Mitä se skitsofrenia oikein on?

Posted: 29.7.2016 in Uncategorized

Ohessa erään yksityisen ihmisen tänne toimitukseen 29.7 lähettämä teksti :

Miksi Suomessa tarvitaan vaihtoehtomediaa?

Muutama sanomalehti, joilla on valta-asema alueellaan + Maikkari ja YLE muodostavat Suomessa tiedotusmonopolin, jota on mahdoton murtaa ainakaan sisältäpäin.  Valtalehdet lähtivät vuoden alussa epätoivoiseen kamppailuun kaikkea vaihtoehtoista mediaa vastaan.  Nämä lehdet käyttävät valtaansa ennen kaikkea sillä, että niillä on monoliittinen yhteinen agenda, jota noudatetaan kouristuksenomaisesti.  Yleisönosastoissa sallitaan mitään sanomaton kiistely pikkuasioista sekä joskus vakiintuneiden puolueiden kantoja heijastavia laajempiakin juttuja.

Kansan ääni ei kuulu nyt vallassa olevassa mediassa ja kun puoluelehdet ovat käytännössä lakanneet olemasta, ei valtamedian kapeassa agendassa ole säröjä eikä riitasointuja.  Ehdottomia tabuja tässä mediassa ovat NATOn ja EUn kriittinen käsittely, pienikin Venäjää ymmärtävä kannanotto (= Venäjän trollien pelko on saanut hysteeriset mittasuhteet), sekä kaikenlainen vallitsevan lääkärikunnan arvosteleminen.  Vaihtoehtoisen lääkinnän esittely on jäänyt täysin vaihtoehtoisen median harteille.  Erityisen kuuma peruna ja arka aihe on psykiatria, joka suljettuna monopolistisena systeeminä on täysin kritiikiltä suojattu.

Yritin turhaan saada allaolevaa vastinetta Satakunnan Kansan palstoille.  Satakunnan Kansa on mallinäyte nykyisestä valtamediasta, ja tulee ihan tosissaan ikävä niitä aikoja jolloin lehti oli rehdisti Kokoomuksen äänenkannattaja.  Tässä  juttuni, joka toivottavasti pääsee edes tätä kautta julkisuuteen:

Mitä se skitsofrenia oikein on

Satakunnan Kansassa 7.7.2016  kolme hyvinpalkattua professoria kirjoittaa ilmiöstä nimeltä ”skitsofrenia” tavalla, joka ei ainakaan vakuuta siitä, että kuvatun ilmiön olemus ja ”hoito”  olisi mitenkään selvää ja vakuuttavaa.  Itse asiassa humaaneimmat ja edistyksellisimmät psykiatrit pitävät sanaa skitsofrenia pelkkänä metaforana.  Antipsykiatrian grand old man, amerikkalainen Thomas Szasz sanoo, että sana viittaa käytäytymiseen, jota voidaan ehkä paheksua, mutta kysymys ei ole konkreettisesta sairaudesta.  Mieli ei ole elin, joka sairastuisi – käyttäytymishäiriöt johtuvat elämän ongelmista.  Lawrence Stevens kiteyttää kirjoituksessaan SCHIZOPHRENIA – A Nonexistent Disease: ”Sana ’skitsofrenia’ kuulostaa tieteelliseltä ja antaa luotettavan vaikutelman ja sitä ympäröi karismaattinen sädekehä.”

Kokemuksesta voin kertoa, miten helposti ihminen voi joutua ”diagnostisoiduksi” skitsofreenikoksi.  Itse aiheutetun parisuhdekriisin jälkeisen moraalisen krapulan seurauksena sain fyysisiä oireita, jotka huipentuivat vakavaan ja pitkäkestoiseen unettomuuteen. Oli juuri siirrytty kesäaikaan ja iltojen valoisuus voimakkaasti vaikeutti unen saantia.  Kun tilaa oli kestänyt kolme viikkoa, hain yksityislääkäriltä lähetettä Harjavaltaan, jotta saisin unettomuuden katkaistua.  Lääkärin suora ohje oli: ”Älä missään tapauksessa mene sinne – et sinä ole hullu”.  Mutta kun unilääkkeistä huolimatta en saanut unta, päättelin, että jotenkin unettomuus pitää keskeyttää.  Vastentahtoisesti päivystysvuorossa ollut lääkäri kirjoitti lähetteen Harjavallan sairaalaan.

