A. H. M. Ramsay: Ranskan vallankumous


(ohessa taas yksi internetistä 2015 kopioitu teksti)

Pitänee kerrata välillä Ranskan vallankumouksen todellinen ja salattu historia. Se käy helposti suomentamalla ja referoimalla Archibald Henry Maule Ramsayn kirjaa The Nameless War kyseisestä kohtaa:

Ramsay

Ranskan vallankumous oli rajuin asia Euroopassa sitten Rooman kukistumisen. Uusi ilmiö oli alhaison ilmeisen organisoitu ja onnistunut vallankumous muita valtion luokkia vastaan, idealistisilta kuulostavien, mutta lähinnä hölynpölyltä kuulostavien iskulauseiden nimessä ja sellaisilla keinoilla, joissa ei ole jälkeäkään em. sloganeissa julistetuista periaatteista. Aivan uutta oli se, että osa kansasta otti kaiken vallan ja hävitti kaikki kansallisen elämän ja tradition ilmentymät, kuninkaan, uskonnon, aateliston, papiston, perustuslain, lipun, ajanlaskun ja paikannimet vaihtaen ne uusiin (tyhjänpäiväisiin) luomuksiin. Tapahtuma olisi syytä analysoida perin juurin. Jos Suuren vallankumouksen tapahtumia ja taustoja alkaa selvittää, paljastuu kauhistuttava totuus: Ranskan vallankumous ei ollut ranskalaisten teko Ranskan olojen parantamiseksi. Se oli muukalaisten työtä ja heidän tavoitteensa oli tuhota kaikki, mikä oli ollut Ranska.

Oivallukset lisääntyvät tarkasteltaessa yhtäläisyyksiä Ranskan 1789, Englannin vuoden 1640, Venäjä 1917, Saksan ja Unkarin 1918-19 ja Espanjan 1936 välillä. Asioita paljastuu lisää.

Vallankumous on halvaantuneen kriisissä olevan yhteiskunnan murenemista. Silti vallankumous vaatii aina valtavan organisaation ja suuret resurssit, kuten myös erittäin osaavaa ja salaista ohjausta ulkomailta ja kotimaasta. On hämmästyttävää, että ihmisten tulisi yleisen käsityksen mukaan uskoa, että “katuhuligaanit” tai “kansa” olisi ryhtynyt tai olisi edes voinut ryhtyä noin kalliiseen ja monimutkaiseen yritykseen. Tämä olisi kohtalokkain mahdollinen erehdys, sillä tällöin ei pystyttäisi käsittämään tapahtumien merkitystä tai tunnistamaan vallankumousliikkeen alkulähdettä ja ydintä.

Vallankumouksen organisoinnin prosessi vaatii siis ensin maan halvaannuttamisen ja sitten vasta yhteiskuntajärjestyksen murentamisen. Maan kriisiyttämisessä kaiken a ja o on toiminnan salaisuus. Ulkonaisia tunnusmerkkejä ovat velkaantuminen, julkisen kontrollin puute ja muukalaisten vaikutuksen alaisuudessa olevien salaisten organisaatioiden olemassaolo.

Velka, etenkin ulkomainen velka, on tärkein ja sen ote ylivoimainen. Sen avulla miehet korkeissa asemissa lahjotaan ja/tai saadaan vaikutusvallan alaisiksi ja muukalainen vaikutus ja valta saadaan mukaan politiikkaan. Kun velkakoukku on kunnolla viritetty, kaiken julkisen elämän ja poliittisen toiminnan kontrolli seuraa pian perässä ja tietysti täysi ote teollisuusmiehistä. Ja vuoteen 1780 mennessä Ranska alkoi olla halvaantunut raha-asioidensa osalta. Maailman suurten rahoittajien asema oli vahva. He omistivat niin suuren osuuden maailman kulta- ja hopeavaroista, että koko Eurooppa oli heidän velallisensa, etenkin Ranska.

McNair Wilson kirjoittaa kirjassa Life of Napoleon: “Euroopan taloudellisessa rakenteessa oli tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos, kun kaiken perusta oli vaihtunut vauraudesta velaksi. Vanhassa Euroopassa rikkaus oli mitattu maaomaisuutena, viljasadoissa, eläinlaumoissa ja mineraaleissa, mutta nyt uusi standardi oli otettu käyttöön, nimellisesti rahan muodossa, jolle nimitys luotto oli annettu.” Ranskan velat olivat suuret, mutta eivät mahdottomat, paitsi kultavaroissa. Jos kuninkaan neuvonantajat olisivat päättänet laskea rahaa  vakuutena maat ja Ranskan todellinen rikkaus, asema olisi ollut helposti korjattavissa. Mutta nyt oli päädytty kriisiin johdonmukaisesti ministeri ministeriltä, jotka eivät voineet tai halunneet irrota kansainvälisten koronkiskurien järjestelmästä. Tämä heikkous tai kunnottomuus johti väistämättä siihen, että koronkiskurien velkabondit kasvoivat koko ajan raskaammiksi, koska velat olivat kullassa ja hopeassa, joita Ranska ei itse tuottanut.

Ketkä olivat uuden velkakoneiston yksinvaltiaita; näitä kullan ja hopean manipuloijia, jotka onnistuivat kääntämään Euroopan finanssit ylösalaisin ja vaihtamaan vaurauden miljooniin ja miljooniin koronkiskontalainoihin? Lady Queensborough kertoo kirjassaan Occult Theocrasy muutamia merkittäviä nimiä, lähteenään juutalainen Bernard Lazare. Lontoossa vaikuttivat veljekset Benjamin ja Abraham Goldsmid, Moses Mocatta kumppaninaan sekä tämän veljenpoika Sir Moses Montefiore. Nämä kaikki on yhdistetty suoraan Ranskan vallankumouksen rahoittamiseen. Myös Daniels Itsig Berliinissä ja hänen poikapuolensa David Friedlander sekä Alsacen Herz Cerfbeer. (M: Nämä nimet muistuttavat mieleen erään kuuluisan fiktiivisen novellin: ) “Kultastandardi on osoittautunut niiden valtioiden surmaksi, jotka sen ovat hyväksyneet, sillä se ei ole tyydyttänyt rahan kysyntää, sitä vähemmän, koska me olemme poistaneet kultaa kierosta niin paljon kuin olemme pystyneet.”…”Velat roikkuvat kuin Damokleen miekka hallitsijoiden päiden yläpuolella…ja he tulevat pyytämään lisää käsi ojossa”. Sir Walter Scott kuvaa tilannetta kirjassaan Life of Napoleon Vol. 1 näin: Nämä finanssimiehet kohtelivat hallitusta kuin konkurssikypsän tuhlarin velkojat, jotka toisella kädellä mahdollistivat tuhlailun jatkumisen ja toisella kahmivat haaskattua omaisuutta mitä järjettömimpinä korvauksina omaksi edukseen. Tuhoisien lainojen jatkumo ja erinäiset edut, jotka oli myönnetty velkojille niiden takuiksi, koko Ranskan finanssit menivät sekaisin totaalisesti.”

