Nykyinen Israelin valtio ei ole raamatun ennustus


Ohessa taas yksi internetistä taltioitu teksti :
lähde:
Lainaus alkaa:

Raamattu ei puhu mitään nykyisestä Israelista ja Jerusalemista sen pääkaupunkina. Myöskään nykyinen juutalainen kansa ei ole mikään Jumalan valittu kansa, jolla olisi joitakin erikoisoikeuksia esim. maan suhteen. Sellaiset ajatukset kumpuavat lihallisesta mielestä ja väärästä opetuksesta.

Ensinnäkin, Jumala antoi Aabrahamille lupauksen, että hän antaa hänen jälkeläisilleen oman maan (Kanaanin maan), ja Aabrahamin jälkeläisiä ovat ne, jotka perustautuvat uskoon ja ovat siten Kristuksen omia:

”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia – – Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:7, 29).

Aabrahamin jälkeläisiä ovat siis sekä Vanhan että Uuden testamentin aikana kristityt (VT:n aikana ei tällä nimellä, mutta asiallisesti, ”Jumalan valittuna kansana” siis). Vanhan testamentin aikana uskottiin alkuevankeliumi, lupaus ”vaimon siemenestä” eli Jeesuksesta Kristuksesta (Gal. 3:16), joka polkee rikki käärmeen (perkeleen) pään:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1. Moos. 3:15).

Aadam ja Eeva olivat tuon lupauksen sydämissään uskoessaan ensimmäiset kristityt, kristillinen kirkko. Vanhan testamentin ”Jumalan kansa” olivat juudalaiset ja israelilaiset, joiden keskuudessa uskottiin Jumalan lupaus Jeesuksesta eli syntien anteeksiantamuksesta hänessä. Vanhan testamentin aikana uskottiin luvattuun Jeesukseen ja Uuden testamentin aikana uskotaan jo tulleeseen Jeesukseen, ja kumpikin usko on aivan samaa pelastavaa uskoa (so. kristinuskoa), uskoa Jumalan lupaamaan syntien anteeksiantamukseen.

Olen kirjoittanut tästä asiasta ja muista tähän kommenttiin liittyvistä asioista juuri toisaalla M-median toisen jutun kommenttiosastossa, ja pyydänkin ystävällisesti Santtu Pötsöstä (ja muita kiinnostuneita) katsomaan niitä täällä (en toista kaikkea siellä jo sanottua täällä):

http://magneettimedia.com/nakokulma-suomen-todellisuudesta-ja-itsenaisyydesta/#comment-42745

Lupaus maasta löytyy mm. näistä raamatunkohdista:

”Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’” (1. Moos. 12:6-7) – – ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka’” (1. Moos. 15:18) – – ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa” (1. Moos. 17:4-8).

Kuten huomataan, ”Abramin” kanssa tehty liitto ja lupaus maasta olivat mainitun hengellisen perustan, uskon, lisäksi myös maallinen liitto ja lupaus. Sen sijaan ”Aabrahamin” kanssa tehty liitto ja maalupaus olivat hengellisiä, koska Jumala on heidän Jumalansa (ja näin on vain siellä, missä synnit on annettu anteeksi, ts. siellä, missä uskotaan Jeesukseen eli ”vaimon siemeneen”). Siksi ”Kanaanin maa”, ”luvattu maa”, tarkoittaa tuossa jälkimmäisessä raamatunkohdassa hengellistä Kanaanin maata, Kristuksen Kirkkoa ja Jumalan ikuista valtakuntaa (jo sana ”iankaikkinen” pakottaa hengelliseen tulkintaan, koska tämä maallinen maailma tuhoutuu ja Jumala luo tilalle uuden hengellisen maailman, Matt. 24:35; 2. Piet. 3:10-13). Vanhan testamentin ajan Kanaanin maa eli luvattu maa oli vertauskuva Jumalan ikuisesta autuuden valtakunnasta, jonne tie on Jeesus Kristus (Joh. 14:6; 1. Moos. 3:15). Raamatunkohdassa ei sanota, että maallinen Kanaanin maa (tai myöhemmin maallinen Israel) kuuluisi ikuisesti jollekin ”juutalaisiksi” itseään kutsuvien ihmisten joukolle.

