Raketti avaruuden tyhjiössä


http://www.physlink.com/Education/AskExperts/ae221.cfm

Tässäkin linkissä physlink.comin asiantuntijat vastaavat kysymyksiin, kuten ”miten raketti voi liikkua avaruuden tyhjiössä ? ” Siinä lausutaan mm. näin:

”Raketin pakokaasujen ei tarvitse puskea mitään muuta kuin rakettia itseään vastaan.”

”Raketti puskee siis polttoainettaan vastaan.”

MUTTA olemassa eräs mekaniikan laki, joka kuuluu jotenkin näin  :

Jos kappale kuljettaa mukanaan jotain mitä vasten se työntää – se on silloin työntövoiman suhteen suljettu systeemi.

Eli sama kuin yrittäisi työntää autoa eteenpäin työntämällä siihen kytkettyä peräkärryä autosta taaksepäin.

Ja lisäksi :

Suihkumoottori (eng. turbojet) toimii tuon NASA:n sivuston mukaan samalla lailla kuin rakettimoottori. Heh ? 

Ohessa yksi oleellinen osa suihkumoottorin toiminnasta suomeksi (jos tässä alempana olevaa kaavaa ei tajua) :

Suihkumoottorin perässä olevan suuttimen on tarkoitus muuttaa suihkuvirtauksen termistä energiaa (painetta) sen kineettiseksi energiaksi Bernoullin periaatteen mukaan jotta saadaan reaktiovoimaa, ensin kuristamalla ja sitten laventamalla virtausta, ja tämän suuttimen toimintaan vaikuttaa se minkälaisessa paineessa ja minkälaiseen paineeseen kaasu suuttimesta poistuu. Tämän vuoksi suihkumoottoreissa on takana suljettavat iirikset joilla suuttimen toimintaa muutellaan lennon aikana.

Kun lennetään aliäänennopeudella, niin ympäristön paine toimii vastapaineena ja nostaa suuttimen jättöpainetta, jolloin kaasu ei kiihdy yhtä suuriin nopeuksiin ja suuttimen aiheuttama reaktiovoima laskee. Jos taas suutin avartuu liikaa että poistuva kaasu laajenee ympäristöä alempaan paineeseen, niin ympäristön paine vetää koko laitoista taaksepäin. Optimaalinen tilanne on, että poistuva kaasu on ympäristön kanssa samassa paineessa. Tämähän ei oikeastaan tapahdu muulloin kuin silloin jos kone lentää eteenpäin samalla nopeudella kuin se puskee kaasua ulos taaksepäin. Esimerkiksi lähtökiihdytyksessä kun koneen nopeus on lähes nolla ja ilmakehän paine suuri, moottorin tuottama työntövoima on pieni ja se puhaltaa ulos lähinnä kuumaa ilmaa koska paine suuttimen jälkeen on korkea. Mitä korkeammalle ja mitä kovempaan vauhtiin kone pääsee, sitä tehokkaammaksi moottori käy.

Yliäänennopeudessa paineaalto ei voi edetä ylävirtaan, joten se muistuttaa hieman samaa tilannetta kuin jos moottori puhaltaisi tyhjiöön.

Ohessa suihkumoottorin toiminta kaavana. Huom. kaavassa on mukana ”ambient pressure” eli ilmakehä.

Jokaisella voimalla F mekaniikan ilmiöissä pitää olla siis vastavoima, jos liikettä halutaan, jopa rakettiyhtälössä – vaikka käytettäisiin vain sitä Newtonin toista, jossa F = ma , koska silloin kun a = 0 myös  F = 0 ja ollaan pysähdyksissä siellä avaruuden tyhjiössä. 

Jotenkin pitää taas päästä liikkeelle ja silloin vastavoima raketin pakokaasuille on vain ilmakehä tai jokin muu pinta, joka ei ole sisällä raketissa, tai kulje sen mukana. Tyhjiöön sitä ilmakehää  ei saada tehtyä ja raketti ei liiku. Se pakokaasujen ampuminen suuttimista ulos vain täyttää tyhjiötä.  Huom. rakettien polttokammiot ovat kuvien mukaan suorassa yhteydessä tyhjiöön. Tyhjiö imaisee niiden sisältämän ilmanpaineen heti. Polttokammioon ei pääse muodostumaan painetta.

Esim. räjäyttämällä kaasua raketin polttokammiossa saadaan vain aikaan paineaalto kohti tyhjiötä. Ja noiden polttokammioiden muodoista johtuen raketilla voisi ehkä päästä vähän TAAKSEPÄIN !

 

Jos, haluttaisiin eteenpäin, niin keinotekoista ilmakehää sinne tyhjiöön voi toki yrittää silti luoda. Mutta, miten se ”pilvi” liikkuu sopivasti raketin perässä, jos kieputaan rajusti tai tehdään tiukka käännös? Ohjausraketit ei auta – sama ongelma. Raketin pakokaasujen aiheuttaman työntövoiman vastavoima ei voi olla tyhjiössä sen omat tai sitä välittömästi seuraavat pakokaasut polttokammiossa tai suuttimissakaan, sillä ne ovat silloin ns. suljettu systeemi. Englanniksi ”one mass system.” Niiden paloaineiden täytyisi kulkea tiiviisti sen raketin mukana, myös käännöksissa, ja kieputuksissa, että niitä vastaan voi ponnistaa, ja silloin ne ovat suljettu systeemi.

Raketti ei voi ponnistaa tyhjiössä pakokaasujen avulla sen omia pakokaasujaan vastaan, tai suuttimissa olevaa keinotekoista ilmakehää vastaan. Koska sekin menisi suljetun systeemin puolelle.

Sama kuin yrittäisit työntää autoa eteenpäin työntämällä siihen kytkettyä peräkärryä autosta taaksepäin.

Aidossa ilmakehässä asia on toinen. Ilmakehän paine/tiheys on se vastavoima F jota  vastaan raketti työntää, ponnistaa ja lähtee liikkeelle – tyhjiössä se ei lähde liikkeelle.  Raketit sukkuloineen painavat satoja tonneja.

”Formally stated, Newton’s third law is: For every action, there is an equal and opposite reaction. The statement means that in every interaction, there is a pair of forces acting on the two interacting objects. The size of the forces on the first object equals the size of the force on the second object.”

Tuo ” in every interaction, there is a pair of forces acting on the two interacting objects. tarkoittaa sitä, että =  merkin molemmilla puolella täytyy olla vastavoima jos sen toisella puolellakin se on. Raketin pohja tai perä on se toinen vastavoima. Toinen on ilmakehä. Eli pelkkä F=ma ei toimi. Se vain kuvaa jo liikkeessä olevaa kappaletta.

Ohessa palomiestä työntää taaksepäin vesisuihkun työntövoima, jonka vastavoima on ilmakehä, kuten suihkumoottorissa.

onz.jpg

Ohessa mielenkiintoisia videoita, joissa Nasan selittemiä teorioita on koestettu :

Jopa suuttimista on pelkkää haittaa :

Kaasusäiliön asennolla ei ole merkitystä – asia on todettu ohessa. Tuo raketti ainakin puhaltaa ilmakehää vasten. Joten selittelyt ilmamolekyylien törmäilyistä säiliön tai polttokammion seinärakenteisiin ja niiden aiheuttama työntövoima ovat pseudotiedettä.

 

Kun koko raketin laukaisu kuvataan yhdellä otolla – huomataan että raketit tulevat takaisin alas. Ehkä ne putoo mereen ? Nasa ja Spacex eivät tälläistä otosta kuvaa – vaan pätkivät lähtötilanteen eri kameroille. Jottei totuus paljastuisi. Ehkä jopa CGI:tä käytetään heidän filmeissään?

Onko myös SpaceX vain elokuvaa?

Poliittiset murhat


Netistä joskus taltioitua tässä taas. Kiitos – nönnönnöölle.

Lähde: Wolfgang Hackert: Mord und Perversion

”Parhaat goyimeista tulee tappaa” (Ortodoksijuutalainen ja sionistinen perusoppi, Kidduschin 40b)

Demokratioissa Pohjoismaiden ulkopuolella näyttäisi tehtävän uskomattomia määriä poliittisia murhia. Suomessakin on puhuttu murhista, Kekkosen vastustajat ovat epäilleet Penna Tervon onnettomuuden aitoutta ja viimeksi on Heikki Urmas esittänyt demarien murhanneen monta oma miestään sisäisissä valtataisteluissa ja osana kylmän sodan kuvioita. Ilmeisesti murhat tulevat lisääntymään myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, joissa tunnetuimmat tapaukset ovat Olof Palme ja Israelia kovasti arvostellut Anna Lindh. Mielisairaalaan ohjauksia on sattunut silmiin erinäisissä väännöissä Suomessa ja ilmeisesti eräitä toisinajattelijoita on vaiennettu ja useampia vielä uhkailtu. Takaisin muualle Eurooppaan. Hackert osoittaa murhien tekijän ilmenevän jo siitä tosiasiasta, että poliittiset murhat eivät tunnu selviävän koskaan, kun tavallisesti selvitysprosentti murhissa on 95%. Lisäksi siis valtava määrä itsemurhia, sydänkohtauksia, ruokamyrkytyksiä ja auto-onnettomuuksia tms. voidaan selvästi laittaa lainausmerkkeihin ja tarkastella niitä salaisten palveluiden suorittamina poliittisina murhina. Tekijä on aina valtaeliitti siitäkin syystä, että juuri liikaa oman kansan etua ajavat tai valtaeliitin suunnitelmia vastaan poikkiteloin asettuneet tai juuri toisenlaisten aatteiden edustajat tuntuvat paljon useammin muihin nähden joutuvan liikenneonnettomuuteen tai tekevän itsemurhan, kuolevan nuorena sydänkohtaukseen ym. Poliittinen murha vaikuttaa suorastaan rutiiniasialta salaisille palveluille ja rikollisille huippupoliitikoille keinona vaientaa kiusallinen henkilö tai estää jonkin puolueen tai aatteen menestys. Kirjan Mord und Perversion pääasiallinen teema onkin ollut koota Saksasta ja Itävallasta tunnetuimpia murhia.

Barschel ja Haider

Tässä blogissa on käsitelty jo Schleswig-Holsteinin osavaltion pääministerin  Uwe Barschelin murhaa. Tuolloin todettiin, että Saksa on antanut Mossadille ja CIA:lle täyden vapauden toimia alueellaan ja lisäksi tarjoaa sille kaikkea mahdollista apua. Tosiasiassa Saksan BKA:n miehet olivat mukana Genevessä murhaoperaatiossa. BKA, BND ja Verfassunschutz jne. ovatkin oikeasti Saksan vihollisten välineitä ja miehityshallintohan Saksassa hallitsee ja se on miehitetty maa.

Myös Jörg Haiderin murhasta on kirjoitettu tässä blogissa. Murhaa ei tehnyt mikään puolueen sisäinen taho tai kilpaileva puolue, sillä toteutustapa viittaa hyvin korkeatasoiseen teknologiaan ja siis tiedustelupalveluihin. Lisäksi siis viranomaiset suorittivat naamiointityötä valehtelemalla ja tutkimalla huonosti. Silminnäkijäkään ei ole koskaan ilmoittautunut eikä hänestä tiedetä mitään. Haider oli juuri tehnyt comebackin ja saanut ison äänisaaliin. Hänen puolueensa oli hajotettu (hajoaminen tuntuu olleen myös  ulkoapäin vahvasti ajettu eikä sitä ole selitetty kunnolla), mutta nyt kaksi voittoisaa puoluetta neuvotteli sovinnosta ja yhteistoiminnasta. Yhteinen äänisaalis oli yli 31 % ja siten hallituspaikka tuntui olleen Haiderille varma. Tässä on selvä syy murhalle. Haider kun ajoi oman kansan asiaa ja vastusti liittovaltiokehitystä. Hän vastusti juuri suurten banksterien vallan lisäämistä ja yhdessä viimeisistä julkisista puheistaan ilmoitti Itävallan televisiossa juuri suurpankkiirien olevan Euroopan ja koko maailman pahin uhka ja että pankkien valtaa oli vastustettava pienten ihmisten ja pienyritysten ym. suojaamiseksi. ”Mitä tarvitsemme, on suoja raunioittavaa toimintaa vastaan, sillä todellisuudessa ovat pankit suunnaton mafia, joka on myrkyttänyt koko maailman tällä toiminnallaan. Amerikasta käsin on kaikki siirretty pois ja tänään ei kukaan halua olla vastuullinen. Vastuun saa taas kantaa pieni ihminen, joka menettää työpaikkansa ja elantonsa. Suuria herroja ei koskaan rangaista. Kaikki ovat mukana. Die Deutsche Bank ja Landesbanken Saksassa, kaikki ”in Soderzahlen”. Itävallassa on suuri Raiffeisenbank, joka on mukana, sitten Die Bank Austria…” Haiderin politiikka oli aina vastustaa suurpankkiirien takana olevan voiman ajamaa orjuutusta ja länsimaiden tuhoa. Hän olisi ajanut hallituksessa oman kansakunnan etua eikä toiminut Uuden Maailmanjärjestyksen ajajien haluamalla tavalla. Haider oli ollut myös läheisissä väleissä esim. Muammar Gaddafin ja Saddam Husseinin kanssa.

Tähän väliin voitaisiinkin kysyä vasemmistolta, eikö sen kannattajille ole koskaan herännyt mitään kysymyksiä juuri sen suhteen, että rahaeliitti ja suuri valta kokee uhakseen ja vastustajakseen juuri kansallismieliset poliitikot eivätkä edes kommunisteja tai äärivasemmistoa, vaikka sielläkin eräät osastot arvostelevat liittovaltiokehitystä ja pankkien tukemista ym. NWO-miesten projekteja? Miksi juuri nationalistit joutuvat poliittisten murhien uhreiksi hyvin herkästi? Olisiko syynä se, että kommunistit ja koko vasemmisto ovat aina olleet eliitin täysin kontrolloimia välineitä ja itse asiassa luomuksia? Ne ovat olleet huijaus, jonka avulla valtaa on aikoinaan ajettu omiin käsiin vanhoilta vallanpitäjiltä ym. Kommunistit ja laitavasemmisto on nytkin ajamassa kaikkia globaalin eliitin luomia muotivirtauksia ja politiikkaa, tietysti maailmanparannuksen ja kaiken hyvän nimissä. Kerätään varoja pankeille olemattoman ilmastonmuutoksen torjumisen tähden, ajetaan tulonsiirtoja velkatalkoo-hullutuksen kanssa aivan vastaavanlaisella tavalla muka rikkailta köyhille maille jne. Miksi vasemmisto on aina vastustanut kansallismielisiä puolueita ja esim. juuri Haideria ja hänen puoluettaan paljon vihaisemmin kuin ”porvareita” tai ”suurpääomaa” ym.? Siksi, että vasemmisto on alusta lähtien suurhuijaus, joka haluaa kaiken vallan internationalistiselle eliitille. Alkuaikoina ei vasemmisto edes puhunut kv lainoittajista ja suurpankeista, vaan vastustivat tehtailijoita ja pikkuporvareita. Se on kv. Suurpääoman luomus. Se toimii selvästi aina sen mielen mukaan ja siksi se vastusti Hitleriä ja kansallissosialismia ja vaati kaikkia kannattamaan omia mielettömiä oppejaan ja oman ideologiansa mukaista kansainvälistä verkostoaan internationalistisine toimijoineen. Kommunistien ei tarvitse juuri pelätä tulevansa murhatuksi. Kuinka olisikaan, kun he tukevat kaikkea mahdollista oman kansan vastaista toimintaa holokaustivalheen pönkittämisestä alkaen? He ovat aina olleet valeoppositio.

Kuinka naurettavaa vasemmistoväki onkaan aina ollut. Kansallissosialistinen Hitlerkin olisi muka porvarien tai suurpääoman huijaus. Näin he aina väittävät ja yksinkertaiset rivijäsenet ovat aivan vakuuttuneita asiasta. Kaiken tuntuu todistavan juuri se, että vasemmistovirtaukset ovat aina saaneet työväen valtaosan taakseen. Mutta eikö työväkeä siis voi kuitenkin huijata? Siis sitä yritetään huijata? Entäpä, jos he ovat itse huijaus? Niin he ovatkin. Sehän on todistettu tässäkin blogissa vaikka kuinka monta kertaa. He ovat eliitin luomus. Se loi vapaamuurariliikkeen ja sen kautta kommunismin Ranskan vallankumousta varten. Vallankumousta on sittemmin ajettu vapaamuurarien avulla ympäri maailmaa. Varsinainen ideologian muotoilu ja liikkeen perustaminen suoritettiin 1800-luvulla. Mahtimiehet tiesivät, että heillä on voimaa saada työväestö asian taakse. Hehän olivat lähes kaikkien aatteiden takana jo ja kontrolloivat niitä. Kansallismielisyyden avullakin voidaan aina pelata valtaa pois ja saada aikaan etnisiä kähinöitä. Todellisuudessa kansakunnat ja kansallinen ajattelu ovat kuitenkin kv. eliitin pahimmat viholliset ja siten niistä halutaan eroon. Yksi väline on juuri marxilainen sosialismi, jonka ideologiaan laadittiin oikein keskeisenä uskonkappaleena tavoite kansakuntien tuhoamisesta ja siis ”proletariaatin” maailmandiktatuurista / maailmanvaltiosta. He petkuttivat massat ajamaan tätä mielettömyyttä ja jopa kuolemaan sen puolesta. Muutkin aatteet tuntuvat sopivan ns. Uuteen maailmanjärjestykseen todella hyvin. Sosialidemokraatithan ajavat kaikki Eurostoliittoa ja maailmantasavaltaa.

Kun oikea ihmisen ystävä ja kansanvallan ajaja Haider edellisen kerran sai puolueensa hallitukseen, sosialidemokraatit laittoivat itävallan boikottin. Kaikkien maiden demarit olivat jo kauan demonisoineet Haiderin muiden nationalistien ja kansallismielisten tavoin. Demarit toimivat NWO-miesten innokkaimpina apureina, kuten jo 20-luvulla esim. Saksassa. Jos Hitler olisi ollut petosta, niin miksi globaali eliitti halusi tuhota hänet eikä juuri Neuvostoliittoa? Miksi Haider ja oman kansan puolella olevat sekä EU-diktatuurin vastustajat ovat vihatuimpia juuri suurpääoman ja eliittien taholta? Miksi myös vasemmisto vihaa heitä? Todellisuudessa esim. Hitler oli työläisille ja koko kansalle paljon parempi kuin mikään vasemmistolainen tai etenkään kommunistinen hallinto ikinä. Juuri ne ovat huijausta. Hitler ajoi työtä rahajärjestelmän perustaksi kullan sijaan ja toimi näin omassa maassaan. Hän halusi kaataa pankkiirien talous- ja rahajärjestelmät eikä Stalin/Lenin. Miksi muuten marxilaiset sosialistit olisivat muka ainoa mahdollinen työväestön ja alempien luokkien edustaja? Mihin käsitys perustuu? Miksi ei voisi olla muunlaista sosialismia ja aidosti näiden ryhmien etuja ajavaa voimaa?

Murhaillan tapahtumat esitetään kirjassakin faktapohjalta. Haider ei juonut kuin yhden pienen drinkin ja tosiasioiden valossa ei jää edes mahdollisuutta, että hän olisi kaatanut koko pullon vodkaa itseensä jossain välissä. Ellei sitten auton ratissa. Hän ei kuitenkaan ollut koskaan juonut suuria määriä, vaan aina vain sen 1-2 normaaliannosta.

Suosittu Haider (hän oli kätellyt ison osan Känternin asukkaista) ei yksinkertaisesti ollut ohitettavissa. Tuolloin oltiin kansakunnille suunnittelemassa armoniskua ja Haiderin Itävalta olisi saattanut kääntää kehityksen kulun.

Heisig, Rohwedder, Herrhausen ja Möllermann

Kirsten Heisigin ja Jürgen Möllermannin murhia on käsitelty myös jo laajemmin tässä blogissa. Kirsten Heisig toi esiin sen, että kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia Saksassa. Elintasopakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat monin tavoin etuoikeutetussa asemassa kantaväestöön nähden. Myös ulkomaalaistaustaiset kansalaiset. Kirsten Heisig kritisoi varsinkin sitä, että ulkomaalaiset väkivaltarikolliset eivät saaneet tuomioita vakavistakaan rikoksista tai tuomiot olivat naurettavan leviä. Hän paljasti, että tuomareille oli jaettu ohjeet, joiden mukaan ei-saksalaisille rikollisille ei tullut jakaa mitään ”natsituomioita”, vaan jopa väkivaltarikosten yhteydessä – myös silloin, kun kyse oli rasististen motiivien kantaväestöä kohtaan tehty raiskaus tai pahoinpitely – heidät oli vapautettava mahdollisuuksien mukaan tai jos tämä oli mahdotonta tai olisi viisasta näön vuoksi  esimerkiksi vaalien alla annettava vain ehdollinen tuomio (usein tuomio on muutama päivä paapomista jossain sopeuttamislaitoksessa erilaisista kulttuureista tuleville).Kaikki selitettiin sillä, että ulkomaalaiset saapuvat eri kulttuureista eivätkä siten tiedä, miten vieraan maan normien mukaan tulee käyttäytyä. ”Natsituomio” tarkoittaa tuomarien keskinäisessä puhekielessä maksimimäärää, jonka laki mahdollistaa jostain rikoksesta. Heisigin mukaan juristien kesken tämä käytäntö lievemmistä tuomioista ulkomaalaisille kulkee ”turkkilaisbonuksen” nimellä. Kyseessä on perustuslain vastainen käytäntö ja sellaisesta olisi tullut järjestää siten kansanäänestys. Kansanäänestyksiä ei Saksassa pahemmin tehdä. Perustuslain takaama mielipiteen vapauskin ja oikeus ilmaisun vapauteen on myös kuollut kirjain. Heisig jakeli melko ankaria tuomioita nuorisorikollisille Berliinin synkimmillä alueilla rikostilastojen suhteen. Alueella on myös eniten ulkomaalaisia. Rikollisuustilastot olivat räjähtäneet ja Heisig ajoi tarmokkaasti uusia ehdotuksiaan asioiden korjaamiseksi.

Rohkeutta ja suoraselkäisyyttä ei Heisigilta puuttunut. Hän oli juuri julkaissut kirjan ”Das Ende der Geduld” eli ”Jo riittää” -henkisen purkauksen, kun loppu tuli. Hackertin mukaan nainen oli ehkä silti liian hyväuskoinen eikä oikein ymmärtänyt, millaisen vihollisen kanssa oli tekemisissä. Hän tuntui uskovan, että tilanteeseen olisi ajauduttu jotenkin erehdyksessä ja että ulkomaalaisten paapojat oikeasti olisivat jotain idealisteja eivätkä vain vihollisen agentteja. Hyökkäyksellään ja poikkiteloin asettumisellaan hän tuntui iskevän siihen perustukseen, jonka varassa eliitin valta lepäsi. Tämä oli ollut usein vaarallista. Heisig oli ilmeisesti vakuuttunut siitä, että voisi korjata järjestelmää ainakin osaksi. Eliitin ja korruptoituneen oikeuslaitoksen ja koko maan taustavoimien poliittiset ja taloudelliset päämäärät olivat ilmeisesti jääneet ainakin osaksi tajuamatta? Aiemmin oli vastaavanlaista esittänyt Berliiniläinen syyttäjä Roman Reusch ajettu vain pois virasta. Ilmeisesti murha oli yllätys monelle.

Heisigin tapaus on yksi monista, joissa eliitti on lakeijoineen vihakampanjalla ja kannanotoillaan pohjustanut murhaa. Vaikka murhaa ei silloin olisi vielä suunniteltu tai sen olisi toteuttanut vain jokin taustavoima, silti hirvittää röyhkeys ryhtyä murhaamaan selvästi eliitin kannalta kiusallinen hahmo, jota vastaan on otettu vahvasti kantaa. Heisigillä oli myös paljon kannattajia ja kun ei oikein voitu vedota rasismiin tms. syntiin, oli murha yksi pakotie kiusallisesta tilanteesta. Heisig jakoi mielipiteitä ja hän oli neuvotellut uuden puolueen perustamisesta ja poliittisesta toiminnasta. Hän tuntui haastavan täysillä systeemin. Kuten taiemmasta esityksestä selviää, murhan lavastus itsemurhaksi oli hämmästyttävän tökeröä. Lisäksi lausuntojen mukaan elämäniloinen ja tarmokas menestysnainen, jolla on rutkasti tulevaisuudensuunnitelmia, ei tee itsemurhaa. Kukaan hänet tunteneista ei uskonut itsemurhaan ja naiset yleensäkin tekevät harvemmin itsemurhaa, jos heillä on alaikäisiä lapsia. Hirttäytymisen sijaan naiset muutenkin yleensä ottavat lääkkeitä tai hyppäävät alas korkealta. Jalkapallofanin itsemurhassa kesken MM-kisojen on myös sangen omituista. Samoin  siis erittäin suositun ja vihatun kohukirjailijan itsemurha ennen kaikki myyntiennätykset taatusti lyövän paljastuskirjan ilmestymistä.

Jürgen Möllemannin tuhoamisessa valtio käytti kaikki eri kostomuodot toisinajattelijoiden suhteen. Hänen mainettaan mustattiin median vihakampanjoilla ja poliitikkojen kannanotot tuomitsivat miehen. Hänet erotettiin puolueesta ja parlamentista ja häntä vastaan oltiin nostettu rikossyyte. Kaiken päälle mies murhattiin. Murha seurasi siis jälleen kohun polttopisteeseen joutumista ja selvästi yhteiskunnan vihan kohteeksi joutumista. Spiridovichin mukaan tosin kautta aikojen vapaamuurarien tekemää poliittista murhaa on edeltänyt lehdistön ym. lokakampanja. Kohtalokasta hyppyä tekemään lähtiessään Möllemann huomasi, että hänen kotinsa edustalla oli lauma lehtimiehiä. Se johtui siitä, että pian alkaisi kotietsintä Möllemannin asunnolla järjettömien syytteiden vuoksi. Joku oli taas antanut vihjeen viranomaisten taholta lehdistölle, vaikka asiasta tiesi vain muutama poliisimies. Möllemann oli kovan luokan poliitikko, joka olisi voinut nousta ulkoministeriksi piakkoin. Kova ajojahti ei miestä heiluttanut, vaan hän oli kertonut vakaasti aikovansa perustaa uuden puolueen. Tämä olisi tietysti mahdollistanut entistä rajummat lausunnon.

Itse Sharon oli vaatinut Guido Westerwellen Israelin vierailulla Möllemannin erottamista FDP:stä. Möllermannin kohtelun syy oli juuri hänen Israelin vastaisuutensa ja arabiystävyytensä. Mies oli saksalais-arabialaisen seuran jäsen ja otti yleensäkin reippaasti kantaa asioihin ja siten kuin ajatteli. Lausunnot Sharonin sotapolitiikasta ja sen myötä Israelin omasta osuudesta antisemitismin syntymiseen olivat ilmeisesti poliitikon suusta kuolemansyntejä Saksassa. Tunnetusti Möllemannin laskuvarjo ja sen varavarjo eivät toimineet ja hän kuoli siten harrastushyppyyn seurassa, jossa vastaavia outoja onnettomuuksia oli sattunut ennenkin ja myös murha laskuvarjoa käsittelemällä. Vaikka laskuvarjon tärkeää osaa, jolla varavarjo on kiinni varusteissa, ei koskaan löytynyt, murhan mahdollisuus suljettiin heti pois ja tapausta pidettiin joko onnettomuutena tai itsemurhana. Möllemannilla oli kuitenkin paljon suunnitelmia ja taistelutahtoa. Itsemurhaan ei uskottu ystäväpiirissä.  Kansanedustaja ja juristi Wolfgang Kubicki (FDP) epäili julkisesti itsemurhaselitystä. Mikään ei viitannut itsemurhaan Möllermannin käytöksessä  ja toiminnassa. Pikemminkin M oli sanonut Kubickille heidän keskusteluissaan marraskuusta 2002 helmikuuhun 2003 monta kertaa, että ”joku uhkaa hänen henkeään ja että hänen viimeinen hetkensä koittaisi pian.” Myös hän oli juuri julkaissut kirjan Klartex-Füf Deutschland-Möllemann. Siinä hän toeaa, että Sharonin väki oli varmistanut, että hän ei ulkoministeriksi noussut. Möllemannin mukaan Mossadilla oli ote Westerwellestä ja oletti tällä olleen luurankoja kaapissa. Näin Westerwelle olisi itse hänelle sanonut.

SPD-poliitikko Detlev Karsten Rohwedderin murhasta 1.4.1991 on kerrottu edellisessä bloggauksessa Die Jüdische Epoche. Hän oli 3.7.1990 alkanut vetää Saksojen yhdistymisprosessia. Hän ajoi yksityistämiseen aiempaan talousihmeeseen verrattuna realistista aikataulua eli n. 10 vuotta. Lisäksi hän halusi takuita suurfirmoilta työntekijöiden työpaikkojen suhteen yms. RAF-terroristien murhattua Rohwedderin uusi Treuhand sai huseerata vapaasti maailman rahaeliitin eduksi. Työpaikkatakuita ei tarvittu ja siten valtiolle koitui menoina 275 miljardia D-markkaa. Velkaa tuli muutenkin paljon, kun DDR:n teollisuutta ja muuta omaisuutta jaettiin ilmaiseksi ja valtio vielä tuki mielettömillä summilla konsernien DDR:n kaappausta. Kaikki oli ohitse kahdessa vuodessa ja Saksalla 700 miljardia velkaa siitä hyvästä, että DDR jaettiin ilmaiseksi hyeenoille.

Myös Deutschen Bankin puheenjohtaja Alfred Herrhausen joutui viranomaisten selitysten mukaan ns. kolmannen polven RAF:n terroristien murhaamaksi 30.9.1989. Tämä mystinen 3. sukupolvi tuntuu täydelliseltä aaveelta. Herrhausenin vartiointi oli erittäin tiivistä, sillä häntä ounasteltiin terroristien ensisijaiseksi maaliksi. Turvamiehet olivat kuitenkin omituisen laiskoja pelastustoimissa pommi-iskun jälkeen ja myös tuntuivat tekevän tilaa räjähdykselle saattoautojensa kanssa juuri oikealla hetkellä. Pommi-iskun toteutus edusti jälleen saalisten palveluiden moderneinta teknistä osaamista ja attentaattia oli valmisteltu viikkokausia varta vasten kadulle perustetun rakennustyömaan avulla. Kuinka ihmeessä terroristit pystyivät hyödyntämään rakennustyömaata ja esiintymään rakennusmiehinä? Hämmästyttävää. Terroristien torjuntaohjeissa toisaalta kehotettiin juuri tällaisia outoja työmaita pitämään silmällä ja tarkastamaan.

Murhan syy on melko selvä. Herrhausen ajoi vahvasti US-banksterien velkaorjuudelle vastakkaista politiikkaa ja julisti suureen ääneen kapitalismin tarvitsevan vastaavaa Glasnostia kuin kommunismin. Hän ajoi kolmannen maailman maiden velkojen anteeksi antamista. Saksan talouden mahtavin mies oli siis hyvin suuri uhka kv pankkiirien ryöstöpolitiikalle. Lisäksi hän toimi hyvin aggressiivisesti ja pyrki valloittamaan USA:n, Englannin, Japanin ja Sveitsin mahtavilta kilpailijoilta markkinoita. Muutamia kuukausia ennen kuolemaansa Herrhausen oli Wallstreet Journalin haastattelussa sanonut, että hän ei halunnut vain tehdä Deutsche Bankista maailman suurinta pankkia, vaan myös muuta. Toinen asema USA:ssa oli saavutettu jo 1987, kun välisumma 134 miljardia kalpeni vain Citicorpin rinnalla (196 miljardia dollaria). Herrhausen kuvasi vastaanottoa USA:ssa: ”Ottakaa lähin helikipteri ja jättäkää Washington, teidät ammutaan täällä.” Myös kotimaiset kilpailijat olivat kuohuksissaan.  Kaikki olivat hämmästyneitä myös ulkomailla. Myös kotimaassa Herrhausen patisti muita tukemaan velkojen anteeksiantoa. Tämä vaatimus sai koko pankkimaailman hysterian valtaan.

Myös Herrhausenin edeltäjä,  Deutsche Bankin vahva mies Werner Blessing kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 21.8.1987 vain 56-vuotiaana. Hän oli 11.6.1987 julistanut Deutsche Bankin panostavan vahvemmin USAan tulevaisuudessa. Blessing ja Herrhausen olivat yrittämässä luoda globaalia peluria Saksan maalle. Rohwedderin, Blessingin ja Herrhausenin lisäksi 29.11.1987 kuoli vain 57-vuotiaana ”täysin yllättäen” kansantaloustieteen professori ja taloustieteilijä Armin Gutowski, Hampurin HWWA-instituutin tuolloinen johtaja. Surujuhlassa painotti Ingo von Münch, että Gutowski oli kuulunut pieneen joukkoon, joka ei ollut vajonnut opportunismin suohon. Gutowskin mukaan toimiva kilpailu vaati rajoja monopolikapitalistien rajattomalle rellestämiselle. Poliisit ja vaimo taistelivat ruumiista, kuten eräs GerdBucerius kertoo (”Renate Merklinin apuun kutsumat poliisit halusivat ehdottomasti siirtää ruumiin saman tien Hampurin oikeuslääketieteelliseen instituuttiin – rva Merklin ymmärsi estää tämän ja ystävät auttoivat häntä siinä”).  Edellisten ja Rohwedderin lisäksi viides Saksan talouden vahva vaikuttaja Hans Tietmeyer joutui attentaatin kohteeksi 1988, mutta selvisi konepistooliin tulleen häiriön vuoksi.

Herrhausenin murhan tutkimukset polkivat paikallaan. Viimein syytettiin 1992 alkoholistia ja narkomaania Siegfried Nonnea. Täysin syytteen mukaiseen toimintaan kykenemätön Nonne vietti pitkiä aikoja psykiatrisessa hoitolaitoksessa. WDR-television makasiiniohjelmassa Nonne veti takaisin tunnustuksensa 1.7.1992. Hessenin Verfassungschutz oli vaatinut tunnustusta murhauhkausten kera. Hän kertoi huume- ja alkoholiongelmistaan ja psykiatrisista hoidoistaan. Neljä päivää tunnustuksen jälkeen hän pääsi puoli vuotta kestäneen oleskelun jälkeen pois parantolasta.

NPD/DVU, Leichsenring, Strauss ym.

NPD-poliitikko Uwe Leichsenring oli vaarallinen mies, koska hän suosittuna poliitikkona keräsi kannatusta itselleen ja NPD:le huolestuttavassa määrin. Hän oli Saksin NPD:n  johtomiehiä ja kuolemaansa asti 30.8.2006 lähellä Pirnaa puolueen lupaavimpia lahjakkuuksia. Ammatiltaan autokoulunopettaja Leichsenring ajoi silminnäkijöiden mukaan kummallisesti pitkällä suoralla äkkiä päin kuorma-autoa, jonka kuljettaja loukkaantui lievästi. Virallinen syy oli sydänkohtaus ja murhan mahdollisuus suljettiin pois. Tämä oli sikäli mystistä, että ruumiinavauksen tietojen mukaan ruumiista puuttui sydän. Viranomaiset syyllistyivät siis murhan lisäksi myös ruumiinhäpäisyyn. Ennen onnettomuutta Leichsenring oli kertonut murhayrityksistä eli joku oli sabotoinut hänen Mercedestään. Saman asian vahvistaa myös Der Spiegel-lehti. Tämä oli tapahtunut useita kertoja ja samaa oli tapahtunut myös muille saksilaisille NPD:n maapäiväedustajille. Poliittisista syistä itsensä vaarantanut mies ymmärsi tarkastaa autonsa säännöllisesti ennen ajomatkojaan ja myös sen tultua huollosta. Nykyisin voidaan kuitenkin siirtyä hienovaraisempiin menetelmiin autojen elektroniikan lisäännyttyä. Auto voidaan ohjata päin jotain seinää tai toista autoa sijoittamalla oikeanlaatuinen mikrosiru sopivasti. Vaimon mukaan Leichsringen oli terve kuin pukki. Outoa on myös se, että kuorma-auton kuljettajan henkilötiedot ovat salaiset eikä niihin pääse käsiksi mitenkään. Ruumiinavauksessa jätettiin henkilöllisyys avoimeksi, joten on epäselvää, oliko autossa yleensä ollut Leichsenring.

7.9.2005 kuoli NPD-valtiopäiväedustaja Kerstin Bärbel Lorenz aivoverenvuotoon, joka oli aikaansaanut kooman 5.9. Aviomies oli vakuuttunut, että Lorenzin kahviin oli laitetu myrkkyä. Tarkemat tiedot kirjailija jättää aviomiehen suojelemiseksi kertomatta.

Saksin maapäivien NPD-edustajan Winfried Petzoldin PKW:n akselin pultteja oli poistettu ja myös rattimutteria höllätty yöllä 30.11.2008. Hän jätti rikosilmoituksen tuntematonta vastaan teetettyään selvityksen autokorjaamolla asiasta.

Myös muiden oikeistopuolueiden jäsenten autoja on manipuloitu.. Brandenburgin maapäivien DVU-edustajan Liane Hesselbarthin auton rattimutteria oli löyhennetty, mikä paljastui rutiinitarkastuksessa. akselin pultteja oli poistettu. 26.5.2009 Potsdamin DVU-kaupunginvaltuutettu Günther Schwemmer joutui vaikeuksiin kesken matkan. Hän ajoi sivuaitaan ja lensi 100 m autonsa kanssa. Hän kuoli onnettomuuspaikalla. Vähän aikaisemmin hän oli uskaltanut kysellä maapäivillä uuden synagoogan rakentamisen todellisia kustannuksia. Sitä varten oli varattu veronmaksajien rahaa 5,3 miljoonaa euroa.

Myös Jürgen Möllemannin tytär joutui autonsa kanssa onnettomuuteen kesken pahimman vihakampanjan isäänsä vastaan. Auto lensi ilmassa, mutta putosi renkailleen kuin ihmeen kautta ja tytär jäi henkiin. Muistamme myös Rudolf Hessin murhan silminnäkijän Abdallah Melahouin joutuneen toisen auton kolaroimaksi autonsa kanssa ja saaneen monet vammat. Tässä on vain vähän katsottu muualle kuin jäävuoren huipulle, joita edustavat kuuluisimmat poliittiset murhat. Näitä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti kaikkialla ja eikä ihme. Onhan tekijöillä jokin rituaalinen suhde tällaiseen.

Itävallan puolella Herbert Haupt edustaa eräänlaista ennätyksen haltijaa. Hän on syntynyt 1947 ja FPÖ:nja sitten Haiderin puolueen BZÖ:n johtomiehiä. Lokakuuhun 2011 hän on selvinnyt 14 auto-onnettomuudesta, yhdestä lentokoneen maahansyöksystä ja yhdestä sukellusonnettomuudesta. Kaksi kertaa hänet on julistettu kliinisesti kuolleeksi ja kerran hän on kukistanut syövän. Syöpäleikkauksen lisäksi hän on selvinnyt kahdesta hepatiittiviruksesta. Hän sai myös sairaalabakteeritartunnan. Mies on ilmeinen hengissä selviytymisen ennätysmies. Miksi Guinessin teos ei noteeraa hänen ennätystään?

Itävallasta Hackert ottaa esiin ulkomaisissa asekaupoissa näppinsä polttaneet esimerkkitapauksiensa joukoissa. 1981 pitkäaikainen puolustusministeri Karl Ferdinand Freiherr von Lütgendorf kuoli todettuaan ensin Sadatin murhan jälkeen kuolevansa pian itsekin. Vasenkätisen ”Lü”:n oikeassa kädessä ollut revolveri ja hampaiden välistä mennyt luoti (suu kiinni siis) panevat epäilemään melko varmaa murhaa. Hän oli ollut mukana todella monessa hämäräpuuhassa muutenkin. Iran-Contra -skandaalin aikaan kuoli myös muutama itävaltalainen huippupoliitikko ”sydänkohtaukseen”. Itävallassa on myös valtataisteluissa kuollut epämääräisesti ilmeisesti liikaa työväestön asialla /pankkeja vastaan olleita poliitikkoja ja toisaalta lupaava kansleriehdokas Karl Schleinzer. Sopivasti ennen vaaleja kuollut Schleinzer oli ollut suosittu ja kaikki näytti siltä, että Bruno Kreisky olisi saanut lähtöpassit ja ehkäpä muodostunut uusi oikeistokoalition muodostama hallitus FPÖ:n ja ÖVP:n johdolla. Kokematon seuraaja käänsi kurssin ja mokasi kaikki televisiokeskustelut. Kreisky jatkoi maan johdossa.

Huippupoliitikko Franz Josef Starussin kuolema on myös osaksi hämärä, sillä oikeaa kuolinsyytä ei ole kerrottu ja ruumiinavaustiedot ovat yhä salaiset. Viimeisestä lennosta on tihkunut tietoja, että hän olisi syönyt puolustusministeri Rupert Scholzin kanssa päivällistä. Rautaisen terveyden omannut Strauss vain yhtäkkiä hidasti vauhtiaan ja pyysi odottamaan hänen kanssaan kävelleen autonkuljettajan kanssa. Sitten hän lyyhistyi. Myös hätäapuun rientäneen lääkärin kertomus on yhä valtiosalaisuus. Ja sairaalan lääkärit eivät saaneet olla läsnä ruumiinavauksessa, mikä on hyvin poikkeuksellista. Ruumista ei näytetty edes hallituksen jäsenille. Vuonna 1988 oli vielä Iran-Contra -skandaalin vaikutusvuosi. Toisaalta Strauss oli tunnettu rehellisenä ja kansan riveistä nousseena kansanmiehenä, joka kai haluttiin korvata jollain homoseksuelleilla tai muulla tavalla kiristettävällä tyypillä. Kulissien taakse ei myöskään näe ja jotain asioita on voinut olla piilossa. Muistamme, kuinka Bubackin jutun aikaan jo Vera Becker uhkaili Straussin perhettä vuonna 1977.

Martina Pflock

Thüringenin pääministeri Dieter Althaus sai vuonna 2003 idean laittaa osavaltion talous kuntoon määräämällä radikaalin suuren veron kiinteistönomistajille. Tämä vero oli sidottu jäteveden määrään, mutta normaalit jätevesimaksut oli silti maksettava. Vaaditut summat olivat käsittämättömiä.  Eräs eläkeläinen joutui maksamaan 99000 +25 000 euroa DDR-ajan jälkeen kalliisti takaisin ostamansa asunnon osalta. Normaalit summat liikkuivat 10000 euron luokassa Esimerkki pienen yrityksen summasta 111000 euroa ja keskisuuren 263000 euroa. Paikallinen hotelli sai maksaa miljoona euroa. Maksut pantiin keräykseen, vaikka oikeuskäsittely niiden suhteen oli kesken. Osavaltio sai kerättyä varoja 274 miljoonaa euroa. Ei ihme, että tällaista kokeiltiin juuri Thüringenissä, jossa yksityistä omaisuutta verotetaan enemmän kuin missään muualla Saksassa.

Ei ole yllättävää, että kansa ei pitänyt uudesta verosta, vaan napisi kovasti. Rva Martina Pflock organisoi kansalaisliikkeen vastustamaan uutta jätevesiveroa  Kansalaisliike ”Abwasser-Abzocke – Nein Danke” järjesti joka sunnuntai mielenosoituksia, joihin otti osaa jopa 500 ihmistä. Viranomaiset olivat ehkä hieman yllättyneitä vastarinnan lujuudesta. Pääministeri yritti petkuttaa lupaamalla korjauksia käytäntöön, mutta hänen ei ollut tarkoituskaan pitää lupauksiaan. Hän lupaili mm. rajoitusta enimmäissummaan ja toisaalta, että puuttuvaa osaa ei perittäisi muilta. Näin vaalien alla. Todellisuudessa mitään ei aiottu maksaa takaisin. Toisinajattelijat tietysti joutivat suunnattoman mustamaalauksen kohteiksi ja menettivät työpaikkojaan ym. Martina Pflockia mustattiin erityisesti ja häntä oli myös helppo arvostella, koska hän ei myöskään voinut suoraselkäisenä ihmisenä kannattaa virallisia valheita Saksan menneisyydestä (kyse ei siis ollut mistään muusta kuin revisionismista).

Kiinnostavaa tuossa verokokeilussa oli se, että siitä kaavailtiin Althausinkin sanojen mukaan maanlaajuista eli kyseessä oli pilottihanke. Pankkiirien puolue Vihreät etunenässä on Suomessakin kovasti vaadittu verotuksen painopisteen siirtämistä mm. kiinteistöihin työn sijaan. Idea tuskin oli Althausin senkään vuoksi, sillä kyseessä oli ikään kuin pilottihanke ja kokeilu nyt Euroopan laajuisena toteutuvalle ESM-sopimukselle. Siinähän ”talousunioni” ja ”pankki(tuki)unioni tulee keräämään velkaisten maiden eli ”autettavien pankkien” avuksi rahaa sieltä, missä sitä on. Mitenkä muutenkaan rahaa kerättäisiin, kuin ryöstämällä se tavallisilta ihmisiltä. Poliitikkojen ei tarvitse tehdä likaista työtä kai ainakaan täysin, sillä komentokeskus muodostaa ESM-sopimuksen nojalla diktaattorin vallan omaavan elimen, joka voi tehdä millaisia vaatimuksia hyvänsä mille maalle hyvänsä. Vaatimukset on täytettävä pikaisesti. Hackert nimittääkin sopimusta uudeksi ikuisesti voimaan astuvaksi Versaillesin rauhansopimukseksi. Harmillista kyllä, sopimuksen nojalla kupataan rajattomasti ja mielivaltaisesti myös muita maita. Suomikin on allekirjoittanut sopimuksen. Mielipuoliselta tuntunut omaisuuden sosialisointi vuonna 2004 paljastaa selvästi, että tällaiseen olaan menossa. Aavistelen, että kun ESM-elin vaatii, Suomessakin määrätään suunnattomat verot ensimmäiseksi kaikille kiinteistönomistajille. Joka ei pysty maksamaan, menettää omaisuutensa ESM-nieluun. ESM-sopimus on siis eliitin ryöstöväline, jolla se ottaa kaiken kansakunnilta.