Kuningas Ludvigin rahaministeri näiden viimeisetn vuosien aikana oli Necker, Sveitsin saksalainen, saksalaisen professori Neckerin poika. McNair Wilson kirjoittaa: “Necker järjesti itsensä kuninkaan rahaministeriksi velkajärjestelmän edustajana, jolla oli sitoumuksia tähän systeemiin.” Siis velkojat olivat halunneet miehen, joka oli ennestään tunnettu häpeämättömänä pörssikeinottelijana. Ei ihme, että hänen toimensa neljän vuoden aikana Ranskan tilanne huononi rajusti ja lisää velkaa tehtiin 170 miljoonaa puntaa.

Vuoteen 1730 mennessä vapaamuurariliike oli saapunut Ranskaan. Liike oli suureksi osaksi viaton henkilöstönsä ja politiikkansa osalta ensi alkuun, mutta sen piirissä tosiasiallinen valta oli häikäilemättömillä verikoirilla. Philippe Duc de Chartres, myöhempi Orleansin herttua ei kuulunut heihin. Vuonna 1771 hänestä tuli suurmestari. Hän oli tuhlasi, turhamainen ja kunnianhimoinen vapaa-ajattelija, periaatteeton, mutta ei kaavailut enempää kuin kuninkaan syrjäyttämistä ja demokraattisen monarkian perustamista hänen ollessa tuo monarkki itse. Koska hän ei ollut kovin älykäs, hänestä saatiin täydellinen keulakuva ja bulvaani ensimmäiseen ja maltillisimpaan vallankumouksen vaiheeseen. Halukas työväline miehille, joita hän tuskin tunsi ja jotka lähettivät hänet giljotiiniin heti, kun hänen halpamainen avausroolinsa oli näytelty.

Markiisi Mirabeau seurasi häntä vallankumouksen johtavana hahmona. Hänet oli värvätty vastaavaan rooliin. Hän oli paljon kyvykkäämpi kuin Orleansin herttua, mutta niin kauhea elostelija, että oli oman luokkansa halveksima ja vangittu useamman kerran isänsä toimesta. Hänen rahoittajansa oli Moses Mendelssohn ja hänen sanotaan olleen tekemisissä juutalaisen rva Herzin kanssa enemmän kuin tämän aviomies. Hän ei ollut tunnettu vapaamuurari liikkeen kunniallisina vuosina, mutta hän toi Illuminaatin Ranskaan. Illuminaatti soluttautui kaikkiin Grand Orientin looseihin ja se oli salaseur, joka siis toimi vapaamuurariliikkeen sisällä. Mielenkiintoista on, että sekä Orleansin herttua että Talleyrand vihittiin Illuminaattiin heti kun Mirabeau oli tuonut sen Ranskaan Frankfurtista, jossa sen oli perustanut Adam Weishaupt vuonna 1782.

Vuonna 1785 tapahtui kummallinen sattuma, kuin taivaalliset voimat olisivat viime hetkellä yrittäneet varoittaa Ranskaa ja Eurooppaa näistä pahan yhdistyneistä voimista: Salama tappoi Illuminaatin kuriirin Ratisbonissa. Poliisi löysi paperipinkan, jossa oli suunnitelmat maailmanvallankumousta varten. Baijerin hallitus teki ratsian Illuminaatin päämajaan ja lisää aineistoa löytyi. Ranskan viranomaisia varoitettiin, mutta mädätysprosessi oli niin pitkällä, että mitään ei tapahtunut.

Näin siis illuminismi Weishauptin alaisuudessa oli perustettu suuren salaisen organisaation kontrollointia varten. Organisaatio kattoi koko Ranskan. Illuminaatin alaisena toimi Grand Orientin vapaamuurariliike ja sen alaisena Sininen tai Kansallinen vapaamuurariliike operoi siihen asti, kun ne liitettiin Grand Orientiin Orleansin herttuan hohdolla 1773. Hra Egalite ei paljoa ymmärtänyt saatanallisista voimista, joita oli nostattamassa.

Säätyjen yleiskokoukseen mennessä 5. 5.1789 viranomaishallinnon halvaannuttaminen salaisilla järjestöillä oli täydellisesti loppuun viety. Julkisuuden ja yleisen mielipiteen kontrolli oli myös pitkälle otettu hallintaan. Esim. juuri hra Egalite oli mahdollistanut suuren propaganda- ja turmeluskoneiston pystyttämisen tuhlaamalla lukuisat kiinteistönsä velkojilleen, jotka pystyttivät niihin korruptiokoneistonsa. Tämä kaupunginosa antoi poliisille enemmän työtä kuin kaikki muut kaupunginosat yhteensä. Juutalaisilla raharuhtinailla oli valtavat resurssit korruptoidakseen yhteiskuntaa.