On myös huomattava, että Vanhassa testamentissa annetut Jumalan lupaukset olivat ehdollisia, niin että luvatut asiat toteutuivat vain sillä ehdolla, että kansa pysyi liitossa Jumalan kanssa ja noudatti Jumalan antamia käskyjä (ja tämä on mahdollisissa vain siellä, missä usko on sydämissä ja siten syntiinlankeemuksen peruina ihmisten sydämissä hallitseva perkele joutunut kaikkoamaan ja itse Jumala tullut sanansa myötä tilalle). Ehdollisuus näkyy mm. seuraavista raamatunkohdista:

Jos Jumalan liitossa ei pysytä ja hänen käskyjään ja määräyksiään ei noudateta, so. jos uskosta luovutaan ja eletään epäuskossa, silloin ”peräti hukutte” (5. Moos. 8:19-20), ”totisesti hukutte ettekä elä kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli” (5. Moos. 30:18), ”häviätte siitä maasta, jonka hän on teille antanut” (Joos. 23:16), ”Herra hävittää ja tuhoaa teidät, ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota menette ottamaan omaksenne” (5. Moos. 28:63), ”teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli; te ette saa kauan elää siellä vaan teidät tuhotaan kokonaan” (5. Moos. 4:26), ”häviätte siitä maasta, jonka Herra teille antaa” (5. Moos. 11:17), ”hajotan teidät kansojen sekaan ja teidän maanne tulee autioksi” (3. Moos. 26:33), ”hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille ja heitän heidät pois kasvojeni edestä” (1. Kun. 9:7), ”teidän huoneenne on jäävä hylätyksi” (Matt. 23:38).

Kun israelilaiset hylkäsivät kaikki Herran käskyt, Herra hylkäsi heidät ja antoi heidät ryöstäjien käsiin ja heitti heidät pois kasvojensa edestä (heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen, 2. Kun. 17:20).

Jakeista Joh. 5:46 ja Jer. 22:9 näkyy, että Israel hylkäsi Vanhan testamentin (liiton Jumalan kanssa). Yksikään juutalainen ei täytä lakia (sydämessään siis):

”Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä” (Joh. 7:19).

Nykyiset juutalaiset ovat opillisesti Jeesuksen ajan juutalaisten fariseusten jälkeläisiä, oppikirjanaan Jeesuksen (sen ”vaimon siemenen”) kiroava ja Raamatun vesittävä Talmud. Koko heidän uskontonsa on Jumalan liittoa (Vanhaa testamenttia) vastaan nousemista, ja silloin heillä ei ole mitään oikeutta mihinkään ”luvattuun maahan” (Kanaanin maahan).

Eikä mitään Vanhaa liittoa ja sen maallisia lupauksia enää ole olemassakaan, Hebr. 8:13. Nyt on Uusi liitto, Uusi testamentti. Vanhan testamentin maalliset lupaukset toteutuivat JO Vanhan testamentin aikana:

Vanhan testamentin lupaus ”juudalaisten paluusta” TOTEUTUI JO Vanhan testamentin aikana. Paluu tarkoitti paluuta Baabelin pakkosiirtolaisuudesta, ja se tapahtui vuosina 521 e.Kr. ja 485 e.Kr. Tuo VT:n lupaus ei tarkoita mitään nykyjuutalaisten paluuta mihinkään nykyiseen Israeliin.

Myös Jumalan Aabrahamille antama lupaus maasta TOTEUTUI JO Vanhan testamentin aikana, ja Israel saikin luvatun maan kokonaisuudessaan. Salomo hallitsi koko luvattua maata:

”Ja Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti” (1. Kun. 4:21; 2. Aikak. 9:26).

Koska Salomon aikaan koko luvattu maa oli saatu, silloin kansa eli oikeassa uskossa ”vaimon siemenessä” (Jeesuksessa) luvattuun syntien anteeksiantamukseen, jolloin – sydämissä vaikuttavan Jumalan vaikutuksesta – kyettiin elämään liitossa Jumalan kanssa ja noudattamaan hänen käskyjään.

