie yritti saada töitä Strassmeirille Huumeiden vastaisessa virasossa, Rahaministeriössä ja Oikeusministeriössä.

Kun Strassmeir jäi kiinni ilman ajokorttia ajamisesta ja tunnuksettomalla autolla, Kenny Peace, hinausauton kuljettaja Mudldrowista Oklahomasta alkoi saada outoja soittoja majurilta tai kenraalilta Fort Braggista North Carolinasta, eräältä asianajajalta Houstonista, Liikkuvan Poliisin piiritoimistosta, Sisäministeriöstä ja kuvernöörin virastosta – kaikki käskivät häntä heti vapauttamaan ajoneuvon. He myös sanoivat, että Strassmeirillä oli täysi diplomaattinen koskemattomuus, vaikka hänen viisuminsa oli evätty.

Strassmeirin salkun sisällä oli kopio Terroristin käsikirjasta, jossa myös neuvotaan ANFO-pommien ja laukaisinten tekeminen. Myös oli papereita neuvotteluista Petruskien firman kanssa aiheena lentokoneen ostaminen ja liikennöinti Costa Ricaan. Tästä muistuu mieleen mustien operaatioiden huumekuljetukset. Petruskien jälkeen Strassmeir liittyi kansalaismilitiaan nimeltä Texasin Kevyt Jalkaväkiprikaati. Sen väki kuitenkin alkoi epäillä Strassmeirin motiiveja ja lojaliteettia. He seurasivat häntä eräänä iltana ja havaitsivat hänen menevän Liittovaltion rakennukseen. Siellä he havaitsivat hänen menevän sähkölukitulle ovelle, jonka hän avasi sähkökoodilla itse. Tässä rakennuksessa oli myös ATF:n toimisto. Texas Light Infantry Brigade osoitti tämän jälkeen ovea peitepoliisina ja vakoojana pitämälleen miehelle.

14.7.1996 The McCurtain Gazette raportoi, että erään korkean FBI:n tiedusteluosaston lähteen mukaan Strassmeir oli ATF:n maksettu informoija ja toimija, jonk atehtävä oli soluttaa Elohim Cityä. McVeighin lakimies tephen Jones vahvisti tämän ja sanoi, että Strassmeir oli Louis Freehin värväämä mies syviin peite- ja tiedustelioperaatioihin FBI:lle. Hän sanoi keskustelleensa Strassmeirin FBI-siteestä Saksan hallitukseenUS-syyttäjä Beth Wilkinsonin kanssa.On myös paljastunut FBI:n 302-kaavake, jonka mukaan Strassmeir oli CIA:n toimija ja lainassa Saksan hallitukselta. Nyt siis Strassmeir teki töitä ATF:n, SIA:n ja FBI:n hyväksi, joten voimme puhua USA:n hallitukselle töitä tehneestä lainamiehestä.

Nyt Strassmeir suuntasi siis Lyonsin avulla Elohim Cityyn, joka oli maatila Muldrowin lähellä Oklahomassa. Tämä yhteisö oli Time-lehden mukaan ”radikaalioikeiston who is who”, koska jäsenet kuuluivat erinäisiin radikaaleihin järjesöihin KKK:sta alkaen sekä moniin militia- tai neonatsijärjestöihin.Yhteisössä oli osa hautonut liittovaltion rakennusten räjäytyksistä yms. jopa vuodesta 1983. Aggressiivisuus ja toisaalta se, että hallitus oli tiiviisti soluttanut yhteisön, herättää ihmetystä. Kaikesta oltiin selvillä. Solutus kai on vastaus siihen, miksi yhteisöä ei koskaan ratsattu. Informantti Gary Hunt oli maksettu ATF-tiedonantaja, joka oli videoitu kahden muun ATF-agentin seurassa hotelli Grand Continentalissa OKC:ssä viikkoa ennen iskua. Hänet videoitiin myös iskupäivänä OKC:n televisioaseman luona kumppanin seurassa. Molemmilla oli radiolähettimetja he kävelivät nopeasti pois Alfred P. Murrah Buildingista. Hunt oli videoitu myös erään ATF-agentin hautajaisissa arkunkantajana.

T. McVeigh ja Terry Nichols ajoivat 12.10.1993 Elohim Cityyn tapaamaan Andreas Strassmeiriä. Elohim Cityyn viittavat McVeighin osalta myös hotellikuitti 13.9.1994, ylinopeussakko lähellä maatilaa 1993, puhelindata – McVeigh soitti Strassmeirille Elohim Cityyn 5.4.1995, muutamaa minuuttia sen jälkeen, kun oli vuokrannut kuorma-auton. Myös vankilahaastattelut ja osallistuminen Strassmeirin vetämiin sotilasharjoituksiin Elohim Cityssä 12.9.1994. Myös Carol Howen tiedoksiantoraportit linkittivät McVeighin Strassmeiriin, Dennis Mahoniin ja Pete Wardiin. FBI:n dokumentit antavat vahvasti syytä olettaa, että McVeigh osallistui Ohuio-pankin ryöstöön joulukuussa 1994 muutamien Aryan Nationin jäsenten kanssa. Sisaren tiedonanto rahanpesupyynnöstä tuohon aikaan tukee tätä oletusta. 8.4.1995 McVeigh, Strassmeir ja Michael Brecia videoitiin turvallisuuskameraan Lady Godivan strippijointin luona Tulsassa Oklahomassa. 60 minuuttia-ohjelman Kanadan versiossa Fifth Estate vahvistetaan vierailu. McVeigh sanoi eräälle tanssijattarista, että tämä muistaisi hänet koko loppuelämänsä ajan.

McVeighin rooli saa uusia ulottuvuuksia, kun paneudumme siihen syvemmälle. Vankilassa hän sanoi David Paul Hammerille, että armeijan jälkeen hän tapasi kolme hämärää hahmoa, jotka tunnistettiin vain koodonimillä ja että heillä oli yhteyksiä armeijan turvallisuuspalveluun. Yksi tapaaminen oli Camp McCallissa lähellä Fort Braggia Pohjois-Carolinassa j ayksi miehistä oli ”Majuri”. Tämä ja paikka viittaavat ehkä Petruskieen. Tässä kokouksessa ”Majuri” sanoi, että McVeigh oli hyväksytty armeijan eliittierikoisjoukkoihin, joten hän saattoi osallistua mustan budjetin operaatioon, jossa hän keräisi tietoa hallitukselle radikaalioikeiston jäsenistä, etenkin järjestöistä KKK, Aryansja ilitioista. McVeighistä tuli USA:n hallituksen pseudoagentti. McVeighin sisar sanoo samaa kirjeessään grand jurylle v. 1995. McVeigh oli luullut hänen mukaansa menevänsä Erikoisjoukkoihin peiteyksikköön taistelemaan pahantekijöitä vastaan. David Hoffmann vahvistaa asian kirjassaan. McVeigh kirjoitti sisarelleen Jenniferille, kun oli vielä armeijassa ja kertoi, että hänet oli valittu tällaiseen em. yksikköön, jonka toimiin sisältyi laiton toiminta. Myös tämä kirje esitettiin grand jurylle. Juryn jäsen Hoppy Heidelberg kertoo, että laiton toiminta sisälsi ”huumelastien suojelemista, kilpailijoiden eliminointia sekä väestön kontrollointia.”

AP raportoi myös, että hallitus oli myös monitoroinut läheisesti heitä, jotka tulivat ilmaisemaan tukeaan lahkolle Davidin Oksa ennen Wacon piiritystä. Myös McVeigh osallistui ja jakoi paljon anti-New World Order -kirjallisuutta. McVeighin kietominen muka salaiseen toimintaan muistuttaa vahvasti Lee Harvey Oswaldin käsittelyä ennen tunnettua rooliaan. Hänet uudelleenkeksitäisiin rasistisena vallankumouksellisena, joka näyttelisi mndzhurian kandidaatin osaa jossain tulevassa projektissa? Hoffmanin mukaan paljastava sarja puhelinsoittoja edustaja Charles Keylle sisältävät nimettömän lähteen paljastuksen, jonka mukaan McVeigh oli läsnä useissa kokouksissa ATF-agenttien ja DEA-agenttien kanssa päivinä, jotka välittömästi edelsivät pommi-iskua. Kokoukset olivat eri paikoissa Oklahoma Cityssä. Oletettu tarkoitus oli ohjeistaa McVeighiä ja määrittää rahoitus. David Hall KPOC-TV:stä löysi tiedon, että McVeigh oli tavannut paikallisen ATF-agentin Alex McCauleyn yöllä ennen pommi-iskua. Hänen nähtiin antavan McVeighille kirjekuoren.

James Nichols väittää kirjassa Freedom’s End, että vankilassa McVeigh tapasi kohtalokkaan MK-ULTRA-mielensekoittajan tri Jolyon Westin, joka julisti Jack Rubyn hulluksi tämän tapettua Oswaldin ja käsitteli myös Sirhan Sirhania Robert Kennedyn murhan jälkeen. McVeigh kertoi, että hän ajatteli, että häneen oli istutettu mikrosiru, kun hän oli armeijassa. Monet ovat julistaneet, että hän oli mind-control -huumeiden vaikutuksen alaisena pommituksen jälkeen vankilassa. McVeighin persoonaa valaiseen Lynda Haner-Mele, joka teki töitä hänen kanssaan Burns Securityssä v. 1992 alussa. ”Tim ei ollut sellainen, joka teki aloitteit atoimintaan. Hän oli oikein hyvä, kun joku sanoi: ”Tim, vartioi tätä ovea – älä laske ketään sisään.”. Tim, jonka tunsin, ei olisi kyennyt suunnittelemaan OKC:n iskua. On täytynyt olla joku, joka on sanonut: ”Tim, tee näin. Sinä ajat.”

ATF-soluttautuja Carol Howe on selvästi kertonut, että Strassmeir oli OKC-mastermind ja pommituksen aloitteen tekijä. McVeigh oli lähinnä hänen suojattinsa. Hänen mukaansa Strassmeirillä oli paljon vaikutusvaltaa McVeighiin. Monen vuoden valehtelun jälkeen tiedämme, että Howen informanttitunnus oli 53270-183, lyhyemmin CI-183. Kun tämä oli paljastettu, hallitus väitti, että Howe pudotettiin palveluksesta kesällä 1995. Mutta ATF-raportti 31.1.1996 esittää hänen olleen taas aktiivinen tiedonantaja. Ristikuulustelussa hänen esimiehensä Karen Finley myönsi hänen olleen informantti 18.12.1996 saakka. Kirjassa esitetään tunnukset ATF-raportille, joka piti Howen toimintaa merkittävänä ja intsensiivisenä. 24.4.1997 Finley todisti, että Howe oli kertonut Strassmeirin uhkauksista räjäyttää liittovaltion rakennuksia ennen pommi-iskua.  Kuukausina ennen iskua Howe lähetti Finleylle 70 raporttia ATF:n kontrollitoimistoon. Howen luotettavuus oli monta kertaa tarkistettu ja hänet oli aina todettu luotettavaksi. Howea ei koskaan haluttu kuulla iskujen jälkeen, koska tämä syytti selvästi Strassmeiriä ja Dennis Mahonia iskusta. Howe jopa oli näiden mukana tiedustelumatkoilla Oklahomaan. Finley vahvistaa tämän ja että oli käynyt Howen kanssa paikoilla, joissa miehet olivat käyneet. Kaikki oli tedossa etukäteen, kuten Finley vahvisti Howen oikeudenkäynnissä. Myös, että Howe varoitti pommi-iskuista. ennen 19.4.1995. Howe sanoi oikeudesa, että hallituksella oli yksityiskohtainen tieto iskusta etukäteen, mutta jotenkin epäonnistui pysäyttämään sitä.

7.2.1995 Karen Finley ja muut ATF-agentit lensivät Oklahoma State parol pilotin Ken Staffordin kanssa Elohin Cityn ylitse valokuvatakseen kompleksia j akerätäkseen tietoja. Erityisesti kohteena oli Strassmeir, joka Howen mukaan hän oli julistanut: ”On aika ryhtyä sotaan” ja ”On aika ryhtyä pommittamaan liittovaltion rakennuksia”. Tämä johti suunnitelmaan ratsiasta, mutta yllättäen se peruutettiin, kun seniorijäsenet ATF:n, FBI:n ja USA:n Attorneyn toimistosta olivat kokoustaneet.Oklahoman edustaja Charles Key sanoi World New Dailylle 22.5.2001: ”On reilua spekuloida, että FBI esti ratsian tai halusi peruuttaa tai joku suuren vallan haltija teki näin. Jos he eivät olisi peruuttaneet sitä, Murrah Building olisi yhä pystyssä.” On syytä mainita, että INS perui FBI:n määräyksen vangita Strassmeir ja että Ulkoministeriö ei halunnut Saksan yhteistyötä Strassmeirin kysymyksessä pommi-iskun jälkeen. Vuoria aineistoa hankkinut Howe, jolta otettiin lausunto iskun jälkeenkin, ei saanut todistaa McVeighin oikeudenkäynnissä. Tuomari Richard Matschin mukaan tämä olisi ”saattanut hämmentää juryn jäseniä”.

ATF:n huippuviranomaisen Robert Sandersin mukaan Elohim City oli intensiivisen tarkkailun alla. usean liittovaltion toimiston huippujohdon taholta. Pommi-isku oli laajalle leviinnyt äärijärjestöissä ja jopa kuolemaantuomitut tiesivät siitä etukäteen. On melko todennäköistä, että joku hallinnonhuipulta – hallituksesta tai oikeusministeriöstä kielsi ratsian.

Karen Finley, Howen esinainen sanoi raportissaan 29.11.1994 jo, että Strassmeirin suunnitelmissa oli räjäyttää liittovaltion rakennuksia, tehdä salamurhia, joukkoammuskeluja j apommi-iskuja. ATF:n ja muiden virastojen tietokoneet olivat niin täynnä tietoa Strassmeirista, että hänen täytyi olla joko tutkinnassa tai agentti. Näin arvelee moni taho. Kun McVeighin asianajaja halusi hänen tietonsa, niitä täytyi kysyä CIA:lta. FBI:n johtaja Louis Freeh oli tietoinen Strassmeirista ja oli monitoroinut hänen toimintaansa. Sisäministeriön terrorismin torjuntajoukotolivat myös kiinnostuneita hänestä. Tulsan ATF halusi pidättä hänet viikkoja ennen iskua ja iskun jälkeen hänestä suoritettiin tutkinta, mutta kuitenkin hän ja Mahon pudotettiin pois kaikesta seuranneesta toiminnasta. Miksi? Koska tällöin kaikki olisi johtanut liittovaltion hallitukseen ja ehkä syvemmällekin. 1995 toukokuussa Oklahoma News Servicen videomateriaali osoitti Strassmeirin asustelevan edelleen kaikessa rauhassa Elohim Cityssä! Toinen klippi esittää hänet Michael Brescian kanssa, vaikka Howen raportit ja muut tiedot paljastivat hänet pääsyylliseksi. Jopa valtamedian Roger Charles sanoi heinäkuussa 2001 Soldier of Fortune makasiinille, että Strassmeirilla oli ennakkotietoa iskusta. Hän myös huomautti, että ao. haastatteluissa Strassmeir sanoi, että kaksi kuorma-autoa liittyi iskuun eikä vain yksi ja että liittovaltion viranomaiset laittoivat jäljityslaitteet autoihin, kun ne saapuivat tuona päivänä Oklahoma Cityyn. Strassmeiriä ei pidätetty koskaan, vaikka hän oli USA:ssa tammikuuhun 1996. Saksan eliittiosasto terrorismin torjunnassa GSG-9 hoiti hänen siirtonsa pois maasta, vaikka Lyons oli siinä näkyvänä järjestelijänä.

Poistuttuaan maasta Strassmeir alkoi jakaa monia haastatteluita. Hän kertoi McVeighin tienneen, että kuljetti pommia, mutta että hän ei tiennyt, miten iso lataus siinä oli. McVeigh halusi vain tehdä mielenosoituksellisen eleen. Evans-Prittchardin kysymykseen, voisiko informantti koskaan puhua iskusta, Strassmeir vastasi: ”Kuinka hän voisi? Mitä tapahtuu, jos paljastuisi, että koko pommi-isku olisikin jokin naruista vedelty operaatio alusta lähtien? Mitä tapahtuu, jos selviää, että soluttaja oli provokaattori? Tietenkään informantti ei voi astua esiin. Hän on pelosta jäykkä jo muutenkin.” Haastattelijalta kysyttiin, luuliko hän S:n viitanneen itseensä puhuessaan soluttajasta E-P vastasi: ”Tietysti. Hän vastasi nin hyvin kuin pystyi tunnustamatta rikollista toimintaa.”

ADL

21.4.1995 The Washington Post julkaisi kertomuksen McVeighistä, jossa se väitti, että McVeigh oli julkaissut sarjan ilmoituksia lehdessä Spotlight. Lähde tietoon oli ADL ja se kertoi McVeighin käyttäneen nimeä ”T,Tuttle”. Lehti nimesi päivämäärät, jolloin ilmoitukset julkaistiin. Hän olisi myynyt ilmoissa raketinheittimiä, kun kyse oikeasti oli tavallisista aseista. Hän olisi myös lehden mukaan soittanut lehden puhelinkortilla nimellä Darryl Bridges. Kaksi päivää iskun jälkeen siis ADL tiesi tämän kaiken.  Lehden työvoima ryhtyi kuumeisesti selvittämään asiaa. Kyseessä oli aika, jolloin lehdellä ei ollut tietokoneita, joten kaikki vei aikaa. Ilmoitukset oli löydettävä ja verifioitava. Lopulta ilmeni, että ADL oli tiennyt, milloin ilmoitukset oli suunniteltu jötettäväksi. Kuitenkin tuotannollinne ongelma esti ilmoitusten julkaisemisen suunniteltuna aikana. Kuinka ADL oli niin nopeasti kaikesta selvillä ja kuinka se tiesi ilmoituksista kaiken, vaikka ne eivät oleet tulleet julkaistuiksi silloin kuin olisi pitänyt? Tiedot eivät olleet tietokoneilla lehdessä ja siis ne oli ADL-järjestöllä jo ennen pommitusta. Tämä kaikki merkitsi, että ADL omasi kontaktseja MCVeighiin ja että sillä oli ennakkotietoa iskuista. Pian virheliike huomattiin ja koko tarina katosi jo lehden iltapäivän versiosta. The Washington Postin arkistoistakaan ei aamukappaletta varmastikaan alkuperäisenä löydy tai sitä ei näytetä.

ADL halusi hyökätä lehteä The Spotlight vastaan ja yhdistää sen iskuihin ja McVeighiin. ADL tunnetusti omaa tiedot valtavasta määräsytä amerikkalaisia ja vakoilee tiiviisti etenkin kansallismielisiä ja nationalistisia ryhmiä. FBI tekee tiivistä yhteistyötä sen kanssa ja myös tiedustelupalvelut. ADL on taas Mossadin ja B’nai B’rithin ja mafian taisteluväline. Nämä tahot taitavat olla parhaiten selvillä kaikesta mahdollisesta USA:ssa ja maailmassa.

Lisää omituisuuksia / motiivit

27.4.1995 FBI:n erikoisagentti Hudspeth teki taustatarkistuksen Strassmeirista Saksan poliisin tiedusteluosastolle. Raportti lähetettiin ulkoministeriön terrorisminvastaisen osaston vastaavalle ministerille Strobe Talbottille, joka on Clintonien läheinen kumppani jo 60-luvulta lähtien. FBI haastatteli Strassmeiriä vasta 30.4.1996 puhelimitse.

Lisa Giuliani totesi, että 25 vuoteen kukaan ei ollut kuullut ANFO-pommeista ennen Oklahoman iskua. Tällaista lannoitepommia ei ollut käytetty minkäänlaiseen julkiseen tuhotekoon 25 vuoteen. Aikaisin 1994 BATF ja Armeijan insinöörijoukot alkoivat kuitenkin testaamaan NAFO-pommeja New Mexicossa. Operaation koodinimi oli Dipole Might.Mukana oli ATF:n agentti Harry Everhart, joka myös näyttäytyi OKC:n pommi-iskun yhteydessä. Hän oli itse asiassa ensimmäinen liittovaltion upseeri, joka raportoi yksityiskohtia pommi-iskusta esimiehilleen minuutteja iskun jälkeen. Satu ANFO-pommista syntyi pian iskun jälkeen, kun Harry Everhart ilmoitti Dallasin ATF-virastoon todistettuaan iskua: ”Joku on juuri räjäyttänyt liittovaltion rakennuksen OKC:ssä kuorma-autollisella ANFOA. Kuinka olakaan juuri tämä mies on paikalla. Mistä hän tietää heti, että kyseessä olisi ANFO-pommi?

Maksikossa Dipole Mightissä simuloitiin juuri tällaista tapausta. Oli määrä luoda tietokonemalli paljastamaan terroristiautoja ja hyökkäyksiä kuorma-autopommeila. Kunka ollakaan, Dipole Mightiin osallinen ATF-agentti oli juuri OKC:ssä 19.4.1995 Liittovaltion Oikeustalossa vastapäätä Murrah-rakennusta.Minuuttien kuluessa agentit Dipole Mightista oli siirretty pommitusalueelle. He muka identifioivat pommin tyypin ja koon välittömästi. Miten näin voidaan tehdä noin nopeasti? Miksi tällaiseen juuri oli varauduttu mielettömän isolla panostuksella? Miten identifiointi voidaan tehdä, kun oikeasti ANFO ei voi aiheuttaa tuollaisia vaurioita?