Jakobiinit käyttivät propagandakoneistoaan häväistyskampanjoihin, jotka suuntautuivat kaikkia vastaan, jotka olivat heidän suunnitelmiensa tiellä. Tunnetuimmat kampanjat suunnattiin kuningatar Maria Antoinettea vastaan.  Mikään valhe ja häväistys ei ollut liian ilkeä tai mahdoton häntä kohtaan. Kuningatarta pidettiin vaarallisena, sillä hän oli älykäs ja sai varoituksia jatkuvasti vapaamuurareista sukulaisiltaan Itävallasta. Valitettavasti hänkin oli pitkään aivan liian hyväuskoinen. Tunnettu hoax on kuningattaren timanttikaulanauhan tapaus. Jakobiinien agentti tilasi neljännesmiljoonan arvoisen kaulanauhan kuningattaren nimellä. Kuningatar tiesi asiasta vasta, kun häneltä kysyttiin hyväksyntää asialle, jolloin hän tietysti torjui nauhan sanoen, että sellaisen  hankkiminen olisi erittäin väärin Ranskan kurjassa tilanteessa. Pimeyden voimat levittivät kuitenkin aivan toisenlaista tarinaa lehdissään ym, vaikka olivat itse myös Ranskan kansan kurjuuden takana. Vastaavia skandaaleita tehtailtiin lisää. Juttujen arkkitehti oli Cagliostro alias Joseph Balsamo, juutalainen Palrmosta, kabbalistisen taiteen tohtori ja Illuminaatin jäsen, Weishauptin vihkimä 1774.Kun kaulanauha oli tehnyt tehtävänsä, se lähetettiin Lontooseen, jossa useimmat timantit luovutettiin juutalaiselle Eliasonille. Muutkin kunnolliset ihmiset joutuivat vastaavien hyökkäysten kohteiksi, jotka vastustivat jakobiiniklubien vaikutusta. Halvaantuminen oli täydellistä.

Kun rahastonhoitajat saivat kuninkaan kutsumaan säädyt koolle, oli ensimmäinen vallankumouksen (halvaantumisen) vaihe saavutettu. Suunnitelmallisesti seurasi lisää väkivaltaa ja uusia radikaalimpia toimia, jotka ryöstäisivät Ranskalta sen kuninkaan, kirkon, valtiosäännön, aateliston, alemman aateliston, papiston, porvariston, traditiot ja sen kulttuurin, jättäen tilalle, kun giljotiini oli työnsä tehnyt, puunhakkaajien ja vedenkantajien muodostaman kansan muukalaisen rahavallan diktatuurin alaisuuteen. Jokainen uusi vaihe oli väkivaltaisempi uusine vaatimuksineen ja uudet johtajat surmasivat edelliset. Jokainen vuorollaan hallinnut johtoryhmä oli vain nukkehallitus, koska todelliset vallankäyttäjät pysyttelivät taustalla.

Philip Egalitea käytettiin valmistamaan maaperää vallankumoukselle; suojaamaan sitä nimellään ja vaikutusvallallaan sekä vaikuttamaan lapsenmieliseen vallankumousklubiin, popularisoimaan vapaamuurariliike ja kuninkaallinen palatsi (Orleansin herttuaprheen asunto oli Palais Royal, josta tehtiin kumouksellisen toiminnan ja propgandan päämaja) ja sponsoroimaan toimia kuten naisten marssi Versaillesiin. “Naiset” olivat tässä tapauksessa useimmiten miehiä valepuvussa. Orleans oli siinä uskossa, että kuningas murhattaisiin ja hän astuisi sijaan. Suunnittelijat olivat kuitenkin ihan eri linjoilla: päätarkoitus oli saada kuninkaallinen perhe siirretyksi Pariisiin ja pois armeijan suojeluksesta Pariisin alueen kansankokouksen valvontaan. Egalitea käytettiin siihen asti, kun hän kruunasi alhaisen uransa äänestämällä tyhjää kuninkaan kuolemantuomiosta äänestettäessä lähettäen siten serkkunsa giljotiiniin. Tämän jälkeen hänelle ei ollut enää käyttöä ja hänet lähetettiin pian giljotiiniin samalla kertaa eri kansanluokkien teloitettavien kanssa.

Mirabeaun rooli oli vastaava. Hän oli ajatellut, että vallankumous loppuisi kuninkaan tultua korvattua perustuslaillisella monarkilla hänen toimiessaan pääneuvonantajana. Hän ei ollut halunnut väkivaltaa kuningasta kohtaan. Päinvastoin, viimeisinä päivinä ennen mystistä kuolemaansa myrkytettynä hän teki kaikkensa saadakseen kuninkaan pois Pariisista armeijansa turviin, jossa lojaalit kenraalit yhä komensivat. Hän oli viimeinen maltillinen ja monarkisti, joka dominoi Pariisin jakobiiniklubia, vallankumouksen verenhimoista keskusta, joka oli Orientin vapaamuurarien ja Illuminaatin luomus. Mirabeaun ääni oli pitänyt ruodussa kasvanutta, siellä kokoontuneiden murhanhimoisten fanaatikkojen kiihtymystä. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän lopulta havainnut sen hirviön todellista luonnetta, jonka vapauttamiseksi hän oli työskennellyt niin kauan ja järjestelmällisesti. Viimeisellä yrittämällä koettaessaan pelastaa kuninkaallista perhettä hän itse asiassa onnistui huutamaan kumoon koko vastassaan olleen opposition jakobiiniklubilla. Samana iltana hän kuoli äkilliseen ja rajuun sairauteen. Kirjan The Diamond Necklace kirjoittaja kertoo: “Ludvig ei ollut tietämätön siitä, että Mirabeau myrkytettiin”. Siten, kuten Philippe Egalite ja myöhemmin Danton ja Robes Pierre, Mirabeau myös sysättiin sivuun näyttämöltä, kun hänen roolinsa oli ohitse. …. E. Scudder kirjoittaa kirjassa Life of Mirabeau: “Hän kuoli hetkellä, jolloin vallankumous olisi vielä voitu saada aisoihin”.

Ensimmäisten vallankumouksen vaiheiden aikana Lafayetten hahmo esiintyy usein keskeisissä tapahtumissa. Häntä Ramsay kuvaa yksinkertaiseksi henkilöksi, joka olisi ollut melko tietämätön tapahtumien todellisesta luonteesta. Suosittuna hahmona häntä käytettiin eri tapahtumissa, kuten naisten marssissa Versaillseiin, hyökkäyksessä Tuilleriesiin jne. Hän myöskin olisi halunnut perustuslaillisen monarkian eikä hyväksynyt mitään uhkaa kuningasta kohtaan edes Philippe Egaliten taholta. Hänestä tuli ilmeinen este vallankumouksen takana olleille voimille ja siksi hänet lähetettiin sotaan Itävaltaa vastaan, jonka Ludvig oli pakotettu julistamaan. Hän yritti kerran Pariisiin kuningasta pelastamaan, mutta oli pakotettu takaisin rintamalle.