Mielenkiintoinen ilmiö ja jonkinlainen pilottihanke on Suomessa tämä ”Paskalaki”, joka siis velvoitti jo mielettömiin kustannuksiin ja toisaalta pakotti kiinteistöjä jätevesiviemäriverkkoon. Ilman verkkoa ei enää uusia rakennuksia saa juuri rakentaa. Kaiken syynä olisi muka Itämeren kunto. Miten ihmeessä esim. jotkut virtsa- ja pesuvedet voivat kaukana merestä ja järvistä sisämaassa saastuttaa Itämerta, jos paskakin tyhjennetään sakokaivosta? Aivan typerää valehtelua. Aiotaanko tulevaisuudessa tehdä ihmisistä vuokralaisia omissa taloissaan tai ajaa heidät kaupunkeihin juuri jätevesiveron nimissä? Vuonna 2007 puhuttiin myös huolestuttavia visioita vaalivoiton huumassa. Ilmastonmuutoksen vuoksi kokoomuspoliitikon mielestä ihmisten tulisi muuttaa kaupunkeihin asumaan ja tätä suosittaisiin mm. määräämällä kiinteistövero erisuuruiseksi ilmastopoliittisista ja muista ympäristösyistä. Haja-asutusalueella ja ”runsaspäästöisissä” asunnoissa kiinteistövero voisi olla paljon suurempi kuin esim. kaupungeissa. Tietysti muullakin verotuksella voitaisiin kiristää ihmisiä kalliisiin remontteihin järjettömillä lakipykälillä tai sitten muuttamaan muualle. Uudessa maailmanjärjestyksessä ilmeisesti tavoitteena on se, että metsät, kalavedet, pohjavedet ja kiinteistöt menevät velkojen vuoksi tai muuten vain suurfinanssille eli kansalaisten yksityisomaisuuskin takavarikoidaan ja maksetaan velkoina. Tämä voidaan tehdä juuri epäsuoralla sosialisoinnilla eli määräämällä rajut verot. Mielenkiintoista on myös Althausin visio käyttöveden ja jäteveden verotuksesta eli verotuksen painopisteen siirtämisestä tällaisiin asioihin. Muistamme myös uuden vesilain ja pohjavesien kaavaillun lahjoittamisen suurkonsernien haltuun ja pankkimaailmalle. Mediassa on myös havaittu jo vuosia puhetta vesipulasta sielläkin, missä sitä ei ole ja USA:ssa sadevedet on yksityistetty eikä niitä saa kerätä ilman pohjavesivaltaajan lupaa.

Revisionististen mielipiteiden vuoksi rva Pflock sai monta syytettä ja hänen kotiinsa hyökkäsi 26.10.2004 täydessä sotisovassa ollutta ”demokratian puolustajaa” ja suoritti kotietsinnän ja vei tietokoneen ja paljon muuta tavaraa. Tämä laukaisi saksalaisvastaisessa valtamediassa suunnattoman mustamaalauskampanjan, jossa Pflockia syytettiin rasistiksi ja ties miksi. Pflock oli kaksi päivää aiemmin saanut kirjeen hallinnon huipulta, jossa nimetön tukija kertoi naisen saaneen koko hallituksen paniikkiin. Kriisikokoukset olivat seuranneet toistaan ja puhelimet soineet. Yksityishenkilöiden kautta oli tehty tutkintapyyntöjä ja alettu esitutkintoja. Median ja poliitikkojen oli määrä yrittää tehdä pesäeroa mielikuvissa Pflockin ja muun vastarintaliikkeen välillä. Mielenosoituksissa oli ollut välillä puolet osanottajista Verfassungschutzin agentteja. Mikään ei ollut kuitenkaan pysäyttänyt Pflockia  kuten eivät mitkään syytteet ja kotietsinnätkään. Kirjeessä kerrottiin median saaneen määräykset loata Pflockia ja tämän lapsia. Althaus ja Trautvetter olivat olleet varmoja, että hermosota voitettaisiin. Tilanne oli silti vain kuumentunut. 274 miljoonaa alkoi olla vaarassa ja aukkoa olisi voitu paikata vain varastamalla muualta. Rva Pflock oli edelleen äänessä ja vaati tiukasti koko hankkeen vetämistä takaisin. Pflockin toiminta oli maankuulua ja hän oli myös perustanut Thüringeniin eräänlaisen ”varjohallituksen”.

Rva Pflock sattui kuin sopivasti kuolemaan auto-onnettomuudessa 45-vuotiaana 8-vuotiaan tyttärensä kanssa vain viikkoa myöhemmin. Thüringer Landeszeitung väitti ilmoituksessa 2.11.2004 onnettomuuden syyn olleen liian kova ajonopeus, joka olisi johtanut liukkaalla tiellä ajoneuvon hallinnan menettämiseen ja puuhun törmäämiseen. Ilmoituksessa mainitaan myös Pflockin  joutuneen nettisivunsa vuoksi syytteeseen tai tuolloin oikeastaan vielä tutkittiin ”rikosta”. Samat tahot sitten tutkivat myös Pflockin onnettomuuden kuin olivat halunneet hänet kernaasti tuomita jostain.

Heti ensi hetkistä lähtien lukuisat ammatti-ihmiset ja asiantuntijat alkoivat kyseenalaistaa virallista versiota onnettomuudesta tai siis rva Pflockin ja hänen tyttärensä kuolemasta. Esimerkiksi: Onnettomuusalue ei vastaa lehdissä kerrottua. Lehtien valokuvat eivät todista mitään siitä, että kyseessä olisi ollut onnettomuus tai tien kuntoa. Oikeuslääketieteellistä tutkimusta ei tehty, vaan oikeusviranomaiset antoivat ruumiin nopeasti haudattavaksi vastoin vaatimuksia. Ruumista ei ole näytetty oikeuslääketieteellisessä mielessä asiantuntijoille. Pikemminkin ruumista piiloteltiin, kunnes se poltettiin. Jenan oikeusviranomaiset ilmoittivat, että onnettomuusautoa ja ruumista ei luovuteta oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia varten. Oikeuslääkärien yhdistyksen tietojen mukaan kuolinsyiden toteaminen jää usein tekemättä ja moni murha huomaamatta huonojen tutkimusten ja etenkin huolimattomien oikeusviranomaisten vuoksi. Jo olisi aihetta epäillä, kuten tässä tapauksessa, väkivaltaista tappoa tai kuolemantuottamusta, olisi tutkintaviranomaisten velvollisuus luovuttaa ruumis ja auto tutkimuksia varten. Niin monen viranomaisen osallistuminen kuolinsyyn salaamiseen on erittäin epätavallista oikeusvaltiossa. Onko tähän poliittisia syitä? Rva Pflockin menestyksekäs kansalaisaktivismi on todistettavasti tuonut hänelle monia vaikutusvaltaisia vihollisia. Tässä selvästi halutaan salata rouvan ja tyttären kuolinsyy.  Joillain on tähän selvästi sangen hyvät syyt. Tekevätkö he oikeusviranomaisista murhaajien palvelijoita?

Kaksi Saksan liittopresidenttiä Horst Köhler ja Christian Wulff ovat jo joutuneet eroamaan, koska he vastustivat ESM-sopimuksen allekirjoittamista. Todellista syytä esim. hiljattaiselle Wulffin eroamiselle ei ole kerrottu surelle yleisölle, kuten ei ESM-sopimuksen sisältöäkään. Wulffia vastaan hyökättiin vedoten kaikenlaisiin muihin syihin.ESM on kaiketi askel Uuteen maailmanjärjestykseen, jonka johtajiin sopimus luo ikiajoiksi riippuvuussuhteen. ESM-sopimuksella voidaan vaatia valtioilta eli sen kansalaisilta mitä hyvänsä milloin vain, loputtomiin. Sopimus luo diktaattorin vallan omaavan elimen, jonka ei tarvitse perustella vaatimuksiaan, jotka on täytettävä ilman valitusmahdollisuutta. Sen jäsenet ovat loukkaamattomia eikä heitä voi laittaa vastuuseen (muut kuin heidän isäntänsä). Asiakirjoja ei luovuteta eikä mitään tilintarkastuksia ym. suvaita.

On siis korostettava, ettätässä on esitetty vain muutamia esimerkkejä ja että tapauksia riittää. Suurelta yleisöltä halutaan salata asioita paljon. Demokratioissa pintaa hieman raaputtamalla paljastuu kaikenlaista ja meno on lopultakin aika härskiä. Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei tietenkään toimi avoimesti näissä asioissa, mutta joskus kaikki järjestelmät lähes ylpeilevät murhilla, kuten ilmeisesti Kennedyn tapauksessa, jossa teloitus oli niin röyhkeä spektaakkeli. Ulkomaisia esimerkkejä luetellaan muutama ja kaikkia niitä on jo blogeissa käsitelty (esim. Hackertin kirjojen referoinneissa FDR:n kilpailijoiden ja arvostelijoiden murhia). On syytä huomata Anna Lindhin tapaus. Yksinäisiä hörhöjä ei näissä tapauksissa yleensä ole liikkeellä. Anna Lindhistä oli tulossa pääministeri ja hän oli todella jyrkkä Israelin suhteen. Ainiin, kirjoittajan mainitsema USA:n presidentti James Abram Garfield murhattiin 19.11.1881 Spiridovichin mukaan sen jälkeen kun hän oli yrittänyt ”ajaa Guggenheimin pois Alaskasta”.

Artikkelin loppu.

Kommentteja;

nönnönnöö:

Lisää Hackertin kirjasta: Lyhyt esitys Belgian ja Saksan pedofiiliskandaaleista. 1996 belgialainen pedofiili ja lapsikaappari Marc Dutroux osittain oma-aloitteisesti luovutti ja tunnusti tekojaan. Tämä johti skandaaliin, jota on siitä lähtien puitu paljon Euroopan valtamediassakin ja joskus jopa varsin laadukkaasti. Dutroux omasi paljon vankilakäytössä olleita tiloja, joissa kaapattuja lapsia oli säilytetty ennen myyntiä ja pornokuvauksia varten. Lapsia kaapattu eri maista ja heidät oli myyty bordelleihin ympäri maailmaa, mutta etenkin Amsterdamiin. Muutama vangittu selvisi hengissä vyyhtiä purettaessa. Dutrouxin vuosia kestäneeseen toimintaan liittyi myös yhden lapsen murha muiden nähden pelotukseksi, otta nämä eivät yrittäisi paeta. Kerrottiin isokenkäisten juhlista, joissa lapsia käytettiin hyväksi tai jopa murhattiin. Eräät lapset kertoivat, että eivät pitäneet mahdollisena pakenemista tai asioiden paljastamista julkisuuteen, sillä he tiesivät yhteiskunnan suojelevan pedofiili- ja lapsikauppaliigaa. Dutrouxin vaimo Michele Martin oli ollut mukana kaikessa ja antanut kahden vankina olleen lapsen nääntyä nälkään, mistä hän sai tuomion. Tuomion hän kärsi kuitenkin luksusvankilassa ja tuomio oli hämmästyttävän lyhyt. Selvästi liigassa mukana ollut Jean Michel Nihoul ei saanut tuomiota lapsikaappauksiin tai pedofiliaan liittyen slvistä todisteista huolimatta. Lasten antamat tiedot viittasivat laajaan liigaan, jonka lonkerot ulottuivat vallan huipulle. Samoin lukuisat todisteet. Dutroux itse totesi aluksi olevansa vain pikkutekijä ja toimittanut lapsia tahoille, ”jotka nauttivat suojelua kaikkein korkeimalta taholta”, mutta hän muutti pian mielensä.

Jo se oli outoa, että Dutroux pystyi toimimaan niin kauan. Poliisit olivat ratsanneet hänen talojaan, mutta etsinnät eivät johtaneet mihinkään, vaikka kaikenlaista löytyi käsiraudoista ym. kaapparitarvikkeista ja kahleista alkaen. Yhdellä kerralla oli jostain kuulunut lasten avunhuutoja, joihin poliisi ei ollut reagoinut. He eivät kertoneet, oliko piittaamattomuuteen ollut käsky ylempää. Lukuisat tutkijat ja media paljastivat yhtä ja toista laajasta pedofiilirenkaasta, jossa D oli olut vain pikkutekijä. Tähän viittasivat esim. tilisiirrot kaappausten jälkeen. Kaikesta huolimatta viranomaiset tulivat siihen tulokseen, että Dutroux toimi yksin. Tutkintavankeus kesti 8 vuotta. Tänä aikana 27 Dutrouxia ja liigaa vastaan toiminutta tutkijaa ja todistajaa sai surmansa oudoissa onnettomuuksissa ja sairastapauksissa ym. Tällaiseen järjestelmällisyyteen pystyy vain vahva tiedustelupalvelu. Murhayrityksiäkin oli. Tutkija Vervloesem yritettiin saada hengiltä kahdella autolla suoritetussa tahallisessa päälleajossa, mutta hän selvisi kuin ihmeen kaupalla ruhjoutuneesta autostaan. Häntä syytettiin hänen todistusaineistonsa perusteella ja hänen uransa tuhottiin eli hänen toimintansa estettiin, kun häntä ei saatu hengiltä. Lapsiuhreja kuulusteltiin salaisissa kuulusteluissa ja useimmat ovat vaienneet aikuisiälläkin. Koska em. isokenkäisten juhlissa oli mukana ollut myös prinssi Albert, on arveltu, että yhteiskunta salaisi kaiken. Jutussa on kuitenkin selvästi jotain muuta takana. Tutkija Gina Paerdens murhattiin ohjaamalla hänen autonsa päin betoniseinää. Hän ja V olivat ennen attentaatteja saaneet lukuisia tappouhkauksia. Poliisin tutkintaa on sabotoitu kaikin mahdollisin tavoin.

Lukuisat Dutrouxin uhrit siis katosivat jäljettömiin. Osa on siis ilmeisesti murhattu erinäisissä rituaalitilaisuuksissa tai psykopaattisen D:n toimesta, joka oli itsekin pedofiili. Lisäksi oli tullut tietoon jopa lapsenmurhafilmejä, joissa lapsi murhataan kameran edessä. USA:ssa tällaisista maksettiin 6000 dollaria kappaleelta. Tutkijoiden ja Belgian poliisin aineistoissa tuli ilmi myös kytköksiä Saksaan, jossa katoaa vuodessa 2100 lasta eli eniten Euroopan maista. Julkisuuteen tuli juttujen yhteydessä nimi Robby van der Plancken, joka olisi Dutrouxin kanssa liitetty Berliinissä 1993 kadonneen Manuel Schadwaldin katoamiseen. Hänen kuolemansa selvisi käytännössä eri alamaailman todistajien lausuntojen perusteella. Poika murhattiin ilmeisesti hänen kieltäydyttyään seksiorjan osasta ja murha videoitiin. räs Ludvig A. oli ilmeisesti iso tekijä ja Saksan jonkinlainen verkostopäällikkö, johon on pystytty liittämään 93 saksalaislapsen katoaminen. Näistä 5 olisi murhattu. Erään Jan W:n mukaan useampi saksalaislapsi oli murhattu Amsterdamin pornoluolissa (hän oli Dutrouxin kumppani). Tiedot kertovat, että Belgian poliisi olisi lähettänyt laajan aineiston ja koko tämä Berliinin haara olisi jäänyt pian kiinni, ellei juuri ratkaisevalla hetkellä olisi tutkintaa estetty kaikkein korkeimmalta taholta Saksan johdosta. Siten kaikki jatkui edelleen. Paerdens oli juuri ennen kuolemaansa avautunut lehdistölle näistä saksalaislasten murhista ja hänellä oli tietoja Schadwaldiin ja Dutrouxiin liittyen. Merkillisellä tavalla Saksan johto tuntui suojelevan lapsikaappauksia pedofiilirinkeihin ja eritoten rituaalinomaisia lapsenmurhia ja niiden videointeja. Tapaus on selitetty myös Jürgen Rothin kirjassa Ermitteln Verboten (Tutkinta kielletty/2004). Hän ja Hackert toteavat, että järjestäytynyt rikollisuus saa huseerata Saksassa aivan ilman rajoitusta ja yhteiskunta on kieltänyt poliisia toimimasta sitä vastaan (esim. Hans-Ludvig Zachertin lausunnon mukaan, joka toimi BKA:n presidenttinä ja maan korkeimpana hallintojuristina). Tämä lapsikaappaustoiminta orjuutta ja murhia varten on järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, joka on Saksassa erityissuojeluksessa. Kv.mafia on Kohlin suosiollisella avustuksella tunkeutunut koko ajan laajemmalle Saksan yhteiskuntaan, mikä on tietysti tapahtunut kanslerien ja muiden marionettien käskyttäjien määräyksestä. Saksan johtajat ovat maanpettureita ja vihollisen viidettä kolonnaa joka suhteessa. Berliinissä lasten kaappaustoimiin oli sekaantunut myös entisen Stasin henkilöstöä.

Mielenkiintoista, kuinka eräiden kirjassa nimeltä mainittujen Hampurin korkeimpien kaupunginviranomaisten perverssit seksiorgiat ilotaloissa nuorten naisten ja poikien kanssa on yleisesti tiedossa. Hackert pitää laajana ongelmana eri hallintoportaisiin ja oikeusistuimiin ja ylipäänsä yhteiskunnan huomattaviin asemiin levinneestä satanismista ja seksuaalipervertikkojen suuresta osuudesta. Huomattavien tahojen on raportoitu kuuluvan satanistisiin vapaamuurarilooseihin. Hampurissa on Christa Ziehn perustanut yhdistyksen Löwenmütter (leijonaäidit) lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa vastaan. 23.7.1997 Christa lähetti Hampurin ylimmälle syyttäjälle kirjeessä erään Paul Ernst Krohnin todistuksen ja rangaistusvaatimuksen Günter Krohnia vastaan. P Krohn kertoo isänsä pyörittämästä järjestöstä, joka kävi lapsikauppaa ja teki laittomia liiketoimia osaksi puoluerahoilla. Hän kertoo murhista, joita mm. järjestöön pääseminen edellytti ja joita suoritettiin seremoniallisesti yleisönä jopa alle 10-vuotias P:n sisar. G:llä oli kuulemma kymmeniä poliitikkoja ja liikemiehiä taskussaan ja hän kiristi heiltä mm. rahaa. Hän tiesi myös ns. ”13” kokoontumispaikan, jiossa suoritettiin myös rituaaleja. ”13” oli vapaamuurariloosi, jossa uusi jäsen joutui suorittamaan murhan. Hän luetteli jäseninä yhteiskunnassa huomattavassa asemassa olevia poliitikkoja, lakimiehiä ym. vaikuttajia nimen ja tittelin kera. Kun P:n äiti katosi, isä alkoi käyttää häntä hyväkseen ja tarjota ystävilleen myös häväistäväksi. Tämä on muuten satanisteilla ja pedofiileilla yleistä ilmeisesti, koska kirjassa mainittiin pari lapsikaapparia. jotka myivät myös oman lapsensa bordelleihin. Entinen Stasin ja KGB:n yhdysupseeri Wanja Götz on informoinut asiasta mm. Angela Merkeliä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Mitään tutkimuksia ei ole suoritettu, mutta huomiota herättävää on se, että ryhmän ”13” nimeltä mainitut tapaukset eivät nostaneet juttua rva Ziehniä vastaan ja Hackert voi surutta julkaista kaiken kirjassaan.

Syyskuun alussa 2008 Janett Seemann, tuolloin 29-vuotias nainen lähetti Angela Merkelille ja paaville kirjeessä keräämäänsä aineistoa. Hän oli tutkinut pitkään Dutrouxin juttua ja vastaavia ilmiöitä Saksassa. Hackertin kirjassa on julkaistu naisen kirjeestä otteita, jossa hän syyttää yhteiskunnan huipulle pesiytyneestä satanistikultista ja että lapsia katoaa 2100 vuodessa ja että rikolliset myyvät niitä bordelleihin ja rituaalimurhiin vapaamuurareille, satanisteille ym. Ikävä kyllä hän kertoo avoimesti valmistelevansa reportaasia. Hän sanoo sen olevan melkein valmis ja odottaa ennen julkaisua netissä ym. Merkelin lausuntoa. Syyskuun lopussa 2008 Seemannin ystävä Christoph Kastius kertoi Janett Seemannin kadonneen jäljettömiin. Sen koommin häntä ei ole nähty ja saman ovat vahvistaneet monet muut tämän jälkeen Reportaasi jäi julkaisematta (hyväuskoisuuden määrää on joissain tapauksissa vaikea käsittää kaiken jälkeen). Nettisivukin on kadonnut, mutta ilmeisesti mimmin kirje on videona tässä:

Renate Rennebach on liittopäivien SPD:n edustajien osaston lahkopoliittisten kysymysten vastaava edustaja. Hänen nettisivunsa ja lausuntonsa vahvistavat Euroopaa vaivaavan satanistiongelman ja mm. em. naisten kirjoitukset.

Englannissa ollaan kovasti sitä mieltä, että EU-komission puheenjohtaja José Manuel Durão Barroso olisi kansainvälisen lapsikaappaus- ja pedofiilimafian päällikkö. Kannattaa googlettaa ”Barroso Maddeleine McCann”. Barroson sanotaan olleen McCannin kaappauksen 3.5.2007 takana ja hän olisi valinnut tämän valokuvan perusteella kolmesta ehdokkaasta. Portugalin poliisin toiminta oli erittäin flegmaattista ja epäilyttävää ym. Asiaa selvittänyt ”Christopher” Story oli saanut tappouhkauksia, joissa uhattiin hänen henkeään, mikäli hän julkaisisi Barroson nimen. Tämä vahvistaa epäilyjä, sillä kuinka ihmeessä Barroso nyt uhkaisi jonkun henkeä, jos tämä olisi vain hörhö, joka kirjoitti häväistystirjaa tai olisi erehtynyt (jos tappouhkaukset ovat totta). Oikeusjutulla silloin uhattaisiin. Saksan media on ollut hiljaa, sillä Barroso kuuluu yhtä tärkeisiin hyötyjiin kuin Merkel ja tämän lakeija Schäuble, joiden kaikkien elämäntehtävä on Saksan kansan ja Euroopan muiden kansojen ja niiden kulttuurien tuhoaminen ja niiden omaisuuksien siirtäminen kansainvälisesti operoivien pankkiirien omistukseen.

WH (s.83): ”Kala alkaa haista päästään alkaen. Euroopan pää on eurooppalaisen dekadenssin pääkaupunki Bryssel. Belgian pääkaupunki on EU-diktatuurin pääkaupunki. Diktatuurin, jonka julkilausuttu tehtävä on yksittäisten kansakuntien hävittäminen ja länsimaisen kulttuurin hävittäminen niiden kansoja myöten. Brysselistä käsin hallitsevat erityisen rahakkaat pankkiirit maailmanlaajuisesti tunnetun pankkihuoneen alaisuudessa ns. läntisen arvoyhteisön Eurooppaa. Tämän itseään rakastavien oligarkkien ryhmän päämäärä on kaikkien elimellisesti kasvaneiden yhteiskuntarakenteiden tuhoaminen länsimaissa. Paroni Guy Rothschildin suusta tiedämme: ”Kahleet (jotka estävät bankstereilta globaalin herruuden), jotka on räjäytettävä, ovat kansakunnat.” (Rothschildeilla on tiiviit yhteydet niin kon´servatiivisiin kuin sosialistisiinkin poliitikkoihin.)

S.84: Kiinalainen vuosina 544-496 e.Kr. elänyt filosofi ja kenraali Sun Tsu: ”Korkeinta taitoa on tehdä vastustajasi vastarintaan kykenemättömäksi: Hajota kaikki, mikä vastustajan maassa on hyvää, nakerra ontoksi sen kunnioitettavuus ja häpäise se julkisesti. Hyödynnä myös kaikkein alhaisimpien ja halveksittavimpien olentojen yhteistyö, kylvä eripuraa ja epäyhtenäisyyttä vihollismaiden kansalaisen keskuuteen, nostata nuoriso vanhaa polvea vastaan, laita huorat täydellistämään romahdus, tee avottomaksi vihollisesi perinteet.”

TykkääTykkää

Vastaa
  • Nönnönnöö  sanoo:

    http://www.renegadebroadcasting.com/truth-hertz-the-jews-who-murdered-elvis-11-30-15/

    http://www.renegadebroadcasting.com/truth-hertz-the-jews-who-murdered-elvis-ii-12-1-15/

    Elvis murhattiin? Aika uskottava esitys. Ei tosin poliittinen murha varsinaisesti. Normaali Hollywood-lypsylehmän ulosmittaus, kun yrittää karkottaa viimein lypsylehmänsä ja orjuuttajansa. Samalla huumemafioso pääsee syytteestä (Elvis taisteli huumeita vastaan toimimalla FBI:n tiedottajana). No oli Elvis tosin kiinnostunut Kennedy-murhista ja aikoi tulla julkisuuteen oman tutkimuksensa kanssa.

    TykkääTykkää

    Vastaa
  • Nönnönnöö sanoo:

    Osataan sitä Suomessakin. Ilmeisesti rappari Koivistosta oli pääätetty tehdä presidentti. Hänen aikakaudellaan aloitettiin Suomen totaalinen tuhoaminen. Mutta olihan Kekkonenkin osa mädätysprosessia ja hän testamenttasi kepulivallan demareille. Kekkosen aikaahan tuo itse asiassa kuvaakin, vaikka ukko itse oli jo dementoitunut lopussa. Penna Tervostahan on huhuiltu myös, että olisi ollut ”auto-onnettomuus” eikä auto-onnettomuus. Ilmeisesti nimiä on muitakin ja myös sotien välisenä aikana saattaa olla tapahtunut. Myös Koiviston aikana. Itse asiassa Urmas kuoli pian näiden paljastusten jälkeen. Osataan niitä syöpiä istuttaa ihmisiin ja on osattu jo kauan

    xxxyyyzzz sanoo:

    Muutama miete

    Tri A. True Ott ja Spingola keskustelevat mielenkiintoisesti säänmuokkauksesta uusissa Specialseissa. Ott on hieman harhateillä Hitlerin suhteen ja aika paljonkin, mutta keskusteluissa tuli ilmi muutamia mielenkiintoisia juttuja myös sotahistorian suhteen. 11/9/1882 oli Dresdenissä Euroopan laajuinen kokous, jossa pohdittiin ratkaisua juutalaisongelmaan. Saksassa oltiin huolissaan, koska juutalaiset olivat ottaneet haltuun pankkitoiminnan, lehdistön, ylipistomaailman, taiteen jne. Pohdittiin, mitä voitaisiin tehdä ja kuinka ongelma ratkaista. Tätä Spingola pitää yhtenä syynä Dresdenin ”erikoiskäsittelylle”. Lisäksi hän pohtii, olisiko tuosta saatu eräänlainen pyhä päivämäärä goyimien vastaisten rikosten tekemistä varten koston merkiksi. Dresdenissä oli myös Saksan luonnonlääketieteellisen tutkimuksen keskus ja myös muun terveydenhoitoalan tutkimuksen tärkeä keskus. Esim. syöpätutkimuksen, jonka tulokset juutalaiset halusivat tuhota. Lisäksi arvokas asiakirja-aineisto tuhoutui esim. Saksan historiallisista tutkimuksista. Se selvitti myös juutalaisten oikeaa alkuperää ja eurooppalaisten. Mitä ilmeisimmin juutalaiset oli havaittu kasaareiksi ja paljon muuta mielenkiintoista.

    Ylipäänsä se, että juutalaiset vihaavat saksalaisia niin paljon herättää keskustelijoissa kysymyksiä. Spingolan mukaan saksalaiset ovat aina tasokasta väkeä. Talmudin ohjeiden mukaan parhaat ei-juutalaiset tulee tappaa. Saksalaiset ovat niin eettisiä ja tunnollisia sekä koulutettuja ja kyvykkäitä.
    Olivat jo 1700-luvulla. Heissä on ilmeisesti Spingolan mukaan kykyjä ja ominaisuuksia, joita juutalaiset pelkäävät. Siksi Saksan kansan ja kulttuurin tuhoa ollaan viemässä loppuun kaikin tavoin. Myös saksalaista alkuperää olevia muun maan kansalaisia vihataan ja he ovat targetteja. (Samoin seuraavana vuorossa ja suuren vihan kohteina ovat kaikki länsimaat ja ns. valkoinen väki. USA on hyvin vihattu ja myös se on suuren aggression kohteena. Ilmeisesti kaiken hyvän lisäksi maa on vaikea alistaa vapausperinteiden vuoksi. Ilmeisesti keskustelijat olisivat yhtä mieltä myös tästä).

    Vilaukselta katsoin muutaman hetken ajan dokumenttiohjelmaa ”Venäjän vapain mies”. Siinä sanottiin, että Stalin tuhosi Venäjää ja tasokkaita ihmisiä. Stalin ei myöskään omin avuin voittanut sotaa jne. Tästä tulikin mieleeni, että Stalinin suuret puhdistukset ja joukkotuhonnat olivat silkkaa talmudismia. Kuvioon sopi jotenkin, että juuri Venäjällä harjoitettaisiin aivan kauhistuttavaa hallintoa. Maahan oli tosiasiallisesti vapaamuurarien yhteiskuntakokeilun koekenttänä ja sen avulla estettiin Venäjän nousu liian mahtavaksi. Vastaavasti tehtiin Kiinalle. Molemmissa maissa murhattiin aina paras aines suureksi osaksi, vaikka tietysti paljon huonoakin ja kaikkea siltä väliltä. Esim. Uuden maailmanjärjestyksen kartassa vuodelta 1942 suunntellaan selvästi, että Venäjä ja kommunismi olisivat kaikesta huolimatta vain kakkosena ja USA olisi uuden järjestyksen voimaväline. Suuret massamurhat sopivat tähän ajatukseen. Sopivasti murhattiin kaikki, jotka eivät totelleet. Sivistyneistö murhattiin ja juutalainen intelligentsija otti vallan. Voi kysyä, kuinka paljon juutalaisia jäi valtaan vaikuttamaan yhteiskunnan eri tasoille kaiken jälkeen. Ilmeisesti myllytyksen jälkeen oli varaa löyhätä otetta. Myös Kiina on ollut kovassa komennossa ja on edelleen. Se on kokenut suuria tuhoja hallitsijoidensa taholta, mutta olisiko nyt tilanne sellainen, että jompikumpi tai molemmat siirtyisivätkin ihmiskunnan johtajan asemaan? Onko toisinajattelijoita eliminoitu tarpeeksi? Sopivia ihmisryhmiä? Säilyykö ote?

    Stalinin juutalaisvanoja ei ollut. Lännessä on aina vaahdottu sellaisista, jotta totuus ei paljastuisi. Stalinin juutalaisuhrien määrä on väärennetty monessa teoksessa. Solzhenitsyn ja moni muu osoittaa juutalaisten olleen etuoikeutettuja ja johdossa koko ajan. Hän on tosin varovainen ja puhuu peitellysti etenkin Stalinin jälkeisen ajan osalta. Tiedämme juutalaisten suhtautuneen vähintään salarakkaasti Neuvostoliittoon myös kylmän sodan aikana. Stalinin puhdistusten aikana NL oli erittäin pidetty ja maailman juutalaiset pitivät siitä yleensä eniten kaikista maailman maista. Heillä oli verkostonsa
    ja tietolähteensä joka tapauksessa. He eivät ikinä suhtautuisi myönteisesti valtioon, jossa juutalaisia vainottaisiin tai yleensä kohdeltaisiin kuin muita. Koska heitä suosittiin myös Stalinin aikana, he tukivat kommunismia. Mutta kommunismi oli heidän juttunsa ja myös NL heidän johtamansa. Siten he myös tiesivät asioiden tilan ilman muuta ja salasivat sen muilta. Tietysti vain johtoporras tiesi kaiken, mutta monet vaistosivat ja joka tapauksessa tietysti tiedettiin enemmän kuin goyimien paroissa. Paljon enemmän.

    Täällä liittyen juutalaisesta vihasta amerikkalaisia ja kaikkia länsimaalaisia tai kaikkia ei-juutalaisia kohtaan monta esimerkkiä. Hätkähdyttävä on tieto 28/10/2012 TruthMilitian radio-ohjelmassa, jossa 2. tunnila puhutaan videosta, jossa Mossadin miehet murhaavat amerikkalaisia sotilaita tarkka-ampujina Irakissa. 400 amerikkalaista on ammuttu ja videon oli tarkoitus esittää muslimien vihaa. Video oli kuitenkin editoitu Tel Avivissa ja tarkka-ampujien varusteet osoittivat ampujat Mossadin miehiksi. Yksi olisi jopa jäänyt kiinni ja siten tietysti taas mahtikäskyllä vapautettu. Kaikki oli selitetty ”vahinkona”. No kaikki nuo ryhmäthän pyörivät juutalaisten Mossadin/CIA:n ohjauksessa ja asevirrat kontrolloivat samat tahot ja rahat asekaupoista keräävät tutut tahot jne. Kuvio on hirvittävä tässäkin, kuten kaikissa muissakin sodissa Jew World Orderin puolesta. Juutalaiset lähettävät vasallikansojensa helootit sotimaan puolestaan ja maksamaan sotimisensa. Kuin rituaalisesti he nostavat sotilaita vastaan armeijoita ja ampuvat itsekin heitä näissä järjettömissä sodissa Jew World Orderin puolesta. Voiko sanat riittää kuvaamaan näiden psykopaattien rikollisuutta ja hulluutta? Keskustelijoiden puhe Israelista kriminaalien pesänä on liian valju. Paljon kertoo maailman tilasta tosin se, että jos juutalainen tekee rikoksen jossain, hän voi paeta Israeliin eikä häntä syytetä. USA:ssa juutalainen usein pääsee rangaistuksetta. Lisäksi siis juutalaisvastaisia varten on jo laki Israelissa sinne maailmalta teloitettavaksi vaatimisesta.
    http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/kampf.html
    Tässä englanniksi Mein Kampfin kuvaus isosta valheesta. Kyseessä on wikin lainaus, joten tarkistan omasta suomenkielisestä kirjastani vielä myöhemmin tekstin: ”All this was inspired by the principle – which is quite true in itself – that in the big lie there is always a certain force of credibility; because the broad masses of a nation are always more easily corrupted in the deeper strata of their emotional nature than consciously or voluntarily; and thus in the primitive simplicity of their minds they more readily fall victims to the big lie than the small lie, since they themselves often tell small lies in little matters but would be ashamed to resort to large-scale falsehoods. It would never come into their heads to fabricate colossal untruths, and they would not believe that others could have the impudence to distort the truth so infamously. Even though the facts which prove this to be so may be brought clearly to their minds, they will still doubt and waver and will continue to think that there may be some other explanation. For the grossly impudent lie always leaves traces behind it, even after it has been nailed down, a fact which is known to all expert liars in this world and to all who conspire together in the art of lying. These people know only too well how to use falsehood for the basest purposes. From time immemorial, however, the Jews have known better than any others how falsehood and calumny can be exploited. Is not their very existence founded on one great lie, namely, that they are a religious community, where as in reality they are a race? And what a race! One of the greatest thinkers that mankind has produced has branded the Jews for all time with a statement which is profoundly and exactly true. Schopenhauer called the Jew ”The Great Master of Lies”. Those who do not realize the truth of that statement, or do not wish to believe it, will never be able to lend a hand in helping Truth to prevail.”

    Kuten tekstistä ilmenee, Hitler ei suinkaan puhu itsestään, kun hän kuvaa ns. Ison Valheen tekniikkaa. Ehei, hän puhuu juutalaisista ja etenkin juutalaisesta lehdistöstä ja aivopesukoneistosta (muistan sen, koska olen lukenut kaksi kertaa kirjan). Ihmiset eivät osaa arvata, että jokin taho voisi yrittää heidän täydellistä petkuttamistaan joka asiassa. Itse asiassa he eivät ymmärrä, että joku voisi haluta ja tavoitella sellaista valta-asemaa kuin mitä juutalaisilla on nyt. Ja heille ei saisi kai enää Suomessakaan sanoa, että heillä on se valta-asema. Koska Talmud on salattu ja juutalaisten rikoksista ei saa puhua, ihmiset eivät myöskään osaa kuvitella, että jokin voisi olla niin paha kuin mitä talmudistit ovat. Siksi he pahaa-aavistamattomina uskovat valheet. Tyylilleen uskollisina juutalaiset aivopesijät valehtelevat, että Hitler ja Göebbels olisivat puhuneet omasta taktiikastaan ja valeopposition taholla on erityisen suosittua kellokkaiden perässä toistella, että eliitti olisi kuin Hitler ja natsit (ei tietenkään oikeasti sentään, hehheh, koska laki kieltää jo suhteellistamasta natsien pahuutta monessa maassa eikä se oikein sovi täälläkään eikä heihin muuten viitattaisikaan) ja että he muka olisivat ilmoittaneet oppinsa tällaisiksi. No tätähän on tietysti turha aina uudelleen selvittää, koska vastassa on ison valheen uhri, joka ei valheiden verkossa uidessaan pysty käsittämään asioita, vaikka hänelle lyötäisiin faktat joka aisasta pöytään. Hän ei pysty luottamaan kuin auktoriteetteihin ja hän ajattelee, että ”eikö sentään kaikelle olisi jokin selitys.” Lisäksi ajatellaan, että ”kun ne kerran ovat yleisesti sellaisiksi ajateltuja ja muutenkin kauheita, niin viesti menee perille näin”. Eikä yhtään raksuta, että tuskin mitään asiaa palvelee valehtelu ja että asiat ovat hyvin pielessä, jos valhe vallitsee. Mutta kun pahiksen leima on ja kuitenkin ainakin jotain pahaa on pakko olla tapahtunut, kun isoa valhetta ei yleensä kokonaan torjuta, vaan ajatellaan usein myös, että ”kai siitä jotain on totta oltava”. Siten ylenkatsottujen pahisten lyöminen on muka ”hyvää tarkoittavaa” tai että ainakin sellaisen voi ajatella sellaiseksi eikä asiassa olisi vikaa. Ei tajuta edes harkita vaihtoehtoa, että jospa kaikki olisikin 100 % valhetta. Ilmeisesti esikuvat puuttuvat ja tieto. Muutenkin voisi ihmetellä, kun näyttäisi olevan aika moiset ryöväykset menossa valheiden perusteella ja kuinka ihmeessä kaikkia saksalaisia ja natseja/ss-miehiä voidaan mustata miten vain ja että kuinka ihmeessä muiden rikokset unohdetaan aina ja kuinka ihmeessä muut voivat olla mielestään natsien yläpuolella.

    Tämän blogin Facebook sivusto sensuroitiin hiljattain. Tästä huomaamme, miksi juutalaiset pakottavat ja ohjaavat massat mustaamaan saksalaisia ja paasaamaan isoja valheita. Ei saa paljastua, että hirveät rikokset tehtiinkin saksalaisille ja että Hitler ei sotaa halunnut, vaan omistautua rakentamiselle ja arkkitehtuurille. Saksa ei ollut sotaan syyllinen eikä sitä aloittanut. Ensimmäiset laukauksetkaan eivät olleet saksalaiset, vaikka suurempi operaatio olikin pakotettuna pakko tehdä, sekin oikeastaan yhtä aikaa käytännössä Puolan kanssa. Ja kuka olikaan kaiken takana?  

    Thüringenin teemaan sopii nimim. moloxin kirjoitus Kauppalehden foorumilta: ”

    (> niin mitä tehdään pankkien haltuun joutuneille> kiinteistöille kun potentiaalisten ostajien joukko> pienenee?)

    Ne voidaan yhtiöittää ja sen jälkeen ihmiset asuvat vuokralla. Vuokralainsäädäntö tulee olemaan sen verran tiukka ja omistajan pussiin pelaava, että jos olet persona non grata taikka muuten vain vääriä mielipiteitä ympärillesi huuteleva niin sinulta menee äkkiä vuokrasopimus alta.

    HOME OWNERSHIP A THING OF THE PAST
    http://100777.com/nwo/barbarians

    Privately owned housing would become a thing of the past. The cost of housing and financing housing would gradually be made so high that most people couldn’t afford it. People who already owned their houses would be allowed to keep them but as years go by it would be more and more difficult for young people to buy a house. Young people would more and more become renters, particularly in apartments or condominiums. More and more unsold houses would stand vacant. People just couldn’t buy them. But the cost of housing would not come down. You’d right away think, well the vacant house, the price would come down, the people would buy it. But there was some statement to the effect that the price would be held high even though there were many available so that free market places would not operate. People would not be able to buy these and gradually more and more of the population would be forced into small apartments. Small apartments which would not accommodate very many children. Then as the number of real home-owners diminished they would become a minority. There would be no sympathy for them from the majority who dwelled in the apartments and then these homes could be taken by increased taxes or other regulations that would be detrimental to home ownership and would be acceptable to the majority. Ultimately, people would be assigned where they would live and it would be common to have non-family members living with you.

    This by way of your not knowing just how far you could trust anybody

    (> Ja miten nämä ns suuryritykset sitten oikein tekevät kannattavaa bisnestä jos miltei kaikki ovat köyhiä kuin kirkon rotat ja rahavarat ja omaisuus ovat keskittyneet pienelle eliitille?)

    Miten se menikään Neuvostoliitossa? Teollisuus tullaan keskittämään maailman eri osiin. Jokaiselle alueelle annetaan globaalissa mittakaavassa oma tehtävänsä. Hetken päästä asumme kommunistisessa järjestyksessä. Se on testattu ja havaittu toimivaksi.

    SHIFTING POPULATIONS AND ECONOMIES — TEARING THE SOCIAL ROOTS
    http://100777.com/nwo/barbarians

    But as you take away industry and jobs and relocate people then this is a strategy to break down conservatism. When you take away industry and people are unemployed and poor they will accept whatever change seems, to offer them survival, and their morals and their commitment to things will all give way to survival. That’s not my philosophy, that’s the speaker’s philosophy. Anyhow, going back to industry, some heavy industry would remain, just enough to maintain a sort of a seed bed of industrial skills which could be expanded if the plan didn’t work out as it was intended. So the country would not be devoid of assets and skills. But this was just sort of a contingency plan. It was hoped and expected that the worldwide specialization would be carried on. But, perhaps repeating myself, one of the upshots of all of this is that with this global interdependence the national identities would tend to be de-emphasized. Each area depended on every other area for one or another elements of its life. We would all become citizens of the world rather than citizens of any one country.

    http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=217935&tstart=25&start=45

    Siinä joitain visioita. Tuon tyylin juttuja voi tulla. Globaali eliitti voi siirrellä väestöä tarpeen mukaan ja luoda sitä varten nälänhätiä säätä muokkaamalla, sotia ja konflikteja ym.

     

Jörg Haider murhattiin


Netistä aikoinaan taltioitua tässä taas – Kiitos nönnönnöö

 

Seuraavassa on materiaalia keskimäärin viiden tai kuuden vuoden takaa:

Monelle on valjennut se, kuinka tavallisia salamurhat ovat Euroopassa. Tunnemme myös operaatio Gladion eli sen, kuinka Nato teki terrori-iskuja Euroopassa ja syyt saivat yleensä punaiset terroristit. Tavallista kansaa murhattiin surutta poliittisten tarkoitusperien vuoksi. Lontoon ja Madridin iskut on todistettu aika selkeästi WTC-iskujen kaltaisiksi tiedustelupalvelujen tekemiksi iskuiksi, joista hallitukset ovat tietoisia. Poliittiset murhat ovat tyypillisiä länsimaiden valtaeliitille ympäri maailmaa, kuten (osaltaan hieman epäilyttävän) “hitmän” John Perkinsin ja muiden esityksistä olemme huomanneet. Valtiojohto syrjäytetään tai tapetaan, jos se talloo liian isoille varpaille tai on tulppana halutun suunnan kehitykselle. Lissabonin sopimuksen myötä koko Eurooppa tuntuu olevan kiivaassa luisussa kohti barbariaa ja osana tätä kehitystä selittämättömiä murhia tapahtuu koko ajan enemmän. Markku Uusipaavalniemi kertoi eduskunnassa pitämässään puheessa, kuinka valtiomiehiä ja virkamiehiä tapetaan, jos he edustavat vastakkaisia näkemyksiä. EU-kriitikko selvisi lento-onnettomuudesta, muta EU:ta arvostelleita virkamiehiä ja sen korruptiota tutkineita virkamiehiä ja journalisteja on tapettu hiljattain poikkeuksellisen paljon. Puolan johdon kuolema oli hyvin kummallinen: lento-onnettomuudet ovat hyvin harvinaisia jo itsessään nykypäivinä. Siis ne, jotka eivät ole attentaatteja.

Mutta mitä tapahtui lokakuussa 2008, kun EU valmistautui viimeiseen taistoon jyrätäkseen läpi Lissabonin sopimuksen ja siirtyäkseen Eurostoliitoksi sitä mukaa? Eri maissa eurovastaiset voimat olivat lisäämässä kannatustaan ja Irlannin sieluista taisteltiin. Tilanne oli epävarma ja saattoi kääntyä eri maissa. Pelättiin vakavaa kapinaliikettä. Juuri tuolloin oli Itävallassa vanha valtakoalitio sosialidemokraattien ja oikeistolaisen kansanpuolueen välillä hajonnut ja ihmiset olivat siihen lopen kyllästyneitä. Puolueet itse olivat myös tympääntyneitä. Uudet vaalit voittivat hajanaiset kansallismieliset, “äärioikeistolaisiksi ” tai oikeistopopulisteiksi kutsutut pienpuolueet, jotka olivat menettäneet kannatustaan, kun ensin olivat hajonneet Haiderin ollessa ensimmäisen kerran hallituspuolueen vahva mies. Nyt ne yhdistivät voimansa ja Haiderin toimiessa kummisetänä niiden osuus äänistä oteki niistä toiseksi suurimman blokin. Suuren koalition mahdollisuus muodostaa uusi hallitus tuntui erittäin epätodennäköiseltä. Haider julistikin, että Suuri koalitio on kuollut. Hän riemuitsi vaalivoitosta ja oli varma siitä, että pienpuolueet pääsisivät hallitusvastuuseen. Itävallassa tuntui olevan uusi Haider-buumi ja koko maa saattoi hänen onnistuessaan vaihtaa kokonaan suuntaansa. Tällöin Itävaltaa ei ehkä olisi saatu allekirjoittamaan Lissabonin sopimusta ja Haider vastusti sitä spimusta ja liittovaltiopolitiikkaa (ja koko EU:nia) koko sydämestään. Miten Eurostoliiton kävisi, ja liukuisivatko muut kansat Itävallan mukana, jos haider jatkaisi suosionsa kasvattamista? Pian kuitenkin saapui uutinen: Jörg Haider on kuollut. Tällöin alettiin pian pitää selvänä, että nyt ei vanha suuri koalitio ollutkaan kuollut, vaan piemminkin todennäköinen vaihtoehto. Pian alkoivatkin neuvottelut vanhojen valtapuolueiden välillä ja marrskuun lopulla suuri koalitio varmistui hallituspohjaksi tänä kriittisenä aikana paitsi Itävallan suunnalle, niin koko Euroopan kohtalolle.