Iskun jälkeen Clintonien hallinto ajoi läpi Patriot Actia muistuttavan antiterrorilakien paketin, joka oikeutti hallitusta vakoilemaan kansalaisiaan. Lakeja oli alettu valmistella kongressissa jo ennen iskuja. Nyt ne vietiin lävitse yleisen kuohunnan vallassa, vaikka niden suhde perustuslakiin oli ongelmallinen. Bushien ja Clintonien hallitukset ovat toimineet tässä suhteessa aivan vastaavasti kuin vapaakauppalaeissa, joissa Bushit ja Reagan pohjustivat ja lopulta Clintonit ajoivat läpi NAFTA:n. Bushit valmistelivat terrorilakeja, joita Clinton kehitti ja ajoi läpi OKC:n tapahtumien jälkeen. Se oli perusta uudelle Isoveli-laille, joka ajettiin läpi nuoremman Bushin aikana ja jota oli valmisteltu jo ennen hänen kauttaan.

Clintoneilla oli myös henkilökohtaisia mtiiveja. Huomio kiinnittyi pois Whitewaterin, Wacon, Menan, ATF:n ja Vince Fosterin skandaaleista ja erinäisistä tutkimuksista, joita niiden suhteen tehtiin. Ruby Ridge oli tapahtunut jo ennen Clintonien valtakautta. Oikeudenkäynnt em. tapauksiin liittyen saivat vähemmän huomiota.On hyvin mahdollista, että tuhotussa rakennuksessa myös oli säilössä kopioita tai alkuperäisiä asiakirjoja Menasta ja muusta Clintoneita ja Busheja syyllistävistä skandaaleista.

Timothy McVeigh antoi nyt huonoa mainosta koko rahan edestä militioille ja nationalisteille ym. New World Orderin vastaisille ryhmille. Nyt valtamediaa kuunneltiin ja uskottiin. Antiamerikkalaisia eivät olleet enää kommunistit ja vastaavat vasemmistolaiset yms. ja globalistit. Antiamerikkalainen kiilusilmäinen äärioikeistolainen hullu oli nyt syntynyt tai muuttunut todeksi kansan mielissä. Isänmaan pelastajat leimattiin antiamerikkalaisiksi  Aseiden vastainen lainsäädäntö alkoi pyöriä ja saada kannatusta.

Terrence Yeakey+kiteytys+murhia

Pahat poliisit ovat saaneet tässä kirjoituksessa tilaa. Hyviäkin on ja parhaat ammutaan joskus pahojen poliisien toimesta. Yeakey oli ensimmäisiä paikalla ja hänen urhea toimintansa pelasti monia. Rohkeudestaan ja uroteoistaan hän sai korkean kunniamerkin. Tai siis 11.5.1996 hänen oli määrä saada. 8.5. hänet murhattiin, mutta asia kuitattiin itsemurhana. Hän katkaisi kurkkunsa kahdesti, kun oli ensin hakannut 11 kertaa kyynervarsiinsa ruoskalla. Sitten hän ryömi mailin karkeassa maastossa ja kiipesi aidan ylitse, kunnes ampui itseään revolverilla. Tosin kaulassa oli narunjälkiä, käsissä käsiraudanjälkiä ja mutaa ruoskanhaavoissa, joten joku oli suorittanut avustusta itsemurhatoimissa. Sivusto Officer.com on sitä mieltä, että kyseesä on selvät kidutusteloituksen merkit, ruumiinavaustietojen perusteella. Pistooli löytyikin vasta sitten, kun FBI oli saapunut paikalle.

Terrence Yeakey murhattiin, koska hän oli nähnyt räjäytyksen jäljet ja ne eivät sopineet viralliseen tarinaan. Hän on saattanut nähdä esim. pommeja ym. Hän oli kai ensimmäinen, joka huomasi petoksen.Vaimo Tonia vahvistaa, että mies oli ollut erittäin järkyttynyt siitä, mitä hän oli nähnyt päivähoitokeskuksessa 19.4.1995. Hän oli halunnut palata valokuvaamaa sitä, mutta häntä ei ollut laskettu enää paikalle. Yeakey alkoi tehdä tutkimuksia paljastaakseen totuuden. Pian tämä huomattiin viranomaisten taholla. Kun hän murhapäivänä oli matkustamassa El Renoon tarkistamaan jotain, hänen oli ensin karistettava FBI:n agentit kanoiltaan.

Oliko hän viimeistelemässä tutkimuksiaan ja valmistautumassa kertomaan löytämästään juuri palkitsemistilaisuudessa? Jos Dixie-mafia voi tappaa poliisin noin kauhistuttavalla tavalla mitä ilmeisimmin isojen tekijöiden kanssa yhteisymmärryksessä tai sellaisille työtä tehden, kukaan ei ole turvassa.

Kiteytys Thornin esityksistä: McVeigh ja Strassmeir olivat hallituksen miehiä. McVeigh luuli vain  silti esittävänsä jonkinlaisen protestin ja viestin, sillä tiesi, että pommi ei muuta kuin rikkoisi ikkunoita. Samalla saataisiin kuitenkin veruke hyökätä äärioikeistoa vastaan ja muutenkin propagandaa sitä ja muuta kansallista ajattelua vastaan. Vankilassa McVeigh omasi selviä hetkiä, mutta lopulta huumattiin, jota hän ei yrittäisi paljastaa totuutta.

Hallitus järjesti niin, että McVeighin pommin jälkeen räjähti muutaman sekunnin viiveellä sarja pommeja. Ilmeisesti alun perin oli tarkoitus tuottaa suurempaa tuhoa tai sitten tällaisissa tapauksissa saattaa pommeja jäädä räjähtämättä. Kyseessä oli kylmäverinen joukkomurha omaa kansaa vatsaan. Clintonit olivat tiiviisti mukana, mutta eivät välttämättä korkeimmat vastuulliset ja aloitteen tekijät. Heilläkin oli ja on isäntänsä.

Luvusta Clinton Body Count:Woody Lemon: Kuoli lento-onnettomuudessa 16.5.1998. ”Lemonilla oli ainoa kopio raportista räjähdysainejäämistä, tulokset testikappaleista, jotka oli otettu Murrah-Buildingista ja ympäröivältä alueelta. Lemon oli, kuten myös Joe Harp, OKC:n tapahtumapaikalla pian pommituksen jälkeen. Harp sanoi nähneensä oliivinvärisiä drab -kanistereita viedyn ulos rakennuksesta…Harp oli allekirjoittanut valaehtoisen lausunnon, joka koski hänen kokemuksiaan ja jossa sanottiin, hänen mielestään pommi(t) eivät olleet ANFO:sta tehtyjä, vaan ne olivat elohopea-räjähdysaine-pohjaisia. (Downside Legacy Research-nettisivu, 6.2.2001)

Alan Whicher, Micky Maroney, Donald Leonard ja Cynthia Campell-Brown: Kaikki nämä olivat Salaisen Palvelun agentteja, jotk aolivat työskennelleet Valkoisessa Talossa. Kaikki olivat Murrah-rakennuksessa 19.4.1995. Whicher on soittajan Gordon Liddy showiin mukaan epäilty olleen se turvamies, joka paljasti Hillaryn heittäeen Billiä lampulla. Lokakuussa 1994 Whicher siirrettiin Secret Servicen kenttäupseeriksi OKC:n Murrahin rakennukseen (Nettisivu Clinton Circle of Death). Sama kuvio kuin Wacossa. clintonit tässä ovat täysillä mukana. Operaatioiden johtaja tietenkin Hillary!

Mike Loudenslanger: ”Viikkoja ennen OKC:n iskua tämä G.S.A.:n työntekijä sai selville, että laaja määrä räjähteitä ja taisteluvälineitä oli sijoitettu rakennukseen ja hän vahvasti kehotti monia vanhempia ottamaan lapsensa pois rakennuksesta.Näiden varoitusten vuoksi paljon vähemmän lapsia sai surmansa hoitokeskuksessa, kuin mitä muutoin olisi saanut. Iskujen jälkeen hän oli nopeasti auttamassa pelastustoimia. Monet paikalla näkivät hänet tai puhuivat hänen kanssaan. Hänennähtiin riitelevän ensimmäisten pelastustoimien aikana jonkun kanssa hyvin kovasti. Monien poliisiupseerien ja pelastustyöntekijöiden suureksi hämmästykseksi myöhemmin ilmoitettiin, että Mike Loudenslangerin ruumis oli löydetty Murrah-rakennuksen sisältä seuraavana sunnuntaina, hiljaa työpöytänsä äärestä. Tämä siis sen jälkeen, kun monet olivat nähneet hänet hengissä iskun jälkeen! (Michael O’Camb: Unsolved Deaths in Oklahoma/2000) Hänet olivat nähneet esim. Jack Colvert, Jackie Majors ja Buddy Youngblood (Kellett).

Tri Don Chumley: Lääkäri Broadway Medical klinikalta oli ensimmäisiä pommi-iskupaikalla. Hänen ryhmänsä olilähetetty maanalaista parkkihallia kohti. Kolme miestä tulivat kuitenkin pian juosten takaisin ja huusivat: ”Siellä on pommi!” (David Hoffmann: The Death of an Oklahoma bombing wittness) Muutamaa kuukautta myöhemmin Chumleyn Cessna 210 syöksyi maahan Amarillon lähellä (Kellett).

Shawn Tea Ferrins: Eksoottinen tanssijatar Lady Godiva’s strippikubista, joka vietti aikaansa Timothy McVeighin , Strassmeirin ja Michael Brecisin kanssa hieman ennen OKC:n iskua ja oli tietoinen, että ”McVeigh oli BATF:n maksama, mitä tukee fakta, että hänellä oli 2000 $ pidätyshetkellä” (Kellett/2006). Ferrins löydettiin kuolleena asunnossaan, 23-vuotiaana, hieman sen jälkeen, kun ”strippiklubinauhan” olemassaolo tuli tiedoksi (sama). 

Ted Richardson: Hän oli ”pommi- ja tulipaloasiantuntija Oklahoman läntisessä piirissä” (sama), joka huomasi epäilyttävää aktiviteettia Alfred P. Murrahin iskun ympärillä. Häntä on kuvattu ”yhdeksi harvoista hyvistä ihmisistä, joilla on vahva omantunto”(sama). Richardsson olettettavasti teki itsemurhan, kun Oklahoman jury oli kokoontunut (sama). Richardson löydettiin kirkon parkkipaikalta haulikolla rintaan ammuttuna.Kuolinsyyntutkija ei löytänyt jälkiä ruutijäämistä paidassa tai haavassa, mikä on kummallista, kun hänen oletettiin laittaneen haulikon rintaansa vasten ja laukaisseen (sama).

Pojat junanraiteilla


Arkistoista :

Pojat junanraiteilla

https://www.youtube.com/watch?v=bk45bxuOKEc

https://www.youtube.com/watch?v=aOeumq8nse8

https://www.youtube.com/watch?v=loqswCJd8Z4

Tuossapa myös mainio video aiheesta. Tämä juttu liittyy tiiviisti Menan huumelentoihin. 23.8.1987 kaksi teinipoikaa Kevin Ives ja Don Henry sanoivat menevänsä kaurismetsälle. 24.8. kli 04:25 aamulla Union Pacific -juna näki poikien makaavan junanraiteilla vierekkäin. Juna ei ennättänyt jarruttaa.  Arkansasin osavaltion lääketieteellinen tutkija Fahmy Malak totesi kuolemat ”onnettomuuksiksi”. Hän snoi, että pojat olivat  seonneet poltettuaan liikaa marhuanaa ja nukahtaneet raiteille. Ensin hän tosin päätyi kaksoisitsemurhaan. Kun vanhemmat sanoivat, että tämä ei voinut olla mahdollista, hän muutti mieltään. Nt kyseessä oli marihuanahumalassa tehty itsemurha tai nukahtaminen raiteille. Kumankaan pojan vanhemmat eivät uskoneet tätäkään selvitystä. Malak pysyi tarinassaan ja väitti poikien polttaneen 20 marihuanasavuketta ja vaipuneen transsiin junanraiteilla (THC-myrkytys).

Atlantan johtava lääketieteellinen tutkija tri Joseph Burton murskasi malakin selvityksen. Hänen mukaansa malak oli ottanut virtsahuumetestin poikien verestä sen sijaan, että olisi tehnyt verihuumetestiä.Kun kuolinsyytutkija Malak sai tietää, että pojat olivat raittiita, hän muunsi tarinaansa jälleen. Nyt hän oli jälleen sitä mieltä, että kyseessä oli itsemurha. Kuitenkin hän alkoi syytellä junan kuljettajia ja puhui myös mahdoollisesta murhasta. Hän sanoi, että jos ohjaajat olisivat pystyneet jarruttamaan, mutta jos eivät tehneet sitä, niin se olisi tällöin murha. Ehkä alkoholin tai marihuanan vaikutuksessa ajaen. Todellisuudessa huolimaton ja epäpätevää työtä tehnyt oli Malak, joka ei ollut maininnut puuttuvaa jalkaa ruumiinavauksessaan. Yksi jaloista tuotiin vasta sen jälkeen eli se oli jätetty keräämättä. Myös junan annettiin pian jatkaa tekemättä mitään tutkimuksia sen suhteen. Kyseessä ei ollut epäpätevyys, vaan tarkoituksellinen ”erehtyminen”. Kuten myös siinä, että tutkimusraportissa ei ole valokuvia rikos- / onnettomuuspaikasta tai ne ovat kadonneet. Ei myöskään mainintaa sijainnista/ siitä, mistä näytteet on otettu.

Tutkinta oli muutenkin puutteellinen. Raportissa oli monia todistuksia tai johtolankoja, joita ei oltu seurattu. Junan kolme kuljettajaa olivat nähneet vihreän vaatteesta tehdyn peitteen poikien päällä ja se oli osittain peittänyt heitä. Eräs toinen miehistöstä oli nähnyt tämän tarpin ojassa raiteiden vieressä. Tämä todiste viittasi siihen, että joku oli halunnut peittää ruumiit siten, ettei niitä huomattaisi liian aikaisin. Tarpissa olisi ollut ehkä dna:ta, verta ym.

Uusi ruumiinavaus tehtiin huhtikuussa 1988 ja nyt Atlantan tutkija tri Joseph Burton löysi v-muotoisen pistohaavan rintaan ja vasempaan alarintaonteloon Don Henryn ruumiissa. Hän näytti valokuvasuurennosta kuudelle muulle tutkijalle ja he kaikki vahvistivat, että kyseessä oli pistohaava, jonka oli aiheuttanut iso veitsi, jossa oli leikkaava terä. Hän havaitsi myös, että Kevin Ives oli saanut päähänsä kiväärinperän iskun, luultavasti .22 kaliiperin metsästyskivääristä. Pojat eivät olleet kuolleet heti, koska keuhkoissa oli havaittavissa jäljet huomattavasta reaktiosta.  Piirisyyttäjä Richard Garrett kertoi reporttereille, että ”patologi oli löytänyt sellaisia haavoja molemmissa ruumiissa, jotka eivät sopineet junan aiheuttamiin ruhjeisiin.” Malak oli siten peitellyt selvää murhaa ja väittänyt sitä onnettomuudeksi ja itsemurhaksi. Toista oli isketty veitsellä selkään ja toisen pää murskattu. Selvien todisteiden nojalla grand jury päätti 1989, että pojat oli murhattu. Murhan jälkeen heidät oli siirretty ja asetettu raiteille. Todisteet viittasivat siihen, että murha olisi tapahtunut kauan aikaa ennen raiteille asettamista.

Fahmy Malak oli Clintonin ja Arkansasin mafian suosikki. Egyptiläinen, joka puhui huonoa englantia. Hän jatkuvasti valehteli suosituskirjoistaan / pätevyydestään, esitti väärin ruumiinavauspöytäkirjoja ja väärensi löydöksiään. Laboratoriossa hän tuhosi todistusaineistoa ja asetteli väärin ruumiita. Hänen kuuluisimmat saavutuksensa: 1. Hän päätteli, että James ”Dewey” Milam oli kuollut mätähaavaan ja perheen koira oli syönyt hänen päänsä. Malakin mukaan koira oli syönyt koko pään ja sitten oksennellut, jolloin se oli jättänyt jälkiä osittain sulaneesta aivomateriaalista. Malakin harmiksi miehen pää löytyi myöhemmin.  Sitä ei ollut purtu yhtään. Miehen pää oli leikattu terävällä veitsellä. Malak oli todennut: ”päättömän ruumiin tapaus oli luonnollisen syyn aiheuttama kuolema”. 2. Viidesti päähän ammuttu mies oli tehnyt itsemurhan malakin mukaan. 3. Eräässä toisessa murha-asiassa Malak oli käyttänyt väärän ruumiin DNA:ta varmistaakseen, miltä etäisyydeltä ase oli laukaistu. 4. Taas uudessa tapauksessa hänen oma teknikkonsa todisti, että Malak oli käskenyt häntä manipuloimaan valokuvaa kiväärinperästä, jotta se olisi vastannut Malakin vääriä päätelmiä. 5. Viiden vuoden aikana Malak oli haastettu oikeuteen 17 kertaa muiden patologien  taholta; Kansallinen lääketieteellisten tutkijoiden yhdistys sanoo tätä epätavallisen korkeaksi lukemaksi. Malakin väärät päätökset olivat niin röyhkeitä ja hän oli niin halveksittu ja epäluotettu, että ryhmä perheitä muodosti järjestön VOMIT (Victims Of Malak’s Incredible Testimony) rajoittaakseen hänen julkisia esiintymisiä ja painostaakseen kuvernööri Clintonia.

Tapaus oli ilmiselvä ja aiheutti Clintonin hallinnossa enemmän hämmennystä ja vahinkoa kuin mikään muu asia, mutta Malakin onnistui pysyä toimessaan. Lisäksi Clinton ignoroi VOMIT:n valituksia ja nosti Malakin palkkaa niin, että se oli koko hallituksen toiseksi suurin. Hän kieltäytyi tapaamasta Linda Ivesiä ja muita perheitä osavaltiossa, jotka olivat tri Malakin uhreja. Malak puolestaan kerskui olevansa yksi harvoista osavaltiosssa, jotka pystyivät näkemään kuvernöörin 15 minuutin päästä ilmoituksesta. Jopa Arkansasin lehdistön oli pakko ottaa kantaa Malakia vastaan, jonka käytös oli myös vainoharhaista ja omituista. Clintonin lisäksi Malak sai tukea Osavaltion lääketieteellisen tutkimuksen komission päälliköltä tri Jocelyn Eldersiltä, joka kieltäytyi toimenpiteistä. Hänestä puolestaan tuli myöhemmin osavaltion pääruumiinavaaja. Kolmas vahva tukija oli vaikutusvaltainen senaattori Max Howell, joka johti lakiasäätävää komiteaa, jonka oli määrä tutkia Malakin työtä. Hän sanoi ihailevansa Malakin tapaa toimia. Lopulta paine kasvoi liiaksi ja Malakin oli väistyttävä 1992.

Mutta tri Jocelyn Elders pelasti hänet ja siirsi vain tosiin tehtäviin Arkansasin Terveyshallinnossa. Työpaikka oli luotu vain häntä varten, 70 000 $ vuodessa. Kuka oli tämän työpaikan takana? Clintonin läheinen työntekijä vahvisti, että kuvernöörin lakimiesosaston jäsen oli auttanut saattamaan Malakin lakimiehen ja terveysviraston virkamiehet yhteen. B. Clinton väitti lehdistölle, että mitään sopimusta ei ollut tehty. Hän väitti, että työpaikka vain satuttiin avaamaan juuri silloin, kun Malak tuli saataville. Mikä oli suosimisen taustalla? Malak oli niin epäsuosittu, että hänen oikeusvierailuidensa aikana ihmisillä oli yllään ”Vomit”-paidat. Media vyörytti rajuja syytöksiä myös.

Monissa osavaltioissa kuolinsyytutkija on nimitetty virkamies, jonka ei tarvitse olla tohtori tai omata lääketieteellistä harjoitusta. Jo toukokuussa 1982 The Los Angeles Times julkaisi artikkelin Clintonin suhteesta tri Malakiin.  Jo tuolloin artikkeli tiesi kertoa, että Clinton oli kieltäytynyt jo usean vuyoden ajan syrjäyttää tohtori, jonka kiistanalaiset ansiot olivat sisältäneet päätöksiä, jotka auttoivat Clintonin äidin, anestesiahoitajattaren jäämään rangaistuksetta potilaskuoleman tapahduttua. Clintonin äidin huolimattomuus ja /tai epäpätevyys koitui ainakin kahden poltilaan kuolemaksi. Hän selvisi rangaistuksetta Laura Slaytonin kuolemasta, vaikka ei ollut monitoroinut kunnolla potilasta. Virginia Kelley oli katkaissut hapen saannin potillaalta kesken leikkauksen. Jo 70-luvun lopulla lääkärit olivat alkaneet kieltäytyä työskentelemästä hänen kanssaan. Hän tapasi pukeutua epäasiallisesti ja esim. hoitaa kynsiään, kiillottaa kenkiään tai lukea raviuutisia silloin, kun olisi pitänyt keskittyä leikkaukseen. 27.6.1981 neiti Susie Deer kuoli vastaavanlaisesti rutiinioperaatiossa, jossa ei pitänyt olla mitään riskiä. Syynä Clintonin äidin huolimattomuus ja epäpätevyys. Hänellä oli myös alkoholiongelma. Slviytymiseen vaikutti, että hänelle tehtiin mahdolliseksi päästä käsiksi ruumiinavauspöytäkirjaan. Tämän mahdollisti Jocelyn Elders. Näin hän pystyi puolustautumaan paremmin. Mitään seurauksia ei koitunut. Edelleen Quachita Hospitalin väki kuiskii, että Virginia Dwire ”oli koskematon” ja hänellä oli ”immuniteetti”. 1992 NBC haastatteli Jesse Chandleria, tri Malakin entistä pääavustajaa. Malak oli tutkinut nti Susie Deerin tapauksen ja nyt Chandler vahvisti, että Malak oli peitellyt totuutta suojellakseen Clintonin äitiä. Toinen vahva syy on Dixie-mafia. Malak toimi mafian (ja CIA:n) toimeksiannosta.

