Poimintoja Deanna Spingolan kirjasta The Ruling Elite III: Poimintoja I luvusta ”Hitler ja Saksan uudelleensyntyminen”

Posted: 31.3.2015 in Uncategorized

(Kirjoittanut nn.)

Kun Hitler sai pitää taas puheita 1927, hän paljasti massayleisöille Dawes-sopimukseen liittyneet petokset. Sosialidemokraattiset johtajat ja Keskustapuolue, Kansallissosialistien viholliset ilmeisesti hyötyivät Dawes-suunnitelmasta. Marxilaiset suosivat myös Dawes-sopimusta, joka olisi varmistanut heidän dominointinsa, mutta tuhonnut Saksan. Koska Hitler oli paljastanut heidät, he panettelivat Hitleriä. Toukokuun vaaleissa 1928 NSDAP sai 12 paikkaa, kun kommunistit saivat 56. (Gottfried Feder: The Programme of the N.S.D.A.P/1932)

Juutalainen maailmanfederalismin kannattaja Emery Reves oli jo 1933 perustanut natsismin vastaista propagandaa levittäneen Cooperation Publishing Servicen. Brittiläiset viranomaiset lähettivät Churchillin kirjallisen agentin Revesin New Yorkiin vahvistamaan propaganda-operaatioitaan Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Vuonna 1941 Reves kirjoitti kirjan “I paid Hitler”, jonka tiedot hän väitti saaneensa Fritz Thysseniltä. Reves väitti Thyssenin olleen suurimmassa vastuussa Hitlerin noususta valtaan. Sodan jälkeen Thyssen sanoi, että ei ollut kirjoittanut kirjaa eikä antanut siihen tietoja. Kirja on hyvin samanlainen kuin Andreas Niebuhrin Those Who Bought Hitler. Reves kirjoitti 1945 NWO-henkisen kirjan The Anatomy of Peace, jota Albert Einstein ja muut huomattavat hahmot ylistivät. TN: Lienee selvää, että USA:n kuulustelijat sodan jälkeen eivät vahingossa julkaisseet mitään samansuuntaista materiaalia Thysseniltä. Pikemminkin tässä on tärkeä valhepropagandan teema kyseessä ja siis koko kuulustelupöytäkirja saattaa olla myös väärennös. Mutta siinäkin on siis ilmeisesti mainittu vain kaksi 200 000 markan lahjoitusta kansallissosialisteille. Joka tapauksessa on mielenkiintoista, kuinka marxilainen vasemmisto eli NL ym. ja toisaalta läntiset voittajat pyrkivät Nürnbergissä ja sodan jälkeen muutoin useassa tilanteessa samanlaisilla propaganda-ansoilla esittämään kansallissosialismin muka rahaeliitin huijauksena erinäisiä salaliittoteoreetikoita ja vasemmistoa varten. Siis voittajat halusivat esittää kommunismin ja vasemmiston aitona työväenliikkeenä ja kansallissosialismin huijauksena. Kuitenkin tiedämme rahaeliitin ja juutalaisten luoneen niin kommunismin kuin koko vasemmiston ja nimenomaan siis taistelleen kommunistien kanssa kansallissosialismia vastaan. Lisäksi siis puoli maailmaa annettiin kommunisteille ja vasemmisto hyväksyttiin kaikkialle, kun taas kansallissosialismin esittämisestä positiivisessa valossa joutuu monessa maassa vankilaan ja muissa maissa vaikeuksiin. Tosiasiassa kommunismi ja vasemmisto ovat pseudotyöväenliike, vaikka siihen olisikin saatu enemmistö työväestä kaikkialla. Kaikkiallahan touhu on vapaamuurarien ja juutalaisten hallinnassa ollut jo pitkään. Juutalaiseliitti pyörittää maailmaa vapaamuurarien avulla. Juutalainen lehdistö ja rahaeliitti ovat selvästi läheisessä kytköksessä vapaamuurareihin. Vapaamuurarit perustivat Neuvostoliiton ja kannattivat kansanrintamaa länsimaissa, sotaa Ranskassa Espanjan tasavaltalaisten puolella, länsimaissa sotaa Hitleriä vastaan jo 1938 jne. Vasemmisto ja ay-liike on aina ollut vapaamuurarien kontrollissa 100 %, kun taas Hitler ja Mussolini lopettivat vapaamuurarien toiminnan maissaan.

Versaillesin rauhansopimus merkitsi taloussotaa Saksaa vastaan. Se oli sykloni, joka uhkasi Saksa totaalisella tuholla. Saksan kurjuus vei muiden maiden talouksia alaspäin, mikä maailmanlaajuisten keinotekoisten talouskriisien kanssa loi täydelliset olosuhteet bolshevikeille kohdistaa vakava uhka jokaiseen Euroopan maahan, ehkäpä maailmanlaajuisen suunnitelman mukaisesti. Marxilaiset kirjoittajat suosivat neuvostotyylisiä ohjelmia kuten New Deal, kun soppajonot vain pitenivät ja liittovaltion byrokratia vain lisääntyi. Kaksi provokatiivista johtajaa astui esiin, Hitler ja Roosevelt (Francis Neilson: The Makers of War/1950 s. 136-137, 100-113,. Hitler oli lähtöisin tavallisen kansan parista, arvostetun virkamiehen köyhyyttä kokenut poika, kun taas FDR oli elänyt koko elämänsä Wall Streetin rahaeliitin jäsenenä. Hitler teki itsensä suosituksi tavallisen kansan keskuudessa, kun taas Rooseveltin suosio oli lehdistön keinotekoisesti luomaa. Ihmiset valitsivat Rooseveltin hänen katteettomien lupaustensa perusteella. Hitler oli hyvin usein napit vastakkain sotilaallisen ja poliittisen establishmentin jäsenten kanssa filosofioineen, kun taas Roosevelt täytti aina sitoumuksensa eliitille, mistä kansa maksoi kovan hinnan. Hitler ja FDR lupasivat molemmat pelastaa kansansa, mutta vain Hitler onnistu siinä. Hänen vihollisensa ja Saksan kansan viholliset tekivät pelastuksesta vain väliaikaisen.