Neh. 9:8 (ks. myös Ap. t. 7:45) vahvistaa Jumalan toteuttaneen Aabrahamille antamansa maalupauksen:

”Ja lupauksesi (kyseisen maalupauksen Aabrahamille) sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas.”

Joosuan kirja vahvistaa, että KAIKKI Herran Israelille antamat lupaukset toteutuivat jo Vanhan testamentin aikana:

”Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen. Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä; eikä yksikään heidän vihollisistaan kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä. Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui” (Joos. 21:43-45).

Israelin luopumuksen tähden maa-alue alkoi yllä mainittujen Jumalan uhkausten mukaisesti pienetä, ja lopulta suuri osa Israelin ja Juudan asukkaita vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan (Assyyriaan viedyt israelilaiset joutuivat hekin Babyloniaan Babylonian vallattua Assyyrian). Tähän loppui lopullisesti Israelin olemassaolo itsenäisenä valtiona. Syynä tottelemattomuus (2. Kun. 17. luku).

Osa (42 000) pakkosiirtolaisuuteen viedystä väestä palasi Israeliin vuosina 521 ja 485 e.Kr., mutta Israel ei tullut enää itsenäiseksi vaan oli vieraiden vallan alainen. Vain lupauksen mukaan temppeli rakennettiin. Näin täyttyivät lupaukset paluusta ja temppelistä.

Ei ole enää mitään maata (Joos. 23:13,16). ”Luvattu maa” on nyt – Jeesuksen tultua – Kristuksen Kirkko ja Jumalan ikuinen valtakunta. Nykyisessä Palestiinassa (Kanaanin maassa) asuvat, ”juutalaisiksi” itseään kutsuvat ihmiset ovat itse antaneet asuinalueelleen sillä joskus olleen nimen ”Israel”, mutta tuollainen nimen itselle omiminen ei tee heistä raamatullisessa mielessä ”israelilaisia” (tai ”juudalaisia”) tai heidän maastaan raamatullisessa mielessä ”Israelia”. He ovat etnisesti sekalainen joukko Raamatun tuhoavaa ja Jeesusta rienaavaa Talmudia pyhänä kirjanaan pitäviä pakanoita, jotka ovat tekeytyneet Jumalan kansaksi. Heidän pakanuutensa näkyy myös Raamatusta, sillä Jerusalem on vuonna 70 j.Kr tapahtuneen hävityksen jälkeen oleva pakanoiden hallussa maailman loppuun asti:

”ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Luuk. 21:24). Nykyisessä Israelissa asuvat ovat Raamatun todistuksen mukaan pakanoita, eivät Jumalan valittua kansaa.

Vanhan testamentin ajan kansallinen Israel kumottiin tuolloin v. 70 j.Kr., kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin ja pappi- ja uhrijärjestelmän tilalle tuli Kristus ja hänen Kirkkonsa.

Kristus on Vanhan testamentin lupausten täyttymys: ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’” (2. Kor. 1:20).

Niinpä alussa siteerattu raamatunkohta ”Ja minä teen liiton sinun (so. Aabrahamin) kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa” (1. Moos. 17:7-8) on Kristuksessa toteutunut. Tuo iankaikkinen Kanaanin maa, jossa Jumala on Aabrahamin jälkeläisten (so. kristittyjen, ks. yllä) Jumala, on hengellinen Kanaanin maa, hengellinen Israel, Kristuksen Kirkko ja Jumalan iankaikkinen valtakunta. Yksin uudestisyntyneiden kristittyjen sydämissä voi olla Jumala.

Joissakin yhteyksissä Uusi testamentti puhuu silloisesta Jeesuksen ajan maallisesta Israelista (selviää asiayhteydestä tai suoraan mainittuna), mutta muuten sana ”Israel” tarkoittaa Raamatussa hengellistä Israelia, Kristuksen Kirkkoa, esim. Gal. 6:14-16, Ef. 2:12, Joh. 1:47. Samoin Uusitestamentti puhuu hengellisestä Jerusalemista, Gal. 4:26; Hebr. 12:22; Ilm. 3:12; 21, 2, 10.