Dan Harmon

Don Henryn ja Ken Ivesin ruumiit olivat löytyneet läheltä huumepudotusten maalia, josta huumekuljettajat käyttivät tunnusta A-12. Poliisikersantti Barney Phillips vahvisti tämän 1989, kun kirjoitti:”Pojat kuolivat alueella, joka on Texasista saapuvan huumeliikenteen pudotuspaikka.” Myös korkealle arvostettu Salinen maakunnan huumeidenvastustusvoimien syyttäjä Jean Duffey yhdisti kuolemat Arkansasin pahamaineisimpaan rikollisoperaatioon. Hän siteerasi pilottia, joka oli kertonut hänelle lentäneensä Salinen maakunnan pudotuskohteeseen, jota kutsuttiin koodilla A-12 ja että hän ”otti määräyksiä CIA:n työntekijöiltä Menasta.” Saman pilotin mukaan: ”Sheriffi Jim Steed suojeli huumekuljettajia, Roger Clinton ja Skeeter Ward, Seth Wardin poika, usein poimivat huumelasteja alueelta.” Richard Garrett sanoi NBC:n Robert Stackille (Unsolved Mysteries): ”Saline ja Keski-Arkansasin alue olivat huumekuljetusten ylilentoalueita – ja kyse oli korkean tason huumekuljetuksista, joka oli kytketty muihin osavaltioihin ja muihin valtioihin.”

Kaikki jäljet johtavat Menaan, CIA:n huumesalakuljetuksiin ja Iran-Contraan. Kuten eräs video aiheesta toteaa: ”Clinton on integroinut suuren määrän korruptoituneita poliiseja, tuomareita ja poliitikkoja korkeisiin asemiin varmistamaan huumesalakuljetusten jatkuvan onnistumisen sekä jatkuvan rahanpesuoperaation. Kaikki sujui kohtalokkaaseen yöhön loppukesällä 1987″. Russel Welch, poliisitutkija,oletti, että kaikki korkeimmat johtajat osavaltiossa olivat yhteydessä suureen huumeiden salakuljetusoperaatioon, ja jos alkaa tutkimaan poliisiasiakirjoja ja uutispätkiä, paljastuu heti ilmeiseksi, että kuolemat liittyivät järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jota liittovaltion viranomaiset ovat kutsuneet nimellä Dixie Mafia. Dixie-mafia on löysästi kutoutunut ryhmä konnia, joita löytyy kaikkkialta Etelästä.” Sharlene Wilsonin todistus on tärkeä. Nainen käveli 10.12.1990 USA:n piirikunnan oikeustalooon ja kertoi Grand jurylle, että hän oli tarjonnut kokaiinia Bill Clintonille Le Bistro-nimisessä yökerhossa tämän ensimmäisellä kuvernöörikaudellaan. Hän todisti myös, että Clinton oli ollut niin sekaisin, että oli kaatunut roska-astiaan. Wilson oli myös ollut niin mukana kuvioissa, että oli jopa ollut kolme tai neljä kuukautta Menan lentokentällä purkamassa kokaiinilasteja Itä-Arkansasin vuorilla.

Wilson kertoi myös kokaiinipäivistään Roger Clintonin kanssa. Myös Bill Clintonin kokaiinin käytöstä Coachman’s Innissä lähellä Little Rockia 70-luvun lopussa. Wilson emännöi, tarjoili drinkkejä ja kokaiinia tarjottimelta. Ihmiset jakoivat seksipartnereita Rooman orgioista kerrottujen tarinoiden tapaan. Ne olivat eliitin kokoontumisia, kymmenstä kahteenkymmeneen ihmistä, yleensä julkisia viranomaisia, lakimiehiä ja paikallisia merkkihenkilöitä toisiinsa yhteydessä olleiden huoneiden labyrintissä. Huoneissa oli naisia, myös teinityttöjä.Bill Clinton oli siellä ainakin kaksi kertaa. Wilsonin mukaan imien kokaiinia melko intohimoisesti Dan Harmonin kanssa. Ensimmäisen kokaiinikauppansa Wilson teki Harmonin ja Roger Clintonin kanssa. Wilson kertoi selkeästi, kuinka hän yleensä keräsi kokaiinilasteja rautatieraiteilta läheltä Alexanderin pikkukaupunkia, 30 mailia Little Rockista etelään. ”Joka toinen viikko, vuosien ajan, menin raiteille, keräsin paketin ja vein sen Dan Harmonille, tämän kotiin tai omaan talooni.” Hän lisäsi: ”Roger Clinton poimi lastein muutaman kerran.”

Toiset tietävät totuuden, mukaan luettuna Larry Ives: ”Arvelen, että että syy siihen, että kunnon tutkimusta ei ole aloitettu, on se, että iso huumerinki operoi Salinessa ja paljon ihmisiä on mukana, ja he eivät halua tutkimusta, koska se sotkisi heidän pienen kerhonsa.”  Dan HArmon on keskeinen hahmo murhiin liittyen. Hän oli Arkansasin 7. oikeuspiirin valtionsyyttäjä. Keith McKasklen mukaan ”Harmon oli Salinen maakunnan suurin kauppias”. McKaskle pääsi myöhemmin Clintonin ruumislistalle kurkku auki viillettynä. Pulaskin maakunnan huumetutkijat vahvistavat tämän, sillä he olivat alkaneet kuulla Salinen ja Pulaskin lähellä asuneilta informanteiltaan, että Harmon osti ja myi huumeita ja tarjosi huumekauppiaille suojelua.Reilut 10 vuotta myöhemmin Harmon joutui tilille osasta tekemisiään. Näin tapahtui 1997. Harmon oli yksi komissaareista, jotka olivat luoneet politisoidun rikosoikeudellisen järjestelmän Clintonin kuvernöörikaudella. Tyson. Lasater, Stephens, Ward, Shellnut, Harmon. Suuret nimet Clintonin ympärillä ja taustalla ovat kaikki huumemafiosoja.

Tästä pääsemme murhayöhön. Aiemmin siteerattu CIA-pilotti kertoi Jean Duffeylle, että liittyen koodiin A-12, pudotus 46 oli rahapudotua, joka katosi. Hän kertoi, että poliisit, joiden tuli poimia pudotukset, kätkeytyivät seuraavien pudotusten aikana katsoakseen, kuka mahdollisesti varastaisi uuden pudotuksen. Kevin ja Don sattuivat olemaan tuolloin pudotuksen n:o 50 alueella ja heidät väijytettiin. Heidät hakattiin ja tapettiin ja ruumiit asetettiin raiteille.” Pudotus oli samaa operaatiota, kuin Sealin pudotukset olivat olleet, kunnes hänet tepttiin. Wilson sanoi olleensa Harmonin ja Keith McKasklen kanssa raiteilla yönä, jona pojat tapettiin. Kaksi muuta miestä oli myös ollut hänen mukaansa siellä, ja kaikki miehet olivat saaneet ripityksen, koska alueella oli ollut pieni ryhmä poikia, jotka olivat yrittäneet avata pudotusta. Alueella tuli olla pudotus, jossa oli neljä paunaa kokaiinia ja viisi paunaa marihuanaa. Useat pojat olivat paenneet, mutta kaksi oli otettu kiinni. Ives ja Henry.

Etsivä John Brown löysi teinin, joka oli ollut ulkona kahden toverinsa kanssa ja etsinyt marihuanapakkausta. Todistaja oli ollut n. 60 jalan päässä,kätkeytynyt penkan alle ja katsonut ryhmää miehiä, jotka puhuivat raiteilla. ”Yhden miehen tunnistin selvästi olleen Dan HArmon. Sitten huomasin kaksi muuta ihmistä, Kevin ja Don, jotka kävelivät alas raiteita. Ensin näytti, että Harmon olisi puhunut pojille, mutta sitten kuului laukaus. Todistaja kääntyi ja pakeni.” Sharlene Wilson, entinen DEA-informantti, kertoi: ”Dan Harmon, syyttäjä, oli läsnä silloin, kun poliisi tappoi pojat. Korkea-arvoisten virkailijoiden sanotaan olleen mukana.” Sharlenen piti mennä keräämään purotus, mutta hän oli aivan pilvessä. Harmonin lähettämät muut miehet käskivät hänen odottaa autossa, joka oli parkkeerattu Quarry Roadille. Oli noin keskiyö. Hän kuuli kaksi junan ääniä ja huutoja. Kun Harmon palasi, hän oli näyttänyt pelokkaalta. Hänen jalkansa olivat aivan veressä. Myöhemmin hän sai tietää, että ryhmä poikia oli ollut pudotusalueella. harlenen mukaan toiset olivat päässeet pakoon, mutta kaksi oli saatu kiinni. Harmonin miehet olivat kuulustelleet heitä ja siten teloittaneet heidät. Yksi pojista oli surmattu survival-veitsellä. Ruumiit oli kiedottu tarpauliiniin ja asetettu raiteille, jotta seuraava juna olisi ne pilkkonut. Wilsonin autoa oli käytetty noutamaan vihreä tarp, joka oli juuri vastaava, kuin mikä oli rikospaikalta kadonnut tarp.

Paul Criswell todisti, että hänen aiempi poikaystävänsä Paul Criswell oli kertonut, että hänen isänsä Finis Criswell, autokauppias Davis Calloway ja joku kolmas mies olivat kantaneet poikien ruumiit raiteille, peittäneet osin tarpilla j ajättäneet siihen. Kolme miestä havaittiin kuorma-autossa lähellä paikkaa, kun ambulanssiryhmä saapui. He sanoivat olleensa Alexanderin Palotoimistosta, mutta sellaista ei ole Alexanderissa.   

Sheriffi Judy Pridgen Salinesta tietää: ”Me tiedämme, mihin jäljet johtavat. Haluatteko todella pudottaa USA:n presidentin?” ”Dan Harmon oli estänyt Grand Juryä kutsumasta todistajia. Tapahtumaan liittyvät ihmiset olivat alkaneet kuolla terrorin aalloksi muodostuneessa puhdistuksessa Arkansasin nuorten ihmisten parissa.” Harmon sai lopulta vain kevyen huumetuomion. Linda Ives ym. tiesivät, että kaikki johti mieheen Dan Lasater, Dixie-kummisetään ja Clintonien veljesten ystävään sekä hankkijaan.

Dixie-mafia: Murder Inc.

Kesällä 1988 Keith Coney aji moottoripyörällään valtatiellä 40, kun hän törmäsi kuorma-autoon j akuoli. Todistajien mukaan häntä oli ajettu takaa. Joku poliisi kertoi, että Coneyn kurkku oli leikattu jo ennen pakoa. Coneylle ei tehty ruumiinavausta ja kuolinsyy oli onnettomuus. Eräs poliisupseeri sanoi Coneyn paenneen kurkku auki; häntä oli ajanut takaa toinen ajoneuvo ja hän oli kuollut vernehukkaan ennen törmäystä. ”Coney kertoi äidilleen tietävänsä liikaa rautatiekuolemista ja hän oli pelännyt henkensä puolesta…hän oli ollut poikien seurassa muutamaa tuntia ennen heidän kuolemaansa. Linda Ives uskoo nyt, että he tapasivat uudelleen raiteilla.” Ives uskoo Coneyn olleen pakoon päässyt poika. ”kaksi päivää ennen kuolemaansa Coney oli kertonut ystävälleen Boonie Beardenille (joka myöhemmin katosi mystisesti), että hän tiesi, että poliisi oli sekaantunut poikien kuolemiin. Toiset sanovat, että Coney mui huumeita miehelle, jolla oli yhteyksiä ”Alexanderin palomiehiin”.

Jeff Rhodes, jolla oli tietoa Henry ja Iveksen murhista, löytyi päähän ammuttuna ja kädet ja jalat osin irti sahattuina. Ruumis oli heitetty  (”in a dumpster”?) ja poltettu.Rhodesin isä kertoi lehdistölle, että poika oli soittanut hieman aiemminja selittänyt, että hänen oli piilouduttava, koska hänellä oli tietoa murhista ja McKasklesta. Ruumis oli palanut niin, että oli vaikea erottaa, oliko se ollut miehen vai naisen.Danny Boonie Bearden, poikien ystävä, katosi. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. On huhuttu, että hän tiesi tarkkaan, mitä raiteilla tapahtui. Tuntematon soittaja poliisille kertoi hänen tulleen tapetuksi. Poliisi löysi hänen vaatteistaan palan Arkansasin joesta läheltä paikkaa, jossa soittaja sanoi hänen tulleen murhatuksi. James Milan löytyi pää irrotettuna (tämä on se Malakin saavutusten kruunu). Tammikuussa 1989 Gregorie Collins, 28, löytyi haulikolla ammuttuna naamaan Nevadan maakunnan maaseudulta. Hänet oli haastettu oikeuteen todistamaan Salinen grand juryn edessä Henryn ja Iveksen tapauksessa. Hän oli myös murtautunut taloihin Beardenin kanssa huumerahoja saadakseen. Keith McKasklella sanottiin olleen tietoja murhista. Hänet löydettiin puukotettuna. Hän oli murhapaikkaa lähellä olleen baarin The Wagon Wheelin toimitusjohtaja ja poliisin informantti ja joka oli tehnyt yhteistyötä murhien tutkimuksissa. Hän oli kertonut Kathy Pearsonille, että piirisyyttäjä Dan Harmon oli sekaantunut huumekuljetuksiin; itse asiassa Harmon oli suurimpia toimittajia. McKaskle murhattiin autotallissaan eräänä iltana myöhään, kun hän oli palannut kotiin. Viisi huppupäistä tummiin pukeutunutta miestä oli puukottanut häntä 113 kertaa. McKaskle oli tunnettu taisteluvoimastaan. Viikkoja aiemmin hän oli sanonut, että hänen henkensä oli vaarassa murhiin liittyvien tietojensa vuoksi.

Toinen grand juryn todistaja Richard Winters oli tapettu kesällä 1989. Tähän murhaan liittyi lavastus. Kesäkuussa 1990 Jordan Ketelsen oletettavasti ampui itsensä autossaan haluikolla. Hänen tyttöystävänsä oli ainoa todistaja. Ketelsen oli tunnettu huumediileri ja yhdistetty Keith McKasklen murhaan. Ruumiinavausta ei tehty. Ketelsenin isä Ron oli huumekauppias Arkansasissa tähän aikaan. Huhuttiin, että Jordanilla oli ollut tietoa murhista.

Loistava tuo video muuten. Jean Duffey ajettiin osavaltiosta ensin ja hän oli vähällä joutua vankilaan. Tutkimukset keskeytettiin ja ero virasta tuli. Tätä säesti Arkansasin median vuosia kestänyt häpäisykampanja. Wilson istuu 30 vuoden tuomiota pikkujutuista, koska paljasti Harmonin.

MS Estonian upottaminen / Ole Dammegård


<Taas kannon alta löytyneitä vanhoja backup bloggauksia tässä luettavaksi – kiitokset alkuperäiselle bloggarille. >

Lainaus alkaa:

MS Estonian upottaminen / Ole Dammegård

lauantai 15. lokakuuta 2016

Minulle Estonian uppoaminen on ollut aihe, joka ei ole kiinnostanut juurikaan. Olen arvellut aihetta salaliittokauppiaiden turhaksi tarinaksi, jota on spekuloitu sivujen täytteenä. Kovastihan yhteiskunta on tähän suuntaan ajattelua ohjannut, joten asia on ollut oikeastaan avoin. Kuten monen muunkin kohdalla on asioiden laita, myös minulla on ollut vaikea uskoa upotukseen sen vuoksi, että en ole keksinyt syytä siihen. Aseiden salakuljetus ei tunnu puolestaan liittyvän upottamiseen mitenkään ensi tuntumalta eikä myöhemminkään. En ole siten jaksanut hirveästi paneutua eri kirjoituksiin ja silloin kun olen, eivät kirjoittajat ole osanneet esittää asioita uskottavasti. Lähteet ovat jääneet arvailujen varaan ja esitetyt motiivit ovat tuntuneet naurettavilta. Samoin spekulaatiot syyllisestä (KGB, Venäjä ym.) Kaikki on johtanut siihen, että en ole viitsinyt ostaa kirjoja aiheesta.

Ole Dammegårdilla on puutteensa, mutta Palmen murhan osalta hän on osannut etsiä myös oikeita fakytoja ja selityksiä ja esittänyt ne kirjassaan Coup d’etat in Slow Motion hienosti. Kirjassa on myös valaiseva esitys Estonian uppoamisesta. Tai siis upottamisestahan melkoisen selvästi on kysymys. Faktat on esitetty kunnolla ja asiat kerrottu viimein perinpohjaisesti. Salailu ja valehtelu sekä kummallisuudet savuavan aseen lisäksi ovat riittävä todiste. Miksi meidän täytyisi tietää edes motiivi? Se voi jäädä tuntemattomaksi. Hyviä arvauksiakin on kirjassa esitetty. Ainakin johtopäätös: Kyseessä oli kylmäverinen massamurha. Se riittää.

Jos haluaa miettiä motiivia, niin globaali eliittihän voi tehdä tällaista ihan silkan murhaamisen vuoksi. Kyseessä voi siis olla vain rituaalimurha ja ihmiskunnan vastainen viha. Tämä on kai ainakin yksi motiiveista. Dammegård esittää myös mahdollisuuden, että olisi salamurhattu suuri joukko ihmisiä. Yksi mahdollisuus on 70 tukoholmalaista poliisia, joista vain neljä selvisi. Ehkä he tiesivät liikaa Palmen murhasta? He olivat juuri saaneet erikoiskoulutuksen. Tietämättömät luulevat, että eliitit eivät murhaisi sivullisia ja siksi esim. jumbojettejä ei pudoteltaisi sen vuoksi, että murhattaisiin jokin yksittäinen ihminen. Kuitenkin, kuten Dammegård toteaa, liikennelentokoneen pudottaminen on juuri kätevä tapa murhauttaa jokin henkilö, sillä eliminoinnilla spekuloijilla voi olla vaikeuksia selvittää, kuka koneessa olijoista olisi mahdollisen salamurhan uhri. Toisaalta juuri ryhmä ihmisiä saadaan kätevästi pois päiviltä ilman epäilyttäviä itsemurhaepidemioita. Näin esim. sattui juuri jonkin sopimuksen vuoksi erikoiskoulutusta saaneita egyptiläisupseereita USA:sta kotiin kuljettanut kone tuhoutumaan ”onnettomuudessa”. Jos esim. nämä ruotsalaiset poliisit olisi haluttu raivata tieltä ilman, että epäilyitä olisi herännyt, oli laivan upottaminen optimaalinen keino. Olettaen tietenkin, että mukana oli varmistamassa henkilöitä, jotka estivät miehiä pelastautumasta. Tällaisia varmistajia oli Titanicin miehistössä, sillä eräiden tunnettujen henkilöiden pelastautuminen estettiin silminnäkijöiden mukaan. Ehkäpä eliminoitavalle laivalle on junailtu myös radioaktiivista tms. materiaalia, joka on saatu näin upotettua ”Kankkulan kaivoon”. Aseiden salakuljettamisesta puheen ollen muistamme teorian Mossadin kahden kanavan taistelusta. Oli tämä totta tai ei, niin jotain sabotaashia esim. Pia Vestan aselastien narauttamisessa on saattanut hyvin olla. Monet uskovat todeksi esityksen, jonka mukaan monet poliitikkojen murhat johtuivat juuri tällaisen sabotaashin jäliseurauksista 80-luvulla. Henkilöt, joiden oli kerrottu tietävän koko salakuljetuksen (ja olleen siis täydellisesti ostettuja), eivät tienneetkään mitään ja heidät oli murhattava, ennen kuin he olisivat kertoneet tietonsa. Esim. Palme oli myös juuri pysäytttänyt kaksi suurta aselähetystä Ruotsista, koska ne olisivat menneet sota-alueille. Tämä oli paha isku Oliver Northin ja kumppanien kuvioille. Olisiko jonkun kilpailijan tai vihamiehen asekuljetus tuhottu upottamalla kuljetusalus? Tai aselähetys taholle, josta Usrael ei pitänyt?

Toimittaja Knut Carlqvist kirjoitti 30.9.1998 lehdessä Finanstidningen: ”Aikaisimpien selviytyjien haastatteluiden sisältö kertoo aivan erilaisen tarinan kuin se, mikä on kirjoitettu viralliseen onnettomuusraporttiin. Alusta lähtien media ja viranomaiset ovat tehneet yhteistyötä massiivisessa disinformaatiokampanjassa.” Koko virallinen selvitys, poliitikkojen, viranomaisten ja median esitykset ovat siis yksi valtaisa valehteluoperaatio. Esim. yhtäkään selvityjien kertomusta, jotka selvityskomissio sai, ei esitetty alkuperäisessä muodossaan sen raportissa. Virallinen selitys oli, että lyhennelmät olisivat helppolukuisempia. On kuitenkin helppoa huomata, että tosiasiassa oli jätetty pois olennaisia faktoja.

