Nesta Webster: The World Revolution


(Netistä poimittua)

Sanotaan, että valistusfilosofi Rousseau olisi kommunismin isä. Kuitenkin jo vuonna 1185 oli perustettu lahko Confrères de la Paix, jonka tavoite oli lakkauttaa sodat ja lakkauttaa yksityisomistus. Lahko hyökkäsi aateliston ja papiston kimppuun ja oli siis uskonnonvastainen. Tämä salaseura kukistettiin, mutta vastaavia perustettiin seuraavina vuosisatoina. 1200-luvun alussa Albigeois ja 1250 unkarilainen ex-pappi Jacobi organisoi ristiretken papistoa ja aatelistoa vastaan. Temppeliritariton käsitelty aiemmin ja he olivat ainakin kristinuskon vastaisia. Kuten kirjassaan Secret Societies Webster arvioi, on näiden lahkojen ja myös Rousseaun ja kommunismin takana ollut sama voima, joka on yrittänyt niiden avulla muuttaa maailmaa ja saada valtaa.

Ranskan vallankumousta rakensivat valistusfilosofit, joista tärkeimmät olivat Rousseau ja Voltaire. Molemmat olivat vapaamuurareita, kuten ensyklopedistit. Rousseaun filosofia tuntuu Websterin esittämänä täysin järjettömältä. Koko sivilisaatio olisi suuri erehdys ja koko ihmiskunnan tulisi “palata takaisin luontoon”. Rousseau on ns. “jalon villin” ihannoinnin pioneereja ja vastaavaa elämää hän suositteli uuden ajan ihmisille. Kommunismi on esitetty filosofiassa sellaisenaan yhteisomistuksineen ym. Tietenkään Rousseau ei itse elänyt oppiensa mukaan, vaan oli rikkaan yläluokan edustaja, joka eli ylellisyydessä ja kohteli palvelijoitaan sikamaisesti (Hän sai palvelijansa kanssa useita lapsia, jotka hän pakotti luovuttamaan hirveään lastenkotiin). Voltaire oli hyvin jyrkästi katolisen kirkon ja uskonnon vastainen. Kirjassa Secret Societies Webster kertoo, kuinka Voltaire kävi Preussin kuninkaan Fredrik II:n vieraana ja juonitteli isänmaansa pään menoksi vallankumousta ja rappeuttavaa agitaatiota ym. tämän kanssa. Fredrik II Suuri oli vapaamuurariloosinsa suurmestari.

1754 vapaamuurarit saivat rinnalleen Martinistien järjestön, jonka perusti portugalilainen juutalainen Saint-Martin. Järjestö edusti judaisoitua kristinuskoa, gnostilaisuutta ja Kreikan sekä idän filosofiaa. Järjestö hajosi enemmän tai vähemmän vallankumouksellisiin haaroihin, joista tärkeä vapaamuurariloosi Philalèthes perustettiin Pariisiin. Vapaamuurarien iskulause “vapaus, veljeys ja tasa-avo” esitettiin pyhänä periaatteena Saint-Martinin kirjassa 1775. Martinisteja kutsuttiin myös illuministeiksi, mutta heidän merkityksensä ei ollut suuri ja heitä ei saa sotkea varsinaiseen Illuminaattiin. Orleanistisen konspiraation keskeisin toimija eli vapaamuurariloosi Grand Orient muodostettiin 1772 ja vallankumouksen vaarallisin loosi Chapter 1786. Vallankumouksen takana olivat vapaamuurarit Grand Orient ja Illuminaatti, kuten esim. niiden jäsenet ovat pöyhkeillen esittäneet ja kuten illuminaattien papereista ilmenee. Juutalaisten emansipaatioon pyrkinyt liike oli saanut alkunsa Preussissa ja se levisi voimakkaasti Moses Mendelssohnin 1781 julkaiseman kirjan vaikutuksesta. Vallankumouksellinen liike otti omakseen myös juutalaisten kansalaisoikeuksien ajamisen tämän liikkeen vaikutuksesta. Kirjan varsinainen kirjoittaja oli Dohm ja sen vaikutuksen vallankumousliikkeeseen on esittänyt esim. juutalainen historioitsija Graetz.

Valistusfilosofit eivät siis olleet mitään yksityisajattelijoita, vaan melko selvästi heidän filosofiansa oli osa vapaamuurarien toimintaa ja tilaustyötä. Yleistä mielipidettä valmisteltiin vallankumousta varten ja filosofioiden pohjalta vapaamuurarit loivat kiihotusoppinsa. Esim. “valistuneeksi itsevaltiaaksi” julistautunut Fredrik Suuri oli yksi Euroopan 1700-luvun alkupuolella soluttaneista vapaamuurareista. Heidän avullaan valistusaatteet siis muodostettiin sellaisiksi kuin ne olivat ja niistä tehtiin suosittuja ja muodikkaita. Vaikka varmasti uudistustarpeita olikin, ns. Valistuksen aika oli vapaamuurarien luomus. Vapaamuurarit puolestaan ovat salaisen eliitin väline vallan haltuun ottamiseen ja käyttämiseen, kuten aiemmin on todettu. Valistuksen aika on keinotekoinen ja suunniteltu luomus ja osa eliitin sotaa muita uskontoja ja monarkioita eli vanhoja vallanpitäjiä vastaan. Se oli väline maailman haltuun ottamiseksi. Sillä pohjustettiin suurta loppurynnistystä New World Orderin perustamiseksi. Tuo rynnistys alkoi 1700-luvun puolivälissä ja jatkuu edelleen. Kansat johdettiin harhaan ja petettiin tekemään vallankumouksia, joissa valta vaihtui. Luotiin vasemmisto ja muita oppeja, joilla kansakuntia aivopestään eliitin mielen mukaisiksi.

Iluminaatti ja kumous, preussilaisuus

Illuminaatin ja sen perustajan Adam Weishauptin taustavoimat on huolella pyritty salaamaan. Tiedetään, että Weishaupt oli kristinuskoon kääntyneen juutalaisen poika, joka oli kuulunut jesuiittoihin. Häntä oli kirjan mukaan indoktrinoinut toimintaansa Jutlandista saapunut juutalainen Kölmer vuonna 1771, kun tämä matkusteli ympäri Eurooppaa etsien omia uskottujaan alemmiksi mestareikseen. Weishaupt .suunnitteli tämän jälkeen 5 vuotta järjestöään, ennen kuin perusti sen 1.5.1776. Weishauptin omat tai siis Illuminaatin salaisimmat opit olivat järkyttäviä. Hän halusi Rousseaun tapaan kaiken sivilisaation tuhoamista ja uuden hirmuvallan perustamista. Tämä olisi todellisuudessa kaikkea muuta kuin vapaa. Kaikki uskonnot tuli tuhota ja myös kansakunnat ja kansallisuudet. Hän halusi suuren maailmanpalon, joka tuhoaisi kulttuureita perusteellisesti. Kaikki yksityisomaisuus ja perintöoikeus sekä -omaisuus olisi lakkautettava ja myös perhe instituutiona lakkautettava. Avioliitot korvattaisiin löyhemmillä liitoilla tai kokonaan ja ennen kaikkea lapset otettaisiin valtion kasvatettaviksi. Weishauptin tavoite oli siis tuhota sivilisaatio, kulttuurit ja siis käytännössä koko ihmiskunta. Tieteistä ja taiteista oli luovuttava suurimmaksi osaksi eikä Weishaupt hyväksynyt edes tasavaltaa, vaan hänen utopiassaan ei ollut valtiota. Kaikki ongelmat ratkeaisivat, kun ihmiskunta tunnustaisi järjen korkeimmaksi auktoriteetiksi ym. Tiedä sitten, kuinka tosissaan Weishaupt oli näiden järjestönsä korkeimmaksi viisaudeksi luonnostelemiensa oppien takana. Kaikki kuulostaa visiolta orjamassoja varten. Suurimmat salaisuudet tunsi ilmeisesti vain Weishaupt tai pari muuta “mestaria”. Nämä visiot olivatkin varsin luotaan työntäviä. Tärkeitä toimijoita houkutteli tietysti ajatus “koko maailman dominoinnista”.