Katsoin juuri Gerhard Wisnewkin dvd:n Jörg Haider-Unfall, Mord oder Attentat? Sinä selvisi myös jälleen Itävallan ja koko maailman median valheellisuus, josta saimme järkyttäviä näyttöjä jo edellisessä kirjoituksessa Wiesenthalista ja hänen edustamastaan mafiasta. Tässäkin selvisi oudon räikeä valheellisuus lehtikirjoituksissa Haiderin kuolemaa edeltäneistä tapahtumista (ja jälkeisistäkin). Oikeat silminnäkijät näkivät Haiderin tuossa kuolemaa edeltäneessä yksityistilaisuudessa juovan vain valkoviiniä lasillisen ja mineraalivesiä. Hän oli muutenkin tunnettu hyvin kohtuullisesti alkoholia käyttävänä ihmisenä. Mediassa väitettiin hänen olleen juopunut ja muka oikein silminnäkijöiden suulla. Virallinen tutkimus sanoi, että veressä oli alkohloia 1,8 promillea. Tämä on totta. Mutta sitä ei tunneta, että miehen vatsassa ei ollut alkohlia juuri lainkaan. Jos veressä on juuri juotuna 1,8 promillea, pitäisi olla vatsassakin jotain. Omaiset vaativat dna-tutkimusta siitä, onko joku vaihtanut tutkimuksen kohteena olleen veren, mutta tämä evättiin. Jos Haider olisi ollut niin juovuksissa, niin miksi hän yleensä olisi lähtenyt 20 km päähän kotiinsa pitkin reittiä, jolla olisi pian turmapaikan jälkeen ollut pitkät matkat serpentiinitietä, joka selvin päinkin vaatii tarkkaavaisuutta. Varttia yli yksi yöllä tämä on kummallista, kun hän ajoi 100 metrin päässä olleen kaupunkiasuntonsa ohitse.

Onnettomuudella oli silminnäkijä, mutta hän halusi piiloutua eivätkä häntä ohjelman tekijät päässeet jututtamaan. Kävi kuitenkin ilmi. että häntä syytettiin myös onnettomuudesta eikä hän siten ollut luotettava todistaja ollenkaan, koska oli itse syytettynä. Hänen ei edes tarvinnut siten puhua totta. Piilottelu on myös hyvin kummallista. Nainen on sanonut, että auto ohitti hänet kovaa vauhtia ja pian peittyi savupilveen. On väitetty, että VolksWagenin tehtaan miehet kävivät toteamassa tietokoneilta, kuinka suuri nopeus onnettomuushetkellä oli ollut. He saattavat kuitenkin olla jo lähtökohtaisesti puolueellisia. On epäselvää, oliko edes puolueetonta asiantuntijaa kutsuttu. Valokuvien perusteella jo ja onnettomuuspaikasta voi päätellä reaktioajat ja sen, miten kauan auto jatkoi matkaa. Wisnewskin tutkimusten perusteella auto ei ole voinut ajaa kuin korkeintaan 90 km tunnissa väitetyn ylinopeuden sijaan.

Wisnewski onnistui jäljittämään auton, joka oli viety salaiseen paikkaan erääsen varastoon. Hän esitteli vaurioita. Ne eivät täsmänneet auton jättämiin onnettomuusjälkiin tien vieressä ja ojassa. Eivät myöskäänviralliseen kuvaukseen tapahtumien kulusta. Auto ei ollut pyörinyt, koska toinen kylki oli ilman vaurioita lähes. Auto ei ollut myöskään painunut kasaan pituussuunnassa. Keulassa oli pahoja vaurioita ja juuri kuljettajan kohdalla ja puolella koko vasemmassa kyljessä. Naarmuista päätellen kuljettajaa kohti on tullut jotain, tuntematon tekijä on vaikuttanut turmassa. Haiderin on surmannut ehkä airbag, joka on musertanut miehen ja painanut myös tuolia taaksepäin. Sillä kuskin kohdalla ei muuten ole vaurioita ja mitä ihmeellisintä, koko autossa ei ollut edes tuossa airbagissa tai penkillä yhtään verta muutamaa pisarajälkeä lukuun ottamatta. Tämän vuoksi virallisessa raportissa kerrotut lukuiset ja erittäin vakavat vammat tuntuvat räikeältä valehtelulta. Mitä erikoisinta on ovien irtoaminen ja tämä on miltei ratkaiseva todiste murhasta. Ovet on irrotettu ammattimiehen toimesta selvästi eikä niitä ole irrottanut mikään onnettomuus. Samoin moottorin vaurio auton suojatuimman kohdan sisällä on hyvin erikoinen. Muutenkin on ihmeellistä, että tämä turvallinenn luksusauto romuttuu pahoin ja kuljettaja saa surmansa pienellä nopeudella (virallisen selvityksen 140 km/h onvalhetta).

Euroopassa on kuollut nyt jo ainakin kaksi suosittua oikeistopopulistista ja EU:n vastaista poliitikkoa, joiden kannatus on ollut nousukiidossa. Yleensä silloin, kun koko valtamedia valehtelee räikeästi, on sillä jotain salattavaa. Takana joku hyvin korkean valtaeliitin agendalla oleva asia. Yleensä jokin ikävä projekti, joka ei kansalle lupaa mitään hyväää tai sitten häpeällinen rikos. Jonkin eliitille hyvin tärkeän jutun hyvksi, jota ei kansalle saa kertoa. Näinhän siis valehdellaan myös kaasukammiot kieltävistä tutkijoista (“natseja, uusnatseja, uusnatsististen eurooppalaisten liikkeiden keskushahmoja, antisemiittejä, rasisteja” tms) ja niin monista maailmantapahtumista nyt ja menneisyydessä. Pitänee lukea vielä Wisnewskin kirja asiasta (olen sen ostanut). Siinä on varmaan syvällisemmin nämä asiat esitetty.

Noniin. Kirja löytyi hyllystä. Kun Wisnewski näki auton, hän muisti heti Saksan pankin johtajan Alfred Herrhausenin murhan 1989. Tuolloin oli tämän uhrin luksusauto mennyt aivan yhtä pahasti rikki ja vauriot olivat vielä hyvin samankaltaiset kuin Haiderin autolla. Juuri kuskin puoli ja itse kuskin kohta olivat kokeneet pahimmat vauriot ja ovet sieltä puolen samalla tavoin irronneet. Moottorissa oli vastaava tuho. Toinen puoli oli selvinnyt paljon pienemmillä vaurioilla. Tuolloin kyseessä oli virallisen varsionkin mukaan attentaatti. Murhasta syytettiin Punaisia prikaateja, mutta murha ei koskaan selvinnyt eikä tekijöitä tiedetä. G Wisnewski on kirjoittanut asiasta kirjan RAF Phantom vuonna 1992. Hän osoittaa siinä, että RAF sai vain syyt päälleen eli kyseessä on eliitin murha (opeaatio Gladion tapaan). Kiusallinen toisinajattelija ja oman tien kulkija raivattiin pois tieltä ja syyn saivat kommunistit. Mies ajatteli myös kansallisesti, mistä globalistit eivät pidä. Veikkaan kyllä, että Wisnewski on heti “onnettomuudesta” kuultuaan ounastellut sitä murhaksi. Itse olin melkein heti varma asiasta uutisen kuultuani. Minuuttien päästä. Keski-Euroopasssa asiasta on kiivaasti puhuttukin.

Tässäkin on edellisen blogin tapaan ensin suppeampi teksti huonommalla kielitaidolla ja sitten aiheesta myöhemmin luetun kirjan ja muun materiaalin pohjalta kirjoitettu laajempi esitys:  Luin hiljattain jo kauan sitten ostamani Gerhard Wisnewskin kirjan Jörg Haiderin murhasta (Jörg Haider. Unfall, Mord oder Attentat?). Aiempi bloggaus oli kirjoitettu lähinnä Wisnewskin samasta aiheesta tekemän dvd:n perusteella, joten on syytä merkitä ylös lisää asioita.

Itävallan kansallismieliset puolueet ja ns. äärioikeisto on saamieni tietojen mukaan nykyisin osa uutta Israelia vahvasti tukevien äärioikeistopuolueiden verkostoa eli siis kosher-huijaus persujen tapaan. Ilmeisesti Haiderin aikana olivat asiat toisin ainakin osaksi? En ole kuullut asiasta ja voihan olla, että oppositio Itävallassakin on ollut ohjauksessa ja kontrollissa ja itse Haideriin en ole tutustunut yhtään. Tunnetusti viha ja aggressio oppositiota kohtaan saattaa joskus olla vain teatteria ja ohjattu konflikti, kuten esim. persujen vastustus Suomessa. Hackert sanoo Haiderin olleen Eurooppa-nuorissa ja siis asioissa voi olla monia puolia. Jotkut Haiderin kommentit kirjassa kuitenkin antavat ymmärtää, että ainakaan mitään täydellistä Israelin jne. nuoleskelua tai eliittiä hyödyttävää ei ole Haiderin politikointi ollut, vaikka Itävallassa melkoisen jyrän alla eletäänkin. Lisäksi murha ja Haideria kohtaan nostatetut aggressiiviset vihakampanjat kertovat indisioina siitä, että Haider olisi ollut suuri uhka ja kontrolloimaton mies. Häntähän nuijittiin aina voimalla, kun hän uhkasi menestyä ja nousta ratkaisevaan valtaan. Tahallisia tappioita ei näyttäisi olevan tilillä, vaan mies piti tavoitteenaan nousua valtion korkeimpaan virkaan ja siis maan johtoon. Toisaalta hän joutui taipumaan menestysten jälkeen ja valtaannousu ei koskaan toteutunut. Haider oli hyvin suosittu kotimaakunnassaan Kärntenissä, mutta myös muualla Itävallassa. Hän oli taitava poliitikko ja suuri kyky.

Viimeisin menestys siis koitui miehen kohtaloksi. Tämä antaisi siis ymmärtää, että euroeliitti oli neuvoton ja uhka todellinen. EU oli juuri valmistautumassa riistämään lopullisesti kaiken vallan rippeetkin kansalaisilta ja kansakunnilta ja muuttumaan Neuvostoliitoksi. Juuri tuolloin oli vielä Irlannin lopullinen kansanäänestys järjestämättä ja vääntö oli hurjaa, jotta ”perustuslaki” tai siis liittovaltiosopimus olisi saatu säädetyksi. Kun kansat äänestivät väärin, siirryttiin niiden ohitse ja jätettiin asia parlamenttien ratkaistavaksi. Tämä ei kaikkialla onnistunut. Kun nyt näytti selvältä, että EU:ta jyrkästi vastustavat puolueet olivat nousemassa Itävallassa hallitukseen määräämään maan politiikasta, saattoi tämä merkitä paitsi prosessin pysähtymistä, myöskin kapinan leviämistä ympäri Euroopaa. Talouskriisi ts. EU-vastustajien mielestä suunnaton rikos oli juuri todettu ja eri maissa valmistauduttiin iskemään veronmaksajien kukkarolle. Haider vastusti jyrkästi pankkien tukemista ja ilmoitti vaalimenestyksen jälkeisissä haastatteluissa suoraan pankkien olevan suuri mafia, joka oli vastuussa kaikesta ja joka pyrki ottamaan vallan ja ryöstämään kansakunnat jne. Vain 1,5 vuotta hallinnut sosialidemokraattien ja oikeistopuolue Kansanpuolueen koalitio oli hallinnut vain 1,5 vuotta ja kaikki olivat sitä meiltä, että paluuta tähän ei ollut. Haiderin kuoleman jälkeen kuitenkin koalitio alkoi hallitusneuvottelut ja nämä puolueet muodostivatkin sitten hallituksen, joka muuten olisi miehitetty kahden ”äärioikeistopuolueen” ja Kansanpuolueen tai sosialistien voimin.

Itävalta on Saksan tavoin miehitetty maa, jossa em. Puolueet hallitsivat sodan jälkeen miehittäjän nukkehallituksena 38 vuotta. Voittajien vihaama FPÖ perustettiin vasta 60-luvulla ja se edusti siis ainakin periaatteessa voittajien tahdosta riippumatonta ja kansallismielistä näkemystä ja siis aitoa kansalaistoimintaa. Vaikka kansallismieliset ja ns. oikeistopopulistiset puolueet ovat usein nekin solutettuja ja joskus jopa alusta lähtien tällaisten mielipiteiden ja pyrkimysten kontrolloimista varten perustettuja, juutalaisen vallanpitäjän masinoima viha tällaisia puolueita kohtaan kertoo siitä, että tällaiset aatteet  eivät miellytä. Vastaava kuvio vallitsee myös muissa Euroopan maissa, jotka tavallaan ovat myös miehitettyjä maita. Se, että vasemmisto ja liberaalit tai ns. ”konservatiivit” hyväksytään yleisesti ja nämä taas keskittävät voimansa kansallismielisten tai mamukriittisten ym. ”kerettiläisten” puolueiden paheksumiseen ym. vastaavaan toimintaan, paljastavat nämä voimat huijauksiksi, jotka vain joka asiassa toimivat salaisen eliitin käskyjen mukaan. Vasemmiston idiootit ovat aina ajaneet pankkiirien maailmanvaltiota ja kv. vapaamuurarivaltaa sekä sen projekteja. Samoin tietysti liberaalit ja oikeistolaiset vihollisen palvelijat. Tietenkään järjettömän ulkomaalaistulvan tai monikulttuurisuuden vastustamisessa ei ole mitään syytä minkäänlaiseen paheksumiseen, vaan kyse on juuri siitä, että tämä on vastoin kv. eliitin määräyksiä ja valtavirran puolueet ja siis koko” demokratia” edustaa vihollisen palvelemista ja on huijaus. Demokraattinen prosessi ei voi nostaa valtaan muunlaisia johtajia, vaan tämä estetään salamurhia ja kaikkea muuta laittomuutta tarvittaessa käyttäen. Muistamme koko Euroopan vasemmistopuolueiden boikotoinnin FPÖ:n noustua hallituspuolueeksi vuonna 1999. Huijarit ja vihollisen kätyrit eli sosiaalidemokraattiset puolueet ja kommunistit paljastuivat pettureiksi, jotka eivät hyväksyneet Erostoliiton vastaista puoluetta, joka ajoi oman kansakunnan etua eikä ollut sen ja muiden kansakuntien ja ihmiskunnan vihollisten kätyri. Sehän olisi voinut tehdä tyhjäksi vaikkapa nyt ESM-sopimuksen kautta suoritettavan kansakuntien kaiken omaisuuden ryöstämisen. Vasemmistoidiootit ja -huijarit ovat täydellinen 100 %:n huijaus. Myös muun kv. Rajun reagoinnin johdosta Haiderin oli erottava puolueen johdosta ja jättäydyttävä taustalle.

Tietysti maailman valtamedia väärensi kaiken, mitä Haider teki ja sanoi. Hyvä esimerkki on vuonna 1991 nostatettu kohu. Parlamentissa väittelyn tuoksinassa ensin sosialidemokraattinen edustaja Erwin Paska halusi tukea kotimaisia työnantajia. Haider ihmetteli, miksi tämä tapahtuisi parhaiten työttömien asemaa heikentämällä. Toinen vasemmistopuolueen edustaja Gerhard Hausenblas huusi väliin kaiken tapahtuneen jo aikaisemmin, 30-luvulla. Haider vastasi, että näin ei ollut tapahtunut, vaan todellisuudessa kansallissosialistien poistaneen työttömyyden ja hoitaneen erinomaista työllistämispolitiikkaa toisin kuin Wienin hallitus koskaan. Tämä on kiistaton tosiasia, jota kaikki itse asiassa hokevat, kun keskustelu kääntyy tähän aiheeseen. Nyt kuitenkin lausuntoon takerruttiin ja nostatettiin valtava kohu. Asia esitettiin siten, että Haider olisi oma-aloitteisesti kehunut natsien politiikkaa ja varta vasten sanonut, kuinka silloin esim. hoidettiin työllistämisasioita jne. Etenkin ulkomailla ei kukaan tiennyt, mitä oikeasti oli sanottu ja millä tavalla. Haideria syytettiin laittomuudesta, sillä Itävallan lait kielsivät kaikenlaisen kansallissosialistisen toiminnan uudelleen virittämisen. Laki oli säädetty estämään aseellisten taistelujärjestöjen perustaminen ja etenkin kansallissosialistiselta pohjalta ja siis estämään natsien uusi tuleminen ja mahdolliset kumoukselliset yritykset. Haiderin vanha päävastustaja eli Klagenfurtin yleinen syyttäjä järjesti tutkinnan, joka tietenkään ei johtanut mihinkään, sillä Haider ei tietenkään ollut rikkonut lakia. Kampanjalla pyrittiinkin Haiderin erottamiseen maakunnan johdosta ja tässä onnistuttiinkin, sillä ennen kaiken ratkeamista nostatettu kohu pakotti Haiderin luopumaan Kärntenin johtajan asemasta.

Haiderista, kuten muistakin kerettiläisistä tehtiin tietysti jo tätä ennen ”natsi” ja kaikki aivottomat tai teeskentelevät vasemmisto- ja muut intellektuellit ym. valjastettiin hirvittävään vihaan Haideria kohtaan (kuten muitakin toisinajattelijoita). Kansallissosialismissa nyt ei 30-luvullakaan mitään vikaa juuri ollutkaan, vaan ylinen käsitys siitä on voittajien valheellinen versio natsismista. Silti Haiderin syyttäminen uudeksi Hitleriksi tai ”natsiksi” oli täysin järjetöntä ja valheellista. Samoin kohdellaan kaikkia ”oikeistopopulisteja”. Härkäpäisesti ja kaikesta huolimatta myös Israelin asialle omistautuneita feikkejä kuten persuja ym. Jopa FDL:n jäsenet on julistettu Suomessa natseiksi.

Erityisen vihattu vasemmiston taholta Haider oli myös siksi, että hän oli aina köyhien ja ns. pienen ihmisen asialla ja sai aikaan todella paljon kansalaisten hyväksi. Haider oli erittäin suosittu Kärntenissä ja nousi maakunnan johtoon myöhemmin uudelleen vuosien ajaksi. Kärntenistä tuli kuin Asterixista tutu ”pieni gallialainen kylä”, joka kapinallisena ja viimeisenä vastarintapesäkkeenä vastusti matavaa Eurostoliittoa. Viimeisissä vaaleissa Haider keräsi yli 40 % äänistä ja joillain paikkakunnalla häntä kannatti puolet väestöstä. Haider vastusti loppuun asti Eurostoliittoa ja ns. globalisaatiota, ulkomaalaistulvaa ja monikulttuurisuusaatetta ym. pakolla ajettuja ja kulttuurien ja kansakuntien ja kansanvallan tuhoa merkitseviä asioita. Hänet oli ilmeisesti tarkoitus murhata Kärntenin suurena juhlapäivänä 10.10. ja saattaa olla, että itse murha tapahtuikin jo tuolloin. Itse ”onnettomuus” on ilmoitettu tapahtuneeksi klo 1:15 seuraavan vuorokauden puolella. Kärntenin asukkaat tarttuivat itse aseisiin ja torjuivat myöhemmin Jugoslaviaksi nimetyn maan joukkojen hyökkäyksen 5.12.1918 maakuntaansa vastoin Wienin hallituksen tahtoa. Tämä johti kansanäänestykseen 10.10.1920, jolloin ratkesi maakunnan kuuluminen Itävaltaan. Itävallan osana säilymisen puolesta äänesti myös suuri osa sloveeneista.

Israel ilmoitti ehkä katkaisevansa diplomaattisuhteet Itävaltaan, jos Haiderin uusi puolue BZÖ ja FPÖ muodostavat hallituksen ja ottavat vallan Itävallassa. Perusteena ”muukalaisviha”. Tämä osaltaan antaa vihjeen, mistä kaikkea ohjataan. Apartheid-valtio Israel, joka on etnisesti julistautunut yhden kansan maaksi ja joka etninen pyhitys yleisesti hyväksytään ja siedetään, puhuu muukalaisvihasta, vaikka kyse on maasta, jonne ei muut kuin juutalaiset saa muuttaa. Maailmanvaltias on määrännyt muilta kielletyksi sellaisten ryhmien valtaannousun, jotka ylipäänsä puhuvat monikulttuurisuus-aatteesta kriittisesti ja arvostelevat muutenkin internationalismia ja eliittien vallankaappauksia ym. sekä haluavat päätösvallan asioista säilyvän kotimaassa (jos se nyt siellä on oikeasti ollutkaan, siis po. Sen siirtyvän sinne takaisin). Juuri muuten oli aamu-uutisissa juutalaisjärjestöjen mielenosoituksista Unkarin kansallismielisiä vallanpitäjiä vastaan. Vaadittiin EU:ta nitistämään Unkarin nationalistiset pyrkimykset suojella talouttaan ym. sekä johdon pakottamista eroamaan. Yksi haastatelluista väitti rikollisesti muka 6000 000 juutalaisen tulleen murhatuksi holokaustissa. Holokortin perusteella olisi isänmaallinen johto siis kukistettava.

Haider ja alkoholi

Viimeisenä iltana Haider Kärntenin juhlapäivän ohjelmien jälkeen saapui Klagenfurtissa ravintola Bem Vindon avajaistilaisuuteen. Tosin kuin lehdet ovat valehdelleet ja pimeät voimat määränneet valehdeltavaksi, kyseessä ei ollut mikään homoravintola, vaan nimenomaan normaali ruokaravintola, joka oli tarkoitettu varakkaille asiakkaille. Se sijaitsi keskeisellä paikalla kalliissa tiloissa. Nuori grynderi Hans-Peter Gasser oli laajentanut toimintaansa ja hän tunsi Haiderin siksi, että oli ollut tämän autonkuljettaja. Haider tosin tunsi verattoman määrän ihmisiä ja tapasi sanoa, että oli kätellyt varmaankin lähes jokaista kärnteniläistä elämänsä aikana. Gasser oli myös liikemies, jonka kanssa Haider neuvotteli puolueensa tukemisesta. Oli tyypillistä, että Haider kävi tämmöisissä avajaistilaisuuksissa eräänlaisena vetonaulana ja juhlakaluna, sillä hän oli maakunnan johtaja ja erittäin suosittuna hyvä mainos ja vetonaula kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Haider toisaalta käytti runsaasti aikaansa vierailemalla erilaisissa tilaisuuksissa ja muuten kansan parissa. Gasserin mukaan Haider oli juonut vain mineraalivettä, kun hän oli asiaa tiedustellut tarjoilijoilta, sillä Gasserin kanssa Haider keskusteli vain osan vierailunsa ajasta. Gasserin mukaan lyhyt piipahdus varsinaisessa ”homoravintolaksi” leimatussa toisessa ravintolassa myöhemmin johtui siitä, että Bem Vindo oli mennyt jo kiinni ja Haiderilla oli asiaa vielä kerran Gasserille. Hämärä pub ”Zum Stadtkrämer” ei sekään ole varsinainen homoravintola, vaan esim. Wisnewskin vieraillessa siellä paikalla oli naisasiakkaita. Pikemminkin paikkaa pidettiin alempien luokkien kansoittamana ravintolana ja sillä oli huono maine, sillä siellä oli hiljattain myös alamaailma käyttänyt muutamaan otteeseen ns. tyrmäystippoja. Stadtkrämer on lievä kysymysmerkki, sillä tiedot perustuvat Gasserin lehdistölle antamiin tiedotteisiin. Itse mies vaikuttaa hermostuneelta eikä suostu antamaan haastatteluita.

Klo 21:45 Haider siirtyi ravintolaan ”Le Cabaret”. Hän jutteli usean ihmisen kanssa ravintolassa. Hän oli jo kerran perunut vierailun, koska aikoi mennä aikaisin Bärentaliin, sillä hänen äitinsä täytti seuraavana päivänä 90 vuotta. Suunnitelmat olivat ilmeisesti muuttuneet ja Haider oli yllätysvieras uuden  makasiinilehti Blitzlicht Revuen avajaisjuhlissa tässä Veldeniläisessä diskossa. Pitkäaikainen ystävä, sosialidemokraatti Hannes Berger sanoi Haiderin olleen hyvällä tuulella, kuten kaikki muutkin tuona iltana hänet tavanneet. Bergerin mukaan Haider ei juonut mitään diskossa ja samaa sanoivat hänen ystävänsä. Ylipäänsä hän oli 40 vuotta kestäneen ystävyyden aikana nähnyt Haiderin vain kerran lievästi päihtyneenä (hän tapasi 20-30 kertaa vuodessa Haiderin). Myös kaikki muut miehen tunteneet sanoivat samaa. Haider ei juuri koskaan tilannut kuin yhden lasillisen viiniä tai olutpullon, mutta useimmiten jätti nekin puolilleen. Kaksi tai kolme drinkkiä oli maksimi eikä mies kuulemma ollut koskaan juovuksissa. Pikemminkin yleensä mies joi vain vichyvettä. Hän oli tunnettu terveistä elämäntavoistaan ja urheiluharrastuksistaan. Susanne Königin mukaan hän oli tarjonnut Haiderille drinkin ja tämä oli tilannut Le Cabaretissa lasin valkoviiniä soodalla, mutta jättänyt siitä paljon juomatta. König sanoo Haiderin lähteneen klo 22:30. Marlies Jost kuvasi uuteen lehteen Haideria. Hän sanoi, että Haiderilla oli koko ajan sama ”sampanjalasi” kädessään, josta hän ei juonut ilmeisesti käytännössä yhtään. Poistumisaika Le Cabaretista on epäselvä, sillä eri keskustelijat sanovat Haiderin poistuneen eri aikaan. Ehkäpä mies juuttui vielä jonkun muun seuraan? Joka tapauksessa Haider antoi paikallisradiolle ”Antenne Kärnten” haastattelun ravintolan edessä klo 23:15. Tai ainakin näin esitettiin radion sivuilla ja kun Wisnewski varmisti asian, radiosta painotettiin ajan olleen oikean. Merkillistä kyllä tarina muuttui ja Haiderin epäilyttävän lehdistöavustajan kera media alkoi väittää Haidrin poistuneen jo klo 22:30. On epäuskottavaa, että Haider olisi ollut vain puoli tuntia ravintolassa. Aiemmin myös lehdistövastaava Petzner oli sanonut Haiderin poistuneen diskosta ”ennen puoltayötä”.

Ilmeisesti oli tärkeä saada tarinaan uskottavuutta ja siksi Haiderin väitettiin olleen kaksi tuntia ”pahamaineisessa” ”homoluolassa” ja nauttineen pullon vodkaa ”nuoren miehen seurassa”. Stadtkrämerin tarjoilija Martin sanoi Haiderin oleen kuitenkin paikalla vain kolme varttia eli saapuneen vasta puolilta öin. Hän ei ollut juonut kuin kaksi tai kolme valkoviiniä soodalla (mikäli ne eivät olleet jääneet juomatta eli hänelle oli tilattu sen verran). Baarissa ei olut mahdollista ostaa vodkaa pullossa eikä yleensä ollenkaan puhdasta vodkaa, vaan sekoitusta. Haider ei ollut seurustellut ”jonkun nuoren miehen” kanssa, vaan jututtanut eri ihmisiä, kuten normaalistikin tällaisissa virallisissa edustustilaisuuksissa. Valtamedia väittää ”silminnäkijöiden” vahvistaneen tietysti kaiken olleen aivan toisin, mutta se ei ole koskaan nimennyt tällaisia ”todistajia”. Koko Stadtkrämerin vierailusta ei ole juuri muita kuin Martinin ja Gasserin todistukset olemassa. Hieman epäilyttävää on valtamedian levittämä ”todiste” Haiderista ko. ravintolassa. Kyseessä on valokuva, josta ei todellakaan pysty erottamaan sitä, että kyseessä olisi Haider. Pikemminkin on selvää, että kuvassa ei ole Haider. Lehdessä ”Österreich” esitettiin myös ”todiste” siitä, että Haider olisi ollut paikalla jo 23:30. Kello on kuitenkin eri kuvassa, joten se ei todista mitään. Kun Haiderin perheenjäsen vieraili ravintolassa, hän totesi baarin kellon olleen pysähtynyt ja näyttäneen koko ajan samaa kellonaikaa 22:30/22:30. Valokuvaajan nimeä ei kerrottu, kuten ei Haiderin seurassa väitetysti olleen ”nuoren miehen” nimeäkään ole kerrottu. On epäuskottavaa, että lehtimiehen olisi annettu kuvata asiakkaita, sillä asiakkaiden yksityisyys on ravintolassa jo sen hengen mukaisesti hyvin suojattu. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään ”takahuonetta” homostelua varten, kuten tiedotusvälineet ovat valehdelleet.

Edellä mainittu Haiderin verivihollinen eli Klagenfurtin piirisyyttäjä hoiti Haiderin kuoleman tutkinnan. Kuollut mies ei pysty puolustautumaan, joten hänet voitiin julistaa maailmanlaajuisesti rattijuopoksi. Veren alkoholipitoisuudeksi ilmoitettiin 1,8 promillea, mikä olisi lahjakas suoritus käytännössä raittiilta mieheltä. Etenkin, kun aikaa juominkeihin ei ollut kuin muutama minuutti Stadtkrämeristä poistumisen jälkeen onnettomuushetkeen. Käytännössä siis olisi pitänyt nauttia pullo vodkaa huikalla auton ratissa. ”juopunut” Haider olisi siis lähtenyt räkähumalassa ajamaan serpentiiniteitä pitkin kohti Bärentalia, vaikka olisi voinut yöpyä Klagenfurtin asunnossaan nurkan takana. Oli poikkeuksellista muutenkin, että mies ajoi ilman autonkuljettajaa, mutta hän oli antanut tälle lomaa illan venyttyä yllätyksellisesti. Ruumiinavauksen tulokset tietää saanut Haiderin perhe on kuitenkin vahvistanut Wisnewskille, että vaikka niiden mukaan veressä oli 1,8 promillea alkoholia, ei Haiderin vatsassa alkoholia ollut yhtään sen enempää, kuin mitä muutaman tunnin jälkeen yhden viinilasin verran olisi.  Saman tiedon ruumiinavauksesta esittää myös lehti ”Kleine Zeitung”. Mitä ilmeisimmin siis ruumiinavauksen tehnyt ei ole ollut mukana juonessa, mutta verinäyte on vaihdettu tai koko veri. Aika huonosti valehdeltu siis, mutta sensuurihan on omissa käsissä eliitillä ja muun kuin valtamedian kuuluvuus pieni. Muistuu mieleen marilyn Monroe, joka tuskin on ottanut unilääkettä peräsuolen kautta. Hänenkään vatsassaan ei ollut unilääkettä yhtään. Haider tuskin on intiaanien tapaan nauttinut alkoholia peräsuolen kautta. Muistamme myös Uwe Barschelin, jonka vastaavan tapaiset ruumiinavaustiedot Mossad-agentti Viktor Ostrovski selitti kirjassaan Another side of deception: Mossad vei medikamentteja Barschelin ruumiiseen peräsuolen kautta. Haiderin omaiset vaativat ruumista riippumattomaan uuteen tutkimukseen ja myös dna-testiä verestä puolueettomassa laboratoriossa ja näytteen ottoa perheenjäsenen läsnä ollessa, mutta mihinkään ei suostuttu. Juuri salailu ja ruumiinavausten torjuminen paljastavat poliittisen murhan tapahtuneen. Tyypillistä, kuten saimme lukea Hackert-bloggauksista.

Puolueen lehdistömies Stefan Petzner osallistui valhekampanjaan toistamalla muka sinisilmäisenä lehdistön tiedot rattijuoppoudesta. Wisnewskille mies sanoi, että koska poliisi ja media olivat esittäneet tiedot, hän ei voinut kuin vahvistaa näin tapahtuneen. Mies ilmoitti samalle medialle, että ”hän ja perhe” vahvistivat nämä tiedot. Siis sen, että nämä tahot olivat esittäneet näin. Kuinka ihmeessä mies ei tuntisi median metkuja? Paljastavinta on se, että nimenomaan perhe oli ollut aivan maassa eikä ollut Wisnewskin tietojen mukaan vahvistanut mitään. Pikemminkin rattijuopumukseen ei uskottu yhtään perheen parissa. Petzner on selvästi mukana salaliitossa ja ulkomaiselle kaduntallaajalle lausunto uutisissa riittää vakuuttamaan tiedot rattijuopumuksesta viimeistään oikeiksi.  Monille on todella suuri kynnys epäillä tämän jälkeen, vaikka niin tavallista on tällaisissa suurissa operaatioissa, että monta ihmistä on ostettu mukaan ja sitä paitsi puolueet on solutettu agenteilla muutenkin.

On täysin selvää, että jos Haider olisi noussut auton rattiin humalassa, olisi se samalla ollut poliittisen uran loppu. Asia olisi paljastunut varmasti, vaikka kukaan ei olisi ollut lähtöä näkemässä. Haider ei koskaan ollut humalassa eikä tietenkään ikinä mennyt auton rattiin maistaneena. Kaikkein vähiten silloin, kun tie hallitukseen ja valtaan näytti taas avautuneen.

Ylinopeus

N. klo 1:06 Haider on poistunut Stadtkrämeristä ja siis ajanut kohti Bärentalia, kun siis väitetysti n. klo 1:15 olisi liikenneonnettomuus tapahtunut. Syyttäjä oli nyt vieläkin nopeampi kuin alkoholiasiassa, sillä em. Promillearvo ilmoitettiin 15.10. medialle. Kun ”onnettomuus” oli tapahtunut 10-11.10. välisenä yönä klo 1:15, jo seuraavana päivänä eli 12.10. syyttäjä kertoi Haiderin ajaneen 142 km/h ylinopeutta. Vaikka oli viikonloppu, ”auto oli tutkittu perusteellisesti ja Volkswagenin asiantuntijat selvittäneet auton tietokoneiden datan”(nopeaa toimintaa, sillä ruumiinavaus oli tehty 11.10.). Kuka oli tutkinut? asiaa tutkiva kuuluisa asiantuntija Harald Weinländer Gratzista, mutta tämä ei ollut vielä aloittanut aineiston keräämistäkään. Syyttäjän tarinat muistuttivat Apollo-kuukävelyistä ja kuumatkoista kertovia tarinoita ja niiden yhteydessä esitettyjä väitteitä massoille, sillä ensin hän väitti nopeuden tultua todistetuksi, koska ”auton nopeusmittari olisi jäänyt tällaiseen lukemaan”. Siis reaktioajan jälkeen ei oltu jarruja käytetty ja mittari olisi hajonnut heti ensimmäiseen sysäykseen? Nyt on kuitenkin niin, että nopeusmittarin osoittimia ei koskaan käytetä onnettomuustutkinnassa todistamaan yhtään mitään, sillä vaikka nykyisin viisarit eivät palaudu nollaan, niiden asento tunnetusti muuttuu onnettomuuksien vaikutuksesta kaikkiin suuntiin. Tarina muuttui jonkin ajan päästä tai siis alettiinkin puhua airbagien datan osoittaneen nopeuden, sillä niiden purkautumishetken ajonopeus tallentuu muistiin. Nyt on kuitenkin niin, että tämäkään ei ole mikään todiste mistään, sillä esim. juuri tässä tapauksessa auton pyörät ovat voineet olla ilmassa ja siten nopeus tallentunut väärin.

Auton tietokoneen mittausdataa ei myöskään voida käyttää onnettomuustutkinnassa, jos vain Volkswagenin asiantuntijat saattoivat sen tulkita. Tällöin ei auta se, että syyttäjä tms. asiaa tutkiva seisoo vieressä. Volkswagenin miehet taas eivät kelpaa asiassa yksin käytettäviksi asiantuntijoiksi, sillä he olivat muutenkin jääviä. Heidän etunsa on versio, jonka mukaan ylinopeutta olisi ja alkoholilla osuutta asiaan. Volkswagenilla oltiin asian suhteen hyvin vaitonaisia ja kerrottiin kaiken asiantuntijatyön tekemisen luovuttamisesta syyttäjälle. Mitä ilmeisimmin juuri mitään ei ollut tehty. Autoa ei ollut ilmeisesti tutkittu yhtään, sillä kun Wisnewskille vuodettiin romun sijainti ja hän pääsi sitä tarkastamaan joulukuussa 2008, mitään merkkejä ”perusteellisesta tutkimuksesta” tai yleensä mistään selvityksestä ei ollut. Siispä normaalissa onnettomuustutkinnassa olisi jouduttu mittaamaan auton etenemistä ja siis jarrutus- ym. matkojen pituuksia. Tällaisesta tutkimuksesta ei sitten kuultukaan mitään kirjan painoon mennessä (6 kk murhasta). Wisnewskin tutkimukset onnettomuuspaikalta ja auton etenemismatkan perusteella kertovat vauhdin olleen n. 90 km/h. Mitä ilmeisimmin Haider ei ollut ajanut ylinopeutta, jos nyt yleensä oli ollut auton ratissa.

Ainiin. Olihan onnettomuudella väitetysti todistaja eli rva S. Nimeä ei koskaan paljastettu eikä rva koskaan antanut lehdistölle lausuntoja. Hän on kuitenkin todellinen henkilö ja Wisnewski yritti päästä hänen puheilleen. Rva ei kuitenkaan halunnut puhua mitään eikä näyttäytyä. Kun hän oli lastensa kanssa liikkeellä ja ohiajavasta autosta yritettiin puhua hänelle, nainen vetäytyi lastensa taakse kuin suojaan ja torjui kaikki keskustelut. Naisen mukaan hänet oli ohittanut Haiderin auto ja kovaa vauhtia hänen itsensä ajaessa 70 km/h. Sitten oli näkynyt vain savupilvi ja kaikki jäljellä oli vain autonromu. Hän oli soittanut miehelleen ja poliisille sen jälkeen. Mies oli sanonut, että mitään ei varmaankaan ollut tehtävissä. Saman hän olisi toistanut tultuaan paikalle toisella autolla. Myös toisesta silminnäkijästä on ollut mainintoja. Puhutaan suuresta verimäärästä ja ikkunasta roikkuvasta jalasta. Kun Wisnewski tutki autoa, ei missään ollut verta lukuun ottamatta muutamaa tippaa yhdessä airbagissä. Suuret edessä olleet airbagit olivat täysin puhtaita.

Pelastusmies Wolfgang König ilmoitti haastattelussa Wisnewskille, että oli tullut paikalle klo 1:25-1:30, todennäköisesti 1:28. Hänen mukaansa onnettomuuden on täytynyt tapahtua n. 10 minuuttia myöhemmin kuin on ilmoitettu, sillä olisi ollut uskomatonta, että 13 minuutin kuluttua paikalla olisi ollut vain yksi auto. Se ei ollut väitetyn todistajan, vaan Königiä ennen paikalle oli saapunut autolla kaksi siviilipukuista poliisia. On hyvin merkillistä, miten ihmeessä he olivat osuneet paikalle välittömästi onnettomuuden jälkeen. Sitä ihmeellisempää, koska he olivat tulleet muualta kuin Klagenfurtista. Väitettyjä ”todistajia” ei König nähnyt missään ja hän olisi kyllä nähnyt hänet ja muut todistajat, jos he olisivat olleet paikalla, kuten heidän tarinoidensa mukaan heidän olisi pitänyt olla.

”Todistaja” on siis melko varmasti värvätty valehtelemaan viranomaisten tarinan uskottavuuden tähden. Hän ei kai ole ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa. Lisäksi häntä vastaan oli aloitettu esitutkinta ”onnettomuuden” johdosta. Näin ainakin kerrottiin. Kummallista, että syytettyä, joka juridisesti sai valehdella mitä hyvänsä, kaupiteltiin mediassa todistajana, jonka puolestaan on lain mukaan pysyttävä totuudessa rangaistuksen uhalla.

Virallinen tutkinta päätyi muutamassa päivässä ratkaisuun, että kyseessä ei missään tapauksessa voi olla attentaatti tai murha. Tämä on outoa, koska Haider kuoli monen tahon näkökulmasta liiankin otollisena ajankohtana. Rva Haider kertoi valtavasta paineesta viranomaisten taholta tavoitteena, että ruumis tuhkattaisiin mahdollisimman pian. Kovasti haluttiin vaalia virallisen version kuvaa ja lopettaa kaikki tutkimukset. Perhe ei ollut antanut lupaa balsamointiin, mikä suoritettiin heti ruumiinavauksen jälkeen. Ei ole tiedossa, kuka antoi määräyksen tähän. Balsamointi tuhosi mahdollisuudet uuteen oikeuslääketieteelliseen selvitykseen mitä suurimmassa määrin.

Homo? Rahakätköt?

Edellä mainittujen median väitteiden perusteella lähdettiin sitten keksimään mielikuvituksellisia tarinoita siitä, että Haider olisi olut homo, joka olisi kätkenyt asian julkisuudelta. Hänen väitettiin eläneen eräänlaista kaksoiselämää, jossa julkisuudelta salaa olisi jo vuosia juopotellut ja harrastanut homosuhteita jne. Mitään todisteita ei ollut esittää tai nimetä todistajia. Kaikki oli mitä ilmeisimmin valehtelua. Kaikista puheista huolimatta homoseksualismi on lyömäase myös vapaamuuraridemokraattien parissa ja ilmeisesti Haiderin kannattajajoukoissa ajateltiin olevan suurin osa varsin torjuvasti homoseksuaalisuuteen suhtautuvia. Kuten Jasser Arafatin kohdalla, media julisti asiaa hampaat irvessä ja hämäsi taas luottavaisen pienen kulkijan länsimaissa. Sillä pieni kulkija luottaa edelleen valtamediaan ja uskoo siihen aivan liikaa. Järjestelmällinen valehtelu ja suuret valheet tekevät aina tehtävänsä ison väestönosan suhteen.

Jonkin ajan päästä maailman media julisti Haiderin olleen vain ahne vallan ja mammonan perässä juossut ketku, jolla olisi ollut jättiomaisuuksia kätkössä ympäri maailmaa. Vihan ja valheen orgiat olivat niin rajuja, että hallituksen oli puututtava median valehteluun. Idiootit vasemmistolaiset ja muut vastaavat tuntuivat riemuitsevan ja jälleen kerran toistavan heitä miellyttävät valheet tässäkin asiassa. Olihan se muka aatteen etu. Ja kenen etu se ”aatteen etu” aina sitten oikeasti olikaan…

Mustamaalauksesta ei ollut juuri apua Haiderin tunteneen kannattajajoukon suhteen. Surujuhlissa oli Klagenfurtissa 30 000 osanottajaa, mikä on melkoinen luku. Suosittua pormestari L. H. Zilkiä suri  Wienissä  vain 5000 surijaa. Kannattajat olivat jo kovapäisiä median suhteen ja tiesivät heti puheet rattijuopumuksista ja ylinopeuksista eliitin valheiksi. Homojutut ja rahakätköt olivat jo mutapainiosastoa selvästi. Onnettomuutta pidetään Itävallassa ja Saksan opposition parissa yleisesti murhana. Mutta voi meitä ulkomaalaisia valhetiedotuksen varassa eläviä. Tai minä kyllä heti tiedon kuolemasta saatuani ajattelin kyseessä olleen murhan enkä uskonut noihin juttuihin Mutta olisin uskonut vielä 15 vuotta sitten ainakin ehkä useankin näistä valheista. Nettitrollien linkkikokoelmat ja näytellyt itsevarmat inttämiset varmasti vakuuttivat urpoimmat kanssakeskustelijat näissä asioissa Haiderin suhteen. Poliittisten motiivien lisäksi valehtelulla haluttiin estää Haiderista saamasta marttyyrin sädekehää.

Onnettomuusauto+viralliset versiot onnettomuudesta

Volswagen Phaeton on maailman yksi turvallisimmista autoista. Airbagejä ja muita huippuvarusteita säätelevät tietokoneet ja maailman modernein huipputekniikka. Auto on lisäksi panssaroitu. Kaiken tämän tietäen auton vauriot olivat hämmästyttävän pahan näköiset. Tosin vain ylhäältä kattoon kohdistuneet ruhjeet ja keulan puolikkaaseen. Pituussuunnassa ei ollut mitään kohtisuoran törmäyksen aiheuttamaa kasaan painumista havaittavissa. Kaikki vauriot tuntuivat keskittyneen ohjaajan kohdalle. Auton peräpää oli käytännössä ehjä ja takarenkaissa ilmaa. Ihmeellisellä tavalla auto oli suistunut tieltä ja törmännyt pensaiden läpi mentyään eturenkaan osalta pieneen kiviseen aidan jalustaan, lentänyt pensasaidan yli törmäten vesipostiin ja sitten sen takana olleen meluaidan yli puiden tien vieren metsikköön, josta olisi puiden vaikutuksesta hämmästyttävästi pompannut lähes 90 asteen kulmassa takaisin tielle ja taas neljän pyörän varaan, paitsi että etupyörät olivat enää vanteiden varassa ja yksi etupyörä aivan vääntynyt. Jälkiä ei ollut meluvallissa ja melko vähän myös sen takana tarinan mukaiseen syöksyyn nähden.