Mielenkiintoinen on kirjailijan spekulaatio siitä, miksi laiva aiottiin peittää betonilla. Olisiko haluttu estää radioaktiivisen materiaalin pääsy mereen? Todellinen operoijahan NCC:n takana oli Dutch Smit Tak BV, johtava spesialisti mereen pudotetun ydinjätteen käsittelyssä. Norjalainen syvänmeren operoija oli valmis tekemään tarvittavat nostot 470 000 dollarilla. Tehtävän sai kuitenkin brittiläinen Rockwater, joka on tunnettu kyvystään toimia luottamuksellisesti ja heidän sukeltajiaan sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Hinta oli kaksi kertaa kalliimpi vastineeksi tästä. Joulukuussa sukeltajat nostivat osia paljon puhutusta keulavisiiristä, myös salvan n.s Atlantti-lukosta. Tämä oli tärkeä todistuskappale siihen nähden, kuinka paljon lukko oli vaikuttanut onnettomuuden syntyyn. Salpa on nyt kuitenkin kadonnut. Komission ruotsalaisjäsen Börje Stenström totesi myöhemmin Spiegel-TV:lle, että hän oli yksinkertaisesti heitättänyt tämän takaisin mereen. Hänen mukaansa Ingvar Carlsson, Carl Bildt ja Ines Uusman lupasivat aluksi hylyn nostoa vain miellyttääkseen omaisia ja yleisöä. He tiesivät sen olleen mahdotonta. Kirjailijan mukaan he tiesivät myös, että kaikki salattava olisi tällöin paljastunut ja siksi he eivät tosissaan olleet luvanneet mitään.

Hylyn ohitse useita kertoja viikossakulkeva ruotsalaiskapteeni kertoo, että alueella on partioinut outoja aluksia tähän päivään saakka. Useimmat näyttävät sotilasaluksilta. Tehtävä on vartioida uppoamispaikkaa ja karkottaa kaikki alueelle aikovat. Uusman sanoi kesäkuussa (1996/1995? Kirjassa on painovirhe 1994.) halituksen lykkäävän hyyn kapselointia, koska komissio tai Pariisin haaran omaiset olivat vaatineet uusia todisteita. Kun maaliskuussa 1997 ryhmä omaisia oikeasti vaativat todisteita, Uusman sanoi uuden lain estävän uudet sukellukset. Asianajaja Henning Witte kuvasi menettelyä tekopyhyydeksi (huijaukseksi).

Reikä rungossa

Meritutkija Werner Hummel on laivan rakentaneen Meyer Werftin palkkaaman asiantuntijaryhmän johtaja ja kokenut onnettomuuksien tutkija Saksassa. TV3:n ohjelmassa hänkin puhui vakuuttavasti miehistön piittaamattomuudesta 90-luvun turvamääräysten suhteen ym. Yksi asia vaikutti hämmentävältä kysyjän mielestä. Laaja alue vesirajan alapuolella saunan ja uima-altaiden tasolla oli merkitty korostetusti eräisiin dokumentteihin. Miksi se kiinnosti? Hummel vastasi vastahakoisesti: ”Alue oli täynnä vettä ja paineen alla. En tidä, kuinka näin oli käynyt. On olemassa silminnäkijäkertomus 1. kannelta, jossa matkustaja on kuullut voimakkaan äänen ja nähnyt vesisuihkun. Kuin joku olisi avannut tulpan, mikä kertoo voimakkaasta paineesta.” Tämä ja moni muu seikka viittaavat aukkoon syvällä laivan rungossa. Aukko ei olisi syntynyt uppoamisen yhteydessä, vaan se olisi ollut sen syy. Saksalaisen tutkijaryhmän ensimmäinen arvio viittasi epäsuorasti tällaiseen aukkoon: 1) Ajoneuvokannelle tulvi vettä enen onnettomuusseurauksia. 2) kannella 1 oli vettä eli kansi ajoneuvokannen alla , erityisesti etuosa, oli veden vallassa ennen kuin kallistuminen alkoi. 3) Jako kannella 0, jossa sauna ja uima-allas oli matkustajakannen 21 alla, olis veden vallassa ja paineessa, ts. suoraan kosketuksessa mereen.

Viimeinen kohta merkitsee, että rungossa on täytynyt olla reikä. Kirjailija oli kysynyt asiasta Estonia-näyttelystä ja suora vastaus oli kertonut, että useat asiantuntijaryhmän jäsenet olivat tunnistaneet reiän olemassaolon, mutta sanoneet, että päättivät mieluummin olla mainitsematta sitä ja pitäytyä siinä, minkä voisivat tosiasiallisesti osoittaa. Tämä kuulostaa tietenkin kummalliselta, sillä vesi ei ollut voinut päästä ajoneuvokantta alemmas. Spiegel TV:n lähde Ruotsin Merenkulkuhallituksessa vahvisti joulukuussa 1996, että oli olemassa salattu Säpon raportti Merenkulkutoimelle, joka määritti todellisen syyn Estonian uppoamiselle olleen suuren reiän rungossa. Toinen lähde raportoi, että Merenkulkulaitoksen sisällä kaikki puhuivat tästä reiästä.

Myös kansainvälisesti tunnustettu laivansuunnittelija ja turvallisuustutkija Anders Björkman on esittänyt, että reiän olemassaolo on ollut välttämättömyys uppoamiselle.Dagens Nyheterin haastattelussa elokuussa 1996 hän osoitti lukuisia tekijöitä, jotka olivat vaikuttaneet uppoamiseen ja näin hän täydellisesti tyrmäsi kv. onnettomuustutkimusviranomaisten komission teorian. Esim. se, että keulavisiiri löytyi 1700 jaardia länteen hylystä sotii vastaan väitteitä, joiden mukaan se olisi irronnut jo aluksen ollessa matkalla. Tällöin sen olisi tullut löytyä aluksen takaa reitiltä. Hän on kirjoittanut kirjan nimeltään M/S Estonian uppoaminen.

Insinööri ja keksijä Johan Ridderstolpe on myös asantuntija, joka on käyttänyt paljon ajastaan onnettomuuden tutkimiseen. Hän on osoittanut sinnikkäiden tutkimustensa avulla esim. sen, että onnettomuuden ajakohtana ei Estonia purjehtinut missään myrskyssä, kuten komissio väittää.  Viralliset säähavainnot kertovat 15 metrin sekuntivauhdin tuulesta, kun myrskytuuleksi luokiteltu on vasta 24,5 m/s tai enemmän. Varsinainen myrsky alkoi vasta aamulla, useita tunteja uppoamisen jälkeen.

Räjähteitä laivalla

Johan Ridderstolpe käytti 2 000 tuntia hylyn videofilmien tutkimiseen. Filmit oli kuvattu lokakuusta joulukuuhun 1994 Filmit paljastavat selkeästi, että aluksen oikeassa kyljessä on vesirajan alla suuri aukko. Filmeistä erottuu selvästi myös useita outoja pakkauksia ja laatikko keularampin tasalta. Finanstidningenin numeroissa 3.2.1999 ja 7.2.1999 hän kuvaa, kuinka ROV (Remotely Operated Vehicle)-kamera eli kauko-ohjattava kamera oli laskettu hylylle 11 päivää onnettomuudesta ja paikallistanut hylkyyn kiinnitetyn esineen. Metallilaattaan kiinnitetty keltainen kuutio oli suoraan kiinni rungossa. Esine oli keularampin vasemmanpuolisessa laipiossa, ramppihydrauliikan ja visiirilukon ja visirin hydraulisylinterin luona. Kun robottikamera laskettiin uudelleen 9.12.1994, esine oli kadonnut! Ridderstolpe: ”Olen ollut yhteydessä useisiin asiantuntijoihin ja kukaan heistä ei epäröi tunnistaa esinettä pommiksi. Tämän tyyppisiä pommeja käytävät armeijat kaikkialla maailmassa ja se sisältää puoli paunaa hexogeenityyppistä räjähdettä (Composite B). Tämä pommi ei ollut räjähtänyt, ja on mahdollista nähdä sytytyslanka. Jos pommi olisi räjähtänyt, se olisi tuhonnut rampin ja irrottanut visiirin. On mahdollista, että vastaava lataus on ollut styyrpuurin(oikealla) puolella, sillä siellä on huomattavat vauriot rampissa. Mekaaninen kontakti tekee vaurion, jossa on terävät reunat ja lukuisia kontaktimurtumia. Paineaallot muuntavat kuitenkin levyt ja poikkiraudat pyöreisiin muotoihin. Tällaisia vaurioita on havaittavissa juuri rampin tyyrpuurin puolella useissa paikoissa. Rampin pohjassa kantavat sivupoikkipalkit ovat taipuneet pyöreälinjaisesti eikä suoran kontaktin jälkiä ole. Hieman ylempänä levyt visiirin laipiossa lähellä tyyrpuurilukkoa ovat jotenkin uudelleenmuotoutuneet.” ”En voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että kaikki nämä havainnot yhdessä vahvasti antavat ymmärtää, että visiiri on räjäytetty irti styyrpuurin puolelta ja että tarkoitus on ollut räjäyttää sekä ramppi että visiiri. Kun vain yksi lataus on räjähtänyt, visiiri on voinut jäädä roikkumaan portista ja lukosta.”

”Asiantuntijaryhmämme, mukaan lukien korkealaatuinen brittiläinen räjähdeasiantuntija, on vakuuttunut siitä, että keula-alueella on ollut räjähteitä. Se on päivänselvästi kaikkien nähtävissä.” Näin sanoi Werner Humpel saksalaisesta tutkijaryhmästä 10.8.1999 (Aftonbladet 11.8.1999). Meyer Shipyardsin asiantuntijat huomauttavat myös, että suippenevan, 24″xb”” muoviin pakatun paketin alakulmasta on havaittavissa sytytin. Pakkaus on keskilaivassa paapuurin puolella, 26 jalkaa vesirajan yläpuolella aluksen 5. kannen ulkopuolella. Merenkulkuasiantuntijoiden mukaan pakkaukset on kiinnitetty magneettilevyillä, joten tämä pakkaus on voinut siirtyä onnettomuuden vuoksi aluksen osasta toiseen. Asiantuntijaryhmän mukaan keulavisiirin ja sen lukkolaitteiden vauriot ovat tyypillisiä räjähdysvaurioita eivätkä lainkaan sellaisia, jotka olisivat syntyneet mekaanisesti, jos onnettomuus olisi tapahtunut siten, kuin mitä tutkimuskomissio on esittänyt. Werner Hummelin mukaan komissio tiesi totuuden räjähdepakkauksista, mutta salasi sen poliittisista syistä. ”En usko, että onnettomuus on voinut tapahtua ilman räjähteitä. Ne olivat ratkaiseva tekijä. Räjäytykset tapahtuivat sarjana ajankohtana, jolloin onnettomuuteen johtaneet tapahtumat olivat alkaneet.” Komissio on esittänyt pakkkaukset jätteiksi, muovikanneksi tai pelastuspakkauksiksi. Suomalaisjäsen Tuomo Karppinen (tekninen asiantuntija komissiolle) kiisti väitteet räjähteistä: ”Suomen poliisi on tutkinut visiirin eikä ole huomannut merkkejä räjähdyksestä. Ei muualtakaan, joten todisteita ei ole. Laatikkoakaan ei voi todistaa räjähdelaitteeksi.”

”He eivät voi selittää, mitä pakkaukset ovat”. Näin sanoo Ann-Louise Eksborg, komission jäsen ja Ruotsin onnettomuuskomission johtaja. ”Totta kai tiedämme pakkaukset, jotka ovat sukellusfilmeissä (ehkä Band(=Nide?) B40B 941203 ja asiakirjaryhmä B2 941009). Emme ole salanneet niiden olemassaoloa, mutta emme ole nähneet niiden olevan merkityksellisiä.” Tämä on ristiriidassa toisen komission jäsenen asiantuntijan Olle Noordin ilmoituksen kanssa: ”Kv. Onnettomuustutkimus ei koskaan tutkinut pakkausten kuvia. Emme ole milloinkaan tutkineet aihetta millään tavalla, kuten emme ole myöskään sulkeneet pois mahdollisuutta, että aluksella olisi ollut räjähteitä.” (TV4-News/Nyhetsmorgon) Tosin mies sanoo, että heillä on todisteet omien tulkintojensa tueksi ja että spekuloinnit räjähtistä olisivat täysin epätosia.

Kirjassa on kuvat räjähteistä. Niin laatikosta kuin useista räjähdelatauksista sytytyslankoineen. Ne on kai löydettävissä myös netistä.

http://members.tripod.com/mv_estonia/Index.html
http://members.tripod.com/mv_estonia/article1.html

Joitain tuolla

http://estonia.kajen.com/estonia.html

Klicka här för större bild av skadorna!

Em. TV4:n ohjelmassa vastaava ministeri Mona Sahln kieltäytyi kommentoimasta ennen raportin saamista uutta tietoa. Hän epäili varustamolla olleen omia syitä näiden seikkojen esiin tumiseen. Paikalle kutsuttu asiantuntija tietenkin syytti varustamoa omien etujen ajamisesta ja oli huolissaan erinäisten ”myyttien” luomisesta. Sama tutkija, C-G Wetterholm vaati hylyn täydellistä tutkimista tai nostamista, jotta asiat voitaisiin tutkia perinpohjin.

Huolimatta tiedoista kauhistuttavasta löydöstä mediassa, vain maasiinilehti Finanstidningen uskalsi julkaista kiistellyt kuvat räjähteistäja vaatia uutta tutkimusta onnettomuudesta. Tällä oli seurauksia. Kun lehti suunnitteli pommikuvien julkaisemista, se joutui Puolustusvoimien Psykologisen osaston vahvan painostuksen kohteeksi. Ruotsin puolustusvoimien yksikkö toimii virallisen totuuten suuna Estonian onnettomuuden suhteen. Lehti ei piitannut uhkauksista, mutta kun pomminumero oli julkaistu internetissä, se olikin vaihdettu sivuun, joka koostui nettipornosta ja merkityksettömästä tekstistä. Toimitukselta kesti kaksi päivää korjata asia. Hieman sen jälkeen, kun räjähteiden kuvat oli julkaistu 1998, TV4:n koko Estonia-arkisto hävitettiin. Samaan aikaan joku murtautui saksalaisen TV-toimittajan Jutta Raben toimistoon ja tutki hänen Estonia-materiaalia. Todisteet osoittavat myös, että Eestin TV:n arkistot M/S Estonian tapauksesta tuhottiin. Tämän lisäksi oli käynyt ilmi, että suomalaisen tutka-aseman Utössä (valvoo kaikkea liikennettä alueella) nauhoitus Estonian viimeisestä matkasta, oli kadonnut. Nauha katosi jo lokakuussa 1994 eikä sitä koskaan löydetty.

Odotukset olivat korkealla yksityisten tutkijoiden parissa, kun kuvat räjähteistä viimein paljastettiin TV4:ssä elokuussa 1999. Mutta valtamedia vaikeni asiasta täysin. Ruotsalaisten suuri enemmistö pidetään yhä pimennossa totuuden suhteen muiden maiden kansojen kera. Uskomatonta. Sillä nyt ei enää puhuttu onnettomuudesta, vaan kylmäverisestä joukkomurhasta.

Reikä havaittu

Kesällä 2000 Jutta Rabe ja amerikkalainen miljonääri Gregg Bemis organisoivat uuden tutkimuksen 200 000 dollarilla. Vaikeuksien jälkeen he pääsivät tutkimaan alusta ja viimein onnistuivat kuvaamaan reiän laivan rungossa. Metallinäytteitä otettiin tutkimuksen yhteydessä ja ne analysoitiinlaboratoriossa Brandenburgissa, kahdessa muussa sksalaisessa instituutissa ja San Antonion Southwest Research Instituutissa Texasissa. Tri Kurt Ziegler ensin mainitusta labrasta kertoi brittiläiselle lehdelle The Independent: ”Laboratoriotestit kahdesta rampin läheltä leikatusta metallipalasta ovat osoittaneet merkkejä räjähdysaineista laivan rungossa ennen sen uppoamista. Metallimuutokset ovat samanlaisia korkean nopeuden räjäytyksissä. Tämä voi indikoida räjähdysainetyypin tai Semtex Hexa Komposiitista.” Entinen USA:n laivaston pommiasiantuntija Brian Braidwood lisäsi: ”Laboratorioanalyysi osoittaa kiistatta sen, että osat ovat olleet alttiina räjähdykselle.

Raben mukaan he löysivät myös pommireiän keskirungosta. Ns. aluksen peittäminen oli ilmeisesti tarkoittanut tämän rikostodisteen piilottamista. Se oli kuitenkin löytynyt, koska hiekkaa oli ollut liian vähän. Reikä havaittiin hiekasta huolimatta eli sitä siirtyi pois pommireiän edestä. Kuvassa keulareikä:

Manipuloituja todistuksia

Oli täydellinen yllätys, että Andi Meister vetäytyi kv. tutkimuskomission johdosta 22.7.1996, juuri ennen tulosten julkaisemista. Virallisesti kyse oli terveyssyistä  Sekasorron keskellä hän kuitenkin ilmoitti, että todellinen syy erolle oli se, että ruotsalaiset jäsenet olivat petkuttaneet häntä harkitusti. Kysymys siitä, mitä tapahtui laivan komentosillalla ja sen tutkimisen merkittävyys aiheuttivat jännitteitä komission sisällä. Dagens Nyheterin haastattelussa pj Meister väitti sukellusoperaation olleen pintapuolinen ja huonosti toteutettu. Sen sijaan, että olisi tutkittu oleellisia asioita, sukeltajat keskittyivät esim. hytissä 6230 mahdollisesti olleen salkun etsimiseen. Salkku oli kuulunut selviytyjälle nimeltään Alexander Voronin. Hän puhui hytistä 6320 ja sanoi rehdyksessä esittäneensä kaksi eri numeroa. Tai sitten etsittiin toisen kapteenin Avo Pihtin salkkua em. huoneesta, sillä se oli kuulunutkin hänelle. Sukeltajat puhuivat intensiivisesti ”piirroksesta”. Meister ihmetteli, että vain 14 riviä oli kirjoitettu komentosillasta, vaikka sukeltajat olivat olleet siellä 61 tuntia.

Asianajaja Henning Witten mukaan sukeltajia oli ohjeistettu olemaan tutkimatta ajoneuvokantta, vaikka tämä olisi ollut juuri olennaista. Olisi tullut tutkia lastia, sen painoa ja verrata sen käsittelyä turvallisuusmääräyksiin. Liikenneministeri Uusman selitti, että tämä olisi ollut liian vaarallista. Meister syytti samaan aikaan, että ruotsalainen kontingentti komissiosta oli sensuroinut sukellusaineiston niin, että ei olut enää mahdollista selvittää, ketkä komentosillalla olivat olleet. Kirjailija huomauttaa, että suomalaisten sotilaslähteiden saksalaiselle makasiinille Der Spiegel vuotamien tietojen mukaan komentosillalla oli ollut viisi miestä, joista yksi siviilipuvussa. Lisäksi vuodon mukaan kapteeni Avo Andressonilla on oletettavasti ollut luodinreikiä päässä!

Uusi puheenjohtaja Uno Laur toisti syytökset sukellusvideoiden sensuroinneista. Lopulta komissio myösni Puolustusvoimien Mediatoimiston editoineen videoita. Väitetty syy oli uhrien ruumiiden kuvien sensuroiminen. Ray Honour yhtiöltä Rockwater kertoi tuhonneensa omat varmuuskopionsa (yhtiö sai yhden sääntöjenmukaisesti) siltä varalta, että joku lankeasiai johonkin tiedotusvälineen muhkeaan tarjoukseen.

Toukokuussa 1997 Olof Forsberg erotettiin komissiosta. Virallinen syy oli toiminta JAS Gripen-onnettomuuksien tutkinnan yhteydessä sekä bussionnettomuuden Norjassa tutkinnassa. Kovia syytöksiä esitettiin, mutta ministeri Uusman ilmoitti edelleen luottavansa Forssbergiin ja siirsi vain toisiin tehtäviin hänet ministeriössään entisellä palkalla. Samana iltapäivänä Saksan Spiegel-TV sai vihjeen Ruotsin Merenkulkuministeriöstä: Olof Forssbergin erottaminen oli hallituksen järjestämä. Itse asiassa oli pidetty pitkä kokous ministeriössä ja paikalla olivat olleet Uusman, Forssberg ja kaksi virkamiestä ministeriöstä. Lähteen mukaan amerikkalaiset olivat hyvin tyytymättömiä Forssbergin tapaan hoitaa M/S Estonian tapausta ja että liian paljon salaista tietoa oli vuotanut. Lisäksi uuden johtajan nimittäminen antaisi oivan verukkeen lykätä loppuraportin julkaisemista.