Weishaupt ei ollut jesuiitta, vaan vihasi heitä yli kaiken. Hän kuitenkin lainasi heidän järjestöstään toimintaperiaatteita omaan salaiseen toimintaansa. “Mitä nämä kaikki miehet ovat tehneetkään alttarien ja keisarikuntien eteen. Miksi minä en toimisi näin niitä vastaan?” Mysteereillä, legendoilla ja salaisuuksiin vihkiytyneiden asemalla houkutellen miksi en tuhoaisi pimeydessä sitä, minkä he ovat luoneet päivänvalossa?” Hänen ohjelmansa oli täysin vastakkainen jesuiittojen tavoitteisiin nähden. Vapaamuurarit olivat toimineet myös vastaavasti ja Weishaupt paitsi perusti siis vastaavan järjestön, otti tavoitteekseen soluttaa vapaamuurarijärjestöt miehillään. Herää kysymys, mikä oli se suuri voima kaiken takana, että tällaista voitiin suunnitella ja toteuttaa? Cagliostro tunnusti myös paavin miehille vankeudessaan, että suurissa eurooppalaisissa pankeissa (Rotterdm, Lontoo, Amsterdam, Genova ja Venetsia) oli valtavat määrät rahaa hänen operaatioidensa rahoittamiseksi. Webster siteeraa erästä kirjoitusta, jossa arveltiin Weishauptin lisäksi Illuminaattiin kuuluneen huomattavana jäsenenä mm. Moses Mendelssohn ja Preussin huomattavin juutalaispankkiiri Itzig. He Mayer Amschel Rothschildin lisäksi ovat saattaneet olla Weishauptin päällysmiehiä ja Illuminaatti siis huippueliitin väline. Siksikö sitä ei kitketty juurineen paperien paljastuttua ja siksikö se pystyi soluttamaan yhteiskuntaa. Esim. monet Weishauptin työtoverit ja kollegat Saksan yliopistoissa olivat korkea-arvoisia illuminaatteja. Maailmanlaajuisesti Illuminaatin merkitystä on yleisesti vähätelty sen paljastumisen jälkeen ja sen on väitetty tulleen hajotetuksi sen kuriirin kuoltua ja papereiden paljastuttua. Lisäksi seuran toiminnasta ja tavoitteista annetaan aina väärä kuva mediassa ja kirjallisuudessa. Sen takana olleet voimat ovat edelleen vallassa.

Illuminaatti oli siis hierarkkinen järjestö, jonka jäsenet eivät olleet selvillä järjestön todellisesta tarkoituksesta. Silti jäsen on sitoutunut tottelemaan ja toimimaan siten, kuin häntä käsketään. Tämä on myös muiden vapaamuurarijärjestöjen periaate, joka tekee niistä niin vaarallisia. Olen aina ihmetellyt, mikä saa niin monet ihmiset liittymään järjestöihin ja “antamaan pirulle pikkusormen”. Jäsenhän sitoutuu palvelemaan ja auttamaan muurariveljiä kuoleman uhalla. Hänet voidaan saada tekemään mitä hyvänsä ilman että tietäisi yleensä, minkä hyväksi toimii ja millaisia asioita ajaa. Koko ajan asiat tietysti valkenevat siirryttäessä ylemmille asteille, joille kohoavat vain luotetut ja sopiviksi havaitut muurarit. Vapaamuurarien avulla voi tuntematon vihollinen soluttaa yhteiskunnan ja ottaa sen haltuun.

Kuinka pirullista ja ovelaa solutus ja myyräntyö ovat, saa hyvän kuvan perehtymällä Illuminaatin toimintaperiaatteisiin. Järjestö ei koskaan saanut esiintyä omalla nimellään tai ajaa julkisesti omia tavoitteitaan. Kaikki oli aina naamioitava. Perustettiin yhdistyksiä ja peitejärjestöjä ja pyrittiin ottamaan haltuun valtion laitoksia ym. Hyvä esimerkki on esim. vaikutusvaltainen Fabian Society Englannissa. Kyseessä on arvovaltainen oppineiden seura, jollaisen kautta aatteita ja asenteita muutetaan yhteiskunnassa. Kirjakauppiaat, kirjastonhoitajat, ym. vaikuttivat ihmisten valintoihin hankkimalla vain tietynlaista kirjallisuutta jakustantajat kustnsivat vain sellaista. Media palkkasi tietynlaisia toimittajia ja kehui tietysti ja suositteli vain tietynlaisia teoksia. Jäsenen tehtävä oli tarkkailla ja vaikuttaa paljastamatta itseään. Noviisille voitiin väittää, että maailman dominointiin ei pyritty väkivalloin (vallankumous). Etenkin päämäärät salattiin ja niiden väitettiin olevan jopa vastakkaisia oikeille päämäärille. Fanaattiset kannattajat halusivat antaa liikkeelle kaikkensa ja pyrkivät tosissaan luomaan parempaa maailmaa. Esim. pääosalle jäsenistä väitettiin, että Illuminaatti oli uskonnon puolella ja edusti muka oikeaa kristinuskoa. Weishaupt selitti Jeesuksen olleen ensimmäinen kommunisti, joka ajoi yhteisomistusta ja köyhien asiaa. Jopa reformoidut ja kalvinistiset teologit menivät ansaan ja Weishaupt ilakoi heidän osaltaan, mihin kaikkeen ihmisen voi saada uskomaan. Erinäiset hyviä tarkoituksia ajamaan perustetut järjestöt ym. saivat idealistiset ihmiset antamaan omaisuuttaan runsaasti illuminaattien käyttöön. Etenkin naisia lähestyttiin tällaisissa tarkoituksissa.

Muutamassa vuodessa illuminaatin jäsenmäärä oli kasvanut ja yhdistettyään voimansa vapaamuurarien kanssa Wilhelmsbadin kokouksessa 1782 (Hessenin hallitsijan ja Mayer Rothschildin toimiessa isäntinä) salaseurojen jäsenmäärä oli kasvanut jopa 3 miljoonan suuruiseksi ja niiden lonkerot levinneet ympäri maailmaa. Jäsenissä oli aatelismiehiä ja jopa ruhtinaita ja prinssejä ja kaikenlaisia vaikutusvaltaisia jäseniä. Etenkin professoreita kosiskeltiin ja tietysti opiskelijoita. Tästä ja edellä esitetystä naamioitumisesta voidaan päätellä, kuinka tällainen hämärätoiminta voi ottaa yhteiskuntaa ja kansakuntia haltuunsa, jos takana on vaikutusvaltaisia voimia ja runsaasti rahaa. Koska vastaava toiminta on jatkunut, herää kysymys, kuinka pitkälle eri maat on solutettu ja onko olemassa järjestöjä, puolueita tai mitään toimintaa, joka ei olisi tällaisen konspiraation luoma tai haltuun ottama huijaus? Tästä voimme myös päätellä, miksi 2. maailmansota uskallettiin päästää valloilleen ja mikä sai Wehrmachtin kenraalit tekemään armeijastaan huijarien linnoituksen. Sopivalla hetkellä kaikki voitiin tärvellä. Toisin kuin erinäisillä videoilla sanotaan, kyse ei suinkaan ollut mistään kristillisyydestä tms. Kenraalithan toimivat bolshevismin eduksi ja uhrasivat oman kansansa ja sotilaansa eli pettivät maansa. Tietysti suuri osa vastarinnasta Saksassa koostui idioottimaisista ja turmelluista, aivopestyistä ihmisistä, jotka uskoivat illuminaattien kaupittelemiin aatteisiin. Se, että Katolisen kirkon piirissä vastustettiin Hitleriä niin kovasti Saksassa, kertoo solutuksesta kirkon parissa. M: Toisaalta katolinen kirkko itse on internationalistinen voima, jolla on aina ollut omat tavoitteensa. Toisin kuin monet luulevat, katolinen kirkko on aina suhtautunut torjuvasti todellisiin kansallismielisiin voimiinja nationalismiin ja etenkin se vastusti kansalissosialisteja. Hasselbacher puhuu valistuksen jälkeen vaikuttaneista kolmesta voimasta, vasemmistolais-marxilais-internationalistisesta vapaamuurarivoimasta, katolisesta ultramontanimsista ja kansallismielisestä (völkisch). Vapaamuurarit ja katolinen kirkko ottivat pitkään rajusti yhteen, mutta molemmat ovat olleet kielteisiä valistusajan yleisen heräämisen terveempää ja aidompaa lasta kohtaan (völkisch).

Preussin kuningas Fredrik Suuri ryhtyi 1700-luvulla suuriin hankkeisiin. Hän vei Itävallalta Sleesian, mikä oli kostautua 7-vuotisessa sodassa. Preussin vallan kasvu ja maan vakiintuminen voimatekijäksi mahdollistivat myöhemmin Saksan yhdistymisen, joka saattoi olla Fredrikin mielessä jo kaukotavoitteena(e?). Preussin liittolainen oli Englanti näissä sodissa. 7-vuotisessa sodassa rapautuneen Ranskan armeija lyötiin Rossbachissa ja Itävallan Leuthenissa, mutta lopulta Preussi soti myös Venäjää vastaan ja se valtasi lopulta Berliinin.. En ole perehtynyt kuvioihin tarpeeksi, mutta mielenkiintoista on, että Venäjän hallitsijan kuolema ja uuden prinssin Preussin ihailu ilmeisesti pelastivat Preussin 7-vuotisessa sodassa. Näin muistan lukeneeni aikoinaan. Nyt näyttäisi siltä, että Preussi oli Illuminaatin tai siis sen taustalla olleiden voimien vaikutuksessa ja myös monet Saksan ruhtinaskunnat. Ilmeisesti Fredrik II ajatteli hyötyvänsä ja Preussin hyötyvän illujen tuesta ja nämä taas pystyivät luottamaan Preussin ensiluokkaisen armeijan saavuttavan voittoja. Sittemmin Fredrik Suuren seuraajat ovat olleet vapaamuurareita tai hyvin ystävällisiä heitä kohtaan. Seuraaja Fredrick Wilhelm II pelasti toimillaan Ranskan vallankumouksen (esum. sabotoimalla sotaretken Ranskaa vastaan ym.)