Pinnallisen jutustelun jälkeen alettiin lääkitys, josta muistan vain nimen ”Seroquel”.  Halusin apua unettomuuteen, mutta lääkäri otti vapauden tulkita olotilaani jostakin omista lähtökohdistaam.  Unesta ei ollut tietoakaan, mutta lääkitys onnistui nopeasti sekoittamaan pään ja johti erittäin passiiviseen ja avuttomaan olotilaan.  Aloin todella tuntea oloni ja käytökseni muuttuneeksi, muttei suinkaan missään positiivisessa mielessä.  Tiesin, että minun pitäisi lähteä pois, ja nopeasti.  Huumattu olotila esti kuitenkin riittävän aloitteellisuuden.  Alkoi taival, jossa satunnaiset, usein lyhytaikaisessa työsuhteesta olleet ja jostakin Itä-Euroopasta kotoisin olevat psykiatrit tekivät omia outoja johtopäätöksiään vain papereiden perusteella, minun mielipidettäni koskaan kuuntelematta.

Urani ”skitsofreenikkona” alkoi jonakin hetkenä, jonka ajankohtaa en vieläkään oikein tiedä.   Tsaarinaikainen sairausmäärittely on niin monimutkainen, että sairausleiman poistaminen vaatisi monimutkaista hallinnollista menettelyä, jota en hoitokierteessä passivoivan lääkityksen vuoksi pystynyt aloittamaan.  Olin tilassa, jossa päätin olla tekemättä mitään.  Tapahtui monia dramaattisia asioita, mm. äitini ja veljeni kuolema samana syksynä.  Veljeni oli hoitanut mm. talousasioitani, ja hänen kuolemansa aiheutti koko itseeni liittyvän hallintorutiinin olennaisen katkeamisen.

Erilaisten hoitojen rampauttamana olen kokenut asioita, joita kenenkään ei pitäisi kokea.  Minulle on syötetty lääkkeitä, jotka jo yksinään ovat kyseenalaisia, mutta joiden yhteisvaikutus on täysin mielivaltainen.  Minut on viety paikkaan, jossa olen saanut sievistellen kutsuttua ”sähköhoitoa”.  Olen elänyt sumussa ja humussa.  Sinne olisin varmasti jäänytkin, ellen olisi oma-aloitteisesti alkanut jättää neuroleptejä väliin, vaikka se merkitsikin uhkaa, että niitä olisi alettu antaa minulle injektioina.  Pakko olisi siis muutettu superpakoksi.  Sen verran jääräpäinen olen, että aloin hitaasti palata normaalien ihmisten maailmaan. Sain osittain itseni takaisin, mutta mikään ei korvaa niitä vaurioita, joita väkivaltainen pakkolääkitys on aivoilleni ja hermostolleni aiheuttanut.  Olen menettänyt 7 vuotta elämästämi.  Olen tosin jo ikänikin puolesta eläkeläinen, mutta ehkä muutaman vuoden olisin voinut vielä hyödyttää yhteiskuntaa – olenhan parikymmentä vuotta työskennellyt ulkomailla ja osaan viittä kieltä.  Nyt olen pelkkä kuluerä, kuten niin monet psykiatrian uhrit.

Skitsofrenia-diagnoosi on yhteiskunnalle kallis ja diagnoosin kohteelle kiduttava asia.  Jos on olemassa yksi alidiagnosointi, niin sitä vastaa ainakin viisi ylidiagnosointia.  En ole missään nähnyt tai koskaan kuullut määritelmää siitä, mitä skitsofrenia on.  Ehkä siihen liittyy harha-aistimuksia (joita itse en ole koskaan kokenut), raivoamista (joka on täysin päinvastaista kuin minulle tyypillinen passiivisuus) tai jotain muuta selvästi poikkeavaa käyttäytymistä?  Oma arvio on aina puolueellinen, mutta olen ollut syrjään vetäytyvä ja ihan liian alistuva.  Diagnoosin kirjoittaja käyttää valtaa, joka ylittää tuomarin ja pyövelin vallan.