Loppuraportti julkaistiin 3.12.1997. Se piti kiinni myrskyn irrottamasta visiiristä ja tätä kautta alukseen (autokannelle) tulleesta vedestä onnettomuuden syynä. Laivan upottamiseen olisi vaadittu kuitenkin 12 000 tonnia vettä autokannen alle. Muussa tapauksessa ilmataskujen ilma olisi pitänyt laivan pinnalla pikän aikaa. Ehkä päiviä. Kuitenkin alus upposi nopeasti. Komission mukaan 2000 tonnia vettä autokannella riitti laivan suistamiseen tasapainosta. Se ei kuitenkaan pysty selittämään sitä, kuinka vesi pääsi alemmille kansille. Laiva oli itse asiassa suunniteltu siten, että vesi olisi voinut jatkaa vain kansille 0 ja 1 keskellä laivaa olleen aukon läpi, jossa porraskuilu oli. Mitään muita aukkoja alas ei ollut. Lisäksi suljetut ovet porraskuiluun estovät veden kulkemisen sieltä. Ainoa mahdollinen selitys on se, että autokannen alla on ollut rungossa reikä. Merirakentamisen professori Anders Ulfvarson sanoo: ”Ei ollut mitään selvää reittiä vedelle siirtymiseen”. Hän kiisti täydellisesti komission raportin esitykset. Virallinen tapahtumien kulku ei myöskään saa tukea yhdestäkään todistajalausnnosta. Päinvastoin, useat todistajat olivat kuulleet ensin kaksi kovaa paukahdusta, jotka he mielsivät räjähdyksiksi. Vasta sitten alus oli kallistunut 25 astetta oikealle. Se oli suoristunut, mutta kallistunut sitten uudelleen, jolloin katastrofia kohti alettiin kulkea.

Matkustaja Carl Övberg heräsi klo 23.15 voimakkaisiin iskuääniin. Kuin moukarilla olisi lyöty metallia. 15 minuutin kuluttua oli kuulunut hydrauliikan ääniä, kuin laivan keulavisiiriä avattaessa. On muistettava, että miehistöllä oli ollut jo kauan vaikeuksia avata ns. Atlantti-lukkoa ja sitä oli jouduttu hakkaamaan moukarilla. Moukaroinnit ja muut äänet olivat toistuneet klo 23.45 saakka. Kun kapteeni oli kuullut iskuääniä ruokapöydässään, hän oli välittömästi poistunut kiireesti kohti siltaa. Ilmeisesti tällöin laiva oli jo ottanut vettä saunan ja uima-altaiden kerrokseen. Silti laiva oli jatkanut täydellä nopeudella, kuten merisaiarudesta kärsinyt matkustaja oli kertonut. Laiva oli alkanut liikkua niin oudosti, että orkesterin oli lakattava soittamasta. Kenties siviilipukeinen mies sillalla oli määrännyt laivan kulkemaan 9 mailia etelään normaalireitiltä M/S Silja Europan ja M/S Mariellan näkyvistä kohti aluetta, joka oli Suomenlahden syvin. Joko ennättääkseen lähimpään satamaan tai sitten alueelle, jossa salainen lasti olisi voitu upottaa mahdollisimman huonosti erinäisten onnettomuustutkijoiden näkyviltä.

Useat ruotsalaiset rekkakuskit ovat sanoneet kuulleensa moottorien ja rautaketjujen ääniä autokannelta. Autoistaan huolestuneina he olivat menneet katsomaan, mitä oli tapahtumassa. Todistusten mukaan miehistö oli juuri yrittänyt työntää ensimmäistä kuorma-autoa mereen toisen auton avulla. Ilmeisesti jotain haluttiin upottaa ja eri paikkaan kuin mihin laiva ehkä uppoaisi. Tai sitten tämä upotus olisi tehty joka tapauksessa. Kapteenin oli määrättävä laiva pois aaltorintamista, mutta liian myöhään.

Carl Övberg kuuli voimakkaita pamauksia. Aika oli n. 24.15 – 24.20. Bengt Nilsson sanoo, että ääni oli uskomattoman kova metallin ääni. Et voinut olla kuulematta sitä ja myöhemmin tiesit, mikä oli aiheuttanut kallistuman. Miehistön jäsen Henrik Sillaste kuuli myös kaksi voimakasta pamausta, jonka jälkeen laiva oli pysyvästi kallistunut. Kokenut merimies tajusi jotain olevan vinossa ja riensi heti konehuoneeseen. monitorista hän pystyi havaitsemaan, että keulavisiiri oli yhä paikallaan. Tämä oli huomattava havainto, sillä koko onnettomuus on selitetty visiirin irtoamisen jälkeen laivaan tulvineen veden aiheuttamaksi. Nyt siis laiva oli jo kallistunut, kun visiiri oli yhä paikallaan. Poliisimies Valter Kikusts esitti myös merkittävän todistuksen. Kannelta 7 hän oli nähnyt, kuinka visiiri oli avattu ja suljettu useita kertoja, ennen kuin se lopullisesti oli irronnut pian klo 24.30 jälkeen Ruotsin aikaa, jolloin Estonia oli lähetttänyt ensimmäisen hätäsanomansa (24.24). Visiiri oli siis irronnut vasta sitten, kun alus jo oli lähettänyt viisi minuuttia aiemmin sanoman pahasta tilanteesta ja kallistumasta. Lehden Aftonbladet mukaan (27.10.1994) komissio päätti olla julkaisematta Kikustsin todistusta. ”Hän oli luultavasti sekoittanut Eestin ja Ruotsin ajat keskenään”. Tämä oli virallinen selitys, joka lähti irronneen visiirin teoriasta.

Kadonneet selviytyneet ym.

On paljastunut, että lähes kaikkia selviytyneitä miehistön jäseniä on  onnettomuuden jälkeen uhkailtu. Myös asianajaja henning Witte on saanut kokea uhkailua häväistyskampanjoiden ja muun kiusanteon lisäksi. Kuten muut totuuden puhujat. Juhani Luttusen paljasti, että kollega Christer Koivistolla oli ollut ongelmia Atlantti-lukon kanssa jo kesäkuussa 1993. Koivisto ja Luttunen joutuivat sanaharkkaan, jonka päätteeksi Luttunen ampui Koiviston kuoliaaksi. Luttunen sai murhasyytteen ja suljettiin mielisairaalaan, jossa häntä pidettiin hurjilla lääkeannoksilla sekapäisenä. Hänen lakimiehensä väittää kyseessä olevan neuvostotyylisen hiljentämisen. Usean miehistön jäsenen omaiset ovat myös raportoineet läheistensä tulleen ilmoitetuiksi pelastuneiksi, mutta kadonneen myöhemmin. Kaikein vahvimmin on ollut esillä toisen kapteenin Avo Pihtin tapaus. Estlinesin hengissä selvinneiden luettelossa Tallinnassa 25.9.1994 on Piht mainittu numerolla 37 klo 13.03 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Samana päivänä Turun merenkulkujohtaja Erik Mörd sanoi, että Avo Piht on kuljetettu autolla Helsinkiin. 28.9. virolainen radioasema KuKu lähetti helikopterin miehistön jäsenen haastattelun. Ilmeisesti ruotsalaisen kopterin Y-64. Haastateltu kertoi pelastaneensa Avo Pihtin. Kun Spiegel TV:n Jutta Rabe yritti hankkia haastattelunauhaa, radioaseman johtaja kertoi hänelle, että Eestin turvallisuuspoliisi oli jo takavarikoinut nauhan. Kaksi päivää myöhemmin Reuters haastatteli Bengt Stenmarkia, Vesikuljetusturvallisuuden osaston päällikköä. Myös hän sanoi olleensa yhteydessä Pihtin kanssa onnettomuuden jälkeen. 1.10.1994 Eestin suurlähetystö jätti protestin Ruotsin ulkoministeriöön, koska heiltä oli estetty pääsy eestiläisiä matkustajia koskeviin tietoihin.Ruotsin poliisi oli myös estänyt Eestin konsulia vierailemasta tapaamaan selviytyneitä Södersjukhusin sairaalaan. Eestin Punainen risti julkaisi ilmoituksen: ”Emme saa enää lainkaan tietoja Ruotsista. Täydellinen informaatiosulku on vallinnut 1.10.lähtien.”

16.10.1994 Aftonbladet kertoi, että ainoa hengissä selvinnyt upseeri oli laivan lääkäri Viktor Bogdanov, 42. Miehistön jäsen Anders Vikner oli aiemmin soittanut Bogdanovin vaimolle ja vakuuttanut: ”Viktor on pelastunut ja täällä minun kanssani.” Mutta Viktor ei koskaan tullut kotiin ja on kadonnut jäljettömiin. Vikner on pyytänyt anteeksi ja väittänyt erehtyneensä kuohuksissaan. Vaimo kertoi miehensä olleen aina hyvin vaitelias työstään, oli kuin hän olisi omamnnut salaisuuden, joka oli raskas kantaa. On oletettu, että ensimmäinen mekaanikko Lembit Leiger olisi alun perin otettu Huddingen sairaalaan Ruotsissa ja komissaari Stridlund kertoi Leignerin omaisille, että sairaalahoidon jälkeen Leiger lähetettäisiin Tallinnaan lentokoneella. Kun perhe saapui noutamaan Leigeriä, hän ei ollut koneessa. Tämän jälkeen Leiger on kadonnut jäljettömiin. Komissaari Stridlund kiisti myöhemmin kaiken osallisuutensa Spiegel TV:lle. Kuitenkin on olemassa kirje, jonka Stridlund on lähettänyt Leigerin omaisille Ruotsin Tallinnan suurlähetystön kautta. Kun komissaarille huomautettiin tästä, hän oli vedonnut yleiseen hämmennykseen/epäjärjestykseen.

Kaksossisaret Hennely ja Hanka-Hannika Velde olivat tanssijattaria. vanhemmat sanovat, että Huddingen sairaalasta oli kerrottu 4.-6.10.1994, että heitä olisi hoidettu siellä. Yksi sisarista oli vieläpä merkitty ensimmäiseen salaiseen selviytyjien listaan lempinimellä ”Anne”, joka oli tuntematon ulkopuolisille. Myöhemmissä listoissa nimi oli vaihdettu viralliseen etunimeen. Ruotsin poliisi, Ruotsin Kriisikeskus, Ruotsin Punainen risti ja Ruotsi sisäministeriö kaikki vahvistivat sisarusten selvinneen vahingoittumattomina. Myöhemmin sairaala kiisti tiedot. Sittemmin he ovat kadonneet. Äiti sanoi saaneensa puhelun vuoden jälkeen katoamisesta toiselta tyttäristä, mutta että keskustelu oli katkaistu. Tax-Free-Shopin johtaja tiina Müur, upseeri Kaimar Kikas ja insinööri Agur Targama myös katosivat jälkiä jättämättä. Tiina Müurin isä otti yhteyttä Sisäministeriöön, jossa kehotettiin soittamaan Tiina Müurin kotiin. Ministeriön mukaan ”Tiina oli jo saapunut Eestiin.” Tätä aiemmin eestin radio 2 oli ilmoittanut Müurin olleen elossa, mutta shokkitilassa ruotsalaisessa sairaalassa. Tämän vastauksen jälkeen ruotsalainen suurlähetystö kieltäytyi vastaamasta mihinkään kysymyksiin häntä koskien.

Miehistön jäsenen Kalevi Vahtraksen vaimo Ruth Vahtras oli saanut tietää Ruotsin poliisilta: Aviomiehenne on pelastettujen listalla, mutta emme pysty sanomaan, mihin sairaalaan hänet on viety”. Listan oli vahvistanut Eestin Kuljetusministeriö, sanoi Eestin radioasema KuKu Tallinnassa. Uutistoimisto FilmiMAX julkaisi listan 29.9.1994. Vahtraksen poika otti sitten yhteyttä Sisäministeriöön, Terveysministeriöön ja Punaiseen ristiin. Kaikkialla vastattiin, että isän nimi oli listalla. Oletettavasti joku Sisäministeriössä oli sanonut: ”Kyllä, isänne on elossa, mutta älkää Jumalan nimessä kertoko tätä kenellekään.” Kun Ruth Vahtras myöhemmin soitti uudelleen, hän huomasi, että hänen puolisonsa nimi oli pyyhity pois. R. vahtras oli järkyttynyt ja soittanut Tallinnan Merimiessairaalaan. Hänelle oli kerrottu, että puoliso oli Turun Yliopistollisessa sairaalassa Suomessa. Sairaalan pelastuneiden lista ei sisältänyt vain Vahtraksen nimeä, mutta siinä oli myös kuvattu tämän ruumiinlämpötilan olleen ”alempi kuin normaali”. Listan oli laatinut Antti Järskalainen, sairaalan johtaja. Ruth matkusti välittömästi Turkuun, mutta sai kuulla täällä, että aviomies olisikin toimitettu sairaalaan Ruotsissa. Useiden puheluiden jälkeen hän lopulta sai kuulla, että hänen puolisonsa kuollut ruumis oli löytynyt Suomen rannikolta. Muserretun vaimon oli tunnistettava Vahtraksen ruumis valokuvan perusteella. Hänelle vakuutettiin, että miehen selviytyminen oli ollut erehdys. Vahtraksen ruumis saapui sitten arkussa Tallinnaan, jossa se oli määrä avata. Sisältö oli järkytys, sillä ruumis oli täysin ruhjottu ja siinä oli jälkiä viilloista ja pistoista niskan seudulla. Kalevi Vahtras näytti tulleen hakatuksi ja kidutetuksi ja sen jälkeen tunnistamattomaksi ruhjotuksi. Kaikesta huolimatta kuolinsyyksi oli merkitty: ”Hukkunut Itämereen”. Ruth Vahtras otti yhteyttä tunnettuun valokuvaajaan, joka katsoi arkun sisällön perheen kotona. Valokuvat osoittivat myöhemmin Vahtraksen tulleen kidutetuksi ja puukotetuksi. Kuolintodistus oli Suomen Oikeuslääketieteen keskuksen vahvistama, mutta siinä ei kuvattu minkäänlaisia sisäisiä tai ulkoisia vammoja. Kuolinsyyntutkija koetti selittää leskelle, että meri olisi ruhjonut ruumista kiviä vasten. Mutta leski oli saanut miehensä vaatteet, joissa ei ollut ollut mitään merkkejä väkivallasta. Toisaalta ruumis oli veressä yltä päältä, vaikka meri olisi huuhtonut veren pois, jos vahtras todella olisi ollut meressä kauan aikaa.

Lisäksi selviytynyt johtaja Eestissä Peter Palgunov saksalaisen toimittajan Jutta Raben haastattelussa kertoi, että oli ollut katastrofin jälkeen lautalla kalev Vahtraksen kanssa. Vahtras oli ollut hyvällä mielellä, kun Palgunov oli nostettu kopteriin. Johtaja osoitti toista kopteria, joka oli lähestymässä ja hän oli ollut vakaassa uskossa, että vahtras olisi pelastettu pelastusviranomaisten toimesta. Toukokuussa 2001 Jutta Rabe haastatteli Silver Lindeä todistajien Kaj Holmbergin ja Ene Moldaun kanssa. PalmeNytt julkaisi osan haastattelusta (3/2002). Pelastumisensa jälkeen Linde oli kuljetettu Turun Yliopiston siaraalaan, jossa hän oli maannut samassa huoneessa kuin Kalev Vahtras. He olivat olleet kollegoita ja tunteneet toisensa hyvin. Vahtras oli yhä kärsinyt hypotermiasta ja oli lämpötyynyjen peittämä. Linde oli keskustellut Vahtraksen kanssa ja päättänyt käydä katsomassa muita selviytyneitä merimiehiä, etenkin Victor Psnetsnoita. Kun tämä oli löytynyt, he olivat päättäneet palata Vahtraksen huoneeseen. Mutta nyt sekä Vahtras että tämän vuode olivat kadonneet. Hoitajatar väitti, että tämä oli siirretty toiseen sairaalaan. Silver Linde otti myöhemmin yhteyttä Ruth Vahtrakseen, jota oli tällä välin uhkailtu ja käsketty luopumaan miehensä kohtalon tutkimisesta ja kyselyistä. Linde pelästyi ja päätti vaieta. Hän sai myöhemmin Suomessa 9 vuoden vankeustuomion huumekaupasta, miehen mukaan täysin väärin perustein eli syyte olisi ollut väärä. Jutta Rabe oli kysynyt Atte Järskeläiseltä ja tämä oli kertonut mystisistä asioista selviytyneiden suhteen ja kehottanut kääntymään Helsingin oikeuslääketieteellisen keskuksen puoleen. Täältä oli evätty pääsykaikkiin teitoihin salassapitosääntöihin vedoten.

Palataan Avo Pihtin kohtaloon. Eestin konsuli oli saanut tietoja, että Piht olisi ollut vankina pienessä talossa Uppsalassa. Luotettava ruotsalainen lähde Ruotsin Puolustusministeriössä on kertonut Spiegel TV:lle, että USA:n tiedusteupalvelu on kaapannut Pihtin ja muut, koska he tiesivät liikaa. Lähteen mukaan he asuisivat nyt USA:ssa ja olisivat saaneet rahakorvauksen kärsimyksistään. Tiedot ovat verifioineet kapteeni Werner Hummel ja asianajaja Peter Holtappels. Interpol on myös laatinut etsintäkuulutuksen mystisestä kapteenista. Andi Meister vahvisti eestiläisen sanomalehden päeväleht mukaan, että Piht ja muut selvisivät. Meisterin mukaan piht oli niin tärkeä todistaja, että tämä oli eliminoitava. On huomioitavaa, että kummallisuudet eloonjääneiden suhteen ovat rajoittuneet pieneen osaan miehistöä, joilla on saattanut olla tietoja M/S Estonian arkaluontoisesta lastista. Heillä on täytynyt olla erittäin raskauttavaa tietoa. Erityisesti Eestissä ja Saksassa Pihtin ja muiden katoaminen on saanut valtavasti huimiota. Vain Ruotsin (Ja Suomen) media on enemmän tai vähemmän kieltäytynyt käsittelemästä aihetta. 1996 kuitenkin Ruotsin Rikospoliisi suoritti kyselyn. neljä miehstön jäsentä väittivät, että olivat nähneet järkyttyneen, mutta elävän Avo Pihtin uutisfilmissä Saksan televisiossa. Myös Estlinesin oma kapteeni Erich Moik miestensä kera kuuluu niihin, jotka olivat nähneet Avo Pihtin televisiossa. Työnantajansa versiossa Moik kiisti tämän. Moik informoi STV Rapportia, joka ei kuitenkaan halunnut näyttää haastattelua. Kun Spiegel TV tiedusteli kanavalta ZDF uutisfilmiä, vaivautunut arkistonhoitaja oli kertonut, että Saksan tiedustelupalvelu BundesNachrichteniDienst oli jo etsinyt arkistosta näitä kuvia. Uutisklippi näyttää, kuinka ruotsalainenambulanssi kuljettaa Pihtin pois. Farstasta peräisin olevassa ajoneuvossa on tunnus B804. M/S Estonian tuho mainitaan myös Venäjän tiedustelupalvelun SVR:n raportissa. Sen mukaan salakuljetus oli koskenut huumeita, mutta myös koboltti oli mainittu. Lähde SVR:n tietoon oli varajohtaja Eestin tullihallituksesta Igor Kristipovich, joka murhattiin asunnossaan 22.10.1994.  Igor Kristipovitsh oli johtava asiantuntija salakuljetuksen vastaisesssa taistelussa ja hän olisi ilmeisesti vastaan ottanut tulenarkaa tietoa koskien Estonian roolia. Murhan olivat suorittaneet ammattimaiset tappajat.

On syytä muistaa, että Ruotsin oman selvityskomission entinen johtaja Olof Fossberg ja tämän seuraaja Anne-Louise Eksborg ovat toimineet myös johtajina puolustusministeriössä. Olof Fossberg oli myös selvittämässä mystistä lento-onnettomuutta 1989, jossa kuolivat tärkeät Palmen puoluetoverit ja henkilöt, jotka olivat saaneet tietoja esim. Hans Holmerin liikkeistä Palmen murhayönä.

Psykologisen Puolustuksen virasto, salakuljetus ym.

Joka kerta, kun tapahtuu jotain sellaista, mikä voi uhata Ruotsin yhteiskunnan vakautta, kätketyt voimat alkavat toimia. Psykologisen puolustuksen virasto (SPF, http://www.psycdef.se ) on keskusviranomainen, joka tarjoaa neuvoja ja ohjausta joukkotiedotusvälineiden kontingentille suunnittelussa ja median valmiudessa vakavien yhteiskuntaa koettelevien iskujen varalta rauhan aikana. SPF myös levittää ja edistää tietoturvallisuutta ja totaalista puolustautumista sekä seuraa yleisen mielipiteen kehittymistä tärkeissä asioissa psykologisen puolustautumisen vuoksi. Toimistolla on 17 työntekijää mukaanluettuna johtaja. Kirjan kirjoittamisen aikana avainjäsenistä erottuu erityisesti Yrsa Stenius, joka vastaa juuri mediamaailmasta. Suomenkin puolella vaikuttanut Yrsa Stenius on se, joka televisiossa ja lehdistössä yleensä ilmestyy kommentoimaan Estonian ja Palmen murhan tragedioiden yhteydessä. Mielipiteitä ohjattiin kovasti. Muistan, kuinka Suomessakin media raivoistasti syyllisti Petterssonia ja toisaalta paheksui voimakkaasti ”salaliittoteorioita” Estonian tragedian yhteydessä ja esitti niljakkaita käsityksiä siitä, miksi omaiset olisivat halunneet nostaa hylyn, omaisten ruumiit, tutkia alusta, vastustivat betonikuorta ym. Ja Jutta Rabea ym. paheksuttiin sensaatioihmisenä ja valiteltiin, kuinka aina tällaisia tarinoita levitellään silloin, kuin jotain tapahtuu. Totuudenetsijät olivatkin omaisten surun ja hautojen häpäisijöitä ym. Varustamo tietenkin yritti pestä käsiään edustajineen jne. Osa käsityksistä muodostui nimenomaan ns. demarien ja vassarien jutuiksi, esim. Lisbet Palmen vuoksi ja koska Palme oli kova vasemmistolainen. Muistan omien omaisteni kohdalla luonnollinen reagoinnin: Pettersson oli syyllinen ja Rabe ym. raivostuttavia häirikköjä ym. Näinhän media ja yhteiskunta auktoriteettien suulla opettivat. Yrsasta voisi muistaa, kuinka hän arvosteli sankariaan Albert Speeriä, josta oli kiinnostunut. Speer kuulemma kiehtoi häntä, mutta oli siis langennut ”pahuuden” kelkkaan. Kuitenkin tiedämme, että Speer joutui valehtelemaan henkensä edestä sodan jälkeen. Todellisuudessa tämä valehtelu isänmaansa ja kansansa tappioksi oli hänen halveksittavin tekonsa. Yrsa syyllistyy vapaahetoisesti joukkomurhan peittelyyn ja mahdollistaa syyllisten jäävän pimentoon, saati sitten, että joutusivat vastuuseen.