Hitler sai katkeria vihamiehiä, kun hän yritti muuttaa Versailesin sopimusta ja nostaa kansansa lamasta ja veloista ilman pankkilainoja Young- ja Dawes-suunnitelmien ikeen alla. Amerikkalaiset poliitikot eivät halunneet liittoutua kansallissosialistien kanssa, vaan jatkoivat yhteistyötä parasiittimaisten pankkiirien kanssa. Saksa vapautti kansakunnan velkaorjuudesta ja talouskriisistä, kun taas amerikkalaiset viranomaiset syöksivät kansansa yhä syvemmälle tyranniaan ja velkaorjuuteen. Kuten tunnettua, Hitler ratkaisi talousongelmat velattomalla rinnakkaisvaluutalla ja suurilla rakennusohjelmilla. Sotateollisuuden avulla talouskriisiä ei voitettu, sillä sitä alettiin laajentamaan toden teolla vasta myöhemmin. Vaihtokauppasysteemillä Hitler sivuutti pankit ja parasiitit, kun ulkomaankauppaa varten ei enää tarvinnut hankkia valuuttaa. Monet juutalaiset taloussoturit olivat varmoja Hitlerin tuhosta, koska hänen valtakunnalla ei ollut juuri yhtään kultavarantoja enää. Mutta Hitlerpä totesi vain hullujen sitovan valuuttaansa kultaan holveissa. Saksa perusti valuuttansa työsuorituksiin/työn tuotteisiin (C.C. Veith: “Thinking Outside the Box: How a Bankrupt Germany Solved Its Infastructure Problems“/1949, http:www.webofdebt.com/articles/bankrupt-germany.pop , katsottu 4.12.2012, ks. myös seuraava viite Ellen H. Brown.). Hän otti talouden kontrolliinsa ja päätti, että hallituksen tulisi laskea liikkeelle omaa rahaa sen sijaan, että lainaisi rahat esim. ulkomailta ja suistuisi velkaorjuuteen. Työsertifikaatit eivät olleet täysin velattomia, koska ne oli luotu bondeina, mutta hallitus maksoi niiden koron. Työsertifikaatit loivat työpaikkoja ja saivat talouden nousuun Ellen Hodgson Brown: Web of the Debt: The Shocking Truth About Our Money System and How We Can Break Fred /2008, s. 233-38).

Maataloudessa amerikkalaiset viljelijät näännytettiin velkoihinsa, kun taas saksalaisia viljelijöitä tuettiin niin, että maassa oli suuri viljelijäväestö ja maaseutu tiiviisti asutettuna. Maataloustuotannossa pyrittiin omavaraisuuteen. Saksassa valvottiin hintojen oikeudenmukaisuutta ja estettiin erinäisten välikäsien kurjistavan tuottajia ja kuluttajia sekä tuotantoa. Näin Saksassa oli koko kansallissosialistien vallan ajan vakaa hintataso ilman inflaatiota Lothorp Stoddard: Into the Darkness: An Uncensored Report from Inside the Third Reich at War, A Symphathetic Report from Hitler‘s Wartime Reich/2000, s. 109-113). Saksa uudisti ulkomaankauppansa ja oli vaurastumassa rajusti juuri ennen sotaa. Vaikka pankkiirit olivat evänneet lainat ja Saksaa vastaan oli julistettu vaarallinen boikotti.

Gottfried Feder oli sitä mieltä, että valtion tuli luoda rahansa ja säännöstellä rahapolitiikkaa kansallistetun keskuspankin kautta sen sijaan, että yksityiset pankit olisivat saaneet lainaamastaan rahasta korkoa. Hitler päätteli, että finanssit orjuuttivat väestön ottamalla kontrollin kansakunnan rahasta ja luotoista. Stephen Zarlengan mukaan Feder päätyi näkemyksiinsä analysoituaan USA:n Greenback-liikettä. Hitler samasti finanssien kansakunnan orjuuttamisen pääpankkien etnisen taustan kanssa. Hitler pelasti Saksan englantilaisen talouden kultastandarditeorialta, joka oli oikeastaan Rothschildien Eurooppa-suunnitelma. Hitler oli hyvin suosittu Saksassa tämän pelastusoperaation ansiosta. Hänen siirtonsa hyödytti kansaa, mutta ei pankkiireita. Kultastandardimaat USA ja Britannia eivät pitäneet Saksan toimista. Maat, jotka lainasivat rahansa pankkiireilta, luovuttivat päätösvallan sisäisissä ja ulkoisissa asioissa näille ulkopuolisille tahoille. Pankkiirit halusivat käyttää brittejä ja amerikkalaisia sekä heidän vasalleitaan sotaan Saksaa vastaan (Stephen A. Zarlenga: The Lost Science of money: The Mythology of Money, the Stroy of Power /2002, s. 594-98)