Dantonin, Maratin ja Robes Pierren sekä jakobiiniklubin fanaatikkojen villit hahmot dominoivat sittemmin näyttämöä. Sir Walter Scottin mukaan pääasialliset johtajat jakobiiniklubilla olivat “ulkomaalaisia”. Seuraavat ovat huomionarvoisia: Choledo de Laclos, kuninkaallisen palatsin johtaja, sanottu olleen espanjalaista alkuperää. Manuel, aluesyyttäjä, hän aloitti hyökkäyksen kuninkaallisia vastaan konventissa, mikä kulminoitui Ludvigin ja Maria Antoinetten teloituksiin David maalari, johtava hahmo yleisen turvallisuuden komiteassa, joka hoiti uhrien oikeudenkäynnit. Hän vaati aina kuolemantuomiota. Mainittava on myös Reubel ja Gohir, kaksi viidestä “direktorista”, jotka Robes Pierren kaatumisen jälkeen hallitsivat vanhimpien kokouksen kanssa tullen tunnetuksi “Direktoriona”.

Pariisissa Robes Pierre on viimein yksin, ilmeisesti tietysti tilanteen todellisten valtiaiden kanssa, mutta tätä ei huomaa. Kirjassa Life of Robes Pierre G Renier kertoo: “Huhtikuusta heinäkuuhun (Robes Pierren kaatumiseen) 1794 terrori saavutti huippunsa. Ei ollut koskaan kysymys yhden miehen diktatuurista, vähiten Robes Pierren.Noin 20 miestä (Yleisen turvallisuuden ja julkisen turvallisuuden komiteat) jakoivat vallan”… “28.7.1794 Robes Pierre piti pitkän puheen konventissa…hyökkäyspuhe ultra-terroristeja vastaan…ilmaisten epämääräisiä syytöksiä. “En uskalla nimetä heitä tällä hetkellä ja tässä paikassa. En pysty vetämään peitettä tämän vaikeaselkoisen mysteerin edestä. Mutta voin mitä vahvimmin vakuuttaa, että tämän juonen suunnittelijoiden joukossa ovat korruption ja tuhlailun järjestelmän agentit, kaikkein voimakkaimman kaikista keinoista, jonka ovat keksineet ulkomaalaiset tasavallan tappioksi; tarkoitan saastaisia ateismin apostoleita ja moraalittomuutta, joka on se taustalla.”…Renier jatkaa myhäillen: “Jos hän ei olisi sanonut näitä sanoja, hän olisi vielä saattanut voittaa!” Tällä toteamuksella hra Renier täydentää Robes Pierren viestin ja paljastaa “salaiset ja korruptoivat muukalaiset”. Ilmaisu oli ollut aivan liian lähellä totuutta ja vain vähän lisää ja kaikki olisi paljastunut. Klo 2 samana yönä Robes Pierreä ammuttiin leukaan ja seuraavana aamuna hänet vietiin giljotiiniin.

Muutama poiminta aiheeseen tästä luvusta: Vallankumouksen tekniikka lehittyy

…Cromwellin vallankumouksen yhteydessä muutamien kirkkojen ja luostareiden vaurioittaminen ja muuttaminen tilapäisesti talleiksi ym (ja raakuudet katolisia pappeja ja nunnia kohtaan). Ranskan vallankumouksen aikoihin ilmeni jo laajaa tuhotoimintaa kristittyjä kirkkoja kohtaan ja niiden muuttamista yleisiksi pesuhuoneiksi, ilotaloiksi ja kaupoiksi  sekä jopa kristinuskon harjoittamisen kieltämistä, jopa kirkonkellojen soiton kieltämistä. Armeija pidettiin onnistuneesti erossa asioista ja estettiin sisällissota. Tämä kertoo huomattavasta yhteiskunnan kontrolloinnista. Nyt siis näytti siltä, kuin yhteiskunnan pohjasakka olisi voitollisesti likvidoinut kaikki luontaiset johtajansa, itsessään mitä luonnottomin ja epäilyttävin tapahtumasarja. Vielä epäilyttävämpää on äkillinen vahvojen aseistettujen huligaanien ilmestyminen marsseille Pariisista Lyoniin ja Marseillesiin, erityisesti niiden raportoitu koostuminen ulkomaalaisista. Tässä törmäämme ensimmäisiin muodostelmiin ulkomaisista rikollisista ja palkatuista aineksista, jotka pakottavat vallankumousta maahan, joka ei ole heidän omansa. Nämä olisivat 150 vuotta myöhemmin kehittyneemmässä muodossa Espanjan sisällissodassa (Kansainvälinen prikaati). Nykyisinhän globalisteilla on kymmeniä tuhansia “alqaidalaisia” pyssymiehiä, joita siirrellään arabimaasta toiseen “vallankumouksia” tekemään.

Mullistusten hengessä myös maan lippu vaihdettiin. Ranska sai trikolorin, murhien ja raiskausten tunnuksen. Tässä kuitenkin tehtiin paha virhe. Trikolori ei saattaisi välttämättä olla kunnioitettu Ranskan lippu. Se voisi olla joukkomurhien veren tahraama lippu, kuninkaanmurhan ja rikollisuuden symboli. Se voisi haista rikollisille, jotka suunnittelivat sen ja määräsivät Ranskan kansalle. Mutta sitä mainostettiin kansallisena lippuna ja siitä tuli kansallinen lippu. Ja kansallisen lipun mukana tuli kansallinen armeija ja kansallinen johtaja Napoleon.

Ei vienyt kauan, ennen kuin tämä suuri ranskalainen kukisti salaisten voimien vallan, jotka siihen asti olivat kontrolloineet Ranskan armeijoita. Ne olivat suunnitelleet nämä armeijat pakottamaan kaikki Euroopan maat vallankumoukseen, yksi toisensa jälkeen, kukistamaan kaiken johtajuuden ja pystyttääkseen nimellisesti alhaison vallan, todellisuudessa omansa. Juuri näin Ramsayn aikana maailmaneliitti suunnitteli käyttävänsä Puna-armeijaa. Mutta siis sata vuotta aiemmin kaikki meni pieleen. Kansallinen armeija synnytti kansallisen johtajan, joka kohta ensimmäiseksi konsuliksi noustuaan erotti salaisten voimien edustajat ja heidän nukkensa. Vuoteen 1804 mennessä hänelle oli ilmeisesti valjennut kaikki suunnitelmat ja konnankoukut Ranskaa vastaan ja hän palautti voimaan kaiken, minkä vallankumous oli lakkauttanut. Tästä hetkestä lähtien suurfinanssi nostatti kaikki mahdolliset koalitiot häntä vastaan ja Ramsay kertoo juutalaiseliitin vielä hänen aikanaan ylpeilevän sillä, että Rothschild oli Napoleonin todellinen kukistaja eikä Wellington.