M/S Estonia ei ole ainoa autolauttakatastrofi, joka on tapahtunut epäselvissä olosuhteissa. 12.1.1995 Aftonbladet paljasti, että jokin suuri reikä laivan M/S Jan Heweliusz rungossa vaikutti tämän uppoamiseen talvimyrskyssä 14.1.1993. Se oli lähtenyt klo 22.30 Swinoujsciesta (Swinemünde?) Ystadiin, kun se upposi 35 km Sassnitzista.  Onnettomuus vaati 54 kuolonuhria. Päiviä onnettomuuden jälkeen raportoitiin, että kysymyksiä oli herättänyt miksi kapteeni Andrzej Ulasiewicz oli lähtenyt niinkovaan myrskyyn ja miksi häneltä oli vienyt puoli tuntia siihen, että oli lähettänyt ensimmäisen hätäviestin. Onnettomuus vei 10 rautatievaunua ja 29 rekkaa, mukaan lukien 7 ruotsalaista ajoneuvoa, kun laiva upposi vain 11 m. Kokonaisia rekkoja ja suuria kontteja/pakkauksia on sittemmin kadonnut jäljettömiin hylystä, sanoi hämmästynyt Aftonbladetin toimittaja. ”Ne on täytynyt jonkun nostaa hylystä! On tarvittu suuri operaatio sellaiseen toimenpiteeseen. Saksalaiset viranomaiset vahvistivat reiän olemassaolon rungossa.

Paljon kysymyksiä on herättänyt myös tanskalaisomisteinen Scandinavian Star. 7.4.1990 kusi erillistä tulipaloa vei hengen 158 matkustajalta.Siitä lähtien ikävä vaikutelma suuren luokan peittelystä on löyhkännyt mystisen ja traagisen tapahtuman ympärillä. On puhuttu vakuutuspetoksesta ym., mutta tähän päivään saakka viranomaisten toiminta asian suhteen on ollut kummallista. Voisiko olla niin, että niin Estonia kuin jan Heweliusz olivat osa kansainvälistä salakuljetusreittiä? Siten monia muitakin laivoja on olemassa ja myös muita reittejä. Onko aseita ja radioaktiivista materiaalia kuljetettu salaa Idästä Länteen Ruotsin kautta viranomaisten myötävaikutuksella? Iran-Contra-affäärin ja siihen liittyneiden ja sen yhteydessä paljastuneiden asereittien ym. tapahtumien suhteen tämä ei ole mitenkään mahdotonta. Tätä kokoluokkaa oleva jupakka voi johtaa valtaviin ponnistuksiin totuuden salaamiseksi.”Haluaisin osoittaa, kuinka poliittinen establishmentti näyttäisi pitävän avainmedian toimittajia ja julkaisijoita rautaisessa ottseessa.” Näin totesi Henning Witte Nexus New Timesissä julkaisemassaan artikkelissa. ”Tunnen monia toimittajia, jotka olisivat halunneet julkaista Estonian pommikuvatja muut outoudet, mutta heidät on pysäytetty korkeimmilta tahoilta tulleilla määräyksillä heidän tiedotusvälineissään. Joitain on jopa erotettu.” ”Jos en olisi kokenut itse kaikkea tätä, en olisi koskaan uskonut, että ruotsalainen media ja sen toimittajat olisivat näin raskaasti sensuroituja ja että ne väärentäisivät tai salaisivat materiaalisia todisteita.”

NATO:n laivastoharjoitus ym.

On harvoin mainittu sitä, että onnettomuus tapahtui 10-päiväisen Nato:n sotaharjoituksen ensimmäisenä päivänä. Yli 15 laivaa ja suuri määrä merivoimien ilmavoimia oli mukana. Harjoituksissa olivat mukana Nato-maiden lisäksi kumppaneina Venäjä, Ruotsi, Puola ja Liettua.Pääosa harjoituksista tapahtui Skagerrakissa, Norjan, Tanskan ja Ruotsin välissä. Kirjan The Hole (2006) kirjoittaja Drew Wilson kirjoitti, että NATO:n pelastusjoukot olisivat voineet pelastaa ainakin muutamia ihmishenkiä henkilökuntaa ja välineitä luovuttamalla. Lisäksi on olemassa todisteita siitä, että Estonian hätäsanomien kulkua häirittiin (VHF-kanava 16 ja 2182), kuten myös kaikkia radioyhteyksiä Suomen koko etelärannikolla. Eivätkö NATO-yksiköt tekosatelliitteineen ja muine laitteineen kuulleet Estonian viestitystä? On hyvä huomioida, että puhelin- ja muiden yhteyksien katkeaminen tapahtui myös tarkasti JFK:n salamurhan ja Syyskuun 11. päivän iskujen v. 2001 aikana. Werner Humel, saksalainen tutkija, osoitti, että paikallinen radioverkko oli ollut alhaalla klo 01.03 – 01.58. Juuri sen ajan, joka kului Estonian ensimmäisistä vaikeuksista sen uppoamiseen pois tutkakuvasta. Kaikki nämä seikat viittaavat tiedustelupalveluiden tai armeijan vastaavien voimien sekaantumisen laivan uppoamiseen / upottamiseen. Hätäsignaalien blokkaaminen viittaa osallistumiseen massamurhaan.

On myös viitteitä, että tässäkin yhteydessä on esintynyt ilmiö, jossa terrori-iskua edeltää juuri vastaavanlaisen terrori-iskun varalta järjestetty harjoitus. Joskus harjoitus on menossa parasta aikaa, kuten 7/7/2005 tai 11/9/2001, jolloin juuri harjoiteltu terroriskenaario tapahtuikin juuri tuolloin täsmälleen sillä tavalla, kuin harjoituksien käsikirjoitus sen kuvasi. Ja samoihin kohteisiin. Tutkija Christopher Bollyn kertoo, että M/S Estonia oli osallistunut v. 1994 ainakin kaksi kertaa harjoituksiin pommi-iskun varalta. Toinen harjoituksista oli viety läpi juuri uppoamismatkaa edeltävänä päivänä. Feikkipommi-harjoitus järjestetiin tallinnassa yhdessä RITS:n, Ruotsin Meripalokunta- ja pelastuslaitoksen ja Tukholman Poliisin kanssa. Terrorisimulaatio sisälsi skenaarion, jossa feikkipommi oli sijoitettu sauna- ja uima-allasalueelle alemmalle kannelle, vesirajan alapuolelle laivan keulaan. Toinen pommi oli asetettu ensimmäisen kannen vuodeosastolle eli myös vesirajan alapuolelle. Ainakin ensimmäinen toi mieleen seuraavan päivän reiän sijainnin. Skenaariossa pommit räjähtivät noin puolimatkassa Ruotsin ja Eestin välillä. Juuri näin tapahtuikin sitten seuraavana yönä. Hädän ja tuhon keskellä miehistön jäsenet kuulivat koodatun tulipalohälytyksen ”Hra Taivaanvalo 1:een ja 2:een” laivan julkisesta verkosta. Tätä viestiä oli käytetty harjoituksessa vuonna 1994 helmikuussa. ”Mr. Skylight” oli signaalipalomiehille edetä paloasemiin 1 ja 2 ja valmistautua vahinkojen kontrolloimiseen. Annettu hälytys viittasi vahinkoihin, jotka oli aiheuttanut räjähdys ja jotka vaativat välitöntä puuttumista/huomiota.

Uppoamispäivänä Aftonbladet raportoi, että pelastustyöntekijä Kenneth Svensson oli pelastanut ruotsalaisella helikopterilla Y-64 yhdeksän miehistön jäsentä. Aluksi ei esitetty nimilistoja, mutta myöhemmin paljastui, että kyse oli miehistön jäsenistä Avo Piht, Kalev Vahtras, Hannely ja Hanka-Hannika Veide, jotka oli poimittu pelastuslautalta X1 n. klo 03.30. Sama kpteri ja Kenneth Svensson oli noutanut klo 3.50 lautalta X 2 henkilöt Kaimur Kikas, Merit Kikas, Tiit meos, Agur Targama ja Ago Tomingas. Nämä pelastetut oli sitten viety Huddingen sairaalaan, jonne he saapuivat klo 04.40 28.9.1994. Nämä pelastukset on täysin sensuroitu muutamaa vuotta myöhemmin julkaistusta loppuraportista (JAIC). Sen mukaan Kenneth Svensson pelasti vain yhden ihmisen klo 05.10. Svensson sai palvelustaan ansiomitalin Ruotsin ylikomentaja Owe Victorinilta, joka on korkea vapaamuurari. Häneltä vaadittiin, että hän ei koskaan saisi kertoa asiasta mitään enää. Sama komentaja on osoitettu henkilöksi, joka salli Neuvosto-aseiden salakuljetuksen Eestistä. Tullikomissionaari Ulf Larsson ja Owe Victorin olivat sopineet salaa, että erityinen vanhempi tulliviranomainen sallii laittoman kuljetuksen etenemisen puhtaana ilman mitään tarkastuksia Tukholmaan. Tämän sopimuksen nojalla ainakin kaksi kertaa Estonia oli salakuljettanut syyskuussa 1994 aseita Tallinnasta Ruotsiin.

Em. tyylin salakuljetuksesta ja tulliviranomaisten ym. viranomaisten osallisuudesta on esitetty paljon todisteita. Kirjailijan mukaan on myös todisteita siitä, että miehistön jäseniä kidnapattiin ja kuljetettiin pimeästi maasta pois Arlandan lentokentän kautta. Ruotsalaisen journalistin Sven Anérinmukaan väkivaltaiset kidnappaukset Ruotsista eivät ole mikään uusi ilmiö. Nämä kidnapatut olisivat voineet todistaa tapahtumista laivalla ja mahdollisesti uppoamisen syistä. Ruotsin siviili-ilmailuhallituksen tiedotuspäällikkö Jan Lindqvist on tarjonnut Anérille dokumentteja kahdesta Arlandasta lähteneestä koneesta, joissa on ollut 9 rekisteröimätöntä matkustajaa. Ensimmäinen kone oli Boeing 727-200, rekisteröity VR-CLM, joka kuului Larman Aviation Cayman Ltd. -yhtiölle, Bermudassa sijaitsevalle yhtiölle, jonka on perustanut Lars-Erik Magnusson, ruotsalainen kiinteistömoguli, joka oli investoinut raskaasti Turkmenistanin öljy- ja kaasuteollisuuteen samana vuonna. 161-paikkainen kone saapui Amsterdamista 27.9.1994 ilman matkustajia ja se lähti seuraavan päivänä klo 20.54 mukanaan 4 rekisteröimätöntä matkustajaa. Toinen kone, Gulfstream 4, rekisteröity N971L, kuului International Lease Finance Corporationille (ILFC) Los Angelesissa. Kone saapui Amsterdamista n. klo 23 28.9.1994 ilman matkustajia ja lähti klo 05.13 29.9. mukanaan 5 rekisteröimätöntä matkustajaa Maineen. Arlandassa on käytäntö että ILFC Gulfstreamin varaukset tehdään USA:n suurlähetystöön Tukholmassa. ILFC on lentokoneiden leasing-yritys, jota kontrolloi miljardööri Maurice R. Greenburgin American International Group (AIG). IFLC:llä on liiketoimintaa lähes jokaisen suuren lentoliikenneyrityksen kanssa maapallolla.

Eräiden tutkijoiden mukaan Maurice Greenberg on keskeinen hahmo laajimmassa liittovaltiotason bailoutissa USA:n historiassa, kuten hänen on osoitettu olleen syvällä 9-11 -salaliitossa.AIG onmaailman laajin vakuutusyhtiö, jonka alaisia ovat Marsh McLennan, ACE Ltd ja AIG tytäryritys ja ”yksityinen vakoilutoimisto”, Kroll-Associates Kroll (kaikki CIA:n välineitä myös) ja jotka kaikki ovat Greenbergin perheen pyörittämiä. Maurice ”Hank” Greenberg on CFR-jäsen ja AIG:n kummisetä. Perheen lonkerot ulottuvat onnettomuuden ympärille monelta osin. ”Hank” on myös entinen New Yorkin Fed-pankin johtaja, ollut ehdokas CIA:n johtoon, Bilderberg-kokousten säännöllinen osanottaja, aiempi New Yorkin pörssin johtaja, Starr Foundationin puheejohtaja ja hänet on yhdisettty useisiin USA:n tiedusteluun linkitetyiksi ymmärrettyihin firmoihin.

Kuten alussa oli puhetta, Tidningarnas telegrambyrå TT raportoi vain muutama tunti onnettomuuden jälkeen, että n. 70 hallintovirkailijaa Tukholman poliisista oli ollut matkustajien joukossa.He olivat virallisesti osallistuneet Valtion työntekijäyhdistyksen järjestämälle kurssille. Tutkija Bollyn on paljastanut informaatiota, jonka mukaan poliisimiehet olivat juuri osallistuneet em. pommihatrjoitukseen ja he olivat paluumatkalla kotiin, kun laiva upposi. 70 poliisista vain muutama selvisi hengissä. On kummallinen sattuma, että juuri tämä määrä matkustajaluetteloista puuttuneita matkustajia vastaa näiden poliisimiesten määrää, jotka olivat juuri suorittaneet harjoitukseen laivalla ja jotka toisten dokumenttien mukaan olivat ”poliiseina palkattuja, mutta eivät poliiseja.” Mitä tämä tarkoittaa? Olivatko he tilintarkastajia ja kirjanpitäjiä? Vai olivatko he turvallisuuspalveluiden palkkaamia poliiseja tai muita salaisten voimien jäseniä?

Lainaus päättyy.

Kuvia ja linkkejä lisää esim.  täällä

kommentteja:

Jepulisjepsis20. lokakuuta 2016 klo 2.21

Selvästi järjestetty juttu – ei mikään onnettomuus. Jutun tutkinnassa näkyy selvästi hyvin vahvaa ohjailua jostain tahoilta tms.

Ihmisten pitäisi tietää millaisten hirviöitten vallan alla elämme näinä päivinä, silti moni elää jossain pilvilinnoissa tv:n takia.

En tiedä pitikö itkeä vai nauraa, aina kun tämä ”onnettomuustutkija” ilmestyi ruutuun selittelemään, myös muiden tapausten yhteydessä : 

http://www.hs.fi/kotimaa/a1411744038450

http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/lehtola-tyrmaa-ruotsalaisten-estonia-hankkeen-turhana/87648/

 

Jepulisjepsis 20. lokakuuta 2016 klo 8.22

Jutta Rabe Estonia 1994

Meillä vain suorastaan rikollista selittelyä jostain keulavisiireistä yms., kun aukko laivan kyljessä näkyy selvästi tuossakin videossa ja Raben kirjassa s.160. 

Hyvin noloa miten Suomen ja Ruotsin rannikkovartiosto yritti ilmeisen käskettynä tuota tutkimusta estää, vaikka olivat kansainvälisillä vesillä. Asenne kertoo taas kaiken. Olisivat päinvastoin auttaneet tuota Raben tutkimusryhmää vuonna 2000, kun kerran paikalla olivat.
 

 

Jepulisjepsis 27. marraskuuta 2016 klo 14.42

Ole Dammegård on hokannut ilveilyn tässä ”muslimiterrorissa” mitä nyt on ollut täällä Euroopassa :

Esim. Ohessa Breivik lavastuksesta Oslosta 2011. Naisella iso puutikku päässä, eikä nouse ambulanssiin. Sen sijaan, uhrit viedään bussiin?
https://youtu.be/RoTTMrQ3Sc8

Jopa pösilön pitäisi periaatteessa huomata tuollaiset lavastukset, ei tartte kuin pysäytyskuvia vähän tarkemmin kattella.

Mutta, eipä ihmisiä näinä päivinä tunnu kiinnostelevan yhtään minkään asian todellinen luonne tässä maailmassa…

 

Jepulisjepsis TeroPekkaPekka8. joulukuuta 2016 klo 12.26

Ihan asiallinen suomenkielinen video Estoniasta:

https://youtu.be/4ptatFQFk6I

 

 

Jepulisjepsis TeroPekkaPekka14. joulukuuta 2016 klo 2.58

Estonian kyljessä on Jutta Raben (Alfamerin kirja 2002) mukaan on kaksi reikää. Ilmeisesti aluksen kyljessä keskemmällä on myös repeämä / räjäytetty aukko, jota on yritetty PEITTÄÄ hiekalla !

Löytyyköhän tästä aukosta selkeimpiä kuvia, siis muita kuin tuo Jutta Raben kirjassa oleva yksi mustavalkoinen kuva sivulla 160 ? Hän sanoo kirjassa, että he kuvasivat sen hyvin tarkasti kauko-ohjattavalla robottikamerallaan ?
 

nnn

Kah, tekstissä olisi pitänyt painottaa tosiaan, että myös pommireikä löytyi. Alushan piti peittää hiekalla. Tosiasiassa peittäjät olivat vain pettäneet runkoa pommireikään saakka. Sitten työ oli jätetty kesken ja taas lätisty jotain moraalisaarnoja ja selitelty. Jutta Raben ryhmä kuitenkin löysi reiän kuin ihmeen kaupalla. Se oli peitetty liian ohuelti ja se oli tullut jälleen esiin. Kun hiekkaa vähän tongittiin tai sen läpi tuli jokin virtaus. Luulin tuon reikäkuvan olleen juuri tämä reikä. En nyt ole varma .

 

nnn

Joo tuo onkin se rampin näytereikä. Mutta onhan sekin pommireikä.   

 

  1.  nnn
  1. Pitää nyt sitten kun jaksan tarkastaa tämä reikäjuttu. Eli joutuivatko etsimään juuri keulareikää hiekan alta

Jepulisjepsis 19. joulukuuta 2016 klo 11.50

Ei sitä keulareikää voi peittää, vaan laivan keskivaiheilla kyljessä vesirajan alapuolella on mahdollisesti toinen pitkulainen reikä joka on melkein kokonaan hiekkakummun alla. Tätä oli siis yritetty peittää. Tämä repeämä ei mitenkään voinut aueta siihen vain  keularampin irtoamisen vuoksi.

Hiekkaa oli siis jo 90-luvulla kipattu juuri sopivaan kohtaan laivan päälle, ja ehkä jollain turbiinilla vielä puhallettu keoksi laivan kylkeä vasten, koska joku sukeltaja ihmetteli myös laivan sisuksiin joutunutta hiekan määrää. Jotain on siis yritetty peitellä – sanoo Rabe.

Rabe otatti siis näytteet helpommin löydettävästä keulapäässä olevasta reijästä ja tätä reikää on mahdotonta peittää millään peittämättä koko laivaa. Muistathan betonointiaikeet … 

Mutta yksikin kongreettinen todiste tahallisesta tihutyöstä riittää eli ne näytepalat. Ja nuo peittelytoimethan toimivat jo sinällään aihetodisteena. Tuo todisteiden peittely hiekalla ja betonointiaikeet ovat jo sinällään rikollista.

Siksi Jutta Rabe teki muutaman omaisen kanssa Saksan yleiselle syyttäjälle  rikosilmoituksen 850 ihmisen murhasta silloin sukellusretkensä jälkeen v.2000.

Poimintoja Spingolan kirjasta The Ruling Elite I


<Taas kannon alta löytyneitä vanhoja backup bloggauksia tässä luettavaksi – kiitokset alkuperäiselle bloggarille. >

 Lainaus alkaa:

Poimintoja Spingolan kirjasta The Ruling Elite I

Posted on heinäkuu 22, 2012

Kommunismin päämäärät Kommunistisen manifestin mukaan ovat lähes identtiset Illuminaatin päämäärien kanssa (Weishaupt). Kansainväliset pankkiirit rahoittivat kommunismin vallan instrumentiksi, superrikkaiden naamioksi. Kommunismin päämäärä ei ole vaurauden tasaaminen tai jakaminen, vaan kaikkien resurssien ja muunpääoman takavarikoiminen ja kontrolli pienen vähemmistön toimesta. Eliitti ei määritellyt kommunismia tai toteuttanut sitä Moskovasta, Pekingistä  tms. käsin, vaan  pankkiirien konferenssipöydistä New Yorkissa, Pariisissa ja Lontoossa.