Jos kv. pankkiirit eivät olisi ajaneet Amerikkaa ja Britanniaa sotaan Saksaa vastaan, vaan olisivat sallineet sen edelleen vaurastua, heidän suunnaton ponzi-huijauksensa olisi pian paljastunut ja heidän bisneksensä olisivat olleet lopussa. Muut maat olisivat kopioineet Saksan talousmallit. Saksa oli edistynyt valtavasti ja muuttunut riippumattomaksi autarkiaksi, täysin vapaaksi ulkomaalaisesta vaikutuksesta. NSDAP, jota demonisoitiin olemattomista toimista, oli pelastanut Saksan raunioitetun talouden ilman muiden maiden tai siirtomaiden (sillä ei ollut sellaisia) hyväksikäyttöä. Pikemminkin se oli vaurastuttanut myös muita maita. Vuoteen 1937 mennessä Saksa oli vahvin ja tuottavin talous Euroopassa. (E. H. Brown, s. 233-38) Sheldon Emry kirjoitti kirjassaan Billions for the Bankers, Debts for the People näin: “Saksa laski vuodesta 1935 lähtien liikkeelle velatonta ja korotonta rahaa ja kun se oli viidessä vuodessa noussut maailmanvallaksi…, tarvittiin koko kommunistinen ja kapitalistinen maailma tuhoamaan Saksan valta Euroopassa ja saattamaan Eurooppa taas pankkiirien rautakoron alle..” Kun rahasta ei tarvinnut maksaa korkoa, siitä jäi enemmän oikeaan käyttöön (s. 21-22, kirja on vuodelta 1984).

Em. kirjassaan The Makers of War toteaa Francis Neilson sivuilla 202-206, että Samuel Untermeyer ja hänen pankkiirikumppanit syyttivät Saksaa totalitarismista, mutta eivät piitanneet Neuvostoliiton julmasta totalitarismista. Todellinen syy pankkiirien vihalle oli se, että Hitler ei lainannut kovalla korolla rahaa orjuuttaen Saksan kansakunnan velkoihin ym. Kansallissosialismia vastaan hyökättiin alusta lähtien. Se oli järjestelmä, joka oli sekä kapitalismin että bolshevismin vihollinen. Kapitalismia ja kommunismia taas johti sama eliitti. Esityksessään The Answer of the German kirjoitti Hans Grimm: “Vuosien 1933 ja 1939 välissä satsattiin enemmän julkiseen terveydenhuoltoon, äitiyteen ja lapsiin, kuten myös sosiaalisen hyvinvoinnin kohottamiseen kuin koskaan aiemmin ja kenties, me saatamme myöntää, koskaan sen jälkeen!” Louis Marschalko kirjoitti: “Kansallissosialismi valtaan noustuaan, otti suorittaakseen ne tehtävät, jotka siihen asti oli eri iskulauseiden alla käsitetty Kristinuskon tehtäväksi.” (The World of Conquererors: The Real War Criminals /1958, s. 68-81) Kun kuuluisa lentäjä Charles Lindbergh Jr. puhui positiivisesti kansallissosialismista, häntä syytettiin maanpetoksesta (sama lähde). Kun Charles Lindbergh Sr. oli aiemmin kritisoinut pankkien trustia kirjassaan Why Is Your Country at War, hän koki pahan hyökkäyksen pankkiirien taholta pankkitrustin kritiikin vuoksi (John Remington Graham: Bloody Money: Civil War and the Federal Reserve /2006, s- 45-46).

Saksa yritti luoda kumppanuutta ja yhteistyötä naapurimaidensa kanssa. Ne väittivätkin omistautuneensa nationalismille maassaan. Saksa ajatteli pystyvänsä auttamaan muita maita vapaaksi kapitalistien otteesta. (TN: Näistä suurin osa oli kuitenkin kapitalistien hallitsemia satelliittivaltioita.) Tämä valta oli eliminoitu kansallissosialistisessa vallankumouksessa. Bolshevikit halusivat kukistaa kristinuskon kaikissa Euroopan maissa. Saksan valta oli lakkautettava, koska se olisi voinut todella lopettaa pankkiirien vallan ja tuoda hyvinvoinnin ja vakaat olot kaikkialle. Tämän vuoksi pankkiirit halusivat estää ja tuhota tällaisen yhdentymisen Euroopassa. Tämä oli sangen helppoa etenkin USA:ssa, jossa pankkiirit omistivat 85 % painetusta mediasta ja 100 % Hollywoodista. Luotiin disinformaatio- ja vihakampanja Saksaa vastaa, jollaista ei ollut ennen nähty. Kampanja levisi koko Eurooppaan ja siinä Saksa esitettiin ylivaltaan pyrkivänä uhkana jne. Tosiasiassa Saksa oli tarjonnut aseistariisuntaa, jos muutkin maat liittyisivät tällaiseen politiikkaan. Saksan oli vastattava naapuriensa varustautumiseen ja esim. Ranskan ja Neuvostoliiton kv. sopimustensa vastaiseen (Marschalko s. 72-78, Neilson s. 99-111).