Kommentti: Ranskalaiset taitavat yhä juhlia tuota vallankumoustaan. Heh. Muualta olen saanut tietää todellakin Englannin käyneen taloussotaa Ranskaa vastaan saattaen maata kriisiin ja ranskalaisia vallankumousjohtajia ohjeistetun ja kurssitetun Englannin puolella. Maasta tehtiin todellakin “Pankkiirien tasavalta” ja eräällä tavalla Englannin satelliitti. Pankkiirit jatkoivat 1800-luvulla suuria omaisuusvalloituksia ja manipuloivat maan muutamaan otteeseen talouskriisiin, jos sen johtajat yrittivät olla liian itsenäisiä. Kumouksen tapahtumissa järkyttävät suuret teurastukset, jotka tosin kalpenivat kommunismin saavutuksiin pelkästään Venäjän sisällissodan aikana ja jopa suurille puhdistuksille Ranskassa II maailmansodan jälkeen.

Erityisesti kauhistuttaa tämä Illuminaatin kuriirin paljastuminen. Miksi koko Eurooppa ikäänkuin sivuutti koko asian? Miksi vain nuo Ramsayn mainitsemat Scott ja Wilson lähinnä tuolloin kirjoittivat Vallankumouksen oikeasta historiasta? Miksi koko maailman lehdistö ja muut instanssit vähättelivät Illuminaattia jo paljastusten aikaan (myös vallankumouksen jälkeen!) ja juuri mihinkään ei ryhdytty Baijerin poliisin ja hallinnon pakollisia kuvioita lukuun ottamatta? Ikäänkuin kaikki vähänkin valtaa käyttävät olisivat olleet jo taskussa. Tuo kaikki kertoo siitä, kuinka vahva ote salaisella eliitillä on ollut jo tuolloin vallasta eri puolilla Eurooppaa. Samoin tietysti tuo talousjärjestelmä ja kultastandardi.

Toinen teksti siirretty tähän:

Muutama sitaatti epilogista:… Professori Harold Laski kirjoitti lehdessä New Statesman and Nation 11.1.1942: “Sillä tämä sota on olemukseltaan enemmän valtava vallankumous siinä missä sota 1914, Venäjän vallankumous ja vastavallankumoukset mannermaalla olivat sen aikaisempia vaiheita.” …

Forrestal-diaries sisältää tunnetun paljastuksen, jossa Joseph Kennedy paljastaa golf-kentällä Chamberlainin puuskahtaneen FDR:lle, että “Amerikka ja maailmanjuutalaisuus olivat ajaneet Englannin sotaan”. Vastaavaa sanoi entinen Etelä-Afrikan puolustusministeri Oswald Pirow, joka kertoi 14.1.1952 Associated Pressille Johannesburgissa, että Chamberlain oli kertonut kokeneensa valtavaa painostusta maailmanjuutalaisuuden taholta olla sopimatta Hitlerin kanssa. Parlamentissahan Chamberlain lokakuussa 1939 totesi maailman rahaeliitin ja USA:n hallituksen pakottaneen Englannin sotaan. Ramsayn kirjassa todetaan, kuinka kv. eliitti oli 2. maailmansodan takana ja kuinka se ajoi eri maita siihen. Nämä voimat ajoivat myös terroripommituksia Englannissa. FDR:n sodanjulistukset Japanille kerrataan ja myöskin siis ratkaiseva rooli Ranskan ja Englannin ajamiseen sotaan Saksaa vastaan. FDR palveli täydellisesti kansainvälistä rahaeliittiä. Kaikki muut hän petti, paitsi ihmiset, joiden intressissä oli alusta lähtien USA:n asevoimien ja resurssien käyttö tuhoamaan Euroopan, joka oli vapauttanut itsensä … kullasta ja vallankumouksellisesta kontrollista; ihmiset, jotka halusivat hajottaa Brittiläisen imperiumin; ja pakottaa sellaisen velan kahleisiin, jota ei pysty maksamaan takaisin; ja mahdollistaa bolshevikkien vyörymisen Eurooppaan, toisin sanoen kansainvälisen eliitin. 

Sotapuolue Englannissa sabotoi rauhanneuvottelut ja sai torjuttua kaikki Hitlerin rauhantarjoukset. Ramsayn mukaan “pankkiireilla oli kaikki menetettävänään eikä mitään etua siinä tapauksessa, että Saksan kullasta vapaan rahajärjestelmän ja juutalaisvaikutuksesta vapaan Saksan hallinnon kanssa olisi tehty rauha. Toinen maailmansota oli varmasti kansainvälisen eliitti tavoite muutenkin, mutta paisti kosto Saksan ja Italian puuttumisesta Espanjan bolshevisointiyritykseen, ennen kaikkea maailman aseet oli suunnattava Saksaa ja Italiaakin vastaan, koska nämä maat olivat parasta aikaa perustamassa Eurooppaan talousjärjestelmää, joka oli riippumaton kullasta ja koronkiskonnasta, mikä olisi kehittyessään murskannut … vallan ikiajoiksi. (Lihavointi Ramsayn)

Venäjän vallankumous on jo kerrattu esim. Reed- ja Solzhenitsyn -bloggauksissa. Kirjassa mainitaan Jacob Schiffin rahoittaneen Venäjän nihilistejä viimeisinä tsaarinvallan vuosikymmeninä. Selvästi vallankumousliikehdintä oli ulkomailta rahoitettua ja ohjattua jo 1860-luvulla eli alusta asti. Ramsay toteaa kyseessä olevan standarditekniikan, joka on nyt paljastettu. Jos maahan aiotaan vallankumous, vapaamuurarit ovat luoneet terroristiorganisaatioita, kutsuttiin heitä nihilisteiksi tai sitten, kuten 1789 Ranskassa, “pyhiksi joukoiksi”, “marseillelaisiksi” tai sitten “operatiiveiksi”, kuten Britanniassa Kaarle I:n aikana. Kerrattakoon pari sitaattia. Hollannin Pietarin lähettiläs Ouendyke lähetti viestin hra Balfourille, jossa oli mm. seuraava kappale: (kirjailija on lukenut sen, Reed kertoi viestin tulleen sensuroiduksi Englannin valkoisesta kirjasta, ilmeisesti myöhemmin 50 luvulla(?)) “Mielestäni bolshevismin kiireellinen kukistaminen on maailman tärkein asia, tärkeämpää kuin sota, jota yhä käydään. Jos bolshevismia ei nitistetä kehtoonsa heti, se leviää Eurooppaan ja muualle maailmaan, sillä sen ovat organisoineet ja sitä toteuttavat juutalaiset, joilla ei ole kansallisuutta ja joiden tavoite on tuhota vallitseva järjestys omien päämääriensä vuoksi.” …