Ashkenazit ovat aina viihtyneet Saksasssa ja heidän parissaan Saksaa nimitettiin jopa “kotimaaksi” 1700- ja 1800-luvulla. He eivät ennen emansipaatiota olleet saaneet samoja kansalaisoikeuksia, mutta he eivät halunneetkaan sellaisia, vaan asua getoissa jne. Kansa ei tietenkään aina katsonut juutalaisia hyvällä, mutta hallitsijat ja aateliset lainasivat rahaa ja katsoivat talouselämän hyötyvän. Todellisuudessa oli syntynyt jo kauan sitten riippuvuussuhde hallitsijoiden ja hovijuutalaisten ym. välillä. Yhteistyö toimi Saksassa koko ajan paremmin ja pian emansipaatio- ja assimilaatioaatteet saivat jalansijaa niin juutalaisten parissa kuin muun yhteiskunnan puolella. Saksan kansan parissa vallinnutta juutalaisvastaisuutta on liioiteltu (se on heidän propagandaansa ja sotapropagandaa, johon Webster tietysti on langennut ja ihmettelee kiintymystä Saksaan) ja etenkin keisariajalla juutalaiset olivat hyvin tyytyväisiä ja saksa oli juutalaisten piirissä erittäin pidetty maa. Hallitsevat piirit suosivat juutalaisia ja esim. Bismarckin toimet olivat aina heidän kannaltaan erittäin edullisia. Aatelisto nai juutalaisten kanssa ristiin ja siten Saksan yläluokka juutalaistui. Vaikka Wilhelm II ei liittynyt vapaamuurareihin (Bismarck oli 33. asteen vapaamuurari? Vaioliko?), niin hänkin nimitti juutalaisia korkeisiin virkoihin.

Edellä esitetystä jo voi päätellä, kuinka huolimatta Saksan kansan laadukkuudesta Preussi ja sittemmin Saksan keisarikunta olivat valuassa ohjaukseen. Kansalaiset halusivat yhdistyä ja kuolivat sodissa maansa puolesta, mutta aatelisto ja yläluokka oli saastutettu illuminismilla. Tässä mielessä on merkillistä se, että preussilaisuus on kansallissosialismia suositumpaa useimpien nykykansalaisten mielestä. Tai onhan se tietysti ymmärrettävää, että ihmiset uskaltavat arvostaa preussilaisuutta ja pelkäävät Hitlerin puolesta puhumista. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ymmärrettävää, sillä Preussissa kaikki pyöri pankkien rahoilla ja maa oli illuminaattien vahvasti soluttama. Kun lehdessä Sarastus puhutaan Ernst Salomonista, joka piti natseja “rahvaanomaisina”, niin käsitin lehdenkin suhtautuneen positiivisemmin preussilaisuuteen ja keisariaikaan kuin Kolmanteen valtakuntaan. Traditionalismista kertovat artikkelit viittasivat myös tähän. Voihan keisarin Saksa näyttää konservatiivisemmalta ja konservatiivin kannalta arvostettavammalta. Etenkin Hitleristä liikkuvien tarinoiden vaikutuksesta. Toivottavasti nyt ei ainakaan pelkuruus ole johtanut preussilaisuuden tms. arvostukseen Kolmanteen valtakuntaan nähden. Minusta Hitlerin Saksa edusti juuri parhaita osia saksalaisuudesta, kun taas juuri sen puuttuneen osan kaipaaminen olisi aivan tyhjää lumeen palvontaa. Vasta Hitlerin Saksassa valta oli saksalaisilla  eikä rahamiehillä. Ei kai sentään hirttäydytä vain tradition vuoksi satoja vuosia Eurooppaa rappeuttaneeseen systeemiin? Tyhjää on sääty-yhteiskunnan hierarkian palvonta vastaavasta syystä. Minua puistattaa Hindenburgin avoin halveksunta Hitleriä kohtaan, joka joutui osin kiristämällä hankkimaan itselleen tältä kansleriksi nimityksen, että pääsi viimein pelastamaan Saksaa tuholta, jonka samat illut, jotka olivat näiden nokkavien aatelisten isäntiä, olivat sille varanneet kohtaloksi. Hän nosti Saksan muutamassa vuodessa korkeuksiin, vaikka se oli jo tuhon partaalla. Hitler oli nero, joka lopulta olisi pelastanut koko ihmiskunnan ilman tätä saatanan Wehrmachtia “perinteineen” ja illupettureineen. Salaseura-artikkelista  päätellen poliittinen korrektius ja muu mallikelpoisuuteen pyrkiminen taitaa olla em. lehdelle hyvin tärkeää. Mistä tämä sitten johtuukaan. (2015: Vaikuttaa holohoaxereiden valeoppositio-huijaukselta.)

Varsinaista Ranskan vallankumousta onkin jo käsitelty aiemmissa kirjoituksissa. Samoin sen johtomiesten ja johtavien illuminaattien filantrooppisia kirjoituksia, juutalaisia ystäviä ja tukijoita sekä juutalaisten täysien oikeuksien kaupassa ja muilla aloilla takaamista ensi töikseen (Em. Dohmin ja Mendelssohnin perikunnan ystävä Mirabeau kirjoitti vastaavan kirjan. Niissä juutalaiset ovat sorrettu ja jalo kansa, joka synnittömänä on kokenut muka vuosisatoja kristittyjen vainoa. Kristityt taas esitetään mitä hirvittävimpien rikosten tekijöinä jne. Anacharsis Clootz, myöhemmän Universaali tasavalta -teoksen tekijä kirjoitti myös vastaavan kirjan).

Mielenkiintoinen uusi asia on Robespierren suunnitelma Ranskan väestön vähentämisestä. Koska aateli ja kuningashuone pitivät yllä monia työpaikkoja, oli näiden säätyjen tuhoutumisella ja monella muulla tuhotoimella (vallankumoukselliset tuhosivat muuten myös kirjastoja ja taidekokoelmia) sekä levottomuuksien ja sotien vaikutuksesta vallankumousta seurannut suurtyöttömyys. Robespierre katsoi, että maa ei pystynyt elättämään koko väestöä ja työpaikkojen määrää jokaiselle. Tämän vuoksi jo väestöä oli hänen mielestään vähennettävä. Väestön vähentäminen kuuluu myös illuminaattien ikuisiin perusperiaatteisiin. “Takaisin luontoon”-periaate edellyttäisivät tietysti suurempaakin tuhoa kuin nyt kaavailtu usean miljoonan vähennys. Tämä tuli saada aikaan giljotiinilla, joukkomurhien avulla ja ilmeisesti sodassa muita maita vastaan. Mitään kansalle luvattua kaunista uutta aikaa ei siis vallankumous suinkaan tuonut tullessaan. Robespierre oli internationalistisiin johtajiin nähden liiaksi kansallisesti ajatteleva, mikä osaksi johti hänen tuhoonsa. Robespierre oli tyylipuhdas valtiososialisti ja kommunisti. Kun bolshevikit tekivät vallankumouksen 1917, he sanoivat jatkavansa siitä, mihin Ranskan vallankumous jäi. Tämä toteutui myös väestön vähentämisen suhteen. Aiemmista bloggauksista muistamme Fabian-societyn Wellsin kaavailleen väestön määrän rajua vähennystä ja myös esim. Rooman klubi on huolissaan liiallisesta väestönkasvusta maapallolla. Robespierren läheinen ystävä maalari David sanoi Redhead Yorkelle, että väestöä aiottiin vähentää 25 miljoonasta 14 miljoonaan tai siis että asiasta keskusteltiin vakavasti. Hra Métherie kertoi aikeista vähentää koko väestö kolmannekseen entisestään. Illuminaatti ja kommunisti Babeuf kirjoittaa myös avoimesti väestön vähentämisaikeista em. syistä johtuen