(Deanna Spingola: The Ruling Elite I (2011), s. 147)

Rothschildit

Napoleonin sodat ja vallankumoussodat olivat nostaneet Rothschildit maailman rikkaimmiksi. Ennen tätä Englannin pankkia ja siis koko maan taloutta kontrolloivat muut juutalaissuvut. Myös silloin maa oli laajentanut valtapiiriään ja pyrkinyt hankkimaan kultaa. Rothschildit jatkoivat kullan hamuamista kaiken muun vaurauden ohella. Keinoina saattoivat olla ryöstöt tai sodat. Rothschildit olivat rahoittaneet sotien kaikkia osapuolia ja rikastuneet valtavasti murtamalla Napoleonin mannermaasulkemuksen. Vain suurilla tekijöillä oli varaa tähän toimintaan suurella riskillä. Rothschildien (ja talmudistien) todella kattava tiedustelu- ja kuriirisysteemi helpotti tietysti murtamisen onnistumista. Sota-aikana hinnat nousivat taloussaarron vaikutuksesta rajusti. Tunnettua on myös tämän verkoston avulla tehty jättikaappaus, kun Englannin pörssissä levitettiin ensin väärää tietoa Waterloon taistelun tuloksesta, mikä johti paniikkiin ja osakkeiden myyntiin polkuhintaan.

Seurauksena oli suuri valta, joka nosti etenkin Englannin taloutta hallinneen Nat Rothschildin suvun ykkösvaikuttajaksi. Vastedes Rothschildit saattoivat pyrkiä jopa maailmanlaajuiseen monopoliin jonkin raaka-aineen tms. tuotteen kaupassa ja hankinnassa. He saattoivat järjestää minkä tahansa maan vaikeuksiin, etenkin täysin hallitsemansa maat, kuten esim. Ranskan, jossa he järjestivät monta talouskriisiä 1800-luvulla poliittisten tavoitteidensa ajamista varten. Heti 1818 näytettiin maan johdolle kaapin paikka ja pakotettiin se ruotuun. Jo ennen kv. kultastandardia 1873 kv pankkiirit olivat perustaneet globaalin verkoston rahanvaihtoon ja arvometallivälitykseen. He olivat luoneet kv rahajärjestelmän, joka on säilynyt nykyisyyteen asti jokseenkin samanlaisena. Tämä rahamonopoli hallitsee maailman taloutta.

Wienin kongressissa Nat Rothschild yritti saada aikaan koko maailmanlaajuisen maailmanhallituksen. Tsaari Aleksanteri I torjui suoralta kädeltä ajatuksen yhteisestä maailmanhallinnosta ja Venäjälle perustettavasta yksityisestä Rothschildin keskuspankista. Rothschild oli ehdottanut hallituksen sijoituspaikaksi Sveitsiä ja siellä Geneveä. Rothschild oli tästä lähtien tsaarin vihollinen ja uhkasi koko Romanovien sukua. Kenties Lincoln oli raivattava tieltä. koska tämä oli sodan aikana ostanut 7,2 miljoonalla tsaarin laivaston vierailun Tyynen meren ja Atlantin satamissa. Kenties koko sisällissota oli tarkoitettu jakamaan maa pysyvästi tai ainakin Englannin ja ranskan tarkoitus oli ehkä sekaantua siihen. Tsaari Aleksanteri II uhkasi sodalla tällaisen puuttumisen seurauksena, mihin ei ilmeisesti oltu varauduttu. (Ehkä USA:n johto oli suunniteltu eri miehelle alun perin ja myös siksi Lincoln oli surmattava?)

Rothschildit rahoittivat Vanderbiltien ja Harrimanien rautatietehankkeet ja Carnegien terästeollisuuden. Monet suuret hankkeet rahoitettiin eurooppalaisella pääomalla USA:ssa, johon sitä kanavoitiin esim. J.P: Morganin kautta. Morganin ja Rothschildin yhteistyö on ollut erittäin tiivistä, mutta on erittäin todennäköistä, että koko Morgan oli alusta lähtien Rothschildin luomus. Hänen isänsä Junius Morgan perusti pankin siirryttyään Englannista 1800-luvun puolivälissä. Tunnettuja Rothschildin agentteja ovat Aaron H. Palmer ja etenkin August Schönberg eli August Belmont, joka saaapui USAan 1837. Koska hänellä oli käytössään valtavat rahamäärät, hän oli pian presidentin neuvonantaja raha-asioissa. Meksikon sodan (1846-48) aikana hän oli hallituksen  fiskaaliagentti. Rothschildit tekivät suuret voitot tuon sodan ansiosta.

Sisällissotaa ajatellen Belmontin papereista selviää, että The goal of conspiracy was to split the United States into several warring parts. Koska isolationistista USAa ei voinut saada suuren sodan osapuoleksi, maata ei pystynyt saamaan Rothschildien massiivisten lainojen koukkuun. Ainoa mahdollisuus oli luoda sisäinen konflikti. Tätä luotiin vuosikymmeniä maksettujen provokaattorien avulla. Yksi strateginen nimitys oli Thomas Cooper, josta tuli Etelä-Carolinan Collegen presidentti 1821. Toisella puolella esim. markkinoitiin massiivisesti vääristelevää fiktiivistä teosta Setä Tuomon tupa ja esim. John Brownin toimia ei voida kuvitella ilman, että takana ei olisi ollut mahtavia voimia. Maksettuja provokaattoreita ja vihakiihottajia oli paljon kummallakin puolella vuosikymmeniä. Talouspolitiikallaan Pohjoinen hyötyi Etelästä ja riisti sitä pakottaen sen maksamaan erinäisiä tariffeja ym. Etelää kohdeltiin kuin siirtomaata.

Illut, Dayn puhe

Illuminaatti julisti petollisesti tavoitteenaan olevan Peace on Earth, mutta tosiasiassa se pyrki kumoamaan kaiken olemassa olevat hallitukset ja uskonnot (kaiken entisen järjestyksen, traditiot ja arvot) jakamalla massat vastakkaisiin leireihin koko ajan lisääntyvissä poliittisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa kiistoissa. Ihmiset taistelisivat keskenään ja heikentäisivät itseään sekä vähitellen tuhoaisivat kansalliset hallitukset ja uskonnolliset instituutiot. Ironista oli, että Strategisten ilmavoimien motto II maailmansodan aikana oli Peace is our Profession. Joukot murhasivat satojatuhansia ihmisiä pommeillaan. Koneiden ja osaston tunnukset olivat vahvasti illuministisia. Illuminaattien ja vapaamuurarien tunnukset ja mystiset symbolit ilmenevät lukuisissa julkisissa rakennuksissa ympäri maailmaa, mikä osoittaa vahvan solutuksen jatkuneen kautta vuosikymmenien.

Väestön vähentämisen puolestapuhuja ja sotahaukka Henry Kissinger piti puheen Istanbulissa Akbank konfrenssissa 31.5.2007. Hän sanoi siinä, että Irakistalähtö riippuu jostakin sellaisesta, mitä sakslainen filosofi Immanuel Kant sanoijonain päivänä koittaa universaalin rauhan aikakausi. Ainoa kysymys on se, saadaanko se aikaan ihmisen näkemysten perusteella, vai tuleeko seniin suuren luokan katastrofien sarjan jälkeen, että ihmiset ovat niin väsyneitä, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Tämä on puhdas illuminaattien dogmi. vastaavasti on puhuttu useaan otteeseen Uudesta maailmanjärjestyksestä, joka tulisi kertarytinällä tai asteittain. Myös on puhuttu jo monissa tv-ohjelmissakin, että ihmiskunnan ongelmat voidaan ratkaista vain yhteisen maailmanhallituksen avulla, köyhyys ja ympäristöasiat ym. Esim. Soros on puhunut myös suuresta koettelemusten ajasta. Synkkiä pilviä onkin kerääntynyt koko maailman ja Euroopan ylle. Talous on kaatumassa ja talmudistit ovat aloittamassa jättiläismäistä massamurhaa Syyriassa ja Iranissa. Jo sen valmistelu on johtamassa energiakriisiin ja talouskatastrofiin ilman velkaongelmia ja tahallaan järjestettyä talouskriisiäkin. Venäjän propagandisteiksi naamioituneet eliitin kätyrit mainostavat 3. maailmansotaa jne. Vapaamuurarien ja illujen sekä talmudistieliitin tunnuslause on Ordo ad Chao, uusi järjestys kaaoksesta ja katastrofista, entisen tuhosta ja mullistuksista.

New Order of Barbarians Tuossa linkissä on 20.3.1969 tri Lawrence Duneganin kuulemia asioita Pittsurghin Pediatric Societyn luennolla, puhujna tri Richard Day, insider. Day visioi uudesta maailmanjärjestyksestä, ns. uudeksi barbaarien järjestyksestä, jossa hän määritteli n. vuoteen 2000 mennessä tapahtuvia muutoksia. Systeemi vaati sopivien ihmisten sijoittamista oikeille paikoille etukäteen. Tri Dayn mukaan hän saattoi suhteellisen vapaasti puhua asioista, jotka ennen pidettiin visusti salassa, sillä kaikki on nyt valmiina eikä kukaan voi meitä enää nyt pysäyttää. Hän kuitenkin kielsi kaikki muistiinpanot, nauhoitukset ym. vuodot. Vuona 1988 Dunegan purki nauhalle kuulemansa.

Tri Day sanoi, että kaikella on kaksi tarkoitusta. Näennäinen syy on saada asia hyväksytyksi kansalaisten taholta. Toinen on todellinen tarkoitus, joka liittyy uuden systeemin perustamiseen ja johdon todelliseen tarkoitukseen (yleensä näennäinen, ihmisille kerrottu perustelu on kai täyttä potaskaa). Day esitti seuraavia taktiikoita, joiden avulla kulttuuria muutettaisiin ja väestöä vähennettäisiin, focus perheessä, yhteiskunnan perusyksikössä:

1. Ihmisten määrää planeetalla on rajoitettava. 2. Ihmisten ei ole lupa hankkia enää lapsia halujensa mukaan tai vapaasti/huolettomasti. 3. Ihmisten on erotettava seksi lisääntymistarkoituksesta ja silti heitä kannustettaisiin seksuaaliseen aktiivisuuteen. Ehkäisyä suositeltaisiin vahvasti ja ehkäisylääkkeitä olisi saatavilla kaikkialla amerikkalaisissa apteekeissa vapaasti. 4. Seksiopetusta kouluissa lisättäisiin, jopa alkeis- / peruskoulussa (elementary school), jotta lapset vieteltäisiin aikaisin. Teiniraskaudet tulisivat lisääntymään. 5. Abortti tullaan sallimaan eikä se ole enää rikos missään. Veronmaksajat kustantavat sen niille, joilla ei ole siihen varaa. Aborttia tullaan pitämään normaalina asiana.  6. Enemmän ihmisiä tulee omaksumaan homoseksuaalisen elämäntyylin. 7. Avioerot lisääntyvät. Perheiden merkitys vähenee. 8. Lääketieteen asiantuntijat tulevat suosittelemaan eutanasiaa niille, jotka ovat saattaneet itsensä hyödyttömiksi. 9. Vakuutusyhtiöt ja yksityinen teollisuus kytkevät terveydenhoidon työllisyyteen (työterveyshoito). Terveydenhoitokulut lisääntyvät ja viranomaiset joutuvat säännöstelemään lääkkeitä ja sairaanhoitoa. Ilmainen / julkinen terveydenhuolto lopetetaan asteittain. 10. Hallitus ja korporaatiot tulevat vaatimaan työntekijöiltään valokuvatunnistetta ja julkisiin rakennuksiin tulevilta. 11. Tohtoreista tulee pitkälle erikoistuneita spesialisteja. 12. Uusien sairauksien diagnosointi vaikeutuu ja myös parantumattomia uusia sairauksia ilmenee. 13. Tri Day sanoi: Me voimme jo nyt parantaa lähes kaikki syövät jo nyt. kaikesta tästä on tiedot olemassa Rockefeller-instituutissa. Kuitenkin, jos ihmiset eivät enää kuolisi syöpiin, me ylikansoittaisimme alueita. Hän sanoi myös, että salamurhaajat tulevat pystymään stimuloimaan sydänkohtauksia. 14. Convenience (mukavuuslaitos? herkut?) tai valmisruoat muuttuvat vaarallisiksi (hazardous). 15. Ihmisille mainostetaan ja suositellaan maailmanlaajuista uutta uskontoa. Raamattu muutetaan.16. Toimittajat/kustantajat muuttavat vähitellen/huomaamattomasti (subtly) kirjallisuuden klassikoita.17. Lapset tulevat viettämään enemmän aikaa koulussa, mutta heistä tulee lahjattomampia/tuottamattomampia. 18. Eliitti tulee rajoittamaan julkaisutoimintaa: kirjat katoavat kirjastosta. 19. Lakeja muutetaan, myös sinistä lakia, joka kieltää kauppojen sunnuntaiaukiolot. 20. Valtiot laillistavat uhkapelin ja tekevät siitä instituution. Ne kontrolloivat korporaatioiden kilpailua, muuttavat antitrusti-lakeja  ja luomaan uudet säännöt, jotka mahdollistavat monopolikapitalismin ja yksityiset julkiset kumppanuudet. 21. Alkoholin ja huumeiden kulutus lisääntyy ja siitä taas syntyy tarvetta tehokkaampaan poliisien valvontaan ja ihmisten vangitsemisiin, mahdollisesti yksityisesti omistettuihin vankiloihin. Veronmaksajat maksavat vankien kulut. Rikosta käytetään yhteiskunnan ohjaamiseen. 22. Matkustusrajoituksia säädetään ja matkustamista vaikeutetaan. Ihmiset tulevat tarvitsemaan lupia maan sisälläkin matkustamiseen. Auto-onnettomuudet ja lento-onnettomuudet lisääntyvät. 23. Hallitus luo keskitetyn valvontajärjestelmän. Ehkäpä kotejakin valvotaan kaapelimedian välityksellä.  24. Infrastruktuurin annetaan rapistua, mikä saa aikaan masentuneen ilmapiirin.  25. Teollisuutta rajoitetaan sillä perusteella, että muiden maiden olisi mahdollista saavuttaa samat asemat. Työpaikojen väheneminen saa aikaan ihmisten uudelleen sijoittumista, joissain tapauksissa väestö lisääntyy hirmuisesti. Teollisuussabotaashi saattaa myös aiheuttaa tuottavuuden vähenemistä ja väestön siirtymisiä. 26. Viihteestä tulee enemmän seksuaalisesti suorasukaisempaa, eloisampaa ja väkivaltaisempaa, jotta ihmiset muuttuisivat vähemmän herkiksi ja hienojakoisiksi. Kuoleman esittäminen hyväksytään helpommin.  27. Eliitit, mahdollisesti maatalousbisneksen kautta, Rockefeller-säätiön esityksen mukaisesti, keskittävät ruoan tuotannon ja jakelun aiheuttaen tällöin tahallaan pulaa ruoasta. Pienet maatilat tulevat katoamaan. 28. Tri Day sanoi: Me voimme tai voimme pian kontrolloida säätä. 29. Asumiskulut nousevat rajusti (Muodossa: niistä tulee estäviä (prohibitive)). 30. Eliitti kontrolloi taloutta inflaatiolla. Rahasta tulee luottoa ja sen vaihtamisesta sähköistä. kaikesta huolimatta yksinkertainen pankkijärjestelmä kontrolloi kaikkia finanssitoimintoja. 31. Eliitti käyttää terrorismia yhdyskuntien kontrolloimiseksi ja drakonisen lainsäädännön aikaan saamiseksi.

Kustaa III

Vuonna 1789 Kustaa III, Ruotsin kuningas, vaati parlamenttia laskemaan liikkeelle velatonta paperirahaa, joita kutsuttiin riikintaalereiksi, Ruotsin kansallisen velkatoimiston kautta. Yksityiset pankkiirit, jotka olivat ennen tätä tehneet huikeita voittoja, eivät pitäneet tästä. Kolme vuotta myöhemmin aatelismies Anckarström murhasi kuninkaan. Perhe muutti nimensä Löwenströmiksi. Sodan aikana rahaa painettiin liikaa ja sotaan liittynyt inflaatio tuhosi velattoman rahan konseptin 1834 mennessä. Jos hallitus laskee liikkeelle velatonta rahaa, sen on myös kontrolloitava sen määrää ja kiertoa (ehkäpä Otto Wagener olisi ollut liian radikaali Saksan taloutta johtamaan 1933 myös tästä syystä. Nyt hallittu muutos muodostui menestykseksi. Wagenerin ajatukset olivat oikeita myös siinä, että systeemi selviäisi suurestakin taloussodasta. Kannatuksen hankkiminen ennen tällaista ja suhteiden rakentaminen ulkomaille oli kuitenkin viisaampaa, sillä Kolmas valtakunta oli täysin aseeton tuolloin ja muutenkin palasina, alttiina tuholle pienestäkin vastoinkäymisestä, ainakin uusi hallitus kaatuisi helposti. Gottfried Feder oli myös tunettu talousdemokraattisen ajatuksen edustaja  natsipuolueessa. Hän luennoi aiheesta Reichswehrin tilaisuudessa, jossa Hitler oli propagandakurssilaisena. Hän luennoi aiheesta myös 1919 ensimmäisissä kokouksissa, joissa Hitler oli mukana).

Andrew Jackson

Kaksi kautta 1829-37) hallinnut Jackson on jostain syystä ns. vaihtoehtomediassa esitetty sankarina. Ilmeisesti toisen keskuspankin luvan uudistamatta jättämisen ympärille on rakennettu sopiva tarina. Tässäkin motiivit ovat aivan erilaiset kuin on väitetty, kuten myös syyt erinäisiin pankkiirien vastaisiin purkauksiin. Esim. Anthony Sutton taas on sanonut FDR:n myöntäneen , että presidentti Andrew Jacksonin ajoista lähtien ovat New Yorkin ja hieman myös muiden suurkaupunkien rahaeliitit päättäneet kaikesta siitä, mitä maassa tehtiin ja hallitukset ja presidentit ovat olleet vain heidän palvelijoitaan. Kaikki tällainen aiheuttaa varmaankin paljon väärinkäsityksiä, jos jostain syystä jossain vihjataan, että Jackson olisi taistellut rahaeliittien ylivaltaa vastaan. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Etenkään Jackson ei ollut mikään kansan mies, vaan rikkaan suurmaanomistaja ja eliitin etujen ajaja. Sen valitsema. Hän miehitti hallintonsa vauraimman eliitin miehillä. Tässäkin ns. Totuus-liike ja 100 % petosta oleva CIA-historia astuvat oudosti yhtä jalkaa (The Era of Common Man)

Nuoruudessaan Jackson ei edes ollut lojaali USA:lle, vaan osallistui espanjalaismielisiin ja englantilaismielisiin maanpetoksellisiin kuvioihin, joista pääsi luikertelemaan joutumatta vastuuseen. Englantilaismielinen hän oli lopun ikäänsä. Hän oli se presidentti, joka solmi tiiviit yhteydet Rothschildeihin. Hän korvasi näin hallituksen perinteiset luotottajat eli Baring-suvun pankit. Hänen valintansa takana oli jo Rothschild-agentti Belmont sekä englantilaismielinen Van Buren, jotka määräsivät uuden Demokraattisen puolueen ohjelmasta. Hänet valittiin edistämään Wall Streetin etuja, kuten muutkin presidentit.  Rothschild-agentit, kuten Cohen, toimivat hallituksen fiskaali-agentteina. Keskuspankki oli juuri Baringiin kytkeytynyt. Toimiluvan kaataminen liittyi siihen, että 1830-luvulla Rothschildeista tuli hallituksen pankkiireita. Cohen lähetti 1836 Jacksonia esittävän maalauksen Lontooseen Nat Rothschildille. Rothschildit toimivat hallituksen fiskaaliagentteina vuoteen 1843.

Melko omalaatuinen ja estoton Jackson käyttäytyi suorasukaisesti ja toimi oman päänsä mukaan. Keskuspankin toimiluvan hylkääminen liittyi tällaiseen ja tiettyjen pankkiirien suosimiseen. Hänen vihansa kaikkia pankkeja kohtaan on peräisin nuoruuden vastoinkäymisistä. Tätä ei pidä ymmärtää väärin (erinäisiä purkauksia, jotka on valikoitu valheellista tarinaa tukemaan). Ilmeisesti väitetty viha ei ollut merkittävä tekijä tai sitten kohdistui vain entisiin pankkiireihin. Keskuspankkijuttu liittyi osittain whigien ja demokraattien taisteluun. Hän oikeastaan takavarikoi talletukset ja siirsi ne yksityisestä pankista toiseen. Hän siirsi yhteiskunnan rahat pankeista toisiin ja salli niiden käytön riskisijoituksiin, jolloin monet pankit kaatuivat ja ihmiset menettivät rahansa. Taloustoimillaan hän sai maan talouden kaaokseen ja paniikkiin. Keskuspankin veto oli oikeastaan yksi melko härski ja laitonkin toimenpidesarja, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena. Esim. kongressia ei kuultu, kun rahojen jakelu noin vain siirrettiin pankeista toisiin. Toimenpiteet suosivat spekulaatiota ja vähensi luottoa kovaan rahaan, minkä hänen ihailijansa huomasivat. Hänet uudelleenvalittiin tästä huolimatta, ei sen ansiosta. Siirrot loivat luottoekspansion ja inflaation, maalla spekuloinnin. Peter Temin kirjoitti, että kriisi olisi tullut joka tapauksessa tämän boomin myötä. Jackson pahensi paniikkia 1837 lisäten intensiivisyyttä julkisen maan hankintaa kohtaan, mikä aiheutti suuren rahaylijäämän liittovaltiolle. 1836 laki maanmyynnin hillitsemiseksi ja em. rahamäärän jakelu 1837 loivat 1837 paniikin.  Kupla puhkesi tällöin ja maa vajosi yhteen pahimmista lamakausista USA:n historiassa. Nichola Biddlen mukaan keskuspankin luvan peruutus kannusti vastuuttomaan paperirahan luontiin valtionpankkien taholta, mikä laukaisi kriisin.