Neljä vallankumousta kiinnittää historiasta erityistä huomiota. Niissä on kaikissa perustavaa laatua olevia yhtäläisyyksiä, mutta myös jatkuvaa kehitystä tekniikoissa, joilla niitä on tehty. Vallankumoukset ovat Cromwellin vallankumous, Ranskan vallankumous, Venäjän vallankumous ja Espanjan vallankumous 1936.  Kolme ensimmäistä onnistuivat ja johtivat hallitsevan kuninkaan murhaan sekä tämän kannattajien likvidointiin. Ensimmäisiä hallintotoimenpiteitä vallankumouksellisilla on jokaisella kerralla ollut juutalaisten “emansipaatio”.

Cromwellia rahoittivat monet juutalaiset. Erityisesti Manasseh Ben Israel ja Carvajal, “Suuri Juutalainen”, hänen armeijansa varustaja. ..Juutalainen vaikutus pysyi rahallisena ja kaupallisena, kun taas propaganda-aseet ja välikappaleet olivat puoliuskonnolisia, kaikki cromwelliaanit olivat vanhatestamentillisella judaismilla kyllästettyjä, eräät, kuten kenraali Harrison jopa vaativat Mooseksen lain säätämistä Englannin laiksi ja kristillisen sunnuntain vaihtamista lauantaisapattiin. Cromwellin vallankumous oli lyhytikäinen. Tuhotyö ei ollut ollut riittävää lannistaakseen vastavallankumousta ja vanhan hallinnon restauraatiota. Toinen vallankumous, ns. Maineikas Vallankumous 1689 oli välttämätön. Tämä oli taas juutalaisten raharuhtinaiden rahoittama, erityisesti Solomon Medinan, Moses Machadon ja muiden. (Muistamme tietysti, että jo Cromwellin kumous esim. sementoi rahaeliitin vallan melko perusteellisesti, vaikka Cromwellin radikalismi kokikin vastavallankumouksen.)

Ranska-kirjoituksessa olenkin jo maininnut Ranskan tulleen totaalisesti solutetuksi ja yhteiskunnan siis haltuun otetuksi salaseurojen ja taloudellisen korruption avulla. Myös on mainittu ulkomaisten huligaanijoukkojen käyttö. Fouchen elämäkerrasta olen lukenut esim. Lyonissa suuria kansanjoukkoja ammutun tykeillä kuoliaaksi suurella avonaisella kentällä. Erittäin raaka väkivalta esti sisällissodan syntymisen, vaikka se ilmeisesti oli lähellä ainakin paikallisten levottomuuksien muodossa. Myös todettiin, kuinka maailmanvallankumous jäi tekemättä, ilmeisesti vastustajan voiman ja Napoleonin ansiosta. Lopulta kansainvälinen eliitti oli kukistamassa Napoleonia ja pystyttämässä uutta tasavaltaa, joka oli raha-aatelin hyppysissä tiukasti. Ranskan vallankumouksesta on mainittu esim. Nachum Goldmanin Geist of Militarism -kirjasta tuttu tyyli tuhota kaikki ja luoda kaaoksesta aivan uusi maailma ja järjestys. Hyökättiin rajusti kristinuskoa vastaan ja tuhottiin kaikki entinen yhteiskuntajärjestys ja kulttuuri paikannimiä myöten.

Ei ihme, että Venäjän vallankumouksessa ei enää hyväksytty kansallista lippua, armeijaa tai kansallislaulua. Kun yhteisön pohjasakka oli (muka oma-aloitteisesti) tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja likvidoinut kaikki muut yhteiskuntaluokat kulakkeja myöten (ihminen, jolla on kolme lehmää tai enemmän), se muodosti polyglotin nimeltä Puna-armeija, jonka lippu oli kansainvälinen, kuten myös armeijan tunnussävel. Tekniikka Venäjän valankumouksessa oli saavuttanut sellaisen tason, että se varmisti vapaamuurarien vallan niin, ettei sitä ollut Ramsayn kirjan ilmestymiseen asti kyetty kukistamaan vastavaikutuksella. Taistelu kristinuskoa vastaan oli vielä Ramsayn kirjan aikoihin voimissaan eivätkä sodan ajan lievennykset olleet estäneet Reed-bloggauksesta tuttuja ilmiöitä miehitetyssä Saksassa.