Harry Elmer Barnesin editoimassa kirjassa s. 79 (Perpetual War for Perpetual Peace) sanotaan Churchillin myöntäneen, että Hitler oli tehnyt Saksalle sen, mitä poliitikot olivat jättäneet tekemättä kansalleen Ranskassa, Britanniassa ja USA:ssa. Tätä hän ei kertonut julkisesti ja Churchill ja kumppanit kuitenkin syyttivät Hitleriä aseistautumisesta. Veronmaksajat eivät saneet kuulla Hitlerin aseistariisumisehdotuksista ja sen sijaan hänen varustautumistaan liioiteltiin. Se oli vastoin Versaillesin sopimusta, mutta tarpeen aggressiivisten naapurien vuoksi. Tosiasiassa Saksan armeija oli melko pieni eikä maa suinkaan satsannut varustautumiseen juuri lainkaan siinä mittakaavassa, kuin olisi ollut mahdollista esim. uhraamalla muita menoeriä (Massa-armeija N-liiton tapaan olisi ollut mahdollista luoda, pienellä satsauksella esim. ratkaiseva harppaus panssarien ja moottoroitujen divisioonien määrässä, asekehityksessä ym.) Vuonna 1939 Saksan armeija oli heikompi kuin Ranskan ja myös 1940 sillä oli vähemmän panssareita ja lentokoneita ym.

Saksan teollisuus miinus pankit olivat osoittaneet epätodeksi marxilaisen teorian välttämättömästä luokkataistelusta ja osoittanut, että oikein askelin mikä tahansa maa voi vaurastua ja kukoistaa ilman riistävää kapitalismia tai bolshevismia, joita molempia rahoittivat samat kv. pankkiirit. Saksa voi varsin hyvin myös ilman pankkiirien kulttuurisesti ja moraalisesti rappeuttavaa viihdettä. Saksa ei vain ollut olemassa ilman pankkiireita, vaan sen kulttuuri myös kukoisti. Jos muu maailma olisi keksinyt Saksan salaisuuden, kansainväliset pankkiirit orjuuttavan koronkiskontansa kanssa olisivat joutuneet lopettamaan toimintansa. Välttääkseen karkotuksen autiomaahan ja tulevansa paljastetuiksi valehtelijoiksi pankkiirien oli tuhottava Saksa ja kaikki todisteet sen saavutuksista. heidän täytyi tuhota uudet kodit, leikkikentät, tehtaat, viihdekeskukset, sairaalat, liikennejärjestelmät ja ennen kaikkea, Saksan uudelleen herännyt toivo ja usko. Totaalinen sota olisi tehokkain tapa (Marschalko, s. 77-81). Massiiviset kuolonuhrit estäisivät tulevaisuudessa uudet yritykset ja auttaisivat saamaan saksalaiset torjumaan Hitlerin, joka oli herättänyt heidän maansa uuteen elämään.

USA:n ja Britannian eliitit kuuluivat jo samoihin imperialistisiin salaseuroihin kuten The Pilgrims Societyyn. Niccolo Macchiavelli kirjoitti: “Päämäärä pyhittää keinot”. Maksiimi hallituksen auktorisoimalle massamurhaamiselle, ryöstölle ja voitoille. TN: Juutalaiseliitti apunaan em. eliitit saattoivat käynnistää uuden maailmansodan, jossa ei-juutalaiset tapaisivat toisiaan, Saksan kansaa rangaistaisiin miljoonien ihmisten murhaamisella ja kulttuurin tuholla sodan jälkeen sekä loputtomalla verenimennällä, esinäytöksenä muiden kansojen tulevasta kohtalosta. Sota toisi suunnattomat voitot juutalaisten taskuihin ja maailmanherruuden. Maailma syöstäisiin ensin valheiden ja puolisalaisen totalitarismin valtaan ja sittemmin bolshevismiin ja gulagiin. F. Neilson s. 202-06: Vuonna 1938 Bernard Baruch sanoi: ”We are goiing to lick that fellow Hitler. He isn’t going to get away with it.” (Me nitistämme tämän hra Hitlerin. Hän ei voi välttää sitä.)

Kommentteja:

nn: Tämä on todellakin salaisuus Saksan ja kansallissosialismin mustaamisen takana ja B. Campbellin sanoin: ”Holokaustin takana”. Tietenkin maailma myös ajetaan kommunismiin demonisoimalla nationalismi, jotta juutalaiset voivat hallita sujuvammin ja siis tuhota kansakunnat ja kulttuurit omaisuuksien putsaamisen lisäksi.