Suuri yleisö koetettiin vakuuttaa pian kahdella animaatiolla onnettomuudesta. Kuinka ollakaan, kummatkin olivat erilaisia eivätkä vastanneet vaurioita eivätkä lopullista virallista versiota, jonka mukaan mm. auto ei olisi pyörinyt ilmassa. Virallisen version tapahtumat eivät selitä luksusauton pahoja vaurioita, vaikka vauhtia olisi ollut 142 km/h. Ne on tehty ilmeisesti jollain rakennustyömaakoneella ylhäältä päin. Paikalla olikin ollut selittämättömät ison työmaakoneen tapaiset jäljet. Autonosat puiden oksissa korkealla meluvallin luona olivat outo juttu, sillä auton ei pitänyt pyöriä ja puihin takertuminen on epäluontevaa. Ihmeellisintä on sinkoaminen paloposteista. Ehkä kyseessä oli lavastus tai siten osat olivat tarttuneet oksiin em. työmaakoneen tai nosturin nostaessa auton takaisin tielle (lavastusta sekin). Palopostien jättämät jäljet olisivat luulleet näkyvän ja toisaalta niiden olisi tullut hajota täydellisesti ja 2,5 tonnin auton mennä niiden läpi. Nyt auto kuitenkin olisi lentänyt palopostien vaikutuksesta meluseinän ylitse (siinä ei ollut jälkiä eikä auto siis osunut siihen virallisestikaan). Mystinen lommo takapuskurissa vaikuttaisi sopivan pyöreään palopostiin, jota vasten autoa on ehkä pidetty, kun sitä on moukaroitu lavastusmielessä kasaan ylhäältä päin. Paikalle saapunut palomies König ihmetteli sitä, että autosta oli irronnut osia jo ennen ensimmäistä törmäystä, mikä viittasi lavastukseen. Lavastuksen todisti aukottomasti viimein Wisnewski, joka autoa tutkimaan päästyään totesi ovet irrotetuiksi. Ne eivät siis olleet rikkoutuneet, vaan ne oli irrotettu ja aseteltu lavastuksen vuoksi tielle. Palopostista ei ollut tullut vettä yhtään, mikä oli myös kummallista.

Tapauksesta kertovalla dvd:llä Wisnewski osoittaa, kuinka hutiloitua kaikki on (kuin selvästikin oletettaisiin, että tapausta pidettäisiin yleisesti murhana). Hän näyttää pensasaidan painumaa ja leikkaantumista. Se on selvästi havaittavissa vain hyvin kapealta alueelta, joten siihen on täytynyt osua oikea etupyörä. Onnettomuustarinan mukaan siihen on osunut kuitenkin vasen pyörä. Kirjassa on valokuvia onnettomuuspaikalta, mutta onnettomuuspaikan ympäristöä on selvästi muuteltu niiden ottamisen välillä yöllä ja seuraavana päivänä.. On ilmestynyt aitaa ja eri osia lojuu renkaiden edessä.

Auto näyttäisi jälkien perusteella suistuneen tieltä ilman ohjausliikettä, joten Haider saattoi olla tajuton jo auton suistuessa. Haider on ehkä myös voitu murhata muualla ja tuoda auton kanssa tai ilman autoa väitetylle onnettomuuspaikalle. Ehkäpä mitään törmäystä ei ole tapahtunut ja kaikki on lavastusta. On huhuttu tien olleen suljettu yöllä, mikä viittaisi lavastuksiin. Niitä voi tietysti tehdä myös kaiken jälkeen, kun alue eristettiin. Ehkäpä Haider on ollut autossa, mutta tehty tajuttomaksi jollain keinolla ja sitten auto on suistunut tieltä ja sitten auton saamia vaurioita on tehostettu. Haiderin pahat vammat viittaisivat siihen, että hän on lojunut tiedottomana rattiin ja siten airbägit ovat tehneet pahaa jälkeä väärän sijoittumisen vuoksi. Toisaalta vauriot pensasaidassa ym. ovat niin vähäiset, että niitä on voitu lavastaa, kuten kaikki  ”onnettomuudesta”.

Media esitti tietysti kaikkea mahdollista uskottavuuden lisäämiseksi. Kuitenkaan paikalla ei ollut mitään betoniseinää tms. median väittämää. Kun se esitti, että ”kuolema oli varma”, on asia varsin merkillinen siksi, että maailman turvallisin auto törmätessään noin mitättömiin esteisiin olisi normaalisti saanut paitsi vähän vaurioita ja jättänyt paljon hengissä selviämisen mahdollisuuksia kuljettajalle. Pikemminkin Haiderin olisi pitänyt selviytyä hengissä lähes varmasti, jos kyseessä olisi ollut kuvatun kaltainen onnettomuus.

Valokuvissa olleessa autossa on katossa lommon lisäksi reikä, mutta Wisnewskin tarkastamassa ei reikää ollut. Auton sarjanumeron perusteella Wisnewskin tiedusteluihin vahvistettiin, että hänen näkemänsä romu oli juuri Haiderin virka-auto. On mahdollista, että attentaatin tekijät ovat pelanneet kahdella autolla eli romuttaneet kaksi autoa. Moottorin sisällä ja ilmanottoputkessa olleet pahat vauriot viittaavat kovaan voimaan, joka on kohdistunut autoon. Olisiko kyseessä mahdollisen lavastusmoukaroinnin lisäksi jokin pommin tapainen autoa vaurioittanut tekijä? Oliko pommi tuhonnut moottorin ja vienyt ohjattavuuden? Oliko katon reikä tullut esim. moottoripyöräterroristin asettamasta “magneettipommista”? melko varmasti katon lommo on seurausta työmaakoneen tartunnasta. On aivan oikea johtopäätös, että auto ei olisi pyörinyt, sillä katon lommon lisäksi katto on melko ehjä. Vauriot on tehty lähinnä rynkyttämällä keulaa.

Nimettömänä pysynyt toimittajakollega kertoi lopulta Wisnewskin ihmetellessä valheen määrää, että ”toimittajien oli valehdeltava, koska saadut tiedot tekivät mahdottomaksi järjellisen tapahtumien kulun esittämisen”. Tekosyy tuokin. Olisiko oudot faktat saaneet aikaan epäilyjä eräiden tahojen suhteen, jotka myös määräävät mediasta ja useimmiten omistavat sen?

Pelastustoimiin osallistuneen vapaahetoistyöntekijän auton rekisterikilpi oli K72-666. Tämä saattaa olla jokin merkki tai sattuma. Kuten se, että arkun päällä levyssä kuolinpäivä oli ilmoitettu kaksi kertaa eli 11.10.10 2008. Ei muuten, mutta paikkakunnalla sattui outo juttu pian kuoleman jälkeen. Suurteollisuusmies Flickin ruumis varastettiin haudasta ilmeisesti joitain rituaalimenoja varten. Myös pariskunta Flickin kuolinpäivää oli manipuloitu. Kuolinvuodesta 2006 oli hautamerkistä poistettu kaksi nollaa Karl Friedrich Flickin kohdalta (22.10.2008). Mielenkiintoisesti oli poliisi antanut median lavastaa valokuvaa varten heti Haiderin kuolemaa seuranneena päivänä ja ottaa tavaratilasta kengän ja asettaa se auton viereen. Tämän jälkeen kenkä laitettiin takaisin tavaratilaan. Haider esiintyi mediassa myös kummallisesti havuseppeleiden kanssa kuolemaan viitaten.

Kun Wisnewski haastatteli em. syyttäjää Klagenfurtissa, hän vetosi uhrin suojeluun ja siksi ei antanut tietoja asiasta. Kuitenkin hänen virastonsa selvästi laski läpi kaikki tiedot medialle ensimmäisestä päivästä lähtien.

K: Linkki   ,  varalinkki ?

Haider ei ollut humalassa tämänkään journalistin mukaan eikä juonut yhtään Le Cabaretissa. Hän sanoo, että hänen haastattelustaan esitetyssä katkelmassa Haiderin ääntä on manipuloitu, jotta se kuulostaisi jonkun mielestä ehkä juopuneen ääneltä.

 

Poliisi valehtelee ?


Tuo Hyvinkään elokuisen joukkoraiskaustapauksen yhteydessä jaeltu poliisin vihjekuva ei ole mikään aito valvontakameran kuva. Se on valokuva ko. valvontakameran videota toistavasta monitorista. Musta palkki kuvan yläreunassa paljastaa asian. Osa monitoria on jäänyt näkyviin tähän tiedotusvälineissäkin julkaistuun vihjekuvaan :

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/694503-hyvinkaan-joukkoraiskaus-kuohuttaa-tunteita-miksi-poliisi-ei-julkaise-lisaa

https://www.aamuposti.fi/artikkeli/704498-raiskaustapausta-yha-tutkiva-poliisi-toivoo-valvontakamera-aloitteen-lapimenoa

Tuossa yllä kielletään, että tämä vihjekuva olisi vain huolimattomasti videovalvontamonitorin näytöltä räpsäisty valokuva ja lisäksi härskisti vaaditaan jopa  parempia kameroita veronmaksajain maksettavaksi, vaikka tuo poliisin jälkienpeittely näkyy tuossa vihjekuvassa aivan selvästi. Sitäpaitsi tuo ko. valvontakamera on jo Full HD -malli. Kuvan huono laatu ei ole tuon valvontakameran vika. Kuten ohesta huomaa, mikään lippa tai räystäs ei aiheuta tuollaista mustaa palkkia aitoon valvontakamerakuvaan.

https://www.google.fi/maps/@60.6302341,24.8577557,3a,38.5y,292.02h,96.54t/data=!3m7!1e1!3m5!1sYogT8Tcl4F_2y0YL7vHcGA!2e0!6s%2F%2Fgeo3.ggpht.com%2Fcbk%3Fpanoid%3DYogT8Tcl4F_2y0YL7vHcGA%26output%3Dthumbnail%26cb_client%3Dmaps_sv.tactile.gps%26thumb%3D2%26w%3D203%26h%3D100%26yaw%3D71.50548%26pitch%3D0%26thumbfov%3D100!7i13312!8i6656

Kun jotain piti tehdä, niin ensin odoteltiin kaksi viikkoa ja sitten julkaistiin tuollainen huolimaton räpsy monitorin ruudusta.  Sitten kehdataan vielä pyytää yleisövihjeitä.

 

 

Atomipommiuskonto


”Nuclear weapons are psychological devices – not radiation devices. Stress can and will kill you long term.”

”Psychological fears also show up after radiation accidents. Reporting on the impact of the catastrophic 1986 Chernobyl nuclear disaster 20 years later, the World Health Organization found more psychological than physical fallout among the local population. “Persistent myths and misperceptions about the threat of radiation have resulted in ‘paralyzing fatalism’ among residents of affected areas.” – the report said.

Read more: http://fakeologist.com/blog/2017/11/30/psy-war/#ixzz5JAJXWBFz

Päivitetty 12.8.2018,  lue artikkeli tieteen ongelmista.

Atomiteorian ja myöhemmin sen keskeisen elementin, eli neutronin kehitteli juutalainen tiedeyhteisö 1900-luvun alussa.  Teoria aineen atomimallista on toki vanhempaa perua. On väitetty, että idea atomipommista perustuu HG Wellsin 1914 julkaisemaan tieteisnovelliin : The World Set Free. Ohessa mielenkiintoinen artikkeli tästä aiheesta : https://www.bbc.com/news/magazine-33365776

Tästä tieteisfantasiasta tuo tiedeyhteisö sai ajatuksen atomipommista (tai idean tuohon novelliin). Myös massamurhaaja Winston Churchill innostui tästä tieteenalasta :

‘There is no question among scientists that this gigantic source of energy exists. What is lacking is the match to set the bonfire alight … The scientists are looking for this.’ Churchill on nuclear energy (1931)

ja hän yritti hankkia jopa rahoitusta ydinpommin kehitysprojektiin:

http://grahamfarmelo.com/churchills-bomb/

Ajatus neutronin sinkoamisen aiheuttamasta ketjureaktiosta tuli ”aivan sattumalta” juutalaisen Leo Szilárdin mieleen syksyllä 1933 hänen odotellessaan liikennevalojen vaihtumista Lontoon liikenneruuhkassa. Idea on epäilyttävä, sillä oikeastaan koko ydinteollisuusala mukaanlukien isotoopit ja monet muut atomitason ilmiöt perustuvat teoriaan neutronin olemassaolosta. Esim. ydinpolttoaine eli uraani-235 (235U) on uraanin isotooppi ! ja sen olemassaolo on riippuvainen siitä, että myös neutroni -niminen hiukkanen on olemassa. Eiko olekin mielenkiintoista ? Tätä neutroniteoriaa ei oltu edes ehditty oikeaksi todeta, kun jo Leo Szilárd kehitti tuon ketjureaktioteoriansa neutronien käyttäytymisestä liikennevalojen tapaan!

Idea neutronista kehiteltiin 1932 (James Chadwick) ja heti perään 1933 Szilárd kehitteli siihen tuon atomipommin toimintaan tarvittavan ketjureaktioteoriansa?!? Ikäänkuin tilauksesta? Onko neutronin olemassoloa tai käyttäytymistä kuitenkaan näytetty missään kongreettisesti toteen – vielä tänäkään päivänä ? Asia lienee edelleen auki ja tutkimus kesken jopa Euroopan hiukkastutkimuskeskuksessa Cernissä? Silti ydinpommeja pelätään, atomivoimalla rahastetaan ja niitä vastustetaan (kuten Arto Lautri). Tähän hyvin epäloogiseen atomiteoriaan en ole kuullut juuri kenenkään ainakaan Suomessa puuttuvan? Näköjään kaikenlaiset teoriat tieteen nimissä menevät  läpi, kunhan ne tulevat ns. luotettavasta lähteestäqqitf.jpg

Toteamus ”tiede on itseään korjaavaa” on vahva argumentti monelle. Todellisuudessa tiedemiehet hyvin harvoin tarkastelevat toistensa teorioita, vaikka meille kerrotaan, että tiede on itseään korjaavaa.  Esim. Tuolla sanotaan, että ”Vertaisarviointi vuotaa kuin seula. Suurta osaa tuloksista eivät toistokokeet vahvista. Jopa suora huijaus on hälyttävän yleistä”.

Lisäksi, alla mielenkiintoinen selvitys atomipommin perustavanlaatuisesta teknisestä ongelmasta. Eli  itsekseen tapahtuvaa ja jatkuvaa rikastetun uraanin tai plutoniumin kriittisen massan räjähdystä on mahdotonta saada aikaiseksi. Koska uraaniatomin ytimien halkeamisten hallitsematon ketjureaktio sammuisi heti alkuunsa, sillä tämä aines leviäisi ympäriinsä sulaessaan ja menettäisi näin kriittisen massansa.  Tämä massa ei jatka itsekseen räjähtelemistä enää missään luomassaan ”ionisoidussa” ilmassa, kuten jotkut atomipommiteoreetikot valheellisesti väittävät. Sillä luonnontieteessä ja reaalielämässä asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä, eli on aina olemassa jokin looginen tapahtumajärjestys, ja myös aika on otettava huomioon. Pienikin viive voi olla ratkaiseva. Myös tapahtumien keskinäinen järjestys on otettava huomioon. Jokin tietty asia ei voi tapahtua, jos sitä edellyttävä tapahtuma estyy. Tieteelläkin on siis rajansa. Ohessa esimerkki:

Essential critical mass would be destroyed

Heat is very much a limiting factor in the maintenance of a NUCLEAR chain reaction, because it would melt or vaporize the metal, and then it would no longer be a critical mass. People make the mistake of applying chemical thinking to nuclear phenomenon, and even professors of physics shamelessly do this ! An example is Prof Muller in the lecture UC BERKELEY PHYSICS NUKES. He says that at a certain point, the energy density becomes as great as dynamite, and at that point the critical mass blows apart.
It is VERY good for our purposes that he is saying that it blows apart with ONLY the force of dynamite, and he ADMITS that it is not good, because then it is an explosion only as great as dynamite ( and a small one at that, because it is only 132 pounds ). He claims that a SECONDARY fissioning would occur in mid air. But I say, this is IMPOSSIBLE, because it would no longer be a critical mass ! He contradicts himself, because early on in the lecture, he made such a big point that the critical mass was absolutely essential.

But I would go further. I am not sure it would even explode with the force of dynamite. Prof Muller did NOT explain WHY it would explode at all. A lot of gases would be released when dynamite explodes — that is what causes the explosion, but the only way the grapefruit sized portion of U 235, the critical mass, would explode, is if the energy were great enough to vaporize the metal. Fine, then. But the same problem arises. The critical mass would be scattered all over the place. VERY, VERY importantly, the energy required to vaporize the ENTIRE grapefruit of U 235 is about one ten thousand times LESS than the claimed energy release for the Hiroshima bomb. This is based on very well established measurements of the molar heat of vaporization for uranium.

the WATER DROP MODEL of nuclear fission helps to explain why nuclear bombs will not explode, because it points out the time delay between the absorption of the neutron, and the fissioning, and why this is the case — and what is more, not all of the U 235 nuclei that absorb a neutron will even fission. The general public was sold on the idea that the fissioning is instantaneous — and that notion supports the quick release of energy essential for an explosion. ”

lähde:
http://www.big-lies.org/NUKE-LIES/www.nukelies.com/forum/can-nuclear-bombs-ever-work-Leahy-1-of-2.html

Johtopäätös

Siksi ydinkärjet, atomipommit ja kaikenlainen pelottelu ydinsodalla ovat pelkkää propagandan ja pelon lietsontaa. Mielikuvien manipulointia siis. Toki tällä ”ydinpelotteella” saadaan pidettyä jonkinlaisia sotilaallisia ja poliittisia voimasuhteita yllä, niin kauan kuin tähän uskotaan. Siksi laitoin tähän otsikon atomipommiuskonto. 

On toki olemassa erilaisia joukkotuhoaseita, räjähteitä ja palopommeja,  mutta kriittisen massan räjähdystä niissä ei tapahdu.

Lavastettuja räjäytyskuvia

Tässä alla video valheellisista ydinkokeista ja kokeellisista näytösluontoisista ”ydinpommin” räjäytystesteistä, jotka lienevät alusta asti todellakin pelkkää näytelmää, kun miettii ketkä näitten takana ovat. Noissa ”ydinkokeissa” on ehkä räjäytetty vain iso kasa dynamiittia tai jotain muuta räjähdysainetta, jolla iso sienipilvi on saatu aikaiseksi. Sienipilven saa kuulemma aikaiseksi myös tavallisella dynamiitilla. 

”Ydinräjähdyksiä” voidaan myös lavastaa elokuvastudioissa kts. linkki. Ohessa verrokkina tiettyjen alkalimetallien reagointia veden kanssa: https://youtu.be/cqeVEFFzz7E

Tarttuvaa säteilyä ?

Samaa näytelmää lienevät eri maissa tapahtuneet ”katastrofaaliset” ydinvoimalaonnettomuudet, joista ”tappavaa säteilyä” väitetään levinneen vähän joka puolelle maailmaa. Ydinsäteily (eli gamma-, alfa- ja betasäteily) vaatii kyseenalaisen neutronin olemassaolon. Auringosta saamme kuitenkin niskaamme kaikenlaista säteilyä hyvin laajalla taajuuskaistalla. Säteily on yksi elämän edellytys maapallolla. Siksi ydinsäteily on enemmänkin hysterian lietsontaa. Säteily on hiukkasten värähtelyä eetterissä kuten lämpö tai valo (fotonit). Ns. sähkömagneettisia aaltoja. Säteily ei tartu ja leviä kuten bakteerit. Säteilylle ei voi noin vain vaarallisesti ”altistua” jollet oleskele liian lähellä jotain voimakasta säteilylähdettä, esim. röntgen- tai solariumlamppu, mikroaaltouunin koneisto tai jokin antenni. Ihmiset tuntoaisti yleensä tunnistaa aika hyvin voimakkaat säteilylähteet. Ohessa sähkömagneettisen säteilyn spektri :

Kuten kuvasta näette – säteily tarvitsee AINA myös energialähteen. Siksi ”ydinsäteilyn” leviäminen ilmavirtausten kantamien hiukkasten mukana on hyvin triviaali asia. Mitä todellisesti on esim. Radon -säteily ?  Radon-säteily pelleily on mennyt erittäin hyvin läpi ainakin Suomessa.  Myöskään pelkät ydinvoimaloiden polttoainesauvat eivät räjähtele mihinkään itsekseen, kuten Fukushimassa väitetään tapahtuneen. http://www.big-lies.org/NUKE-LIES/www.nukelies.com/forum/fukushima-radiation-levels-myths.html  Ehkä siellä katkesi vain jokin höyryputki tms. maanjäristyksen seurauksena ? Kohu oli kuitenkin melkoinen.

Ohessa atomivoimaloiden toimintaselostuksista löytämäni epäloogisuus käytettyjen polttoainasauvojen käsittelyssä :  

Neutrooneita hidastavalla väliaineella (eng. initiator tai moderator ) ei ole näköjään mitään merkitystä uraaniatomien halkeamiseen, koska tämän atomien halkeamisen ketjureaktio -teorian väitetään toimivan mm. atomipommissa, jossa ei kuitenkaan ole mitään hidastavaa väliainetta (esim. vettä) ”neutroneille” – vaikka neutronien liikkeiden nopeus on kuulemma oleellista ydinreaktion syntymiselle? http://www.radioactivity.eu.com/site/pages/Slow_Neutrons.htm Uraaniatomin halkeaminen tapahtuu kuulemma neutronin törmättyä  3-4% :ksi rikastetun uraanin isotoopin U-235- ytimeen sopivalla nopeudella (nopeutta pitää hidastaa n. 10000 osaan normaalista). Entä neutronin olemassa olo ylipäätään ? Onko asiaa kyseenalaistettu lainkaan ? Neutronin sinkoamisen hidastamistarvetta väliaineen avulla ei tiedetty vielä 40-luvulla.

Toinen neutronien liikettä hidastavan väliaineen tarpeen kumoava asia on tämä :

Atomien halkeilu tuntuu jatkuvan myös käytettyjen polttoainenippujen ollessa jäähtymässä vesialtaassa (ns. jälkilämpö), vaikka alkujaan vesi oli nimenomaan se elementti joka mahdollisti ketjureaktion hidastamalla neutroonit sopivaan nopeuteen sauvojen välissä (eng. initiator tai moderator ). Tässä on epäloogisuus, tai se mahdollisuus, että meille kerrotaan satuja? Ydinvoimalan reaktorin pitäisi periaatteessa sammua heti, kun polttoainesauvat nostetaan pois reaktorin painesäiliöstä (jossa ne siis keittävät  vettä) ja erotetaan erilleen toisistaan. Miksi ne kuitenkin pistetään takaisin vesialtaaseen toinen toisensa viereen ”jäähtymään” ? Eikö ilmavirta ja välimatka olisi parempi keino? Vesi vain aktivoi reaktiot uudelleen käyntiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinreaktori

Esim. Ohessa  oletettavasti uusia ydinvoimalan polttoainesauvoja kuljetetaan huolettomasti jopa rekan lavalla ? Entä jos auto kaatuu ojaan tms.? Virallisen teorian mukaan ydinpolttoaineen pitäisi alkaa reagoida vedessä ? http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=6335&vo=51

Ydinteknologia metallien transmutaatioineen ja atomien halkeamisineen (ydinreaktioissa syntyy kuulemma myös uusia alkuaineita) muistuttaa täysin samaa alkemiaa mitä tietty heimo harrasti jo keskiajalla. Jo keskiajalla nämä velhot virittelivät valheitaan alkemian parissa, yrittivät tehdä mm. kultaa kemiallisesti. Nykyään harrastetaan modernia alkemiaa. Tunnustavat sen itsekin. Ohessa erään transuraanisten alkuaineiden isän Glenn T. Seaborgin teorioita käsittelevä kirja – Modern Alchemy: Selected Papers of Glenn T. Seaborg,  kuuluisan Berkeley -yliopiston kasvatti hänkin.
http://www.amazon.com/Modern-Alchemy-Selected-Scientific-Chemistry/dp/9810214405

Ydinräjähdys eli hallitsematon ketjureaktio uraaniatomien halkeamisessa perustuu aineen atomitasolle menevään teorianäkemykseen, jonka rauhanomainen sovellus on, että kaksi täysin paikallaan olevaa tarpeeksi puhtaaksi jalostettua metallikappaletta alkaa tuottaa itsekseen lämpöä, ilman ulkopuolista apua, kun ne pistetään tarpeeksi lähelle toisiaan ja niiden välissä on sopivaa hidasteainetta ”neutroneille”. Näiden kappaleiden atomitasolla tapahtuva fissio voi tapahtua myös ilman neutroneita hidastavaa väliainetta? Täten neutronien kimpoilua hidastavan väliaineen olemassaolo on siis ilmeisesti yhdentekevää, ja ketjureaktion tapahtumiselle ylipäätään ei ole juuri estettä, jos uraani on tarpeeksi rikkaaksi jalostettua ”U-235-isotooppia” ja sitä on ”kriittisen massan” (61kg) verran samassa paikassa? Atomipommeissa 1945 ei kuulemma ollut mitään hidastavaa väliainetta ”neutroneille”, vaikka neutronien liikkeiden nopeus on oleellista ketjureaktion syntymiselle. Näin vakaalla pohjalla ydinfysiikka siis on.

Atomipommi perustuu siis teoriaan, jossa nämä kaksi tarpeeksi puhdasta uraanijalostetta sisältävää kappaletta eli 30.5 kg U235 räjähtävät yhteen liitettynä (= 61 kg (235U)) paljon suuremmalla voimalla, mitä saman massainen kappale mitä tahansa muuta räjähdysainetta räjähtäisi. Eli energiaa muodostuu sekunnin tuhannesosissa huimasti lisää ikään kuin tyhjästä, kunhan vain nämä kaksi jaloa metallikappaletta joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa muodostaen 61 kiloisen ”kriittisen massan”.

Tornion terästehdas ei pysty vieläkään valmistamaan 100% puhdasta terästä, mutta tarpeeksi puhdasta uraani-isotooppia (80% U235 ) on pystytty nopeasti louhimaan ja jalostamaan jo 40-luvulla ? Tätä ainetta jalostettiin jopa muutamassa kuukaudessa toisen maailmansodan lopussa, lähes heti kun todettiin kokeellisesti (eli aivan naurettavasti vain uraania sisältäviä harkkoja isoon halkopinoon kokoamalla, googlaa Chicago Pile 1) tarvittavan kriittisen massan määrä. Kuulostaako uskottavalta ?

Milloin eksakti tiede pystyy osoittamaan tuon ”kriittisen massan” teorian asiallisesti  todeksi puolueettomien todistajien vahvistamana (ei noin kuten Chicago Pile 1) ? Mistä atomipommin valmistaja tietää, että metallikappaleet ovat varmasti tarpeeksi hyvin rikastettua ja puhdasta ainetta, jotta kriittinen massa muodostuu, ettei vain tule suutaria ? Ehkä eri maitten ydinohjelmat ovat täyttä teatteria ?

Hiroshima & Nagasaki ovat voineet olla Tokion ja Dresdenin kaltaisia palopommituksia? Pommitustuhojen jäljet vaikuttavat identtisiltä. Räjähdysalueillahan pörräsi kuvaajia ja sotilaita jo heti muutaman päivän perästä vaikka väitetään, että ydinlaskeuma saastuttaa ja tuhoaa kaiken elämän pitkänkin ajan päästä tapahtumasta. Myöskään kuvat Japanin muista pommituksista ja syöpätilastot eivät tue atomipommitarinaa: https://steemit.com/life/@sift666/atomic-bombs-are-a-complete-con-job-they-don-t-even-exist

Niin, ja Tšernobyliin on jo kauan voinut tehdä turistimatkoja ja alueelle on jo perustettu hotellikin. https://www.chernobyl-tour.com/overnight_in_the_chernobyl_hotel_en.html

Atomiteoria perustuu siis vahvasti neutronin olemassaoloon ja aineen atomimalli -näkemykseen (muitakin malleja on, mutta ne eivät ole suuren yleisön tiedossa). Mikään eksakti tieteellinen koe ei ole vielä pystynyt osoittamaan tätä kyseistä aineen rakennemallia todeksi. Ydinfysiikka on siis paljolti vain tieteen ylipappien paasaamaa liturgiaa yksi teoria toisensa perään ja uusien vain laboratorio-olosuhteissa (tarvitaan sopiva sentrifugi jms.) esiintyvien transuraanisten alkuaineiden ”löytämistä” ainakin sodan jälkeisen ajan, käymättä välillä lainkaan eksaktin tieteen puolella. 

Samassa Berkeleyn yliopisto -nimisessä sylttytehtaassa on kehitelty mm. iso osa ns. transuraanisista alkuaineista. Näitä ovat mm. neptunium, plutonium, amerikium, curium, berkelium, kalifornium, einsteinium, fermium, mendelevium, nobelium ja lawrencium. http://www.wikiwand.com/fi/Transuraani

Noiden hatusta vedettyjen alkuaineiden olemassaoloa on vaikeata vahvistaa, koska niistä useimpia voi valmistaa VAIN ydinreaktoreissa. Kuitenkin näitä aineita mm. plutoniumia väitetään käytetyn menestyksekkäästi esim. ”avaruustutkimuksessa”  mm. Voyager luotaimissa oli plutonium ”ydinparistot” ja tietenkin tässä tieteen ylipapiston lempilapsessa atomipommissa käytetään plutoniumia. Mutta, Kuka pystyy todentamaan onko näitä aineita oikeasti olemassa ? Aika harva. Alkemia on muuten alkuaineen muuttumista toiseksi alkuaineeksi. Juurikin tätä ydinreaktoreissa kuulemma tapahtuu. Modernia alkemiaa.

Evoluutioteorian eräällä tutkimustyökalulla, eli hiiliajoitus-huuhaalla ja säteilyn toteamiseen tarkoitetulla geigermittarilla on muuten syntypaikkanaan tuo tasan sama tuttu sylttytehdas – eli tuo Berkeleyn yliopisto Kaliforniassa. Siinäpä vasta mielenkiintoinen yliopisto. 
http://hoaxbusterscall.blogspot.ca/2014/08/the-carbon-14-dating-game.html

 

Suomalainen ihminen yhteiskuntaa hoitamassa = katastrofi


Pari nettilainausta:

Suomalainen ihminen yhteiskuntaa hoitamassa = katastrofi

Puhun katastrofista, joka tuhoaa Suomen ja Suomen kansan absoluuttisella varmuudella. Katastrofin syy on suomalainen ihminen itse.

Katastrofi on automaattinen seuraus siitä, ettei suomalainen ihminen ymmärrä yhteiskuntamme toiminnan selkärankaa, raha- ja pankkijärjestelmäämme. Raha- ja pankkijärjestelmämme ei ole osa yhteiskuntaamme vaan yksityinen kansainvälinen rikoshanke, jolle Suomen kansa on antanut maassamme monopoliaseman. Tuossa rikoshankkeessa raha on korollista velkaa noille (juutalaisten johtamille) kansainvälisille rikollisille. Raha tulee liikenteeseen vain velkana, ottamalla sitä lainaksi pankeista. Kaikki liikenteessä oleva raha on pankista lainattua. Jos kaikki maksaisivat pankkivelkansa yhtaikaa pois, mihinkään ei jäisi rahaa. Rahaa on liikenteessä velkojen nimellisarvon verran, mutta koska pankeille on maksettava takaisin tuon nimellisarvon lisäksi korot, yhteiskunnassa on koko ajan takaisin pankeille maksettavaa enemmän kuin rahaa on olemassakaan. Tämä pakottaa yhteiskunnan jatkuvaan lisälainaamiseen. Aina jonkun jossakin on pakko ottaa lisää velkaa selvitäkseen entisistä veloista. Yhteiskuntaan syntyy eksponentiaalisesti syvenevä velkakierre ja velkaorjuus, ja lopulta yhteiskunta tuhoutuu.

Suomalainen ihminen ei ymmärrä, että monopoliasemassa harjoitettu rahan lainaaminen korkoa vastaan johtaa väkisin yhteiskunnan tuhoutumiseen. Kyseessä on pyramidihuijaus, joka on vaarallisempi joukkotuhoväline kuin mitkään armeijat. Se on kuin pahanlaatuinen syöpä, joka riuduttaa uhrinsa vastustamattomalla voimalla kuoliaaksi. Raha- ja pankkijärjestelmämme tuhoaa sekä Suomen valtion että Suomen kansan väkisin, kenenkään voimatta estää sitä. Ainoa keino pelastua automaattisesta tuhosta on irtautua rikollisesta monopoli raha- ja pankkijärjestelmästä, mutta sitä Suomen kansa ei tee, koska se ei ymmärrä kyseistä järjestelmää eikä niin ollen osaa irtautua siitä. Yhteiskuntamme ei ole velkaantunut yli varojen elämisen, liiallisen velanoton tai holtittoman taloudenpidon vuoksi vaan raha- ja pankkijärjestelmämme itsensä vuoksi.

Missään ei ole puututtu itse velkaantumisen syyhyn.

Rahamme on korollista velkaa rikollisille – rikoksen väline.

Kukaan maamme päättäjä tai ylipäätään kukaan poliitikko tai yhteiskunnassa toimiva virkamies ei ymmärrä yhteiskuntamme toiminnan selkärangasta ja perusasiasta, raha- ja pankkijärjestelmästämme, mitään.

Tämä on lohduton asia. Kuinka maatamme voivat hoitaa henkilöt, jotka eivät ymmärrä yhteiskunnan toiminnan perusasiasta, rahasta, yhtään mitään? Eivätkö he pikemminkin ole henkilöitä, joiden ei missään nimessä tule hoitaa Suomen asioita? Maassamme on absoluuttisen kyvytön johto, virkamieskunta ja puoluekenttä. Jos rahajärjestelmää ei tunneta, ei ole mitään edellytyksiä toimia yhteiskunnan päättävissä viroissa.

Vasta kun ymmärretään yhteiskunnan toiminnan perusasia, raha- ja pankkijärjestelmä, voidaan ryhtyä hoitamaan ja johtamaan yhteiskuntaa, ja ensimmäinen toimenpide silloin on nykyisestä väkisin tuhoavasta raha- ja pankkijärjestelmästä irtautuminen ja terveen kansallisen raha- ja pankkijärjestelmän luominen, jossa raha ei ole korollista velkaa rikollisille pankkiireille vaan esimerkiksi tulee liikenteeseen vastineena valtiolle suoritetuista töistä ja palveluista, jolloin kansa vaurastuu heti oman työn tuloksena ja nousee suureen kukoistukseen, kun parasiitti on heitetty ulos.

Kaikki velkaantumiseen liittyvä puhe yhteiskunnassa on mennyt asian ohi. Kukaan (muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta) ei ole puuttunut itse ongelman syyhyn. Kuinka se silloin voitaisiin poistaa?

Suomen valtio on siis koko olemassaolonsa ajan ollut vailla olemassaolon oikeutusta (oletan, että Suomessa raha on aina tullut liikenteeseen velkana). Suomalaiset ihmiset eivät ymmärrä yhteiskunnan toimintaa, eikä sellainen ihmisjoukko voi olla oikeutettu perustamaan itsenäistä valtiota eikä mitenkään kykene ylläpitämään sellaista. Suomen valtio onkin koko ajan ollut maamme ulkopuolisten tahojen luomus kansamme lypsämiseksi. Siksi meillä on rahajärjestelmänä pyramidihuijaus, joka lypsää väkisin maasta pois kaiken varallisuuden ja orjuuttaa kansan. Suomen valtio on rikollisten lypsykone, jolla kansa ryöstetään, orjuutetaan ja tuhotaan. Esimerkit tässä ja tässä.

Suomi voisi pysyä itsenäisenä valtiona vain jos suomalainen ihminen ymmärtäisi yhteiskunnan toiminnan perusasiat, joista tärkein on tietysti rahajärjestelmä. Mutta koska Suomen kansa ei ymmärrä sitä, Suomi ei koskaan todellisesti voi olla itsenäinen valtio. Ei se sitä ole koskaan ollutkaan. Kansainväliset rikolliset tahot ovat meille niin vain uskotelleet, ja Suomen kansa tietenkin on asian uskonut, koska se on ollut kyvytön havaitsemaan rikosta ja ymmärtämään mainittujen tahojen varsinaista motiivia. Koko olemassaolonsa ajan Suomi on ollut lypsettävä orjavaltio.

Kansamme on absoluuttisesti kyvytön toimimaan (todellisesti) itsenäisenä valtiona. Olemme orjakansa, koska suomalainen ihminen ei ymmärrä valtion toiminnan perusasioita. Itse asiassa oikea paikka meille on toimia muiden orjina (kuten nyt tilanne onkin ja tulevaisuudessa vielä selvemmin on).

Kun seuraa Suomessa käytävää velkaongelmakeskustelua, käytiinpä sitä millä tasolla hyvänsä, niin siinä narrimaisuus on kasvanut äärimmäisyyksiin. Kukaan ei ymmärrä asiasta yhtään mitään, ja silti koko maa hukutetaan kauheaan puhetulvaan.

10/2011

Voiko yhteiskuntaa rakentaa demokratian varaan?

Kuten lähes läpi koko kansan ulottuva tietämättömyys raha- ja pankkijärjestelmämme luonteesta ja nykyiset yhteiskunnalliset ongelmat osoittavat, ilman perustietoja harjoitettu demokratia vie tuhoon.

Kuinka tietämätön kansa voisi itse hallita itseään? Raha- ja pankkijärjestelmä on yhteiskunnan toimintojen selkäranka, ja nykyinen tuhoisa kansainvälisten rikollisten raha- ja pankkijärjestelmä on päässyt yhteiskuntamme raha- ja pankkijärjestelmäksi kansan tietämättömyyden tähden. Suomen kansaa ei – tiedän sen kokemuksesta – kiinnosta ottaa selvää yhteiskunnallisista asioista. Kansa on räikeällä tavalla välinpitämätön todellisen tietämisen, selville ottamisen ja totuuden suhteen. Demokratiallaan kansa valitsee johtajikseen kaltaisiaan: tietämättömiä, laiskoja, totuuteen pyrkimättömiä ja välinpitämättömiä. Tällaiset johtajat eivät kykene jakamaan kansalle oikeaa tietoa, koska he itsekään eivät ole perillä siitä. Maa elää sokeudessa. Siksi viholliset ja rikolliset ovat lähes rauhassa saaneet uitettua maamme raha- ja pankkijärjestelmäksi oman verenimentäjärjestelmänsä, joka tuhoaa suomalaisen yhteiskunnan ja Suomen kansan automaattisesti.

Tästä seuraa (kun muita asioita säätelevässä ydinasiassa ollaan harhassa), että aivan kaikki kansan ponnistelut, puhumiset, kirjoittamiset, vaatimusten esittämiset, politikoinnit, yhteiskunnalliset aktiivisuudet ja vaaleissa äänestämiset vievät maata yhä suurempaan tuhoon. Tuhoisan raha- ja pankkijärjestelmänsä ohessa viholliset tuhoavat maata ja kansaa vaatimalla tänne ”suvaitsevaisuutta”, so. itsensä, vihollisten, hyväksymistä ja kurin hylkäämistä (malliesimerkkinä nykyiset ”rasismi”-puheet, jotka tähtäävät siihen, että viholliset, rikolliset ja tuhoajat on hyväksyttävä ja heitä suojeltava lain voimin). Vihollisella on hallussaan jo myös tiedotusvälineemme, koulumme, yliopistomme, kirkkomme, poliittiset puolueemme ja hallituksemme. Kaikki tulosta demokratian levittämästä kansan tietämättömyydestä, välinpitämättömyydestä ja ryhdin puutteesta. Sellainen kansa voi demokratialla saada aikaan vain tuhoa – itsetuhon.

On alettava ottaa selvää asioista ja on kyettävä irrottautumaan omista vääristä käsityksistä. Maan johtoon on saatava tietävimmät, koetelluimmat, lujimmat ja oikeudenmukaisimmat miehet. Tämä voidaan saada aikaan vain niin, että kylätasolla kylän asukkaat valitsevat keskuudestaan johtajikseen kylän pätevimmät miehet, ja tämän valinnan he pystyvät tekemään, koska tuntevat kokemuksesta oman kylänsä asukkaat. Sitten nämä kylien johtajat valitsevat omasta keskuudestaan pätevimmät kunnan johtajiksi. Kuntien johtajat puolestaan valitsevat keskuudestaan pätevimmät läänien johtajiksi, ja nämä taas keskuudestaan pätevimmät maan johtajiksi. Näin taataan se, että maata johtavat pätevimmät henkilöt. Kaikki ovat myös alun perin kansan itsensä kokemuksen perusteella parhaimmiksi katsomia. Vastuuvelvollisuus kulkee samaa reittiä, mutta päinvastaiseen suuntaan (maan johtajat ovat tilivelvollisia tekemisistään läänien johtajille, nämä taas kuntien johtajille jne.).

Nyt maa on kansan omaa syytä ajautunut tilanteeseen, jossa sekä maata että itse kansaa uhkaa tuhoutuminen. Tietoa vihollisen toiminnasta maassa, varsinkin yhteisten toimiemme selkärangasta, raha- ja pankkijärjestelmästä, on levitettävä. Tappelun sijaan on ryhdyttävä tekemään yhteistyötä, ja maa on lujin toimin palautettava terveelle raiteelle. ”Suvaitsevaisuus” on kokonaan hylättävä ja yhteiskuntaan on palautettava kuri (vain niin viholliset, tuhoajat ja epäsosiaaliset ainekset saadaan kontrolliin). Kansan on ryhdistäydyttävä. Silloin myös yhteiskunnan toiminnan selkärangaksi kyetään rakentamaan terve raha- ja pankkijärjestelmä, johon vihollismielinen parasiitti ei pääse väliin.

Rahan kohtalo on kansan kohtalo.

5/2011

Nykyinen Israelin valtio ei ole raamatun ennustus


Ohessa taas yksi internetistä taltioitu teksti :
lähde:
Lainaus alkaa:

Raamattu ei puhu mitään nykyisestä Israelista ja Jerusalemista sen pääkaupunkina. Myöskään nykyinen juutalainen kansa ei ole mikään Jumalan valittu kansa, jolla olisi joitakin erikoisoikeuksia esim. maan suhteen. Sellaiset ajatukset kumpuavat lihallisesta mielestä ja väärästä opetuksesta.

Ensinnäkin, Jumala antoi Aabrahamille lupauksen, että hän antaa hänen jälkeläisilleen oman maan (Kanaanin maan), ja Aabrahamin jälkeläisiä ovat ne, jotka perustautuvat uskoon ja ovat siten Kristuksen omia:

”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia – – Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:7, 29).

Aabrahamin jälkeläisiä ovat siis sekä Vanhan että Uuden testamentin aikana kristityt (VT:n aikana ei tällä nimellä, mutta asiallisesti, ”Jumalan valittuna kansana” siis). Vanhan testamentin aikana uskottiin alkuevankeliumi, lupaus ”vaimon siemenestä” eli Jeesuksesta Kristuksesta (Gal. 3:16), joka polkee rikki käärmeen (perkeleen) pään:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1. Moos. 3:15).

Aadam ja Eeva olivat tuon lupauksen sydämissään uskoessaan ensimmäiset kristityt, kristillinen kirkko. Vanhan testamentin ”Jumalan kansa” olivat juudalaiset ja israelilaiset, joiden keskuudessa uskottiin Jumalan lupaus Jeesuksesta eli syntien anteeksiantamuksesta hänessä. Vanhan testamentin aikana uskottiin luvattuun Jeesukseen ja Uuden testamentin aikana uskotaan jo tulleeseen Jeesukseen, ja kumpikin usko on aivan samaa pelastavaa uskoa (so. kristinuskoa), uskoa Jumalan lupaamaan syntien anteeksiantamukseen.

Olen kirjoittanut tästä asiasta ja muista tähän kommenttiin liittyvistä asioista juuri toisaalla M-median toisen jutun kommenttiosastossa, ja pyydänkin ystävällisesti Santtu Pötsöstä (ja muita kiinnostuneita) katsomaan niitä täällä (en toista kaikkea siellä jo sanottua täällä):

http://magneettimedia.com/nakokulma-suomen-todellisuudesta-ja-itsenaisyydesta/#comment-42745

Lupaus maasta löytyy mm. näistä raamatunkohdista:

”Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’” (1. Moos. 12:6-7) – – ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka’” (1. Moos. 15:18) – – ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa” (1. Moos. 17:4-8).

Kuten huomataan, ”Abramin” kanssa tehty liitto ja lupaus maasta olivat mainitun hengellisen perustan, uskon, lisäksi myös maallinen liitto ja lupaus. Sen sijaan ”Aabrahamin” kanssa tehty liitto ja maalupaus olivat hengellisiä, koska Jumala on heidän Jumalansa (ja näin on vain siellä, missä synnit on annettu anteeksi, ts. siellä, missä uskotaan Jeesukseen eli ”vaimon siemeneen”). Siksi ”Kanaanin maa”, ”luvattu maa”, tarkoittaa tuossa jälkimmäisessä raamatunkohdassa hengellistä Kanaanin maata, Kristuksen Kirkkoa ja Jumalan ikuista valtakuntaa (jo sana ”iankaikkinen” pakottaa hengelliseen tulkintaan, koska tämä maallinen maailma tuhoutuu ja Jumala luo tilalle uuden hengellisen maailman, Matt. 24:35; 2. Piet. 3:10-13). Vanhan testamentin ajan Kanaanin maa eli luvattu maa oli vertauskuva Jumalan ikuisesta autuuden valtakunnasta, jonne tie on Jeesus Kristus (Joh. 14:6; 1. Moos. 3:15). Raamatunkohdassa ei sanota, että maallinen Kanaanin maa (tai myöhemmin maallinen Israel) kuuluisi ikuisesti jollekin ”juutalaisiksi” itseään kutsuvien ihmisten joukolle.