Espanjan kohdalla on jo puhuttu kansainvälisestä kommunistiarmeijasta, joka polkaistiin jalkeille ja lähetettiin maahan. Hitlerin ja Mussolinin väliintulo tasapainotti tilannetta ja Franco kykeni Euroopan onneksi kukistamaan kommunistikumouksenluotuaan kansallisen armeijan. Ramsay katsoo koko sisällissodan olleen Kominternin järjestämä. Ihmeellistä oli se, että Englannin lehdistö esitti Francon vastustajat liberaaleina ja uudistusmielisinä, kun ne olivat oikeasti jumalattomia vallankumouksellisia. Venäläinen Tsheka huolehti punaisen puolen vankiloista ja punainen terrori vallitsi koko maassa saaden aikaan konfliktista tavattoman julman ja verisen. Monet parlamentin jäsenet ihmettelivät jatkuvaa valehtelua oleellisista asioista Espanjan sodan suhteen. Tämä valehtelu oli maailmanlaajuista. Mielenkiintoinen on tarina Daily Mailin kontrolliosakkeista. Ne olivat myynnissä 1938 loppupuolella, mikä ei ollut yllätys Ramsaylle, sillä hän oli kuullut useista ilmoitusboikoteista sen vuoksi, että se oli julkaissut kaksi tai kolme artikkelia, jotka olivat internationalistien mielestä olleet pro-Franco -henkisiä (todellisuudessa totuudenmukaisia) sisällissotaan nähden. Ramsay päätti etsiä ostajaa. Hän lähestyi isänmaalliseksi tunnettua ja äveriästä liikemiestä ystävänsä kanssa ja yritti saada tätä isänmaalliseen tekoon. Vastaus oli, että liikemies ei uskaltanut. Hän kertoi, että jos olisi ollut kyse vain hänestä, niin hän olisi taistellut. Mutta hänen osakkeistaan olivat leskien ja orpojen omistuksessa ja hänen oli ajateltava heitä. Ramsay ja co. hämmästyivät, että sellaisen varallisuuden omannut mies saattoi tuntea itsensä uhatuksi taloussodan taholta. Hän kertoi kuitenkin aiemmasta kokemuksestaan. Muutama vuosi aikaisemmin hän oli kieltäytynyt joistain vaatimuksista. Viimeisen varoituksen jälkeen maailmanlaajuinen boikotti oli aloitettu häntä vastaan 24 tunnissa, missä hänellä vain oli agentteja tai toimistoja. Outoja tulipaloja ja murtoja oli alkanut tapahtua lakkojen lisäksi. Valtavat tappiot olivat pakottaneet hänet alistumaan vaatimuksiin. 24 tunnissa boikotti oli lakannut maailmanlaajuisesti.

Churchill nauttii suurta suosiota myös Suomessa yhä tänä päivänä, vaikka hän oli maanpetturi ja valehtelija sen lisäksi, että oli hirvittävimpiä rikollisia, mitä kuuna päivänä on maan päällä kävellyt. Hän palveli koko ikänsä kansainvälistä pankkimafiaa, kuten jo esi-isänsä Marlboroughin herttua 1600- ja 1700-luvuilla. vähemmälle huomiolle on jäänyt Churchillin diktatuuri, jonka hän pystytti heti valtaan noustuaan. Kahden viikon kuluessa pääministeriksi nimittämisestä satoja Britannian kansalaisia, joukossa paljon entisiä sotilaita, pidätettiin vuosikausiksi ilman oikeudenkäyntiä. Tämä oli jotain hyvin poikkeuksellista Britanniassa, jossa Habeas Corpus ym. laillisuustraditiot olivat vuosisatoja olleet kunniassa ja jonka demokraattisessa järjestelmässä oli puheissa totuttu vetoamaan oikeusvaltioon ym. Esim. kirjan kirjoittaja kapteeni Ramsay pidätettiin 23.5.1940 yli neljäksi vuodeksi ilman oikeudenkäyntiä (useimmat pidätetyistä eivät koskaan joutuneet oikeuteen. 4 syytteestä arvostetun amiraalin rouvan mrs. Nicholsonin syytteet menivät nurin. Tämä ei estänyt viranomaisia pidättämästä vapauttavan tuomion saanutta rouvaa vuosikausiksi ilman selitystä). Hänelle ei koskaan kerrottu pidätyksen syytä eikä sitä löydy mistään arkistoistakaan. Ramsay oli parlamentin alahuoneen jäsen, minkä aseman hän sai takaisin vapauttamistaan (28.9.1944) seuranneena päivänä vuonna 1944. Pykälä 18b säädettiin irlantilaisten terroristien avulla. Kaikki IRA-terroristit olivat kommunisteja ja jostain syystä he päättivät järjestää järjettömiä iskuja Lontoossa juuri tuolloin. Pykälä oli tarkoitettu kuitenkin opposition hiljentämiseksi sota-aikana. Toimet Churchillin johdolla eivät kestäneet opposition ääniä. Tämä olisi syytä muistaa niiden, jotka edelleen sallivat mielikuvansa pääministeristä (ja maailmansodasta) muodostua valtamedian ja salaisen eliitin johtamien yhteiskuntien toimesta. Churchill mitätöi oikeusjärjestyksen ja toi tilalle täydellisen mielivallan. Kyseessä oli koko Englannin kulttuurin mitätöinti. Vastaava ilmiö nähtiin WTC-iskujen ja Patriot Actin kanssa hiljattain.

Näin siis siitä huolimatta, että sodan puhkeaminen oli antanut mahdollisuuden pukea aktiviteettia patriotismin kaapuun ja eliitillä oli sotasensuurin tuen lisäksi muutenkin päämediat hallussaan. Heidän suunnitelmiensa arvostelijat pyrittiin leimaamaan pro-natseiksi ja epälojaaleiksi Britannialle. Koska Chamberlainin mukaankaan Britannialla ei ollut absoluuttisesti mitään hyötyä sodasta, ilmeisesti oli varminta vangita antikommunisteja ja tunnettuja sotaa ja eliitin tavoitteita vastustaneita henkilöitä. Heitä muuten kohdeltiin tylymmin kuin Bastiljin vankeja ennen Ranskan vallankumousta eli he olivat täysin eristettyjä ym. FDR:llä oli vastaavia aktiviteetteja USA:n puolella.

Seuraavaan lähteenä on ollut Deanna Spingolan The Ruling Elite 3:

Churchill oli kovissa vaikeuksissa, koska rauhanoppositio oli vahva jopa hallituksissa ennen Churchillin puhdistuksia (tämän jälkeenkin oli täysi työ pitää kansakunta sodassa). Tosiasiassa sodan jälkeisinä totalitaristisian aikoina juhlitut Churchillin toimet eivät kestäisi kritiikkiä avoimessa keskustelussa, vaan paljastuisivat heti. Samoin oli tietenkin sodan aikana, kun Churchill ryhtyi mielipuolisiin rikoksiinsa. Churchill oli ainakin puoliksi amerikkalainen, jos äidin juutalaisuudesta kiisteltäisiinkin. Churchillin isä oli jo juutalaisen rahaeliitin nukke ja Churchill oli nimenomaan tämän eliitin huipulle nostama itseään palvelemaan. Spingola kirjoittaa osuvasti: ”Jotkut ekonomistit huomasivat maailman haavoittuvuuden ja julkaisivat varoituksiaan esittäen sekä kapitalismin että kommunismin ongelmallisina; kumpikin oli suunniteltu hyödyntämään vain hyvin pientä vähemmistöä. Rothschildin Eurooppa-suunnitelma mahdollistaisi vaurauden kontrolloinnin ja palkkaorjien manipuloinnin. Kansat tulivat riippuvaisiksi eliitistä, joka omisti tehtaat. ( June Grem: The Money Manipulators/1971, s. 34) Kapitalistit, vehkeillen hallitusten kanssa luovat korporaatiorakenteita, joiden kautta he saattoivat kontrolloida tuhansia (M: enemmänkin kai?) ihmisiä. Kommunistit saavat aikaan kaaosta ja tyytymättömyyttä, luovat työttömyyttä ja palkkojen lakkaamisia. Molemmat ovat kuolettavia ja haitallisia. Sekä Churchill että FDR lupasivat useita vapauksia kansakunnilleen – pois köyhyydestä, pelosta ja muusta vastaavasta, mutta kyse oli useimmiten vain retoriikasta. Kun tarkastellaan heidän toimiaan, kytköksiään ja esiintymisiään, molemmat paljastuvat täysin epäluotettaviksi valehtelijoiksi, jotka olivat omistautuneita Neuvostoliiton bolshevikeille.” (Donald Day: Onward christian soldiers, s. 96-99)