  1. nn on heinäkuu 18, 2014 8:23 am said:
  2. FDR, kommunisti Valkoisessa talossa
  3. Vuonna 1841 Clinton Roosevelt New Yorkissa asuvasta pankkiiriperheestä kirjoitti esityksen “The Science of Government Founded on Natural Law, joka suositteli mm. perustuslaista luopumista ja korkeatasoisten yhdyskuntien tiivistä verkostoitumista eri tavoin (kommunismia). Rothschildit rahoittivat komitean, johon kuului myös Clinton Roosevelt, teoksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista suunnittelemaan. Kirjassa Roosevelt määritteli strategian valikoidulle ryhmälle, jonka oli määrä hallita koko maailmaa. FDR on saattanut saada inspiraationsa New Dealiin tästä serkkunsa opuksesta. (Fitzwilliam Byrdsall: The History of the Loco-Foco, or Equal Rights Party/1842, s. 89-92; Des Griffin: Descent into Slavery /1980, s. 131)
  4. Karl Marx ja Friedrich Engels, Komunistisen Liigan jäsenet ja molemmat 32. asteen vapaamuurareita, laativat Kommunistisen Manifestin (1848), elitistisen kontrollin suunnitelman, joka lainasi tiiviisti Clinton Rooseveltin kirjaa. Lainaa olivat asteittainen tulovero, perimisoikeuden poistaminen, keskuspankki, keskitetty kuljetus- ja tietoliikenneverkko, joutomaiden hyötykäyttö, ilmainen julkinen koulutus, lapsityövoiman käytön lakkauttaminen. (Robert Freedman: The Marxist System/1990, s. 142-244)
  5. Juutalaisyhteisö mainosti ja suositteli FDR:n New Deal -ohjelmia. Juutalaiset tukivat Rooseveltia yksimielisesti 1932-36. Vaikka jotain hajoamista ilmeni, 1940 ja 1944 yhä ainakin 90 % juutalaisista äänesti häntä. ( http://www.jewishvirtuallibrary-org/jsource/judaica/ejud 002 0017 0 16902.html , katsottu 9.12.2013/Henry L. Feingold: Franklin Delano Roosevelt)
  6. Dwight Eisenhower ei lopettanut New Dealia, vaan laajensi sitä. Lyndon B. Johnson käytti New Deal -politiikkaa luodakseen “Suuren Yhteiskuntansa”. Richard Nixon säilytti monet ohjelmista. New Deal -säännöstöt ja ohjelmat ovat säilyneet koskemattomina, jopa alkuperäisten nimiensä alla. Vielä mielenkiintoisempaa on, että FDR:n astuttua virkaansa 4.3.1933, annettiin säädös Title 12, U.S. Code Section 95 (b). Sen mukaan presidentin 4.3.1933 lähtien presidentin tai valtionvarainministerin säädökset ovat automaattisesti hyväksytyt ja vahvistetut. Tämän mukaan Kongressin jäsenten ei tarvitsisi lukea tai äänestää presidentin esityksistä, sillä vuodesta 1933 lähtien kaikki on jo automaattisesti hyväksytty ja voimassa. Näin siis esim. myös Obaman Sairasvakuutuslaki. ( http://codes.lp.findlaw.com/uscode/12/2/IV/95b , katsottu 4.12.2014)
  7. FDR nimitti hallintoonsa runsaasti radikaaleja Fabian-sosialisteja, Stalinin puolustelijoita ja kommunisteja. FDR ja hänen juutalainen vaimonsa Eleanor olivat myös kiinalaisten kommunistien ystäviä. (Hamilton Fish: FDR: The Other Side of The Coin: How We Were Tricked into World War II /2005, s. 7-8) Harry Hopkins, FDR:n neuvonantaja, vaikutti merkittäviin päätöksiin ja menettelyihin. Hän edusti Bernard baruchia ja kansainvälistä juutalaista pankkikartellia. Vuodesta 1937 toukokuuhun 1944 Hopkins ja Baruch olivat jatkuvassa yhteydenpidossa keskenään. (The Harry Hopkins Papers: Series I – Correspondence http://www.library.georgetown.edu/dept/speccoll/hopslsl.htm katsottu 14.9.2013)
  8. Neuvostoagentti Whittaker Chambers väitti, että FDR oli lähinnä sätkynukke ja ryhmä juutalaisia ja kommunisteja johti todellisuudessa maata. Tähän ryhmään kuuluivat Baruch (TN: Toisessa kohtaa Spingola toteaa juutalaisten kuninkaaksi tituleeratun Baruchin olleen FDR:n keskeinen “Handler”. Hän oli rikas liikemies ja pankkiiri, joka jo nuorena oli usean presidentin rahoittaja ja selvästi keskeinen juutalaiseliitin toimija , joka toimi usean presidentin kanssa, mutta näkyvimmin ja tunnetuimmin Wilsonin ja FDR:n), Samuel Rosenman, Raymond Moley, Felix Frankfurter, Henry Morgenthau Sr. ja Jr., Harry Dexter White (TN: juutalainen hänkin), Alger Hiss, Benjamin J. Cardozo, Charles W. Taussig, Nathan Margold, Charles Wyszynski, Leo Wolman, Rose Schneiderman, Isador Lubin Jr., Sol Rosenblatt, Jerome frank, Mordecai Ezekiel, Herbert Feis, David Maurice Karp, Robert Freshner, Robert Strauss, Donald Richberg, Ferdinand Pecora, Samuel Untermeyer, James Landis, Samuel Dickstein, Herbert Lehman, James P. Warburg, David Stern, Henry Horner, Louis Kerstein, Benjamin V. Cohen, Walter Lippmann, William C. Bullitt (TN: Huom, myös juutalainen), Adolf Berle, Joseph Proskauer, Nathan Margolin, Abe Fortas, Saul Padover, Albert Arent, Felix Cohen ja sadat muut juutalaiset. (Allen Weinstein, Alexander Vassiliev: The Haunted Wood/2000, s. 38-44; Donn de Grand Pré: Barbarians Inside the Gates: The Black Book of Bolshevism, Book I/2000, s. 89-90; Hasia R. Diner: The Jews of the United States 1654 to 2000/2004, s. 237) FDR nimitti Harvardin lainopin professorin Felix Frankfurtein (s. Wienissä) korkeimman oikeuden tuomariksi. Hän oli FDR:n lainopillinen neuvonantaja kansallisen politiikan luomisessa ja tärkeiden hallintoasemien nimityspäätöksissä. Washingtonin insiderit usein viittasivat Frankfurteriin presidenttinä (John Beaty: The Iron Curtain Over America /1968, s. 58-59)