Jackson oli suuren luokan orjanomistaja ja mies, joka alkoi suuret maanryöstöt intiaaneilta. Kuinka ollakaan, maat annettiin edullisesti suurimmille maanomistajille ja suurplantaasien perustamista varten tms. Intiaanit ajettiin julmasti pois, mutta maita sai ostaa 1837 jälkeen vain kullalla ja hopealla, joita oli vain rikkaimmilla. Pieniä maatiloja ei enää syntynyt. Miljoonien tavallisten ihmisten unelmat särkyivät. Maatiloja kaatui myös talouskriisissä ja saalistajia suosivina aikoina. Pienet pankit kaatuivat talouskriisin ja päättömien pykälien vuoksi. Muutenkin keskuspankin jälkeisenä aikana spekuloijat ja konnat menestyivät ja useita tavallisia petettiin. Jacksonin aika muistettiin vuosia sanoen: You are a den of vipers and thieves. I intend to rout you out, and by the grace of the Eternal God I will rout you out. Valheet omaksuttiin vasta vähitellen, etenkin 1900-luvulla. Em. lausetta muisteltiin sentään esim. 1984 Time Magazinessa.

Jacksonin aikana Etelävaltioiden kannalta törkeä vero- ja tariffipolitiikka sai aikaan erotunnelmia. Jackson uhkasi käyttää sotavoimaa, jos maita eroaisi unionista tai tariffeista kieltäydyttäisiin. Alkuperäinen perustuslaki lähti siitä, että liittovaltio ei olisi voinut säätää epäoikeudenmukaisia lakeja. Sillehän oli käynyt huonosti. Ns. nollaamiskriisissä presidentti tuli vastaan ja kiistanalaisia tariffeja pienennettiin (1831).

Eversti House

Thomas W. House (Huis) oli oletettavasti Rothschild-agentti. Hän vaurastui suuresti Lincolnin sodan aikana. Hän oli juutalaista syntyperää, joten siten hänen poikansa Edward Mandell House oli myös. Eversti Housen toinen nimi Mandell on peräisin isän juutalaiselta kauppiasystävältä. Thomas emigroitui Englannista j asettui Texasiin, jossa siis vaurastui suuresti sotasaarron aikana saarron murtamisen johdosta. Sodan loppuun mennessä hänen omaisuutensa oli Texasin suurimpia. Hänen laivansa veivät tavaraa myös Rothschildeille. Eversti House oli sittemmin kuuluisa sionistien välikäsi, joka ohjasi Woodrow Wilsonin toimintaa ja oli myös hänen edeltäjiensä ja seuraajiensa neuvonantaja aina FDR:n valintaan asti. Hänellä oli erittäin läheiset yhteydet Rothschildeihin.

Theodore Roosevelt intiaanisodista

Theodore Rosevelt puhui halveksivasti ulkomaalaisista, japanilaisista, espanjalaisista ym, mutta etenkin intiaaneista ja värillisistä. Intiaanit olivat petollisia, julmia, uskonnottomia, jne. jne. Heidän elämänsä oli muutamaa luokkaa vähemmän tarkoituksettomampaa, likaisempaa ja villimpää kuin  villieläinten, joita he omistivat kollektiivisesti. Hänen näkemyksensä eivät eronneet muista 1800- ja 1900-luvun ekspansiivista politiikkaa ajaneista johtajista. Hän väitti sotaa intiaaneja vastaan hyveelliseksi toiminnaksi. kaikkein täydellisimmin oikeutettu kaikista sodista on sota alkuasukkaita vastaan , vaikka se on yleensä myös kaikkein kauhein ja epähumaanein. Tylylle ja rajulle uudisraivaajalle, joka ajaa villit maasta , on koko sivistynyt maailma velkaa tämän teon ansiosta. Ei ihme, että Roosevelt puolusti suuria joukkomurhia, jotka olivat tapahtuneet aiemmin ja joissa oli teirastettu satoja naisia ja lapsia. kaikki teot olivat täysin hyväksyttäviä ja jopa kiitettäviä hänen mukaansa.

Lainaus päättyy.

 

Oliko Tukholman rekkaisku lavastus?


Ohessa eräs todella omituisia palveluja tarjoava yritys josta voi käsittääkseni tilata esim. Tukholman, Nizzan tai vaikkapa Lontoon terrori-iskun kaltaisen näytelmän / lavastuksen, esim. henkilöstön koulutustarkoituksia varten ;

http://www.crisis-solutions.com

”We plan and deploy crisis simulation exercises that feel REAL.”

http://www.crisis-solutions.com/simulations-and-exercises/crisis-simulations/

Tsekkaa myös tämän yrityksen asiakkaat : International finance, Government and public sector, Houses of Parliament, Banco Santander’s Group, Lloyds Banking Group, Societe Generale, IAA, Royal Bank of Scotland, jne.

Asiakkaita on lueteltu lisää tuolla, kts. vaihtuva banneri
http://www.crisis-solutions.com/crisis-solutions-clients/

varalinkki:
http://web.archive.org/web/20170408124642/http://www.crisis-solutions.com

http://web.archive.org/web/20170408173011/http://www.crisis-solutions.com/crisis-solutions-clients/

On toki muitakin firmoja kuin tuo, josta voi tilata terrori-iskun lavastuksen. Esim. http://crisiscast.com

Epäilen, että näiden selkeästi lavastettujen terrori-iskujen tilaajana on mm. BIS -pankkikartelli,

koska kansojen sekasorto, sodat ja kriisit ovat näille pankkiireille ikäänkuin paratiisi, mutta rauha yhtä painajaista, koska asiakkaat eivät velkaannu, jolloin he ovat huonommin kontrollissa. Ja kukaan ei tutki – kansa toimii vain mielihalujensa, himojensa ja olettamustensa varassa. Vuosien aivopesu (eng. Perception management ) on tehnyt tehtävänsä. 

Huomatkaa, että myös valtiot ovat yksityispankkiirien asiakkaita. Valtiot eivät voi tulostaa omaa rahaansa. Siksi iänikuinen kestävyysvaje

Lisäksi näillä erilaisilla kriiseillä ja tällä pelon lietsonnalla saadaan tietyt agendat helpommin läpi. Näitä terrori-iskuja on vähemmän Suomessa, koska täällä menevät  kaikki niiden agendat ja valheet sellaisenaan läpi. 

Esim. lokakuun vallankumous 1917 sentään oli vieraan kansan valloitusretki Venäjällä jolla Rothchildeja vastustanut tsaarivalta sysättiin väkivalloin syrjään ja samaa settiä ovat olleet muutkin kähinät, esim. Ranskan vallankumouksessa joku yllytti kansaa sysäämään syrjään kansallismielisen eliittinsä. Tuorein esimerkki lienee arabikevät, pankkiirien alkuun lietsoma liike sekin. Mutta, Suomessa kaikki on helpompaa – Suomalaiset ihan itse vapaaehtoisesti äänestävät vuosi toisensa jälkeen valtaan omat teurastajansa ja alistuvat pankkityrannialle.

Poliitikkojen pitäisi palvella kansaa, mutta ne ovat täydellisesti pankkiirien palveluksessa. Pankki- ja rahajärjestelmä jonka Suomen kansa on välinpitämättömyyttään hyväksynyt käyttöönsä on ikäänkuin vankila jonka avaimet (rahanluontioikeus) on annettu psykopaateille. Suomen kansa on itse rakentanut tämän vankilan ympärillensä, joten on turha valittaa. Kansalla olisi myös valta purkaa tämä vankila ympäriltään, mutta siitä ohjaillaan huomio pois.

jews 14426e0afaa513534b6f045_1.jpg

Ohessa viimeisin saneltu käskytys. Näitä totellaan. Kiitos naivin kansan. Naivius ja mediauskollisuus on todettavissa esim. ohesta:

Iltalehti 17.11.2016 :

Tutkimus: Vain yli puolet eurooppalaisista luottaa mediaan – vankinta luotto on Suomessa

Yli puolet eurooppalaisista luottaa mediaan, kerrottiin torstaina julkaistussa EU-tutkimuksessa.

Vastaajista 53 prosenttia oli sitä mieltä, että kansallinen media antaa luotettavaa tietoa, kun taas 44 prosenttia ei mediaan luottanut. Vankinta luotto oli Suomessa, sillä suomalaista 88 prosenttia sanoi luottavansa mediaan.

Myös Ruotsissa ja Tanskassa luottamus oli korkealla tasolla, 77 prosentissa.

Etelä-Euroopassa sen sijaan ei mediaan uskota, sillä vain 26 prosenttia kreikkalaisista, 34 prosenttia ranskalaisista ja 38 prosenttia espanjalaisista sanoi pitävänsä mediaa luotettavana. Britanniassa 44 prosenttia luotti mediaan.

lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611172200028937_uu.shtml

Suomalaiset ovat muutenkin helposti höynäytettävää kansaa; täällä ollaan huipputasolla rahapelien, viihteen, ja päihteiden käytössä. Ja murhaamisessa; Suomen kansa on murhannut aborteissa, laillisesti jo n. 700 000 lasta. Vuosittain murhataan n. 10 000 lasta. 

Suomalainen identiteetti on siis täynnä ahneutta, itsekeskeisyyttä, naiviutta, nilkkimäisyyttä ja omahyväisyyttä. Sitä on ns. Suomalainen kulttuuri. Siksi nuo edellämainitut asiat ovat Suomessa niin suuressa suosiossa, lisäksi tämä kansa elää tuon tutkimuksen mukaan median luomassa illuusiossa. 

 

dumb_dees-1.jpg

Täällä lisää tämän kansan ”sivistyneisyydestä”.

 

Rahanlainaajan valta


 

Demokratia ja lähes kaikki poliittinen mesominen täällä on turhaa. Sillä, kun valtion talouden sydänveri, eli sen raha- ja pankkijärjestelmä on ulkopuolisen ja täysin valtioiden hallinnosta irrallaan olevan yksityisen kartellin (BIS) hallussa, ei ole väliä nimitetäänkö sitä yhteiskuntaa kommunistiseksi, kapitalistiseksi, fasistiseksi, sosialistiseksi tai demokraattiseksi. Tässä ei kannata myöskään luulla, että jollain nimellisellä asialla, kuten valuutan nimellä, tai sen keskuspankin nimellä olisi jotain merkitystä. Edes EU -jäsenyydellä tai siitä eroamisella ei ole merkitystä. Esimerkiksi Suomi on ollut tämän velkajärjestelmän orja jo 1863 lähtien.

Ajatellaampa asiaa vaikkapa näin; Jos minä olisin maailman tyranni, eli BIS raha- ja pankkijärjestelmä -kartellin hallitsija, en välittäisi siitä mikä puolue, tai -ismi jossain maassa olisi vallassa, kunhan he vain käyttäisivät vaihdonvälineenään minun järjestelmäni rahaa ja velkaantuisivat vain minun järjestelmälleni, joko yksityisesti tai valtiollisesti, tai liittona keskenään, ihan miten vain. Ei paljoa kiinnostaisi mikä ideologia/puolue missäkin on vallassa, tai mikä uskonto tai aate.

Mutta, jos ne valtiot irtautuisivat tästä minun rahakartellista, kuten Saksa 1930 -luvulla tai Libya, niin hermostuisin. Kaikki tälläiseen irtautumiseen johtavat toimet kitkisin perinjuurin jo heti alkuunsa ja perustaisin tilalle vaikkapa valeoppositioliikkeitä tilanteen rauhoittamiseksi. Myös huomion vetäminen tästä asiasta pois (sirkushuveja kansalle) olisi tärkeää. Tarvittaessa vaikka päihdyttäisin kansan viinalla, huumeilla ja psyykenlääkkeillä, jottei se heräisi tähän asiaan.

Huh … onneksi minä en ole maailmantalouden tyranni :)

Huomattavaa on, että myös Islanti kuuluu edelleen tähän BIS -rahakartelliin. Todellakin, paras orja on sellainen, joka ei tiedä olevansa orja.

Tämä yksityinen rahanlainaaja ( BIS -rahakartelli) määrää joka ikisen vähääkään merkittävän asian yhteiskunnassamme, ja asettaa myös valtaan omat nukkehallitsijansa kuten presidentit, hallitukset ja ministerit. Vaalit, demokratia, politiikka ja puolueet ovat tässä systeemissä sille vain teatteria, eli kansan aktiiviisen osan sitomista erilaisiin turhiin näennäistoimintoihin – näin kansa luulee pystyvänsä ”vaikuttamaan” asioihinsa, vaikka se todellisuudessa vain rimpuilee velkahirressä. Kapinaliikkeet vesitetään soluttamalla.

Ettei kansa kokonaan riudu velkataakan alle – kansaa pidetään juuri ja juuri sen verran hengissä, että sitä voidaan ”lypsää” tämän velkarahajärjestelmän avulla. Kuitenkin nämä pankkiirit luovat lainansa tyhjästä, käytännössä ilmaiseksi, eivätkä lainaa mitään omaansa.

BIS (synt. 1930) on Rothschildien ja muiden juutalaisten velkarahadynastioiden luomus; hehän ovat hallinneet maailmaa saatuaan oman yksityisen velkarahapankkinsa maailman voimakkaimman valtion USA:n keskuspankiksi v. 1913 (FED; USA:n hallitus joutuu lainaamaan omat rahansa yksityisiltä pankkiireilta).

Lisää aiheesta :

The biggest mistake the American people

Kun he tuolloin saivat USA:n täydelliseen orjuuteensa (joka hallitsee velkaa, hallitsee kaikkea), he tulivat samalla käytännössä maailman herroiksi (loppu on vuoden 1913 jälkeen ollut vain maailmanvallan käytännön hiomista ja muotojen luomista). Aluksi BIS hoiti Saksan kulta-asiaa; Saksahan oli Versailles’ssa alistettu ja orjuutettu juuri Rothschildien johtamien juutalaisten toimesta (eri maiden edustajat olivat juutalaisia tai heidän käsikassaroitaan).

BIS sitten kehittyi mainittuna maailmanvallan muotoseikkojen kehittelynä keskuspankkien keskuspankiksi. Ne keskuspankit, jotka kuuluvat BIS:iin, ovat Rothschildien ja muiden juutalaisten rahadynastioiden hallinnassa tai omistuksessa, aivan sama kumpaa sanaa käytetään. Ne harvat keskuspankit, jotka olivat näiden kansainvälisten pankkiirien kontrollin ulkopuolella, ovat joutuneet (esim. Libya) tai joutumassa väkivalloin (sota) Rothschildien täydelliseen orjuuteen. Rothschildit edustavat koko heimoa. Esim. EKP on BIS:n jäsen eli täydellisesti Rothschildien pankki.

jacob-rothschild.png

Suomen Pankki on EKP:n haaraosasto (kuten EKP:n ja SP:n sivuilta käy ilmi) ja siten täydellisesti Rothschildien yksityinen pankki. EKP:ssa ei ole EU:lla tai sen jäsenmailla minkäänlaista sananvaltaa; se on täysin riippumaton yksityinen rothschildilainen pankki.

Koko systeemi on Rothschildien luomus, joten eihän näistä asioista pitäisi olla mitään epäselvyyttä.
Sisäpiiriläisenä asioita näkemässä ollut Carrol Quigley kirjoitti v. 1966 kirjassaan ”Tragedy and Hope” (s. 324):
Rahakapitalismilla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, ei enempää eikä vähempää kuin luoda maailmaan yksityisissä käsissä oleva taloudellinen kontrollisysteemi, joka kykenee hallitsemaan jokaisen maan poliittista systeemiä ja koko maailman taloutta. Yhteistyössä toimivien maailman keskuspankkien oli määrä kontrolloida tätä systeemiä feodaalisella tavalla salaisilla sopimuksilla, joita solmittaisiin usein pidettävissä yksityisissä kokouksissa ja konferensseissa. Systeemin huippuna olisi Bank for International Settlements Baselissa Sveitsissä, yksityinen pankki, jonka omistavat ja jota kontrolloivat maailman keskuspankit, jotka itse ovat yksityisiä yrityksiä.

BIS säätelee varantovaatimus- ja korkohanoillaan suvereenisti keskuspankkejaan ja siten meitäkin. Kyseessä on orjuus. Maailmaa pyörittää ”pyhä” rikolliskolmikko Maailmanpankki, IMF ja BIS.
BIS on tekemisissä keskuspankkiensa kanssa (varantovaatimus- ja korkohanojensa lisäksi mm. myöntää pikalainoina ns. siltalainoja [bridge loans] eri maiden keskuspankeille ennen kuin varsinaiset Maailmanpankin tai IMF:n lainat saadaan ko. maiden hallituksille). BIS päättää valuuttojen devalvoinneista tai tukemisista ja pankkitoiminnan säännöistä. Se kykenee kaatamaan tai nostamaan kokonaisia talouksia.

Lue :

https://ebolakani.blogspot.fi/2010/02/se-joka-hallitsee-rahaa-hallitsee.html

Sen ydintehtävänä on palvella kansainvälisen (pääasiassa juutalaisen) yksityisen pankkijärjestelmän etuja jopa kansallisten talouksien tuhoutumisen uhalla (tarvittaessa se pakottaa kansat suurtyöttömyyteen ja kehityksen pysähtymiseen, etteivät pankkiirien edut vain kärsi). Se myös toi Eurooppaan euron ja EKP:n ja riisui kansalliset keskuspankit, esimerkiksi Suomen Pankin, kaikista kansallisista siteistä palvelemaan yksin kansainvälisiä pankkiireja. Se nauttii hallinnollista immuniteettia, ei maksa veroja, ei ole tilivelvollinen kenellekään, sillä on omat poliisivoimat ja se on lain yläpuolella ja täysin itsenäinen. Rahoituksensa se saa jäsenpankeiltaan. Tällaiseen asemaan siis järjestäytynyt rikollisuus maailmassa on kohonnut. Kansainvälinen pankkieliitti ehkä on tekemässä BIS:stä koko maailman keskuspankkia, jolloin kenties nykyiset keskuspankit lakkautetaan.

BIS sijaitsee Baselissa Sveitsissä. Siksi Rothschildit eivät ole ulottaneet maailmansotia Sveitsiin. Koska BIS tarvitsee rikollisjärjestönä turvaa, Sveitsissä lähes kaikki 20-30 -vuotiaat miehet saavat miliisikoulutuksen ja aseenkäyttökoulutuksen. Kaikki he saavat pitää henkilökohtaista asetta kotonaan ja hankkia niihin omilla varoillaan ammuksia. Sveitsissä on asukasta kohdin kolmanneksi eniten aseita ihmisillä, kaiken kaikkiaan 1,2 – 3 miljoonaa asetta. Järjestelmän tarkoitus on suojella BIS:iä ja varmistaa nopea vastaisku aggressioon.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gun_politics_in_Switzerland

Rahajärjestelmämme takaa sen, että velan täytyy kasvaa riippumatta siitä, mitä ihmiset, liikemiehet tai hallitus tekevät tai jättävät tekemättä tai pitävätkö he budjettinsa tasapainossa tai eivät (Richard Walbaum: ”The Poverty Trap”).

Antakaa minun painaa ja kontrolloida kansakunnan rahaa ja minä en välitä, kuka sen lait kirjoittaa (pankkiiri Meyer Rotschild v. 1790).

Lue lisää :

Se joka hallitsee rahaa, hallitsee valtiota.

Kansainvälinen järjestelypankki – maailmantalouden tyranni

The biggest mistake the American people

Usury: Weapon of the International jewish Banking Cartel Families against the world
Money For People NOT Jewish Bankers
Secrets Of Jewish Money Control
Jew Money and our World Leaders
AFP’s Most Viewed Article: Rothschilds Want Iran’s Banks 
The New Babylon: Those Who Reign Supreme – PDF
*WHO CONTROLS AMERICA?

Suomeksi;

https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2014/05/25/kansallissosialistinen-saksa-oli-kauhistus-kansainvaliselle-pankkikartellille/

https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2013/07/20/fuller-toisen-maailmansodan-syyna-saksan-irrottautuminen-kultakannasta

https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/06/26/esimerkkeja-omaa-valuuttaa-velkarahan-sijaan-kayttaneista-yhteisoista-suomen-tila/


Jos amerikkalaiset koskaan sallivat pankkien kontrolloida heidän rahansa liikkeelle laskemista, ensin inflaation avulla (lainahanat avataan), sitten deflaation avulla (lainahanoja kiristetään), pankit ja korporaatiot, jotka kasvavat heidän ympärilleen, tulevat viemään ihmisiltä kaiken omaisuuden, niin että lopulta heidän lapsensa havaitsevat olevansa kodittomia mantereella, jonka heidän isänsä valtasivat. – – Uskon vilpittömästi, että pankkilaitokset, joilla on oikeus laskea liikkeelle rahaa, ovat vaarallisempia kuin armeijat” (USA:n presidentti Thomas Jefferson).

Oheinen dokumentti hieman erehtyy siitä rahoittiko kukaan Hitleriä, mutta pääasia tulee selväksi.

Ohessa ex-sotilas paljastaa koko roskan :