Churchill erotti pian Vernon Kellin MI5:n päällikön paikalta, koska tämä ei ollut hänen mielestään tarpeeksi tomera fasististen ainesten vastustamisessa Britanniassa. Uuden päällikön hän sai omasta tiedusteluasioiden neuvonantajastaan (Sir Desmond Morton), joka kuului hänen Focus-ryhmäänsä (lähinnä USA:n ja Britannian juutalaisen eliitin ja muiden sotaa ajavien perustama järjestö maailmansodan aikaan saamiseksi, kuten olemme jo lukeneet). Tietyt lähteet ovat esittäneet, että Churchill pian murhautti entisen päällikön (Vernon Kell). Ei mikään ihme siihen nähden, kuinka pitkä Churchillin murhaamien tyyppien lista on. Erään Ahdon sotilasaikakauslehdessä arvosteleman kirjan mukaan hän oli ehdottanut myös de Gaullen murhauttamista. Sikorski ja muut raivattiin tieltä kylmästi heti, kun tarve vaati. Tässä lähteessä puhutaan jopa Chamberlainin murhaamisestahttp://www.thetruthseeker.co.uk/?p=71557 , katsottu 3.7.2013) Tunnetusti kv. pankkiirien valtaa edustanut Churchill vei valtakuntansa satoja vuosia taaksepäin diktatuurillaan, kun hän alkoi pidättämään ihmisiä suuria määriä määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä. Näin hänen täytyi tehdä, koska sota oli epäsuosittu ja jos esim. fasistipuolue olisi saanut sanaa kiertämään vähänkin ja muut vastaavat piirit, Churchill olisi tosiasiassa saattanut kaatua. Esim. parlamentin jäsen Sir Archibald Maule Ramsay pidätettiin vuosikausiksi. Ainoa syy oli se, että oli sitä mieltä, että vapaamuurarit ja juutalaiseliitti olivat saaneet aikaan turhan maailmansodan. 24. 6.1940 sisäministeriö laati syytteet Ramsayta vastaan, turvallisuuden vaarantamisesta ym. Viranomaiset ilmoittivat toukokuussa 1939 hänelle, että hän oli muodostanut 1939 oikeistoklubinsa, jonka toiminta oli suunnattu juutalaisia, vapaamuurareita ja kommunisteja vastaan. Hallitus väitti Ramsayn klubin olleen suunniteltu sodanvastaisen defaitistisen mielialan levittämiseksi kansakunnan keskuuteen. Ramsay sanoi puolustuksekseen klubin olleen nimenomaan muodostettu em. ryhmien vaikutuksen poistamiseksi konservatiivipuolueesta ja järjestäytyneen juutalaisuuden vastustaminen 1938 hänen saamiensa todisteiden nojalla. 26.9.1944 saakka Ramsay oli vangittuna sen vuoksi, että oli syyttänyt juutalaisia sodan provosoimisesta ja suosittelemisesta. (Ramsay: The Nameless War /1952, s. 94-95) Diktatuuri jatkui kauan sodan jälkeen ja kaikkia henkiin jätettyjä ei vapautettu heti sodan jälkeen.

Mahtoi Churchilliä naurattaa esityksensä ja valheensa kansakunnalle sekä historiateoksiaan kirjoittaessaan. Hän toimi täydellisesti kansainvälisen pankkieliitin välikappaleena ja käytti Britannian kansakuntaa välineenä, kuten tämä eliitti niin kauan oli käyttänyt. Nämä satutarinat Churchillistä ja maailmansodasta on kuitenkin ajettu kansakuntien tajuntaan ja kaikki muunlainen esitys on kiellettyä ja rangaistavaa jo kaikkialla Euroopassa. Tämä uskomaton paska on yhtä rajua valehtelua kuin holohoax-valheet. Kaikki ryhmät ja valeoppositiot tuntuvat kuitenkin ihannoivan Churchilliä. Lasse Lehtisestä Perussuomalaisiin ja Muutokseen. Putinisteista kommunisteihin ja ProKareliaan. Kaikki hänen rikoksensa on pimitetty tai niitä puolustellaan. Ne sivuutetaan. Myös pankkiirien palveleminen, sotasyyllisyys, kaikki. Kaikki on 100 % valhetta.

Vuonna 1936 Churchill sanoi: ”Me tulemme pakottamaan Hitlerin sotaan, halusi hän sitä tai ei.” (Udo Walendy: Truth for Germany s. 275-276) Chamberlain ylisti Churchillin puhetta 9.3.1936, jossa hän vastusti Reininmaan miehittämiseen puuttumista. Tapaus jakoi sotapuoluetta, jonka johto ei halunnut Saksan tietävän, että he olivat valmistautumassa sotaan sitä vastaan. (Spingola s. 232) Irving on todennut, että Churchillin sponsori ja konkurssista pelastaja Strakosch oli Tshekkoslovakiassa syntynyt juutalainen. Arthur Butzin mukaan on myös tärkeä muistaa, että hän oli nimenomaan juutalainen Etelä-Afrikassa sijainneen kultakaivoksen omistaja, joka halusi kansainvälisen kultastandardin restauraatiota. (The Journal for Historical Review helmikuu 2002 (Vol. 21 No. 1), s. 9)

Siinä siis lainaus.

Jatkuu täällä kommentein.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s