On myös huomattava, että Vanhassa testamentissa annetut Jumalan lupaukset olivat ehdollisia, niin että luvatut asiat toteutuivat vain sillä ehdolla, että kansa pysyi liitossa Jumalan kanssa ja noudatti Jumalan antamia käskyjä (ja tämä on mahdollisissa vain siellä, missä usko on sydämissä ja siten syntiinlankeemuksen peruina ihmisten sydämissä hallitseva perkele joutunut kaikkoamaan ja itse Jumala tullut sanansa myötä tilalle). Ehdollisuus näkyy mm. seuraavista raamatunkohdista:

Jos Jumalan liitossa ei pysytä ja hänen käskyjään ja määräyksiään ei noudateta, so. jos uskosta luovutaan ja eletään epäuskossa, silloin ”peräti hukutte” (5. Moos. 8:19-20), ”totisesti hukutte ettekä elä kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli” (5. Moos. 30:18), ”häviätte siitä maasta, jonka hän on teille antanut” (Joos. 23:16), ”Herra hävittää ja tuhoaa teidät, ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota menette ottamaan omaksenne” (5. Moos. 28:63), ”teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli; te ette saa kauan elää siellä vaan teidät tuhotaan kokonaan” (5. Moos. 4:26), ”häviätte siitä maasta, jonka Herra teille antaa” (5. Moos. 11:17), ”hajotan teidät kansojen sekaan ja teidän maanne tulee autioksi” (3. Moos. 26:33), ”hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille ja heitän heidät pois kasvojeni edestä” (1. Kun. 9:7), ”teidän huoneenne on jäävä hylätyksi” (Matt. 23:38).

Kun israelilaiset hylkäsivät kaikki Herran käskyt, Herra hylkäsi heidät ja antoi heidät ryöstäjien käsiin ja heitti heidät pois kasvojensa edestä (heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen, 2. Kun. 17:20).

Jakeista Joh. 5:46 ja Jer. 22:9 näkyy, että Israel hylkäsi Vanhan testamentin (liiton Jumalan kanssa). Yksikään juutalainen ei täytä lakia (sydämessään siis):

”Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä” (Joh. 7:19).

Nykyiset juutalaiset ovat opillisesti Jeesuksen ajan juutalaisten fariseusten jälkeläisiä, oppikirjanaan Jeesuksen (sen ”vaimon siemenen”) kiroava ja Raamatun vesittävä Talmud. Koko heidän uskontonsa on Jumalan liittoa (Vanhaa testamenttia) vastaan nousemista, ja silloin heillä ei ole mitään oikeutta mihinkään ”luvattuun maahan” (Kanaanin maahan).

Eikä mitään Vanhaa liittoa ja sen maallisia lupauksia enää ole olemassakaan, Hebr. 8:13. Nyt on Uusi liitto, Uusi testamentti. Vanhan testamentin maalliset lupaukset toteutuivat JO Vanhan testamentin aikana:

Vanhan testamentin lupaus ”juudalaisten paluusta” TOTEUTUI JO Vanhan testamentin aikana. Paluu tarkoitti paluuta Baabelin pakkosiirtolaisuudesta, ja se tapahtui vuosina 521 e.Kr. ja 485 e.Kr. Tuo VT:n lupaus ei tarkoita mitään nykyjuutalaisten paluuta mihinkään nykyiseen Israeliin.

Myös Jumalan Aabrahamille antama lupaus maasta TOTEUTUI JO Vanhan testamentin aikana, ja Israel saikin luvatun maan kokonaisuudessaan. Salomo hallitsi koko luvattua maata:

”Ja Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti” (1. Kun. 4:21; 2. Aikak. 9:26).

Koska Salomon aikaan koko luvattu maa oli saatu, silloin kansa eli oikeassa uskossa ”vaimon siemenessä” (Jeesuksessa) luvattuun syntien anteeksiantamukseen, jolloin – sydämissä vaikuttavan Jumalan vaikutuksesta – kyettiin elämään liitossa Jumalan kanssa ja noudattamaan hänen käskyjään.

Neh. 9:8 (ks. myös Ap. t. 7:45) vahvistaa Jumalan toteuttaneen Aabrahamille antamansa maalupauksen:

”Ja lupauksesi (kyseisen maalupauksen Aabrahamille) sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas.”

Joosuan kirja vahvistaa, että KAIKKI Herran Israelille antamat lupaukset toteutuivat jo Vanhan testamentin aikana:

”Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen. Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä; eikä yksikään heidän vihollisistaan kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä. Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui” (Joos. 21:43-45).

Israelin luopumuksen tähden maa-alue alkoi yllä mainittujen Jumalan uhkausten mukaisesti pienetä, ja lopulta suuri osa Israelin ja Juudan asukkaita vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan (Assyyriaan viedyt israelilaiset joutuivat hekin Babyloniaan Babylonian vallattua Assyyrian). Tähän loppui lopullisesti Israelin olemassaolo itsenäisenä valtiona. Syynä tottelemattomuus (2. Kun. 17. luku).

Osa (42 000) pakkosiirtolaisuuteen viedystä väestä palasi Israeliin vuosina 521 ja 485 e.Kr., mutta Israel ei tullut enää itsenäiseksi vaan oli vieraiden vallan alainen. Vain lupauksen mukaan temppeli rakennettiin. Näin täyttyivät lupaukset paluusta ja temppelistä.

Ei ole enää mitään maata (Joos. 23:13,16). ”Luvattu maa” on nyt – Jeesuksen tultua – Kristuksen Kirkko ja Jumalan ikuinen valtakunta. Nykyisessä Palestiinassa (Kanaanin maassa) asuvat, ”juutalaisiksi” itseään kutsuvat ihmiset ovat itse antaneet asuinalueelleen sillä joskus olleen nimen ”Israel”, mutta tuollainen nimen itselle omiminen ei tee heistä raamatullisessa mielessä ”israelilaisia” (tai ”juudalaisia”) tai heidän maastaan raamatullisessa mielessä ”Israelia”. He ovat etnisesti sekalainen joukko Raamatun tuhoavaa ja Jeesusta rienaavaa Talmudia pyhänä kirjanaan pitäviä pakanoita, jotka ovat tekeytyneet Jumalan kansaksi. Heidän pakanuutensa näkyy myös Raamatusta, sillä Jerusalem on vuonna 70 j.Kr tapahtuneen hävityksen jälkeen oleva pakanoiden hallussa maailman loppuun asti:

”ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Luuk. 21:24). Nykyisessä Israelissa asuvat ovat Raamatun todistuksen mukaan pakanoita, eivät Jumalan valittua kansaa.

Vanhan testamentin ajan kansallinen Israel kumottiin tuolloin v. 70 j.Kr., kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin ja pappi- ja uhrijärjestelmän tilalle tuli Kristus ja hänen Kirkkonsa.

Kristus on Vanhan testamentin lupausten täyttymys: ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’” (2. Kor. 1:20).

Niinpä alussa siteerattu raamatunkohta ”Ja minä teen liiton sinun (so. Aabrahamin) kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa” (1. Moos. 17:7-8) on Kristuksessa toteutunut. Tuo iankaikkinen Kanaanin maa, jossa Jumala on Aabrahamin jälkeläisten (so. kristittyjen, ks. yllä) Jumala, on hengellinen Kanaanin maa, hengellinen Israel, Kristuksen Kirkko ja Jumalan iankaikkinen valtakunta. Yksin uudestisyntyneiden kristittyjen sydämissä voi olla Jumala.

Joissakin yhteyksissä Uusi testamentti puhuu silloisesta Jeesuksen ajan maallisesta Israelista (selviää asiayhteydestä tai suoraan mainittuna), mutta muuten sana ”Israel” tarkoittaa Raamatussa hengellistä Israelia, Kristuksen Kirkkoa, esim. Gal. 6:14-16, Ef. 2:12, Joh. 1:47. Samoin Uusitestamentti puhuu hengellisestä Jerusalemista, Gal. 4:26; Hebr. 12:22; Ilm. 3:12; 21, 2, 10.

Nykyisin ei ole olemassa muita raamatunmukaisia israelilaisia eikä raamatunmukaista Israelia kuin oikeat sydämen kristityt ja oikea Kirkko. Nykyinen Israel ja sen israelilaiset ovat varastaneet nimensä. Yhdelläkään kansalla ei ole itsessään mitään pelastavaa laatua, sillä kaikki ihmiset ja kansat ovat luonnostaan, syntiinlankeemuksen peruina, synnin alla:

”se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä EI OLE YHTÄÄN EROTUSTA. SILLÄ KAIKKI OVAT SYNTIÄ TEHNEET JA OVAT JUMALAN KIRKKAUTTA VAILLA ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:22-24).

Aabrahamille annettu maalupaus on siis ikuinen. Vanhan testamentin aikana se oli sekä hengellinen (lupauksia Jumala antaa vain omilleen, hengellisille) että maallinen, ja Uuden testamentin aikana, Jeesuksen tultua, se on hengellinen ja ikuinen. Oikea Jumalan ”Kanaanin maa” on hänen ikuinen valtakuntansa. Nykyiset juutalaiset voivat siis päästä todelliseen Israeliin, todelliseen Kanaanin maahan, vain uskossa Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen. Silloin heistä tulee Jumalan valittua kansaa. Ei voi koskaan olla muuta Jumalan kansaa kuin uudestisyntyneet kristityt (vain heidän sydämissään asuu Kristuksen lunastustyön ansiosta Jumala):

”Mutta te (kristityt) olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’” (1. Piet. 2:9-10).

Juutalaisista pelastuu siis vain osa, ne, jotka uudestisyntyvät Kristuksessa ja tulevat kristityiksi (Room. 9:27; 11:7). Kuten Jesajan 49. luku ilmoittaa, tapahtuu vain hengellinen ennalleen asettaminen, se, että osa juutalaisia pelastuu uskossa Jeesukseen Kristukseen. Nyt on uusi liitto, Jer. 31:31, ja siinä uudestisynnytään – vanha ihminen kuolee ja uusi syntyy Jumalan sanan ja siinä vaikuttavan Pyhän Hengen vaikutuksesta, Joh. 3:3-5. Nykyjuutalaiset siis, jotka vain ulkonaisesti ovat juutalaisia, eivät ole ”oikeita juutalaisia” (Room. 2:28-29), sillä oikeita juutalaisia (oik. ”juudalaisia”, kristittyjä) ovat ne, joiden sydän on ympärileikattu Jumalan sanalla, joiden sydämissä siis on usko, Room. 4:11. Usko = sydämen ympärileikkaus. Nykyiset ulkonaisesti lihassa ympärileikatut juutalaiset ovat luopuneet Vanhan testamentin ympärileikkauksen merkityksestä, sydämen uskosta (eli ympärileikkauksesta), ja siksi Raamattu kutsuu heitä ”pilalleleikatuiksi” (Fil. 3:2).

Juudalaiset ja israelilaiset olivat ulkonaisesti Jumalan kansaa (kyseessä teokratia) vain Jeesukseen asti, ja heidän tehtävänsä kansana oli vain tuoda Jeesus maailmaan. Kun Jeesus tuli, häntä ei otettu vastaan (Joh. 1:11; Matt. 13:57). Kuitenkin, kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista, hän valmisti heillekin syntien anteeksiantamuksen Jumalan edessä ja pääsyn Kotiin ja Isänmaahan, Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. Joh. 14:2 kertoo, että hän on valmistanut omilleen Isän Jumalan kodissa asuinsijat.

Täällä maailmassa oikeilla israelilaisilla ei ole maata eikä pääkaupunkia:

Hebr. 11:13 ilmoittaa kristittyjen olevan ”vieraita ja muukalaisia maan päällä.”

Ps. 119:19: ”Minä olen muukalainen maan päällä.”

Santtu Pötsönen puhuu myös ”uhasta maailmalle”. Todellinen uhka maailmalle on perkele, siis esimerkiksi väärä opetus. Sitä täynnä on koko maailma.

Lainaus päättyy.

 

A. H. M. Ramsay: Ranskan vallankumous


(ohessa taas yksi internetistä 2015 kopioitu teksti)

Pitänee kerrata välillä Ranskan vallankumouksen todellinen ja salattu historia. Se käy helposti suomentamalla ja referoimalla Archibald Henry Maule Ramsayn kirjaa The Nameless War kyseisestä kohtaa:

Ramsay

Ranskan vallankumous oli rajuin asia Euroopassa sitten Rooman kukistumisen. Uusi ilmiö oli alhaison ilmeisen organisoitu ja onnistunut vallankumous muita valtion luokkia vastaan, idealistisilta kuulostavien, mutta lähinnä hölynpölyltä kuulostavien iskulauseiden nimessä ja sellaisilla keinoilla, joissa ei ole jälkeäkään em. sloganeissa julistetuista periaatteista. Aivan uutta oli se, että osa kansasta otti kaiken vallan ja hävitti kaikki kansallisen elämän ja tradition ilmentymät, kuninkaan, uskonnon, aateliston, papiston, perustuslain, lipun, ajanlaskun ja paikannimet vaihtaen ne uusiin (tyhjänpäiväisiin) luomuksiin. Tapahtuma olisi syytä analysoida perin juurin. Jos Suuren vallankumouksen tapahtumia ja taustoja alkaa selvittää, paljastuu kauhistuttava totuus: Ranskan vallankumous ei ollut ranskalaisten teko Ranskan olojen parantamiseksi. Se oli muukalaisten työtä ja heidän tavoitteensa oli tuhota kaikki, mikä oli ollut Ranska.

Oivallukset lisääntyvät tarkasteltaessa yhtäläisyyksiä Ranskan 1789, Englannin vuoden 1640, Venäjä 1917, Saksan ja Unkarin 1918-19 ja Espanjan 1936 välillä. Asioita paljastuu lisää.

Vallankumous on halvaantuneen kriisissä olevan yhteiskunnan murenemista. Silti vallankumous vaatii aina valtavan organisaation ja suuret resurssit, kuten myös erittäin osaavaa ja salaista ohjausta ulkomailta ja kotimaasta. On hämmästyttävää, että ihmisten tulisi yleisen käsityksen mukaan uskoa, että “katuhuligaanit” tai “kansa” olisi ryhtynyt tai olisi edes voinut ryhtyä noin kalliiseen ja monimutkaiseen yritykseen. Tämä olisi kohtalokkain mahdollinen erehdys, sillä tällöin ei pystyttäisi käsittämään tapahtumien merkitystä tai tunnistamaan vallankumousliikkeen alkulähdettä ja ydintä.

Vallankumouksen organisoinnin prosessi vaatii siis ensin maan halvaannuttamisen ja sitten vasta yhteiskuntajärjestyksen murentamisen. Maan kriisiyttämisessä kaiken a ja o on toiminnan salaisuus. Ulkonaisia tunnusmerkkejä ovat velkaantuminen, julkisen kontrollin puute ja muukalaisten vaikutuksen alaisuudessa olevien salaisten organisaatioiden olemassaolo.

Velka, etenkin ulkomainen velka, on tärkein ja sen ote ylivoimainen. Sen avulla miehet korkeissa asemissa lahjotaan ja/tai saadaan vaikutusvallan alaisiksi ja muukalainen vaikutus ja valta saadaan mukaan politiikkaan. Kun velkakoukku on kunnolla viritetty, kaiken julkisen elämän ja poliittisen toiminnan kontrolli seuraa pian perässä ja tietysti täysi ote teollisuusmiehistä. Ja vuoteen 1780 mennessä Ranska alkoi olla halvaantunut raha-asioidensa osalta. Maailman suurten rahoittajien asema oli vahva. He omistivat niin suuren osuuden maailman kulta- ja hopeavaroista, että koko Eurooppa oli heidän velallisensa, etenkin Ranska.

McNair Wilson kirjoittaa kirjassa Life of Napoleon: “Euroopan taloudellisessa rakenteessa oli tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos, kun kaiken perusta oli vaihtunut vauraudesta velaksi. Vanhassa Euroopassa rikkaus oli mitattu maaomaisuutena, viljasadoissa, eläinlaumoissa ja mineraaleissa, mutta nyt uusi standardi oli otettu käyttöön, nimellisesti rahan muodossa, jolle nimitys luotto oli annettu.” Ranskan velat olivat suuret, mutta eivät mahdottomat, paitsi kultavaroissa. Jos kuninkaan neuvonantajat olisivat päättänet laskea rahaa  vakuutena maat ja Ranskan todellinen rikkaus, asema olisi ollut helposti korjattavissa. Mutta nyt oli päädytty kriisiin johdonmukaisesti ministeri ministeriltä, jotka eivät voineet tai halunneet irrota kansainvälisten koronkiskurien järjestelmästä. Tämä heikkous tai kunnottomuus johti väistämättä siihen, että koronkiskurien velkabondit kasvoivat koko ajan raskaammiksi, koska velat olivat kullassa ja hopeassa, joita Ranska ei itse tuottanut.

Ketkä olivat uuden velkakoneiston yksinvaltiaita; näitä kullan ja hopean manipuloijia, jotka onnistuivat kääntämään Euroopan finanssit ylösalaisin ja vaihtamaan vaurauden miljooniin ja miljooniin koronkiskontalainoihin? Lady Queensborough kertoo kirjassaan Occult Theocrasy muutamia merkittäviä nimiä, lähteenään juutalainen Bernard Lazare. Lontoossa vaikuttivat veljekset Benjamin ja Abraham Goldsmid, Moses Mocatta kumppaninaan sekä tämän veljenpoika Sir Moses Montefiore. Nämä kaikki on yhdistetty suoraan Ranskan vallankumouksen rahoittamiseen. Myös Daniels Itsig Berliinissä ja hänen poikapuolensa David Friedlander sekä Alsacen Herz Cerfbeer. (M: Nämä nimet muistuttavat mieleen erään kuuluisan fiktiivisen novellin: ) “Kultastandardi on osoittautunut niiden valtioiden surmaksi, jotka sen ovat hyväksyneet, sillä se ei ole tyydyttänyt rahan kysyntää, sitä vähemmän, koska me olemme poistaneet kultaa kierosta niin paljon kuin olemme pystyneet.”…”Velat roikkuvat kuin Damokleen miekka hallitsijoiden päiden yläpuolella…ja he tulevat pyytämään lisää käsi ojossa”. Sir Walter Scott kuvaa tilannetta kirjassaan Life of Napoleon Vol. 1 näin: Nämä finanssimiehet kohtelivat hallitusta kuin konkurssikypsän tuhlarin velkojat, jotka toisella kädellä mahdollistivat tuhlailun jatkumisen ja toisella kahmivat haaskattua omaisuutta mitä järjettömimpinä korvauksina omaksi edukseen. Tuhoisien lainojen jatkumo ja erinäiset edut, jotka oli myönnetty velkojille niiden takuiksi, koko Ranskan finanssit menivät sekaisin totaalisesti.”

Kuningas Ludvigin rahaministeri näiden viimeisetn vuosien aikana oli Necker, Sveitsin saksalainen, saksalaisen professori Neckerin poika. McNair Wilson kirjoittaa: “Necker järjesti itsensä kuninkaan rahaministeriksi velkajärjestelmän edustajana, jolla oli sitoumuksia tähän systeemiin.” Siis velkojat olivat halunneet miehen, joka oli ennestään tunnettu häpeämättömänä pörssikeinottelijana. Ei ihme, että hänen toimensa neljän vuoden aikana Ranskan tilanne huononi rajusti ja lisää velkaa tehtiin 170 miljoonaa puntaa.

Vuoteen 1730 mennessä vapaamuurariliike oli saapunut Ranskaan. Liike oli suureksi osaksi viaton henkilöstönsä ja politiikkansa osalta ensi alkuun, mutta sen piirissä tosiasiallinen valta oli häikäilemättömillä verikoirilla. Philippe Duc de Chartres, myöhempi Orleansin herttua ei kuulunut heihin. Vuonna 1771 hänestä tuli suurmestari. Hän oli tuhlasi, turhamainen ja kunnianhimoinen vapaa-ajattelija, periaatteeton, mutta ei kaavailut enempää kuin kuninkaan syrjäyttämistä ja demokraattisen monarkian perustamista hänen ollessa tuo monarkki itse. Koska hän ei ollut kovin älykäs, hänestä saatiin täydellinen keulakuva ja bulvaani ensimmäiseen ja maltillisimpaan vallankumouksen vaiheeseen. Halukas työväline miehille, joita hän tuskin tunsi ja jotka lähettivät hänet giljotiiniin heti, kun hänen halpamainen avausroolinsa oli näytelty.

Markiisi Mirabeau seurasi häntä vallankumouksen johtavana hahmona. Hänet oli värvätty vastaavaan rooliin. Hän oli paljon kyvykkäämpi kuin Orleansin herttua, mutta niin kauhea elostelija, että oli oman luokkansa halveksima ja vangittu useamman kerran isänsä toimesta. Hänen rahoittajansa oli Moses Mendelssohn ja hänen sanotaan olleen tekemisissä juutalaisen rva Herzin kanssa enemmän kuin tämän aviomies. Hän ei ollut tunnettu vapaamuurari liikkeen kunniallisina vuosina, mutta hän toi Illuminaatin Ranskaan. Illuminaatti soluttautui kaikkiin Grand Orientin looseihin ja se oli salaseur, joka siis toimi vapaamuurariliikkeen sisällä. Mielenkiintoista on, että sekä Orleansin herttua että Talleyrand vihittiin Illuminaattiin heti kun Mirabeau oli tuonut sen Ranskaan Frankfurtista, jossa sen oli perustanut Adam Weishaupt vuonna 1782.

Vuonna 1785 tapahtui kummallinen sattuma, kuin taivaalliset voimat olisivat viime hetkellä yrittäneet varoittaa Ranskaa ja Eurooppaa näistä pahan yhdistyneistä voimista: Salama tappoi Illuminaatin kuriirin Ratisbonissa. Poliisi löysi paperipinkan, jossa oli suunnitelmat maailmanvallankumousta varten. Baijerin hallitus teki ratsian Illuminaatin päämajaan ja lisää aineistoa löytyi. Ranskan viranomaisia varoitettiin, mutta mädätysprosessi oli niin pitkällä, että mitään ei tapahtunut.

Näin siis illuminismi Weishauptin alaisuudessa oli perustettu suuren salaisen organisaation kontrollointia varten. Organisaatio kattoi koko Ranskan. Illuminaatin alaisena toimi Grand Orientin vapaamuurariliike ja sen alaisena Sininen tai Kansallinen vapaamuurariliike operoi siihen asti, kun ne liitettiin Grand Orientiin Orleansin herttuan hohdolla 1773. Hra Egalite ei paljoa ymmärtänyt saatanallisista voimista, joita oli nostattamassa.

Säätyjen yleiskokoukseen mennessä 5. 5.1789 viranomaishallinnon halvaannuttaminen salaisilla järjestöillä oli täydellisesti loppuun viety. Julkisuuden ja yleisen mielipiteen kontrolli oli myös pitkälle otettu hallintaan. Esim. juuri hra Egalite oli mahdollistanut suuren propaganda- ja turmeluskoneiston pystyttämisen tuhlaamalla lukuisat kiinteistönsä velkojilleen, jotka pystyttivät niihin korruptiokoneistonsa. Tämä kaupunginosa antoi poliisille enemmän työtä kuin kaikki muut kaupunginosat yhteensä. Juutalaisilla raharuhtinailla oli valtavat resurssit korruptoidakseen yhteiskuntaa.

Jakobiinit käyttivät propagandakoneistoaan häväistyskampanjoihin, jotka suuntautuivat kaikkia vastaan, jotka olivat heidän suunnitelmiensa tiellä. Tunnetuimmat kampanjat suunnattiin kuningatar Maria Antoinettea vastaan.  Mikään valhe ja häväistys ei ollut liian ilkeä tai mahdoton häntä kohtaan. Kuningatarta pidettiin vaarallisena, sillä hän oli älykäs ja sai varoituksia jatkuvasti vapaamuurareista sukulaisiltaan Itävallasta. Valitettavasti hänkin oli pitkään aivan liian hyväuskoinen. Tunnettu hoax on kuningattaren timanttikaulanauhan tapaus. Jakobiinien agentti tilasi neljännesmiljoonan arvoisen kaulanauhan kuningattaren nimellä. Kuningatar tiesi asiasta vasta, kun häneltä kysyttiin hyväksyntää asialle, jolloin hän tietysti torjui nauhan sanoen, että sellaisen  hankkiminen olisi erittäin väärin Ranskan kurjassa tilanteessa. Pimeyden voimat levittivät kuitenkin aivan toisenlaista tarinaa lehdissään ym, vaikka olivat itse myös Ranskan kansan kurjuuden takana. Vastaavia skandaaleita tehtailtiin lisää. Juttujen arkkitehti oli Cagliostro alias Joseph Balsamo, juutalainen Palrmosta, kabbalistisen taiteen tohtori ja Illuminaatin jäsen, Weishauptin vihkimä 1774.Kun kaulanauha oli tehnyt tehtävänsä, se lähetettiin Lontooseen, jossa useimmat timantit luovutettiin juutalaiselle Eliasonille. Muutkin kunnolliset ihmiset joutuivat vastaavien hyökkäysten kohteiksi, jotka vastustivat jakobiiniklubien vaikutusta. Halvaantuminen oli täydellistä.

Kun rahastonhoitajat saivat kuninkaan kutsumaan säädyt koolle, oli ensimmäinen vallankumouksen (halvaantumisen) vaihe saavutettu. Suunnitelmallisesti seurasi lisää väkivaltaa ja uusia radikaalimpia toimia, jotka ryöstäisivät Ranskalta sen kuninkaan, kirkon, valtiosäännön, aateliston, alemman aateliston, papiston, porvariston, traditiot ja sen kulttuurin, jättäen tilalle, kun giljotiini oli työnsä tehnyt, puunhakkaajien ja vedenkantajien muodostaman kansan muukalaisen rahavallan diktatuurin alaisuuteen. Jokainen uusi vaihe oli väkivaltaisempi uusine vaatimuksineen ja uudet johtajat surmasivat edelliset. Jokainen vuorollaan hallinnut johtoryhmä oli vain nukkehallitus, koska todelliset vallankäyttäjät pysyttelivät taustalla.

Philip Egalitea käytettiin valmistamaan maaperää vallankumoukselle; suojaamaan sitä nimellään ja vaikutusvallallaan sekä vaikuttamaan lapsenmieliseen vallankumousklubiin, popularisoimaan vapaamuurariliike ja kuninkaallinen palatsi (Orleansin herttuaprheen asunto oli Palais Royal, josta tehtiin kumouksellisen toiminnan ja propgandan päämaja) ja sponsoroimaan toimia kuten naisten marssi Versaillesiin. “Naiset” olivat tässä tapauksessa useimmiten miehiä valepuvussa. Orleans oli siinä uskossa, että kuningas murhattaisiin ja hän astuisi sijaan. Suunnittelijat olivat kuitenkin ihan eri linjoilla: päätarkoitus oli saada kuninkaallinen perhe siirretyksi Pariisiin ja pois armeijan suojeluksesta Pariisin alueen kansankokouksen valvontaan. Egalitea käytettiin siihen asti, kun hän kruunasi alhaisen uransa äänestämällä tyhjää kuninkaan kuolemantuomiosta äänestettäessä lähettäen siten serkkunsa giljotiiniin. Tämän jälkeen hänelle ei ollut enää käyttöä ja hänet lähetettiin pian giljotiiniin samalla kertaa eri kansanluokkien teloitettavien kanssa.

Mirabeaun rooli oli vastaava. Hän oli ajatellut, että vallankumous loppuisi kuninkaan tultua korvattua perustuslaillisella monarkilla hänen toimiessaan pääneuvonantajana. Hän ei ollut halunnut väkivaltaa kuningasta kohtaan. Päinvastoin, viimeisinä päivinä ennen mystistä kuolemaansa myrkytettynä hän teki kaikkensa saadakseen kuninkaan pois Pariisista armeijansa turviin, jossa lojaalit kenraalit yhä komensivat. Hän oli viimeinen maltillinen ja monarkisti, joka dominoi Pariisin jakobiiniklubia, vallankumouksen verenhimoista keskusta, joka oli Orientin vapaamuurarien ja Illuminaatin luomus. Mirabeaun ääni oli pitänyt ruodussa kasvanutta, siellä kokoontuneiden murhanhimoisten fanaatikkojen kiihtymystä. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän lopulta havainnut sen hirviön todellista luonnetta, jonka vapauttamiseksi hän oli työskennellyt niin kauan ja järjestelmällisesti. Viimeisellä yrittämällä koettaessaan pelastaa kuninkaallista perhettä hän itse asiassa onnistui huutamaan kumoon koko vastassaan olleen opposition jakobiiniklubilla. Samana iltana hän kuoli äkilliseen ja rajuun sairauteen. Kirjan The Diamond Necklace kirjoittaja kertoo: “Ludvig ei ollut tietämätön siitä, että Mirabeau myrkytettiin”. Siten, kuten Philippe Egalite ja myöhemmin Danton ja Robes Pierre, Mirabeau myös sysättiin sivuun näyttämöltä, kun hänen roolinsa oli ohitse. …. E. Scudder kirjoittaa kirjassa Life of Mirabeau: “Hän kuoli hetkellä, jolloin vallankumous olisi vielä voitu saada aisoihin”.

Ensimmäisten vallankumouksen vaiheiden aikana Lafayetten hahmo esiintyy usein keskeisissä tapahtumissa. Häntä Ramsay kuvaa yksinkertaiseksi henkilöksi, joka olisi ollut melko tietämätön tapahtumien todellisesta luonteesta. Suosittuna hahmona häntä käytettiin eri tapahtumissa, kuten naisten marssissa Versaillseiin, hyökkäyksessä Tuilleriesiin jne. Hän myöskin olisi halunnut perustuslaillisen monarkian eikä hyväksynyt mitään uhkaa kuningasta kohtaan edes Philippe Egaliten taholta. Hänestä tuli ilmeinen este vallankumouksen takana olleille voimille ja siksi hänet lähetettiin sotaan Itävaltaa vastaan, jonka Ludvig oli pakotettu julistamaan. Hän yritti kerran Pariisiin kuningasta pelastamaan, mutta oli pakotettu takaisin rintamalle.

Dantonin, Maratin ja Robes Pierren sekä jakobiiniklubin fanaatikkojen villit hahmot dominoivat sittemmin näyttämöä. Sir Walter Scottin mukaan pääasialliset johtajat jakobiiniklubilla olivat “ulkomaalaisia”. Seuraavat ovat huomionarvoisia: Choledo de Laclos, kuninkaallisen palatsin johtaja, sanottu olleen espanjalaista alkuperää. Manuel, aluesyyttäjä, hän aloitti hyökkäyksen kuninkaallisia vastaan konventissa, mikä kulminoitui Ludvigin ja Maria Antoinetten teloituksiin David maalari, johtava hahmo yleisen turvallisuuden komiteassa, joka hoiti uhrien oikeudenkäynnit. Hän vaati aina kuolemantuomiota. Mainittava on myös Reubel ja Gohir, kaksi viidestä “direktorista”, jotka Robes Pierren kaatumisen jälkeen hallitsivat vanhimpien kokouksen kanssa tullen tunnetuksi “Direktoriona”.

Pariisissa Robes Pierre on viimein yksin, ilmeisesti tietysti tilanteen todellisten valtiaiden kanssa, mutta tätä ei huomaa. Kirjassa Life of Robes Pierre G Renier kertoo: “Huhtikuusta heinäkuuhun (Robes Pierren kaatumiseen) 1794 terrori saavutti huippunsa. Ei ollut koskaan kysymys yhden miehen diktatuurista, vähiten Robes Pierren.Noin 20 miestä (Yleisen turvallisuuden ja julkisen turvallisuuden komiteat) jakoivat vallan”… “28.7.1794 Robes Pierre piti pitkän puheen konventissa…hyökkäyspuhe ultra-terroristeja vastaan…ilmaisten epämääräisiä syytöksiä. “En uskalla nimetä heitä tällä hetkellä ja tässä paikassa. En pysty vetämään peitettä tämän vaikeaselkoisen mysteerin edestä. Mutta voin mitä vahvimmin vakuuttaa, että tämän juonen suunnittelijoiden joukossa ovat korruption ja tuhlailun järjestelmän agentit, kaikkein voimakkaimman kaikista keinoista, jonka ovat keksineet ulkomaalaiset tasavallan tappioksi; tarkoitan saastaisia ateismin apostoleita ja moraalittomuutta, joka on se taustalla.”…Renier jatkaa myhäillen: “Jos hän ei olisi sanonut näitä sanoja, hän olisi vielä saattanut voittaa!” Tällä toteamuksella hra Renier täydentää Robes Pierren viestin ja paljastaa “salaiset ja korruptoivat muukalaiset”. Ilmaisu oli ollut aivan liian lähellä totuutta ja vain vähän lisää ja kaikki olisi paljastunut. Klo 2 samana yönä Robes Pierreä ammuttiin leukaan ja seuraavana aamuna hänet vietiin giljotiiniin.

Muutama poiminta aiheeseen tästä luvusta: Vallankumouksen tekniikka lehittyy

…Cromwellin vallankumouksen yhteydessä muutamien kirkkojen ja luostareiden vaurioittaminen ja muuttaminen tilapäisesti talleiksi ym (ja raakuudet katolisia pappeja ja nunnia kohtaan). Ranskan vallankumouksen aikoihin ilmeni jo laajaa tuhotoimintaa kristittyjä kirkkoja kohtaan ja niiden muuttamista yleisiksi pesuhuoneiksi, ilotaloiksi ja kaupoiksi  sekä jopa kristinuskon harjoittamisen kieltämistä, jopa kirkonkellojen soiton kieltämistä. Armeija pidettiin onnistuneesti erossa asioista ja estettiin sisällissota. Tämä kertoo huomattavasta yhteiskunnan kontrolloinnista. Nyt siis näytti siltä, kuin yhteiskunnan pohjasakka olisi voitollisesti likvidoinut kaikki luontaiset johtajansa, itsessään mitä luonnottomin ja epäilyttävin tapahtumasarja. Vielä epäilyttävämpää on äkillinen vahvojen aseistettujen huligaanien ilmestyminen marsseille Pariisista Lyoniin ja Marseillesiin, erityisesti niiden raportoitu koostuminen ulkomaalaisista. Tässä törmäämme ensimmäisiin muodostelmiin ulkomaisista rikollisista ja palkatuista aineksista, jotka pakottavat vallankumousta maahan, joka ei ole heidän omansa. Nämä olisivat 150 vuotta myöhemmin kehittyneemmässä muodossa Espanjan sisällissodassa (Kansainvälinen prikaati). Nykyisinhän globalisteilla on kymmeniä tuhansia “alqaidalaisia” pyssymiehiä, joita siirrellään arabimaasta toiseen “vallankumouksia” tekemään.

Mullistusten hengessä myös maan lippu vaihdettiin. Ranska sai trikolorin, murhien ja raiskausten tunnuksen. Tässä kuitenkin tehtiin paha virhe. Trikolori ei saattaisi välttämättä olla kunnioitettu Ranskan lippu. Se voisi olla joukkomurhien veren tahraama lippu, kuninkaanmurhan ja rikollisuuden symboli. Se voisi haista rikollisille, jotka suunnittelivat sen ja määräsivät Ranskan kansalle. Mutta sitä mainostettiin kansallisena lippuna ja siitä tuli kansallinen lippu. Ja kansallisen lipun mukana tuli kansallinen armeija ja kansallinen johtaja Napoleon.

Ei vienyt kauan, ennen kuin tämä suuri ranskalainen kukisti salaisten voimien vallan, jotka siihen asti olivat kontrolloineet Ranskan armeijoita. Ne olivat suunnitelleet nämä armeijat pakottamaan kaikki Euroopan maat vallankumoukseen, yksi toisensa jälkeen, kukistamaan kaiken johtajuuden ja pystyttääkseen nimellisesti alhaison vallan, todellisuudessa omansa. Juuri näin Ramsayn aikana maailmaneliitti suunnitteli käyttävänsä Puna-armeijaa. Mutta siis sata vuotta aiemmin kaikki meni pieleen. Kansallinen armeija synnytti kansallisen johtajan, joka kohta ensimmäiseksi konsuliksi noustuaan erotti salaisten voimien edustajat ja heidän nukkensa. Vuoteen 1804 mennessä hänelle oli ilmeisesti valjennut kaikki suunnitelmat ja konnankoukut Ranskaa vastaan ja hän palautti voimaan kaiken, minkä vallankumous oli lakkauttanut. Tästä hetkestä lähtien suurfinanssi nostatti kaikki mahdolliset koalitiot häntä vastaan ja Ramsay kertoo juutalaiseliitin vielä hänen aikanaan ylpeilevän sillä, että Rothschild oli Napoleonin todellinen kukistaja eikä Wellington.

Kommentti: Ranskalaiset taitavat yhä juhlia tuota vallankumoustaan. Heh. Muualta olen saanut tietää todellakin Englannin käyneen taloussotaa Ranskaa vastaan saattaen maata kriisiin ja ranskalaisia vallankumousjohtajia ohjeistetun ja kurssitetun Englannin puolella. Maasta tehtiin todellakin “Pankkiirien tasavalta” ja eräällä tavalla Englannin satelliitti. Pankkiirit jatkoivat 1800-luvulla suuria omaisuusvalloituksia ja manipuloivat maan muutamaan otteeseen talouskriisiin, jos sen johtajat yrittivät olla liian itsenäisiä. Kumouksen tapahtumissa järkyttävät suuret teurastukset, jotka tosin kalpenivat kommunismin saavutuksiin pelkästään Venäjän sisällissodan aikana ja jopa suurille puhdistuksille Ranskassa II maailmansodan jälkeen.

Erityisesti kauhistuttaa tämä Illuminaatin kuriirin paljastuminen. Miksi koko Eurooppa ikäänkuin sivuutti koko asian? Miksi vain nuo Ramsayn mainitsemat Scott ja Wilson lähinnä tuolloin kirjoittivat Vallankumouksen oikeasta historiasta? Miksi koko maailman lehdistö ja muut instanssit vähättelivät Illuminaattia jo paljastusten aikaan (myös vallankumouksen jälkeen!) ja juuri mihinkään ei ryhdytty Baijerin poliisin ja hallinnon pakollisia kuvioita lukuun ottamatta? Ikäänkuin kaikki vähänkin valtaa käyttävät olisivat olleet jo taskussa. Tuo kaikki kertoo siitä, kuinka vahva ote salaisella eliitillä on ollut jo tuolloin vallasta eri puolilla Eurooppaa. Samoin tietysti tuo talousjärjestelmä ja kultastandardi.

Toinen teksti siirretty tähän:

Muutama sitaatti epilogista:… Professori Harold Laski kirjoitti lehdessä New Statesman and Nation 11.1.1942: “Sillä tämä sota on olemukseltaan enemmän valtava vallankumous siinä missä sota 1914, Venäjän vallankumous ja vastavallankumoukset mannermaalla olivat sen aikaisempia vaiheita.” …

Forrestal-diaries sisältää tunnetun paljastuksen, jossa Joseph Kennedy paljastaa golf-kentällä Chamberlainin puuskahtaneen FDR:lle, että “Amerikka ja maailmanjuutalaisuus olivat ajaneet Englannin sotaan”. Vastaavaa sanoi entinen Etelä-Afrikan puolustusministeri Oswald Pirow, joka kertoi 14.1.1952 Associated Pressille Johannesburgissa, että Chamberlain oli kertonut kokeneensa valtavaa painostusta maailmanjuutalaisuuden taholta olla sopimatta Hitlerin kanssa. Parlamentissahan Chamberlain lokakuussa 1939 totesi maailman rahaeliitin ja USA:n hallituksen pakottaneen Englannin sotaan. Ramsayn kirjassa todetaan, kuinka kv. eliitti oli 2. maailmansodan takana ja kuinka se ajoi eri maita siihen. Nämä voimat ajoivat myös terroripommituksia Englannissa. FDR:n sodanjulistukset Japanille kerrataan ja myöskin siis ratkaiseva rooli Ranskan ja Englannin ajamiseen sotaan Saksaa vastaan. FDR palveli täydellisesti kansainvälistä rahaeliittiä. Kaikki muut hän petti, paitsi ihmiset, joiden intressissä oli alusta lähtien USA:n asevoimien ja resurssien käyttö tuhoamaan Euroopan, joka oli vapauttanut itsensä … kullasta ja vallankumouksellisesta kontrollista; ihmiset, jotka halusivat hajottaa Brittiläisen imperiumin; ja pakottaa sellaisen velan kahleisiin, jota ei pysty maksamaan takaisin; ja mahdollistaa bolshevikkien vyörymisen Eurooppaan, toisin sanoen kansainvälisen eliitin. 

Sotapuolue Englannissa sabotoi rauhanneuvottelut ja sai torjuttua kaikki Hitlerin rauhantarjoukset. Ramsayn mukaan “pankkiireilla oli kaikki menetettävänään eikä mitään etua siinä tapauksessa, että Saksan kullasta vapaan rahajärjestelmän ja juutalaisvaikutuksesta vapaan Saksan hallinnon kanssa olisi tehty rauha. Toinen maailmansota oli varmasti kansainvälisen eliitti tavoite muutenkin, mutta paisti kosto Saksan ja Italian puuttumisesta Espanjan bolshevisointiyritykseen, ennen kaikkea maailman aseet oli suunnattava Saksaa ja Italiaakin vastaan, koska nämä maat olivat parasta aikaa perustamassa Eurooppaan talousjärjestelmää, joka oli riippumaton kullasta ja koronkiskonnasta, mikä olisi kehittyessään murskannut … vallan ikiajoiksi. (Lihavointi Ramsayn)

Venäjän vallankumous on jo kerrattu esim. Reed- ja Solzhenitsyn -bloggauksissa. Kirjassa mainitaan Jacob Schiffin rahoittaneen Venäjän nihilistejä viimeisinä tsaarinvallan vuosikymmeninä. Selvästi vallankumousliikehdintä oli ulkomailta rahoitettua ja ohjattua jo 1860-luvulla eli alusta asti. Ramsay toteaa kyseessä olevan standarditekniikan, joka on nyt paljastettu. Jos maahan aiotaan vallankumous, vapaamuurarit ovat luoneet terroristiorganisaatioita, kutsuttiin heitä nihilisteiksi tai sitten, kuten 1789 Ranskassa, “pyhiksi joukoiksi”, “marseillelaisiksi” tai sitten “operatiiveiksi”, kuten Britanniassa Kaarle I:n aikana. Kerrattakoon pari sitaattia. Hollannin Pietarin lähettiläs Ouendyke lähetti viestin hra Balfourille, jossa oli mm. seuraava kappale: (kirjailija on lukenut sen, Reed kertoi viestin tulleen sensuroiduksi Englannin valkoisesta kirjasta, ilmeisesti myöhemmin 50 luvulla(?)) “Mielestäni bolshevismin kiireellinen kukistaminen on maailman tärkein asia, tärkeämpää kuin sota, jota yhä käydään. Jos bolshevismia ei nitistetä kehtoonsa heti, se leviää Eurooppaan ja muualle maailmaan, sillä sen ovat organisoineet ja sitä toteuttavat juutalaiset, joilla ei ole kansallisuutta ja joiden tavoite on tuhota vallitseva järjestys omien päämääriensä vuoksi.” …

Neljä vallankumousta kiinnittää historiasta erityistä huomiota. Niissä on kaikissa perustavaa laatua olevia yhtäläisyyksiä, mutta myös jatkuvaa kehitystä tekniikoissa, joilla niitä on tehty. Vallankumoukset ovat Cromwellin vallankumous, Ranskan vallankumous, Venäjän vallankumous ja Espanjan vallankumous 1936.  Kolme ensimmäistä onnistuivat ja johtivat hallitsevan kuninkaan murhaan sekä tämän kannattajien likvidointiin. Ensimmäisiä hallintotoimenpiteitä vallankumouksellisilla on jokaisella kerralla ollut juutalaisten “emansipaatio”.

Cromwellia rahoittivat monet juutalaiset. Erityisesti Manasseh Ben Israel ja Carvajal, “Suuri Juutalainen”, hänen armeijansa varustaja. ..Juutalainen vaikutus pysyi rahallisena ja kaupallisena, kun taas propaganda-aseet ja välikappaleet olivat puoliuskonnolisia, kaikki cromwelliaanit olivat vanhatestamentillisella judaismilla kyllästettyjä, eräät, kuten kenraali Harrison jopa vaativat Mooseksen lain säätämistä Englannin laiksi ja kristillisen sunnuntain vaihtamista lauantaisapattiin. Cromwellin vallankumous oli lyhytikäinen. Tuhotyö ei ollut ollut riittävää lannistaakseen vastavallankumousta ja vanhan hallinnon restauraatiota. Toinen vallankumous, ns. Maineikas Vallankumous 1689 oli välttämätön. Tämä oli taas juutalaisten raharuhtinaiden rahoittama, erityisesti Solomon Medinan, Moses Machadon ja muiden. (Muistamme tietysti, että jo Cromwellin kumous esim. sementoi rahaeliitin vallan melko perusteellisesti, vaikka Cromwellin radikalismi kokikin vastavallankumouksen.)

Ranska-kirjoituksessa olenkin jo maininnut Ranskan tulleen totaalisesti solutetuksi ja yhteiskunnan siis haltuun otetuksi salaseurojen ja taloudellisen korruption avulla. Myös on mainittu ulkomaisten huligaanijoukkojen käyttö. Fouchen elämäkerrasta olen lukenut esim. Lyonissa suuria kansanjoukkoja ammutun tykeillä kuoliaaksi suurella avonaisella kentällä. Erittäin raaka väkivalta esti sisällissodan syntymisen, vaikka se ilmeisesti oli lähellä ainakin paikallisten levottomuuksien muodossa. Myös todettiin, kuinka maailmanvallankumous jäi tekemättä, ilmeisesti vastustajan voiman ja Napoleonin ansiosta. Lopulta kansainvälinen eliitti oli kukistamassa Napoleonia ja pystyttämässä uutta tasavaltaa, joka oli raha-aatelin hyppysissä tiukasti. Ranskan vallankumouksesta on mainittu esim. Nachum Goldmanin Geist of Militarism -kirjasta tuttu tyyli tuhota kaikki ja luoda kaaoksesta aivan uusi maailma ja järjestys. Hyökättiin rajusti kristinuskoa vastaan ja tuhottiin kaikki entinen yhteiskuntajärjestys ja kulttuuri paikannimiä myöten.

Ei ihme, että Venäjän vallankumouksessa ei enää hyväksytty kansallista lippua, armeijaa tai kansallislaulua. Kun yhteisön pohjasakka oli (muka oma-aloitteisesti) tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja likvidoinut kaikki muut yhteiskuntaluokat kulakkeja myöten (ihminen, jolla on kolme lehmää tai enemmän), se muodosti polyglotin nimeltä Puna-armeija, jonka lippu oli kansainvälinen, kuten myös armeijan tunnussävel. Tekniikka Venäjän valankumouksessa oli saavuttanut sellaisen tason, että se varmisti vapaamuurarien vallan niin, ettei sitä ollut Ramsayn kirjan ilmestymiseen asti kyetty kukistamaan vastavaikutuksella. Taistelu kristinuskoa vastaan oli vielä Ramsayn kirjan aikoihin voimissaan eivätkä sodan ajan lievennykset olleet estäneet Reed-bloggauksesta tuttuja ilmiöitä miehitetyssä Saksassa.