Nykyisin ei ole olemassa muita raamatunmukaisia israelilaisia eikä raamatunmukaista Israelia kuin oikeat sydämen kristityt ja oikea Kirkko. Nykyinen Israel ja sen israelilaiset ovat varastaneet nimensä. Yhdelläkään kansalla ei ole itsessään mitään pelastavaa laatua, sillä kaikki ihmiset ja kansat ovat luonnostaan, syntiinlankeemuksen peruina, synnin alla:

”se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä EI OLE YHTÄÄN EROTUSTA. SILLÄ KAIKKI OVAT SYNTIÄ TEHNEET JA OVAT JUMALAN KIRKKAUTTA VAILLA ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:22-24).

Aabrahamille annettu maalupaus on siis ikuinen. Vanhan testamentin aikana se oli sekä hengellinen (lupauksia Jumala antaa vain omilleen, hengellisille) että maallinen, ja Uuden testamentin aikana, Jeesuksen tultua, se on hengellinen ja ikuinen. Oikea Jumalan ”Kanaanin maa” on hänen ikuinen valtakuntansa. Nykyiset juutalaiset voivat siis päästä todelliseen Israeliin, todelliseen Kanaanin maahan, vain uskossa Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen. Silloin heistä tulee Jumalan valittua kansaa. Ei voi koskaan olla muuta Jumalan kansaa kuin uudestisyntyneet kristityt (vain heidän sydämissään asuu Kristuksen lunastustyön ansiosta Jumala):

”Mutta te (kristityt) olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’” (1. Piet. 2:9-10).

Juutalaisista pelastuu siis vain osa, ne, jotka uudestisyntyvät Kristuksessa ja tulevat kristityiksi (Room. 9:27; 11:7). Kuten Jesajan 49. luku ilmoittaa, tapahtuu vain hengellinen ennalleen asettaminen, se, että osa juutalaisia pelastuu uskossa Jeesukseen Kristukseen. Nyt on uusi liitto, Jer. 31:31, ja siinä uudestisynnytään – vanha ihminen kuolee ja uusi syntyy Jumalan sanan ja siinä vaikuttavan Pyhän Hengen vaikutuksesta, Joh. 3:3-5. Nykyjuutalaiset siis, jotka vain ulkonaisesti ovat juutalaisia, eivät ole ”oikeita juutalaisia” (Room. 2:28-29), sillä oikeita juutalaisia (oik. ”juudalaisia”, kristittyjä) ovat ne, joiden sydän on ympärileikattu Jumalan sanalla, joiden sydämissä siis on usko, Room. 4:11. Usko = sydämen ympärileikkaus. Nykyiset ulkonaisesti lihassa ympärileikatut juutalaiset ovat luopuneet Vanhan testamentin ympärileikkauksen merkityksestä, sydämen uskosta (eli ympärileikkauksesta), ja siksi Raamattu kutsuu heitä ”pilalleleikatuiksi” (Fil. 3:2).

Juudalaiset ja israelilaiset olivat ulkonaisesti Jumalan kansaa (kyseessä teokratia) vain Jeesukseen asti, ja heidän tehtävänsä kansana oli vain tuoda Jeesus maailmaan. Kun Jeesus tuli, häntä ei otettu vastaan (Joh. 1:11; Matt. 13:57). Kuitenkin, kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista, hän valmisti heillekin syntien anteeksiantamuksen Jumalan edessä ja pääsyn Kotiin ja Isänmaahan, Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. Joh. 14:2 kertoo, että hän on valmistanut omilleen Isän Jumalan kodissa asuinsijat.

Täällä maailmassa oikeilla israelilaisilla ei ole maata eikä pääkaupunkia:

Hebr. 11:13 ilmoittaa kristittyjen olevan ”vieraita ja muukalaisia maan päällä.”

Ps. 119:19: ”Minä olen muukalainen maan päällä.”

Santtu Pötsönen puhuu myös ”uhasta maailmalle”. Todellinen uhka maailmalle on perkele, siis esimerkiksi väärä opetus. Sitä täynnä on koko maailma.

Lainaus päättyy.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s