  9. Frankfurterin suojatit Henry Morgenthau Jr. ja Dean Acheson kutsuivat Maxim Litvinovin (alun perin nimeltään Litvinov Finkelstein) viimeistelemään USA:n diplomaattisuhteiden uudelleen avaamisen Neuvostoliittioon. Litvinov oli yksi konspiraattoreista tärkeässä kokouksessa Trotskin, Leninin, Stalinin ja Kaganovitshin lisäksi Sveitsissä juuri ennen vallankumousta (Des Griffin: Descent into Slavery/2001, s. 64-69) Acheson oli ollut Justice Brandeisin lakiklerkki ja hän oli toiminut Stalinin lakimiehenä jo ennen kuin FDR tunnusti Neuvostoliiton. (Beaty s. 51-53) Litvinovin vastaan ottaminen oli yksi ensimmäisistä FDR:n toimista presidenttinä. FDR ei kuunnellut isänmaallisia järjestöjä ja muita tahoja eikä konsultoinut asiassa kongressia, vaan tunnusti N-liiton 16.11.1933 ja salli sen perustaa lähetystön jne. Hän otti neuvoja kommunisteilta, ay-radikaaleilta ja yliopistoprofessoreilta. Atlantic Councilin perustaja Achesonia on pidetty pääasiallisena vastuullisena NATO:n luomisessa ja Euroopan maiden alistamisessa sen jäseniksi. (sama lähde)
  10. Rooseveltin radikaalit politiikat ja hänen hallintonsa lainsäädäntö sekä se, että hän nimitti satoja juutalaisia, sosialisteja ja kommunisteja korkeisiin asemiin hallinnossaan, saavat ehkä selityksensä siitä, että Roosevelt oli syntyperältään juutalainen. The Daily Citizen Tucsonissa julkaisi Rooseveltin sukupuun 29.2.1934. Tämän lisäksi tri H. H. Laughlin johti Rooseveltin sukuselvityksen laatimista Carnegie-Instituutille ja jonka uutistoimisto AP lähetti jäsenilleen 7.3.1934. Molemmat dokumentit väittävät vahvistavansa Rooseveltin juutalaiset sukujuuret. FR itse sanoi NYT:n (14.3.1935) mukaan, että hänen sukunsa on ehkä ollut juutalainen ja että hän tietää vain kantaisä Claes Martenszenin tulleen Hollannista. (Watchman Willie martin Achive, http://israelect.com/reference/WillieMartin/ROOSEV~1%20%5BD%5D.htm katsottu 12.9.2013) Rooseveltin äiti oli Sarah Delano, ehkä perheestä, joka oli osa sefardijuutalaisista, jotka pakenivat Espanjasta Portugaliin ja muttivat sieltä Antwerpeniin. Antwerpenin sataman sulkemisen 1585 juutalaiset menivät Amsterdamiin ja muodostivat siellä ajanoloon osan liikemiesluokasta. He kuitenkin halusivat pysyä erillisenä etnisenä vähemmistönä. (Huibert Schijf: “International Jewish Bankers Between 1850 and 1914, paper prepared for Session X: Diaspora entrepreneurial networks, Economic History Congress XIII, Buenos Aires, July 22-26.2002, s. 5) FDR:n vaimo oli Theodore Rooseveltin kaukainen serkku. The Universal Jewish Dictionary of 1943: “Sarah Delano Rooseveltin kuoleman jälkeen 1941 B’nai B’rith Hillelin säätiö osti Rooseveltin kodin New York Cityssä ja muutti sen Sarah Delano Rooseveltin opiskelijataloksi Hunter Collegen opiskelijoille. (Willie Martin Archive)
  11. Associated Press raportoi 8.5.1937, että presidentti Rooseveltille luovutettiin 10. Gottheil Medal “erittäin huomattavista palveluksista juutalaisille”. 23.12.1938 hänelle myönnettiin toinen juutalaismitali tuon päivän New York Heraldin mukaan. Muutamat juutalaisjärjestöt viittasivat häneen “uutena Mooseksena”. 14.5.1939 professori Johann van Leers Berliinistä totesi Sarah Delanon olleen juutalaisverta omaavasta perheestä. Delanon suku oli joko italialaisia tai espanjalaisia juutalaisia. Suuri määrä juutalaisia siirtolaisia on Hollannista. East Siden juutalaiset new Yorkissa säännöllisesti käyttivät presidentistä nimeä “Rosenvelt”. (Willie Martin Archive)
  12. FDR:n päätökset Jaltan konferenssissa 4. – 11. 2.1945 hyödyttivät Stalinia ja auttoivat levittämään kommunismia Kiinassa, Itä-Euroopassa ja etenkin Amerikassa. Hän teki enemmän kommunismin hyväksi kuin yksikään toinen Neuvostoliiton ulkopuolinen henkilö. (Hamilton Fish s. 37-38)