Espanjan kohdalla on jo puhuttu kansainvälisestä kommunistiarmeijasta, joka polkaistiin jalkeille ja lähetettiin maahan. Hitlerin ja Mussolinin väliintulo tasapainotti tilannetta ja Franco kykeni Euroopan onneksi kukistamaan kommunistikumouksenluotuaan kansallisen armeijan. Ramsay katsoo koko sisällissodan olleen Kominternin järjestämä. Ihmeellistä oli se, että Englannin lehdistö esitti Francon vastustajat liberaaleina ja uudistusmielisinä, kun ne olivat oikeasti jumalattomia vallankumouksellisia. Venäläinen Tsheka huolehti punaisen puolen vankiloista ja punainen terrori vallitsi koko maassa saaden aikaan konfliktista tavattoman julman ja verisen. Monet parlamentin jäsenet ihmettelivät jatkuvaa valehtelua oleellisista asioista Espanjan sodan suhteen. Tämä valehtelu oli maailmanlaajuista. Mielenkiintoinen on tarina Daily Mailin kontrolliosakkeista. Ne olivat myynnissä 1938 loppupuolella, mikä ei ollut yllätys Ramsaylle, sillä hän oli kuullut useista ilmoitusboikoteista sen vuoksi, että se oli julkaissut kaksi tai kolme artikkelia, jotka olivat internationalistien mielestä olleet pro-Franco -henkisiä (todellisuudessa totuudenmukaisia) sisällissotaan nähden. Ramsay päätti etsiä ostajaa. Hän lähestyi isänmaalliseksi tunnettua ja äveriästä liikemiestä ystävänsä kanssa ja yritti saada tätä isänmaalliseen tekoon. Vastaus oli, että liikemies ei uskaltanut. Hän kertoi, että jos olisi ollut kyse vain hänestä, niin hän olisi taistellut. Mutta hänen osakkeistaan olivat leskien ja orpojen omistuksessa ja hänen oli ajateltava heitä. Ramsay ja co. hämmästyivät, että sellaisen varallisuuden omannut mies saattoi tuntea itsensä uhatuksi taloussodan taholta. Hän kertoi kuitenkin aiemmasta kokemuksestaan. Muutama vuosi aikaisemmin hän oli kieltäytynyt joistain vaatimuksista. Viimeisen varoituksen jälkeen maailmanlaajuinen boikotti oli aloitettu häntä vastaan 24 tunnissa, missä hänellä vain oli agentteja tai toimistoja. Outoja tulipaloja ja murtoja oli alkanut tapahtua lakkojen lisäksi. Valtavat tappiot olivat pakottaneet hänet alistumaan vaatimuksiin. 24 tunnissa boikotti oli lakannut maailmanlaajuisesti.

Churchill nauttii suurta suosiota myös Suomessa yhä tänä päivänä, vaikka hän oli maanpetturi ja valehtelija sen lisäksi, että oli hirvittävimpiä rikollisia, mitä kuuna päivänä on maan päällä kävellyt. Hän palveli koko ikänsä kansainvälistä pankkimafiaa, kuten jo esi-isänsä Marlboroughin herttua 1600- ja 1700-luvuilla. vähemmälle huomiolle on jäänyt Churchillin diktatuuri, jonka hän pystytti heti valtaan noustuaan. Kahden viikon kuluessa pääministeriksi nimittämisestä satoja Britannian kansalaisia, joukossa paljon entisiä sotilaita, pidätettiin vuosikausiksi ilman oikeudenkäyntiä. Tämä oli jotain hyvin poikkeuksellista Britanniassa, jossa Habeas Corpus ym. laillisuustraditiot olivat vuosisatoja olleet kunniassa ja jonka demokraattisessa järjestelmässä oli puheissa totuttu vetoamaan oikeusvaltioon ym. Esim. kirjan kirjoittaja kapteeni Ramsay pidätettiin 23.5.1940 yli neljäksi vuodeksi ilman oikeudenkäyntiä (useimmat pidätetyistä eivät koskaan joutuneet oikeuteen. 4 syytteestä arvostetun amiraalin rouvan mrs. Nicholsonin syytteet menivät nurin. Tämä ei estänyt viranomaisia pidättämästä vapauttavan tuomion saanutta rouvaa vuosikausiksi ilman selitystä). Hänelle ei koskaan kerrottu pidätyksen syytä eikä sitä löydy mistään arkistoistakaan. Ramsay oli parlamentin alahuoneen jäsen, minkä aseman hän sai takaisin vapauttamistaan (28.9.1944) seuranneena päivänä vuonna 1944. Pykälä 18b säädettiin irlantilaisten terroristien avulla. Kaikki IRA-terroristit olivat kommunisteja ja jostain syystä he päättivät järjestää järjettömiä iskuja Lontoossa juuri tuolloin. Pykälä oli tarkoitettu kuitenkin opposition hiljentämiseksi sota-aikana. Toimet Churchillin johdolla eivät kestäneet opposition ääniä. Tämä olisi syytä muistaa niiden, jotka edelleen sallivat mielikuvansa pääministeristä (ja maailmansodasta) muodostua valtamedian ja salaisen eliitin johtamien yhteiskuntien toimesta. Churchill mitätöi oikeusjärjestyksen ja toi tilalle täydellisen mielivallan. Kyseessä oli koko Englannin kulttuurin mitätöinti. Vastaava ilmiö nähtiin WTC-iskujen ja Patriot Actin kanssa hiljattain.

Näin siis siitä huolimatta, että sodan puhkeaminen oli antanut mahdollisuuden pukea aktiviteettia patriotismin kaapuun ja eliitillä oli sotasensuurin tuen lisäksi muutenkin päämediat hallussaan. Heidän suunnitelmiensa arvostelijat pyrittiin leimaamaan pro-natseiksi ja epälojaaleiksi Britannialle. Koska Chamberlainin mukaankaan Britannialla ei ollut absoluuttisesti mitään hyötyä sodasta, ilmeisesti oli varminta vangita antikommunisteja ja tunnettuja sotaa ja eliitin tavoitteita vastustaneita henkilöitä. Heitä muuten kohdeltiin tylymmin kuin Bastiljin vankeja ennen Ranskan vallankumousta eli he olivat täysin eristettyjä ym. FDR:llä oli vastaavia aktiviteetteja USA:n puolella.

Seuraavaan lähteenä on ollut Deanna Spingolan The Ruling Elite 3:

Churchill oli kovissa vaikeuksissa, koska rauhanoppositio oli vahva jopa hallituksissa ennen Churchillin puhdistuksia (tämän jälkeenkin oli täysi työ pitää kansakunta sodassa). Tosiasiassa sodan jälkeisinä totalitaristisian aikoina juhlitut Churchillin toimet eivät kestäisi kritiikkiä avoimessa keskustelussa, vaan paljastuisivat heti. Samoin oli tietenkin sodan aikana, kun Churchill ryhtyi mielipuolisiin rikoksiinsa. Churchill oli ainakin puoliksi amerikkalainen, jos äidin juutalaisuudesta kiisteltäisiinkin. Churchillin isä oli jo juutalaisen rahaeliitin nukke ja Churchill oli nimenomaan tämän eliitin huipulle nostama itseään palvelemaan. Spingola kirjoittaa osuvasti: ”Jotkut ekonomistit huomasivat maailman haavoittuvuuden ja julkaisivat varoituksiaan esittäen sekä kapitalismin että kommunismin ongelmallisina; kumpikin oli suunniteltu hyödyntämään vain hyvin pientä vähemmistöä. Rothschildin Eurooppa-suunnitelma mahdollistaisi vaurauden kontrolloinnin ja palkkaorjien manipuloinnin. Kansat tulivat riippuvaisiksi eliitistä, joka omisti tehtaat. ( June Grem: The Money Manipulators/1971, s. 34) Kapitalistit, vehkeillen hallitusten kanssa luovat korporaatiorakenteita, joiden kautta he saattoivat kontrolloida tuhansia (M: enemmänkin kai?) ihmisiä. Kommunistit saavat aikaan kaaosta ja tyytymättömyyttä, luovat työttömyyttä ja palkkojen lakkaamisia. Molemmat ovat kuolettavia ja haitallisia. Sekä Churchill että FDR lupasivat useita vapauksia kansakunnilleen – pois köyhyydestä, pelosta ja muusta vastaavasta, mutta kyse oli useimmiten vain retoriikasta. Kun tarkastellaan heidän toimiaan, kytköksiään ja esiintymisiään, molemmat paljastuvat täysin epäluotettaviksi valehtelijoiksi, jotka olivat omistautuneita Neuvostoliiton bolshevikeille.” (Donald Day: Onward christian soldiers, s. 96-99)

Churchill erotti pian Vernon Kellin MI5:n päällikön paikalta, koska tämä ei ollut hänen mielestään tarpeeksi tomera fasististen ainesten vastustamisessa Britanniassa. Uuden päällikön hän sai omasta tiedusteluasioiden neuvonantajastaan (Sir Desmond Morton), joka kuului hänen Focus-ryhmäänsä (lähinnä USA:n ja Britannian juutalaisen eliitin ja muiden sotaa ajavien perustama järjestö maailmansodan aikaan saamiseksi, kuten olemme jo lukeneet). Tietyt lähteet ovat esittäneet, että Churchill pian murhautti entisen päällikön (Vernon Kell). Ei mikään ihme siihen nähden, kuinka pitkä Churchillin murhaamien tyyppien lista on. Erään Ahdon sotilasaikakauslehdessä arvosteleman kirjan mukaan hän oli ehdottanut myös de Gaullen murhauttamista. Sikorski ja muut raivattiin tieltä kylmästi heti, kun tarve vaati. Tässä lähteessä puhutaan jopa Chamberlainin murhaamisestahttp://www.thetruthseeker.co.uk/?p=71557 , katsottu 3.7.2013) Tunnetusti kv. pankkiirien valtaa edustanut Churchill vei valtakuntansa satoja vuosia taaksepäin diktatuurillaan, kun hän alkoi pidättämään ihmisiä suuria määriä määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä. Näin hänen täytyi tehdä, koska sota oli epäsuosittu ja jos esim. fasistipuolue olisi saanut sanaa kiertämään vähänkin ja muut vastaavat piirit, Churchill olisi tosiasiassa saattanut kaatua. Esim. parlamentin jäsen Sir Archibald Maule Ramsay pidätettiin vuosikausiksi. Ainoa syy oli se, että oli sitä mieltä, että vapaamuurarit ja juutalaiseliitti olivat saaneet aikaan turhan maailmansodan. 24. 6.1940 sisäministeriö laati syytteet Ramsayta vastaan, turvallisuuden vaarantamisesta ym. Viranomaiset ilmoittivat toukokuussa 1939 hänelle, että hän oli muodostanut 1939 oikeistoklubinsa, jonka toiminta oli suunnattu juutalaisia, vapaamuurareita ja kommunisteja vastaan. Hallitus väitti Ramsayn klubin olleen suunniteltu sodanvastaisen defaitistisen mielialan levittämiseksi kansakunnan keskuuteen. Ramsay sanoi puolustuksekseen klubin olleen nimenomaan muodostettu em. ryhmien vaikutuksen poistamiseksi konservatiivipuolueesta ja järjestäytyneen juutalaisuuden vastustaminen 1938 hänen saamiensa todisteiden nojalla. 26.9.1944 saakka Ramsay oli vangittuna sen vuoksi, että oli syyttänyt juutalaisia sodan provosoimisesta ja suosittelemisesta. (Ramsay: The Nameless War /1952, s. 94-95) Diktatuuri jatkui kauan sodan jälkeen ja kaikkia henkiin jätettyjä ei vapautettu heti sodan jälkeen.

Mahtoi Churchilliä naurattaa esityksensä ja valheensa kansakunnalle sekä historiateoksiaan kirjoittaessaan. Hän toimi täydellisesti kansainvälisen pankkieliitin välikappaleena ja käytti Britannian kansakuntaa välineenä, kuten tämä eliitti niin kauan oli käyttänyt. Nämä satutarinat Churchillistä ja maailmansodasta on kuitenkin ajettu kansakuntien tajuntaan ja kaikki muunlainen esitys on kiellettyä ja rangaistavaa jo kaikkialla Euroopassa. Tämä uskomaton paska on yhtä rajua valehtelua kuin holohoax-valheet. Kaikki ryhmät ja valeoppositiot tuntuvat kuitenkin ihannoivan Churchilliä. Lasse Lehtisestä Perussuomalaisiin ja Muutokseen. Putinisteista kommunisteihin ja ProKareliaan. Kaikki hänen rikoksensa on pimitetty tai niitä puolustellaan. Ne sivuutetaan. Myös pankkiirien palveleminen, sotasyyllisyys, kaikki. Kaikki on 100 % valhetta.

Vuonna 1936 Churchill sanoi: ”Me tulemme pakottamaan Hitlerin sotaan, halusi hän sitä tai ei.” (Udo Walendy: Truth for Germany s. 275-276) Chamberlain ylisti Churchillin puhetta 9.3.1936, jossa hän vastusti Reininmaan miehittämiseen puuttumista. Tapaus jakoi sotapuoluetta, jonka johto ei halunnut Saksan tietävän, että he olivat valmistautumassa sotaan sitä vastaan. (Spingola s. 232) Irving on todennut, että Churchillin sponsori ja konkurssista pelastaja Strakosch oli Tshekkoslovakiassa syntynyt juutalainen. Arthur Butzin mukaan on myös tärkeä muistaa, että hän oli nimenomaan juutalainen Etelä-Afrikassa sijainneen kultakaivoksen omistaja, joka halusi kansainvälisen kultastandardin restauraatiota. (The Journal for Historical Review helmikuu 2002 (Vol. 21 No. 1), s. 9)

Siinä siis lainaus.

Jatkuu täällä kommentein.

 

Nesta Webster: The World Revolution


(Netistä poimittua)

Sanotaan, että valistusfilosofi Rousseau olisi kommunismin isä. Kuitenkin jo vuonna 1185 oli perustettu lahko Confrères de la Paix, jonka tavoite oli lakkauttaa sodat ja lakkauttaa yksityisomistus. Lahko hyökkäsi aateliston ja papiston kimppuun ja oli siis uskonnonvastainen. Tämä salaseura kukistettiin, mutta vastaavia perustettiin seuraavina vuosisatoina. 1200-luvun alussa Albigeois ja 1250 unkarilainen ex-pappi Jacobi organisoi ristiretken papistoa ja aatelistoa vastaan. Temppeliritariton käsitelty aiemmin ja he olivat ainakin kristinuskon vastaisia. Kuten kirjassaan Secret Societies Webster arvioi, on näiden lahkojen ja myös Rousseaun ja kommunismin takana ollut sama voima, joka on yrittänyt niiden avulla muuttaa maailmaa ja saada valtaa.

Ranskan vallankumousta rakensivat valistusfilosofit, joista tärkeimmät olivat Rousseau ja Voltaire. Molemmat olivat vapaamuurareita, kuten ensyklopedistit. Rousseaun filosofia tuntuu Websterin esittämänä täysin järjettömältä. Koko sivilisaatio olisi suuri erehdys ja koko ihmiskunnan tulisi “palata takaisin luontoon”. Rousseau on ns. “jalon villin” ihannoinnin pioneereja ja vastaavaa elämää hän suositteli uuden ajan ihmisille. Kommunismi on esitetty filosofiassa sellaisenaan yhteisomistuksineen ym. Tietenkään Rousseau ei itse elänyt oppiensa mukaan, vaan oli rikkaan yläluokan edustaja, joka eli ylellisyydessä ja kohteli palvelijoitaan sikamaisesti (Hän sai palvelijansa kanssa useita lapsia, jotka hän pakotti luovuttamaan hirveään lastenkotiin). Voltaire oli hyvin jyrkästi katolisen kirkon ja uskonnon vastainen. Kirjassa Secret Societies Webster kertoo, kuinka Voltaire kävi Preussin kuninkaan Fredrik II:n vieraana ja juonitteli isänmaansa pään menoksi vallankumousta ja rappeuttavaa agitaatiota ym. tämän kanssa. Fredrik II Suuri oli vapaamuurariloosinsa suurmestari.

1754 vapaamuurarit saivat rinnalleen Martinistien järjestön, jonka perusti portugalilainen juutalainen Saint-Martin. Järjestö edusti judaisoitua kristinuskoa, gnostilaisuutta ja Kreikan sekä idän filosofiaa. Järjestö hajosi enemmän tai vähemmän vallankumouksellisiin haaroihin, joista tärkeä vapaamuurariloosi Philalèthes perustettiin Pariisiin. Vapaamuurarien iskulause “vapaus, veljeys ja tasa-avo” esitettiin pyhänä periaatteena Saint-Martinin kirjassa 1775. Martinisteja kutsuttiin myös illuministeiksi, mutta heidän merkityksensä ei ollut suuri ja heitä ei saa sotkea varsinaiseen Illuminaattiin. Orleanistisen konspiraation keskeisin toimija eli vapaamuurariloosi Grand Orient muodostettiin 1772 ja vallankumouksen vaarallisin loosi Chapter 1786. Vallankumouksen takana olivat vapaamuurarit Grand Orient ja Illuminaatti, kuten esim. niiden jäsenet ovat pöyhkeillen esittäneet ja kuten illuminaattien papereista ilmenee. Juutalaisten emansipaatioon pyrkinyt liike oli saanut alkunsa Preussissa ja se levisi voimakkaasti Moses Mendelssohnin 1781 julkaiseman kirjan vaikutuksesta. Vallankumouksellinen liike otti omakseen myös juutalaisten kansalaisoikeuksien ajamisen tämän liikkeen vaikutuksesta. Kirjan varsinainen kirjoittaja oli Dohm ja sen vaikutuksen vallankumousliikkeeseen on esittänyt esim. juutalainen historioitsija Graetz.

Valistusfilosofit eivät siis olleet mitään yksityisajattelijoita, vaan melko selvästi heidän filosofiansa oli osa vapaamuurarien toimintaa ja tilaustyötä. Yleistä mielipidettä valmisteltiin vallankumousta varten ja filosofioiden pohjalta vapaamuurarit loivat kiihotusoppinsa. Esim. “valistuneeksi itsevaltiaaksi” julistautunut Fredrik Suuri oli yksi Euroopan 1700-luvun alkupuolella soluttaneista vapaamuurareista. Heidän avullaan valistusaatteet siis muodostettiin sellaisiksi kuin ne olivat ja niistä tehtiin suosittuja ja muodikkaita. Vaikka varmasti uudistustarpeita olikin, ns. Valistuksen aika oli vapaamuurarien luomus. Vapaamuurarit puolestaan ovat salaisen eliitin väline vallan haltuun ottamiseen ja käyttämiseen, kuten aiemmin on todettu. Valistuksen aika on keinotekoinen ja suunniteltu luomus ja osa eliitin sotaa muita uskontoja ja monarkioita eli vanhoja vallanpitäjiä vastaan. Se oli väline maailman haltuun ottamiseksi. Sillä pohjustettiin suurta loppurynnistystä New World Orderin perustamiseksi. Tuo rynnistys alkoi 1700-luvun puolivälissä ja jatkuu edelleen. Kansat johdettiin harhaan ja petettiin tekemään vallankumouksia, joissa valta vaihtui. Luotiin vasemmisto ja muita oppeja, joilla kansakuntia aivopestään eliitin mielen mukaisiksi.

Iluminaatti ja kumous, preussilaisuus

Illuminaatin ja sen perustajan Adam Weishauptin taustavoimat on huolella pyritty salaamaan. Tiedetään, että Weishaupt oli kristinuskoon kääntyneen juutalaisen poika, joka oli kuulunut jesuiittoihin. Häntä oli kirjan mukaan indoktrinoinut toimintaansa Jutlandista saapunut juutalainen Kölmer vuonna 1771, kun tämä matkusteli ympäri Eurooppaa etsien omia uskottujaan alemmiksi mestareikseen. Weishaupt .suunnitteli tämän jälkeen 5 vuotta järjestöään, ennen kuin perusti sen 1.5.1776. Weishauptin omat tai siis Illuminaatin salaisimmat opit olivat järkyttäviä. Hän halusi Rousseaun tapaan kaiken sivilisaation tuhoamista ja uuden hirmuvallan perustamista. Tämä olisi todellisuudessa kaikkea muuta kuin vapaa. Kaikki uskonnot tuli tuhota ja myös kansakunnat ja kansallisuudet. Hän halusi suuren maailmanpalon, joka tuhoaisi kulttuureita perusteellisesti. Kaikki yksityisomaisuus ja perintöoikeus sekä -omaisuus olisi lakkautettava ja myös perhe instituutiona lakkautettava. Avioliitot korvattaisiin löyhemmillä liitoilla tai kokonaan ja ennen kaikkea lapset otettaisiin valtion kasvatettaviksi. Weishauptin tavoite oli siis tuhota sivilisaatio, kulttuurit ja siis käytännössä koko ihmiskunta. Tieteistä ja taiteista oli luovuttava suurimmaksi osaksi eikä Weishaupt hyväksynyt edes tasavaltaa, vaan hänen utopiassaan ei ollut valtiota. Kaikki ongelmat ratkeaisivat, kun ihmiskunta tunnustaisi järjen korkeimmaksi auktoriteetiksi ym. Tiedä sitten, kuinka tosissaan Weishaupt oli näiden järjestönsä korkeimmaksi viisaudeksi luonnostelemiensa oppien takana. Kaikki kuulostaa visiolta orjamassoja varten. Suurimmat salaisuudet tunsi ilmeisesti vain Weishaupt tai pari muuta “mestaria”. Nämä visiot olivatkin varsin luotaan työntäviä. Tärkeitä toimijoita houkutteli tietysti ajatus “koko maailman dominoinnista”.

Weishaupt ei ollut jesuiitta, vaan vihasi heitä yli kaiken. Hän kuitenkin lainasi heidän järjestöstään toimintaperiaatteita omaan salaiseen toimintaansa. “Mitä nämä kaikki miehet ovat tehneetkään alttarien ja keisarikuntien eteen. Miksi minä en toimisi näin niitä vastaan?” Mysteereillä, legendoilla ja salaisuuksiin vihkiytyneiden asemalla houkutellen miksi en tuhoaisi pimeydessä sitä, minkä he ovat luoneet päivänvalossa?” Hänen ohjelmansa oli täysin vastakkainen jesuiittojen tavoitteisiin nähden. Vapaamuurarit olivat toimineet myös vastaavasti ja Weishaupt paitsi perusti siis vastaavan järjestön, otti tavoitteekseen soluttaa vapaamuurarijärjestöt miehillään. Herää kysymys, mikä oli se suuri voima kaiken takana, että tällaista voitiin suunnitella ja toteuttaa? Cagliostro tunnusti myös paavin miehille vankeudessaan, että suurissa eurooppalaisissa pankeissa (Rotterdm, Lontoo, Amsterdam, Genova ja Venetsia) oli valtavat määrät rahaa hänen operaatioidensa rahoittamiseksi. Webster siteeraa erästä kirjoitusta, jossa arveltiin Weishauptin lisäksi Illuminaattiin kuuluneen huomattavana jäsenenä mm. Moses Mendelssohn ja Preussin huomattavin juutalaispankkiiri Itzig. He Mayer Amschel Rothschildin lisäksi ovat saattaneet olla Weishauptin päällysmiehiä ja Illuminaatti siis huippueliitin väline. Siksikö sitä ei kitketty juurineen paperien paljastuttua ja siksikö se pystyi soluttamaan yhteiskuntaa. Esim. monet Weishauptin työtoverit ja kollegat Saksan yliopistoissa olivat korkea-arvoisia illuminaatteja. Maailmanlaajuisesti Illuminaatin merkitystä on yleisesti vähätelty sen paljastumisen jälkeen ja sen on väitetty tulleen hajotetuksi sen kuriirin kuoltua ja papereiden paljastuttua. Lisäksi seuran toiminnasta ja tavoitteista annetaan aina väärä kuva mediassa ja kirjallisuudessa. Sen takana olleet voimat ovat edelleen vallassa.

Illuminaatti oli siis hierarkkinen järjestö, jonka jäsenet eivät olleet selvillä järjestön todellisesta tarkoituksesta. Silti jäsen on sitoutunut tottelemaan ja toimimaan siten, kuin häntä käsketään. Tämä on myös muiden vapaamuurarijärjestöjen periaate, joka tekee niistä niin vaarallisia. Olen aina ihmetellyt, mikä saa niin monet ihmiset liittymään järjestöihin ja “antamaan pirulle pikkusormen”. Jäsenhän sitoutuu palvelemaan ja auttamaan muurariveljiä kuoleman uhalla. Hänet voidaan saada tekemään mitä hyvänsä ilman että tietäisi yleensä, minkä hyväksi toimii ja millaisia asioita ajaa. Koko ajan asiat tietysti valkenevat siirryttäessä ylemmille asteille, joille kohoavat vain luotetut ja sopiviksi havaitut muurarit. Vapaamuurarien avulla voi tuntematon vihollinen soluttaa yhteiskunnan ja ottaa sen haltuun.

Kuinka pirullista ja ovelaa solutus ja myyräntyö ovat, saa hyvän kuvan perehtymällä Illuminaatin toimintaperiaatteisiin. Järjestö ei koskaan saanut esiintyä omalla nimellään tai ajaa julkisesti omia tavoitteitaan. Kaikki oli aina naamioitava. Perustettiin yhdistyksiä ja peitejärjestöjä ja pyrittiin ottamaan haltuun valtion laitoksia ym. Hyvä esimerkki on esim. vaikutusvaltainen Fabian Society Englannissa. Kyseessä on arvovaltainen oppineiden seura, jollaisen kautta aatteita ja asenteita muutetaan yhteiskunnassa. Kirjakauppiaat, kirjastonhoitajat, ym. vaikuttivat ihmisten valintoihin hankkimalla vain tietynlaista kirjallisuutta jakustantajat kustnsivat vain sellaista. Media palkkasi tietynlaisia toimittajia ja kehui tietysti ja suositteli vain tietynlaisia teoksia. Jäsenen tehtävä oli tarkkailla ja vaikuttaa paljastamatta itseään. Noviisille voitiin väittää, että maailman dominointiin ei pyritty väkivalloin (vallankumous). Etenkin päämäärät salattiin ja niiden väitettiin olevan jopa vastakkaisia oikeille päämäärille. Fanaattiset kannattajat halusivat antaa liikkeelle kaikkensa ja pyrkivät tosissaan luomaan parempaa maailmaa. Esim. pääosalle jäsenistä väitettiin, että Illuminaatti oli uskonnon puolella ja edusti muka oikeaa kristinuskoa. Weishaupt selitti Jeesuksen olleen ensimmäinen kommunisti, joka ajoi yhteisomistusta ja köyhien asiaa. Jopa reformoidut ja kalvinistiset teologit menivät ansaan ja Weishaupt ilakoi heidän osaltaan, mihin kaikkeen ihmisen voi saada uskomaan. Erinäiset hyviä tarkoituksia ajamaan perustetut järjestöt ym. saivat idealistiset ihmiset antamaan omaisuuttaan runsaasti illuminaattien käyttöön. Etenkin naisia lähestyttiin tällaisissa tarkoituksissa.

Muutamassa vuodessa illuminaatin jäsenmäärä oli kasvanut ja yhdistettyään voimansa vapaamuurarien kanssa Wilhelmsbadin kokouksessa 1782 (Hessenin hallitsijan ja Mayer Rothschildin toimiessa isäntinä) salaseurojen jäsenmäärä oli kasvanut jopa 3 miljoonan suuruiseksi ja niiden lonkerot levinneet ympäri maailmaa. Jäsenissä oli aatelismiehiä ja jopa ruhtinaita ja prinssejä ja kaikenlaisia vaikutusvaltaisia jäseniä. Etenkin professoreita kosiskeltiin ja tietysti opiskelijoita. Tästä ja edellä esitetystä naamioitumisesta voidaan päätellä, kuinka tällainen hämärätoiminta voi ottaa yhteiskuntaa ja kansakuntia haltuunsa, jos takana on vaikutusvaltaisia voimia ja runsaasti rahaa. Koska vastaava toiminta on jatkunut, herää kysymys, kuinka pitkälle eri maat on solutettu ja onko olemassa järjestöjä, puolueita tai mitään toimintaa, joka ei olisi tällaisen konspiraation luoma tai haltuun ottama huijaus? Tästä voimme myös päätellä, miksi 2. maailmansota uskallettiin päästää valloilleen ja mikä sai Wehrmachtin kenraalit tekemään armeijastaan huijarien linnoituksen. Sopivalla hetkellä kaikki voitiin tärvellä. Toisin kuin erinäisillä videoilla sanotaan, kyse ei suinkaan ollut mistään kristillisyydestä tms. Kenraalithan toimivat bolshevismin eduksi ja uhrasivat oman kansansa ja sotilaansa eli pettivät maansa. Tietysti suuri osa vastarinnasta Saksassa koostui idioottimaisista ja turmelluista, aivopestyistä ihmisistä, jotka uskoivat illuminaattien kaupittelemiin aatteisiin. Se, että Katolisen kirkon piirissä vastustettiin Hitleriä niin kovasti Saksassa, kertoo solutuksesta kirkon parissa. M: Toisaalta katolinen kirkko itse on internationalistinen voima, jolla on aina ollut omat tavoitteensa. Toisin kuin monet luulevat, katolinen kirkko on aina suhtautunut torjuvasti todellisiin kansallismielisiin voimiinja nationalismiin ja etenkin se vastusti kansalissosialisteja. Hasselbacher puhuu valistuksen jälkeen vaikuttaneista kolmesta voimasta, vasemmistolais-marxilais-internationalistisesta vapaamuurarivoimasta, katolisesta ultramontanimsista ja kansallismielisestä (völkisch). Vapaamuurarit ja katolinen kirkko ottivat pitkään rajusti yhteen, mutta molemmat ovat olleet kielteisiä valistusajan yleisen heräämisen terveempää ja aidompaa lasta kohtaan (völkisch).

Preussin kuningas Fredrik Suuri ryhtyi 1700-luvulla suuriin hankkeisiin. Hän vei Itävallalta Sleesian, mikä oli kostautua 7-vuotisessa sodassa. Preussin vallan kasvu ja maan vakiintuminen voimatekijäksi mahdollistivat myöhemmin Saksan yhdistymisen, joka saattoi olla Fredrikin mielessä jo kaukotavoitteena(e?). Preussin liittolainen oli Englanti näissä sodissa. 7-vuotisessa sodassa rapautuneen Ranskan armeija lyötiin Rossbachissa ja Itävallan Leuthenissa, mutta lopulta Preussi soti myös Venäjää vastaan ja se valtasi lopulta Berliinin.. En ole perehtynyt kuvioihin tarpeeksi, mutta mielenkiintoista on, että Venäjän hallitsijan kuolema ja uuden prinssin Preussin ihailu ilmeisesti pelastivat Preussin 7-vuotisessa sodassa. Näin muistan lukeneeni aikoinaan. Nyt näyttäisi siltä, että Preussi oli Illuminaatin tai siis sen taustalla olleiden voimien vaikutuksessa ja myös monet Saksan ruhtinaskunnat. Ilmeisesti Fredrik II ajatteli hyötyvänsä ja Preussin hyötyvän illujen tuesta ja nämä taas pystyivät luottamaan Preussin ensiluokkaisen armeijan saavuttavan voittoja. Sittemmin Fredrik Suuren seuraajat ovat olleet vapaamuurareita tai hyvin ystävällisiä heitä kohtaan. Seuraaja Fredrick Wilhelm II pelasti toimillaan Ranskan vallankumouksen (esum. sabotoimalla sotaretken Ranskaa vastaan ym.)

Ashkenazit ovat aina viihtyneet Saksasssa ja heidän parissaan Saksaa nimitettiin jopa “kotimaaksi” 1700- ja 1800-luvulla. He eivät ennen emansipaatiota olleet saaneet samoja kansalaisoikeuksia, mutta he eivät halunneetkaan sellaisia, vaan asua getoissa jne. Kansa ei tietenkään aina katsonut juutalaisia hyvällä, mutta hallitsijat ja aateliset lainasivat rahaa ja katsoivat talouselämän hyötyvän. Todellisuudessa oli syntynyt jo kauan sitten riippuvuussuhde hallitsijoiden ja hovijuutalaisten ym. välillä. Yhteistyö toimi Saksassa koko ajan paremmin ja pian emansipaatio- ja assimilaatioaatteet saivat jalansijaa niin juutalaisten parissa kuin muun yhteiskunnan puolella. Saksan kansan parissa vallinnutta juutalaisvastaisuutta on liioiteltu (se on heidän propagandaansa ja sotapropagandaa, johon Webster tietysti on langennut ja ihmettelee kiintymystä Saksaan) ja etenkin keisariajalla juutalaiset olivat hyvin tyytyväisiä ja saksa oli juutalaisten piirissä erittäin pidetty maa. Hallitsevat piirit suosivat juutalaisia ja esim. Bismarckin toimet olivat aina heidän kannaltaan erittäin edullisia. Aatelisto nai juutalaisten kanssa ristiin ja siten Saksan yläluokka juutalaistui. Vaikka Wilhelm II ei liittynyt vapaamuurareihin (Bismarck oli 33. asteen vapaamuurari? Vaioliko?), niin hänkin nimitti juutalaisia korkeisiin virkoihin.

Edellä esitetystä jo voi päätellä, kuinka huolimatta Saksan kansan laadukkuudesta Preussi ja sittemmin Saksan keisarikunta olivat valuassa ohjaukseen. Kansalaiset halusivat yhdistyä ja kuolivat sodissa maansa puolesta, mutta aatelisto ja yläluokka oli saastutettu illuminismilla. Tässä mielessä on merkillistä se, että preussilaisuus on kansallissosialismia suositumpaa useimpien nykykansalaisten mielestä. Tai onhan se tietysti ymmärrettävää, että ihmiset uskaltavat arvostaa preussilaisuutta ja pelkäävät Hitlerin puolesta puhumista. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ymmärrettävää, sillä Preussissa kaikki pyöri pankkien rahoilla ja maa oli illuminaattien vahvasti soluttama. Kun lehdessä Sarastus puhutaan Ernst Salomonista, joka piti natseja “rahvaanomaisina”, niin käsitin lehdenkin suhtautuneen positiivisemmin preussilaisuuteen ja keisariaikaan kuin Kolmanteen valtakuntaan. Traditionalismista kertovat artikkelit viittasivat myös tähän. Voihan keisarin Saksa näyttää konservatiivisemmalta ja konservatiivin kannalta arvostettavammalta. Etenkin Hitleristä liikkuvien tarinoiden vaikutuksesta. Toivottavasti nyt ei ainakaan pelkuruus ole johtanut preussilaisuuden tms. arvostukseen Kolmanteen valtakuntaan nähden. Minusta Hitlerin Saksa edusti juuri parhaita osia saksalaisuudesta, kun taas juuri sen puuttuneen osan kaipaaminen olisi aivan tyhjää lumeen palvontaa. Vasta Hitlerin Saksassa valta oli saksalaisilla  eikä rahamiehillä. Ei kai sentään hirttäydytä vain tradition vuoksi satoja vuosia Eurooppaa rappeuttaneeseen systeemiin? Tyhjää on sääty-yhteiskunnan hierarkian palvonta vastaavasta syystä. Minua puistattaa Hindenburgin avoin halveksunta Hitleriä kohtaan, joka joutui osin kiristämällä hankkimaan itselleen tältä kansleriksi nimityksen, että pääsi viimein pelastamaan Saksaa tuholta, jonka samat illut, jotka olivat näiden nokkavien aatelisten isäntiä, olivat sille varanneet kohtaloksi. Hän nosti Saksan muutamassa vuodessa korkeuksiin, vaikka se oli jo tuhon partaalla. Hitler oli nero, joka lopulta olisi pelastanut koko ihmiskunnan ilman tätä saatanan Wehrmachtia “perinteineen” ja illupettureineen. Salaseura-artikkelista  päätellen poliittinen korrektius ja muu mallikelpoisuuteen pyrkiminen taitaa olla em. lehdelle hyvin tärkeää. Mistä tämä sitten johtuukaan. (2015: Vaikuttaa holohoaxereiden valeoppositio-huijaukselta.)

Varsinaista Ranskan vallankumousta onkin jo käsitelty aiemmissa kirjoituksissa. Samoin sen johtomiesten ja johtavien illuminaattien filantrooppisia kirjoituksia, juutalaisia ystäviä ja tukijoita sekä juutalaisten täysien oikeuksien kaupassa ja muilla aloilla takaamista ensi töikseen (Em. Dohmin ja Mendelssohnin perikunnan ystävä Mirabeau kirjoitti vastaavan kirjan. Niissä juutalaiset ovat sorrettu ja jalo kansa, joka synnittömänä on kokenut muka vuosisatoja kristittyjen vainoa. Kristityt taas esitetään mitä hirvittävimpien rikosten tekijöinä jne. Anacharsis Clootz, myöhemmän Universaali tasavalta -teoksen tekijä kirjoitti myös vastaavan kirjan).

Mielenkiintoinen uusi asia on Robespierren suunnitelma Ranskan väestön vähentämisestä. Koska aateli ja kuningashuone pitivät yllä monia työpaikkoja, oli näiden säätyjen tuhoutumisella ja monella muulla tuhotoimella (vallankumoukselliset tuhosivat muuten myös kirjastoja ja taidekokoelmia) sekä levottomuuksien ja sotien vaikutuksesta vallankumousta seurannut suurtyöttömyys. Robespierre katsoi, että maa ei pystynyt elättämään koko väestöä ja työpaikkojen määrää jokaiselle. Tämän vuoksi jo väestöä oli hänen mielestään vähennettävä. Väestön vähentäminen kuuluu myös illuminaattien ikuisiin perusperiaatteisiin. “Takaisin luontoon”-periaate edellyttäisivät tietysti suurempaakin tuhoa kuin nyt kaavailtu usean miljoonan vähennys. Tämä tuli saada aikaan giljotiinilla, joukkomurhien avulla ja ilmeisesti sodassa muita maita vastaan. Mitään kansalle luvattua kaunista uutta aikaa ei siis vallankumous suinkaan tuonut tullessaan. Robespierre oli internationalistisiin johtajiin nähden liiaksi kansallisesti ajatteleva, mikä osaksi johti hänen tuhoonsa. Robespierre oli tyylipuhdas valtiososialisti ja kommunisti. Kun bolshevikit tekivät vallankumouksen 1917, he sanoivat jatkavansa siitä, mihin Ranskan vallankumous jäi. Tämä toteutui myös väestön vähentämisen suhteen. Aiemmista bloggauksista muistamme Fabian-societyn Wellsin kaavailleen väestön määrän rajua vähennystä ja myös esim. Rooman klubi on huolissaan liiallisesta väestönkasvusta maapallolla. Robespierren läheinen ystävä maalari David sanoi Redhead Yorkelle, että väestöä aiottiin vähentää 25 miljoonasta 14 miljoonaan tai siis että asiasta keskusteltiin vakavasti. Hra Métherie kertoi aikeista vähentää koko väestö kolmannekseen entisestään. Illuminaatti ja kommunisti Babeuf kirjoittaa myös avoimesti väestön vähentämisaikeista em. syistä johtuen

Petos, Babeufin arvoitus, vuosi 1848, Karl Marx

Ranskan vallankumous oli todellinen pettymys työväelle, joka luuli kaiken muuttuvan paremmaksi. Uusi valta lakkautti kuitenkin ammattikunnat ja -yhdistykset sekä lisäsi kaikki kirkkopyhät työpäiviksi, kun ne olivat ennen olleet vapaita. Työpäiviä lisättiin vielä niitäkin enemmän, joten ne, joilla oli töitä, joutuivat raatamaan oikein kunnolla. Muutenkin kumousta seurannut aika oli ns. riistoporvarismin aikaa, kun vanhan feodaaliaatelin valta päättyi ja porvaristo sai kaipaamansa mahdin. Vanhana aikana ammattikunnat olivat taanneet toimeentulon ja tuen ja toisaalta aateliset omistajat pitäneet kunniassa työväestön hyvää kohtelua ja työväkensä suojelijana toimimista. Heidän ansiostaan talonpojat eivät olleet täysin koronkiskurin armoilla. Ancien Regimen aikana aateliston parissa ja koko yhteiskunnassa oli ollut suurta muotia hyväntekeväisyys, mutta vallankumous lopetti tämän. Porvaristolla ei ollut tällaisia ihanteita. Seurannut teollistumisen aika oli kovaa aikaa työläisille ja köyhille myös muualla. Esim. Englannissa työläiset olivat kovilla kaivoksissa ja tehtaissa. Kapitalismin nousun kovuus johtui Websterin mukaan myös siitä, että nimenomaan vallankumouksen jälkeen juutalaiset raharuhtinaat olivat myös Ranskassa entistä vahvemmissa asemissa. Juutalaiset ja muut uusrikkaat, jotka olivat osanneet käyttää vallankumousta hyväkseen, elivät loistossa ja yltäkylläisyydessä. Esim. Napoleonin puolison Josephine Beaumarchaisin hattukokoelma oli vertaansa vailla. Juutalaiset hyötyivät tavattomasti vallankumouksesta ja esim. Burke monien kirjoittajien tapaan (Crimes of the revolution) sanoo paljon jääneen piiloon, mutta että he panivat uudet vallanpitäjät maksamaan palveluksistaan ja että “juutalaiset eivät koskaan ole olleet niin juutalaisia kuin nyt, kun halusimme auttaa heitä ja teimme heistä täysiä kansalaisia”.

Ranskan vallankumouksesta kertovassa kirjassaan ei Webster Spiridovichin mukaan mainitse Rothschildin nimeä. Nyt sentään on melko ison roolin kohdalla Euroopan asioihin nähden kuin ohimennen viittaus “Thamesin pankkiireihin”. Samoin hän mainitsee Euroopan rahavaltaa 1700-luvulla pääosin pyörittäneiden juutalaissukujen joukossa Rothschildin, tosin ennen suvun etabloitumista Englantiin yhtenä Frankfurtista käsin toimivista suvuista. Frankfurt oli tämän juutalaisen talousmahdin keskus ja siksi on Websterin mukaan kiinnostavaa, että Illuminaatti siirsi pian toimintansa sinne ja että Wiesbadenin kokoukset pidettiin siellä. Vuoden 1786 kokouksessa raportoidusti päätettiin Ludvig XVI:n ja Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n murhista. Myös hän mainitsee Rothschildit tietysti johtavina kapitalisteina Euroopassa nimenomaan 1800-luvulla muiden juutalaisten rahamiesten ohella. Kun kapitalismissa oli juutalainen vaikutus  niin keskeinen, ihmettelee Webster sitä, kuinka Karl Marx vaikenee kokonaan juutalaisista ja Rothschildeistä pääteoksessaan Pääoma. Sombart ja muut antavat aivan eri kuvan Euroopan asioista kuin Marx. Muistamme kreivin kirjasta Sombartin todenneen, että 1859.luvulla ei Euroopassa ollut muuta voimatekijää kuin vain Rothschildit. Marx kritisoi juutalaisia kapitalisteja ja raha-aatelia vain ennen vuoden 1848 vallankumousta ilmestyneessä kirjasessa. Sen jälkeen hän muutti tyyliään.

Robespierren kukistuttua vallan haltuun ottanut Direktorio joutui välittömästi 1796 uhkaavaan tilanteeseen, kun kommunisti Francois Noël (Gracchus) Babeufin salaliitto oli vähällä onnistua. Vaikka maa oli vajonnut kauhistuttavaan puutteeseen ja 300 000 ihmistä murhattu, Illuminaatin vehkeilijät suunnittelivat uutta kumousta ja suuria teurastuksia sekä täydellistä utopiaa, jossa kaikki omaisuus olisi takavarikoitua muutettu valtion omaisuudeksi. Babeufin juoni oi enää toteutusta vailla, mutta juuri kumouspäivän aattona kaikki oli paljastunut ja Direktorio vangitsi avainhahmot. Muiden osalta lumous haihtui ja johtajat teloitettiin. Babeuf kertoi vankilassa olleensa vain laajemman salaliiton työkalu ja illuminaatin jäsen, jonka tehtäväksi oli annettu suuren vallankumouksen organisointi.

Nyt voidaan kysyä, eikö Illuminaatti ollut saavuttanut tavoitettaan? Olivatko sen taustavoimat Direktorion takana vaiko Babeufin? Tässä voidaan todeta, että sama eliitti kontrolloi erittäin vahvasti myös Direktoriota ja sen alaista Ranskaa. Näissä vallankumousjutuissa on oleellista ymmärtää, että niitä voidaan järjestää, jos vaikutusvaltaa on jo yhteiskunnassa tai ainakin naapurimaissa huomattavasti päättävissä elimissä. Aiemmin on todettu, että koko Ranskan yhteiskunta solutettiin ja kyettiin halvaannuttamaan. Sittemmin vallankumouksia tehtiin lisää ja myös Ranskassa monta kertaa. Järjestetyllä vallankumouksella pystyttiin vaihtamaan johto tarvittaessa ja muuttamaan uudelleen hallitusmuotoa. Eliitti on aina tunnetusti tavoitellut konflikteja, joissa se pystyy enemmän tai vähemmän kontrolloimaan kaikkia osapuolia. Sen kätyrit vaikuttavat usein kaikissa valtaryhmittymissä ja sen agentit tekevät kumouksia, jotka on suunnattu sen tukemia vallanpitäjiä vastaan. Joskus nämä viritykset eivät onnistu. Emme tiedä, oliko Babeufin salaliitto edes tarkoitettu onnistumaan, vai oliko kysymys jostain kokeilusta. On tietysti mahdollista, että eri kuppikunnat jatkavat toimintaansa ja keskusjohdon on sitten pantava piste tällaiselle toiminnalle. Illuja oli kaikissa kuppikunnisa, joilla sitten pelattiin. Esim. Bakunin joutui sittemmin sivuraiteelle monen vuoden toiminnan jälkeen.