Skitsofrenia on määritelty niin epämääräisesti, että todellisuudessa se on termi, jota usein sovelletaan lähes minkälaiseen käyttäytymiseen hyvänsä, jota puhuja paheksuu.

Lääketeollisuus himoitsee uusia diagnooseja.  Viidessä vuosikymmenessä diagnoosien määrä on satakertaistunut. Esimerkkinä vaikka ADHD, jota ilman ihmiskunta pärjäsi hienosti vielä 1950-luvulle asti.  Yhtäkkiä lapselle luontainen vilkkaus on muuttunut sairaudeksi.  Psyykenlääkkeet ovat kultakaivos, josta suuret firmat eivät sovinnolla luovu.   Eräällä Youtuben videolla Szasz sanoo:  ”Tässä olemme tekemisissä psykiatrian epidemian kanssa. Meillä ei ole psyykkisten sairauksien epidemiaa, meillä on psykiatrian epidemia. – Jos syöt liikaa, se on sairaus – sanotaan hakemistossa. Jos poltat liikaa, se on sairaus. Jos olet liian onneton, se on sairaus. Jos olet liian laiha, se on sairaus. Jos olet liian lihava, se on sairaus. Jos sinulla on liian vähän seksiä, se on sairaus. Jos sinulla on liian paljon seksiä, se on sairaus.  – Ei vapaata tahtoa, pelkästään kemikaaleja, ei itsekuria, ei itsehillintää. – Se on perusta, jolta täällä Amerikassa kasvatetaan.”

 

”Modernit psykiatrit saavat elantonsa 1) kirjoittamalla reseptejä psykoaktiivisille lääkkeille ja uskottelemalla, että ne ovat tehokas hoito psyykkisiä sairauksia vastaan; 2) määräämällä näitä lääkkeitä henkilöille, jotka ovat valmiita ottamaan niitä, ja pakottamalla väkisin henkilöitä, joita pidetään ’vakavasti psyykkisesti sairaina’, ottamaan niitä vasten tahtoaan; ja 3) tekemällä vapaaehtoisista mielenterveyspotilaista, jotka näyttävät olevan ’vaarallisia itselleen ja muille’, vastentahtoisia mielenterveyspotilaita.” (Thomas Szasz: “What is Antipsychiatry?”).

”Jos myönnämme, että ’psyykkinen sairaus’ on metafora paheksutuille ajatuksille, tunteille ja käyttäytymisille, meidän on pakko myöntää myös, että psykiatrian ensisijainen tehtävä on kontrolloida ajattelua, mieltä ja käyttäytymistä”. (Thomas Szasz: “Summary Statement and Manifesto”).

”Tahdonvastainen mielisairaalaan passittaminen on hoidon varjolla tapahtuvaa vankilaan passittamista; se on peitellyssä muodossa tapahtuvaa yhteiskunnallista kontrollia, joka heikentää laillisuusperiaatetta” (Thomas Szasz: Ibid.).

Jos nyt olisin tilanteessa, jossa olin 7 vuotta sitten, pysyisin todella kaukana psykiatriasta.  Ehkä pitäisin viikon pituisen ryyppyputken tai vetäytyisin retriittiin Valamon luostariin.  Ihmisorganismi on itse itseään korjaava kokonaisuus.  Psyykelääkitys voi olennaisesti häiritä tuota luonnon parantumistaipumusta.  Suru tai edes masennus eivät ole sairauksia.  Niiden hoitoon on olemassa luontaisia yksinkertaisia keinoja.  ”Tarvitsemme enemmän ystävällisiä lähimmäisiä ja vähemmän ammattilaisia.” (Jeffrey Masson)

Terveemmässä yhteiskunnassa on vähemmän psykiatriaa ja enemmän inhimillisyyttä.

”Leimattu”

 

 

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s