  13. Liettualaissyntyinen liberaali juutalainen Samuel Dickstein oli rabbi Wisen hyvä ystävä (Edwin Black: The Transfer Agreement/2009, s. 17) Hän ideoi elimen, jonka tarkoitus oli monitoroida ja ehkäistä antiamerikkalaista toimintaa. NKVD:n arkistot ovat paljastaneet Dicksteinin olleen KGB:n agentin koodinimeltään “Crook“, joka paljasti Neuvostoliitolle komiteamietintöjä ja mahdollisten kaksoisagenttien nimiä ja sai tästä 183 000 dollaria vuoden 2010 arvossa mitaten (Kurt F. Stone: The Jews of Capitol Hill/Kindle-edition s. 120). Tämä elin ei tutkinut kommunistien toimia, vaan vain oikean laidan järjestöjä ja etenkin kansallissosialisteja. Dickstein oli palvellut New Yorkin Legislaturessa 1919-21 ja sponsoroinut valtion ensimmäisiä Kosher-ruoka-lakeja. Tämän jälkeen 20 muuta osavaltiota omaksui vastaavat lait. 3.1.1934 Dickstein kansalaisuus- ja immigraatiokomitean päällikkönä ehdotti ja sai hyväksytyksi päätöksen aloittaa virallinen tutkimus pronatsistisista aktiviteeteista Amerikassa. Kansanedustaja Nebraskasta piti ehdotusta juutalaisten kieroiluna ja yrityksenä vainota saksalaisystävällisiä saksalaisperäisiä amerikkalaisia. Useat pitivät todellisena uhkana kommunisteja ja heidän kumppaneilleen (fellow travellers, koodinimi tuolloin juutalaisille ja ulkomaalaisille). Kongressi hyväksyi esityksen äänin 168-31. Dicksteinillä oli tietenkin ollut kosolti väärennettyä todistusaineistoa kansallissosialistien juonista. (Stone s. 38-39 ja 153-155)
  14. Niin Neuvostoliitto kuin juutalaiset USA:ssa olivat huolissaan amerikansaksalaisten vaikutusvallasta ja Saksaa kohtaan tunnetuista sympatioista. Tämän vuoksi kumpikin taho lisäsi vastahyökkäyksiä pro-saksalaisia ilmiöitä vastaan USA:ssa. Neuvostoliitto totesi parhaaksi menetelmäksi syytellä kansallissosialismille suopeita tahoja antisemitismistä. Juutalaisille johtajille karvas pala olivat Saksalais-amerikkalaisen liiton tilaisuudet New York Cityssä American Jewish Historical Societyn lehden Robert Rockawayn mukaan. Ei ollut löytynyt laillista keinoa estää niitä yrityksistä huolimatta. New Yorkin kaupungin tuomari Nathan Perlman pyysi apua Meyer lanskyltä, USA:n mafian johtajalta. Lansky sai ohjeet, että kukaan ei saanut kuolla, mutta että gangsterit saivat kyllä pahoinpidellä mielenosoittajia, esim. murtaa luita ym. Näin tapahtui. Juutalaiset mafiosot tulivat valtiota johtavan juutalaiskansakunnan avuksi ja hyökkäsivät paitsi German-American Bundin, muiden järjestöjen mielenosoitusten ja julkisten tilaisuuksien kimppuun useissa kaupungeissa ja lakkauttivat toiminnan tällä terrorilla. Sodan jälkeen Lanskyn mafia toimitti aseita pimeästi juutalaisille Palestiinassa taisteluun englantilaisia ja palestiinalaisia vastaan. (Jewish gangsteri. Jewish Virtual Library, http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/US_Israel/gangsters.html , katsottu 10.6.2013)
  15. Dickstein alkoi kiusata järjestöä German-American Bund monin tavoin heti 1936, kun se oli perustettu. Vielä 20.2.1939 Bund sai kuitenkin New Yorkin Madison Squarelle 20 000 ihmistä. Pian Dickstein FDR:n hallinnon ja juutalaisen median avulla samana vuonna sai yhdistyksen puheenjohtajan vankilaan tekaistujen syytteiden verukkeella. (William Pierce: Lies and the History Channel, http://www.natvan.com/free-speech/fs002ahtml )
  16. Antiamerikkalaisten aktiviteettien tutkimuskomitean Martin Dies pyysi uudelta kongressilta miljoonan hallinnon tutkimista varten. Hän sanoi tarkoituksen olleen päästä eroon sabotööreistä kuten harry Hopkins, Harold Ickes, Frances Peking ja “muista kommunisteista ja (and fellow-travelers). Baruch näki sodan olevan pian edessä ja oli juuri yrittämässä Hopkinsista puolustusministeriä. Koko tutkimus meni myttyyn, sillä koko hallinto piti puoliaan eikä se hyväksynyt minkäänlaista kommunistien seulontaa pois. FDR käski Diesiä lopettamaan tutkimuksen, sillä “kommunisteja ei saanut suututtaa vaalimenestyksellisistä syistä”. Kongressiedustajan tutkimus oli jo paljastanut 2000 kommunistia liittovaltion hallinnosta. (Fish s. 37-38) FDR salli myös eurooppalaisten “pakolaisten” strategisen sijoittamisen avainasemiin hallinnossaan 2. maailmansodan alussa antaen siis tärkeitä tehtäviä ei-kansalaisille ilman virallisia tutkimuksia. Seurauksena oli suuri määrä neuvostolaisia operoijia lisää. (Beaty s. 55-56; Weinstein-Vassiliev s. 38-39)