Vastaava dilemma on Websterillä vuoden 1848 suhteen. Saksalaisvihassaan Webster ihmettelee, kuinka vapaamuurari ja saksalainen ruhtinas kieltäytyi vallankumouksellisten tarjoamasta yhdistyneen Saksan kruunusta. Tällaista yhdistymistä ei tavoiteltu siis, mutta Bismarckhan toteaa myös Wilhelm I:n olleen hyvin vastahakoinen pitkään keisarikunnan muodostamisen suhteen. Eivät nämä ylimykset voineet suostua jonkun kommunistin tarjoamaan kruunuun, joka olisi myös voinut johtaa melkoiseen vastareaktioon ulkomaiden suhteen. Websterin teoriat ovat liian yksinkertaisia. Vapaamuurareita ei pyöritetä Saksan johdon taholta eikä koskaan ole pyöritetty. Syvin konspiraatio operoi globaalisti ja voi iskeä mistä tahansa ja mihin tahansa. Tukikohtana voidaan pitää etenkin menneinä vuosisatoina Englantia. Webster unohtaa Englannin roolin, vaikka pian sanookin Disraelia siteeraten, kuinka Sidonia (Rothschild)  toteaa 1844 Disraelin ilmestyneessä kirjassa Coningsby juutalaisten suunnittelevan suurta vallankumousta Saksassa. Websterin päättömät saksalaisvastaiset salaliittoteoriat ovat ilmeisesti tarkoituksellisen typeriä, koska hän ei uskalla kirjoittaa oman maansa eliitin roolista juuri yhtään. Eivät yläluokkaiset hallitsijat voineet suostua kumouksellisiin hankkeisiin omassa maassaan ja miksi he olisivat olleet selvillä vapaamuurariliikkeen todellisista päämääristä? Eri ihmiset ajavat eri sektoreissa eri asioita myös vapaamuurarien parissa. Vallankumoushankkeet 1848 menivät sitä paitsi mönkään myös Venäjällä ja Itävallassa. Aina eivät illuminaatin juonet toimi. Pääasiallinen tukikohta ja terroristien turvasatama tuntuisi olleen tuolloinkin Englanti Sveitsin ohella. Saksan kuningashuone on aina ollut pelinappula muiden saksalaisten tapaan globaalilla pelikentällä. Heidät on petetty aina, kuten kaikki muutkin. Vallankumousta yritettiin Saksassa myös 1919-1920, kun 1918 kumous ei johtanut kommunismiin. Weimarin tasavalta oli silti vahvassa kontrollissa. Vuoden 1848 jälkeen maata otettiin haltuun porvarillisen järjestelmän puitteissa.

Bebeuf ja vastaavat kommunistit ennen Marxia olivat illuminaatin jäseniä. Etenkin Ranskassa he pyrkivät kirjoitusten lisäksi vallankumouksen sijaan perustamaan kokeiluluontoisesti sosialistisia yhdyskuntia. Kaikki kokeilut epäonnistuivat. Myös englantilaisen sosialistin Owenin, jolla ensin oli ollut humaanisti työläisiä kohdellut suuryritys. Karl Marxilla ei ollut mitään uutta teoksissaan aikaisempien kommunistien oppeihin lisättävänään. Webster vertaa häntä juutalaiseen räätäliin. Kuten juutalaiset kauppamiehet olivat kuuluisia taidoistaan käyttää uudelleen ja kierrättää hylkytavaraa ja käytettyjä materiaaleja, niin Marx loi teoksensa Pääoma lähinnä istuen Lontoon kirjastossa ja kooten eri kirjailijoiden teoksista lainauksia, jotka hän sitten esitti omina ajatuksinaan. Webster ja monet muut ovat sitä mieltä, että teos on plagiaattien kokoelma ja itse Marxin filosofia ja sosialismin opit ovat vain Robespierren, Babeufin, Saint-Simonin ym. opit uudelleen esitettynä. Vaikka sosialismin nimi oli uusi, itse aate oli täysin sama, joita em. henkilöiden esittämänä oli nimitetty eri nimellä Sinänsä teos on hyvin vaikeaselkoinen ja mahdoton käsittää tavalliselle ihmiselle. Kirja vaatii kuulemma laajaa yleissivistystä auetakseen, mutta silti se on puiseva ja siis sen läpi näkemään kykenevien mukaan epäaito ja paikoin kuin itselleen naurava, jota ei ole kirjoitettu vakavissaan. Näimme jo, kuinka Marx on sensuroinut kokonaan viittaukset juutalaisiin kapitalisteihin ja juutalaiseen suurfinanssiin. Muu kirja on siis sekoitus illuminaattien oppeja, joista oli tarkoitus tehdä uusi uskonto. Koska veriset ja epäonnistuneet kumoukset ja kokeilut olivat tuoreessa muistissa, Marx ja hänen mainosmiehensä esittivät aina Pääomaa ainutlaatuisena ja sen sisältöä Marxin omina ajatuksina. Se, että Marx oli lehtimies ja kirjoitti teoksensa tehtailija Engelsin rahoilla, ei ole omiaan luomaan uskottavuutta häneen. Engels oli juuri hänen teostensa kritisoima kutomotehtaan omistaja. Näissäkin blogeissa osittain siteerattu Marxin säilynyt yksityinen kirjeenvaihto vielä paljon vahvemmin antaa ymmärtää, että hän ei itse uskonut sanaakaan siitä, mitä oli kirjoittanut. Hän selvästi käytti kommunismiaan omien tai taustavoimiensa asioiden ajamiseen.

Pääoma on siis kaikkea muuta kuin kommunismin/sosialismin Raamattu, sillä sen ovat lukeneet paljon harvemmat ihmiset kuin Raamatun. Useimmat eivät ole lukeneet teosta lainkaan. sosialismin katekismus eli Kommunistinen manifesti on sen sijaan laajasti luettu. Juuri sen vuoksi herättää ihmetystä, miten Marx saattoi olla niin suosittu vielä 1900-luvulla ja miksi vasemmistolaiset suhtautuvat aatteensa menneisyyteen ja väitettyihin edustajiin niin suopeasti (Neuvostoliitonkin puolesta jaksetaan yhä taittaa peistä myös demarien parissa, ikään kuin ei ymmärrettäisi, millainen huijaus siinä oli alusta lähtien kyseessä). Manifestissa halutaan illuminaatin oppien mukaisia hullutuksia ja hyökätään jopa perheitä vastaan. Suuret mullistukset tuntuvat olevan pääasia aina näille, jotka jotenkin aina pääsevät vasemmistolaisten liikkeiden johtoon. Hyvää uskovat ja uhrimieltä täynnä olevat työläiset, pienviljelijät ym, on toistuvasti petetty. Ranskan vallankumous johti pettymykseen ja kauheaan väkivaltaan, jollaista massat halusivat välttää myöhemmin. 1848 naurettavat sosialistijohtajat olivat kyvyttömiä toimimaan ja tavoittelivat mielipuolisia utopioita ja saivat kuitenkin jo hermostuneet työläislähetystöt odottamaan kaunopuheisuudellaan. Sen sijaan, että olisi alettu viisaat uudistukset kansalliskokouksen avulla, tehtiin päättömiä kokeiluja ja lopulta armeija kukisti sosialistivallan 10 000 uhria vaatineessa vallankaappauksessa. Tämä johti lopulta Napoleon III:n diktatoriseen hallintoon, joka tosin salli 1864 ammattiyhdistystoiminnan. Kaikissa vallanvaihdoissa olivat mukana vapaamuurarit, jotka istuivat myös hallituksessa. Myöhemmin sosialistisessa Internationaalissa keskiluokkaiset illuminaatit ottivat vallan ja alkoivat ajaa asioita, jotka eivät olleet työväestön edun mukaisia eikä työväestö pitänyt näistä edustajista. Todellisuudessa tietysti työläiset ja maanviljelijät kannattivat laajasti perhearvoja, yksityisomistusta ym. He eivät usein tajunneet, millaiset ihmiset heitä johtivat. Clemenceau valittikin kerran, että “Jos lähettäisimme kyliin agitaattoreita, jotka kertoisivat, mitä oikeasti haluamme, he eivät ehkä selviäisi pois hengissä”. Vallankumouksiin kiihotetut massat luulivat niiden tavoitteita erilaisiksi kuin mitä oli johtomiehillä. Usein kumoukset menivät mönkään ja vastavaikutus oli epäedullinen. Johtomiehet tavoittelivat salaa suurta mullistusta ja kaiken vanhan tuhoa täydellisesti, mikä olisi merkinnyt myös työläisille suurta katastrofia. Haaveiltiin illuminaattien dominoimasta täysin uudesta maailmasta tuhotun tilalle (Ordo ab Chao, juutalaisten visio), mitä petkutetut massat eivät tajunneet. Ne, jotka olivat kaiken suunnitelleet, eivät halunneet mitään uljasta uutta maailmaa, vaan massat ja harhaan johdetut idealistiset hullut kaivoivat omaa hautaansa: uusi maailma tarkoitti sivilisaation lopullista tuhoa ja orjuutta eloonjääneille.

Sosialistijohtajien tylyt ja kyyniset asenteet saattavat yllättää, sillä nykyaikanakin sosialismiin tulee yhteiskunnan mukaan suhtautua myönteisesti ja asioita on salattu. Useimmat sosialistijohtajat on petetty, mutta he taas ovat usein eri sfääreissä ja pettävät kansaa. Heikki Urmaksen mukaan Mauno Koivisto halusi Suomelle vastoinkäymisiä ja että työläisillä ei menisi liian hyvin, koska hyvinvointi vähentäisi kannatusta. Hän piti tärkeimpänä oman sosialistiryhmänsä kannatusta kuin työväestön eli puolueväkensä hyvinvointia. Tosiasiassa vasemmistolaiset olivat mukana kohentaakseen elämäänsä ja valvoakseen etujaan, joita he odottivat johtajiensakin ajavan. Ei ihme, että terveet sosialidemokraatit ajattelivat melko kansallisesti Ranskassakin, vaikka vasemmistouskonto olikin vahva. Esim. Jauré kehotti kaikkia varomaan internationaalin kommunisteja. He olivat hänen mukaansa etupäässä juutalaisia ja isänmaattomia haihattelijoita. He olivat petollisia ja ajoivat muuta kuin ranskalaisten työläisten asiaa. Pariisin kommuunia perustamassa oli mukana suuria määriä ulkomaisia vallankumouksellisia, jotka olivat osanneet tulla paikalle.

Sitaatteja ym.

Haute Vente Romaine johti Italian Carbonaria ja oli kaikkien salseurojen maailmassa ylin elin 1814-1848. Tämä oli niin salainen ja syvällä toimiva konspiraatio, että sen oli toimittava illuminaattien tapaan.sen nimellinen perustaja oli rappeutunut ja korruptoitunut aatelismies Nubius. Vahvaa tukea se sai nimenomaan Italian juutalaisilta.

Tärkeä vapaamuurariloosi oli juutalainen Mizraimin Riitti, joka perustettiin Pariisissa 1815. Sinä oli 90 juutalaista astetta. Joseph de Maistre julisti juutalaisten nyt näyttelevän aktiivista osaa illuminismissa. Haute Ventessä ashkenazit ottivat johdon ensi kertaa illuminaattiloosien parissa. Pseudonyymi Piccolo Tigre, jonka kreivi Spirodovich päätteli Disraelin kirjan perusteella Nat Rothschildiksi, vei ohjeita Haute Ventestä Italian Carbonarille. Hän sai suojelua kaikilta massoneilta, jotka olivat alisteisia näille. Webster siteeraa pitkästi säilynyttä ohjetta, jossa P Tigre selostaa sitä, kuinka Haute Venten tulee värvätä uusia vapaamuurareita. Tämä kirjoitus on lähes identtinen Weishauptin kuvausten kanssa. Mielenkiintoisesti Webster tekeekin lopussa laajan vertauksen, jossa hän esittää rinnakkain illuminaattien säilyneitä tekstejä, Babeufin ja Bakuninin kirjoituksia ja kommunistista manifestia ym. Kaikki em. vertauskohdat tuntuvat liian identtisiltä ollakseen sattumalta sellaisia. Mitä ilmeisimmin illuminaatti on ollut kaikkien näiden ilmiöiden ja henkilöiden takana, kuten myös Krapotkinin kirjoitusten ja Venäjän bolshevikkien, jonka puolue-ohjelmaan suoritetaan myös vertaus. Myös ns. Siionin viisaiden protokolla vastaa hyvin em. esityksiä. Webster esittää, että illuminaatissa mukana ollut tai materiaaliin käsiksi päässyt henkilö olisi muuttanut sellaisia juutalaisten eliitin protokollaksi ja yhdistelemällä aineistoa. Hän siis esittää pöytäkirjat väärennöksiksi.  On väitetty, että pöytäkirjat olisivat vuotaneet juuri tuon Mizraimin loosin taholta, jonka pohjalta sittemmin muodostettiin itse AIU. Websterin mukaan juutalaisten maineen puhdistajat ja Siionin viisaiden pöytäkirjojen esillä pitäjien arvostelijat eivät hyväksyneet tällaista selitystä, vaikka illuminaattien ja vapaamuurarien keskinäiset kerskumiset tarjoavat valtavat määrät vastaavia sitaatteja ja illuminaattien tekstit tuntuvat identtisiltä pöytäkirjoihin nähden. Miksi tällaiset keskustelijat mieluummin haluavat kiistää myös illuminaattien ja vapaamuurarien toimet ja vaieta tällaisista asioista?

Em. Joseph de Maistre oli perehtynyt syvästi illuminismiin ja kirjoitti sen olleen kaiken pahan alku ja juuri Euroopassa. Sen vuoksi on kai paikallaan lainata kohta em. Tigren esityksestä (s. 89- 90): “Tämä turhamaisuus, joka saa kansalaisen tai porvarin värvätä itsensä vapaamuurariksi on jotain niin banaalia ja niin universaalia, että olen aina täynnä ihailua/ihmetystä tämän inhimillisen typeryyden edessä. En ole yllättynyt, vaikka näkisin koko maailman koputtavan kunnianarvoisten ovella ja kysyvän näiltä herroilta kunniaa saada tulla valituksi Salomonin Temppelin uudelleen rakentajaksi. saada tuntea olevansa loosin jäsen, erossa vaimosta ja lapsista kutsuttuna vartioimaa salaisuutta, jota ei koskaan saa tietää, tuottaa tietynlaisille luonteille suurta mielihyvää ja kunnianhimoa.” Muu osuus sitaatista on myös lukemisen arvoinen.

Vuoden 1848 kumoukset yhtä aikaa eri puolilla Eurooppaa esitetään kai suurelle yleisölle spontaaneina tyytymättömyyden ilmauksina tai esimerkin voimasta rohkaistuneiksi tapahtumiksi. Tai ehkä mieluummin ollaan vaiti kumousten syistä ja taustavoimista. Kumouksia pohjustettiin myyräntyönä kauan ja niitä suunniteltiin suuressa vapaamuurarien kokouksessa vuonna 1847. Siihen ottivat osaa vallankumousjohtajat eri puolilta Eurooppaa. Ranskasta mukana olivat kaikki helmikuun vallankumouksen sosialistijohtajat. Pariisin poliisiprefektin todistus salaseurojen toiminnasta on selväkielinen. Samoin Nubiuksen agentin kirje esimiehelleen 1846 vallankumouksen valmistelusta salaseurojen toimesta aina Venäjällä asti. Mazzinin Nuori Italia oli Haute Venten sokea työrukkanen. Lamartine sai kumouksen jälkeen onnittelut Skotlannin Riitiltä, joissa todettiin Lamartinen loosien saaneen aikaan räjähdyksen vuoden 1789 tapaan toimien ensin varjoissa, sitten puolijulkisesti ja viimein aivan julkisesti ja jossa toivottiin tämän Pariisin asukkaiden maailmalle antaman näytöksen jäävän viimeiseksi lajiaan.

Benjamin Disraeli: “Juutalaiset edustavat semiittistä periaatetta; kaikkea sitä, mikä on henkistä luonnossamme. He ovat traditioon luottajia ja uskonnollisen elementin säilyttäjiä. He ovat elävä ja kaikkein paras todiste modernien aikojen harhaisen periaatteen vääryydestä, ihmisten luontaisen tasa-arvon periaatteen. ..Kansainvälinen veljeys” – tai kuten nykyisin tulisi sanoa “kansainvälinen sosialismi” – on periaate, joka tuhoaisi kaikki suuret rodut ja koko maailman nerouden, jos sen mukaan voitaisiin toimia…Juutalaisen rodun kansallinen tendenssi on vastaan ihmisten tasa-arvoa. He ovat oikeutetusti ylpeitä verestään. Heillä on toinen luonto, pyrkimys voiton keräämiseen. Vaikka eurooppalaiset lait ovat rajoittaneet heidän mahdollisuuksiaan hankkia omaisuutta, he ovat kuitenkin herättäneet huomiota keräämillään omaisuuksilla. Siten voi nähdä, että kaikki juutalaisen rodun pyrkimykset/taipumukset ovat konservatiivisia. He arvostavat uskontoa, omaisuutta ja luonnollista aristokraattisuutta.”…Juutalainen vaikutus voidaan jäljittää Euroopan tuhoavan periaatteen viimeisimmän purkauksen taustalta. Kapina on tehty uskontoa ja yksityisomistusta, traditiota  ja hierarkiaa vastaan. Semiittisen periaatteen tuhoaminen, kaikkien uskontojen vastustaminen ja omaisuuden sosialisoiminen on vaadittu salaseurojen taholta, jotka muodostavat väliaikaiset hallitukset eri maissa ja juutalaisen rodun edustajat ovat niiden kaikkien johdossa. Jumalan ihmiset tekevät yhteistyötä ateistien kanssa; taitavat omaisuuden kartuttajat liittoutuvat kommunistien kanssa; erityisen ja valitun rodun edustajat lyövät kättä Euroopan alempien luokkien ja ryysyköyhälistön kanssa! Ja kaikki tämä, koska he haluavat tuhota tämän armottoman kristinuskon, joka on velkaa heille jopa nimensä ja jonka tyranniaa he eivät enää voi sietää” (Life of Lord Bentnick/1852)

George Brandes: “Ferdinand Lasalle”: ” Rikkaan kauppiaan poika F Lasalle syntyi 1825. Nuoruudessaan häntä piinasi viha kristittyjä kansoja kohtaan ja hän toivoi jo koulupoikana vuodattaa heidän vertaan. Siten hän aikaisin ryhtyi vallankumoukselliseksi, joka ei kavahtanut terrorihallinnon ajatusta päämääriensä saavuttamiseksi. Saksan vallankumouksessa 1848 Lasallella oli johtava rooli ja sen  jälkeen hän asettui Berliiniin viettäen ylellistä elämää.” Lasalle oli nainut upporikkaan perheen tyttären.

Oli jo puhetta Bakuninin illuminaattiudesta. Hän perusti vastaavia järjestöjä ja järkyttyi kohdattuaan alunperin ärväämässään Netchateffissä yhteyksiä vielä syvempään konspiraatioon. Vuosi näiden herrojen tapaamisesta eli vuoden 1865  joulukuussa Gougenont des Mosseauxin saama kirje protestanttiselta valtiomieheltä, joka oli salaisen voiman palveluksessa (M julkaisi kirjeenvaihtonsa 1869): “Vallankumoustaudin uudelleen puhkeamisen jälkeen 1845 olen ollut yhteydessä juutalaiseen, joka turhamaisuuttaan paljasti salaisten seurojen salaisuuden, johon hänet oli vihitty ja joka paljasti minulle 8-10 päivää etukäteen jokaisen Euroopassa puhjenneen vallankumouksen. Tästä on peräisin horjumaton vakaumukseni, että kaikki nämä “sorrettujen ihmisten” ym. liikkeet ovat puolen tusinan suuruisen ihmisjoukon luomuksia ja nämä antavat myös ohjeet kaikille salaseuroille Euroopassa. maaperä jalkojemme alla on absoluuttisesti miinoitettu ja juutalaiset ovat näistä miinoittajista suuren kontingentin takana….Juutalaisista pankkiireista tulee pian suurten omaisuuksiensa ansiosta herrojamme ja käskyttäjiämme…kaiki Saksan radikaalit sanomalehdet ovat juutalaisten käsissä.”

Bakunin ryhtyi valtataisteluun Marxia ja vastaan ja hävisi. Mielenkiintoinen lainaus teoksesta The Study of German Jews (1869): “Pyydän, että uskotte minua, kun sanon, etten ole juutalaisten vihollinen tai syrjijä. Vakuutan teille, että kaikki kansat ovat arvokkaita. Jokainen on etnografisesti historian tuote, joten yksikään ei ole vastuussa virheistään tai meriiteistään. Tässä mielessä voimme havaita. että modernien juutalaisten tapauksessa heillä ei juuri ole luontonsa puolesta taipumusta sosialismiin. Jo ennen Kristuksen aikaa historia oli saanut heihin kaupallisia ja porvarillisia taipumuksia, mikä on johtanut siihen, että he kansakuntana tarkastellen ovat toisen miehen työn hyväksikäyttäjiä ja heillä on luonnostaan pelko ja kauhu tavallisten ihmisten massoja kohtaan, joita he halveksivat. Niin avoimesti kuin salaa.  Hyväksi käyttämisen tapa, joka samaan aikaan on jalostanut älykkyyttä tällaiseen toimintaan aikaansaavat heille tuhoisan ja poikkeuksellisen kyvyn, joka on melko selvästi työväestön etujen ja vaistojen vastainen. (Syy lainaukseen: ) Tiedän, että ilmaistessani suoraan sisäisen näkemykseni juutalaisista asetan itseni alttiiksi suurille vaaroille. Monet ihmiset ovat samaa mieltä, mutta harvat uskaltavat julkisesti esittää mielipiteensä, juutalaisen lahkon pelosta, sillä se on paljon hirmuisempi kuin jesuiittojen, katolisten tai protestanttien ja se muodostaa tosiasiallisen voimatekijän Euroopassa. Se hallitsee despootin tavoin kauppaa, pankkimaailmaa ja se on vallannut kolme neljännestä Saksan journalismista ja huomattavan osan myös muiden maiden sanomalehdistä. Voi sitä, joka tyhmyyksissään uskaltaa uhmata sitä/ aiheuttaa siinä tyytymättömyyttä”

Sorel kysyy, mikä on oikeastaan “proletariaatin diktatuuri” ja kuka siitä hyötyy. Varmastikaan ei valtakunta, joka menee raunioiksi sellaisen hallituksen alaisuudessa. “Mutta mitä sillä on väliä niin kauan kuin vallanpitäjät tarjoavat mahdollisuuden professoreille kuvitella olevansa sosialismin keksijöitä”. Lisäksi muut hyötyjät olivat Sorelin mielestä “vain muutama juutalainen rahoittaja”. suuren syndikalistin mielestä siis juutalainen finanssi oli laajasti kiinnostunut valtiososialismin voitosta. Sorel kysyy myös kiinnostavasti, miksi Jauré puolusti Dantonia vallankumouksen historiassaan, mutta oli valmis tuomitsemaan Dreyfusia vastaan toimineet antisemiitit.

…Palataan Sorelin juutalaisiin rahoittajiin. Werner Sombart summaa jälkimmäisten systeemin: “Heidän päämääränsä on ottaa haltuun kaikki kauppa ja tuotanto ja laajentaa niitä.” Clootz ajatteli varmaan juutalaisia ystäviään, kun kirjoitti teoksessaan universaali Tasavalta tavoitteestaan: “kaikki kansat muodostavat yhden kansakunnan, kaikesta kaupasta tulee yksi kauppa, kaikista intresseistä yhdet intressit”. Valtiososialismi on kai välivaihe  ennen tätä. M. Sorel ja M. Copin Alpanelli ovat tässä yhtä mieltä. Jälkimmäinen 1909: “Yksi formula summaa koko kollektivistipropagandan: Kaikki valtion puolesta, kaikki valtiolle! Ihmiset luulevat, että tämä tarkoittaa : Kaikki kaikille! Ja he marssivat eteenpäin, täynnä toivoa, kohti tämän petollisen idean toteutumista, aavistamatta, että koska valtio on juutalaiseliitin käsissä, “kaikki valtiolle”…tarkoittaa samaa kuin “kaikki juutalaisille!”….Juutalaisten luoma diktatuuri tulee olemaan kaupan, finanssi- ja teollinen diktatuuri”. Juuri tällainen oli Neuvosto-Venäjä, kun Webster kirjoitti teostaan (julkaistu 1921).

Suunnitelma kaiken pääoman riistämisestä yksityisistä käsistä valtiolle kommunismin tapaan tai teollisuussyndikaateille syndikalismin oppien mukaan, voi olla alkusoitto valtiokapitalismille tai kansainvälisten rahoittajien kontrolloimille giganttisten trustien hegemonialle. Tässä tapauksessa ns. sota kapitalismia vastaan on yksinkertaisesti sotaa (monopoli-) kapitalismin eduksi, kaikkien pienomistajien tai pienten omaisuuksien raunioittamista, jotta pieni multimiljardöörien rinki rikastuisi. Hra Wellsin artikkeli Venäjästä tukee tällaista näkemystä: “Iso bisnes ei millään muotoa ole kommunismia vastaan. Mitä laajemmaksi se kasvaa, sitä enemmän se muistuttaa kollektivismia. Se on muutaman harvan ylempi tie kollektivismiin, kun massat kulkevat sitä kohti alempaa tietä.”

Websteriä : “Toisinpäin ajateltuna kommunismin “alempi tie” kutsuu massoja seuraamaan, mutta johtaa “isoon bisnekseen” eli “super-kapitalismiin”. Kun työläiset ovat omasta tahdostaan kaataneet nykyisen kapitalistisen järjestelmän, jossa vauraus jaetaan mahdollisimman monen käden kautta, pääoman keskittämiseksi valtion käsiin, heidän on tehtävä työtä tai kuoltava nälkään. He ovat täydellisesti uusien herrojensa armoilla.”

Ei, työläiset eivät pysty kapinoimaan uudestaan, sillä kaikki valankumoukset rahoitetaan ja aseistetaan jonkin ulkoisen voiman taholta, mutta nyt koko maailma yhdentyy. Siksi ei tarvita “Saksan armeijaa” tai USA:n tai Brittiläisen imperiumin. Ei ilmeisesti edes maailmanarmeijaa, Natoa ym.

Kommentti: Viimeisessä kappaleessa jouduin poikkeamaan Websterin ajatuspoluilta. Kirja on todella mielenkiintoinen ja siinä on paljon tietoa. Myös näkemystä ja oivallusta ja syvää tietämystä. Siksi nuo päättömät saksalaisvastaiset valheet ovat käsittämättömiä. Viimeisissä luvuissa hän syyttää Saksaa enemmän kuin mitään muuta ja väittää 100 % valheellisesti I maailmansodan olleen saksalaista aggressiota ja Englannin ja muiden puolustautuneen. Tuollaisesta heitosta johtuen saatan poistaa kirjan pdf-version tuolta linkeistä. Kaikki lässähtää hyvän alun jälkeen etenevään antigermanismiin ja muutamaan megagigateravalheeseen. Saksahan ei ollut imperialistinen, vaan yhdistymisen jälkeen pysäytti kaiken laajenemisen. Englanti nappasi lopulta senkin muutamat siirtomaat. Todellisuudessahan englantilaiset valloittivat maailman maita luonnonvaroineen ja liiketoimineen urakalla 1600- 1800-luvuilla. Sen ja Ranskan armeijoiden tilalle on tullut Nato ja USA:n armeija maailmanpoliisiksi kaappaamaan kaikki Wall Streetille ja estämään sen kontrollin herpaantumisen, vaihtelemaan vallanpitäjiä ym.

Webster on Ranskan vallankumouksen ja salaseurojen asiantuntija Tällöinkin hän vaikenee kaiken Englannin osuudesta tapahtumiin. Minusta on alkanut tuntua, että kaikki on täysin valheellista ja harkittu valinta. Sääli, sillä luulen, että hän olisi osannut kirjoittaa todella timanttisen esityksen maailmasta. Nyt kaikesta jää lopulta paha maku suuhun ja kokonaiskuva hämärtyy Websterin alkaessa vääntämään kauheita ja vihamielisiä salaliittoteorioita. Saksalaisvastaisen valehtelun lukeminen puistattaa, kun ajattelee Saksan tilannetta tuolloin. Luulen, että osa on jotain poliittisista sitoumuksista ja yhteiskunnan paineesta johtuvaa valheellisuutta. Ehkäpä kyse on jostain elämäntavasta. Hänhän väitti Britannian vallan Intialle olleen siunaus, vaikka hänen elinaikanaan siellä näännytettiin 35 miljoonaa ihmistä nälkään. Englannin liittolaisineen hegemonia Saksan yli on kai tärkeä ja siksi Saksan vahvistuminen ja taloushegemonia ovat kai tuon ajan lapsen mielestä rikos. Englannin tulee olla ykkönen ja se ei saa menettää sananvaltaa Euroopan asioihin tms. Lapsekasta valehtelua joka tapauksessa, vaikka ilmeisesti tuohon aikaan oli kai holokaustin kieltämiseen verrattava synti kiistää Englannin valheellinen sotapropaganda. Pelkurimaista sellainenkin syy valehteluun.

K1 Voi ei. Websterin kirjat ovat sitä typerämpiä, mitä varhaisemmasta tuotannosta on kysymys. Aloitin kirjan “The French Revolution” lukemisen. Heti aluksi Webster koettaa väittää, että Englannilla ei olisi ollut osaa kumouksessa. Englanti ei hänen mukaansa halunnut hyötyä Ranskan ahdingosta ja lisäksi William Pitt oli vahvasti vallankumousta vastaan. Tietysti tukea tulee moniltakin kirjailijoilta/historioitsijoilta. Kuningattaren ym. katkeruus olisi muka perustunut huhuihin. Ongelmia tulkinnassa on, sillä Webster itse myöntää Egalitén lisäksi monen vallankumousjohtajan Maratista alkaen olleen pitkään Englannissa joko ennen kumousta ja toiset myös sen aikana. Hän kuittaa vierailut vierailuiksi oppositiovoimien luona. Egalité taas olisi myös tallettanut valtavaa omaisuuttaan Englannin pankkeihin jo ennen kumousta. Tämä oppositio voi silti olla ollut kulissi ja muita tapaamisia esiintynyt salassa. Webster väittää mahdollisen rahoituksen tulleen oppositiolta.

Tietysti esim. Robespierre vihasi Englantia. Hän halusi sotaa Englantia vastaan. Webster toteaa itsekin silti Robespierren olleen selvästi eräänlainen työkalu. On kuitenkin muistettava, että lopulta myös Englanti oli työkalu ja selvästi vallankumoussodat tavoitteena pankkiireille ja muille mahtimiehille, jotka järjestivät kumouksen. Robespierrestä poiketen monet kumousjohtajat tosin halusivat liittoa Englannin kanssa ja jopa suunnittelivat alueluovutuksia!

Pitt ei myöskään ollut Englannin todellinen johtaja, kuten olemme saaneet opiskella esim. Ramsayn ja Spingolan kirjoista. Todellisia johtajia olivat Goldsmitit, Montefioret ym. Kumouksella ei tavoiteltu Englannin etua, vaan tämän kansainvälisen voiman vallan lisäämistä. Englanti ei saanut siirtomaita Ranskalta tai muutakaan, mutta em. voima sai koko Ranskan. Tietenkään sen ei kannattanut kasvattaa Ranskan vihollisia, vaan säilyttää voimatasapaino, koska näin saatiin mahdollisuusjatkuviin sotiin ja rikastumiseen niiden kautta.

Voi olla, että ainakaan kuningas ei tiennyt kaikea. Mutta luulen Pittin ainakin tienneen jotain. Englantikin hyötyi Ranskan vallankumouksesta, sillä Ludvig XVI oli suuri laivanrakentaja, joka olisi vallassa pysyessään tehnyt Ranskasta suurimman merivallan. Nyt ei tapahtunut näin ja Napoleonilla oli huonompi laivasto, joka upotettiin Trafalgarissa. Napoleonin kukistuttua alkoi ajanjakso, jolloin Ranska ja Englanti eivät enää keskenään sotineet, vaan olivat liittolaisia.

2 Väestön vähentämisohjelmasta on mahdottomasti todisteita eri oikeudenkäynneistä ja muita todistuksia. Mielenkiintoisimpia on Babeufin kirjoitus 1795, jossa hän puolustaa Maratin ja Robespierren visioita. Hänen mukaansa sotienja teurastusten lisäksi kaavailtiin keinotekoisia nälänhätiä bolshevikkien tyyliin. Väestö piti vähentää kolmannekseen tai alle puoleen. kaikesta keskusteltiin ja esim. Nantesin tuhoaja Carrier suunnitteli tekonsa pariisissa muiden kumousjohtajien kanssa. Myös Lyonin tuhosta päätettiin täällä ja se oli osa väestön vähentämisohjelmaa.

Kannattaa lukea “French Revolution”, jossa 500 sivua pelkkää Ranskan vallankumousta. Nainen on perehtynyt siihen hyvin. Vai kannattaako sittenkään? Heti kirjoittamasta päästyäni luen taas outoa vääntöä. Täytynee todeta, että Saksan keisarikunta ei ollut barbaarinen, vaan Englanti oli sitä. Wilhelm II ei ollut valehtelija, vaan juuri englantilaiset ja Saksan kansa oli Euroopan kristinuskon keskus, kuntaas Englanti vasallivaltionsa Ranskan kanssa oli jo tuolloin tuhoamassa kristinuskoa. Englannin periaate on kaikki on sallittua ja tavoitteena on sitä johtavan eliitin rikastuttaminen kaikin keinoin. Se tuhoaa moraalin maailmasta ja Englannin kansa on orjiksi alistettu siis ihmiskunnalle hautaa kaivamaan jo satoja vuosia sittten.

3 Hasselbacher sanoo paavi Klemens VII:n osaltaan auttaneen vallankumoukseen bullallaan, jossa tuomitsi vapaamuurariliikkeen ja samassa yhteydessä Galileon ja muut vastaavat eli sai vain edistysmielisten vihat päälleen ja teki vapaamuurariliikkeestä tunnetun. Se ei pian ollut enää naurettava, vaan muotia ja ajan hengen huiput liittyivät muurareihin.

Pian koko maa oli täynnä looseja, vaikka ne kiellettiinkin 1735. Toiminta jatkui vastustamattomasti. Näin saatiin liikkeen kontrolliin ensyklopedistit ja voitiin muokata ajan henkeä vielä paremmin. Kansallisen luonteen ja kulttuurin sijaan ensyklopedistit edustivat kosmopoliittista ajattelua ja materialismia ym. muurariaatteita. Rousseaulla oli lopulta enemmän vaikutusta, vaikka hän uskoi Jumalaan. Robespierre ihaili erittyisesti hänen kommunismiaan ja uskoi myös korkeampaan voimaan. Voltaire oli ajattelematon jumalankieltäjä, josta oli myös paljon vahinkoa. Mutta monet muut filosofit ja taiteilijat ym. liittyivät joukkoon.

Myös Richelieun ajoilta ollut itsevaltius aiheutti kapinamieltä. Tyytymättömyys ja muurariliike sai myrkyttää neljä sukupolvea ennen kumousta ensyklopedistien tavoin (Ensyklopediaa alettiin julkaista 1752 ja viimeinen osa ilmestyi 1780. Työt alkoivat 1740-luvulla. Tietysti muita taide- ja tieteellisiä teioksia ja pohdintoja oli ja sitten se propaganda…)

 

2 thoughts on “Nesta Webster: The World Revolution”

    1. nnn

      Poimintoja Deanna Spingolan kirjasta The Ruling Elite 2

      Heinäkuun vallankumouksessa Ranskassa 1830 liberaalit kaatoivat Kaarle X:n ja valtaan nousi kansalaiskuningas Louis Philip, joka edusti rappariaatteita. Hänen poliittinen epävakaisuutensa johti vapaamuurarien johtamaan Helmikuun vallankumoukseen 1848. Väliaikaisen hallituksen 11 jäsenestä 9 oli vapaamuurareita. (John Daniel, ks. alemmas) Vastedes vapaamuurarit vaikuttivat politiikkaan ja kulttuurielämään Ranskassa vahvasti. (Dieter Schwartz: Freemasonry /1944) Maasta oli tullut tri Heinrich Pudorin mukaan ”Euroopan vitsaus” jo 1789 vapaamuurarivallankumouksen jälkeen. (Fred Scherbaum&Veronica Clark: Warvolves of the Iron Cross 3, Hyenas of the High Finance/2011) Vuoden 1851 joulukuun 2. päivänä vapaamuurarit nostivat valtaan oman miehensä Louis Napoleon Bonaparten, joka julistautui Ranskan keisariksi Napoleon III:ksi vuotta myöhemmin. Edellisistä bloggauksista tuttu Crémieux julisti vuoden 1848 kumouksen jälkeen, että ”kansalaiset ja Grand Orientin veljet, väliaikainen hallitus hyväksyy ilolla täydellisen ja hyödyllisen suostumuksenne. Tasavalta on vapaamuurariudessa. Jos tasavalta toimii kuin vapaamuurarit haluavat, siitä voi tulla loistava sysäys kaikkien ihmisten unionille kaikkialla maailmassa, triangelimme joka sivulla.” Napoleon III ja AIU joutuivat riitoihin nimityspolitiikan suhteen myöhemmin. (John Daniel: Two Faces of Freemsovry /2007) Ranskalaisessa vapaamuurariudessa 18. tason saavuttamisen jälkeen vapaamuurari kuului automaattisesti myös Alliance Israélite Universelleen (AIU), juutalaisen vapaamuurariverkoston organisaatioon, jonka tukikohta oli Pariisissa. AIU:n johto pidettiin juutalaisissa käsissä mm. varmistamalla keskusneuvoston juutalaisten minimimäärä. (Lucien Wolf: Notes On The Diplomatic History Of The Jewish Question /1919)

  1.  

Nesta Webster: Ranskan vallankumous


(Netistä poimittua taas)

Saint-Just: “Populääri vallankumous oli tapahtumiensa osalta kuin tulivuorenpurkaus, joka tosiasiassa oli ulkopuolisten konspiraatioiden toiminnan tulosta.” NW: “Siten ihmisten toimintaa ei koskaan voi ymmärtää tarkastelemalla vain heidän julkista esiintymistään ja tapahtumia. Siten vallankumouksen historia siten, kuin se yleensä kerrotaan, hyödyttömät rikokset, tarkoitukseton väkivalta ja mielettömät massamurhat, on täysin käsittämätön, kuin idiootin kertoma tarina, täynnä melua ja raivoa, mutta ilman selityksiä ja ymmärrystä.” Websterin aikoihin asti edes vallankumouksen tapahtumia ei oltu juuri missään kerrottu totuudenmukaisesti, mikä osaltaan antaa ymmärtää vahvojen voimien olleen sen takana. Kirjassaan The French Revolution (1919) Webster kertoo sinnikkään ja laajan tutkimustyön jälkeen tapahtumien kulun ja pääsee pintaa syvemmälle ja osaa selittää, miksi kaaikki taoahtui juuri niin kuin tapahtui. Osa taustoista jää tosin pimentoon ja myös seurauksista. Huomautettakoon, että suurelta osin nyt ei ole kysymys enää vaihtoehtohistoriasta tämän kirjoituksen osalta, sillä nykyisin vallankumoukseen suhtaudutaan varsin kriittisesti. Esim. Hesarissa oli 1989 kirjoitus, jossa kyseenalaistettiin vahvasti se, oliko valankumouksen vuosipäivässä mitään juhlimista.

Vallankumouksen alkuvaiheiden ajalta on taltioitu mielenkiintoinen keskustelu. Orléanistisessa konspiraatiossa ja illuminaateissa mukana ollut Chamfort esitti kaikkien ihmisten täydellistä tasa-arvoa ja hierarkioiden lakkauttamista sekä koko olemassa olevan järjestyksen kumoamista. Tähän Marmontel vastasi, että “tasa-arvo oli vain tasavaltojen vaalima harhakuva ja syötti, jonka kunnianhimo tarjoaa turhamaisuudelle. Mutta tasapäistäminen olisi vielä paljon mahdottomampaa laajassa monarkiassa ja kaiken purkaminen vaikuttaisi minusta siltä, että meidän täytyisi edetä pitemmälle, kuin mitä kansakunta toivoo ja haluaa.” C: “Totta, mutta tietääkö kansakunta itse, mitä se haluaa? Sen voi saada haluamaan ja sanomaan, mitä se ei ole koskaan ajatellut…kansakunta ei ole muuta kuin iso lammaslauma, joka ajattelee vain laiduntamista ja hyvien paimenkoirien avulla paimenet voivat johtaa lammaslaumoja miten haluavat.” Hän selitti vielä, että maalaamalla houkuttelevan kuvan vallankumouksesta koko vanha valta voitaisiin syrjäyttää, sillä vaikka yritteliäitä ihmisiä olisi vaikea saada liikkeelle, olisi aina olemassa luokka ihmisiä, joilla ei olisi mitään menetettävää, mutta vain voitettavaa ja tämä väki saataisiin liikkeelle esim. joukkomurhista ja nälänhädistä yms. levitetyillä huhuilla . Orléansin herttuaa voisi käyttää tällaiseen tarkoitukseen. Marmontelin huomautettua tähän, että herttualla ei ollut juurikaan johtajan kykyjä C vastasi levollisesti ja itsevarmasti: “Olet oikeassa. Mirabeau, joka tuntee hänet hyvin, sanoo hänen varaansa laskevan rakentavan taloaan mutaperustukselle, mutta hän on identifioinut itsensä populäärille asialle ja hänellä on vaikuttava nimi, miljoonia käytössään ja hän vihaa kuningasta ja vielä enemmän hän vihaa kuningatarta.”

Orléansin herttua eli Philippe d’Orléans, myöhempi Egalité on kauhistuttava hahmo historiassa ja asiat etenivät juuri edellä ennustetulla tavalla. Kirjassa The World Revolution Piccolo Tigre puhuu ilmeisesti nuoremmasta Orléansin herttuasta, kuninkaanmurhaajan pojasta, josta tehtiin vuoden 1830 vallankumouksessa “porvarikuningas”. Mutta vastaavalla tavalla käytettiin hyväksi aikoinaan isää. “värvätkää paljon prinssejä ja vauraita miehiä. Prinssit, jotka eivät pääse kuninkaiksi perimysjärjestyksen perusteella, haluavat tulla kuninkaiksi vallankumouksen avulla. Ilman kuningaskuntaa olevat prinssit ovat meille arvokas omaisuus. Orléansin herttua on vapaamuurari. Nämä onnettomat prinssit ajavat asiaamme, vaikka luulevat ajavansa vain omaansa…” Juuri vastaavasti toimittiin Philippen kanssa. Ilmeisesti vain huonot luonteet pystyvät omaamaan niin suuren kateuden, että heidän avullaan voidaan tehdä tällaisia asioita. Ehkäpä on huonoja hallituksia ja eripuraa, syitä joskus molemmilla puolilla. Mutta 1789 ei ollut, vaan vallassa liian hyvä kuningas, joka ei kohdellut herttuaa tarvittavan ankarasti. Toisaalta 1775-93 tapahtumat olivat niin kauhistuttavia ja vanhemman herttuan toimet niin äärettömän alhaisia, että mitään puolustusta ei voi olla. Itse asiassa suunnattomat rikokset, joihin herttua ryhtyy ja se suunnaton viha, jota hän tuntee kaikkia vastustajiaan kohtaan, tuovat mieleen psykopaatin. Ilmeisesti vaikutusvaltaiset psykopaatit, jotka eivät olleet liian itsevaltaisia tai kyvykkäitä, olivat illuminaatille kaikkein käyttökelpoisimpia ja siksi haluttuja värväyksen kohteita.

Websterin ja Ramsayn kirjoista saa myös sen kuvan, että rikas herttua myös oli käyttänyt rikkauksiaan ja sen myötä suurissa veloissa, jotka ajoivat hänet sitäkin kautta velkojiensa hyväksi käytettäväksi. Mitä ilmeisimmin rahaa on virrannut palvelusten vastapainoksi ja toisaalta tilaisuus näytellä merkittävää osaa suurissa tapahtumissa. En tiedä, kuinka tiukasti mies oli illuminaatin talutusnuorassa, mutta pahalta näyttää. Hänen toimintansa vaikuttaa suorastaan tahdottomalta vapaamuurarien ohjeiden noudattamiselta. En usko, että pelkkä pelkuruus tai kyvyttömyys on selityksenä sille, että hän ei lopulta koskaan tehnyt ratkaisevaa siirtoa ja yrittänyt kaapata valtaa itselleen. Tämähän ei ollut myöskään illuminaatin tarkoitus selvästikään, joten hänen tukijansa ovat saattaneet olla vastaan tällaisia suunnitelmia. Toisaalta kirjassa esitetään selvät todisteet siitä, että Orléanistit pyrkivät moneen kertaan saamaan aikaan tilanteen, jossa kansanjoukot murhaisivat kuninkaan. Tämä ei onnistunut ja he eivät itse uskaltaneet murhata kuningasta, joten kaikki pitkittyi ja vaadittiin uusi kumous, jossa uudet salaliittolaiset vangitsivat kuninkaan ja tuomitsivat hänet. Vuonna 1789 oli kyllä selvä tavoite murhata kuningatar 6. 10. Versaillesissa, mutta kuningatar pelastui herttuan palkkaamien murhaajien kynsistä. Orléans oli kumouksen aikanakin pitkiä aikoja poissa maasta Englannissa ja hän selvästi sai ohjeita sieltä. Webster ei myönnä kuin tuen Englannin jakobiineiltä, mutta kuinka hänen velkaisiksi toteamansa oppositiopoliitikot olisivat voineet saada suuria summia kokoon? Miksi kaikki sallittiin? Mitä ilmeisimmin rahaa tuli Montefioreilta, Mocattalta, Goldsmideiltä ym. Frankfurtin suunnalta tietysti Rothschildilta ja ehkä Itzigiltä. Näin sanoo esim. Ramsay.