Petos, Babeufin arvoitus, vuosi 1848, Karl Marx

Ranskan vallankumous oli todellinen pettymys työväelle, joka luuli kaiken muuttuvan paremmaksi. Uusi valta lakkautti kuitenkin ammattikunnat ja -yhdistykset sekä lisäsi kaikki kirkkopyhät työpäiviksi, kun ne olivat ennen olleet vapaita. Työpäiviä lisättiin vielä niitäkin enemmän, joten ne, joilla oli töitä, joutuivat raatamaan oikein kunnolla. Muutenkin kumousta seurannut aika oli ns. riistoporvarismin aikaa, kun vanhan feodaaliaatelin valta päättyi ja porvaristo sai kaipaamansa mahdin. Vanhana aikana ammattikunnat olivat taanneet toimeentulon ja tuen ja toisaalta aateliset omistajat pitäneet kunniassa työväestön hyvää kohtelua ja työväkensä suojelijana toimimista. Heidän ansiostaan talonpojat eivät olleet täysin koronkiskurin armoilla. Ancien Regimen aikana aateliston parissa ja koko yhteiskunnassa oli ollut suurta muotia hyväntekeväisyys, mutta vallankumous lopetti tämän. Porvaristolla ei ollut tällaisia ihanteita. Seurannut teollistumisen aika oli kovaa aikaa työläisille ja köyhille myös muualla. Esim. Englannissa työläiset olivat kovilla kaivoksissa ja tehtaissa. Kapitalismin nousun kovuus johtui Websterin mukaan myös siitä, että nimenomaan vallankumouksen jälkeen juutalaiset raharuhtinaat olivat myös Ranskassa entistä vahvemmissa asemissa. Juutalaiset ja muut uusrikkaat, jotka olivat osanneet käyttää vallankumousta hyväkseen, elivät loistossa ja yltäkylläisyydessä. Esim. Napoleonin puolison Josephine Beaumarchaisin hattukokoelma oli vertaansa vailla. Juutalaiset hyötyivät tavattomasti vallankumouksesta ja esim. Burke monien kirjoittajien tapaan (Crimes of the revolution) sanoo paljon jääneen piiloon, mutta että he panivat uudet vallanpitäjät maksamaan palveluksistaan ja että “juutalaiset eivät koskaan ole olleet niin juutalaisia kuin nyt, kun halusimme auttaa heitä ja teimme heistä täysiä kansalaisia”.

Ranskan vallankumouksesta kertovassa kirjassaan ei Webster Spiridovichin mukaan mainitse Rothschildin nimeä. Nyt sentään on melko ison roolin kohdalla Euroopan asioihin nähden kuin ohimennen viittaus “Thamesin pankkiireihin”. Samoin hän mainitsee Euroopan rahavaltaa 1700-luvulla pääosin pyörittäneiden juutalaissukujen joukossa Rothschildin, tosin ennen suvun etabloitumista Englantiin yhtenä Frankfurtista käsin toimivista suvuista. Frankfurt oli tämän juutalaisen talousmahdin keskus ja siksi on Websterin mukaan kiinnostavaa, että Illuminaatti siirsi pian toimintansa sinne ja että Wiesbadenin kokoukset pidettiin siellä. Vuoden 1786 kokouksessa raportoidusti päätettiin Ludvig XVI:n ja Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n murhista. Myös hän mainitsee Rothschildit tietysti johtavina kapitalisteina Euroopassa nimenomaan 1800-luvulla muiden juutalaisten rahamiesten ohella. Kun kapitalismissa oli juutalainen vaikutus  niin keskeinen, ihmettelee Webster sitä, kuinka Karl Marx vaikenee kokonaan juutalaisista ja Rothschildeistä pääteoksessaan Pääoma. Sombart ja muut antavat aivan eri kuvan Euroopan asioista kuin Marx. Muistamme kreivin kirjasta Sombartin todenneen, että 1859.luvulla ei Euroopassa ollut muuta voimatekijää kuin vain Rothschildit. Marx kritisoi juutalaisia kapitalisteja ja raha-aatelia vain ennen vuoden 1848 vallankumousta ilmestyneessä kirjasessa. Sen jälkeen hän muutti tyyliään.

Robespierren kukistuttua vallan haltuun ottanut Direktorio joutui välittömästi 1796 uhkaavaan tilanteeseen, kun kommunisti Francois Noël (Gracchus) Babeufin salaliitto oli vähällä onnistua. Vaikka maa oli vajonnut kauhistuttavaan puutteeseen ja 300 000 ihmistä murhattu, Illuminaatin vehkeilijät suunnittelivat uutta kumousta ja suuria teurastuksia sekä täydellistä utopiaa, jossa kaikki omaisuus olisi takavarikoitua muutettu valtion omaisuudeksi. Babeufin juoni oi enää toteutusta vailla, mutta juuri kumouspäivän aattona kaikki oli paljastunut ja Direktorio vangitsi avainhahmot. Muiden osalta lumous haihtui ja johtajat teloitettiin. Babeuf kertoi vankilassa olleensa vain laajemman salaliiton työkalu ja illuminaatin jäsen, jonka tehtäväksi oli annettu suuren vallankumouksen organisointi.

Nyt voidaan kysyä, eikö Illuminaatti ollut saavuttanut tavoitettaan? Olivatko sen taustavoimat Direktorion takana vaiko Babeufin? Tässä voidaan todeta, että sama eliitti kontrolloi erittäin vahvasti myös Direktoriota ja sen alaista Ranskaa. Näissä vallankumousjutuissa on oleellista ymmärtää, että niitä voidaan järjestää, jos vaikutusvaltaa on jo yhteiskunnassa tai ainakin naapurimaissa huomattavasti päättävissä elimissä. Aiemmin on todettu, että koko Ranskan yhteiskunta solutettiin ja kyettiin halvaannuttamaan. Sittemmin vallankumouksia tehtiin lisää ja myös Ranskassa monta kertaa. Järjestetyllä vallankumouksella pystyttiin vaihtamaan johto tarvittaessa ja muuttamaan uudelleen hallitusmuotoa. Eliitti on aina tunnetusti tavoitellut konflikteja, joissa se pystyy enemmän tai vähemmän kontrolloimaan kaikkia osapuolia. Sen kätyrit vaikuttavat usein kaikissa valtaryhmittymissä ja sen agentit tekevät kumouksia, jotka on suunnattu sen tukemia vallanpitäjiä vastaan. Joskus nämä viritykset eivät onnistu. Emme tiedä, oliko Babeufin salaliitto edes tarkoitettu onnistumaan, vai oliko kysymys jostain kokeilusta. On tietysti mahdollista, että eri kuppikunnat jatkavat toimintaansa ja keskusjohdon on sitten pantava piste tällaiselle toiminnalle. Illuja oli kaikissa kuppikunnisa, joilla sitten pelattiin. Esim. Bakunin joutui sittemmin sivuraiteelle monen vuoden toiminnan jälkeen.

Vastaava dilemma on Websterillä vuoden 1848 suhteen. Saksalaisvihassaan Webster ihmettelee, kuinka vapaamuurari ja saksalainen ruhtinas kieltäytyi vallankumouksellisten tarjoamasta yhdistyneen Saksan kruunusta. Tällaista yhdistymistä ei tavoiteltu siis, mutta Bismarckhan toteaa myös Wilhelm I:n olleen hyvin vastahakoinen pitkään keisarikunnan muodostamisen suhteen. Eivät nämä ylimykset voineet suostua jonkun kommunistin tarjoamaan kruunuun, joka olisi myös voinut johtaa melkoiseen vastareaktioon ulkomaiden suhteen. Websterin teoriat ovat liian yksinkertaisia. Vapaamuurareita ei pyöritetä Saksan johdon taholta eikä koskaan ole pyöritetty. Syvin konspiraatio operoi globaalisti ja voi iskeä mistä tahansa ja mihin tahansa. Tukikohtana voidaan pitää etenkin menneinä vuosisatoina Englantia. Webster unohtaa Englannin roolin, vaikka pian sanookin Disraelia siteeraten, kuinka Sidonia (Rothschild)  toteaa 1844 Disraelin ilmestyneessä kirjassa Coningsby juutalaisten suunnittelevan suurta vallankumousta Saksassa. Websterin päättömät saksalaisvastaiset salaliittoteoriat ovat ilmeisesti tarkoituksellisen typeriä, koska hän ei uskalla kirjoittaa oman maansa eliitin roolista juuri yhtään. Eivät yläluokkaiset hallitsijat voineet suostua kumouksellisiin hankkeisiin omassa maassaan ja miksi he olisivat olleet selvillä vapaamuurariliikkeen todellisista päämääristä? Eri ihmiset ajavat eri sektoreissa eri asioita myös vapaamuurarien parissa. Vallankumoushankkeet 1848 menivät sitä paitsi mönkään myös Venäjällä ja Itävallassa. Aina eivät illuminaatin juonet toimi. Pääasiallinen tukikohta ja terroristien turvasatama tuntuisi olleen tuolloinkin Englanti Sveitsin ohella. Saksan kuningashuone on aina ollut pelinappula muiden saksalaisten tapaan globaalilla pelikentällä. Heidät on petetty aina, kuten kaikki muutkin. Vallankumousta yritettiin Saksassa myös 1919-1920, kun 1918 kumous ei johtanut kommunismiin. Weimarin tasavalta oli silti vahvassa kontrollissa. Vuoden 1848 jälkeen maata otettiin haltuun porvarillisen järjestelmän puitteissa.

Bebeuf ja vastaavat kommunistit ennen Marxia olivat illuminaatin jäseniä. Etenkin Ranskassa he pyrkivät kirjoitusten lisäksi vallankumouksen sijaan perustamaan kokeiluluontoisesti sosialistisia yhdyskuntia. Kaikki kokeilut epäonnistuivat. Myös englantilaisen sosialistin Owenin, jolla ensin oli ollut humaanisti työläisiä kohdellut suuryritys. Karl Marxilla ei ollut mitään uutta teoksissaan aikaisempien kommunistien oppeihin lisättävänään. Webster vertaa häntä juutalaiseen räätäliin. Kuten juutalaiset kauppamiehet olivat kuuluisia taidoistaan käyttää uudelleen ja kierrättää hylkytavaraa ja käytettyjä materiaaleja, niin Marx loi teoksensa Pääoma lähinnä istuen Lontoon kirjastossa ja kooten eri kirjailijoiden teoksista lainauksia, jotka hän sitten esitti omina ajatuksinaan. Webster ja monet muut ovat sitä mieltä, että teos on plagiaattien kokoelma ja itse Marxin filosofia ja sosialismin opit ovat vain Robespierren, Babeufin, Saint-Simonin ym. opit uudelleen esitettynä. Vaikka sosialismin nimi oli uusi, itse aate oli täysin sama, joita em. henkilöiden esittämänä oli nimitetty eri nimellä Sinänsä teos on hyvin vaikeaselkoinen ja mahdoton käsittää tavalliselle ihmiselle. Kirja vaatii kuulemma laajaa yleissivistystä auetakseen, mutta silti se on puiseva ja siis sen läpi näkemään kykenevien mukaan epäaito ja paikoin kuin itselleen naurava, jota ei ole kirjoitettu vakavissaan. Näimme jo, kuinka Marx on sensuroinut kokonaan viittaukset juutalaisiin kapitalisteihin ja juutalaiseen suurfinanssiin. Muu kirja on siis sekoitus illuminaattien oppeja, joista oli tarkoitus tehdä uusi uskonto. Koska veriset ja epäonnistuneet kumoukset ja kokeilut olivat tuoreessa muistissa, Marx ja hänen mainosmiehensä esittivät aina Pääomaa ainutlaatuisena ja sen sisältöä Marxin omina ajatuksina. Se, että Marx oli lehtimies ja kirjoitti teoksensa tehtailija Engelsin rahoilla, ei ole omiaan luomaan uskottavuutta häneen. Engels oli juuri hänen teostensa kritisoima kutomotehtaan omistaja. Näissäkin blogeissa osittain siteerattu Marxin säilynyt yksityinen kirjeenvaihto vielä paljon vahvemmin antaa ymmärtää, että hän ei itse uskonut sanaakaan siitä, mitä oli kirjoittanut. Hän selvästi käytti kommunismiaan omien tai taustavoimiensa asioiden ajamiseen.

Pääoma on siis kaikkea muuta kuin kommunismin/sosialismin Raamattu, sillä sen ovat lukeneet paljon harvemmat ihmiset kuin Raamatun. Useimmat eivät ole lukeneet teosta lainkaan. sosialismin katekismus eli Kommunistinen manifesti on sen sijaan laajasti luettu. Juuri sen vuoksi herättää ihmetystä, miten Marx saattoi olla niin suosittu vielä 1900-luvulla ja miksi vasemmistolaiset suhtautuvat aatteensa menneisyyteen ja väitettyihin edustajiin niin suopeasti (Neuvostoliitonkin puolesta jaksetaan yhä taittaa peistä myös demarien parissa, ikään kuin ei ymmärrettäisi, millainen huijaus siinä oli alusta lähtien kyseessä). Manifestissa halutaan illuminaatin oppien mukaisia hullutuksia ja hyökätään jopa perheitä vastaan. Suuret mullistukset tuntuvat olevan pääasia aina näille, jotka jotenkin aina pääsevät vasemmistolaisten liikkeiden johtoon. Hyvää uskovat ja uhrimieltä täynnä olevat työläiset, pienviljelijät ym, on toistuvasti petetty. Ranskan vallankumous johti pettymykseen ja kauheaan väkivaltaan, jollaista massat halusivat välttää myöhemmin. 1848 naurettavat sosialistijohtajat olivat kyvyttömiä toimimaan ja tavoittelivat mielipuolisia utopioita ja saivat kuitenkin jo hermostuneet työläislähetystöt odottamaan kaunopuheisuudellaan. Sen sijaan, että olisi alettu viisaat uudistukset kansalliskokouksen avulla, tehtiin päättömiä kokeiluja ja lopulta armeija kukisti sosialistivallan 10 000 uhria vaatineessa vallankaappauksessa. Tämä johti lopulta Napoleon III:n diktatoriseen hallintoon, joka tosin salli 1864 ammattiyhdistystoiminnan. Kaikissa vallanvaihdoissa olivat mukana vapaamuurarit, jotka istuivat myös hallituksessa. Myöhemmin sosialistisessa Internationaalissa keskiluokkaiset illuminaatit ottivat vallan ja alkoivat ajaa asioita, jotka eivät olleet työväestön edun mukaisia eikä työväestö pitänyt näistä edustajista. Todellisuudessa tietysti työläiset ja maanviljelijät kannattivat laajasti perhearvoja, yksityisomistusta ym. He eivät usein tajunneet, millaiset ihmiset heitä johtivat. Clemenceau valittikin kerran, että “Jos lähettäisimme kyliin agitaattoreita, jotka kertoisivat, mitä oikeasti haluamme, he eivät ehkä selviäisi pois hengissä”. Vallankumouksiin kiihotetut massat luulivat niiden tavoitteita erilaisiksi kuin mitä oli johtomiehillä. Usein kumoukset menivät mönkään ja vastavaikutus oli epäedullinen. Johtomiehet tavoittelivat salaa suurta mullistusta ja kaiken vanhan tuhoa täydellisesti, mikä olisi merkinnyt myös työläisille suurta katastrofia. Haaveiltiin illuminaattien dominoimasta täysin uudesta maailmasta tuhotun tilalle (Ordo ab Chao, juutalaisten visio), mitä petkutetut massat eivät tajunneet. Ne, jotka olivat kaiken suunnitelleet, eivät halunneet mitään uljasta uutta maailmaa, vaan massat ja harhaan johdetut idealistiset hullut kaivoivat omaa hautaansa: uusi maailma tarkoitti sivilisaation lopullista tuhoa ja orjuutta eloonjääneille.

Sosialistijohtajien tylyt ja kyyniset asenteet saattavat yllättää, sillä nykyaikanakin sosialismiin tulee yhteiskunnan mukaan suhtautua myönteisesti ja asioita on salattu. Useimmat sosialistijohtajat on petetty, mutta he taas ovat usein eri sfääreissä ja pettävät kansaa. Heikki Urmaksen mukaan Mauno Koivisto halusi Suomelle vastoinkäymisiä ja että työläisillä ei menisi liian hyvin, koska hyvinvointi vähentäisi kannatusta. Hän piti tärkeimpänä oman sosialistiryhmänsä kannatusta kuin työväestön eli puolueväkensä hyvinvointia. Tosiasiassa vasemmistolaiset olivat mukana kohentaakseen elämäänsä ja valvoakseen etujaan, joita he odottivat johtajiensakin ajavan. Ei ihme, että terveet sosialidemokraatit ajattelivat melko kansallisesti Ranskassakin, vaikka vasemmistouskonto olikin vahva. Esim. Jauré kehotti kaikkia varomaan internationaalin kommunisteja. He olivat hänen mukaansa etupäässä juutalaisia ja isänmaattomia haihattelijoita. He olivat petollisia ja ajoivat muuta kuin ranskalaisten työläisten asiaa. Pariisin kommuunia perustamassa oli mukana suuria määriä ulkomaisia vallankumouksellisia, jotka olivat osanneet tulla paikalle.

Sitaatteja ym.

Haute Vente Romaine johti Italian Carbonaria ja oli kaikkien salseurojen maailmassa ylin elin 1814-1848. Tämä oli niin salainen ja syvällä toimiva konspiraatio, että sen oli toimittava illuminaattien tapaan.sen nimellinen perustaja oli rappeutunut ja korruptoitunut aatelismies Nubius. Vahvaa tukea se sai nimenomaan Italian juutalaisilta.

Tärkeä vapaamuurariloosi oli juutalainen Mizraimin Riitti, joka perustettiin Pariisissa 1815. Sinä oli 90 juutalaista astetta. Joseph de Maistre julisti juutalaisten nyt näyttelevän aktiivista osaa illuminismissa. Haute Ventessä ashkenazit ottivat johdon ensi kertaa illuminaattiloosien parissa. Pseudonyymi Piccolo Tigre, jonka kreivi Spirodovich päätteli Disraelin kirjan perusteella Nat Rothschildiksi, vei ohjeita Haute Ventestä Italian Carbonarille. Hän sai suojelua kaikilta massoneilta, jotka olivat alisteisia näille. Webster siteeraa pitkästi säilynyttä ohjetta, jossa P Tigre selostaa sitä, kuinka Haute Venten tulee värvätä uusia vapaamuurareita. Tämä kirjoitus on lähes identtinen Weishauptin kuvausten kanssa. Mielenkiintoisesti Webster tekeekin lopussa laajan vertauksen, jossa hän esittää rinnakkain illuminaattien säilyneitä tekstejä, Babeufin ja Bakuninin kirjoituksia ja kommunistista manifestia ym. Kaikki em. vertauskohdat tuntuvat liian identtisiltä ollakseen sattumalta sellaisia. Mitä ilmeisimmin illuminaatti on ollut kaikkien näiden ilmiöiden ja henkilöiden takana, kuten myös Krapotkinin kirjoitusten ja Venäjän bolshevikkien, jonka puolue-ohjelmaan suoritetaan myös vertaus. Myös ns. Siionin viisaiden protokolla vastaa hyvin em. esityksiä. Webster esittää, että illuminaatissa mukana ollut tai materiaaliin käsiksi päässyt henkilö olisi muuttanut sellaisia juutalaisten eliitin protokollaksi ja yhdistelemällä aineistoa. Hän siis esittää pöytäkirjat väärennöksiksi.  On väitetty, että pöytäkirjat olisivat vuotaneet juuri tuon Mizraimin loosin taholta, jonka pohjalta sittemmin muodostettiin itse AIU. Websterin mukaan juutalaisten maineen puhdistajat ja Siionin viisaiden pöytäkirjojen esillä pitäjien arvostelijat eivät hyväksyneet tällaista selitystä, vaikka illuminaattien ja vapaamuurarien keskinäiset kerskumiset tarjoavat valtavat määrät vastaavia sitaatteja ja illuminaattien tekstit tuntuvat identtisiltä pöytäkirjoihin nähden. Miksi tällaiset keskustelijat mieluummin haluavat kiistää myös illuminaattien ja vapaamuurarien toimet ja vaieta tällaisista asioista?

Em. Joseph de Maistre oli perehtynyt syvästi illuminismiin ja kirjoitti sen olleen kaiken pahan alku ja juuri Euroopassa. Sen vuoksi on kai paikallaan lainata kohta em. Tigren esityksestä (s. 89- 90): “Tämä turhamaisuus, joka saa kansalaisen tai porvarin värvätä itsensä vapaamuurariksi on jotain niin banaalia ja niin universaalia, että olen aina täynnä ihailua/ihmetystä tämän inhimillisen typeryyden edessä. En ole yllättynyt, vaikka näkisin koko maailman koputtavan kunnianarvoisten ovella ja kysyvän näiltä herroilta kunniaa saada tulla valituksi Salomonin Temppelin uudelleen rakentajaksi. saada tuntea olevansa loosin jäsen, erossa vaimosta ja lapsista kutsuttuna vartioimaa salaisuutta, jota ei koskaan saa tietää, tuottaa tietynlaisille luonteille suurta mielihyvää ja kunnianhimoa.” Muu osuus sitaatista on myös lukemisen arvoinen.

Vuoden 1848 kumoukset yhtä aikaa eri puolilla Eurooppaa esitetään kai suurelle yleisölle spontaaneina tyytymättömyyden ilmauksina tai esimerkin voimasta rohkaistuneiksi tapahtumiksi. Tai ehkä mieluummin ollaan vaiti kumousten syistä ja taustavoimista. Kumouksia pohjustettiin myyräntyönä kauan ja niitä suunniteltiin suuressa vapaamuurarien kokouksessa vuonna 1847. Siihen ottivat osaa vallankumousjohtajat eri puolilta Eurooppaa. Ranskasta mukana olivat kaikki helmikuun vallankumouksen sosialistijohtajat. Pariisin poliisiprefektin todistus salaseurojen toiminnasta on selväkielinen. Samoin Nubiuksen agentin kirje esimiehelleen 1846 vallankumouksen valmistelusta salaseurojen toimesta aina Venäjällä asti. Mazzinin Nuori Italia oli Haute Venten sokea työrukkanen. Lamartine sai kumouksen jälkeen onnittelut Skotlannin Riitiltä, joissa todettiin Lamartinen loosien saaneen aikaan räjähdyksen vuoden 1789 tapaan toimien ensin varjoissa, sitten puolijulkisesti ja viimein aivan julkisesti ja jossa toivottiin tämän Pariisin asukkaiden maailmalle antaman näytöksen jäävän viimeiseksi lajiaan.

Benjamin Disraeli: “Juutalaiset edustavat semiittistä periaatetta; kaikkea sitä, mikä on henkistä luonnossamme. He ovat traditioon luottajia ja uskonnollisen elementin säilyttäjiä. He ovat elävä ja kaikkein paras todiste modernien aikojen harhaisen periaatteen vääryydestä, ihmisten luontaisen tasa-arvon periaatteen. ..Kansainvälinen veljeys” – tai kuten nykyisin tulisi sanoa “kansainvälinen sosialismi” – on periaate, joka tuhoaisi kaikki suuret rodut ja koko maailman nerouden, jos sen mukaan voitaisiin toimia…Juutalaisen rodun kansallinen tendenssi on vastaan ihmisten tasa-arvoa. He ovat oikeutetusti ylpeitä verestään. Heillä on toinen luonto, pyrkimys voiton keräämiseen. Vaikka eurooppalaiset lait ovat rajoittaneet heidän mahdollisuuksiaan hankkia omaisuutta, he ovat kuitenkin herättäneet huomiota keräämillään omaisuuksilla. Siten voi nähdä, että kaikki juutalaisen rodun pyrkimykset/taipumukset ovat konservatiivisia. He arvostavat uskontoa, omaisuutta ja luonnollista aristokraattisuutta.”…Juutalainen vaikutus voidaan jäljittää Euroopan tuhoavan periaatteen viimeisimmän purkauksen taustalta. Kapina on tehty uskontoa ja yksityisomistusta, traditiota  ja hierarkiaa vastaan. Semiittisen periaatteen tuhoaminen, kaikkien uskontojen vastustaminen ja omaisuuden sosialisoiminen on vaadittu salaseurojen taholta, jotka muodostavat väliaikaiset hallitukset eri maissa ja juutalaisen rodun edustajat ovat niiden kaikkien johdossa. Jumalan ihmiset tekevät yhteistyötä ateistien kanssa; taitavat omaisuuden kartuttajat liittoutuvat kommunistien kanssa; erityisen ja valitun rodun edustajat lyövät kättä Euroopan alempien luokkien ja ryysyköyhälistön kanssa! Ja kaikki tämä, koska he haluavat tuhota tämän armottoman kristinuskon, joka on velkaa heille jopa nimensä ja jonka tyranniaa he eivät enää voi sietää” (Life of Lord Bentnick/1852)

George Brandes: “Ferdinand Lasalle”: ” Rikkaan kauppiaan poika F Lasalle syntyi 1825. Nuoruudessaan häntä piinasi viha kristittyjä kansoja kohtaan ja hän toivoi jo koulupoikana vuodattaa heidän vertaan. Siten hän aikaisin ryhtyi vallankumoukselliseksi, joka ei kavahtanut terrorihallinnon ajatusta päämääriensä saavuttamiseksi. Saksan vallankumouksessa 1848 Lasallella oli johtava rooli ja sen  jälkeen hän asettui Berliiniin viettäen ylellistä elämää.” Lasalle oli nainut upporikkaan perheen tyttären.

Oli jo puhetta Bakuninin illuminaattiudesta. Hän perusti vastaavia järjestöjä ja järkyttyi kohdattuaan alunperin ärväämässään Netchateffissä yhteyksiä vielä syvempään konspiraatioon. Vuosi näiden herrojen tapaamisesta eli vuoden 1865  joulukuussa Gougenont des Mosseauxin saama kirje protestanttiselta valtiomieheltä, joka oli salaisen voiman palveluksessa (M julkaisi kirjeenvaihtonsa 1869): “Vallankumoustaudin uudelleen puhkeamisen jälkeen 1845 olen ollut yhteydessä juutalaiseen, joka turhamaisuuttaan paljasti salaisten seurojen salaisuuden, johon hänet oli vihitty ja joka paljasti minulle 8-10 päivää etukäteen jokaisen Euroopassa puhjenneen vallankumouksen. Tästä on peräisin horjumaton vakaumukseni, että kaikki nämä “sorrettujen ihmisten” ym. liikkeet ovat puolen tusinan suuruisen ihmisjoukon luomuksia ja nämä antavat myös ohjeet kaikille salaseuroille Euroopassa. maaperä jalkojemme alla on absoluuttisesti miinoitettu ja juutalaiset ovat näistä miinoittajista suuren kontingentin takana….Juutalaisista pankkiireista tulee pian suurten omaisuuksiensa ansiosta herrojamme ja käskyttäjiämme…kaiki Saksan radikaalit sanomalehdet ovat juutalaisten käsissä.”

Bakunin ryhtyi valtataisteluun Marxia ja vastaan ja hävisi. Mielenkiintoinen lainaus teoksesta The Study of German Jews (1869): “Pyydän, että uskotte minua, kun sanon, etten ole juutalaisten vihollinen tai syrjijä. Vakuutan teille, että kaikki kansat ovat arvokkaita. Jokainen on etnografisesti historian tuote, joten yksikään ei ole vastuussa virheistään tai meriiteistään. Tässä mielessä voimme havaita. että modernien juutalaisten tapauksessa heillä ei juuri ole luontonsa puolesta taipumusta sosialismiin. Jo ennen Kristuksen aikaa historia oli saanut heihin kaupallisia ja porvarillisia taipumuksia, mikä on johtanut siihen, että he kansakuntana tarkastellen ovat toisen miehen työn hyväksikäyttäjiä ja heillä on luonnostaan pelko ja kauhu tavallisten ihmisten massoja kohtaan, joita he halveksivat. Niin avoimesti kuin salaa.  Hyväksi käyttämisen tapa, joka samaan aikaan on jalostanut älykkyyttä tällaiseen toimintaan aikaansaavat heille tuhoisan ja poikkeuksellisen kyvyn, joka on melko selvästi työväestön etujen ja vaistojen vastainen. (Syy lainaukseen: ) Tiedän, että ilmaistessani suoraan sisäisen näkemykseni juutalaisista asetan itseni alttiiksi suurille vaaroille. Monet ihmiset ovat samaa mieltä, mutta harvat uskaltavat julkisesti esittää mielipiteensä, juutalaisen lahkon pelosta, sillä se on paljon hirmuisempi kuin jesuiittojen, katolisten tai protestanttien ja se muodostaa tosiasiallisen voimatekijän Euroopassa. Se hallitsee despootin tavoin kauppaa, pankkimaailmaa ja se on vallannut kolme neljännestä Saksan journalismista ja huomattavan osan myös muiden maiden sanomalehdistä. Voi sitä, joka tyhmyyksissään uskaltaa uhmata sitä/ aiheuttaa siinä tyytymättömyyttä”

Sorel kysyy, mikä on oikeastaan “proletariaatin diktatuuri” ja kuka siitä hyötyy. Varmastikaan ei valtakunta, joka menee raunioiksi sellaisen hallituksen alaisuudessa. “Mutta mitä sillä on väliä niin kauan kuin vallanpitäjät tarjoavat mahdollisuuden professoreille kuvitella olevansa sosialismin keksijöitä”. Lisäksi muut hyötyjät olivat Sorelin mielestä “vain muutama juutalainen rahoittaja”. suuren syndikalistin mielestä siis juutalainen finanssi oli laajasti kiinnostunut valtiososialismin voitosta. Sorel kysyy myös kiinnostavasti, miksi Jauré puolusti Dantonia vallankumouksen historiassaan, mutta oli valmis tuomitsemaan Dreyfusia vastaan toimineet antisemiitit.

…Palataan Sorelin juutalaisiin rahoittajiin. Werner Sombart summaa jälkimmäisten systeemin: “Heidän päämääränsä on ottaa haltuun kaikki kauppa ja tuotanto ja laajentaa niitä.” Clootz ajatteli varmaan juutalaisia ystäviään, kun kirjoitti teoksessaan universaali Tasavalta tavoitteestaan: “kaikki kansat muodostavat yhden kansakunnan, kaikesta kaupasta tulee yksi kauppa, kaikista intresseistä yhdet intressit”. Valtiososialismi on kai välivaihe  ennen tätä. M. Sorel ja M. Copin Alpanelli ovat tässä yhtä mieltä. Jälkimmäinen 1909: “Yksi formula summaa koko kollektivistipropagandan: Kaikki valtion puolesta, kaikki valtiolle! Ihmiset luulevat, että tämä tarkoittaa : Kaikki kaikille! Ja he marssivat eteenpäin, täynnä toivoa, kohti tämän petollisen idean toteutumista, aavistamatta, että koska valtio on juutalaiseliitin käsissä, “kaikki valtiolle”…tarkoittaa samaa kuin “kaikki juutalaisille!”….Juutalaisten luoma diktatuuri tulee olemaan kaupan, finanssi- ja teollinen diktatuuri”. Juuri tällainen oli Neuvosto-Venäjä, kun Webster kirjoitti teostaan (julkaistu 1921).

Suunnitelma kaiken pääoman riistämisestä yksityisistä käsistä valtiolle kommunismin tapaan tai teollisuussyndikaateille syndikalismin oppien mukaan, voi olla alkusoitto valtiokapitalismille tai kansainvälisten rahoittajien kontrolloimille giganttisten trustien hegemonialle. Tässä tapauksessa ns. sota kapitalismia vastaan on yksinkertaisesti sotaa (monopoli-) kapitalismin eduksi, kaikkien pienomistajien tai pienten omaisuuksien raunioittamista, jotta pieni multimiljardöörien rinki rikastuisi. Hra Wellsin artikkeli Venäjästä tukee tällaista näkemystä: “Iso bisnes ei millään muotoa ole kommunismia vastaan. Mitä laajemmaksi se kasvaa, sitä enemmän se muistuttaa kollektivismia. Se on muutaman harvan ylempi tie kollektivismiin, kun massat kulkevat sitä kohti alempaa tietä.”

Websteriä : “Toisinpäin ajateltuna kommunismin “alempi tie” kutsuu massoja seuraamaan, mutta johtaa “isoon bisnekseen” eli “super-kapitalismiin”. Kun työläiset ovat omasta tahdostaan kaataneet nykyisen kapitalistisen järjestelmän, jossa vauraus jaetaan mahdollisimman monen käden kautta, pääoman keskittämiseksi valtion käsiin, heidän on tehtävä työtä tai kuoltava nälkään. He ovat täydellisesti uusien herrojensa armoilla.”

Ei, työläiset eivät pysty kapinoimaan uudestaan, sillä kaikki valankumoukset rahoitetaan ja aseistetaan jonkin ulkoisen voiman taholta, mutta nyt koko maailma yhdentyy. Siksi ei tarvita “Saksan armeijaa” tai USA:n tai Brittiläisen imperiumin. Ei ilmeisesti edes maailmanarmeijaa, Natoa ym.

Kommentti: Viimeisessä kappaleessa jouduin poikkeamaan Websterin ajatuspoluilta. Kirja on todella mielenkiintoinen ja siinä on paljon tietoa. Myös näkemystä ja oivallusta ja syvää tietämystä. Siksi nuo päättömät saksalaisvastaiset valheet ovat käsittämättömiä. Viimeisissä luvuissa hän syyttää Saksaa enemmän kuin mitään muuta ja väittää 100 % valheellisesti I maailmansodan olleen saksalaista aggressiota ja Englannin ja muiden puolustautuneen. Tuollaisesta heitosta johtuen saatan poistaa kirjan pdf-version tuolta linkeistä. Kaikki lässähtää hyvän alun jälkeen etenevään antigermanismiin ja muutamaan megagigateravalheeseen. Saksahan ei ollut imperialistinen, vaan yhdistymisen jälkeen pysäytti kaiken laajenemisen. Englanti nappasi lopulta senkin muutamat siirtomaat. Todellisuudessahan englantilaiset valloittivat maailman maita luonnonvaroineen ja liiketoimineen urakalla 1600- 1800-luvuilla. Sen ja Ranskan armeijoiden tilalle on tullut Nato ja USA:n armeija maailmanpoliisiksi kaappaamaan kaikki Wall Streetille ja estämään sen kontrollin herpaantumisen, vaihtelemaan vallanpitäjiä ym.

Webster on Ranskan vallankumouksen ja salaseurojen asiantuntija Tällöinkin hän vaikenee kaiken Englannin osuudesta tapahtumiin. Minusta on alkanut tuntua, että kaikki on täysin valheellista ja harkittu valinta. Sääli, sillä luulen, että hän olisi osannut kirjoittaa todella timanttisen esityksen maailmasta. Nyt kaikesta jää lopulta paha maku suuhun ja kokonaiskuva hämärtyy Websterin alkaessa vääntämään kauheita ja vihamielisiä salaliittoteorioita. Saksalaisvastaisen valehtelun lukeminen puistattaa, kun ajattelee Saksan tilannetta tuolloin. Luulen, että osa on jotain poliittisista sitoumuksista ja yhteiskunnan paineesta johtuvaa valheellisuutta. Ehkäpä kyse on jostain elämäntavasta. Hänhän väitti Britannian vallan Intialle olleen siunaus, vaikka hänen elinaikanaan siellä näännytettiin 35 miljoonaa ihmistä nälkään. Englannin liittolaisineen hegemonia Saksan yli on kai tärkeä ja siksi Saksan vahvistuminen ja taloushegemonia ovat kai tuon ajan lapsen mielestä rikos. Englannin tulee olla ykkönen ja se ei saa menettää sananvaltaa Euroopan asioihin tms. Lapsekasta valehtelua joka tapauksessa, vaikka ilmeisesti tuohon aikaan oli kai holokaustin kieltämiseen verrattava synti kiistää Englannin valheellinen sotapropaganda. Pelkurimaista sellainenkin syy valehteluun.

K1 Voi ei. Websterin kirjat ovat sitä typerämpiä, mitä varhaisemmasta tuotannosta on kysymys. Aloitin kirjan “The French Revolution” lukemisen. Heti aluksi Webster koettaa väittää, että Englannilla ei olisi ollut osaa kumouksessa. Englanti ei hänen mukaansa halunnut hyötyä Ranskan ahdingosta ja lisäksi William Pitt oli vahvasti vallankumousta vastaan. Tietysti tukea tulee moniltakin kirjailijoilta/historioitsijoilta. Kuningattaren ym. katkeruus olisi muka perustunut huhuihin. Ongelmia tulkinnassa on, sillä Webster itse myöntää Egalitén lisäksi monen vallankumousjohtajan Maratista alkaen olleen pitkään Englannissa joko ennen kumousta ja toiset myös sen aikana. Hän kuittaa vierailut vierailuiksi oppositiovoimien luona. Egalité taas olisi myös tallettanut valtavaa omaisuuttaan Englannin pankkeihin jo ennen kumousta. Tämä oppositio voi silti olla ollut kulissi ja muita tapaamisia esiintynyt salassa. Webster väittää mahdollisen rahoituksen tulleen oppositiolta.

Tietysti esim. Robespierre vihasi Englantia. Hän halusi sotaa Englantia vastaan. Webster toteaa itsekin silti Robespierren olleen selvästi eräänlainen työkalu. On kuitenkin muistettava, että lopulta myös Englanti oli työkalu ja selvästi vallankumoussodat tavoitteena pankkiireille ja muille mahtimiehille, jotka järjestivät kumouksen. Robespierrestä poiketen monet kumousjohtajat tosin halusivat liittoa Englannin kanssa ja jopa suunnittelivat alueluovutuksia!

Pitt ei myöskään ollut Englannin todellinen johtaja, kuten olemme saaneet opiskella esim. Ramsayn ja Spingolan kirjoista. Todellisia johtajia olivat Goldsmitit, Montefioret ym. Kumouksella ei tavoiteltu Englannin etua, vaan tämän kansainvälisen voiman vallan lisäämistä. Englanti ei saanut siirtomaita Ranskalta tai muutakaan, mutta em. voima sai koko Ranskan. Tietenkään sen ei kannattanut kasvattaa Ranskan vihollisia, vaan säilyttää voimatasapaino, koska näin saatiin mahdollisuusjatkuviin sotiin ja rikastumiseen niiden kautta.

Voi olla, että ainakaan kuningas ei tiennyt kaikea. Mutta luulen Pittin ainakin tienneen jotain. Englantikin hyötyi Ranskan vallankumouksesta, sillä Ludvig XVI oli suuri laivanrakentaja, joka olisi vallassa pysyessään tehnyt Ranskasta suurimman merivallan. Nyt ei tapahtunut näin ja Napoleonilla oli huonompi laivasto, joka upotettiin Trafalgarissa. Napoleonin kukistuttua alkoi ajanjakso, jolloin Ranska ja Englanti eivät enää keskenään sotineet, vaan olivat liittolaisia.

2 Väestön vähentämisohjelmasta on mahdottomasti todisteita eri oikeudenkäynneistä ja muita todistuksia. Mielenkiintoisimpia on Babeufin kirjoitus 1795, jossa hän puolustaa Maratin ja Robespierren visioita. Hänen mukaansa sotienja teurastusten lisäksi kaavailtiin keinotekoisia nälänhätiä bolshevikkien tyyliin. Väestö piti vähentää kolmannekseen tai alle puoleen. kaikesta keskusteltiin ja esim. Nantesin tuhoaja Carrier suunnitteli tekonsa pariisissa muiden kumousjohtajien kanssa. Myös Lyonin tuhosta päätettiin täällä ja se oli osa väestön vähentämisohjelmaa.

Kannattaa lukea “French Revolution”, jossa 500 sivua pelkkää Ranskan vallankumousta. Nainen on perehtynyt siihen hyvin. Vai kannattaako sittenkään? Heti kirjoittamasta päästyäni luen taas outoa vääntöä. Täytynee todeta, että Saksan keisarikunta ei ollut barbaarinen, vaan Englanti oli sitä. Wilhelm II ei ollut valehtelija, vaan juuri englantilaiset ja Saksan kansa oli Euroopan kristinuskon keskus, kuntaas Englanti vasallivaltionsa Ranskan kanssa oli jo tuolloin tuhoamassa kristinuskoa. Englannin periaate on kaikki on sallittua ja tavoitteena on sitä johtavan eliitin rikastuttaminen kaikin keinoin. Se tuhoaa moraalin maailmasta ja Englannin kansa on orjiksi alistettu siis ihmiskunnalle hautaa kaivamaan jo satoja vuosia sittten.

3 Hasselbacher sanoo paavi Klemens VII:n osaltaan auttaneen vallankumoukseen bullallaan, jossa tuomitsi vapaamuurariliikkeen ja samassa yhteydessä Galileon ja muut vastaavat eli sai vain edistysmielisten vihat päälleen ja teki vapaamuurariliikkeestä tunnetun. Se ei pian ollut enää naurettava, vaan muotia ja ajan hengen huiput liittyivät muurareihin.

Pian koko maa oli täynnä looseja, vaikka ne kiellettiinkin 1735. Toiminta jatkui vastustamattomasti. Näin saatiin liikkeen kontrolliin ensyklopedistit ja voitiin muokata ajan henkeä vielä paremmin. Kansallisen luonteen ja kulttuurin sijaan ensyklopedistit edustivat kosmopoliittista ajattelua ja materialismia ym. muurariaatteita. Rousseaulla oli lopulta enemmän vaikutusta, vaikka hän uskoi Jumalaan. Robespierre ihaili erittyisesti hänen kommunismiaan ja uskoi myös korkeampaan voimaan. Voltaire oli ajattelematon jumalankieltäjä, josta oli myös paljon vahinkoa. Mutta monet muut filosofit ja taiteilijat ym. liittyivät joukkoon.

Myös Richelieun ajoilta ollut itsevaltius aiheutti kapinamieltä. Tyytymättömyys ja muurariliike sai myrkyttää neljä sukupolvea ennen kumousta ensyklopedistien tavoin (Ensyklopediaa alettiin julkaista 1752 ja viimeinen osa ilmestyi 1780. Työt alkoivat 1740-luvulla. Tietysti muita taide- ja tieteellisiä teioksia ja pohdintoja oli ja sitten se propaganda…)

 

2 thoughts on “Nesta Webster: The World Revolution”

    1. nnn

      Poimintoja Deanna Spingolan kirjasta The Ruling Elite 2

      Heinäkuun vallankumouksessa Ranskassa 1830 liberaalit kaatoivat Kaarle X:n ja valtaan nousi kansalaiskuningas Louis Philip, joka edusti rappariaatteita. Hänen poliittinen epävakaisuutensa johti vapaamuurarien johtamaan Helmikuun vallankumoukseen 1848. Väliaikaisen hallituksen 11 jäsenestä 9 oli vapaamuurareita. (John Daniel, ks. alemmas) Vastedes vapaamuurarit vaikuttivat politiikkaan ja kulttuurielämään Ranskassa vahvasti. (Dieter Schwartz: Freemasonry /1944) Maasta oli tullut tri Heinrich Pudorin mukaan ”Euroopan vitsaus” jo 1789 vapaamuurarivallankumouksen jälkeen. (Fred Scherbaum&Veronica Clark: Warvolves of the Iron Cross 3, Hyenas of the High Finance/2011) Vuoden 1851 joulukuun 2. päivänä vapaamuurarit nostivat valtaan oman miehensä Louis Napoleon Bonaparten, joka julistautui Ranskan keisariksi Napoleon III:ksi vuotta myöhemmin. Edellisistä bloggauksista tuttu Crémieux julisti vuoden 1848 kumouksen jälkeen, että ”kansalaiset ja Grand Orientin veljet, väliaikainen hallitus hyväksyy ilolla täydellisen ja hyödyllisen suostumuksenne. Tasavalta on vapaamuurariudessa. Jos tasavalta toimii kuin vapaamuurarit haluavat, siitä voi tulla loistava sysäys kaikkien ihmisten unionille kaikkialla maailmassa, triangelimme joka sivulla.” Napoleon III ja AIU joutuivat riitoihin nimityspolitiikan suhteen myöhemmin. (John Daniel: Two Faces of Freemsovry /2007) Ranskalaisessa vapaamuurariudessa 18. tason saavuttamisen jälkeen vapaamuurari kuului automaattisesti myös Alliance Israélite Universelleen (AIU), juutalaisen vapaamuurariverkoston organisaatioon, jonka tukikohta oli Pariisissa. AIU:n johto pidettiin juutalaisissa käsissä mm. varmistamalla keskusneuvoston juutalaisten minimimäärä. (Lucien Wolf: Notes On The Diplomatic History Of The Jewish Question /1919)

  1.  

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s