  17. Viime aikoina ovat kiinni jääneet soluttautujat Jonathan Pollard ja Ben-ami Kadish, jotka ovat luovuttaneet tietoja Israeliin. Valitettavasti he ovat 40-luvun Rosenbergien tapaan saneet rangaistuksensa vain sen vuoksi, että syntyisi kuva USA:n hallinnon suhtautumisesta kielteisesti moiseen vakoiluun. Todellisuudessa neuvostoliitolle luovutettiin kaikki mahdollinen tieto tarkoituksella niin ydinpommeista kuin kaikesta muustakin tuolloin. USA on nykyisin Israelin apumaa, joka sotii sen puolesta ympäri Lähi-itää ja joka rahoittaa juutalaisia pyrkimyksiä suunnattomilla summilla. Selvästi hallinto ja kongressi on täynnä Israelin agentteja. (Esim. http://www.haaretz.com/news/nearly-300-congress-members-declare-commitment-to-unbreakable-u-s-israel-bond-1.266652 )
  18. Roosevelt kommunisteineen mullisti koko USA:n hallinnon. Byrokratiaa lisättiin suunnattomasti. Etenkin Reorganization Act huhtikuulta 1939sekä sodan uhrit ja poikkeusolot johtivat suuriin muutoksiin ja perustuslain ohittamisiin. Erinäisiä toimistoja perustettiin vastaamaan erinäisiin hätätilanteisiin. Lakimiehet näissä toimistoissa toimivat eri lakien mukaan, ikään kuin vaihtoehtoisen perustuslain, joiden avulla maa “saatettiin toimimaan kv. sopimusten mukaisesti tai jos nähtiin tarpeelliseksi yhdenmukaistaa toimintaa ulkomaiden kanssa”. Senaattorit ja kansanedustajat ohitettiin. (Robert Bock: The Tempting of America/1990, s. 130) Congressial Record vuodelta 1946 katsoo, että oli perustettu ns. Neljäs järjestys Perustajaisien kolmikantaisen hallintomallin rinnalle. Nämä olivat perustneet lainsäätämis-, toimeenpano- ja oikeudellisen osa-alueen. Tämän jälkeen oli kuitenkin perustettu ns. Neljäs Dimensio, joka oli luonteeltaan hallinnoiva. Tällä kai tarkoitettiin erinäisiä virastoja, jotka antoivat byrokraattiensa välityksellä omia määräyksiään siitä, kuinka ihmisten tuli elää.
  19. Spingolan mukaan (ja monen muunkin) Truman täydellisti USA:n muuntautumisen sotilasdiktatuuriksi, jonka tehtävänä on saattaa maailma alistumaan maailmanhallituksen tahtoon.
  20. Erinäisten kirjainyhdistelmien kautta tunnistettavat virastot ja Rooseveltin politiikka muita reittejä johti paitsi suunnitelmatalouteen ja valtavaan byrokratiaan, kaikilla aloilla suurten monopolien ja kartellien muodostumiseen ja suosimiseen (näiden oli määrä saada talous elpymään). Järjettömällä maatalouspolitiikalla saatiin viljelijöitä konkurssiin ja muuttamaan kaupunkeihin työläisiksi. Suuria maatiloja suosittiin, vaikka puhuttiin köyhien asioista. FDR:n marxistit olivat perustaneet byrokratian kontrolloimaan tuottajahintoja. Myöhemmin pankkiirit korporaatioiden hallituksissa käyttäen viljelijöiden asemaa heikentävää lainsäädäntöä pakottivat konkurssikypsät viljelijät luovuttamaan maansa poliittisia kytkentöjä omanneille korporaatioille, joiden vaikutusvalta kasvaisi sodan jälkeen.
  21. Kesäkuussa 1930 kongressi sääti Hawley Tariff Actin, joka käänsi pahan kansallisen laman maailmanlaajuiseksi talouskriisiksi. Hallitus korotti puuvillasadon hinnat maailmanmarkkinahintojen yli ja sulki rajat. Ulkomaankauppa puolittui vuonna 1931. Saksa ja muut maat eivät voineet maksa velkojaan USA:lle ja paniikki ym. kaatoivat pankkeja maanlaajuisesti. Euroopan pankit kaatuivat. Euroopan kultavarannot katosivat. Saksan valtakunnan pankki menetti suurimman osan kultavarannostaan ja Saksan teollisuus lähes tuhoutui. ( http://www.lewrockwell.com/bovard/bovard25.html , katsottu 6.2.2013)
  22. Todellakin luulisi, ettei kansallinen sosialismi ole mikään eliitin huijaus, kun eliitti selvästi pitää sitä kauheimpana asiana maailmassa ja koska siitä ei kerta kaikkiaan saa puhu positiivisesti juuri missään maassa. Kiakkialla tulee seurauksia. Marxilainen eli juutalainen sosialismi siis on ainoa vaihtoehto yhteiskunnan mielestä. Eikä siis edes vaihtoehto, vaan juuri se yhteiskunnan rakkain asia. Vasemmistoa eli juutalaisuutta kaikkialla.

Kirjoittanut nn.

Jepulisjepsis ottaa kaiken vastuun tällä sivustolla näkyvien artikkelien julkaisemisesta.

Kommentti :

Ja todellakin Weimarin aikaisen Saksan hyperinflaatio oli yksityisten pankkiirien aikaansaama, ei Hitlerin Saksan tekosia. Tämäkin asia sekoitetaan usein, kuin puhutaan valtion hallitsemasta rahasta.

http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/archives/articles/hyperinflation-e.html

 

kommenttia
  1. Jepulisjepsis sanoo:

    Ja todellakin Weimarin aikaisen Saksan hyperinflaatio oli yksityisten pankkiirien aikaansaama, ei Hitlerin Saksan tekosia. Tämäkin asia sekoitetaan usein, kuin puhutaan valtion hallitsemasta rahasta.

    http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/archives/articles/hyperinflation-e.html

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s