Ranskan vallankumous oli täysin turha. Ranskan talonpojat olivat Euroopan hyvinvoivimpia ja maa vaurastui koko ajan. Kuningas oli halukas uudistuksiin, mutta niitä olivat jarruttaneet nuori ikä ja aatelin vastahakoisuus. Paljon hän oli saanut jo aikaan ja ilmeisesti oli itsekin kaavaillut koko valtiosäännön muuttamista parlamentaariseksi monarkiaksi. Tyytymättömyyden ja liikehdinnän lisäksi kuningas kutsui muutosten vauhdittamiseksi kolmannen säädyn valmistelemaan uudistuksia. Se oli kuitenkin jo konspiraattorien ohjauksessa ja siksi se ei halunnut saada mitään valmista aikaan, vaan halusi kriisin kärjistyvän kumoukseksi. tai siis todelliset vaikuttajat ryhmässä. Toistaiseksi hyväuskoiset aatteen ihmiset olivat sallineet itsensä vedettävän mukaan puolueuskollisuuden nimissä. Levottomat ajat saivat papiston ja aateliston luopumaan kaikista etuoikeuksistaan vapaaehtoisesti. Samalla kuningas tarjosi laajoja uudistuksia ja taipui sitten pakon edessä tarjottuun perustuslakiesitykseen uuden perustuslain rungoksi. Kaikki oli siis saatu ilman väkivaltaa ja hävitystä. Lisäksi Ranskan kansa oli niin monarkistista, että kukaan kumousmiehistäkään ei ainakaan julkisesti ennen vuotta 1792 kaavaillut mitään tasavaltaa, vaan vain hallitsijan vaihtoa ja parlamentaarista monarkiaa.

Bastiljin valtausta juhlittiin vielä 1989 suurieleisesti. Valtaus oli kuitenkin melkoinen farssi ja sitäpaitsi tässäkin konspiraattoreille tuli kiire, sillä kuningas oli juuri aikonut lakkauttaa vankilan ja laajentaa edelleen lehdistönvapautta, jota hän oli jo melkoisesti juuri lisännyt. Vankila oli lisäksi suorastaan hotelli, jossa yläluokan toisinajattelijat ja muut vastaavat viettivät laatuaikaa lukien kirjoja ja viettäen aikaa muiden vankien kanssa sekä syöden laadukkaita ruokia. Tavallinen ihminen tuskin tiesi koko vankilasta eikä se merkinnyt kansalle yhtään mitään. Vankeja ei ollut paikalla kuin kourallinen ja vanhat kosteat osastot olivat jo kauan olleet tyhjillään. Poliittisia vankeja ei ollut, vaan vain 7 vankia vapautettiin, joista 4 oli rahanväärentäjiä, kaksi mielisairasta ja yksi aatelinen, joka oli sukulaisten toivomuksesta suljettu vankeuteen homoseksualismin ja pahennusta herättävän mielipuolisen riehumisen vuoksi. Kuningas oli myös lakkauttanut kidutuksen poliisikuulustelujen osana, mikä oli sangen edistyksellistä muuta Eurooppaa ajatellen. Muiden vankiloiden olojakin oli  jo alettu parantaa. Valtauksen syy oli se, että kansanjoukot oli kiihdytetty paniikkiin väittämällä armeijan joukkojen olevan tulossa tuhoamaan koko Pariisin ja että Bastiljista olisi saatu aseita puolustautumista varten. Hankkeeseen lähti ensin vain maksettuja rähinöitsijöitä, joiden mukaan pakotettiin väkeä samojen huligaanien toimesta. Varusväki oli saanut käskyn välttää väkivaltaa ja korruptoitu. Päällikkö estikin verenvuodatuksen, kuten kuninkaan käsky oli myös kuulunut, mutta jostain syystä kaiken tuli näyttää todelliselta valtaukselta. Sopuratkaisu estettiin, kun ensin oli laskettu pari nostosiltaa, toinen petoksen kautta ja toisen väkijoukot pystyivät avaamaan kiipeämällä linnoitukseen. Kukaan ei estänyt tätä ampumalla. Laukaustenvaihdon jälkeen paikalle tuli suurempi väkijoukko, ainoan kerran osittain spontaani rynnistys, kun eräs sotilas oli sanonut johtavansa aseidenhakuretken ja harhautettu välijoukko seurasi häntä. Lopulta linnoitus antautui ja komentaja, joka olisi aivan hyvin voinut pienellä joukollaan ja kanuunoillaan torjua kaikki yritykset, murhattiin monien muiden sotilaiden lisäksi. Em. kansan mies oli luvannut säästää heidän henkensä, mutta maksetut ammattitappajat toimivat käsketyllä tavalla ja murhasivat murhattaviksi määrätyt ja kantoivat heidän päitään keihäiden nenässä. “Valtaus” valehdeltiin tietysti uljaaksi vallankumoukselliseksi kansannousuksi johtajien toimesta ja samaa tarinaa esitettiin jälkipolville (mm. television animaatiosarjassa suomalaiselta nimeltään Olipa kerran ihminen).

Jo edellisestä käy ilmi, kuinka vallankumous tehtiin. kaikki saatiin aikaan propagandan, korruption ja terrorin avulla. Tuhansia maksettuja ammattivallankumouksellisia, jotka olivat käytännössä eräänlaisia palkkasotureita, käytettiin kansanjoukkojen pakottamiseen mukaansa erinäisiin yrityksiin. Heistä osa siis suoritti murhat ja osa muita rikoksia ja väkivallantekoja. Väkeä oli haalittu eri puolilta Ranskaa ja myös ulkomailta asti. Lisäksi suuria määriä väkeä haalittiin erilaisiin mielenosoituksiin ja muihin operaatioihin maksamalla palkkaa esim. riehumisesta, tuhotöistä ja mielenosoituksiin osallistumisesta tiettyä asiaa tukien ja iskulauseita huutaen. Bastiljin valtausta seuranneet väkivaltaisuudet johtivat kansan järjestäytymiseen kodinturvamiliisiksi, mikä esti toistaiseksi pahimman kaaoksen em. rosvojen ryösteltyä liikkeitä ja tehneen tihutöitä. Vaikka kansaa oli saatu vallankumouksen asialle, yleensä köyhimmistäkin kaupunginosista oli vaikeaa saada nostatettua todella suuria määriä kansaa aidosti vallankumouksen kuuluisimpiinkin tapahtumiin. Näin, vaikka agitaattorit panivat parastaan. Koko vallankumous on todellisuudessa pelkkä kupla, suuren luokan huijaus.

Kuinka ihmeessä ranskalaiset alistuivat kaikkeen? Aiemmissa kirjoituksissa on käynyt ilmi kuninkaan hyväsydämisyys ja oikukas idealismi, joka johti tuhoon. Ilman muuta kuninkaalla on ollut väärä kuva vastassaan olevista voimista ja lisäksi hän sai väärää tietoa tapahtumista ja tilanteista. Kummallinen vastenmielisyys voiman käyttöä kohtaan tuntuu silti kummalliselta. Etenkin, kun hän oli pystynyt enempään heti parikymppisenä hallitsijana. Häntä on johdettu harhaan ja hän on laskenut väärin ja tehnyt virheitä. Voiman käyttö olisi lopettanut kaiken tai oikeastaan ryhdikkäämpi toiminta estänyt kaiken. Tiedä sitten, olisiko hänet murhattu. Myös on todettava, että konspiraattorit olivat korruptoineet valtavasti ihmisiä ja suuri määrä avainmiehiä kuului kumouksellisiin vapaamuurariuden ja lahjonnan kautta. Usein poliiseja ja armeijan yksiköitä vaihtoi puolta. Tämä tosin usein vasta järjettömien käskyjen jälkeen. Mitään ei useimmiten ollut lupa tehdä eikä joukkoja käytetty, vaan niitä vedettiin pois tai seisotettiin alttiina provokaatioille. Kuninkaan alistuminen kaikkeen on lopultakin suuri mysteeri.

Edellä on jo esitetty propagandan voimaa. Konspiraattoreilla oli käytössään valtava media-apparaatti, johon kuningas ei vastannut vastapropagandalla ja riittävällä sensuurilla ja rangaistuspolitiikalla. Koko Pariisi ja muut kaupungit ja maaseutu pystyttiin ottamaan haltuun vääriä tietoja levittämällä. Bastiljin valtauksen kuohuja oltiin nostatettu keinotekoisella viljapulalla ja väärillä syytöksillä. Usein ei syytetty sentään kuningasta, vaan hänen vaimoaan ja huonoja neuvonantajia, aatelia ym. Kaikki saattoi huipentua järjestettyihin levottomuuksiin, kun  esim. koko päivän kuriirit toivat “tietoja” lähestyvästä armeijasta, joka olisi saanut määräyksen tappaa Pariisin asukkaista valtaosan tms. Samaan aikaan kuningas oli määrännyt armeijan kauemmas kaupungista. Aiemmin kumoukselliset olivat syytelleet ministeri Neckeriä viljapulasta ym. Sitten häntä pidettiin maan pelastajana, kun hän oli joutunut epäsuosioon. Kun hänet erotettiin, kuriiri saapui Veraillesista Pariisiin ja sanoi koko maan olevan hukassa Neckerin eroamisen vuoksi. On uskomatonta, kuinka laajat kansanosat uskoivat kaiken tai ainakin hämmentyivät aina suuresti “uutisten” edessä. Ei liene yllätys, että tämän vuoksi harvat tajusivat esim. viljapulan olleen juuri samojen kumouksellisten syytä, joiden sanaan he aina tuntuivat uskovan ja jotka he kuvittelivat olevan parhaita ystäviään. Tietysti kun kuningasvalta ei tuntunut kykenevältä puolustautumaan, sen luotto laski entisestään.

Vastaavalla tavalla saatiin aiheutettua valtavaa tuhoa maakunnissa. Samalla kellonlyömällä agitaattorit koko maassa kokosivat kiihotetun väkijoukon koolle. He väittivät kuninkaan käskeneen talonpoikia hyökkäämään aatelisten kimppuun ja että kuningas olisi vallankumouksen puolella ja aatelisto vihamielinen ja kurjuuden takana. Näin solutetut väkijoukot ohjattiin tuhoamaan aateliskartanoita ja murhaamaan. Siellä, missä tämä ei onnistunut tai talonpojat ja muu väestö ryhmittyivät huomaten kaiken ja muuten hulinoitsijoita vastaan. järjestettiin kammottavia joukkomurhia ja hävityksiä tällaisten oikeamielisten kansalaisten joukkoja ja asuinalueita vastaan. Kuninkaan väitetyistä käskyistä valehteleminen on ollut keinona myös Venäjällä, kun maaorjia nostettiin kapinaan Dekabristikapinan aikoihin ja myöhemmin Nikolai I:n aikana sekä 1881 pogromeissa, jolloin väestölle sanottiin, että tsaari oli käskenyt tuhota juutalaisten omaisuutta. Kaikissa näissäkin on kiihottajana ollut illuminaatti- ja vapaamuurarieliitti, joka siis toimii juutalaiseliitin käsikassarana.

Viljapulaan johti konspiraattorien ja viljakaupan monopolin omanneiden tahojen liitto. Kuningas ei ollut kyennyt käymään monopolin kimppuun ja nyt suuria hyötyjä viljakaupasta saanut monopoli pelasi yhteen Orléanistien kanssa. Konspiraattorit kykenivät ostamaan viljaa ja myös estämään terroritoiminnalla kuljetukset Pariisiin. Kuvaavaa on, että juuri kuningas sijoitti suuria määriä rahaa ostaakseen viljaa ja jakaakseen sitä puutteenalaisille. Tämä vilja houkutteli juuri suuria määriä hädänalaisia kaupunkiin, jossa heidät usutettiin juuri puremaan kättä, joka heitä ruokki. Ensimmäiset väkivaltaiset mielenosoitukset konspiraattorit kohdistivat juuri kansan hädän lievittäjiin. Palkatut rikollisjoukot hyökkäsivät juuri sen miehen taloon, joka oli järjestänyt aseelliset joukot turvaamaan viljakuljetuksia ja saanut näin tuotua viljaa kaupunkiin. Vastaavan kohtalon koki leipuri, joka oli leiponut leipää nälkäisiä kaupunkilaisia varten uhmaten  kapinallisten uhkauksia. Rosvot nostivat heidän päänsä keihäiden nokkaan tai hirttivät suu täynnä heinää (juuri tämän viljakuljetusten turvaajan Foullonin oli väitetty sanoneen, että jos ihmisillä ei ollut jauhoa, syökööt heiniä. Hänen veljenpokansa Berthier murhattiin juuri kun hän oli varmistamassa Compiègnessä viljatoimituksia. Juuri Berthier oli onnistunut valtavissa viljatoimituksissa, mitä kumoukselliset eivät voineet antaa hänelle anteeksi). Puute oli täysin keinotekoinen, kun kauppiaat eivät uskaltaneet lähettää viljaa kaupunkiin ym. Kun vallankumous oli saavuttanut ensimmäisen huippunsa ja kuningas oli vankina Tuileriesin palatsissa, Orléanistit poistivat esteet ja vilja virtasi Pariisiin.

Ennen Bastiljin valtausta oli hyökätty köyhien asutusalueella Faubourgissa asuneen paperitehtailijan kimppuun. Tämä oli välttämätöntä, sillä Faurbourg oli keskeinen vallankumouksellisen kiihotuksen kannalta. Satoja työntekijöitä työllistänyt Réveillon oli kolmannen säädyn edustaja, joka oli syrjäyttänyt Orléanistien ehdokkaan. Hänen tehtaansa kohteli esimerkillisesti työläisiä ja maksoi parasta palkkaa, sillä tehtailija oli noussut tavallisen työläisen asemasta ja halusi työntekijöidensä välttävän kokemansa puutteen. Suosittu tehtailija olisi varmasti häirinnyt vallankumouksellista kiihotusta. Hänen tehtaansa tuhottiin rosvojen toimesta ja hän säästi hädin tuskin henkensä paeten murhaajiaan. Kuningas korvasi menetykset, mutta tehdas pysähtyi ja työpaikat menivät. Myös Bastilji uhkasi tykeillään juuri tätä kaupunginosaa, joten sen valtausta tarvittiin muuhunkin kuin sankaritarinaan ja psyykkaamiseen vallankumouksen lähtölaukauksena. Réveillonin tehtaan tuhouduttua armeijan joukot tekivät vastaiskun, jolloin surmansa sai muutamat rahalla ostetut köyhät hulinoitsijat. Réveillonin tapaus oli kuin harjoitus Bastiljia varten.

Bastiljin valtauksen jälkeen levottomuudet huipentuivat siihen, että muutama tuhat ihmistä saatiin marssimaan Versaillesiin Pariisista. Virallinen tarkoitus oli lähteä pyytämän kuninkaalta leipää. Kuninkaalle ei oltu viitsitty sanoa mitään, joten  hän oli metsästämässä, kun kuriiri viimein saapui ilmoittamaan, että “pariisilaisnaisten lähetystö on saapunut pyytämään häneltä leipää”. Todellisuudessa  kyse ei ollut naisista eikä varsinkaan “Poissardeista” eli peruspariisilaisista, vaan näön vuoksi oli kulkueen kärkeen pakotettu naisia köyhimmistä kaupunginosista. Kun muutamat heistä olivat esittäneet asiansa eli ulkoa opetellun litanian, niin heidät oltiin vähällä murhata, koska vaikutus ei ollut ollut odotettu. Kulkueeseen solutetut ohjailijat syyttivät naisia siitä, että heidät olisi lahjottu. Heidät pantiin esittämään vaatimus joukon sotilaita pelastettua heidät. Heidän takanaan oli marssinut aseistautuneita rosvoja naisiksi pukeutuneina ja heidän takanaan mukaan käskytetyt ja palkatut köyhien kaupunginosien aseistetut kumoukselliset. Lafayette oli lähetetty kulkueen perään kansalliskaartin osaston kera. Tämän nukahdettua ilmeisesti itse herttua Orléans opasti murhaajat kohti kuningattaren makuuhuonetta. Kuningatar oli saanut viestin, jossa murhasta varoitettiin. Osa vanhan armeijan sotilaita pidätteli murhaajia sen ajan, että kuningatar ehti herätä ja paeta salakäytävää myöten toisaalle. Vihastuneet murhaajat purkivat vihaansa sänkyyn ja patjaan, kunnes yrittivät jahdata kuningatarta. Meteliin herännyt Lafayette, joka oli herttuan vihamies, saapui hätiin ja kansalliskaarti esti takaa-ajon ja verityön. Kapinalliset olivat pelänneet kuningattaren saavan kuninkaan toisiin ajatuksiin. Lisäksi kuningasta vastaan ei uskallettu nousta, mutta oli toivottu väkijoukon kiihdytetyssä tilassa tappavan kuninkaan. Tämä toive ei toteutunut. Todelliset Poissardet kauhistuivat, mitä heidän nimissään oli tehty ja esittivät valituksen väkivallasta kuningasparia kohtaan lähetystönsä välityksellä (lausunto Tuileriesiin). Kuningas esti turvallisuusjoukkojana toimimasta ja lähetti heidät pois, vaikka olisi voinut kerralla taas alkaa vastavallankumouksen.

Pian tämän jälkeen marssijat vaativat kuningasparin muuttamaan (vangiksi) Tuileriesiin ja tähän kuningas joutui suostumaan, koska ei ollut puolustautunut ja ryhtynyt tuhoamaan vallankumousta.  Hän pelkäsi sisällissotaa, koska ei tajunnut kaiken johtavan vain paljon kauheampaan verenvuodatukseen ja kaaokseen. Hän uskoi kai ranskalaisten olleen kumouksen takana (esim. marssin Versaillesiin, joka oli suuren luokan bluffi) ja toisaalta estävän hullutukset. Pian kuitenkin maltilliset voimat kansalliskokouksesta joutuivat jopa maanpakoon Sveitsiin ym. Kuningas joutui valmistelemaan perustuslakia vankina yhä radikaalimpien voimien kanssa, mutta hän onnistui voittamaan yleensä puolelleen kanssaan työskennelleet ihmiset. Toisaalta herttua ei astunut ratkaisevaa askelta, joten hän joutui alistumaan tuomiolle teoistaan lokakuun 5. ja 6. päivän yhteydessä ja asui karkotuksensa ajan Englannissa. Mirabeau pettyi kumoukseen ja herttuan saamattomuuteen ja alkoi lähentyä kuningasta, kun arveli jäävänsä ilman suurta saalista. Mirabeau alkoi puhumaan kuningasparin puolesta ja ehdotteli pakoa ja paluuta voittoisan armeijan keulassa. Jos kuningas olisi onnistunut pakenemaan, olisi kumouksellisten tappio ollut varma, sillä koko maa oli lopen kyllästynyt vallankumoukseen ja kuningas olisi helposti saanut koko maaseudun puolelleen. Valitettavasti hän tapansa mukaan vitkutteli ja toisaalta paon valmistelijat ja avustajat hoitivat osansa huonosti. Pako epäonnistui erittäin täpärästi.

Pikku hiljaa kumoukselliset valmistautuivat pääsemään kuninkaasta eroon lopullisesti. Kansa ja kuningas taas olivat uskoneet koko vallankumouksen olleen ohitse, kun haluttu perustuslaki olisi pian valmis ja perustuslaillinen monarkia saatu ja maalla kansalliskonventti. Ikävä kyllä kuningatar totesi sen koostuvan rikollisista, typeryksistä ja hulluista, mikä oli osuva kuvaus tuosta sirkuksesta. Eri ryhmittymien takana oli syvempiä voimia ja nyt oli varsinaisten radikaalien luotettujen aika nousta valtaan. Konspiraattorit järjestivät naurettavan riidan tekemällä järjettömiä ehdotuksia, joita kuningas ei voinut hyväksyä. Tästä muka suivaannuttiin ja järjestettiin kesäkuun 20. päivänä 1792 suuri mielenosoitus, johon oli nyt haalittu paljon huonompaa ainesta kuin edellisiin suuriin ponnistuksiin. Nyt alettiin puhua varsinaisista “marseillelaisista”. Osa oli todellakin Marseillesta, johon kerääntyi yleensä paljon rikollisia koko Välimeren alueelta. Ei ole yllätys, että joukoissa oli paljon italialaisia ym. Mukana oli myös saksalaisia sotilaskarkureita. Lisäksi oli syntynyt käsite “sans-culotte”, jolla tarkoitettiin kumouksellisten järjestämää ryysyläisjoukkoa, joka koostui Pariisin köyhimmistä aineksista, jotka oli usein värvätty suoraan kadulta tai vankiloista ym. Heillä kaikilla oli tunnuksenaan vallankumouksen punainen lakki. Väkeä oli nostatettu taas koko yö köyhimmissä kaupunginosissa ja palopuheissa jopa kehotettu murhaamaan kuningas. Väkijoukkoa oli myös juotettu alkoholilla, kuten aiemmissa suurissa kokouksissa. Alkoholin vaikutus meni osin hukkaan, kun erehdyttiin ensin viemään joukko kansalliskokoukseen. Sieltä se kerääntyi kuninkaan asunnon eteen, joten koko suunnitelma uhkasi kuivua kokoon. Viimein kummallisella tavalla väkijoukko kuitenkin pääsi kuninkaan asuntoon, jossa kuningasperhe sai kuulla agitaattorin johdolla ja opastuksella esitettyjä syytöksiä. Mukana oli kuitenkin myös vain uteliaita ja kaikkiin kumouksellisiin teki vaikutuksen kuningasparin arvokas ja peloton esiintyminen sekä älykkäät ja uskottavat vastaukset. Vaikka pienoisgiljotiinia esitettiin ja kuningatar-nukkea hirressä, kukaan ei ryhtynyt murhapuuhiin, kuten kampanjan järjestäjät olivat toivoneet. Kauhea spektaakkeli herätti suunnattoman vastareaktion, joten seuraavana päivänä valtavat kansanjoukot osoittivat tukea kuninkaalle ja vaativat vallankumouksellisia kuriin. Mitään vastareaktiota ei kuitenkaan saatu aikaan.

Elokuussa alettiin sitten puuhata kuninkaan vangitsemista ja viraltapanoa. Uusi elin oli perustettu vallankumousta ajamaan, kommuuni, joka hoiti toimeenpanovaltaa. Aseistetut “marseillelaiset” ryhmittyivät Tuileriesin ympärille 10.8.1792. Sen suojana oli kuitenkin nyt vahva sotilasosasto. Vaikka sotilaiden johto osoittautui taas petolliseksi ja lahjotuksi (pormestari), sotilaat olivat hyvin päättäväisiä. Heihin kuului kansalliskaartin pataljoonien lisäksi sveitsiläisiä valiosotilaita. Todellisuudessa kyseessä oli mieletön uhkayritys, sillä kyseessä oli uusi vallankumous, joka aikoi syrjäyttää perustuslain ja suositun kuninkaan. Koko kansakunta oli lopen kyllästynyt kumoukseen, koska se oli tuonut valtavan puutteen ja kurjuuden entisen elintason sijaan. Levottomuuksiin ja kumouksellisiin oli kyllästytty myös köyhimmissä kaupunginosissa, joista ei enää saatu paikalle juuri ketään. Ei ihme, että vallankumouksen johtajat, jotka olivat kaiken takana, tarkkailivat tilannetta erinäisistä piilopaikoista. Marat oli jopa poistunut koko kaupungista. Kuninkaan ei olisi tarvinnut kuin käskeä sotilaita puolustautumaan ja jyrätä “marseillelaiset” ja marssia saman tien konventtiin ottamaan se haltuun. Melko varmasti koko maa olisi siirtynyt hänen puolelleen. Valitettavasti hän oli juuri vajonnut masennukseen ja siis itse asiassa tavallaan mielisairaaseen tilaan, saanut hermoromahduksen, jollaisen hän oli kokenut myös hiukan vangitsemisen jälkeen. Tämä lamaannutti miehen ja hän kielsi kaiken vastarinnan. Hän astui pian ennen taistelua pois talosta pienen sotilasosaston kera, kun ensin oli juuri osoittautunut, kuinka vahva sotilasosasto oli ylivoimainen rosvojoukkoihin nähden. Kenties hän olisi tehnyt saman päätöksen terveenäkin. Kuninkaan poistuttua sotilaat joutuivat piiritetyiksi ilman johtoa. Osa antautui ja osa teki vastarintaa ja antautui sen jälkeen. Kaikki joutuivat suunnattoman väkijoukon murhaamaksi. Samalla kiihotettu väkijoukko murhasi kuningasparin palvelijoita ja heidän tuekseen kerääntyneitä nuoria kiihkomielisiä nuorukaisia ym. mitä kauheimmilla tavoilla. osa väkivallasta oli kiihotuksen tulosta, mutta osa joukoista villiintyi omia aikojaan ja ammattivallankumoukselliset “marseillelaiset” murhasivat sentään vain tiettyjen ohjeiden mukaan.

Jo kesäkuun tapahtumat olivat saaneet Lafayetten protestoimaan. Hänestäkään ei ollut kansakunnan pelastajaksi, sillä hän olisi voinut pelastaa tilanteen marssimalla muutaman legioonan kera Pariisiin. Hän oli ollut osaksi vapaamuurari ja osaksi uskoi vallankumouksen asiaan. Hän ei kai ollut vieläkään selvillä, millaisten ihmisten kanssa oli tekemisissä ja millaisessa hankkeessa oli toiminut koko nuoren ikänsä. Kun hän ei toiminut, hänet pian vangittiin kumouksen onnistuttua. Marseillelaiset terrorisoivat pääkaupunkia ja muu maa oli myös vallankumouksellisten hallussa. Nyt he saattoivat paljastaa todelliset kasvonsa. Kuningas oli pantu viralta ja odotti oikeudenkäyntiä. Ääriainekset olivat lopullisesti vallassa.

Kun girondistit ryhtyivät kuninkaan murhaan, he allekirjoittivat oman kuolemantuomionsa. Heidän surmaamisensa oli helpompaa, kun väkivalta oli saatu käyntiin. Hekään eivät puolustautuneet, vaan olivat joko yrittäneet paeta tai sitten taipuneet kohtaloonsa. Kansalliskonventin toiminta ei enää noudattanut minkäänlaisia sääntöjä, vaan mielivalta oli täydellistä, mikä kai yllätti kaikki vuorollaan. Girondistien kuolemantuomion äänestys johti tuomioon, vaikka säädettyä määrää ei ollut koolla. Myös kuninkaan kuolemantuomio ja oikeudenkäynti olivat surkea näytelmä. Kun Egalité ei ollut kaapannut valtaa, tasavalta lähetti hänet tarpeettomana pian giljotiiniin. Suurimmaksi osaksi Orléanistien riveistä noussut “Vuori”-ryhmittymä otti ohjat käsiinsä konventissa. Mielenkiintoisesti Webster esittää, että Robespierre ei olisi ensin halunnut terroria, mutta olisi taipunut Maratin ym. tahtoon. Tämä ei ole ehkä uskottavaa. Uudet vallanpitäjät ryhtyivät pian yksimielisesti kuitenkin ns. Syyskuun joukkomurhiin, joissa vankiloihin sullottiin aatelisia ja pappeja entisten vankien lisäksi, minkä jälkeen heidät murhattiin palkattujen murhaajien toimesta. Satoja ihmisiä murhattiin ja heidän omaisuutensa siirtyi toisiin käsiin. Uhrien joukossa oli kuitenkin myös tavallista kansaa ja rikollisvankeja, joista osa tosin palkattiin mukaan murhatöihin. Kaameinta oli 33 nuoren katulapsen murha ja naisvankiloissa nuorten tyttöjen raiskaukset ennen murhaamistaan. Miten tuleekin mieleen Amerikan sisällissota ja muut talmudistiset sodat myöhemmin.

Girondistit olivat englantilais- ja preussilaismielisiä, mutta myös muissa kumouksellisissa oli selvästi vahvoja ulkomaalaisia yhteyksiä omaavia. Esim. Marat, joka oli Websterin mukaan psykopaatti murhamaniansa kanssa. Hän oli Sveitsistä kotoisin, mutta syntyperältään espanjalaistaustainen. Hän ja moni muu kumousjohtaja tuntuivat saavan ohjeita Englannista käsin. Ulkonäön ja muun kuvauksen perusteella Marat vaikuttaa vahvasti marranolta. Robespierre oli harvoja ei-internationalistisia ja erittäin kansallisesti ajattelevia johtajia, joka myös sai liikanimen “lahjomaton”, mistä voi päätellä osaltaan miehen fanaattisuuden asteen. Esim. Danton tuntui olleen Mirabeaun tapaan puhtaasti ison saaliin perässä ollut seikkailija ja muutkin johtajat tuntuivat olleen alttiita korruptiolle. Websterin mukaan Marat olisi ollut pääasiassa vastuussa suuren terrorin ajasta, vaikka kuoli ennen sitä. Hänen vaikutuksensa toiminnan puitteiden luomiseen on uskottavaa, mutta se ei, että ilman häntä ei suurta terroria olisi ollut, mitä Webster ei oikeastaan suoraan väitäkään. Hyvän kuvan saa Maratin linjasta siitä, kun vallankumoukselliset lietsoivat kaaosta maakuntiin toisen vallankumouksen aikaan. Ihmisiä kehotettiin ryöstämään porvariston liikkeet ja Marat kehotti vielä hirttämään jokaisen kauppiaan liikkeensä edustalle. Tällaista ei tapahtunut, mutta kautta maan ryöstöjä elintarvike- ja siirtomaatavarakaupoissa kylläkin. Tämä johti pian lisääntyvään pulaan ja pian ihmiset seisoivat yötä päivää jonoissa niukan säännöstelyannoksen saadakseen.

Tolkuton väkivalta kohdistui siis ensin pääasiassa papistoon eli uskonnon edustajiin. Tämä on perin merkillistä eikä vastaa katolisen maan ajattelua. Illuminaattien opit kukoistivat, sillä kirkkoja ja krusifikseja hävitettiin ja pyhäinkuvien tilalle pystytettiin vallankumouksen tunnuksia. Kaikki uskonnollisuus oli vähän aikaa pannassa ja vainon kohteena. Vaikka valtion kirjasto säästyi, oltiin vahvasti sitä mieltä, että kirjastot ja kirjat olivat turhia ja että lukemistoksi riitti vain vallankumouksen historia ja muutama poliittinen teoria. Kirjastojen lisäksi tuhottiin maalauksia ja kansallisia muistomerkkejä ym. Pian raportit kertoivat uskonnon vastaisen kampanjan herättäneen valtavaa suuttumusta ja tyytymättömyyttä. Pian Roberpierre ilmoittikin ihmisellä olevan oikeus uskoa korkeampiin voimiin ja tästä saatiin syy viedä giljotiiniin Hébertin johtama fraktio konventista.

Pian murhat lisääntyivät ja kuninkaan perässä giljotiiniin virtasi väkeä. Ensin aatelisia, sitten porvariston jäseniä ja lopuksi tavallista kansaa. Kun Danton oli murhattu kannattajineen, lopetettiin kansan kiihottaminen vallankumouksellisilla pamfleteilla ja alkoi suuren terrorin aika. Hallituksen urkkijat lähettivät giljotiiniin mielivaltaisesti väkeä, mutta eritoten ne, joiden raportoitiin sanoineen jotain poikkipuolista vallankumouksesta ja sen johtajista. Kaikki rikokset olivat synnyttäneet kapinapesäkkeitä Bretagneen, Touloniin ja Lyoniin, mutta myös muualle. Sekavat ajat ja kapinallisten eripuraisuus ja resurssipula johtivat kapinoiden kukistumiseen.  Esim. Lyonissa tuhansia ihmisiä (6000-8000) ammuttiin laajoilla kentillä tykeillä ja tuliaseilla ja myös suuriin kaivantoihin. Koko kaupunki yritettiin hävittää maan tasalle. Tällainen kaiken vanhan tuhoaminen kaupunkeja myöten kuului korkeimpien illuminaattien salaisiin oppeihin. Weishaupt oli kaavaillut koko maailman hukuttamista tuleen ja vereen. Myös Toulonissa ja muissa kapinakeskuksissa tehtiin pahaa jälkeä, usein autioitettiin koko seutu. Toulonissa uhreja oli ilmeisesti paljon ja kaupungin väkiluku putosi seitsemäsosaan, tosin osa kadosta johtui siitä, että se oli ensin sota-alueella ja englantilaisten vallassa. Vaikka Nantes ei ollut kapinoinut, toinen mielisairaaksi katsottava tapaus eli Carrier oli johtanut valtavaa tuho-operaatiota siellä ja ilmeisesti yli 14 000 ihmistä murhattiin valtavissa joukkomurhissa, joita harjoitettiin esim. hukuttamalla proomuja täynnä ihmisiä tai yksinkertaisesti murhauttamalla kaikki vauvasta vaariin sotilasyksiköiden toimesta. Vallankumouksessa kansakunta oli murhannut parhaan ystävänsä eli hyvän kuninkaan ja nostanut valtaan hirvittävimmän kuviteltavissa olleen vihollisensa.

Tunnetusti fanaattinen kommunisti Robespierre syrjäytettiin heinäkuussa 1794. Se, että terrori loppui siihen, on mielenkiintoinen asia. Hänet syrjäyttänyt fraktio oli ollut terrorin vähintään yhtä vahva kannattaja ja osa johtajista oli jopa hekumoinut teloituksilla ja selvästi nauttinut niiden katselemisesta ym. Robespierre tavoitteli jotain ääri-bolshevistista ja spartalaista sosialistivaltiota, jossa kaikki olisi ollut valtion omaisuutta ja kaikki tasa-arvoisesti valtion tiukassa kontrollissa. Maolaiseen tapaan yhdenmukaisessa asussa ym. Illuminaatille tyypillistä, mutta valtataistelu ratkaistiin toisin. Robespierre oli esittänyt haasteen muille ja mielenkiintoisesti puhunut “ulkolaisista voimista, jotka olivat terrorin takana”. Ilmeisesti myös Robespierre olisi vähentänyt teloituksia ja sysännyt syyn niistä vastapuolelle. Jotkut ovat sitä mieltä, että puhe johti “ulkomaisten voimien” kääntymiseen Robespierreä vastaan. Joka tapauksessa konventti seuraavana päivänä kuin valmistellusti syrjäytti Robespierren, St. Justin ym. Kaikki huusivat yhteen ääneen heidät kumoon ja äänestys varmisti heidän kukistumisensa. Mitään oikeudenkäyntiä ei järjestetty, vaan vain tunnistaminen, kun ensin vangit oli haettu uudestaan vangittaviksi myöskin halvaantuneesta kommuunista. Joko “ulkolaiset” tai sitten yön aikana Robespierren vastustajat olivat valmistelleet konventtia ja taivutellut sitä puolelleen. Vaikka Carrier tuomittiin myöhemmin Nantesin teurastuksista, erittäin pahat rikolliset jäivät valtaan ja sysäsivät kaiken syyn teloituksista Robespierren niskaan.

Kirja päättyi tähän. Robspierren jälkeen valtaan jääneet kumousmiehet perustivat direktorion, jonka hallinto oli korruptoitunut ja tehoton Websterin mukaan. Vahva mies Napoleon syrjäytti direktorion ilmeisesti illuminaattieliitin suunnitelman mukaan ja hallitsi ensimmäisenä konsulina, kunnes kruunasi itsensä keisariksi. Vanhaa hallintoa kaivannut ja kumouksen uuvuttama väestö kaipasi juuri Napoleonin kaltaista vahvaa miestä, joka palautti järjestyksen ja menneet arvot (tästä illueliitti ei pitänyt, vaan Ranskan piti vain vahvistua uusiin sotiin ja järjestäytyä paremmin). Direktorioaika kiinnostaisi ja myös se, kuka sai ryöstetyt omaisuudet ja kuinka paljon niitä palautettiin 1815 monarkian palattua. Tämä asia on unohtunut aiemmista lukuelämyksistä. Direktorioajan uusrikkaat olivat vallankumouksen rikastuttamia öykkäreitä ja vanha valta oli murhattu. Siten ei ollut enää puhettakaan siitä valtavasta hyväntekeväusyydestä, jota “Ancien Régimen” ajan aateli ja hyväosaiset vapaehtoisesti harjoittivat. Kumouksen aiheuttama puute näännytti ihmisiä nälkään, kun toiset olivat keränneet satumaisia omaisuuksia. Kenelle kirkolta ja aatelilta tkavarikoidut omaisuudet myytiin?

Kun 1890-luvulla englantilainen matkamies kulki Ranskassa, hän ei nähnyt juhlissaan tanssivia ja laulavia talonpoikia samaan tapaan kuin 1780-luvun kuvauksissa kerrotaan. Maatyöläiset näyttivät ilottomilta raatajilta, jotka olivat kertojan mukaan rahanlainaajien maaorjia. Mene ja tiedä, mutta on selvää, että koko kansakunnan tila huononi kaamealla tavalla sen lisäksi, että puolesta miljoonasta miljoonaan ihmistä oli kuollut ja lisää uhreja seuraisi Napoleonin sodissa.

Epilogissa Webster mainitsee konspiraation taustalla Preussin ja Englannin jakobiinien lisäksi juutalaiset rahoittajat. Muissa yhteyksissä hän on todennut, että koska juutalaiset toimivat salaisesti, heidän osuudestaan vallankumouksen taustalla ja tapahtumien kulussa on vaikea saada selkoa. Hän toteaa, että jos kaikki paljastettaisiin, yhtä ja toista ilmeisesti tulisi esiin ja myös siitä, miten nämä tahot hyötyivät kumouksesta. No ensi töikseenhän kumoukselliset sallivat juutalaisille kaikki mahdolliset oikeudet niin taloudellisessa kuin poliittisessa mielessä, mikä takasi suuret mahdollisuudet esim. blokkina yhteen hiileen puhaltaville kauppiaille. Preussin suuret summat vallankumousajan intrigeihin eivät oikeastaan kero mitään, sillä maa panosti hovijuonitteluihin vihollismaissa tunnetusti kaikkina aikoina, kuten muutkin maat. Tunnettu Ephraimin juonittelu vallankumouksen aikana tuntui kuvauksen perusteella irralliselta ja selvitetyltä. Hän jakoi rahaa ja juonitteli kumouksellisten voimien yhdistämiseksi. Ikävä kyllä Webster tuntuu rakentavan tällaisille yksipuolisille jutuille näkemyksensä, jonka perusteella hän tuntuu syyttävän kaikesta Preusssia, ikään kuin illuminaatti olisi ollut sen tuote. Tosin muitakin asioita paljastetaan ja ilmeisesti nainen ei vain uskalla sanoa kaikkea, mitä ajattelee. Mielenkiintoista on taustatieto Valmyn arvoitukseen, kun 92 000 maailman parhaiten koulutettua sotilasta Preussin ja Itävallan armeijoissa vetäytyivät 17 000 ranskalaisen  edessä. On tietoja girondistien yhteisymmärryksestä preussilaisten kanssa, mutta myös Dantonin neuvotteluista, jossa hän lahjoi preussilaisia suurella summalla. Siinä Webster on oikeassa, että Preussin etu ei ollut vahva Ranska, joka olisi tehnyt heti uudestaan liiton Itävallan kanssa. Näin olisi tapahtunut, mikäli Ranska olisi autettu jaloilleen. Tämä kruunupäiden lyhytnäköisyys kommunismin eduksi  on tietysti harmillista. Muutenkin illuminaatit taustavoimineen eli kv pankkiirit osasivat aina saada hallitsijat toimimaan lyhytnäköisesti eli sotimaan keskenään ym. Ajanoloon kaikki kuitenkin johtaisi siihen, että em. rahoittajat saisivat kaiken vallan. Vai olivatko hallitsijat ja osa aatelia jo heidän marionettejaan? Vai muodostivatko he yhdessä jo eräänlaisen yläluokan, joka rahaeliitin kanssa hallitsi kansakuntien yli ja niiden etuja vastaan? Nimenomaan kuitenkin niin päin, että kv rahaeliitti käytti hallitsijoita hyväkseen ja pelinappuloina pelaten heidän ohitseen ja pettäen myös heidät.

Ikävintä kirjassa on Englannin sotapropagandan tyylinen suhtautuminen Saksaan, Preussiin ja saksalaisiin. Valheet ovat todella typeriä ja avoimen rasistinen asenne puistattaa ja kuvottaa naurettavuudessaan. Saksa edustaa muka barbariaa, uhkaa koko maailman valloittamisella jne. Englantilaiset ovat huvittavia, kun he ovat vuosisatoja uskoneet juutalaisten herrojensa valheet ja tuntuvat pitävän kiinni satumaailmastaan. Webster tosin valehtelee tietoisesti, koska osaa ajatella muutoin ja on tutkinut syvällisesti vallankumousta ja metsästänyt väsymättä aineistoa, joka auttaa tunkeutumaan pinnan alle ja ymmärtämään tapahtumien kulun. Saksa edusti sivistyksen kärkeä ennen I maailmansotaa ja sen jälkeen, kun taas Englannin valheellisuus on koko ajan lisääntynyt. Mutta kuten Bismarck sanoi, koskaan ei valehdella niin paljon kuin ennen vaaleja, sota-aikana tai metsästysretken jälkeen.

1 30-luvun kirjassaan (Maria Antoinette ja Ludvig XVI during the revolution) Webster sanoo, että 20.8.1792 olisi ollut epätodennäköistä, että kuningas olisi voittanut. Vaikka “marseillelaiset” olisi lyöty, olisi ollut epävarmaa, että venää tuossa vaiheessa olisi kaikki saatu käännettyä. Johtavat ainekset eri joukko-osastoissa pariisin ympäristössä olivat kapinallisten hallussa.

Sietämtöntä on, kuten muistame edellisestä bloggauksesta, kuinka sosialisti Jauré puolusteli Vallankumousta eli Dantonia 1800-luvun lopussa. Kaikesta huolimatta hän väitti, että mukana olisi terroristrienkin sydämissä sentään ollut myös “ideologiaa” ja “idealismia”. Eikö juuri Danton ajatellut enemmän maallisia iloja? Miksi Robespierre ei kelpaa? Ilmeisesti liiallinen idealismi ja fanaattisuus pikemminkin kauhistuttavat. Tai niiden tulisi kauhistaa. Juuri samaan tapaan oikeistodemareidenkin suusta kuulee paljon ymmärrystä Neuvostoliiton suuntaan. Nämä ovat täysin vastaavia ilmiöitä. Kuten vallankumous ja kommunismi olivat samojen voimien tuotteita. Etenkin NL. Mutta kuka näille sossuille panee sanat suuhun ja “yhteisen aatteen” historiaa pulmustelemaan?

2 Marat oli ennen murhaansa kuolemansairas ja ollut jo muutaman viikon poissa julkisuudesta. Sairauden kommentointi kumousjohdon taholta oli mielenkiintoinen. Marat, joka oli propagandan mukaan “kansan rakas ystävä”, oli kuulemma niin täynnä patriotismia, että hänen ruumiinsa ei ollut kestänyt moista paatriotismin latausta, vaan oli ratkennut. Mies oli siis haljennut silkasta patriotismista. No sairas mies oli jatkuvasti kylvyssä sairautensa takia, kun maakuntien murhista sydämistynyt nuori nainen murhasi hänet tikarin pistolla sydämeen. Vallankumouksellisten terrori, propaganda ja aatteet ovat täysin identtisiä myöhemmän neuvostokommunismin suhteen. Neuvostoliitossa ihailtiin suuresti jakobiinejä ja katsottiin olevanheidän työnsä jatkajia. Esim. Leningradia puolusti sotalaiva nimeltään Marat.

3 Ranskan vallankumouksen ns. suuren terrorin aika tuo elävästi mieleen bolshevismin. Niin neuvostokommunismissa kuin esim. Pohjois-Koreassa tai Kambodzhan punaisten khmerien hirmuhallinnon aikana urkkijat sattoivat pienestäkin poikkipuolisesta sanasta vankilaan tai sitten seurasi eliminointi. Tämä tas tuo mieleen Raamatun, jossa messiaanisen ajan juutalainen hallitsija “kitkee juurineen” kaiken kapinoinnin pois ja pitää täydellistä valtaa.

4 Hasselbacherin kirjan mukaan napoleonin salaisen poliisin päällikkö Joseph Fouché olisi ollut juutalainen. Hän oli saman loosin miehiä kuin Robespierre ja Lyonin teurastaja Suuren terrorin aikana. Hän vaihtoi sujuvasti Robespierreä vastaan heinäkuun 1794 konfliktissa. Hän oli vähän aikaa sivussa Direktorioaikana, mutta palasi valtaan ja sittemmin juoni Napoleonin kanssa tämän valtaan. Aubryn kirjasta muistan toisenkin juonijan, mutta olen unohtanut nimen. Petti Napoa 1814 ja uudelleen Sadan päivän keisarikunnan aikana, joten pääsi vielä Ludvig XVIII:n ministeriksi. Joutui viimein sivuun ja kuoli äveriäänä yksityisenkilönä…

Luin hänestä Stefan Zweigin kirjoittaman elämäkerran vuonna 2000, sama tyyppi, joka on kirjoittanut Maria Stuartista, löytöretkeilijä Magalhaesista (ne luin myös silloin) ja Rathenausta.

5 Kun Ranskan armeijat vallankumousaikana ja Napokeonin sodissa etenivät vieraiden valtojen alueille, ne ryöstivät hirvittävästi. Kaikki vietiin Ranskaan. Kenellehän kaikki lopulta päätyi?

kommentti 1 :

Yksi kuvottava kokemus lisää viikonlopusta. Saksalaiselta satelliittikanavalta tuli historiadokumentti (Phoenixilta, tai ZDFinfosta) Marie Antoinettesta. Avasin sattumalta ohjelman pyöriessä ja kohdassa väitettiin kuningattaren olleen täysin vieraantunut köyhien todellisuudesta. Kv. eliitti kaataa saksalaisten ja muidenkin niskaan kaikenlaista paskaa holohoaxin ym. lisäksi. Tietenkin kommunistivallankumoukset eri aikoina saavat ymmärrystä ja niistä valehdellaan. Nyt kuitenkin totuus on sellainen, että Marie Antoinette ja syvästi uskonnollinen kuningas esim. satsasivat suuresti hyväntekeväisyyteen ja he kävivät lastensa kanssa kiertämässä vierailemassa köyhimpien alamaistensa kodeissa. Tätä oli tehnyt Ranskan kuningas viimeksi 1500-luvulla (Henrik IV).

 

%d bloggers like this: